Lue keskustelun säännöt.
Oikeesti, mikä mua vaivaa. Ärsyttää elämän teennäisyys, kulissit ym.
12.12.2020 |
Kaikki typerät perhejuhlat, lasten synttärit ja joulut. Se että Facebookissa ihmiset toivottelee hyvää syntymäpäivää, onnea uudesta vauvasta ja ihastelee hääkuvia. Se, että kaikki vaan leikkii tässä mukana. Jotenkin sitä kyynistyy pikkuhiljaa. Typerä leikki tämä elämä.
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Kai sitä menee usko ihmisiin, kun lukee näitä keskustelupalstoja.
Täältä saanu aika hyvän käsityksen siitä millaisia ihmiset oikeasti ovat. Just tuo kaikki esittäminen ym.
Kyllä tässä on usko mennyt ihmisiin ilman keskustelupalstojakin. Ihan arki-elämässä kuin myös uutisia lukemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet tulossa järkiisi.
Onnea.
ei tarvitse järkeä.
Entäpä jos AP sinä oletkin väärässä ja kaikki ei ajattele samoin eli siten, että se olisi teennäistä tai feikkiä?
Vierailija kirjoitti:
En nyt oikein ymmärrä, mikä siinä on niin pahaa ja feikkiä jos esim. onnenpuuskassaan jakaa vastasyntyneensä kuvan? Totta kai silloin on kyse halusta näyttää onnensa koko maailmalle, niin ihana asia se on. Ja minä ainakin tykkään näistä julkaisuista juuri sen takia, että tiedän kuinka ihanaa se on tälle henkilölle itselleen ja mitem hän pakahtuu ylpeydestä/onnesta/rakkaudesta. En siis tykkää niinkään itse asiasta vaan toisen ilosta.
==/=/
Someen ei pidä jakaa kuvia kysymättä. Et voi kysyä vastasyntyneeltä=älä laita kuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt oikein ymmärrä, mikä siinä on niin pahaa ja feikkiä jos esim. onnenpuuskassaan jakaa vastasyntyneensä kuvan? Totta kai silloin on kyse halusta näyttää onnensa koko maailmalle, niin ihana asia se on. Ja minä ainakin tykkään näistä julkaisuista juuri sen takia, että tiedän kuinka ihanaa se on tälle henkilölle itselleen ja mitem hän pakahtuu ylpeydestä/onnesta/rakkaudesta. En siis tykkää niinkään itse asiasta vaan toisen ilosta.
==/=/
Someen ei pidä jakaa kuvia kysymättä. Et voi kysyä vastasyntyneeltä=älä laita kuvaa.
Ei kuvan tarvitse olla kasvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ihmisten välinen kanssakäyminen perustuu pohjimmiltaan hyödyn tavoittelemiseen. Tämä hyöty voi olla palkka(työ) Se voi myös olla mukava fiilis, (kaverit) turvallisuuden tunne (perhe, sukulaiset) arvostus (järjestöt, harrastukset)
Tässä ei mielestäni ole mitään raadollista, nuo instituutiot eivät voisi toimia, jos ne aiheuttaisivat ensi sijaisesti kärsimystä, harmia ja pahaa mieltä.
Tietenkin on myös orjatyötä, onnettomia avioliittoja ja katalia kavereita.
Masennukselta kuulostaa. Jos sinulla olisi elämä täynnä onnea ja mielekästä tekemistä, et keskittyisi arvostelemaan ja haukkumaan muita. Ja vetämään överinegatiivia tulkintoja teeskentelystä jne kun ei se kuitenkaan pidä paikkansa. Liikaa somea, muuta käytöstäsi. Keskity lähellä okeviin asioihin ja levitä hyvää. Nyt lietsot pahaa oloa ympärillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvinaisen mielenkiintoinen ketju.
Tajusin melko nuorena ihmisen merkityksettömyyden kokonaisuuden kannalta ja aloin näkemään sosiaalisia pelejä pelaavien ihmisten "val eiden" läpi.
Usassa tämä feikkitodellisuus on saanut äärimmäiset muotonsa turhanpäiväisenä small talk:a, jossa tarkoituksena ei ole sanoa mitään ja kaikkea mitä sanotaan ei tarkoiteta.
Mitä kuuluu, tavataan joku päivä lounaalla, tule joskus käymään fraaseja heitellään sinne tänne, mutta ei niillä tarkoiteta yhtään mitään ja ne ovat samaa sarjaa kuorrutettujen hampaiden näyttämisen kanssa, pelkkää kuorta.
Suomessa pelataan samanlaista peliä. Voi kun kiva kun kävit, tule nyt useamminkin ja samanaikaisesti puristetaan kättä nyrk kiin taskussa ja kerrotaan vieraan lähtemisen jälkeen puolisolle, "että tuo idi ootti on rasittava, eikä tajua pysyä omassa murj ussaan ja pysyä poissa.
Noudatetaan vanhoja tapoja ympäristön sosiaalisten paineiden seurauksena, käydään työpaikalla keskusteluja ennaltamääriteltyjen sääntöjen mukaan ja sääntöjen rikkojaa aletaan oudoksumaan ja vasta kotona päästetään työroolista irti ja uskalletaan sanoa, voi vi ttu mitä pas kaa ja otetaan kotirooli päälle lasten edessä, Wilmaviestinvastaajan rooli, kaupassakävijän roolipuku odottamassa syvimmissä aivokerroksissa. Liskoelämää, jossa kukin rooli napsahtaa päälle kuin kameleontilla värin vaihtuessa ympäristön mukaiseksi.
Kuka tahansa meistä voitaisiin poistaa pelikentältä koska tahansa, eikä kukaan voi etukäteen tietää johtaisiko tilanne jälkeenjääneiden kannalta positiivisempaan vai negatiiivisempaan suuntaan.
Ihmiselle on ominaista kuvitella, että tämä minun pelaamani peli on jotenkin merkityksellistä ja minä olen arvokas ja korvaamaton.
Todellisuudessa olet yhtä arvoton kuin kuka tahansa muukin ja jos sinut poistettaisiin maapallolta metaania tuottamasta, lähipiirin hetkellisen ikävän jälkeen kaikki jatkuisi pian ennallaan ja monien kohdalla tulevaisuus muuttuisi jopa paremmaksi.
Politiikka on hyvä esimerkki sosiaalisista roolipeleistä.
Siinä huomaa selkeimmin kuinka me kaikki pelaamme peliä, jonka sääntöjen rikkojaa aletaan yleisesti ns. katsomaan kieroon.
Jos uskaltaa kyseenalaista poliittisen pelin sosiaalisia kuvioita ja sanoa valehtelijaa valehtelijaksi, sosiaalinen peli vihelletään poikki ja sanojaa kehotetaan ilmaisemaan asia, muunneltuna totuutena.
Tällaista peliä me pelaamme joka ikinen päivä sosiaalisissa kuvioissamme ja aivan samalla tavalla kuin poliitikko yrittää saada kannatusta ihmisiltä, samalla tavalla mekin yritämme tehdä itseämme tykö ja antaa somemaailmassa itsestämme kuvan joka ei alkuunkaan vastaa todellisuutta.
Valkoine koti, siististi Moloon puetut lapset, It alalla työskenetelvä puoliso, Audi ja sähköpyörä ja mikä onni asuukaan perheessä joka asuu tiilitalossa, krematorioiden luovuttaessa kesäiltaan ah niin ihanaa vegaaniruoan katkua :-)
Todellisuus kamppailua luottokorttivelkojen kanssa, puolison uskottomuuden käsittelyä, numeroyhdistelmien kasvatusvaikeuksia, perseessä pukamat ja tavara haisee kuin kalastusaluksen ruuman ovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei ärsytä nuo yksityiselämän toivotukset, vaan työelämän teennäisyys ja kulissit. Työpaikkojen kieli on nykyään niin orwellilaista. Esim. kun on jokin uusi "pilotti", johon osallistuneet kertovat kyseisen pilotin ongelmista, niin intrassa niistä ongelmista ei mainita sanallakaan, vaan sitä vastoin kerrotaan, että pilotista oli niin hyviä kokemuksia, että siitä tehdään uusi käytäntö. Sitä ihmettelee, mihin se osallistujien antama arvio katoaa siinä välissä.
Muutenkin, kun johto tiedottaa uudistuksista, kieli on sellaista, ettei lukija saa oikeastaan mitään käsitystäsiitä, mitä uudistus tarkoittaa käytännössä.
Veikkaisimpa, että se on masennus joka sinua vaivaa. Itselläni ainakin masennus näyttäytyi muun muassa juurikin noin, että toisten ilo alkoi näyttää teennäiseltä. Kun ei itse pysty iloitsemaan elämän pienistä ja suurista iloista, ei pysty käsittämään miten joku muu pystyisi ja jos joku niin kuitenkin tekee, tulee olo, että sen on pakko olla feikkiä. Eikai kukaan tosissaan voi olla noin iloinen jonkin tyhjänpäiväisen asian takia? Mutta kyllä voi.
Samoin tutulta kuulostaa ajatus, että tuntuu kuin kaikki muut eläisivät jotain valmiiksi käsikirjoitettua näytelmää ja itseä ei voisi vähempää huvittaa näytellä mukana. Muut ihmiset kaiken kaikkiaan tuntuvat teennäisiltä, pinnallisilta, vähän pelleiltä.
Näin siis ajattelin masentuneena. Enää en, kun on tuosta masennuksesta jo vähän aikaa. Oma mieli käyskenteli silloin sen verran syvemmissä/tummemman sävyisissä ajatuksissa, että muiden elo ja olo tuntui kevytkenkäiseltä ja typerältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haistata heille vitut päin näköä. Se ei ole epäaitoa. On aika murtaa tämä epäaitous.
Eivät kaikki tietenkään feikkaa, mutta osa tekee sitä. Itse en poistunut somesta tuon takia vaan siksi, että huomasin jääneeni ulos kaveripiireistä ja katselin muiden postauksia juhlista ja tapaamisista. Jos joku joskus näki minua siksi, että pyysin, he eivät ikinä maininneet minua mitenkään missään somekuvassaan, vaikka tekivät siitä postauksen. Muista oli aina ryhmähullutteluyhteisnaamakuvia. Päättelin, että en ole kenenkään mielestä kiinnostavaa seuraa ja poistin kaikki sometilini paitsi työhön liittyvät. Minuun on sen jälkeen pitänyt yhteyttä vain yksi vanha ystävä ja se sekä hiljaiselämä perheen kanssa riittää minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä taidetaankin puhua "kohteliaisuuden leikistä", tai sillä nimellä minä olen aina sitä kutsunut. Se on aina ollut olemassa, tavat hieman muuttuu eri aikoina ja joka kulttuurissa on hieman omat sääntönsä leikkiä. On olemassa pieni porukka ihmisiä, joille se ei ole leikkiä. Heille se on lähes täysin vilpitöntä, luonnollinen osa heidän persoonaansa. Heitä oikeasti kiinnostaa mitä se työkaveri teki viikonloppuna, eikä vain luo keskustelua kahvitauolla. Toinen pieni osa ei ollenkaan osallistu leikkiin, he ovat yleensä esim. pahasti mielisairaita tai vakavasti autistisia, he eivät osaa leikkiä. Harvassa ovat nämä ns normaalit, jotka eivät leikkiin osallistu. Heidät yleensä työnnetään ulkopuolelle, koska eivät ole "hyväkäytöksisiä".
Itse tiedostan vetäväni tätä leikkiä vahvasti erityisesti töissä. Haluan edetä urallani, jolloin tämä raskas leikki on lähes pakollinen. Vapaa-ajallani olen vähentänyt leikkiä huomattavasti. Syntymäpäiväonnittelut lähetän ainoastaan heille, joista oikeasti välitän. Heidät voikin laskea yhden käden sormilla. En osallistu joka juhlaan vain koska "pitää" yms yms.
Vierailija kirjoitti:
Eivät kaikki tietenkään feikkaa, mutta osa tekee sitä. Itse en poistunut somesta tuon takia vaan siksi, että huomasin jääneeni ulos kaveripiireistä ja katselin muiden postauksia juhlista ja tapaamisista. Jos joku joskus näki minua siksi, että pyysin, he eivät ikinä maininneet minua mitenkään missään somekuvassaan, vaikka tekivät siitä postauksen. Muista oli aina ryhmähullutteluyhteisnaamakuvia. Päättelin, että en ole kenenkään mielestä kiinnostavaa seuraa ja poistin kaikki sometilini paitsi työhön liittyvät. Minuun on sen jälkeen pitänyt yhteyttä vain yksi vanha ystävä ja se sekä hiljaiselämä perheen kanssa riittää minulle.
Lähes sama kokemus. Minulla ei ole muille ns viihdearvoa.
Vierailija kirjoitti:
Olet heräämässä todellisuuteen ja huomannut kuinka keinotekoisessa todellisuudessa ja sairaassa yhteiskunnassa elämme.
Olin tulossa sanomaan samaa - paitsi että meinasin lisätä vielä loppuun, että vielä toisella tapaa ilmaistuna, sun oma näkökulma asioihin vaan on muuttumassa ja siksi muut ihmiset voi vaikuttaa harhaisilta ja typeriltä.
Muista kuitenkin että he ei oo yhtään sen vääremmässä oman todellisuutensa kanssa kun sinäkään, elämä vaan totisesti näyttää erilaiselta eri kuvakulmasta katsottuna, täsmälleen samalla lailla kun vaikka pöydällä lepäävät sakset näyttää tältä täältä katottuna ja siltä sieltä katottuna.
Tutki minkä kerkeät mutta älä käy ylimieliseksi, ja jos käytkin, niin koita jossain vaiheessa herätä tarkkailemaan omaa ylimielisyyttäsi samalla kriittisyydellä, millä muuta maailmanmenoa tarkkailet.
Vierailija kirjoitti:
Harvinaisen mielenkiintoinen ketju.
Tajusin melko nuorena ihmisen merkityksettömyyden kokonaisuuden kannalta ja aloin näkemään sosiaalisia pelejä pelaavien ihmisten "val eiden" läpi.
Usassa tämä feikkitodellisuus on saanut äärimmäiset muotonsa turhanpäiväisenä small talk:a, jossa tarkoituksena ei ole sanoa mitään ja kaikkea mitä sanotaan ei tarkoiteta.
Mitä kuuluu, tavataan joku päivä lounaalla, tule joskus käymään fraaseja heitellään sinne tänne, mutta ei niillä tarkoiteta yhtään mitään ja ne ovat samaa sarjaa kuorrutettujen hampaiden näyttämisen kanssa, pelkkää kuorta.
Suomessa pelataan samanlaista peliä. Voi kun kiva kun kävit, tule nyt useamminkin ja samanaikaisesti puristetaan kättä nyrk kiin taskussa ja kerrotaan vieraan lähtemisen jälkeen puolisolle, "että tuo idi ootti on rasittava, eikä tajua pysyä omassa murj ussaan ja pysyä poissa.
Noudatetaan vanhoja tapoja ympäristön sosiaalisten paineiden seurauksena, käydään työpaikalla keskusteluja ennaltamääriteltyjen sääntöjen mukaan ja sääntöjen rikkojaa aletaan oudoksumaan ja vasta kotona päästetään työroolista irti ja uskalletaan sanoa, voi vi ttu mitä pas kaa ja otetaan kotirooli päälle lasten edessä, Wilmaviestinvastaajan rooli, kaupassakävijän roolipuku odottamassa syvimmissä aivokerroksissa. Liskoelämää, jossa kukin rooli napsahtaa päälle kuin kameleontilla värin vaihtuessa ympäristön mukaiseksi.
Kuka tahansa meistä voitaisiin poistaa pelikentältä koska tahansa, eikä kukaan voi etukäteen tietää johtaisiko tilanne jälkeenjääneiden kannalta positiivisempaan vai negatiiivisempaan suuntaan.
Ihmiselle on ominaista kuvitella, että tämä minun pelaamani peli on jotenkin merkityksellistä ja minä olen arvokas ja korvaamaton.
Todellisuudessa olet yhtä arvoton kuin kuka tahansa muukin ja jos sinut poistettaisiin maapallolta metaania tuottamasta, lähipiirin hetkellisen ikävän jälkeen kaikki jatkuisi pian ennallaan ja monien kohdalla tulevaisuus muuttuisi jopa paremmaksi.
Tajusin tuon kaiken kanssa jo nuorena ja vieläkin tajuan sen miten pieniä olemme. Silti olen onnellinen, ympärilläni on aitoja ihmisiä joiden kanssa on lämpöä ja tukea molempiin suuntiin.
Pyrin levittämään enemmän iloa ja toivoa ympärilleni kuin ankeutta, kyynisyyttä ja pahaa oloa. Tuo jälkimmäinen on hyvin helppoa eikä ole osoitus mistään korkeammasta älykkyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Mikähän jeesustelu vaihe joillakin on kun sitä pitää yhtäkkiä joka ketjuun tunkea.
Joo, karahti minullakin. Mutta.
Anna olla. Miksi ei saisi olla? Suo tänne erilaisuutta. Sitähän aapee kyselee.
Sinä tuomitset samantien.
Jospa täällä saisi olla monenlainen, kunhan antaa toiseen olla eikä satuta.
Aapee, se facebook on aika rasittava.
Mä poistuin sieltä, kun en oikein kokenut sitä kotoisaksi.
Jotenkin on itsellä parempi olo nyt.
Itseni enemmän.
Ja olen kyllä
Miettinyt samoja kuin aapee.
Olen huomannut hyväksi sen, että omia valintoja ja päätöksiä vaan tekemään... ja se auttaa.
Tuo tieto-ja ärsyketulva on niin suuri, että siellä räpiköidessä menee voimat.
Voi ihan hyvin mielin rauhoittaa, itse.
Onnea aapee, olet hyvällä tiellä. Olet herännyt ja siitä sitten hommii. Pikkuhiljaa. Ole itsellesi suopea.
Ole utelias siitä, millaista on hiljaisuus ja miten pärjäät ilman jatkuvaa ärsyketulvaa,
Veikkaan, että hyvin.
Mikä sinua kiinnostaa, mene kohti sitä.
Aloita hoitamalla itseäsi hyvin. Uni lepo ruokarytmi liikunta.
Totta kai tietyt "kohteliaisuussäännöt" ja pelisännöt on olennaisia ihmisten välillä. Siksi olemme ylipäätään selvinneet evoluutiossa hengissä, että osaamme tehdä yhteistyötä.
Mutta jos elämässä ei ole mitään muuta kuin pinnallisia ja heikkoja ihmissuhteita, se on tietty surullista. Parasta on kun läheisimpien kanssa saa olla ihan oma itsensä ja hyvää liikkuu molempiin suuntiin. Tällähän vain on merkitystä, vähemmän sillä, miten puolituttujen kanssa hoidetaan vaikka työasioita tai että mitä ne postaa somessa. Eihän ne minua liikuta, vaan se, mitä oma elämäni ja läheiseni ovat.
Mitä tämä aloituksesi on jos ei hyväksynnän hakemist? Käyttäydyt kuin olisit onnistunut elämässäsi löytämään jotakin, josta muut voivat vain haaveilla. Halveksit lampaita ja sopuleita. Teet täsmälleen samaa kuin vihaamasi sopulit somessa, koet paremmuutta suhteessa muihin. Mitäs jos seuraavaksi opettelisit näkemään itsesi läpi?