Oikeesti, mikä mua vaivaa. Ärsyttää elämän teennäisyys, kulissit ym.

Vierailija kirjoitti:

Kai sitä menee usko ihmisiin, kun lukee näitä keskustelupalstoja.

Täältä saanu aika hyvän käsityksen siitä millaisia ihmiset oikeasti ovat. Just tuo kaikki esittäminen ym.

Olen itsekin miettinyt, että miten netti on vaikuttanut ihmiskuvaan ja mielenterveyteen. Joskus nuorempana ja hyväntahtoisena idealistinä sitä jotenkin oletti enemmän ihmisten henkevyyden ja hyvyyden suhteen, mutta elämänkokemukset ja netti ovat valoittaneet suuresti todellisuutta. Kun tätäkin palstaa lukee, niin ihmetellä täytyy miten vaikkapa akat kohtaavat tuolla kadulla toisensa hymyillen ja kohteliaasti nyökäten, vaikka todellisuudessa tekisi mieli tukkanuottasille ja kurkkuun kiinni joka toisen kulkijan kanssa.

Olisi havahtuminen varmaan tapahtunut muutenkin, mutta nyt se tuli vahvemmpim, nopeammin ja korkeammalle sekä vieläpä ihan pyytämättä.

Ei kiitos tänäänkään kirjoitti:

Havaintoja ja tuntemuksia somen vaikutuksista sosiaaliseen kanssakäymiseen:

- Ennen somea tavattiin kasvokkain, kyläiltiin ja soiteltiin, ehkä jopa kirjoiteltiin kirjeitä. Somen jälkeen nämä kaikki ovat vähentyneet, somen kuluttajilta syytä tiedustellessa usein mainitaan "kiire", mutta sitten ne samat kiireiset ihmiset istuvat tuntikausia päivittelemässä photoshopattuja kuvia kahvikupin ja kotona leivotun keksin eri asennoista Instagramiin.

- Ongelmien taikominen tyhjästä. Olen nähnyt työpaikalla ja tuttavissa ihan riitoja ja välien katkeamisia, joiden syynä on somessa saamatta jäänyt tykkäys. Siis yksi tekemättä jäänyt hiiren klikkaus aiheuttaa niin kuohuvia tunteita joissain yksilöissä, että niistä saadaan välien katkeaminen aikaiseksi?

- Jos pääsen tapaamaan tämmöistä henkilöä kasvokkain, suurimman osan ajasta hän tuijottaa puhelinta tai ehdottaa että teemme yhdessä videon Instagramiin tai TikTokiin koska se on nyt niin hauskaa ja muodikasta. Keskustelu ajautuu kuin huomaamatta aina someen ja somessa olevien ihmisten sanomiin ja tekemiin asioihin. Oikeaa, puhelimen ulkopuolista elämää ei keskustelussa kyetä enää tuomaan esiin samalla tavalla kuin ennen. Tapaamisen jälkeen somesta löytyy raportti kaikelle kansalle siitä miten ihanaa minua oli taas nähdä ja voi että raksuseni minä niin jäin sinua kaipaamaan.

- Ihmissuhteet tuntuvat nykyään pinnallisilta ja kertakäyttöisiltä, ja elämän tärkein syy on olla näkyvillä, pinnalla ja saada sitä sosiaalista hyväksyntää jotta voisi tuntea olevansa elossa tai "edes jotain". 

Kummalliseksi on maailma mennyt.

Tykkäämättä jättämisellä voi myös helposti kiusata. Kokemusta on.

Muiden perhe elämästä kyllä tykkäili mutta ei minun perheeni jutuista. Tottakai se pistää pidemmän päälle miettimään miksei tuo ihminen pidä minusta?

Yhdestä tuskin kukaan suuttuu (toivottavasti) mutta kun se toiminta jatkuu pitkään niin etkö muka itse yhtään ihmettelisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sitä menee usko ihmisiin, kun lukee näitä keskustelupalstoja.

Täältä saanu aika hyvän käsityksen siitä millaisia ihmiset oikeasti ovat. Just tuo kaikki esittäminen ym.

Olen itsekin miettinyt, että miten netti on vaikuttanut ihmiskuvaan ja mielenterveyteen. Joskus nuorempana ja hyväntahtoisena idealistinä sitä jotenkin oletti enemmän ihmisten henkevyyden ja hyvyyden suhteen, mutta elämänkokemukset ja netti ovat valoittaneet suuresti todellisuutta. Kun tätäkin palstaa lukee, niin ihmetellä täytyy miten vaikkapa akat kohtaavat tuolla kadulla toisensa hymyillen ja kohteliaasti nyökäten, vaikka todellisuudessa tekisi mieli tukkanuottasille ja kurkkuun kiinni joka toisen kulkijan kanssa.

Olisi havahtuminen varmaan tapahtunut muutenkin, mutta nyt se tuli vahvemmpim, nopeammin ja korkeammalle sekä vieläpä ihan pyytämättä.

”Akat” 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvinaisen mielenkiintoinen ketju.

Tajusin melko nuorena ihmisen merkityksettömyyden kokonaisuuden kannalta ja aloin näkemään sosiaalisia pelejä pelaavien ihmisten "val eiden" läpi.

Usassa tämä feikkitodellisuus on saanut äärimmäiset muotonsa turhanpäiväisenä small talk:a, jossa tarkoituksena ei ole sanoa mitään ja kaikkea mitä sanotaan ei tarkoiteta.

Mitä kuuluu, tavataan joku päivä lounaalla, tule joskus käymään fraaseja heitellään sinne tänne, mutta ei niillä tarkoiteta yhtään mitään ja ne ovat samaa sarjaa kuorrutettujen hampaiden näyttämisen kanssa, pelkkää kuorta.

Suomessa pelataan samanlaista peliä. Voi kun kiva kun kävit, tule nyt useamminkin ja samanaikaisesti puristetaan kättä nyrk kiin taskussa ja kerrotaan vieraan lähtemisen jälkeen puolisolle, "että tuo idi ootti on rasittava, eikä tajua pysyä omassa murj ussaan ja pysyä poissa.

Noudatetaan vanhoja tapoja ympäristön sosiaalisten paineiden seurauksena, käydään työpaikalla keskusteluja ennaltamääriteltyjen sääntöjen mukaan ja sääntöjen rikkojaa aletaan oudoksumaan ja vasta kotona päästetään työroolista irti ja uskalletaan sanoa, voi vi ttu mitä pas kaa ja otetaan kotirooli päälle lasten edessä, Wilmaviestinvastaajan rooli, kaupassakävijän roolipuku odottamassa syvimmissä aivokerroksissa. Liskoelämää, jossa kukin rooli napsahtaa päälle kuin kameleontilla värin vaihtuessa ympäristön mukaiseksi.

Kuka tahansa meistä voitaisiin poistaa pelikentältä koska tahansa, eikä kukaan voi etukäteen tietää johtaisiko tilanne jälkeenjääneiden kannalta positiivisempaan vai negatiiivisempaan suuntaan.

Ihmiselle on ominaista kuvitella, että tämä minun pelaamani peli on jotenkin merkityksellistä ja minä olen arvokas ja korvaamaton.

Todellisuudessa olet yhtä arvoton kuin kuka tahansa muukin ja jos sinut poistettaisiin maapallolta metaania tuottamasta, lähipiirin hetkellisen ikävän jälkeen kaikki jatkuisi pian ennallaan ja monien kohdalla tulevaisuus muuttuisi jopa paremmaksi.

Tajusin tuon kaiken kanssa jo nuorena ja vieläkin tajuan sen miten pieniä olemme. Silti olen onnellinen, ympärilläni on aitoja ihmisiä joiden kanssa on lämpöä ja tukea molempiin suuntiin.

Pyrin levittämään enemmän iloa ja toivoa ympärilleni kuin ankeutta, kyynisyyttä ja pahaa oloa. Tuo jälkimmäinen on hyvin helppoa eikä ole osoitus mistään korkeammasta älykkyydestä.

Ei sosiaalisten pelien ymmärtäminen tee ihmisestä kyynistä tai ympärilleen pahaa oloa tuottavaa.

Kun ymmärtää sen pelin perusteet, on hyvinkin helppoa antautua pelin tiimellykseen ja antaa ihmisille mitä tietää heidän haluavan :-) Omistaa käsikirjan kuinka pelata, eikä koskaan häviä.

Samanlaisen käsikirjan omistaa suurin osa poliitikoista, sillä he tietävät kuinka ihmisiä on käsiteltävä, että heistä saa senverran irti, että vaivautuvat äänestämään itseään seuraavissa vaaleissa.

Somemaailmassa samaa tarkoittaa yläpeukku tai tosiasia että mikämikämaailmasta lähetetty valkoinen koti viesti on saanut taas sata uutta seuraajaa.

Kun ymmärtää sen pelin helppouden, tarvitsee vaina antaa ihmisille mitä he haluavat, eikä se edes maksa mitään, pelkkää puhetta ja lätinää kuinka iiihanaa elämä on ja antakaa positiivisuudelle mahdollisuus nami nami.

Pelin sääntöjen oppimisen jälkeen voi vieraille sanoa ovella, voi kun kiva kun kävitte, tulkaa nyt pian käymään uudelleen.

Ottaa samalla riskin, etteivät he tiedä pelin sääntöjä ja tuppaavat ensi viikolla uudelleen häiritsemään meidän rauhaamme idioottimaisella pönötyksellään pierujaan pidätelleen.

Elämme matrixissa kuten Sinccis usein ilmaisee ja sitä pitää pystyssä sosiaalisen pelin pelaaminen.

Kun se lakkaa ja ihmiset alkavat olemaan rehellisiä toisilleen, pääsemme takaisin reaalimaailmaan, mistä tämä palsta on hyvä esimerkki :-)

No Ap:n tapauksessa kyynisyys ja pahan olon levittäminen pitävät paikkansa, jos haukkuu muiden juhlia typeriksi ja ihmisiä laajasti teeskentelijöiksi.

Inhosin lapsena ja teininä yli kaiken "pönötysjuhlia" eli kaikkia muita kuin kaverisynttäreitä, missä nähdään harvoin tekemisissä olevia sukulaisia ja heidän jotain tuttuja. 

Sitten kasvoin aikuiseksi ja opin small talkin ja käytöstavat. Tajusin ettei ihmisten tarvitse tuntea minua sen syvällisemmin kyselläkseen ja jutellakseen. Pikemminkin koin helpotusta siitä että voin olla avoimempi asioista. Ihmiset pystyvät tukemaan paremmin ihmisiä joita tuntevat paremmin, kuin niitä jotka vetää jonkin angstikuoren ja katkeroituvat jos heille puhutaan ilman että pitäisi olla saman tien parhaita kaveruksia hautaan asti. 

Mitä someen tulee- tietenkin se on suodatettua. Some on harvinaisen julkista ja avointa. Et sinä mene vaikka läheisen kuolemankaan jälkeen huutelemaan asiasta kaupungin torille vaan suret kotona lähipiirin kesken tai itseksesi.

Mä olen ottanut sen linjan, että en kommentoi kenenkään face-päivityksiin tai tykkää kenenkään päivityksistä tai kuvista, enkä kirjoita kellekään onnittelupostausta. En jaksa vahdata, mitä kukakin julkaisee tai koska on jonkun muun kuin puolison tai läheisen synttärit. Itse en tee lainkaan julkaisuja muualla kuin suljetussa ryhmässä. Olen myös kieltänyt tägäämästä minua mihinkään, ja jos joku tägää, en regaoi julkaisuun. Olen Facessa muutaman kansainvälisen harrastusryhmän takia, ilman niitä poistaisin tilini.

Kellään 300 kaveristani ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa epäaktiivisuuteni kanssa, eikä tätä ole kellekään tarvinnut selittää, joten olen tehnyt sellaisen johtopäätöksen, että oikeasti niitä muita ihmisiä kiinnostaa aivan yhtä vähän kuin minuakin. Se on vain ajan henki, että esitetään aktiivista ja kiinnostunutta. Yhdeltä sukulaiselta sain kerran hänen Facebookailun alkuaikoinaan viestin, että mikset sinä ole tykännyt kuvastani jonka lisäsin eilen, mene nyt tykkäämään siitä. En mennyt, mutta selitin, että olen Facessa harrastuksen takia, en tykkää kenenkään julkaisuista, mutta se ei tarkoita, ettenkö näkisi niitä, ei vain ole minun tapani tykkäillä Facebookissa mistään. Asia oli ok hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Niin, itse perustan ihmissuhteeni molemminpuoleiseen vetovoimaan, ja ystäväpiiriini mahtuukin kirjavasti eri tavoin diagnosoituja ihmisiä, yksi juoppo ja jopa muutama hieman "nistimpi" ihminen. Emme koskaan joudu teeskentelemään mitään, ja asioista puhutaan rehellisesti. Ei tosin ole niitä formaaleja järjestettyjä juhlatapahtumia tai mitään, mutta ainakaan ihmissuhteeni eivät perustu valheellisuuteen.

Joo ja muut ei voikaan olla aitoja ja rehellisiä kuin juopot ja narkkarit. Hoh hoijaa. Taas tätä vanhaa kunnon suomalaista rappioromantiikkaa. Ei kukaan vain Voi olla aito, jos iloitsee vaikka perhejuhlista ja jakaa somessa iloisia kuvia! Näin sen on pakko olla, vain Minä olen niin älykäs, että näen tämän kaiken läpi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep. Koittakaapa poistaa näkyvistä teidän syntymäpäivä Facessa. Kuinka moni toivottaa hyvää syntymäpäivää? Niinpä.

Itsellä ei koskaan ollut se näkyvillä silloin kun siellä vielä olin. En toivotellut puolituntemattomille yhtään mitään koska se on feikkiä.

Läheisimmät ihmiset useimmiten muistaa ilman että se päivämäärä näkyy kaikille.

Sulle se on feikkiä, itse taas laitan syntymäpäivätoivotukset koska ihan aidosti toivon toisen siitä ilahtuvan. Myös itse ilahdun toivotuksista. Olisi kurjaa lukea onnitteluja pohtien onko nämä feikkiä, elämä on mukavampaa näin.

Ihmiset ilahtuisivat enemmän mikäli muistaisit päivämäärät ilman että Facebook muistuttelisi sinua niistä. Se on se pointti tässä.

Musta tuntuu, että sä odotat ihmisiltä ihan liikaa ja olet aika armoton. Kyllähän monet merkkaa esim. puolisonsa synttärit kalenteriin, että muistavat sen sitten. Onko se sitten jotenkin feikkiä, kun ei aamulla herätessään ensimmäinen ajatus ollut "!Beibin syndet tänään!"? Ilmeisesti te valittajat otatte somen muutenkin aika vakavasti. Se on varmaan suurin syy miksi se v*tuttaa. Ota vähän rennommin.

Vierailija kirjoitti:

Niin, itse perustan ihmissuhteeni molemminpuoleiseen vetovoimaan, ja ystäväpiiriini mahtuukin kirjavasti eri tavoin diagnosoituja ihmisiä, yksi juoppo ja jopa muutama hieman "nistimpi" ihminen. Emme koskaan joudu teeskentelemään mitään, ja asioista puhutaan rehellisesti. Ei tosin ole niitä formaaleja järjestettyjä juhlatapahtumia tai mitään, mutta ainakaan ihmissuhteeni eivät perustu valheellisuuteen.

Juopot ja nistit vasta valheellisia ovat! Ethän edes tiedä, millaisia he ovat oikeasti - ihan omina itsenään! Aidosti, rehellisesti, paljaina ilman päihteiden tuomaa valheellista ja keinotekoista maskia ja feikkiä käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, itse perustan ihmissuhteeni molemminpuoleiseen vetovoimaan, ja ystäväpiiriini mahtuukin kirjavasti eri tavoin diagnosoituja ihmisiä, yksi juoppo ja jopa muutama hieman "nistimpi" ihminen. Emme koskaan joudu teeskentelemään mitään, ja asioista puhutaan rehellisesti. Ei tosin ole niitä formaaleja järjestettyjä juhlatapahtumia tai mitään, mutta ainakaan ihmissuhteeni eivät perustu valheellisuuteen.

Joo ja muut ei voikaan olla aitoja ja rehellisiä kuin juopot ja narkkarit. Hoh hoijaa. Taas tätä vanhaa kunnon suomalaista rappioromantiikkaa. Ei kukaan vain Voi olla aito, jos iloitsee vaikka perhejuhlista ja jakaa somessa iloisia kuvia! Näin sen on pakko olla, vain Minä olen niin älykäs, että näen tämän kaiken läpi!

Kyllä. Jos postaat faceen olevasi ylpeä juuri valmistuneesta lapsestasi, niin muista sitten postata myös kun saat ruokamyrkytyksen ja istut ripulilla kolme päivää. Tai jos postaat kun käyt kaverin kanssa ulkona syömässä, niin kerrothan kaikulle myös kun miehesi jää kiinni pettämisestä siskosi kanssa. Jos ikinä kerrot muille elämästäsi mitään hyvää, niin muistathan samalla vuodattaa myös kaikki kipeimmät ja noloimmat asiasi myös. Sillä muuten olen #feikki

Vierailija kirjoitti:

Vseurassa a kirjoitti:

Kai sitä menee usko ihmisiin, kun lukee näitä keskustelupalstoja.

Täältä saanu aika hyvän käsityksen siitä millaisia ihmiset oikeasti ovat. Just tuo kaikki esittäminen ym.

Olen itsekin miettinyt, että miten netti on vaikuttanut ihmiskuvaan ja mielenterveyteen. Joskus nuorempana ja hyväntahtoisena idealistinä sitä jotenkin oletti enemmän ihmisten henkevyyden ja hyvyyden suhteen, mutta elämänkokemukset ja netti ovat valoittaneet suuresti todellisuutta. Kun tätäkin palstaa lukee, niin ihmetellä täytyy miten vaikkapa akat kohtaavat tuolla kadulla toisensa hymyillen ja kohteliaasti nyökäten, vaikka todellisuudessa tekisi mieli tukkanuottasille ja kurkkuun kiinni joka toisen kulkijan kanssa.

Olisi havahtuminen varmaan tapahtunut muutenkin, mutta nyt se tuli vahvemmpim, nopeammin ja korkeammalle sekä vieläpä ihan pyytämättä.

Ilman tätä some aikaa olisin edelleen hyväntahtoinen miellyttämisenhaluinen naiivi sinisilmä jota voi henkisesti härkkiä niin paljon kuin lystää. Uskoin aivan liian monia vuosia että ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä ja ihania. Uskoin että minulla on monta kaveria ja jopa ystävää. P#sk#n marjat.

Kasvatin selkärangan ja lopetin maassa kieriskelyn. Tätä muutosta on katsottu kieroon, minusta ei saatukaan tehtyä tahmaista räkäklönttiä tapettiin loppuelämäksi jota voi käyttää hyödyksi.

No, onneksi on omat lapset ja mies olemassa niin en jäänyt aivan yksin.

Ja mitä tulee tuohon "akat kohtaavat tuolla kadulla toisensa hymyillen ja kohteliaasti nyökäten" kohtaan.. minä en ole pariin vuoteen edes hymyillyt tutuille epämiellyttäville ihmisille. En näe mitään järkeä siinä. Ennen hymyilin ja kanssakävin paljonkin kun oli niin kova tarve olla hyväksytty. Surullista.

Ei someen liittyvä kommentti, mutta havahduin, kun mieheni hermostui, kun lapset eivät olisi halunneet lähteä jonkin kaukaisen sukulaisen synttärijuhliin. Saatoin tehdä jonkin mieleistä väärin, kun sanoin miehelle, ettemme mene. Lapsilla oli omia suunnitelmia sille päivää, ja olen omankin tähänastisen elämäni elänyt miellyttäen muita.

Oli kuitenkin todella hyvä kokemus - aivan kuin laput olisivat lähteneet silmiltä - että ei tarvitse mennä siksi, että on velvollisuus pönöttää jossain koska se on aina ollut tapana. Elämä on lyhyt ja sen saa huom. vapaapäivinään ja lomalla viettää juuri niin kuin haluaa; velvollisuuksia ja pakkomenoja on töissä ja koulussa ihan tarpeeksi. Tuon armollisuuden haluaisin lapsilleni opettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep. Koittakaapa poistaa näkyvistä teidän syntymäpäivä Facessa. Kuinka moni toivottaa hyvää syntymäpäivää? Niinpä.

Itsellä ei koskaan ollut se näkyvillä silloin kun siellä vielä olin. En toivotellut puolituntemattomille yhtään mitään koska se on feikkiä.

Läheisimmät ihmiset useimmiten muistaa ilman että se päivämäärä näkyy kaikille.

Sulle se on feikkiä, itse taas laitan syntymäpäivätoivotukset koska ihan aidosti toivon toisen siitä ilahtuvan. Myös itse ilahdun toivotuksista. Olisi kurjaa lukea onnitteluja pohtien onko nämä feikkiä, elämä on mukavampaa näin.

Ihmiset ilahtuisivat enemmän mikäli muistaisit päivämäärät ilman että Facebook muistuttelisi sinua niistä. Se on se pointti tässä.

Musta tuntuu, että sä odotat ihmisiltä ihan liikaa ja olet aika armoton. Kyllähän monet merkkaa esim. puolisonsa synttärit kalenteriin, että muistavat sen sitten. Onko se sitten jotenkin feikkiä, kun ei aamulla herätessään ensimmäinen ajatus ollut "!Beibin syndet tänään!"? Ilmeisesti te valittajat otatte somen muutenkin aika vakavasti. Se on varmaan suurin syy miksi se v*tuttaa. Ota vähän rennommin.

Tämä! Mitä eroa on sillä laittaako itselle paperikalenterin yläreunaan manuaalisesti kavereiden syntymäpäivät ylös kuin se että FB kätevästi muistuttaa asiasta? Muistan ulkoa ehkä n. 20-30 sukulaisen, ystävien ja lemmikkien (!) syntymäpäivää, on aika raaka meininki jos en olisi muka "oikea ja välittävä" ystävä jos en muistaisi siihen päälle aikuisten ystävien ja heidän lastensa syntymäpäiviä. Yhden supervakavan ystäväni kohdalla varta vasten laitan aina henkilökohtaisen onnittelun puhelimitse, koska tiedän että halveksuu someonnitteluita. Mielestäni tässä tilanteessa hän on kyllä hieman nolo uniikki lumihiutale.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep. Koittakaapa poistaa näkyvistä teidän syntymäpäivä Facessa. Kuinka moni toivottaa hyvää syntymäpäivää? Niinpä.

Itsellä ei koskaan ollut se näkyvillä silloin kun siellä vielä olin. En toivotellut puolituntemattomille yhtään mitään koska se on feikkiä.

Läheisimmät ihmiset useimmiten muistaa ilman että se päivämäärä näkyy kaikille.

Sulle se on feikkiä, itse taas laitan syntymäpäivätoivotukset koska ihan aidosti toivon toisen siitä ilahtuvan. Myös itse ilahdun toivotuksista. Olisi kurjaa lukea onnitteluja pohtien onko nämä feikkiä, elämä on mukavampaa näin.

Ihmiset ilahtuisivat enemmän mikäli muistaisit päivämäärät ilman että Facebook muistuttelisi sinua niistä. Se on se pointti tässä.

Musta tuntuu, että sä odotat ihmisiltä ihan liikaa ja olet aika armoton. Kyllähän monet merkkaa esim. puolisonsa synttärit kalenteriin, että muistavat sen sitten. Onko se sitten jotenkin feikkiä, kun ei aamulla herätessään ensimmäinen ajatus ollut "!Beibin syndet tänään!"? Ilmeisesti te valittajat otatte somen muutenkin aika vakavasti. Se on varmaan suurin syy miksi se v*tuttaa. Ota vähän rennommin.

Kuka ei muka muistaisi oman puolison syntymäpäivää? - eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep. Koittakaapa poistaa näkyvistä teidän syntymäpäivä Facessa. Kuinka moni toivottaa hyvää syntymäpäivää? Niinpä.

Itsellä ei koskaan ollut se näkyvillä silloin kun siellä vielä olin. En toivotellut puolituntemattomille yhtään mitään koska se on feikkiä.

Läheisimmät ihmiset useimmiten muistaa ilman että se päivämäärä näkyy kaikille.

Sulle se on feikkiä, itse taas laitan syntymäpäivätoivotukset koska ihan aidosti toivon toisen siitä ilahtuvan. Myös itse ilahdun toivotuksista. Olisi kurjaa lukea onnitteluja pohtien onko nämä feikkiä, elämä on mukavampaa näin.

Ihmiset ilahtuisivat enemmän mikäli muistaisit päivämäärät ilman että Facebook muistuttelisi sinua niistä. Se on se pointti tässä.

Musta tuntuu, että sä odotat ihmisiltä ihan liikaa ja olet aika armoton. Kyllähän monet merkkaa esim. puolisonsa synttärit kalenteriin, että muistavat sen sitten. Onko se sitten jotenkin feikkiä, kun ei aamulla herätessään ensimmäinen ajatus ollut "!Beibin syndet tänään!"? Ilmeisesti te valittajat otatte somen muutenkin aika vakavasti. Se on varmaan suurin syy miksi se v*tuttaa. Ota vähän rennommin.

Tämä! Mitä eroa on sillä laittaako itselle paperikalenterin yläreunaan manuaalisesti kavereiden syntymäpäivät ylös kuin se että FB kätevästi muistuttaa asiasta? Muistan ulkoa ehkä n. 20-30 sukulaisen, ystävien ja lemmikkien (!) syntymäpäivää, on aika raaka meininki jos en olisi muka "oikea ja välittävä" ystävä jos en muistaisi siihen päälle aikuisten ystävien ja heidän lastensa syntymäpäiviä. Yhden supervakavan ystäväni kohdalla varta vasten laitan aina henkilökohtaisen onnittelun puhelimitse, koska tiedän että halveksuu someonnitteluita. Mielestäni tässä tilanteessa hän on kyllä hieman nolo uniikki lumihiutale.

Ihmiset eivät ymmärrä pointtia näköjään. Puhe ei ollut kavereista/sukulaisista tai edes lemmikeistä vaan siitä kun onnitellaan jopa niitä puolituttuja joiden kanssa ei ikinä oikeastaan edes olla tekemisissä! Vain siksi kun fb muistuttaa. Miksi niin tehdään? En itsekään ymmärrä.

Sitä kutsutaan heräämiseksi. Kun ymmärrät ettei millään ole oikeasti mitään väliä ja koko yhteiskunta on vaan typerää esittämistä. Voit elää koko elämäsi niinkuin itse haluat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep. Koittakaapa poistaa näkyvistä teidän syntymäpäivä Facessa. Kuinka moni toivottaa hyvää syntymäpäivää? Niinpä.

Itsellä ei koskaan ollut se näkyvillä silloin kun siellä vielä olin. En toivotellut puolituntemattomille yhtään mitään koska se on feikkiä.

Läheisimmät ihmiset useimmiten muistaa ilman että se päivämäärä näkyy kaikille.

Sulle se on feikkiä, itse taas laitan syntymäpäivätoivotukset koska ihan aidosti toivon toisen siitä ilahtuvan. Myös itse ilahdun toivotuksista. Olisi kurjaa lukea onnitteluja pohtien onko nämä feikkiä, elämä on mukavampaa näin.

Ihmiset ilahtuisivat enemmän mikäli muistaisit päivämäärät ilman että Facebook muistuttelisi sinua niistä. Se on se pointti tässä.

Musta tuntuu, että sä odotat ihmisiltä ihan liikaa ja olet aika armoton. Kyllähän monet merkkaa esim. puolisonsa synttärit kalenteriin, että muistavat sen sitten. Onko se sitten jotenkin feikkiä, kun ei aamulla herätessään ensimmäinen ajatus ollut "!Beibin syndet tänään!"? Ilmeisesti te valittajat otatte somen muutenkin aika vakavasti. Se on varmaan suurin syy miksi se v*tuttaa. Ota vähän rennommin.

Kuka ei muka muistaisi oman puolison syntymäpäivää? - eri

Minulla saattaisi joskus unohtua. Ei niinkään siksi, että en muistaisi sen olevan 20.7, vaan siksi, että 20.7 mulla ei välttämättä ole haljuakaan että nyt on 20.7. Saatan mielessäni kuvitella olevan 18.7. Siksi muistutukset on mahtava ominaisuus.

Onnittelen läheisimpiä ihmisiä (sanotaan vaikka 7 ihmistä elämässäni) ihan varmasti joka vuosi soittamalla ja suusanallisesti.

Mitä Haittaa siitä sitten on, jos tämän lisäksi laitan facessa onnittelut vaikka 20 tutulle kun heillä on synttärit?

Otatte nyt vähän turhan vakavasti ja kirjaimellisesti nää some ym asiat.. Aika hurjia johtopäätöksiä teeskentelystä jne.

On se oma elämä ja läheiset ihmiset ja ystävät JA sitten laaja joukko hyviä ja mukavia ihmisiä tuttuina. Ihan kivaa sekin, vaikkei olla super läheisiä eikä yleensä vietetä vapaa-aikaa yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sitä menee usko ihmisiin, kun lukee näitä keskustelupalstoja.

Täältä saanu aika hyvän käsityksen siitä millaisia ihmiset oikeasti ovat. Just tuo kaikki esittäminen ym.

Olen itsekin miettinyt, että miten netti on vaikuttanut ihmiskuvaan ja mielenterveyteen. Joskus nuorempana ja hyväntahtoisena idealistinä sitä jotenkin oletti enemmän ihmisten henkevyyden ja hyvyyden suhteen, mutta elämänkokemukset ja netti ovat valoittaneet suuresti todellisuutta. Kun tätäkin palstaa lukee, niin ihmetellä täytyy miten vaikkapa akat kohtaavat tuolla kadulla toisensa hymyillen ja kohteliaasti nyökäten, vaikka todellisuudessa tekisi mieli tukkanuottasille ja kurkkuun kiinni joka toisen kulkijan kanssa.

Olisi havahtuminen varmaan tapahtunut muutenkin, mutta nyt se tuli vahvemmpim, nopeammin ja korkeammalle sekä vieläpä ihan pyytämättä.

”Akat” 🙄

Tuoko nyt oli olennaisin asia tuossa? Ajattelin pidellä teitä vain lämpöisenä talven kynnyksellä tuolla tilannetta hyvin kuvaavalla sanavalinnalla. Netin joutaisi räjäyttää, mutta tuon ylihygieenisyyden sinkoaisin avaruuteen kehittyneempien lajien riesaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep. Koittakaapa poistaa näkyvistä teidän syntymäpäivä Facessa. Kuinka moni toivottaa hyvää syntymäpäivää? Niinpä.

Itsellä ei koskaan ollut se näkyvillä silloin kun siellä vielä olin. En toivotellut puolituntemattomille yhtään mitään koska se on feikkiä.

Läheisimmät ihmiset useimmiten muistaa ilman että se päivämäärä näkyy kaikille.

Sulle se on feikkiä, itse taas laitan syntymäpäivätoivotukset koska ihan aidosti toivon toisen siitä ilahtuvan. Myös itse ilahdun toivotuksista. Olisi kurjaa lukea onnitteluja pohtien onko nämä feikkiä, elämä on mukavampaa näin.

Ihmiset ilahtuisivat enemmän mikäli muistaisit päivämäärät ilman että Facebook muistuttelisi sinua niistä. Se on se pointti tässä.

Musta tuntuu, että sä odotat ihmisiltä ihan liikaa ja olet aika armoton. Kyllähän monet merkkaa esim. puolisonsa synttärit kalenteriin, että muistavat sen sitten. Onko se sitten jotenkin feikkiä, kun ei aamulla herätessään ensimmäinen ajatus ollut "!Beibin syndet tänään!"? Ilmeisesti te valittajat otatte somen muutenkin aika vakavasti. Se on varmaan suurin syy miksi se v*tuttaa. Ota vähän rennommin.

Tämä! Mitä eroa on sillä laittaako itselle paperikalenterin yläreunaan manuaalisesti kavereiden syntymäpäivät ylös kuin se että FB kätevästi muistuttaa asiasta? Muistan ulkoa ehkä n. 20-30 sukulaisen, ystävien ja lemmikkien (!) syntymäpäivää, on aika raaka meininki jos en olisi muka "oikea ja välittävä" ystävä jos en muistaisi siihen päälle aikuisten ystävien ja heidän lastensa syntymäpäiviä. Yhden supervakavan ystäväni kohdalla varta vasten laitan aina henkilökohtaisen onnittelun puhelimitse, koska tiedän että halveksuu someonnitteluita. Mielestäni tässä tilanteessa hän on kyllä hieman nolo uniikki lumihiutale.

Ihmiset eivät ymmärrä pointtia näköjään. Puhe ei ollut kavereista/sukulaisista tai edes lemmikeistä vaan siitä kun onnitellaan jopa niitä puolituttuja joiden kanssa ei ikinä oikeastaan edes olla tekemisissä! Vain siksi kun fb muistuttaa. Miksi niin tehdään? En itsekään ymmärrä.

Sanopa sinä että mitä haittaa siitä on? Pieni iloa tuova ele tutulle ihmiselle. Ei se onnittelu nyt ole sen suurempi tai vakavampi asia, että sitä pitäisi pantata vain harvoille ja valituille. Jos nyt sattuu toisen synttärit huomaamaan facessa, niin mitä pahaa on huikata onnittelut. Samoin kuin tekisit tälle tutulle vaikka työpaikan kahviautomaatilla kun kuulisit että tällä on synttärit.

Keventäkää ny vähän! Ja mikään pakkohan ei ole somessa tehdä mitään ellei huvita tai etenkin jos se aiheuttaa kovaa vanteen kiristystä itelle.