Oikeesti, mikä mua vaivaa. Ärsyttää elämän teennäisyys, kulissit ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siis pelkästään ärsytä tämä some, vaan kaikki tämä leikkiminen ja epäaitous. Enkä tiedä onko ärsytys oikea sana. Ehkä kyllästynyt ja tuntuu että näen kaiken läpi.

Ap

Et sinä minkään läpi näe, ihmisen elämään kuuluu siirtymärituaaleja ja sosiaalisuuden ylläpitoa, jotta elämä yhteisössä olisi ylipäätään mahdollista. Ehkä sinä olet masentunut, tai ihmisvihaaja tai ehkä et, mutta eivät asiat, joita sinä et halua tehdä, ole välttämättä muille mitään teatteria, vaan asioita, joita he haluavat autenttisesti tehdä - on aika omahyväistä ajatella tuolla tavalla. Kannattaa hakeutua sellaisiin porukoihin, joissa arvostetaan sellaista yhteisöllisyyttä, jota arvostat ja johon haluat osallistua, etkä koe toisten huomioon ottamista silloin tällöin liian raskaaksi.

Mukamas-yhteisöllisyteen pakottaminen on väkivaltaa. Kuulostat itse ahdistavalta.

Uskotteko meedioihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siis pelkästään ärsytä tämä some, vaan kaikki tämä leikkiminen ja epäaitous. Enkä tiedä onko ärsytys oikea sana. Ehkä kyllästynyt ja tuntuu että näen kaiken läpi.

Ap

Et sinä minkään läpi näe, ihmisen elämään kuuluu siirtymärituaaleja ja sosiaalisuuden ylläpitoa, jotta elämä yhteisössä olisi ylipäätään mahdollista. Ehkä sinä olet masentunut, tai ihmisvihaaja tai ehkä et, mutta eivät asiat, joita sinä et halua tehdä, ole välttämättä muille mitään teatteria, vaan asioita, joita he haluavat autenttisesti tehdä - on aika omahyväistä ajatella tuolla tavalla. Kannattaa hakeutua sellaisiin porukoihin, joissa arvostetaan sellaista yhteisöllisyyttä, jota arvostat ja johon haluat osallistua, etkä koe toisten huomioon ottamista silloin tällöin liian raskaaksi.

On olemassa ihmisiä jotka eivät halua olla "yhteisöllisiä" ilman minkäänlaista masentuneisuutta tai vihaa. Olet kyllä hiukan nyt mustavalkoisella ajattelulla liikenteessä.

Vierailija kirjoitti:

Ei siis pelkästään ärsytä tämä some, vaan kaikki tämä leikkiminen ja epäaitous. Enkä tiedä onko ärsytys oikea sana. Ehkä kyllästynyt ja tuntuu että näen kaiken läpi.

Ap

Itsellä sama fiilis johtuu siitä , että on tajunnut ettei millään tuollaisella ole oikeasti mitään merkitystä. Vaikea selittää, mutta itsestä on alkanut tuntua turhalta kaikenlainen vaivannäkö koska tyhjän saa pyytämättäkin ja ihan kaikki tärkeä ja minkä eteen olet ponnistellut voidaan viedä sulta milloin vain eikä kukaan kysy onko se ok.

Enkä siis meinaa sitä ettei käärinliinoissa ole taskuja, vaan enemmänkin kaikkea muuta pskaa ja vastoinkäymistä mikä tapahtuu ennen sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siis pelkästään ärsytä tämä some, vaan kaikki tämä leikkiminen ja epäaitous. Enkä tiedä onko ärsytys oikea sana. Ehkä kyllästynyt ja tuntuu että näen kaiken läpi.

Ap

Et sinä minkään läpi näe, ihmisen elämään kuuluu siirtymärituaaleja ja sosiaalisuuden ylläpitoa, jotta elämä yhteisössä olisi ylipäätään mahdollista. Ehkä sinä olet masentunut, tai ihmisvihaaja tai ehkä et, mutta eivät asiat, joita sinä et halua tehdä, ole välttämättä muille mitään teatteria, vaan asioita, joita he haluavat autenttisesti tehdä - on aika omahyväistä ajatella tuolla tavalla. Kannattaa hakeutua sellaisiin porukoihin, joissa arvostetaan sellaista yhteisöllisyyttä, jota arvostat ja johon haluat osallistua, etkä koe toisten huomioon ottamista silloin tällöin liian raskaaksi.

Bäääää-ä-ä-ä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siis pelkästään ärsytä tämä some, vaan kaikki tämä leikkiminen ja epäaitous. Enkä tiedä onko ärsytys oikea sana. Ehkä kyllästynyt ja tuntuu että näen kaiken läpi.

Ap

Itsellä sama fiilis johtuu siitä , että on tajunnut ettei millään tuollaisella ole oikeasti mitään merkitystä. Vaikea selittää, mutta itsestä on alkanut tuntua turhalta kaikenlainen vaivannäkö koska tyhjän saa pyytämättäkin ja ihan kaikki tärkeä ja minkä eteen olet ponnistellut voidaan viedä sulta milloin vain eikä kukaan kysy onko se ok.

Enkä siis meinaa sitä ettei käärinliinoissa ole taskuja, vaan enemmänkin kaikkea muuta pskaa ja vastoinkäymistä mikä tapahtuu ennen sitä. 

Ja viedäänkin. Kaikesta on lopulta luovuttava - ihan kaikesta. Siihen ajatukseen kannattaa harjoittaa itseään. Luopumiseen.

Ootko lukenut Jean-Paul Sartren Inhon? Jos et, suosittelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siis pelkästään ärsytä tämä some, vaan kaikki tämä leikkiminen ja epäaitous. Enkä tiedä onko ärsytys oikea sana. Ehkä kyllästynyt ja tuntuu että näen kaiken läpi.

Ap

Itsellä sama fiilis johtuu siitä , että on tajunnut ettei millään tuollaisella ole oikeasti mitään merkitystä. Vaikea selittää, mutta itsestä on alkanut tuntua turhalta kaikenlainen vaivannäkö koska tyhjän saa pyytämättäkin ja ihan kaikki tärkeä ja minkä eteen olet ponnistellut voidaan viedä sulta milloin vain eikä kukaan kysy onko se ok.

Enkä siis meinaa sitä ettei käärinliinoissa ole taskuja, vaan enemmänkin kaikkea muuta pskaa ja vastoinkäymistä mikä tapahtuu ennen sitä. 

Millään saavutuksilla ei tosiaankaan ole mitään merkitystä.

Missään somessahan ei ole pakko olla. Itsekin häivyin sieltä vuosia sitten. Mutta pakko se on myöntää, että aika paljon itsekin siellä esitin voivani hyvin, vaikka olenkin yksinäinen.

Että ihan yhtäläisesti myös yksinäinen saattaa esittää kuin perheelliset.

Kulissien pitäminen vähän kuuluu pakosta aikuisen elämään. Toki voit ryhtyä pelleksi ja antaa vain kaikki fiilikset tulla ilmi, mutta ei siitä koskaan mitään hyvää seuraa.

Et itsekään haluaisi olla kenenkään roskasanko, pelastaja tai ilmainen terapeutti.

Ja ennen kuin joku tulee tähän huutamaan "bää bää, lammas" niin minä olen koko elämäni ollut sosiaalisesti syrjäytynyt ja masentunut. Se vaan kun jatkuu tarpeeksi pitkään ja vuosikymmeniä, alkaa kummasti ymmärtää että oikeasti kaikilla, ihan jokaisella on ongelmia elämässään. Myös heillä jotka osaavat esittää ulospäin menestynyttä. Eikä se menestys ole todellakaan kaikille tuonut onnea. Monille se on jopa henkinen vankila.

Se myös vaihtelee yksilön oman kokemuksen ja arvomaailman pohjalta, mitä asioita ylipäätään edes pitää menestyksenä.

Ymmärrän ap:ta niin hyvin. Koskaan ei nähdä (ei olla siis nähty ennen tätä vuottakaan), mutta netissä esitetään että kiinnostaa. Ei ketään kiinnosta. Mutta jos lähtisin somesta, ei olisi sitäkään vähää sosiaalielämää.

Mä oon havahtunut työelämän rooleihin ja näytelmään. Alkaen työhakemuksista ja työhaastatteluista. Esität roolia, että pääset jatkamaan näytelmää töihin. Siellä oltava niin innostunut ja kehitys myönteinen ja etenet, jos nuolet oikeuden ihmisten peppuja. Jotenkin kyllästynyt tuohon teennäiseen näytelmään. Vaikka pakko sinne on pyrkiä, jos meinaa elämästään tehdä edes siedettävää.

Vierailija kirjoitti:

Missään somessahan ei ole pakko olla. Itsekin häivyin sieltä vuosia sitten. Mutta pakko se on myöntää, että aika paljon itsekin siellä esitin voivani hyvin, vaikka olenkin yksinäinen.

Että ihan yhtäläisesti myös yksinäinen saattaa esittää kuin perheelliset.

Kulissien pitäminen vähän kuuluu pakosta aikuisen elämään. Toki voit ryhtyä pelleksi ja antaa vain kaikki fiilikset tulla ilmi, mutta ei siitä koskaan mitään hyvää seuraa.

Et itsekään haluaisi olla kenenkään roskasanko, pelastaja tai ilmainen terapeutti.

Ja ennen kuin joku tulee tähän huutamaan "bää bää, lammas" niin minä olen koko elämäni ollut sosiaalisesti syrjäytynyt ja masentunut. Se vaan kun jatkuu tarpeeksi pitkään ja vuosikymmeniä, alkaa kummasti ymmärtää että oikeasti kaikilla, ihan jokaisella on ongelmia elämässään. Myös heillä jotka osaavat esittää ulospäin menestynyttä. Eikä se menestys ole todellakaan kaikille tuonut onnea. Monille se on jopa henkinen vankila.

Se myös vaihtelee yksilön oman kokemuksen ja arvomaailman pohjalta, mitä asioita ylipäätään edes pitää menestyksenä.

Miksi on pelleä tuoda omia todellisia tunteita esiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missään somessahan ei ole pakko olla. Itsekin häivyin sieltä vuosia sitten. Mutta pakko se on myöntää, että aika paljon itsekin siellä esitin voivani hyvin, vaikka olenkin yksinäinen.

Että ihan yhtäläisesti myös yksinäinen saattaa esittää kuin perheelliset.

Kulissien pitäminen vähän kuuluu pakosta aikuisen elämään. Toki voit ryhtyä pelleksi ja antaa vain kaikki fiilikset tulla ilmi, mutta ei siitä koskaan mitään hyvää seuraa.

Et itsekään haluaisi olla kenenkään roskasanko, pelastaja tai ilmainen terapeutti.

Ja ennen kuin joku tulee tähän huutamaan "bää bää, lammas" niin minä olen koko elämäni ollut sosiaalisesti syrjäytynyt ja masentunut. Se vaan kun jatkuu tarpeeksi pitkään ja vuosikymmeniä, alkaa kummasti ymmärtää että oikeasti kaikilla, ihan jokaisella on ongelmia elämässään. Myös heillä jotka osaavat esittää ulospäin menestynyttä. Eikä se menestys ole todellakaan kaikille tuonut onnea. Monille se on jopa henkinen vankila.

Se myös vaihtelee yksilön oman kokemuksen ja arvomaailman pohjalta, mitä asioita ylipäätään edes pitää menestyksenä.

Miksi on pelleä tuoda omia todellisia tunteita esiin?

Ihmiset eivät kestä sitä. He haluavat sosiaalisesti sopivan, näytellyn roolin. Edes jotakin sinne päin. Siksi autenttisuus olisi ”pelleä”. Pelottavaa, liian totta, liian inhimillistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missään somessahan ei ole pakko olla. Itsekin häivyin sieltä vuosia sitten. Mutta pakko se on myöntää, että aika paljon itsekin siellä esitin voivani hyvin, vaikka olenkin yksinäinen.

Että ihan yhtäläisesti myös yksinäinen saattaa esittää kuin perheelliset.

Kulissien pitäminen vähän kuuluu pakosta aikuisen elämään. Toki voit ryhtyä pelleksi ja antaa vain kaikki fiilikset tulla ilmi, mutta ei siitä koskaan mitään hyvää seuraa.

Et itsekään haluaisi olla kenenkään roskasanko, pelastaja tai ilmainen terapeutti.

Ja ennen kuin joku tulee tähän huutamaan "bää bää, lammas" niin minä olen koko elämäni ollut sosiaalisesti syrjäytynyt ja masentunut. Se vaan kun jatkuu tarpeeksi pitkään ja vuosikymmeniä, alkaa kummasti ymmärtää että oikeasti kaikilla, ihan jokaisella on ongelmia elämässään. Myös heillä jotka osaavat esittää ulospäin menestynyttä. Eikä se menestys ole todellakaan kaikille tuonut onnea. Monille se on jopa henkinen vankila.

Se myös vaihtelee yksilön oman kokemuksen ja arvomaailman pohjalta, mitä asioita ylipäätään edes pitää menestyksenä.

Miksi on pelleä tuoda omia todellisia tunteita esiin?

Ihmiset eivät kestä sitä. He haluavat sosiaalisesti sopivan, näytellyn roolin. Edes jotakin sinne päin. Siksi autenttisuus olisi ”pelleä”. Pelottavaa, liian totta, liian inhimillistä.

Minusta olisi kivempi kuulla totta kuin teeskenneltyä, silloin toinenkin osapuoli voi rentoutua.

Niin, tällaista tää on. Tiedän vain, että siellä elämässä voi olla vaikka mitä ristiriitaa/ongelmia muiden kanssa, vaikka tykkääjiä ja hehkuttajiakin riittää näillä ihmisillä, joilla näyttäisi menevän hyvin. Ja esim. ketä on mahdollisesti jyrätty matkan varrella kanveesiin näiden ihmisten toimesta. Ei koske tietenkään kaikkia. Osa on aidompia kuin toiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missään somessahan ei ole pakko olla. Itsekin häivyin sieltä vuosia sitten. Mutta pakko se on myöntää, että aika paljon itsekin siellä esitin voivani hyvin, vaikka olenkin yksinäinen.

Että ihan yhtäläisesti myös yksinäinen saattaa esittää kuin perheelliset.

Kulissien pitäminen vähän kuuluu pakosta aikuisen elämään. Toki voit ryhtyä pelleksi ja antaa vain kaikki fiilikset tulla ilmi, mutta ei siitä koskaan mitään hyvää seuraa.

Et itsekään haluaisi olla kenenkään roskasanko, pelastaja tai ilmainen terapeutti.

Ja ennen kuin joku tulee tähän huutamaan "bää bää, lammas" niin minä olen koko elämäni ollut sosiaalisesti syrjäytynyt ja masentunut. Se vaan kun jatkuu tarpeeksi pitkään ja vuosikymmeniä, alkaa kummasti ymmärtää että oikeasti kaikilla, ihan jokaisella on ongelmia elämässään. Myös heillä jotka osaavat esittää ulospäin menestynyttä. Eikä se menestys ole todellakaan kaikille tuonut onnea. Monille se on jopa henkinen vankila.

Se myös vaihtelee yksilön oman kokemuksen ja arvomaailman pohjalta, mitä asioita ylipäätään edes pitää menestyksenä.

Miksi on pelleä tuoda omia todellisia tunteita esiin?

Ihmiset eivät kestä sitä. He haluavat sosiaalisesti sopivan, näytellyn roolin. Edes jotakin sinne päin. Siksi autenttisuus olisi ”pelleä”. Pelottavaa, liian totta, liian inhimillistä.

Minusta olisi kivempi kuulla totta kuin teeskenneltyä, silloin toinenkin osapuoli voi rentoutua.

Niin minustakin, mutta suurin osa ihmisistä haluaa roolin. Se on turvallisempaa.

Masennus?

Olet tulossa järkiisi.

Onnea.

Kai sitä menee usko ihmisiin, kun lukee näitä keskustelupalstoja.

Täältä saanu aika hyvän käsityksen siitä millaisia ihmiset oikeasti ovat. Just tuo kaikki esittäminen ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missään somessahan ei ole pakko olla. Itsekin häivyin sieltä vuosia sitten. Mutta pakko se on myöntää, että aika paljon itsekin siellä esitin voivani hyvin, vaikka olenkin yksinäinen.

Että ihan yhtäläisesti myös yksinäinen saattaa esittää kuin perheelliset.

Kulissien pitäminen vähän kuuluu pakosta aikuisen elämään. Toki voit ryhtyä pelleksi ja antaa vain kaikki fiilikset tulla ilmi, mutta ei siitä koskaan mitään hyvää seuraa.

Et itsekään haluaisi olla kenenkään roskasanko, pelastaja tai ilmainen terapeutti.

Ja ennen kuin joku tulee tähän huutamaan "bää bää, lammas" niin minä olen koko elämäni ollut sosiaalisesti syrjäytynyt ja masentunut. Se vaan kun jatkuu tarpeeksi pitkään ja vuosikymmeniä, alkaa kummasti ymmärtää että oikeasti kaikilla, ihan jokaisella on ongelmia elämässään. Myös heillä jotka osaavat esittää ulospäin menestynyttä. Eikä se menestys ole todellakaan kaikille tuonut onnea. Monille se on jopa henkinen vankila.

Se myös vaihtelee yksilön oman kokemuksen ja arvomaailman pohjalta, mitä asioita ylipäätään edes pitää menestyksenä.

Miksi on pelleä tuoda omia todellisia tunteita esiin?

Ihmiset eivät kestä sitä. He haluavat sosiaalisesti sopivan, näytellyn roolin. Edes jotakin sinne päin. Siksi autenttisuus olisi ”pelleä”. Pelottavaa, liian totta, liian inhimillistä.

Minusta olisi kivempi kuulla totta kuin teeskenneltyä, silloin toinenkin osapuoli voi rentoutua.

Niin minustakin, mutta suurin osa ihmisistä haluaa roolin. Se on turvallisempaa.

En tiedä keiden kanssa olet tekemisissä mutta itse olen huono teeskentelemään ja jos yritän, se näkyy ja siitä provosoidutaan eli koen että on kannattavaakin olla aito.