Lue keskustelun säännöt.
Oikeesti, mikä mua vaivaa. Ärsyttää elämän teennäisyys, kulissit ym.
12.12.2020 |
Kaikki typerät perhejuhlat, lasten synttärit ja joulut. Se että Facebookissa ihmiset toivottelee hyvää syntymäpäivää, onnea uudesta vauvasta ja ihastelee hääkuvia. Se, että kaikki vaan leikkii tässä mukana. Jotenkin sitä kyynistyy pikkuhiljaa. Typerä leikki tämä elämä.
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvinaisen mielenkiintoinen ketju.
Tajusin melko nuorena ihmisen merkityksettömyyden kokonaisuuden kannalta ja aloin näkemään sosiaalisia pelejä pelaavien ihmisten "val eiden" läpi.
Usassa tämä feikkitodellisuus on saanut äärimmäiset muotonsa turhanpäiväisenä small talk:a, jossa tarkoituksena ei ole sanoa mitään ja kaikkea mitä sanotaan ei tarkoiteta.
Mitä kuuluu, tavataan joku päivä lounaalla, tule joskus käymään fraaseja heitellään sinne tänne, mutta ei niillä tarkoiteta yhtään mitään ja ne ovat samaa sarjaa kuorrutettujen hampaiden näyttämisen kanssa, pelkkää kuorta.
Suomessa pelataan samanlaista peliä. Voi kun kiva kun kävit, tule nyt useamminkin ja samanaikaisesti puristetaan kättä nyrk kiin taskussa ja kerrotaan vieraan lähtemisen jälkeen puolisolle, "että tuo idi ootti on rasittava, eikä tajua pysyä omassa murj ussaan ja pysyä poissa.
Noudatetaan vanhoja tapoja ympäristön sosiaalisten paineiden seurauksena, käydään työpaikalla keskusteluja ennaltamääriteltyjen sääntöjen mukaan ja sääntöjen rikkojaa aletaan oudoksumaan ja vasta kotona päästetään työroolista irti ja uskalletaan sanoa, voi vi ttu mitä pas kaa ja otetaan kotirooli päälle lasten edessä, Wilmaviestinvastaajan rooli, kaupassakävijän roolipuku odottamassa syvimmissä aivokerroksissa. Liskoelämää, jossa kukin rooli napsahtaa päälle kuin kameleontilla värin vaihtuessa ympäristön mukaiseksi.
Kuka tahansa meistä voitaisiin poistaa pelikentältä koska tahansa, eikä kukaan voi etukäteen tietää johtaisiko tilanne jälkeenjääneiden kannalta positiivisempaan vai negatiiivisempaan suuntaan.
Ihmiselle on ominaista kuvitella, että tämä minun pelaamani peli on jotenkin merkityksellistä ja minä olen arvokas ja korvaamaton.
Todellisuudessa olet yhtä arvoton kuin kuka tahansa muukin ja jos sinut poistettaisiin maapallolta metaania tuottamasta, lähipiirin hetkellisen ikävän jälkeen kaikki jatkuisi pian ennallaan ja monien kohdalla tulevaisuus muuttuisi jopa paremmaksi.
Tajusin tuon kaiken kanssa jo nuorena ja vieläkin tajuan sen miten pieniä olemme. Silti olen onnellinen, ympärilläni on aitoja ihmisiä joiden kanssa on lämpöä ja tukea molempiin suuntiin.
Pyrin levittämään enemmän iloa ja toivoa ympärilleni kuin ankeutta, kyynisyyttä ja pahaa oloa. Tuo jälkimmäinen on hyvin helppoa eikä ole osoitus mistään korkeammasta älykkyydestä.
Ei sosiaalisten pelien ymmärtäminen tee ihmisestä kyynistä tai ympärilleen pahaa oloa tuottavaa.
Kun ymmärtää sen pelin perusteet, on hyvinkin helppoa antautua pelin tiimellykseen ja antaa ihmisille mitä tietää heidän haluavan :-) Omistaa käsikirjan kuinka pelata, eikä koskaan häviä.
Samanlaisen käsikirjan omistaa suurin osa poliitikoista, sillä he tietävät kuinka ihmisiä on käsiteltävä, että heistä saa senverran irti, että vaivautuvat äänestämään itseään seuraavissa vaaleissa.
Somemaailmassa samaa tarkoittaa yläpeukku tai tosiasia että mikämikämaailmasta lähetetty valkoinen koti viesti on saanut taas sata uutta seuraajaa.
Kun ymmärtää sen pelin helppouden, tarvitsee vaina antaa ihmisille mitä he haluavat, eikä se edes maksa mitään, pelkkää puhetta ja lätinää kuinka iiihanaa elämä on ja antakaa positiivisuudelle mahdollisuus nami nami.
Pelin sääntöjen oppimisen jälkeen voi vieraille sanoa ovella, voi kun kiva kun kävitte, tulkaa nyt pian käymään uudelleen.
Ottaa samalla riskin, etteivät he tiedä pelin sääntöjä ja tuppaavat ensi viikolla uudelleen häiritsemään meidän rauhaamme idioottimaisella pönötyksellään pierujaan pidätelleen.
Elämme matrixissa kuten Sinccis usein ilmaisee ja sitä pitää pystyssä sosiaalisen pelin pelaaminen.
Kun se lakkaa ja ihmiset alkavat olemaan rehellisiä toisilleen, pääsemme takaisin reaalimaailmaan, mistä tämä palsta on hyvä esimerkki :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetat kaikki sometilisi. Instassa seuraamiset lopetat. Johan helpottaa. Testaa vaikka pari kuukautta.
Vaikka aloitus ei suoranaisesti koskenut pelkästään somea, niin miettikkää kaikki, miten monta kaveria/ystävää sinulle jäisi, jos viestintäväline olisi vain puhelimella soittaminen, tekstiviesti tai whatsapp? Moniko kaveri/ystävä ottaisi sinuun oma-aloitteisesti yhteyttä tavatakseen sinut? Minulla varmaankin 2. Kavereita facebookissa on kuitenkin yli 150, instagramissa seuraajia n. 100. Jep :D
1. Pois somesta jos ahdistaa.
2. Ei kaikki ole teennäistä. Vietetään oikein kunnon joulua, lapset ja lahjat ja koristeet ja kaikki. Someen ei tule yhtään kuvaa.
3. Jos joku vaan someposeeraa ja pitää siellä kulisseja niin ei se sulta pois ole. Itse ne siihen lopulta hajoavat.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka aloitus ei suoranaisesti koskenut pelkästään somea, niin miettikkää kaikki, miten monta kaveria/ystävää sinulle jäisi, jos viestintäväline olisi vain puhelimella soittaminen, tekstiviesti tai whatsapp? Moniko kaveri/ystävä ottaisi sinuun oma-aloitteisesti yhteyttä tavatakseen sinut? Minulla varmaankin 2. Kavereita facebookissa on kuitenkin yli 150, instagramissa seuraajia n. 100. Jep :D
Hyvä ajatus! Minulle jäisi kolme ystävää.(Jos sukulaisia ei laskettaisi). Facebookissa on noin 100 kaveria. Tosin en ole siellä aktiivinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän jeesustelu vaihe joillakin on kun sitä pitää yhtäkkiä joka ketjuun tunkea.
Totuudesta kun oli puhe, tai ilmeisesti ongelma oli se että teeskentely ei enää nappaa. Jeesuksen pointin huomaa pakosta jossain vaiheessa.
Siinä vaiheessa kun totuus itsestä ei ole pelkästään kiva, nimittäin mitä enemmän valoa sen paremmin näkyy likakin, ja alat miettiä mitäs nyt. Jeesuksen merkitys oleellisena valkenee.
:D Jeesus ei liity asiaan millään tavalla. Joku jeesuksen tai muun filosofin pointti voi toki liittyäkin.
Ja ap, se että kaikki on turhaa ei liity myöskään asiaan. Paitsi siten että tajuat että niiden puolituttujen päivityksiä siellä facessa ei tartte peukutella, eikä edes nähdä. Itse tsekkaan facebookin ja instan ehkä kerran viikkoon, enkä kyllä tiedä miksi edes noin usein. En tunne menettäväni mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka aloitus ei suoranaisesti koskenut pelkästään somea, niin miettikkää kaikki, miten monta kaveria/ystävää sinulle jäisi, jos viestintäväline olisi vain puhelimella soittaminen, tekstiviesti tai whatsapp? Moniko kaveri/ystävä ottaisi sinuun oma-aloitteisesti yhteyttä tavatakseen sinut? Minulla varmaankin 2. Kavereita facebookissa on kuitenkin yli 150, instagramissa seuraajia n. 100. Jep :D
Oikeastiko laskette somessa teidän kanssa yhteydessä olevat ihmiset teidän kavereiksi? Mä olen aina laskenut kavereiksi ihmiset, jotka eivät ole sukua, mutta joille voi ehdottaa jotain kivaa yhteistä tekemistä ilman, että se tuntuu oudolta.
Se, että laskee somekaverit kavereiksi on ihan kuin laskisi kaikki työkaverit kavereiksi, vaikka heitä ei näe muualla kuin töissä. Heidän kanssaan voi olla ihan kiva jutella töissä, mutta jos mä en tapaa heitä työn ulkopuolella, niin eivät he mitään oikeita kavereita ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua kanssa ärsyttää toi muka toisista huolehtiminen.Kesko mainostaa muijan lässyttävällä äänellä.Yks sun toinen lässyttää korona ohjeita ja kuinka me tästä selvitään.Pidetään toisistamme huolta .Eikö noi nyt pitäisi tietää ilman muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Koittakaapa poistaa näkyvistä teidän syntymäpäivä Facessa. Kuinka moni toivottaa hyvää syntymäpäivää? Niinpä.
Itsellä ei koskaan ollut se näkyvillä silloin kun siellä vielä olin. En toivotellut puolituntemattomille yhtään mitään koska se on feikkiä.
Läheisimmät ihmiset useimmiten muistaa ilman että se päivämäärä näkyy kaikille.
No mitä v*ttua sitten? Jos törmäät tuttuun kaupungilla ja rupattelun ohessa saat selville, että sillä on tänään syntymäpäivä, niin jätätkö onnittelematta vain, koska "ethän sä muuten olisi edes tiennyt että sillä on synttärit, etkä halua ollaa joku teennäinen mielistelijä"?
Oletko mahdollisesti tullut viimein teini-ikään? Saattaisi sun angsti johtua siitä.
Osuiko? - eri
Ei. En koskaan onnittele tuttuja facessa mistään ja kavereita onnittelen whatsappissa. Uskon kuitenkin vakaasti, että muiden tapa toimia elämässä eri tavalla kuin minä ei automaattisesti tee heistä teennäisiä tai heidän elämistään kulisseja. Olisin kaiketi aika omahyväinen m*lkku, jos facebook-onnittelujen perusteella päättelisin olevani jotenkin aidompi ja spessumpi ihminen kuin muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen mielenkiintoinen ketju tällä palstalla. Nyt ollaan asian ytimessä vihdoinkin eikä aina sitä samaa pinnallista lässytystä. Jo varhain moni ihminen oppii tietyn roolin jolla vetää koko elämänsä läpi. Aidosti aitoja ihmisiä on hyvin vähän koska ympärillä kaikki muu on feikkiä esimerkiksi kaikki tv-ohjelmat, elokuvat ja sarjat jossa vain näytellään puhumattakaan instagram/facebook kulisseista jossa koko elämä esitellään filtterin läpi vaalennetulla peräaukolla. Mukamas varakas tyyppi puku päällä onkin velkavankeudessa jne.
AP on selkeästi valaistunut ajattelemaan omilla aivoillaan eikä vain menemään massan mukana. Lähde ulos nauttimaan luonnosta. Universumin kivet ja puut tähtitaivaineen se on aitoa. Eläimet on aitoja. Ihmiset ei, lukuunottamatta muutamaa hullua erakkoa. Tee asioita joista saat nautintoa. Älä lue tätä palstaa.
Kun omaa faceani katsoo, olen siellä ollut kaikkein tehokkain ja treenaavin silloin kun olin todella syvästi masentunut. Ja rakkauttani puolisoon hehkutin, kun olimme eroamassa (parisuhdeterapia ja oma terapia pelasti).
Nyt en enää ole facessa, koska tuntui oman myllerrykseni kautta, että näen liian selvästi päivitysten ja kuvien taakse. Alkoi ahdistaa se kaikki moska siellä.
N39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu että ihmiset kyttäävät Maire-mummonsa kuolemaakin vain että pääsevät tekemään siitä ihkukaipauspostauksen faceen.
Elämä eletään muutenkin somea varten. Linssin läpi.
Vierailija kirjoitti:
Jep. Koittakaapa poistaa näkyvistä teidän syntymäpäivä Facessa. Kuinka moni toivottaa hyvää syntymäpäivää? Niinpä.
Itsellä ei koskaan ollut se näkyvillä silloin kun siellä vielä olin. En toivotellut puolituntemattomille yhtään mitään koska se on feikkiä.
Läheisimmät ihmiset useimmiten muistaa ilman että se päivämäärä näkyy kaikille.
Sulle se on feikkiä, itse taas laitan syntymäpäivätoivotukset koska ihan aidosti toivon toisen siitä ilahtuvan. Myös itse ilahdun toivotuksista. Olisi kurjaa lukea onnitteluja pohtien onko nämä feikkiä, elämä on mukavampaa näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Havaintoja ja tuntemuksia somen vaikutuksista sosiaaliseen kanssakäymiseen:
- Ennen somea tavattiin kasvokkain, kyläiltiin ja soiteltiin, ehkä jopa kirjoiteltiin kirjeitä. Somen jälkeen nämä kaikki ovat vähentyneet, somen kuluttajilta syytä tiedustellessa usein mainitaan "kiire", mutta sitten ne samat kiireiset ihmiset istuvat tuntikausia päivittelemässä photoshopattuja kuvia kahvikupin ja kotona leivotun keksin eri asennoista Instagramiin.
- Ongelmien taikominen tyhjästä. Olen nähnyt työpaikalla ja tuttavissa ihan riitoja ja välien katkeamisia, joiden syynä on somessa saamatta jäänyt tykkäys. Siis yksi tekemättä jäänyt hiiren klikkaus aiheuttaa niin kuohuvia tunteita joissain yksilöissä, että niistä saadaan välien katkeaminen aikaiseksi?
- Jos pääsen tapaamaan tämmöistä henkilöä kasvokkain, suurimman osan ajasta hän tuijottaa puhelinta tai ehdottaa että teemme yhdessä videon Instagramiin tai TikTokiin koska se on nyt niin hauskaa ja muodikasta. Keskustelu ajautuu kuin huomaamatta aina someen ja somessa olevien ihmisten sanomiin ja tekemiin asioihin. Oikeaa, puhelimen ulkopuolista elämää ei keskustelussa kyetä enää tuomaan esiin samalla tavalla kuin ennen. Tapaamisen jälkeen somesta löytyy raportti kaikelle kansalle siitä miten ihanaa minua oli taas nähdä ja voi että raksuseni minä niin jäin sinua kaipaamaan.
- Ihmissuhteet tuntuvat nykyään pinnallisilta ja kertakäyttöisiltä, ja elämän tärkein syy on olla näkyvillä, pinnalla ja saada sitä sosiaalista hyväksyntää jotta voisi tuntea olevansa elossa tai "edes jotain".
Kummalliseksi on maailma mennyt.
Tiedän muutaman perheen oikean tilanteen.
Somessa he elävät aivan eri elämää, on uudet talot, merkkivaate lapset, veneet, autot, monta eri harrastusta eli ns. "aktiivinen elämä".
Surullista katsoa tuota esittämistä sivusta.
Tuntemattomien elämästä en tietenkään voi sanoa yhtään mitään! Mutta kun tosiaan tiedän asioiden faktat ja tunnen henkilökohtaisesti nuo kyseiset somemaailman "uhrit" niin pistäähän se miettimään nykymaailman menoa ja heidän pärjäämistä.
Kuinkahan moni muu on tuossa tilanteessa. Vastaus: erittäin moni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Koittakaapa poistaa näkyvistä teidän syntymäpäivä Facessa. Kuinka moni toivottaa hyvää syntymäpäivää? Niinpä.
Itsellä ei koskaan ollut se näkyvillä silloin kun siellä vielä olin. En toivotellut puolituntemattomille yhtään mitään koska se on feikkiä.
Läheisimmät ihmiset useimmiten muistaa ilman että se päivämäärä näkyy kaikille.
Sulle se on feikkiä, itse taas laitan syntymäpäivätoivotukset koska ihan aidosti toivon toisen siitä ilahtuvan. Myös itse ilahdun toivotuksista. Olisi kurjaa lukea onnitteluja pohtien onko nämä feikkiä, elämä on mukavampaa näin.
Ihmiset ilahtuisivat enemmän mikäli muistaisit päivämäärät ilman että Facebook muistuttelisi sinua niistä. Se on se pointti tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut kutsuvat noita ikäkriiseiksi, jotkut kasvunpaikoiksi ja niin edelleen. Eräänlaista nahanluomista. Ajattele että kaikille ei tule koskaan noita tunteita, vaan näkevät kaiken aina vain samojen lasien läpi.
Useimmat ihmiset ovat lampaita. Tekevät ja elävät niinkuin kaikki muutkin, ajattelematta omilla aivoilla. Noin niinkun karkeasti sanottuna.
Juuri näin. Etenkin ennen lapsiakin hankittiin vaikkei olisi haluttu, koska sosiaalinen paine oli niin kova.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut kutsuvat noita ikäkriiseiksi, jotkut kasvunpaikoiksi ja niin edelleen. Eräänlaista nahanluomista. Ajattele että kaikille ei tule koskaan noita tunteita, vaan näkevät kaiken aina vain samojen lasien läpi.
Useimmat ihmiset ovat lampaita. Tekevät ja elävät niinkuin kaikki muutkin, ajattelematta omilla aivoilla. Noin niinkun karkeasti sanottuna.
Juuri näin. Etenkin ennen lapsiakin hankittiin vaikkei olisi haluttu, koska sosiaalinen paine oli niin kova.
Moni asia menee vieläkin tällä mentaliteetilla. Kuten ydinperhepakkomielle jossa sitten hulluna petetään kun sitä ei kestetäkään.
Niin, itse perustan ihmissuhteeni molemminpuoleiseen vetovoimaan, ja ystäväpiiriini mahtuukin kirjavasti eri tavoin diagnosoituja ihmisiä, yksi juoppo ja jopa muutama hieman "nistimpi" ihminen. Emme koskaan joudu teeskentelemään mitään, ja asioista puhutaan rehellisesti. Ei tosin ole niitä formaaleja järjestettyjä juhlatapahtumia tai mitään, mutta ainakaan ihmissuhteeni eivät perustu valheellisuuteen.
Tässä on paljon samaa kuin omissa ajatuksissani. Tiedostan myös sen, että en minä ole mikään harvinainen valaistunut älykkö. En minä pidä itseäni parempana kuin muita. Tuntuu vaan typerältä, aina kun alan "syvällisesti" ajattelemaan elämää, aikaa, universumia. Miten millään ei oikeasti ole merkitystä. En koe olevani masentunut, mulla on ihan kivaa täällä. Ja jotenkin olen tullut siihenkin lopputulokseen, että pakkohan täällä on "leikkiä mukana", koska sitä se ihmiselämä vaan on. Ei mistään oikein tule mitään, jos liian erilaiseksi alkaisi. Silloin varmaan iskisi se masennus tai tulisi sellaiseksi että mikään ei kiinnosta.
Ap