Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko työn saaminen näin mahdotonta? Kysyy kokenut akateeminen äiti
28.04.2014 |
Siinä otsikossahan se tulikin. Olen edellisen kerran hakenut kunnolla töitä vuoden 2009 alussa. Tuolloin olin 32-vuotias sinkku, kokemusta akateemisen tutkinnon jälkeen 5 vuotta. Ajat olivat tuolloinkin huonot ja elettiin suurten irtisanomisten aikaa. Pääsin kuitenkin säännönmukaisesti jokaiseen hakemaani paikkaan työhaastatteluun, ja nopeasti sitten sainkin silloin unelmieni homman.
Viisi vuotta on kulunut. Takana pari vuotta silloisessa firmassa tehtävissä, jotka todella kehittivät ammattitaitoa. Ja alallani tuo työkokemus oli suurta meriittiä. Olin välissä vuoden äitiysvapaalla ja kun palasin, oli kaikki muuttunut. Vanha esimies, joka minut palkkasi oli saanut lähteä sapattivapaansa jälkeen. Tilalla kireäpipoinen keski-ikäinen hermoilija, joka ei koskaan oikein pitänyt minusta. Tuli parikin organisaatiomuutosta, joiden kautta sain kokemusta, jota harvalla alani ihmisellä on. Esimies puolestaan ei hommiansa jaksanut hoitaa, vaan hänenkin taakkaansa jäi minulle. Ylipitkistä päivistä valitettuani hän on nyt siirtänyt minut astetta alempiin tehtäviin. Tässä siis kiitos työpanoksesta. Ei kuorman vähentämistä järkevästi töitä jakaen tai vaatimuksia vähän hölläämällä vaan siirto toisen esimiehen (nykyisen työkaverin) alaisuuteen,jossa hänen ei tarvitse miettiä ylityökysymyksiä.
Jo pitkään on tehnyt ottaa mieli hatkat. Teen työt, esimies otti kreditit. Ylitöitä oli mahdotonta kovien vaatimusten vuoksi välttää, mutta pomo käänsi asian niin, että minä nimenomaan olen oikein tahallani niitä tehnyt. Olen ihan neuvoton. Otin luottamusmieheen yhteyttä noista ylitöistä,joita esimies ei anna pitää vapaana.Kuulemma laitonta, mutta sen jälkeen kun vaadin oikeuksiani, niin tuskin pystyn firmassa enää jatkamaan.
Olen aloittanut työnhaun. Hakenut jo useaa paikkaa, jotka kaikki kaiken järjen mukaan vastaavat kokemustani ja koulutustani.Olen panostanut CV:n ja hakemusten kirjoittamiseen ja miettinyt kunkin tehtävän vaatimuksia.Silti: ei yhden yhtään haastattelupyyntöä. Hain kokeeksi myös hommaa, johon kokemukseni oli selkeästi ylimitoitettu. Ei mitään sieltäkään.
Miten voi olla, että arvoni työmarkkinoilla on romahtanut, vaikka kokemusta on viisi vuotta lisää? Onko se ikäni (37 v) vai se maininta cv:ssä,että olin vuoden äitiyslomalla? Eikö pienen lapsen äidin uskota voivan venyä - vaikka selvästi olen tuonut esiin jo venyneeni? Vai onko olettamus, että 37-vuotias yhden lapsen äiti hankkiutuu tänään tai ensi viikolla uudelleen raskaaksi. Meille ei ole näillä näkymin tulossa toista. Tai ainakaan en pysty näin stressaavassa työtilanteessa käymään läpi odotusta.
Mutta uuttaa työtä en saa. Kelpaisivat haasteet tai ihan perushomma, jolloin voisin ajatella vain keskittyväni lapseeni.
Tässäkö se oli? Onko naisen työura ohi jo vajaa nelikymppisenä?
Valehtelenko olevani sinkku vai tekaisenko mielikuvituskolmoset? Olen naisvaltaisella alalla, ja suoraan sanottuna yrjöttää, että nainen suhtautuu naiseen näin. Tai kuten esimies ilmoitettuani, etten lapsen ollessa 1,5-vuotias voi tehdä 14-tunnin päiviä:"Aina sinulta tulee märkää rättiä naamaan. Mieti nyt voitko pienen lapsen äitinä hoitaa tätä hommaa?"
Toivon sydämestäni, että helvetissä todellakin on erityinen oma paikkansa naisille, jotka eivät tue toisiaan.
Kommentit (148)
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 00:24"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 00:20"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 00:14"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 23:35"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 23:01"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 22:57"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 22:52"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 22:45"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 22:20"]
Olet siis viestinnän ammattilainen, joka ei osaa verkostoitua sen vertaa, että löytäisi uuden duunin? Joku tässä yhtälössä ei nyt ihan toimi.
[/quote]
Mitenhän tämä "verkostoituminen" toteutetaan kun halutaan hakea nykyiseltä työpaikalta salassa uutta duunia? Samat verkostot on kollegoilla ja esimiehellä. Ja kun ei ole lupaa palkata, niin ei verkostot auta. Toisaalta tiedän monia pitkän linjan ammattilaisia, jotka ovat hakeneet puoli vuotta - vuoden työttömänä ennen kuin on tärpännyt. Näiden kohdalla ei ollut ainakaan verkostojen puutteesta.
[/quote]
En ole lainaamasi kirjoittaja, mutta ota ihmeessä alan ihmisiltä vuosien saatossa saamasi käyntikortit esiin ja sovi vaikka 2 lounasta per viikko eri tyyppien kanssa. Siellä sitten otat puheeksi, että oletkos muuten kuullut että meikäläisen tapaiselle osaajalle olisi jossain tarvetta. Voit samalla mainita, että älä nyt pomolleni mene tästä hihkumaan. Ihan perusjuttu. Kahdessa kuukaudessa olet ehtinyt tavata jo parikymmentä tyyppiä jne. Ei tämä tietysti välttämättä onnistu, mutta minulla ainakin on pari kertaa toiminut oikein hyvin.
[/quote]
Toimii, jos on töissä keskustassa. Mutta jos olet kauempana, niin et voi kahtena päivänä pitää pitkää lounasta, jos ja kun joudut lähtemään hakemaan pientä lasta tarhasta juuri eikä melkein kuin 8 tunnin päivä tulee täyteen.
[/quote]
Ymmärrän. Vaikuttaa kuitenkin valitettavasti siltä, että työnantajathan ovat arvioineet ihan oikein sen, että et lapsen takia pysty juurikaan joustamaan työajoissa. Palaa siis asiaan muutaman vuoden kuluttua, niin tämä handcappi on poistunut ja muista eksplisiittisesti mainita, että pystyt nyt joustamaan.
[/quote]
Teen joskus 70 tunnin viikkoa. Ilman ylityökorvausta. En siis jousta vai?
[/quote]
Teepä joskus 69-tuntinen työviikko ja nipistä tunti verkostoitumiseen.
[/quote]
Mitä jos verkostoituminen ei vaan ole luonteva juttu kaikille? Siitä puhutaan paljon,mutta eikai se niin voi olla, että vuosikausia verkostoidut pari tuntia viikossa. On sekin jostain pois, esim.liikunnasta, yöunista jne. Miksi verkostoituminsen pitäisi olla itseisarvo? Joo,tiedän, välttämättömyys nykytyöelämässä. Mutta hulluksi tämä on mennyt. Jos ei halua kivuta ylöspäin vaan tehdä koulutusta vastaavaa perusduunia, niin meneekö överiksi.
[/quote]
Verkostoituminen tapahtuu pääasiassa työtä tehdessä. Kollegoiden, asiakkaiden ja muiden kanssa toimiessa. Miellyttävä tyyppi ja hyvin tehty työ takaa sen, että töitä etsiessä voi ihan hyvin vaikkapa ihan vain soitella näille kontakteille. Siihen ei kauaa mene, eikä siinä ole mitään väärää, hävettävää tai epäluontevaa.
Naiset aina parjaavat hyvä veli -verkostoja. Minäpä kerron teille nyt salaisuuden: niissä verkostoissa kyse on ihan vain siitä, mistä juuri yllä kerroin. Soitetaan kavereille kun tarvitaan apua (esim. työn etsinnässä), ja jeesataan kaveria, kun hän tarvitsee apua. Kokeilkaa.
[/quote]
OT: Minä teen töitä yksin. Esimies hoitaa kaikki palaverit ja asiakaskontaktit, hän vain antaa minulle toimeksiantoja. Minulla ei ole aavistustakaan miten verkostoitua, paikkakunnalla, jossa olen nyt asunut vähän yli kaksi vuotta. Olen koettanut etsiä erilaisia harrastuksia, mutta ei ole tullut vastaan sellaisia ihmisiä, jotka olisivat lähelläkään alaani ja osa ei halua puhua työelämästä. Esimies kehuu kyllä minua paljon, olen kuullut mm. puhelimessa tekevän niin, mutta ei hän nimeäkään koskaan sano.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 01:28"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 01:06"]On se kumma, et Ruotsissa hoitovapaiden pitäminen on ihan ok, olit mies tai nainen.
[/quote]
On se kumma, kun me olemmekin Suomessa emmekä Ruotsissa. Suomessa on paljon kovemmat asenteet.
[/quote]
Sitä just tarkoitin. Suomessa perseestä oleva asenneilmapiiri pilaa työelämän. Kukaan ei voita.
Kotiäitiys ei oo tosiaan meriitti
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 00:27"]
Teillä sentään on työpaikka alla. Kuvitelkaa, miten paljon vaikeampaa on saada töitä työttömänä, jolloin on jo valmiiksi leimaantunut luuseriksi.
Ja vastaukset kysymyksiisi ovat:
- kyllä, olet vanha, ts. kaikkia 40 v. lähestyviä naisia pidetään kurppina, eikä kiva ja pirtsakka ulkonäkö tuo enää positiivista etua, jolloin todellinen tilanne rekryissä vasta paljastuu; miesvaltaisella alla pudotus on vieläkin karumpi!
- pienten lasten äitiä ei nykyisessä työllisyystilanteessa palkata, jos muitakin on saatavilla, syy on juurikin se, että töissä olevista on saatava kaikki irti ja pois et saa olla
[/quote]
Taidat olla itse melkoinen luuseri kun noin yksioikoisesti ajattelet. Että työttömyys olisi henkilön oma "saavutus"? Herää todellisuuteen ja puhu mieluummin työantajista luusereina.
Ja miten niin kaikki nelikymppiset ovat (ulkoisesti) kurppia? Jos omassa ympäristössäsi näin on niin ei se tarkoita, että tämä pätisi kaikkialla.
On muuten ihan sama onko niitä lapsia vai ei jos olet nelikymppinen. Olemassa olevat tai potentiaaliset lapset ovat aivan samanlainen uhka. Vielä voi nelivitosellekin sattua "vahinko" tai kuvioihin tulla vaikkapa uusi puoliso uusine pienokaisineen.
Ajat ovat ankeat... Nelikymppiseltä lapsettomalta naispuoliselta tutultani on useamman kerran kysytty perheestä ja lapsista haastattelussa. CV:ssä ei näistä ole ollut mitään mainintaa. Yhdellä kertaa haastattelija (mies) totesi, että hänellä on itsellään kaksi lasta ja suosittelee erittäin vahvasti, että tuttunikin hankkii lapsia, koska lapset ovat niin ihania. Toisella kertaa haastattelija (nainen) totesi, että tuttuni ei ole muuten kertonut CV:ssään perheestään. Mikään laki tai paksu valhekaan ei tilannetta pelasta, koska mahdollisuudet ja keinot lapsen hankkimiseen/saamiseen ovat teoriassa nelikymppiselle kuitenkin varsin monet vaikka mitä väittäisi.
Itse oon pian 30 v.lapseton nainen. Tein alani pätkätöitä pitkään, ja cv:ssä on monia muutaman kuukauden aukkoja kun reissasin maailmalla.
Haastattelussa sanoin näistä kysyttäessä, että on tullut Aasiaa kierrettyä ja haastattelija kyseli missä päin jne. Mutta en mitenkään korostanut cv:ssä näitä aukkoja tai edes ottanut esille koko asiaa kuin kysyttäessä.
ps.sain sen paikan, vakituisen vieläpä viime kesänä. Aivan yhtä harvinaista kuin olis lotossa voittanut. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinun henkilökohtainen arvosi työmarkkinoilla ole romahtanut, vaikka ei pienten lasten äiti korkeimmassa kurssissa tietenkään ole.
Nyt on vaan työnantajan markkinat, saa valita parhaita ja hakijoita voi olla satoja kun työttömiäkin on pilvin pimein.
Cv:een jää pätkätyöläisellä ikäviä aukkoja, jos perhevapaita ja lapsia ei mainitse. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että tilanne ei paljonkaan parane sitten, kun nainen on 50+ eikä lapsia ole enää odotettavissa, eikä valmiit lapset ole kovin pieniä.
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 01:02"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 21:50"]Jos mies jää hoitovapaalle vuodeksi ja hakee tämän jälkeen töitä vastaavista syistä, tilanne on sama. Ei yhtään haastattelua 8 kk aikana. Ennen jokaisen hakemuksen jälkeen pääsi vähintään haastatteluun, nyt 30 hakemusta eikä ainuttakaan. Hakijamäärät ovat tiedossa, joten hoitovapaalla on selvästi merkitystä. Sen perusteella mitä tiedän, miehen hoitovapaa on tuhoisempaa uralle kuin naisen. Ainakin akateemisella asiantuntijalla.
[/quote]
Sama havainto. Tuttavapiirissä mies, joka piti täydet hoitovapaat, puoliksi äidin kanssa. Irtisanottiin seuraavana päivänä, kun palasi töihin. Eikä kutsuta edes haastatteluihin.
Miksi laaditaan utopistisia lakeja vanhempainvapaan puolittamisesta, kun työnantajan suhtautuminen vapaita pitäviin miehiin on nurja? Noudatat uutta lakia ja tuhoat urasi.
[/quote]
On ainakin yksi paikka, jossa miehen hoitovapaista ei ollut haittaa : armeija. Tässä perheessä yksi mies, joka oli hoito ym. vapailla melkein vuosikymmenen, mutta ei haitannut. Ei tosin sotilaana vaan siviilityöntekijänä.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 23:52"]
Yrittäjyyden lähtökohta ei voi olla se, että pitää päästä pois nykyduunista. Pitäisi olla tuottava ideakin. Ja valmius panostaa paljon, ainakin 1-3 vuotta.
[/quote]
Sekä alkupääomaa. Moni luulee, että starttirahaa saa kuka tahansa aloittelija, mutta ei saa. Säännöt on, ettei saa vääristää kilpailua ja yritysidean pitää olla kannattava. Paljon kadehditaan esimerkiksi pizzerioden saamaa starttirahaa, mutta juuri niille sitä ei myönnetä.