Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko työn saaminen näin mahdotonta? Kysyy kokenut akateeminen äiti
28.04.2014 |
Siinä otsikossahan se tulikin. Olen edellisen kerran hakenut kunnolla töitä vuoden 2009 alussa. Tuolloin olin 32-vuotias sinkku, kokemusta akateemisen tutkinnon jälkeen 5 vuotta. Ajat olivat tuolloinkin huonot ja elettiin suurten irtisanomisten aikaa. Pääsin kuitenkin säännönmukaisesti jokaiseen hakemaani paikkaan työhaastatteluun, ja nopeasti sitten sainkin silloin unelmieni homman.
Viisi vuotta on kulunut. Takana pari vuotta silloisessa firmassa tehtävissä, jotka todella kehittivät ammattitaitoa. Ja alallani tuo työkokemus oli suurta meriittiä. Olin välissä vuoden äitiysvapaalla ja kun palasin, oli kaikki muuttunut. Vanha esimies, joka minut palkkasi oli saanut lähteä sapattivapaansa jälkeen. Tilalla kireäpipoinen keski-ikäinen hermoilija, joka ei koskaan oikein pitänyt minusta. Tuli parikin organisaatiomuutosta, joiden kautta sain kokemusta, jota harvalla alani ihmisellä on. Esimies puolestaan ei hommiansa jaksanut hoitaa, vaan hänenkin taakkaansa jäi minulle. Ylipitkistä päivistä valitettuani hän on nyt siirtänyt minut astetta alempiin tehtäviin. Tässä siis kiitos työpanoksesta. Ei kuorman vähentämistä järkevästi töitä jakaen tai vaatimuksia vähän hölläämällä vaan siirto toisen esimiehen (nykyisen työkaverin) alaisuuteen,jossa hänen ei tarvitse miettiä ylityökysymyksiä.
Jo pitkään on tehnyt ottaa mieli hatkat. Teen työt, esimies otti kreditit. Ylitöitä oli mahdotonta kovien vaatimusten vuoksi välttää, mutta pomo käänsi asian niin, että minä nimenomaan olen oikein tahallani niitä tehnyt. Olen ihan neuvoton. Otin luottamusmieheen yhteyttä noista ylitöistä,joita esimies ei anna pitää vapaana.Kuulemma laitonta, mutta sen jälkeen kun vaadin oikeuksiani, niin tuskin pystyn firmassa enää jatkamaan.
Olen aloittanut työnhaun. Hakenut jo useaa paikkaa, jotka kaikki kaiken järjen mukaan vastaavat kokemustani ja koulutustani.Olen panostanut CV:n ja hakemusten kirjoittamiseen ja miettinyt kunkin tehtävän vaatimuksia.Silti: ei yhden yhtään haastattelupyyntöä. Hain kokeeksi myös hommaa, johon kokemukseni oli selkeästi ylimitoitettu. Ei mitään sieltäkään.
Miten voi olla, että arvoni työmarkkinoilla on romahtanut, vaikka kokemusta on viisi vuotta lisää? Onko se ikäni (37 v) vai se maininta cv:ssä,että olin vuoden äitiyslomalla? Eikö pienen lapsen äidin uskota voivan venyä - vaikka selvästi olen tuonut esiin jo venyneeni? Vai onko olettamus, että 37-vuotias yhden lapsen äiti hankkiutuu tänään tai ensi viikolla uudelleen raskaaksi. Meille ei ole näillä näkymin tulossa toista. Tai ainakaan en pysty näin stressaavassa työtilanteessa käymään läpi odotusta.
Mutta uuttaa työtä en saa. Kelpaisivat haasteet tai ihan perushomma, jolloin voisin ajatella vain keskittyväni lapseeni.
Tässäkö se oli? Onko naisen työura ohi jo vajaa nelikymppisenä?
Valehtelenko olevani sinkku vai tekaisenko mielikuvituskolmoset? Olen naisvaltaisella alalla, ja suoraan sanottuna yrjöttää, että nainen suhtautuu naiseen näin. Tai kuten esimies ilmoitettuani, etten lapsen ollessa 1,5-vuotias voi tehdä 14-tunnin päiviä:"Aina sinulta tulee märkää rättiä naamaan. Mieti nyt voitko pienen lapsen äitinä hoitaa tätä hommaa?"
Toivon sydämestäni, että helvetissä todellakin on erityinen oma paikkansa naisille, jotka eivät tue toisiaan.
Kommentit (148)
Sama täällä. 2 vuotta työnhakua takana, en ole kertaakaan päässyt haastatteluun.
Olen nykyään perhepäivähoitaja, etten nyt ihan työttömäksi jäisi. Saan olla omien kouluikäisten lasten kanssa kotona paljonkin, mutta ei minua tähän työhön ole tarkoitettu. Tylsistyn kotona vailla aikuisseuraa. Pakko on kuitenkin jotain tehdä, että saa asuntolainaa maksettua.
En todellakaan tiedä, miten ikinä pääsen töihin. Se, että olen perhepäivähoitaja, ei mitenkään edistä työnhakuani, koska oma ala on jotain täysin muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvatkaa miltä tuntuu tehdä puhelinmyyntityötä amk-koulutuspohjalla? Että turhaanko opiskelin, turhaan tehnyt "kunnon töitä", tässä tulos....Olin kolme vuotta kotona, ja jäädessäni ä-lomalle ajattelin aikojen olevan paremmat sitten kun palan takaisin. Ja paskat, huonommat ovat ajat. Lisäksi en ole enää valmis kuluttamaan kolmea tuntia vuorokaudesta pelkkiin työmatkoihin, joten joudun tyytymään oman kotialueeni vähäiseen työtarjontaan.
Olen jo 35-vuotias ja pelkään, että pelini on pelattu. Pelkään, että nämä "hanttihommavuodet" syövät sitä kokemusta, jota minulle oli ehtinyt kertyä ennen ä-lomaa. Että arvoni laskee sen vuoksi, että nyt viitsin edes jotain yrittää leipäni eteen tehdä.
Avaa vähän lisää: minkä alan työpaikasta on kysymys? Mikä on tarkalleen ottaen koulutuksesi? Mistä päin olet hakenut töitä? Mitä tarkoittaa "useaa työpaikkaa"? Siinäpä muutamia kysymyksiä, joihin kaipaisin vastauksia ennen kuin pystyn paremmin kommentoimaan.
Voisitko perustaa oman yrityksen? Työpaikat ovat kyllä tosiaan "kiven alla" näinä päivinä.
Näin se menee, te olette kuitenkin käämässä taas äippälomalle. Vaaraton suuri. Ja vielä ap on saanut hankalan maineen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 21:39"]
Näin se menee, te olette kuitenkin käämässä taas äippälomalle. Vaaraton suuri. Ja vielä ap on saanut hankalan maineen?
[/quote]
Häh?
Ap tässä. Kurja kuulla, että tämä on näin yleistä.
Työskentelen siis itse viestintäalalla ja pk-seudulta etsin töitä. Koulutus VTM, viestintä pääaineena, kaupallisia aineita sivuaineena toisesta korkeakoulusta. Alalla ei juuri paikkoja ole nyt auki, varsinkin kun kokemukseni on yritysmaailmasta. Julkiselle sektorille eivät selkeästi ota mitään korporaatiopelleä sotkemaan? Olen ollut äitiysloman jälkeen jo kohta pari vuotta takaisin töissä. En siis hae suoraan äitiyslomalta töihin.
Muille lohdutuksen sana: olette varmaankin hankkineet useamman lapsen. Minä olen jo pian siihenkin yli-ikäinen, joten en voi panostaa kotiäitiyteenkään. Hoitovapaaseenkaan ei enää ole mahdollisuuksia. Jos olisi, niin pakenisin nykyistä kestämätöntä työpaikkaa sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vähän samassa tilanteessa organisaatiomuutosten ja pomon vaihtumisen osalta. Olen vakityössä, jossa en enää äitiyslomalta palattuani viihdy. Pomo on vaihtunut ja sen myötä henki muuttu huonompaan. Mistään ei saa kiitosta (esim. olen jo vuoden tehnyt kahden ihmisen tehtäviä ja kun asiasta mainitsin, että on aika rankka vuosi takana ja että aika hyvä saavutus, niin pomo sanoi, että mikä saavutus se on jos siitä on vain selvitty...). Mistään ei saa sanoa mielipidettä tai joutuu mustalle listalle ym. Etsiskelen kahden lapsen 35v äitinä muualta töitä. Tästä työstä en voi irtisanoutua ennen kuin uusi löytyy. Mutta mistään ei tahdo uutta paikka löytyä, olen nyt puoli vuotta aktiivisesti hakenut kaikkia kiinnostavia paikkoja ilman haastattelukutsuja. Silloin 6v sitten, jolloin työkokemusta oli vasta muutama vuosi omalata alalta, sain useita haastattelukutsuja, joista valitsin nykyisen työni. Tässä työssä viihdyin äitiysloman alkuun saakka, mutta paluun jälkeen on ilmapiiri toinen. Varmaankin se äitiys, ikä ja että kehtaa sanoa ääneen, että ei halua venyä normityöajan ulkopuolelle (ei edes ylityökorvauksia makseta) vaikuttaa asiaan. Esim. kun meille haettiin uutta työntekijää ja minua pyydettiin haastatteluihin osaamista testaamaan niin minun mielestäni paras hakija osaamisen puolesta jätettiin kokonaan pois laskuista, oli 42v yksinhuoltaja, olisiko sillä ollut vaikutusta, ääneen ei mitään sanottu...
Tuntuu kyllä aika hurjalta, että työntekijän odotetaan tekevän 14 tunnin työpäiviä. Vaikea uskoa, että kukaan jaksaisi sellaista oli lapsia tai ei. Itse olen juuri palannut töihin äitiyslomalta, ja aika vähän jää päivässä aikaa lapsen kanssa olemiseen, vaikka teen töitä vaan klo 8-16.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 21:39"]
Näin se menee, te olette kuitenkin käämässä taas äippälomalle. Vaaraton suuri. Ja vielä ap on saanut hankalan maineen?
[/quote]
Hankalan maineen ehkä nykyisen esimieheni silmissä. Mutta esimiehen toiminta kuitenkin rikkoo lakia. Siitä ei vissiin saisi älähtää?
-ap-
Töiden saaminen on monella akateemisella alalla todella vaikeaa tällä hetkellä, riippumatta iästä ja lasten lukumäärästä. Itse olen jo 41-vuotias, kahden teini-ikäisen äiti (en usko, että kukaan pitää minua potentiaalisena äippälomille jääjänä..), jolla on jo pitkä oman alan kokemus, useammasta kuin yhdestä työpaikasta. Silti, vuoden aktiivisen työnhaun jälkeen en minäkään ole saanut kuin ns. hanttihommia. Ja sama tilanne monella tuttavapiirissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole saanut töitä vaikka olen lapseton nelikymppinen nainen. Eli lapset tuskin on syynä.
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 21:45"]
Olen vähän samassa tilanteessa organisaatiomuutosten ja pomon vaihtumisen osalta. Olen vakityössä, jossa en enää äitiyslomalta palattuani viihdy. Pomo on vaihtunut ja sen myötä henki muuttu huonompaan. Mistään ei saa kiitosta (esim. olen jo vuoden tehnyt kahden ihmisen tehtäviä ja kun asiasta mainitsin, että on aika rankka vuosi takana ja että aika hyvä saavutus, niin pomo sanoi, että mikä saavutus se on jos siitä on vain selvitty...). Mistään ei saa sanoa mielipidettä tai joutuu mustalle listalle ym. Etsiskelen kahden lapsen 35v äitinä muualta töitä. Tästä työstä en voi irtisanoutua ennen kuin uusi löytyy. Mutta mistään ei tahdo uutta paikka löytyä, olen nyt puoli vuotta aktiivisesti hakenut kaikkia kiinnostavia paikkoja ilman haastattelukutsuja. Silloin 6v sitten, jolloin työkokemusta oli vasta muutama vuosi omalata alalta, sain useita haastattelukutsuja, joista valitsin nykyisen työni. Tässä työssä viihdyin äitiysloman alkuun saakka, mutta paluun jälkeen on ilmapiiri toinen. Varmaankin se äitiys, ikä ja että kehtaa sanoa ääneen, että ei halua venyä normityöajan ulkopuolelle (ei edes ylityökorvauksia makseta) vaikuttaa asiaan. Esim. kun meille haettiin uutta työntekijää ja minua pyydettiin haastatteluihin osaamista testaamaan niin minun mielestäni paras hakija osaamisen puolesta jätettiin kokonaan pois laskuista, oli 42v yksinhuoltaja, olisiko sillä ollut vaikutusta, ääneen ei mitään sanottu...
[/quote]
Tilanteesi on tosiaan aika identtinen! Tavallaan helpottavaa, etten ole yksin. Mutta samalla niin surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luetuta hakemuksesi vielä ystävilläsi. Ehkä he huomaavat sieltä sellaisia vivahteita, jotka kertovat työnantajalle suuresta taakasta? Tai siis olet palamassa selkeästi loppuun ja sen voi ehkä aistia hakemuksistasi/ olemuksestasi työhaastatteluissa. Harjoittele ahkerasti peilin edessä ja mieti, miten kerrot neutraalisti, mutta totuudenmukaisesti halustasi vaihtaa työpaikkaa. Siis tosiaan haastattelutilanteissa, siellä usein ammattilaiset tarkkailevat sinua, joten rehellisyys ja vilpittömyys todellakin ovat hyveitä :)
Tsemppiä ja voimia työnhakuun, etköhän saa paikan, kun oikea osuu kohdalle :)
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 21:46"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 21:39"]
Näin se menee, te olette kuitenkin käämässä taas äippälomalle. Vaaraton suuri. Ja vielä ap on saanut hankalan maineen?
[/quote]
Hankalan maineen ehkä nykyisen esimieheni silmissä. Mutta esimiehen toiminta kuitenkin rikkoo lakia. Siitä ei vissiin saisi älähtää?
-ap-
[/quote]Aattele, että hän on se esimies, joka sua suosittelee seuraavaan paikkaan, jos työpaikallesi soitetaan.
Itse olen samassa veneessä, ja sympatiat saat kyllä.
Jos mies jää hoitovapaalle vuodeksi ja hakee tämän jälkeen töitä vastaavista syistä, tilanne on sama. Ei yhtään haastattelua 8 kk aikana. Ennen jokaisen hakemuksen jälkeen pääsi vähintään haastatteluun, nyt 30 hakemusta eikä ainuttakaan. Hakijamäärät ovat tiedossa, joten hoitovapaalla on selvästi merkitystä. Sen perusteella mitä tiedän, miehen hoitovapaa on tuhoisempaa uralle kuin naisen. Ainakin akateemisella asiantuntijalla.
Oletteko te noin pihalla? Ei Suomessa ole töitä, joten parempi vaan totutella ajatukseen omavaraistaloudesta sekä kynttilänvalossa iltasatujen lukemisesta.
Nykyaika on omituisen naisvihamielistä. Asenteet kovenevat ja viimepaikassa valitaan sitten mies. Tsemppiä kaikille! Itsellä vakivirka opettajana.
Minä vaihdoin alaa samasta syystä. Valmistun pian uuteen ammattiin ja työpaikka on jo odottamassa (olen tehnyt töitä opiskelun ohella). Ja kyseessä terveysala.. Kaikki eivät tietenkään voi kouluttautua uudelleen tai ruveta sairaanhoitajiksi tms., mutta suosittelen kuitenkin miettimään eri vaihtoehtoja. Ja sitä itsensä työllistämistä tavalla tai toisella, esim. osuuskuntayrittämisen kautta, jolloin ei menetä oikeutta työttömyysturvaan.
Alue: Aihe vapaa
Hieman samalta tuntuu. Olen ollut kolme vuotta pois työelämästä äitiyslomalla ja opintovapaalla ja nyt yrittänyt etsiä töitä.
Olen lähettänyt kymmenisen hakemusta mielestäni kokemustani ja koulutustani vastaaviin tai hieman edellistä työtä vaativampiin tehtäviin, sillä olen nyt suorittanut akateemista tutkintoa entisen AMK-tutkinnon lisäksi.
Ei yhtäkään haastattelupyyntöä. :/
-30v 3 lapsen äiti-