Lue keskustelun säännöt.
Miten lapset vielä vuosienkin jälkeen katkeria ja kantavat kaunaa omille vanhemmilleen?
10.12.2020 |
Mikseivät vain voi päästää irti ja unohtaa menneet sekä vihanpito sillä kyllähän samaa pyydetään ja suositellaan meille vanhemmille että unohdettaisiin mitä joskus kauan sitten tapahtui ja jatkettaisiin eteenpäin kuten ihmisten kuuluu tehdä?
Kommentit (278)
miettikääs jos JEESUS ta ei oiskaan synnyttänyt 13 vuotias neitsyt.
Ois vaan syntynyt johonkin rosk asakki perheeseen.
Isä ja äiti ois vaan haukkunu luu..seriksi..
Millainen ois Jeesuksen fiilis tosta lähimmäisen rakkaudesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
miettikääs jos JEESUS ta ei oiskaan synnyttänyt 13 vuotias neitsyt.
Ois vaan syntynyt johonkin rosk asakki perheeseen.
Isä ja äiti ois vaan haukkunu luu..seriksi..
Millainen ois Jeesuksen fiilis tosta lähimmäisen rakkaudesta?
No joo... ei nyt tarvi ottaa Jeesusta esimerkiksi. Vaan ihan kuka vaan hyvän perheen kasvatti. Juuri etuoikeutetut hyviss oloissa kasvaneet on usein empatiakyvyttömiä ja luulee että hyväosaisuus on heidän omaa ansiotaan ja positiivista ajatteluaan. Nämä ihmiset on juuri tässäkin ketjussa olevia lällättelijöitä ”lopettakaa uhriutuminen ja ininä”.
Vaan olisi heilläkin toinen ääni kellossa jos olisivat sattuneet syntymään luonnhäiriöisen sadistin lapseksi jota hakataan ja häpäistään ja alistetaan kaikin keinoin. Silloin olisi aika hiljaista ilkkumisen osalta. Ja tilalla olisi myötätuntoa ja empatiaa.
Sen olen havainnut että lämpimät ja empaattiset, myötätuntoiset ja toisia ajattelevat ihmiset ovat usein itse kovia kokeneita. Sitä kautta tulee se ymmärrys siitä mitä toinen on kohdannut.
Vierailija kirjoitti:
miettikääs jos JEESUS ta ei oiskaan synnyttänyt 13 vuotias neitsyt.
Ois vaan syntynyt johonkin rosk asakki perheeseen.
Isä ja äiti ois vaan haukkunu luu..seriksi..
Millainen ois Jeesuksen fiilis tosta lähimmäisen rakkaudesta?
Minun Isäni on ollut julma ja paha jo pienenä, rääkkäsi eläimia, kidutti ja mukiloi sisaruksiaan. Sittemmin vaimoaan ja lapsiaan. Ihmishirviö.
Mutta Jesuksen tavoin olen antanut hänelle anteeksi:)
Älä sinä herjaa näin joulunalla
Isäni oli narsistinen ku*sipää. Ulospäin mitä mukavimmalta vaikuttava mies, mutta kotona perheen kesken muuttui täysin toiseksi ihmiseksi. Kaikki oppivat olemaan varuillaan koko ajan, ettei isä vaan hermostuisi. Elämänsä loppuvuosikymmenet alkoholismi pahensi tilanteen sietämättömäksi. Soitteli jatkuvasti ja kertoi tappavansa itsensä, jos ei saanut huomiota. Kun olin viimeisilläni raskaana, laitoin välit poikki. Totesin, etteivät voimavarani enää riitä. Isän kuolema oli helpotus. Jotkut jeesustelivat, miksi en surrut tai halunnut isoja hautajaisia. Miksi olisin halunnut, se olisi ollut pelkkää teatteria. Nyt, kun isän kuolemasta on yli kymmenen vuotta, katkeruus ja viha ovat väistyneet. Aika ei ole kullannut muistoja, mutta aika auttaa armollisesti unohtamaan ja vapautumaan kaunasta.
Vierailija kirjoitti:
Ahaa... ap taitaa olla suurten ikäluokkien lapsenkaltoinkohtelija ja ajattelee että asia hootuu kun vaan vaikenee ja lakaisee maton alle! Newsflash: ei se niin mene. Kaltoinkohtelijan pitää PYYTÄÄ ANTEEKSI aikuiselta lapseltaan.
Omat vanhempani kiistävät myös kaiken väkivallan, laiminlyönnit jne ja väittävät että olen keksinyt itse kaiken kiusatakseni heitä. He ovat kääntäneet asian niin että MUN pitäisi pyytää heiltä anteeksi aiheettomia muistoja. Jännää vaan kun tapahtumilla on todistajia, esim sisarukseni, naapurit eli en tasan ole itse keksinyt. Mutta suuret ikäluokat hoitaa homman kotiin valehtelulla!
miksi muuten tuolle ikäluokalle kaikki on aina kiusaamista tai kiusantekoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on pienenä liiankin lojaali vanhemmilleen. Viimeistään aikuisena saatuaan omat lapset hän itse isänä/äitinä huomaa miten oikein tai väärin häntä itseään lapsena kohdeltiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahaa... ap taitaa olla suurten ikäluokkien lapsenkaltoinkohtelija ja ajattelee että asia hootuu kun vaan vaikenee ja lakaisee maton alle! Newsflash: ei se niin mene. Kaltoinkohtelijan pitää PYYTÄÄ ANTEEKSI aikuiselta lapseltaan.
Omat vanhempani kiistävät myös kaiken väkivallan, laiminlyönnit jne ja väittävät että olen keksinyt itse kaiken kiusatakseni heitä. He ovat kääntäneet asian niin että MUN pitäisi pyytää heiltä anteeksi aiheettomia muistoja. Jännää vaan kun tapahtumilla on todistajia, esim sisarukseni, naapurit eli en tasan ole itse keksinyt. Mutta suuret ikäluokat hoitaa homman kotiin valehtelulla!miksi muuten tuolle ikäluokalle kaikki on aina kiusaamista tai kiusantekoa?
No siis homma menee niin että suuret ikäluokat saa surutta kiusata, haukkua, sättiä ja arvostella lapsiaan aikuisina, samoin vielä aikuiselle lapsella antaa luunappia ja tukkapöllyä, se ei ole kiusaamista vaan kasvatusta.
Mutta jos se aikuinen lapsi suuttuu tai loukkaantui, tai jopa näyttää tunteensa ellei peräti tee välirikkoa, niin SE on sitten vanhenevien vanhempien kiusaamista oikein pahimman kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut matalasti koulutetuilta vanhemmilta akateemista mallia ja nyt koko yliopiston on tuntunut ulkopuoliselta. Tuntuu vain korkeakoulutetulta juntilta.
Mitäh? :D
Jos vanhempasi eivät itsekään olleet korkeasti koulutettuja niin et kai nyt voi olettaa tai vaatiakaan että he antaisivat sinulle "akateemista mallia". He ovat antaneet sinulle lapsena sellaiset eväät elämään kun ovat kyenneet, ruokaa, vaatteet ja katon pään päälle. Toivottavasit lämpöä ja rakkautta. Parhaansa ovat varmaankin tehneet.
Osoittaa melkoista itsekkyyttä syyllistää omien vanhempien koulutustasoa myöhemmästä omasta aikuisiän opiskelu- tai työmenestyksestä, varsinkin Suomessa jossa korkeakoulutuskin on mahdollista lähes kaikille, sosioekonomisesta asemasta huolimatta. Jos on lapsuudesta selvinnyt ilman vakavia traumoja niin hyvä. Aikuisena tulisi kuitenkin ottaa vastuuta itsestään ja omista tekemisistään. Jos sinusta tuntuu korkeakoulutetulta juntilta niin syyllinen siihen löytyy varmaankin peilistä. Voit joko alkaa sivistämään sieluasi tai syleillä sisäistä junttiuttasi, jokaisen on valittava oma polkunsa.
He olisivat voineet hankkia akateemista pääomaa. Tuo on vähän kuin selittäisi autokolaria sillä, että humalassa on vaikea ajaa. No oliko pakko juoda? Et voi väittää etteikö lapsuudessa opituilla malleilla ole vaikutusta myös aikuisuudessa, vaikka itse tekisi mitä. Opiskelu on sujunut aina, mutta akateemisuus on muutakin kuin luennoilla opittua. Väliinputoajana on raskasta olla.
Ei minulla ole itsellänikään akateemisia vanhempia tai akateemista sukua, vaan he ovat kotoisin köyhistä oloista maaseudulta. Kuitenkin itse suoritin yliopistossa ylemmän korkeakoulututkinnon parhaalla mahdollisella keskiarvolla ja olen akateemisessa asiantuntija-ammatissa. Akateemisuus ei ole oikeasti mitään sen ihmeellisempää. Jos nyt viittaat joihinkin hienoihin kutsuihin, etiketteihin ja käyttäytymistapoihin, niin niitähän voi halutessaan oppia.
Olet nyt, ystävä hyvä, vain luonut mielessäsi tällaisia tulkintoja huonommuudestasi oman taustasi takia. Kannattaa tutustua kirjoihin huijarisyndroomasta, häpeästä ja arvottomuuden kokemuksesta. Kuitenkin todellisuudessa olet ihan yhtä akateeminen kuin muutkin akateemisen koulutuksen läpikäyneet. On paljon akateemisia, joilla on myös vaatimaton tausta.
Mua jäi ketjussa ihmetyttämään ja mietityttämään se että monet todella phasti kaltoinkohdellut yhä on tekemisissä vanhempien kanssa ja yhä saavat kaltoinkohtelua osakseen. Ymmärrän sen että tekemisissä ja väleissä voi olla jos vanhemmat muuttui, mutta harvoin näin taitaa käydä. Sitä en ymmärrä miksi edelleen ollaan tekemisissä jos yhä saa huuto/haukkumista/nyrkkiä/tukkapöllyä. Eikö voi vaan jättää ne vanhemmat omiin oloihinsa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uhriutuminen on kivempaa ja kantaa vihaa sisällään raivona. Kaikille muistuttaa, kuinka juuri minun elämä pilattiin ja pitää tuntien monologeja lapsuuden tukkapöllystä. Vihata ja raivota ...koko elämä
Miksi se olisi kivempaa? Ai ettei tarvitse ottaa vastuuta? Vastuuta mistä? Muiden teoista ja heidän tunteidensa kannattelusta? Missä vanhempien vastuu, aikanaan ja nykyhetkessä? Ottaa vastuu käytöksestään, ottaa vastuu teoistaan. Hehän ovat raivonneet keinottomina koko elämänsä muille. Taitaa uhriutujat olla ihan muualla, vaikka sen ylimielisyyteen peittäisivät. Älä viitsi pliis.
Itkisin onnesta jos ainoa lapsuuden traumani olisi se, ettei minusta tullut akateemikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joitain asioita on hirvittävän vaikea antaa anteeksi. Tai ehkä tulee se, annan anteeksi mutta en unohda. Itsesuojeluvaisto.
Terv. Juopon tytär joka ei ole missään tekemisissä vanhempansa kanssa. Tiedän, että hän(kin) kärsii.Täällä toisen juopon tai juoppojen tytär , joka valitsi sen tien, ettei kanna kaunaa. Alkoholisti on sairas ja harvoin autettavissa ellei itse tee asian eteen rankasti töitä tai tule uskoon. En muistele pahalla, vaikka ehkä muiden on tätä vaikea uskoa. Olen ihan iloisesti kertonut hyviä ja huonoja muistoja lapsilleni nyt, kun ovat aikuisia. Huomaan, että voin paljon paremmin kuin veljeni, joka ei ole pystynyt antamaan asioita anteeksi ja jatkamaan elämää.
Ota huomioon, että paitsi että veljesi on voinut kokea eri tavalla, oman persoonansa takia, on myös mahdollista, että häntä on kohdeltu huonommin. Aika usein lapsia kohdellaan enemmän tai vähemmän eriarvoisesti, johtuen sukupuolesta, ikäjärjestyksestä tms. Sinä et ollut läheskään kaikkia veljesi kokemuksia näkemässä saatikka kokemassa. Vanhemmat kun murtavat lapsen, tulee hänestä herkästi myös vapaata riistaa raadeltaviksi kiusaaja-ikätovereille, etenkin kun sellaiset vanhemmat eivät lastaan yleensä kuuntele, tue eikä auta. Veljesi on siis voinut monin tavoin kärsiä vanhemmistanne enemmän kuin sinä.
Onhan se nyt päivänselvää, että ihmiset on erilaisia. Vai kuvitteletko, että saat kaikista lapsista samanlaisia aikuisia, jos kaikki teknisesti kasvatat samalla tavalla. Ihmiset ovat eri luonteisia.
Omista lapsista yksi on herkkis ja pohtii ja ahdistuu ja kääntyy sisään päin. Toinen kovempi, joka haistattaa kakat kaikelle tunteille. Ja tuskun heitä on ihan eri tavoin kohdeltu ja kasvatettu, koska ikäeroa on vain pari vuottaNäinhän se on. Tämä vaan aiheuttaa sisarusten välillä kitkaa . Mua esikoisena hakattiin rajummin, kohdeltiin huonommin, oltiin paljon ankarampia ja ilkeämpiä kuin nuoremmalle sisarukselle. Lisäksi olin herkempi lapsi ja kaikkn tavoin yritin miellyttää vanhempiani. Sisarus sai parempaa kohtelua eikä viitsinyt ponnistella vanhempia miellyttääkseen (esim hoitaa hyvin koulua).
Nyt aikuisena sisarus syyttää minua siitä että olen vaikea, painostaa lopettamaan ”kiukuttelun”, valittaa miten vaikeaa hänellä on kun en ole väleissä vanhempiin mutta hän on, ja vaatii ja inttää että mun pitää unohtaa menneet ja palta takaisin vanhempien vaikutuspiiriin.Yhtä suuri stressi on tästä sisaruksesta kuin vanhemmista! Sisaruksen mielestä mulla ei ole aihetta eikä syytä ”näyttää mieltäni vanhemmille”. No ei kai se sitä näekään kun oli itse ihan eri tavalla kohdeltu!
Tämä aiheutti sen että sisarus ja vanhemmat ovat liittoutuneet keskenenään ja ovat yhdessä nyt minua ”vastaan”. Harmittaa kovasti sillä tällä lailla vanhemmat veivät sen sisaruksenikin kääntämällä lapsensa toisiaan vastaan. Sanomatta selvää että tätä tehostetaan sillä että perintö on ohjattu kokonaan sisarukselle ja minä en tule saamaan mitään. Mökki ja sijoitusasunto on jo siirretty sisaruksen omistukseen, eiköhän kaikki anneta sinne etukäteen ja pidetä huoli että ei jää lakiosaa mitä voisin vaatia.
Mitäpä muuta noilta voi odottaa. Kaltoinkohtelua koko heidän elämänsä loppuun asti - ja vielä sen jälkeen testamentin kautta.
Eikö sisarus todella näe mitään ongelmaa tuossa avustamisen ja omaisuuden epätasaisessa jakautumisessa hänen suuntaansa? Siinähän olisi jo riittämiin syytä "näyttää mieltänsä" jos perus oikeudenmukaisuudesta ja tasapuolisuudesta puhutaan. Kuinka sokeita voivat ihmiset olla. Tsemppiä sinulle
Vierailija kirjoitti:
miettikääs jos JEESUS ta ei oiskaan synnyttänyt 13 vuotias neitsyt.
Ois vaan syntynyt johonkin rosk asakki perheeseen.
Isä ja äiti ois vaan haukkunu luu..seriksi..
Millainen ois Jeesuksen fiilis tosta lähimmäisen rakkaudesta?
Ootko varma et jeesus ei ollut avaruusolio?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää sotkeko noita satuolentoja tähän. Kyseessä on vakava asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joitain asioita on hirvittävän vaikea antaa anteeksi. Tai ehkä tulee se, annan anteeksi mutta en unohda. Itsesuojeluvaisto.
Terv. Juopon tytär joka ei ole missään tekemisissä vanhempansa kanssa. Tiedän, että hän(kin) kärsii.Täällä toisen juopon tai juoppojen tytär , joka valitsi sen tien, ettei kanna kaunaa. Alkoholisti on sairas ja harvoin autettavissa ellei itse tee asian eteen rankasti töitä tai tule uskoon. En muistele pahalla, vaikka ehkä muiden on tätä vaikea uskoa. Olen ihan iloisesti kertonut hyviä ja huonoja muistoja lapsilleni nyt, kun ovat aikuisia. Huomaan, että voin paljon paremmin kuin veljeni, joka ei ole pystynyt antamaan asioita anteeksi ja jatkamaan elämää.
Ota huomioon, että paitsi että veljesi on voinut kokea eri tavalla, oman persoonansa takia, on myös mahdollista, että häntä on kohdeltu huonommin. Aika usein lapsia kohdellaan enemmän tai vähemmän eriarvoisesti, johtuen sukupuolesta, ikäjärjestyksestä tms. Sinä et ollut läheskään kaikkia veljesi kokemuksia näkemässä saatikka kokemassa. Vanhemmat kun murtavat lapsen, tulee hänestä herkästi myös vapaata riistaa raadeltaviksi kiusaaja-ikätovereille, etenkin kun sellaiset vanhemmat eivät lastaan yleensä kuuntele, tue eikä auta. Veljesi on siis voinut monin tavoin kärsiä vanhemmistanne enemmän kuin sinä.
Onhan se nyt päivänselvää, että ihmiset on erilaisia. Vai kuvitteletko, että saat kaikista lapsista samanlaisia aikuisia, jos kaikki teknisesti kasvatat samalla tavalla. Ihmiset ovat eri luonteisia.
Omista lapsista yksi on herkkis ja pohtii ja ahdistuu ja kääntyy sisään päin. Toinen kovempi, joka haistattaa kakat kaikelle tunteille. Ja tuskun heitä on ihan eri tavoin kohdeltu ja kasvatettu, koska ikäeroa on vain pari vuottaNäinhän se on. Tämä vaan aiheuttaa sisarusten välillä kitkaa . Mua esikoisena hakattiin rajummin, kohdeltiin huonommin, oltiin paljon ankarampia ja ilkeämpiä kuin nuoremmalle sisarukselle. Lisäksi olin herkempi lapsi ja kaikkn tavoin yritin miellyttää vanhempiani. Sisarus sai parempaa kohtelua eikä viitsinyt ponnistella vanhempia miellyttääkseen (esim hoitaa hyvin koulua).
Nyt aikuisena sisarus syyttää minua siitä että olen vaikea, painostaa lopettamaan ”kiukuttelun”, valittaa miten vaikeaa hänellä on kun en ole väleissä vanhempiin mutta hän on, ja vaatii ja inttää että mun pitää unohtaa menneet ja palta takaisin vanhempien vaikutuspiiriin.Yhtä suuri stressi on tästä sisaruksesta kuin vanhemmista! Sisaruksen mielestä mulla ei ole aihetta eikä syytä ”näyttää mieltäni vanhemmille”. No ei kai se sitä näekään kun oli itse ihan eri tavalla kohdeltu!
Tämä aiheutti sen että sisarus ja vanhemmat ovat liittoutuneet keskenenään ja ovat yhdessä nyt minua ”vastaan”. Harmittaa kovasti sillä tällä lailla vanhemmat veivät sen sisaruksenikin kääntämällä lapsensa toisiaan vastaan. Sanomatta selvää että tätä tehostetaan sillä että perintö on ohjattu kokonaan sisarukselle ja minä en tule saamaan mitään. Mökki ja sijoitusasunto on jo siirretty sisaruksen omistukseen, eiköhän kaikki anneta sinne etukäteen ja pidetä huoli että ei jää lakiosaa mitä voisin vaatia.
Mitäpä muuta noilta voi odottaa. Kaltoinkohtelua koko heidän elämänsä loppuun asti - ja vielä sen jälkeen testamentin kautta.
Eikö sisarus todella näe mitään ongelmaa tuossa avustamisen ja omaisuuden epätasaisessa jakautumisessa hänen suuntaansa? Siinähän olisi jo riittämiin syytä "näyttää mieltänsä" jos perus oikeudenmukaisuudesta ja tasapuolisuudesta puhutaan. Kuinka sokeita voivat ihmiset olla. Tsemppiä sinulle <3
Ei se huomaa epäreiluutta kun tähän kuvioon on kasvanut lapsesta lähtien. Vanhemmat määrittää ne tietyt roolit (suosikkilapsi/inhokkilapsi) ja ikäänkuin kaikki tottuu pitämään normaalina sitä että suosikki saa kaiken ja inhokki jää joka kerta ilman. Ja sitten vielä jos se inhokki jotenkin osoittaa loukkaantumistaan niin muut katsoo huuli pyöreänä että mitä se nyt kiukuttelee? Kun sen yhden lapsen kaltoinkohtelu ja kiusaaminen on normitila.
Kaikkein pahimmat roolit jaetaan narsistin perheessä sillä narsisti valitsee syntisäkin johon projektoi vihansa ja huonommuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahaa... ap taitaa olla suurten ikäluokkien lapsenkaltoinkohtelija ja ajattelee että asia hootuu kun vaan vaikenee ja lakaisee maton alle! Newsflash: ei se niin mene. Kaltoinkohtelijan pitää PYYTÄÄ ANTEEKSI aikuiselta lapseltaan.
Omat vanhempani kiistävät myös kaiken väkivallan, laiminlyönnit jne ja väittävät että olen keksinyt itse kaiken kiusatakseni heitä. He ovat kääntäneet asian niin että MUN pitäisi pyytää heiltä anteeksi aiheettomia muistoja. Jännää vaan kun tapahtumilla on todistajia, esim sisarukseni, naapurit eli en tasan ole itse keksinyt. Mutta suuret ikäluokat hoitaa homman kotiin valehtelulla!miksi muuten tuolle ikäluokalle kaikki on aina kiusaamista tai kiusantekoa?
No siis homma menee niin että suuret ikäluokat saa surutta kiusata, haukkua, sättiä ja arvostella lapsiaan aikuisina, samoin vielä aikuiselle lapsella antaa luunappia ja tukkapöllyä, se ei ole kiusaamista vaan kasvatusta.
Mutta jos se aikuinen lapsi suuttuu tai loukkaantui, tai jopa näyttää tunteensa ellei peräti tee välirikkoa, niin SE on sitten vanhenevien vanhempien kiusaamista oikein pahimman kautta.
En kiellä tai vähättele lapsuuden vaikutusta koko loppu elämään, mutta se on myös hyvä keppihevonen. Ei minusta mihinkään ole, koska äitini teki tai jätti tekemättä sitä tai tätä. Miten se monta kertaa keskustelussa esiin tuotu anteeksipyyntö tai tunnustus muuttaisi mitään 30v myöhemmin ?
Mitä tulee yo.lainaukseen niin mun erittäin vaikea edes kuvitella tilanne missä yli 70 v tukistaa 45 v lastaan, eiköhän se mene päinvastoin. Aikuinen lapsi antaa mummolle pataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahaa... ap taitaa olla suurten ikäluokkien lapsenkaltoinkohtelija ja ajattelee että asia hootuu kun vaan vaikenee ja lakaisee maton alle! Newsflash: ei se niin mene. Kaltoinkohtelijan pitää PYYTÄÄ ANTEEKSI aikuiselta lapseltaan.
Omat vanhempani kiistävät myös kaiken väkivallan, laiminlyönnit jne ja väittävät että olen keksinyt itse kaiken kiusatakseni heitä. He ovat kääntäneet asian niin että MUN pitäisi pyytää heiltä anteeksi aiheettomia muistoja. Jännää vaan kun tapahtumilla on todistajia, esim sisarukseni, naapurit eli en tasan ole itse keksinyt. Mutta suuret ikäluokat hoitaa homman kotiin valehtelulla!miksi muuten tuolle ikäluokalle kaikki on aina kiusaamista tai kiusantekoa?
No siis homma menee niin että suuret ikäluokat saa surutta kiusata, haukkua, sättiä ja arvostella lapsiaan aikuisina, samoin vielä aikuiselle lapsella antaa luunappia ja tukkapöllyä, se ei ole kiusaamista vaan kasvatusta.
Mutta jos se aikuinen lapsi suuttuu tai loukkaantui, tai jopa näyttää tunteensa ellei peräti tee välirikkoa, niin SE on sitten vanhenevien vanhempien kiusaamista oikein pahimman kautta.En kiellä tai vähättele lapsuuden vaikutusta koko loppu elämään, mutta se on myös hyvä keppihevonen. Ei minusta mihinkään ole, koska äitini teki tai jätti tekemättä sitä tai tätä. Miten se monta kertaa keskustelussa esiin tuotu anteeksipyyntö tai tunnustus muuttaisi mitään 30v myöhemmin ?
Mitä tulee yo.lainaukseen niin mun erittäin vaikea edes kuvitella tilanne missä yli 70 v tukistaa 45 v lastaan, eiköhän se mene päinvastoin. Aikuinen lapsi antaa mummolle pataan.
Kuule, katsopa 70v ikäisiä miehiä. Ihan ovat voimissaan, urheilua harrastavat. Helposti sellainen pöllyttää tukasta. Niin mun isänikin on tehnyt mulle aikuisena ja vielä useamman kerran.
Sulle varmaan hauska vitsi kun et joudu kokemaan lähisuhdeväkivaltaa. Mutta mä joudun, ja ei todellakaan naurata. Joudun aina etukäteen miettimään pakoreitin, pakovälineen ja jättämään kengät jalkaan siellä käydessä, että pääsen nopeasti pakenemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahaa... ap taitaa olla suurten ikäluokkien lapsenkaltoinkohtelija ja ajattelee että asia hootuu kun vaan vaikenee ja lakaisee maton alle! Newsflash: ei se niin mene. Kaltoinkohtelijan pitää PYYTÄÄ ANTEEKSI aikuiselta lapseltaan.
Omat vanhempani kiistävät myös kaiken väkivallan, laiminlyönnit jne ja väittävät että olen keksinyt itse kaiken kiusatakseni heitä. He ovat kääntäneet asian niin että MUN pitäisi pyytää heiltä anteeksi aiheettomia muistoja. Jännää vaan kun tapahtumilla on todistajia, esim sisarukseni, naapurit eli en tasan ole itse keksinyt. Mutta suuret ikäluokat hoitaa homman kotiin valehtelulla!miksi muuten tuolle ikäluokalle kaikki on aina kiusaamista tai kiusantekoa?
No siis homma menee niin että suuret ikäluokat saa surutta kiusata, haukkua, sättiä ja arvostella lapsiaan aikuisina, samoin vielä aikuiselle lapsella antaa luunappia ja tukkapöllyä, se ei ole kiusaamista vaan kasvatusta.
Mutta jos se aikuinen lapsi suuttuu tai loukkaantui, tai jopa näyttää tunteensa ellei peräti tee välirikkoa, niin SE on sitten vanhenevien vanhempien kiusaamista oikein pahimman kautta.En kiellä tai vähättele lapsuuden vaikutusta koko loppu elämään, mutta se on myös hyvä keppihevonen. Ei minusta mihinkään ole, koska äitini teki tai jätti tekemättä sitä tai tätä. Miten se monta kertaa keskustelussa esiin tuotu anteeksipyyntö tai tunnustus muuttaisi mitään 30v myöhemmin ?
Mitä tulee yo.lainaukseen niin mun erittäin vaikea edes kuvitella tilanne missä yli 70 v tukistaa 45 v lastaan, eiköhän se mene päinvastoin. Aikuinen lapsi antaa mummolle pataan.
Mua oksettaa tää ylimielinen vastaus ja ajatustapa. Kuule, musta tuli suvun eka akateeminen ja johtaja, vaikka olen kaltoinkohdeltu lapsi. Mä en käytä paskaa lapsuutta tekosyynä yhtään mihinkään. Mutta silti kärsin siitä. Sinä naurat jollekin tukkapöllylle. Ei paljon suakaan naurattaisi jos tietäisit miten julmasti mua on paitsi hakattu, niin kiusattu, pidetty nälässä, lukittu kellariin, kiellettyä wc-käyntejä, ja kaikki tämä koko lapsuus ja nuoruus. Ja kehtaat sitten nauraa tämän kokeneille että ”mitä nillität yhdestä tukkpöllystä”.
Saakeli että ottaa hermoon kermaperseet joita ei maailman pahuus kosketa ja sitten ylenkatsotaan muita.
Mihinkä se ap hävisi ketjusta? Ei ole kommentoinut oikein mihinkään vastaukseen mitään.
Tämä.
Mun lapsenhakkaajavanhemmat toivovat että välit palaisivat ja heidän mukaan se tarkoittaa sitä että minun pitää nöyristellen pyytää anteeksi heiltä ”kiukuttelua ja uhmaa” (välirikkoa) ja sitten palataan taas siihen niinkuin ennenkin. Eli että he saavat rajoituksetta solvata, ilkkua, haukkua, nälviä, pahoinpidellä, kiristää, uhkailla, kiusata. Ja mun pitää pala kurkussa niellä kyyneleet ja tunteet ja nöyränä pää riipuksissa ottaa tämä kaikki vastaan, ilman että saan puolustaa itseäni tai edes näyttä sitä että loukkaannuin.
Kyllä se on hyvä diili! Niiden vanhempien osalta. Ne kun tarvii sen likasangon mitä kiusata ja rääkätä ja potkia. Mun kannalta diili ei oikein näytä kovin houkuttelevalta?