Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ujosta ei saa olla tykkäämättä?
27.04.2014 |
Miksi toisessa ketjussa kovasti alapeukutettiin, kun siinä muutama sanoi ettei jaksa ujon ihmisen seuraa vaan haluaa itsekin kuulla muiden mielipiteitä ja saada ehdotuksia muilta esim. siitä, mihin mentäisiin syömään?
Miksi ujon seuraa ei "saa" kokea raskaaksi ja vaivaannuttavaksi ilman, että tulee itse leimatuksi huonoksi ihmiseksi joka vain puhuu muiden päälle?
Eikö ujolla ole vastuuta omasta toimimisestaan yhtään?
Kommentit (148)
Millaista oisi sellaisissa juhlissa, jossa on vaikka kymmenen ujoa. Kukaan ei puhuisi mitään, mutta kaikki ajattelisivat mielessään, että me kaikki ollaan varmasti hyväkäytöksisiä ja sisimmässään kiinnostavia ja fiksuja ihmisiä, vähän ujoja vaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni päällepäsmäri kommentoi, kun joskus huokailen, ettei ole ystäviä, etteivät he haluaisi olla ystäviä. Niinpä, mutta se tunne on molemminpuolinen. Ei ole ystäviä, kun en minä halua sellaisia, joiden kanssa korvat särkyy. Ihan hyvin minä töissä pärjään, siellä on tietty rooli ja rooliin on helppo oppia. En jonain puhelinmyyjänä tai työvoimaneuvojanan pärjäisi, mutta en sellaisiin töihin edes hae. Ei minusta tartte tykätä, mutta sosiaalisesti älykäs tulee toimeen myös meidän kanssamme, pölkkypäät alkavat kiusata.
Mä yleensä nyökkään, jos jollain on keskustelu kesken. Tuo on kyllä helkutin ärsyttävää, kun joku tulee kesken kaiken minäminäminä-tyyliin ja ehkä 10 minuutin kuluttua kysyy, kun kukaan ei sano mitään, että keskeytinkö jotain. Kyllä keskeytit. Olisit pysynyt poissa kokonaan.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 20:15"]
Millaista oisi sellaisissa juhlissa, jossa on vaikka kymmenen ujoa. Kukaan ei puhuisi mitään, mutta kaikki ajattelisivat mielessään, että me kaikki ollaan varmasti hyväkäytöksisiä ja sisimmässään kiinnostavia ja fiksuja ihmisiä, vähän ujoja vaan?
[/quote]
No ehkä niillä ujoilla olisi kivaa ja juttelisivat keskenään, kun saisivat suunvuoron näiltä kovaäänisiltä, sosiaalisilta hölöttäjiltä, jotka ei ehdi kuunnella muita, vaan ovat suuna ja päänä esillä joka paikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 20:19"]
Ujosta ei tartte tykätä ja ujo saa inhota hölöttäjiä, eikö niin?
[/quote]
No ei kai ujosta tartte tykätä, mutta ei tarvitse kyllä niistä ekstroverteistakaan. Kaikki eivät tykkää kaikista.
Minä olen todennut jo aikoja sitten äitini vanhan sananlaskun todeksi, että hullun kanssa ei kannata tapella ja vasikan kanssa ei kannata juosta kilpaa. Eli tilanteissa, joissa on näitä yltiösosiaalisia, en ala kilpailemaan suunvuorosta, vaan suon heille koko areenan ja istun ihan hiljaa omassa rauhassa. Pääsee helpommalla.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 20:21"]
[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 20:15"]
Millaista oisi sellaisissa juhlissa, jossa on vaikka kymmenen ujoa. Kukaan ei puhuisi mitään, mutta kaikki ajattelisivat mielessään, että me kaikki ollaan varmasti hyväkäytöksisiä ja sisimmässään kiinnostavia ja fiksuja ihmisiä, vähän ujoja vaan?
[/quote]
No ehkä niillä ujoilla olisi kivaa ja juttelisivat keskenään, kun saisivat suunvuoron näiltä kovaäänisiltä, sosiaalisilta hölöttäjiltä, jotka ei ehdi kuunnella muita, vaan ovat suuna ja päänä esillä joka paikassa.
[/quote]
Ja muitako ihmisiä ei ole olemassa? Tavallisia, rauhallisia juttelijoita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerron esimerkin todellisesta elämästä. Minä olin lapsena tosi ujo ja olen vieläkin jossain määrin. Luokalleni tuli todella hiljainen ja arka tyttö. Opettaja laittoi meidät vierekkäin istumaan. Miten kävi? Meitä piti käskeä olemaan hiljaa. Löysimme toisistamme sielunkumppanit ja meistä tuli ystävät, ystävyys on jatkunut aikuisiälle. Meillä on ollut keskenämme tosi hauskaa eikä olla kahdestaan hiljaa. Molemmat olemme nykyään sosiaalisempia, mutta emme hölöttäjiä edelleenkään. Juuri siksi, kun olemme samanhenkisiä ja kun olemme keskenämme, voimakkaat ihmiset puuttuvat. Omalla kohdallani se hiljaisuus tarkoittaa usein sitä, että se sosiaalisempi ihminen ärsyttää ja/tai olen hänen kanssaan täysin eri mieltä, mutta en halua riidellä.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 20:25"]
Kerron esimerkin todellisesta elämästä. Minä olin lapsena tosi ujo ja olen vieläkin jossain määrin. Luokalleni tuli todella hiljainen ja arka tyttö. Opettaja laittoi meidät vierekkäin istumaan. Miten kävi? Meitä piti käskeä olemaan hiljaa. Löysimme toisistamme sielunkumppanit ja meistä tuli ystävät, ystävyys on jatkunut aikuisiälle. Meillä on ollut keskenämme tosi hauskaa eikä olla kahdestaan hiljaa. Molemmat olemme nykyään sosiaalisempia, mutta emme hölöttäjiä edelleenkään. Juuri siksi, kun olemme samanhenkisiä ja kun olemme keskenämme, voimakkaat ihmiset puuttuvat. Omalla kohdallani se hiljaisuus tarkoittaa usein sitä, että se sosiaalisempi ihminen ärsyttää ja/tai olen hänen kanssaan täysin eri mieltä, mutta en halua riidellä.
[/quote]
Ei ole riitelyä olla eri mieltä. Erimielisyyden voi tuoda esiin rakentavasti. Siitä se keskustelu syntyy. Ja se on sivistynyttä. Ei se, että murjotetaan tuppisuuna koska poikkeavan mielipiteen ilmaisu muka olisi riitelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 19:18"]
[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 19:16"]
[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 19:08"]
[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 19:04"]
Vihaan sitä, että joku huomauttaa hiljaisuudestani tai ujoudestani päin naamaa. Onneksi näin aikuisena sitä on vähemmän. Minusta se on todella epäkohteliasta! Antakaa minun olla sellainen kuin olen, tiedän kyllä, minkälainen olen. En minäkään kerro, että sinäpäs se puhua kalkatat jatkuvasti. Että kyllä nimenomaan muille ihmisille se on ongelma, jos joku on ujo tai hiljainen ja sen he myös tälle ujolle pamauttavat päin naamaa.
[/quote]
Näinkö sinä tämän näet? Joko ollaan hiljaa, tai puhuta kalkatetaan koko ajan? Eikö tuo ole todella kapeakatseista? Jos nyt puhutaan illanistujaisista ja juhlista, niin aika moni siellä jo joutuukin puhumaan eri ihmisille useaan otteeseen. Ja on ihan tavallista, että ihmiset puhuu toisilleen. Ei kaikki puhu koko ajan, minäkin ystäväni kanssa viihdyn myös ihan rauhassa ja hiljaa, mutta nyt puhuttiin minusta enemmän sosiaalisista tilanteista.
[/quote]
Pointtini oli, että en minäkään kerro mielipidettäni kenenkään puheliaisuudesta, vaikka minun hiljaisuudestani huomautettaisiin. Minulla on sentään jotain tapoja ;)
[/quote]
Minä, ketä lainasit, en ole koskaan huomauttanut kenenkään puhumattomuudesta mitään. Olen ollut emännöimässä tupareita, joissa oli mukana yksi nainen joka ei puhunut kenellekään mitään koko iltana. Kävin häneltä kysymässä, ottaisiko hän lisää syötävää/juotavaa mutta hän ei sanonut mitään. Lähtiessään sanoin hänelle heipat, mutta hän ei sanonut mitään.
Se on jo loukkaavaa! Olisi kohteliasta sanoa että "kiitos, hei". Se olisi riittänyt.
[/quote]
Tää on muuten huvittavaa. Mistä päättelit, että ko nainen on nimenomaan ujo?Voihan hän yhtä hyvin olla ekstrovertti huomiohuora, jolla on paha päivä ja haluaa ehdottomasti näyttää sen koko maailmalle murjottamalla. Tai se voi olla ujo tai puhelias ihminen, jolla ei ole käytöstapoja tai sillä on sua vastaan jotain ja tahtoo osoittaa mieltänsä.
Itse olen ujo, mutta käytöstavat on opetettu kyllä jo kotona. Kaikkein viimeksi haluan seuraa, joka vaivaantuu minun ujoudestani. Tai sitten nämä alentuvat piristämpäjahuomioimpatuotareppanaa- tyypit. Pysykää vain poissa ihan hyvällä omatunnolla! Ehdoton win-win-tilanne kummallekin osapuolelle.
Jos se puhumaton nainen oli ulkomaalainen, jota hävetti ettei ymmärrä, tai kuuro?
Oliko hän ehkä talonväen autistinen sukulainen? Kysyitkö talonväeltä, mistä on kyse, sillä joku syyhän siihen on, että ko. henkilö oli kutsuttu. Tupareihin ei ole tapana tulla kutsumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 20:09"]
Ujo ihminen ei ole viemässä "tilaa" keneltäkään, toisin kuin suupaltit, päällepäsmärit ym. On eri asia tuntea olonsa vaivaantuneeksi kovin ujon seurassa, kuin projisoida häneen todella negatiivisia tunteitaan. Jos ujot ja hiljaiset häiritsevät sinua, katso peiliin ja mieti, miksi niin on!
[/quote]
Itse rohkeana ja puheliaana tarvitsen ihmisiä, jotka ottavat tilan eli puheenvuorot. En jaksa koko ajan olla miettimässä, että no mitähän tuo nyt ajattelee ja minäpä kyselen nyt hänestä ihan asiasta tehen. Minusta on toisen huomioonottamista, että kertoo rohkeasti omat ajatuksensa!
[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 20:29"]
[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 20:25"]
Kerron esimerkin todellisesta elämästä. Minä olin lapsena tosi ujo ja olen vieläkin jossain määrin. Luokalleni tuli todella hiljainen ja arka tyttö. Opettaja laittoi meidät vierekkäin istumaan. Miten kävi? Meitä piti käskeä olemaan hiljaa. Löysimme toisistamme sielunkumppanit ja meistä tuli ystävät, ystävyys on jatkunut aikuisiälle. Meillä on ollut keskenämme tosi hauskaa eikä olla kahdestaan hiljaa. Molemmat olemme nykyään sosiaalisempia, mutta emme hölöttäjiä edelleenkään. Juuri siksi, kun olemme samanhenkisiä ja kun olemme keskenämme, voimakkaat ihmiset puuttuvat. Omalla kohdallani se hiljaisuus tarkoittaa usein sitä, että se sosiaalisempi ihminen ärsyttää ja/tai olen hänen kanssaan täysin eri mieltä, mutta en halua riidellä.
[/quote]
Ei ole riitelyä olla eri mieltä. Erimielisyyden voi tuoda esiin rakentavasti. Siitä se keskustelu syntyy. Ja se on sivistynyttä. Ei se, että murjotetaan tuppisuuna koska poikkeavan mielipiteen ilmaisu muka olisi riitelyä.
[/quote]
Tiettyjen ihmisten kanssa ei vaan voi olla eri mieltä. Ryhmätöissäkään ei sitä minun ehdotustani kuitenkaan noteerattu. Aina kun sain tehdä ne yksin, sain hyvät numerot. Onneksi näin pystyi usein toimimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi "ujo" vastaa.
En ole ujo, oikeasti, kaikki vaan minua sellaisena pitää. Minulla on paha puhevika. En oikeasti jaksa enää yhtään keskustelua, jonka kulku menee näin:
-Hei, ei ollakaan nähty pitkään aikaan, mitä sulle kuuluu?
-kiireitä tö-tö-tö-tö...
-Niin töissä vai, niin on mullakin kuule. Ei yhtään ehdi edes kahvitunnilla istua jne. Oletko sä vielä siellä missä silloin vuosi sitten?
-Ei kun mä nykyään o-o-o-o-o-o..
-Opiskelet vai? mitä alaa?
-Ei kun mä o-o-o-o-..
-Oot työtön?
-Ei kun mä o-o-o- oooolen vu-vu-vuorotteluva-va-va-vapaalla.
Keskustelun jatkuessa tilanne vain pahenee, keskustelukumppani pyrkii koko ajan täydentämään lauseitani ja minä hikoilen tuskanhikeä, että eikö tuo saatana nyt voi jo jättää mua rauhaan.
Olen oppinut välttämään puhumista tietyn tyyppisten ihmisten kanssa. Eli juuri näiden, joiden on ihan pakko keinolla millä hyvänsä saada joka ikinen ihminen puhumaan. Olen vaan hiljaa ja nautin siitä, että toinen turhautuu ja nolaa itsensä ja minut sillä, ettei vaan voi antaa minun olla hiljaa.
Oikeanlaisessa seurassa puhun kyllä. On muutamia hyviä ystäviä, jotka antavat minulle aikaa muodostaa itse lauseeni, eivätkä pyri täydentämään lauseitani tai auttamaan minua vaikeiden sanojen yli arvailemalla.
Tuppisuuna istun päsmäreiden seurassa, olen sitten se ujo, josta kukaan ei tykkää. Aivan sama, pienempi nöyryytys se on änkytykseen verrattuna.
Siis miksei joskus voi ihan vaan olla hiljaa? En tajua, miksi jonkun pitäisi puhua koko ajan.
Minä olen sosiaalinen introvertti. Nautin ihmisten seurasta ja olen hyvin intensiivisesti läsnä. Toisinaan puhun enemmän toisinaan vähemmän. En koskaan ota liikaa tilaa vaan enemmänkin innostuneesti kuuntelen ja myötäelän. Olen hyvin kysyttyä seuraa ehkä juuri tämän ominaisuuden takia. Ujo koen kuitenkin olevani ja harvoin otan ensikontaktia. Minäkään en koe viihtyväni ihmisten kanssa joita saa ikään kuin vetää perässään, kysellä, keksiä puhumista ja toinen ei jostain syystä kuin sanalla kahdella kommentoi. Sellaisten ihmisten kanssa tapaamiset jäävät lyhyeen. En saa vain mitään mielihyvää sellaisista ihmisistä. Ihminen voi toki olla läsnä myös elein jne. Mutta joo saa toki olla ujoista piittaamatta, joissain tapauksissa kyllä sen hyvin ymmärränkin. Vuorovaikutustaitoja voi myös harjoitella!
Omalla kohdallani hiljaisuus tarkoittaa myös sitä, että mietin keinoa, miten päästä tilanteesta kohteliaasti pois, mutta eihän sitä sovi sanoa. Illalla on helppo, kun sanoo, että väsyttää, mutta päivällä syyn keksiminen on usein vaikeaa. Esimerkiksi tiettyjen sukulaisten seurassa olen hiljaa, kun on jotkut juhlat. Nämä ihmiset on niin kauheita puhmaan paskaa muista, että koetan olla ettei huomata. En yhtään haluaisi olla ko. tilanteissa, mutta ei kehtaa poiskaan jäädä.
olen ujo, ja huomaan kyllä jos se on vastapuolelle ongelma. silloin on vain entistä vaikeampi keksiä puhuttavaa.. yritän kyllä, mutta toisen tyrmäävä asenne tulee niin läpi, etten lopulta oikeastaan edes halua puhua. siitä seuraa sitten kiusallinen tilanne, josta molemmat odottavat pois pääsyä.
jotkut ihmiset taas eivät ole moksiskaan hiljaisuudestani, ja heidän seurassaan ujouteni kariseekin nopeasti pois. oikeassa seurassa en ole yhtään ujo.
Tästä seuraa sitten se, että esim isossa työporukassa osa saattaa pitää minua täysin tollona tuppisuuna, ja osa taas ihan normaalina ja sosiaalisena ihmisenä.
Mutta myönnän kyllä myös sen, etten itse tule toimeen toisten ujojen kanssa. jos molemmat ujostelee, ei siitä vain tule mitään. minä olen ujoudesta huolimatta kuitenkin myös erittäin seurallinen ihminen. haluan jutella, heittää läppää ja niin pois päin.. mutta sitä aloitetta on vaikea tehdä, varsinkin jos seura ei vaikuta kovin vastaanottavaiselta.
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 11:08"]
Ujot ovat (jostain syystä) ihmisryhmä, jota kohtaan ei pystytä tuntemaan empatiaa. On ihan OK, nimitellä ja solvata, se on heidän kohdallaan asiallista. Muuten ollaan muita kohtaan ymmärtäväisiä ja kuunteleva korva ja lohduttava olkapää. Kouluympäristössä tämä on ihan hyväksyttyä. Jos lapsesi on ujo, laita itsepuolustusharrastukseen tai alusta alkaen kotiopetukseen. Ujot ei pärjää. Heikot karsitaan tavalla tai toisella, niinhän eläinlaumassakin tapahtuu.
[/quote]
On vaikea tuntea empatiaa ihmistä kohtaan, joka vain vetäytyy ja reagoi oudosti inhoten. Jos ujo menisikin nurkkaan tärisemään ja sanoisi, että älkää tulko kahta metriä lähemmäs kun mua pelottaa niin että lasken kohta alleni, empatiaakin saattaisi löytyä. Miten myötäeläisit itse, kun et ymmärrä toisen tunteita ollenkaan ja ne vaikuttavat olevan ristiriidassa, jolloin tulkintakaan ei onnistu?
Moni reagoi jatkuvaan alta pois menemiseen ärsyyntymällä ja alkaa metsästää reaktiota. Ujo taas keskittyy olemaan reagoimatta, ja joku tulee siitä hulluksi.
Tuo ujojen karsiminen eläinlaumassa taitaa olla aika pitkälle natsimytologiaa. Päinvastoin, eihän lauma pysyisi koossa, jos kukaan ei alistuisi hierarkiaan. Lauman kannalta on parempi, että sillä on kokoa ja osa jäsenistä on hyvin epäaggressiivisia. Vaikka yksittäiset yksilöt olisivat liiankin vetäytyviä, lauman geenivarastoa nekin tasapainottavat, jotta aggressiivisuus ei yleisty liikaa. Jos taas puhutaan susista, joissa vain alfat lisääntyvät, alistuva käytös on enemmänkin hormonaalista, koska beetan on osattava alistua vaikka silläkin on vain alfageenejä.
Sen kyllä olen huomannut, että jos arka eläin on edes passiivisesti aggressiivinen, se provosoi muita kurittajaisiin, koska lauman kärttyisyysaste lisääntyy yhdenkin negatiivisesta energiasta koska se on tarttuvaa. Lauma taas yrittää ylläpitää rauhallisia oloja ja palauttaa sen väkisin. Kyllähän kenen tahansa hyökkäävyys aiheuttaa vastareaktion. Ihmisten totellessa kohteliaita käytössääntöjä passiivis-aggressiivisuus helposti vain hajaannuttaa lauman.
Itsepuolustusharrastus ei taida tehdä pahaa kenellekään, mutta että lapsi kotiopetukseen varmuuden vuoksi - mietihän nyt vielä. Asutko myös vallihaudan takana ja tykki katolla?
Alue: Aihe vapaa
Siis kaikkiko ujot ihmiset on tällaisia joista puhutte?
Mä olen ujo ja hiljainen, mutta kun joku tulee juttelemaan niin en todellakaan vastaile yhdellä sanalla. Kahden kesken tai pienessä porukassa juttelen ihmisille todella paljon. Isommassa porukassa sitten yleensä en saa suunvuoroa, eikä kukaan huomaa minua joten olen todennut että mitäpä turhaa yrittämään.
Tiedän kyllä että on tuollaisia "joo" ja "en tiiä" ihmisiä ja ovat rasittavia. Mutta ei kaikki ujot sellaisia ole! Jos menette juttelemaan niin varmasti osa juttelee takaisin ja tulee teille juttelemaan sen jälkeen.