"Älkää kiltit ihmiset tehkö lapsia enää 43-vuotiaana"

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 09:53"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 09:44"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 09:16"]

tällaisia kommentteja en ymmärrä. olisko näiden esittäjillä mennyt paras nuoruus hukkaan?

eihän se kuulu kenellekään, milloin joku lapsensa hankkii, jos hankkii.

[/quote]

Mietitääs tovi. 43-vuotias saattaa kuvitella olevansa elämänsä kunnossa, mutta kun lapsi on 2, ikää itsellä on 45. Lapsi menee kouluun ja äiti viettää viisikymppisiään. Lapsen oppivelvollisuus päättyy ja äidillä on viisikymppiset. Lapsi lopettaa opiskelun (jos vähän pidemmällä kaavalla), ja äiti jää eläkkeelle. Lapsi saa omia lapsia ja äiti kuolee pois, koska vanha.

[/quote]

Ja pointti tässä oli...?

Ihan tiedoksi vaan, me kaikki kuollaan joskus. Ja on kuule synkkä elämä jos katsoo tilastoista "ahaa, tämän ikäisenä minun kuuluu kuolla, suunnittelenpa sitten kaiken sen mukaan". Itse vaikutat niin hidasälyiseltä, etten yllättyisi jos itse olisit tämän mukaan elämäsi suunnitellut =)

[/quote]

No eihän tuossa ole mitään ongelmaa jos nainen kokee, että hänen ainoa tehtävänsä on vain lisääntyä, on ikä mikä hyvänsä. Lähinnä ajoin takaa sitä ajatusmaailmaa millä voisi jokainen kohdallaan hahmottaa sitä 17-vuotiaan elämää kun elo on itsellä edessä mutta äiti on jo 60-vuotias ja kohta jäämässä eläkkeelle. Ja työstä sekä mm. sukurasitteista riippuu miten terveenä sitä eläkkeelle jää, koska kaikkia sairauksia ei vaan voi terveillä elämäntavoilla eliminoida. Totta kai sitä voi olla "ikiterve Aira Samulin", mutta en usko että jokainen lapsensa yli 40-vuotiaana saanut on.

Mutta kuten joku toinen jo kirjoitti, ihmisellä on psykologinen tarve selitellä itselleen asiat parhain päin. Samalla toki kieltäen toisten näkemän todellisuuden, mut hei! Mitä välii ku ite viihtyy? (tuo lause sisältää sarkasmia)

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 09:31"]

Niin tiedän minäkin yli nelikymppinen, ihan parasta aikaa olla aikuisten äiti ja pikkusten mummo, jaksaa olla hyvä mummo vielä monta vuotta! Ei käy kateeksi oman ikäiseni pienten vauvojen äidit eikä isät! Siinä vaiheessa kyllä hymyilyttää kun vien lapsenlapsia ehkä joskus kouluun ja toiset samanikäiset lapsiaan, mutta ei kai se haittaa!

[/quote]

Minä taas olen saanut lapseni lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä, ja minua on hymyilyttänyt lähinnä nuorten äitien ongelmat kun "ei ole omaa aikaa" ja lapsi pitää laittaa hoitoon jonnekin aina vähän väliä kun "sit jaksan olla parempi äiti", lasta ei haeta hoidosta vaikka itse ollaan jo kotona "kun sen on kivempi leikkiä siellä". Oikeasti ne omat menot on vielä tosi tärkeitä, ja ei taida olla halua paneutua siihen perhe-elämään. Miehetkin on usein vielä niitä autoa rassaavia persaukisia jannuja, jotka kirmaa kavereitten kanssa baariin joka viikko.

Mukavampaa on, kun on saanut ja ehtinyt tehdä omia juttujaan ihan täysillä, ja nyt voi ja oikeasti haluaa paneutua lasten kanssa olemiseen ihan täysillä :) Kaikki muu on koettu, paitsi perhe-elämä, joka on tosi mahtavaa!

Ja kun viidenkympin villitys tulee, ja aiheuttaa mahdollisesti jonkinlaista liikekannallepanoa olemiseen, lapset ovat yläasteella, ja sitten voikin varmaan touhuilla omiaankin jossain määrin.

Ja btw, mun äiti jäi just eläkkeelle, ja on jaksanut ja jaksaa loistavasti touhuta lastenlasten kanssa. Hän on itsekin tehnyt nuorimmaisen nelikymppisenä.  Mun mummot on 90 v. ja 86 v. ja asuu omillaan omakotitaloa, ja jaksaa hekin olla vielä koko porukan kanssa, leipoa lämpimäisiä ja keitellä kahvit, vaikken lastenhoitoa heille "nakitakaan". Toinen mummo on tehnyt nuorimmaisen 42-vuotiaana. Ei meidän suvussa ainakaan elämä ala hiipua nelikymppisenä, kuusikymppisenä tai kahdeksankymppisenäkään... Eikä nykyihmisten kuuluisikaan olla mitään mummeleita vielä 40-50 -vuotiaana.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 10:06"]

No eihän tuossa ole mitään ongelmaa jos nainen kokee, että hänen ainoa tehtävänsä on vain lisääntyä, on ikä mikä hyvänsä. Lähinnä ajoin takaa sitä ajatusmaailmaa millä voisi jokainen kohdallaan hahmottaa sitä 17-vuotiaan elämää kun elo on itsellä edessä mutta äiti on jo 60-vuotias ja kohta jäämässä eläkkeelle. Ja työstä sekä mm. sukurasitteista riippuu miten terveenä sitä eläkkeelle jää, koska kaikkia sairauksia ei vaan voi terveillä elämäntavoilla eliminoida. Totta kai sitä voi olla "ikiterve Aira Samulin", mutta en usko että jokainen lapsensa yli 40-vuotiaana saanut on.

[/quote]

Häh, jos saat lapsen paheksumispaneelin määrittämän iän ylittäneenä "koet että ainoa tehtäväsi on lisääntyä". Tämä logiikka ei nyt ihan aukea. Siinähän on nainen ehtinyt tehdä yhtä sun toista ennen kuin on saanut lapsen.

Myöskään sillä, että saa lapset nuorena, ei voi eliminoida mahdollisuutta että sairastuu vakavasti ja kuolee, vaikkapa jo silloin kun lapset ovat pieniä tai viimeistään silloin kun lapsi on 17-vuotias. Toki voi miettiä todennäköisyyksiä ja omaa tärkeysjärjestystään.

Elämä on niin monimuotoista, ettei tänne tarvita ketään laatikkopäätä kertomaan minkä ikäisenä ihmisten kuuluu tai ei kuulu saada lapsia. On hienoa että ihmiset saavat toivomiaan lapsia.

No, elämä on täynnä yllätyksiä, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Joku kuolee 40-vuotiaana, joku on virkeä reippaasti yli 80-vuotiaana (esim eräs 85-vuotias sukulainen hoitaa alakouluikäisiä lapsenlapsiaan iltapäivisin, tarjoaa välipalan/auttaa läksyissä jne, ei mitään ongelmaa). Siispä ei kannata luoda mielessään jotain ikärajoja tai antaa muiden kahlita omia valintojaan.

Jokainen tekee, miten parhaaksi näkee. 

Mielestäni ei ole muiden asia puuttua toisten lapsenteko ikään. Voihan olla että sillä 43-vuotiaalla on lukuisia keskenmenoja, hedelmöityshoitoja jne ollut ennen tuota lasta. Tai sitten on päätetty tehdä lapsi 43vuotiaana. Tai sitten on tehty lapsia nuurempana ja vielä halutaan jne, on löydetty mies 40vuotiaana eikä sitä ennen ole ollut ketään jonka kanssa haluaisi lapsen.

Mutta, pitää nyt puolustella omaa äitiäni joka tuli mummoksi 43vuotiaana. Hän sai esikoisensa 21vuotiaana ja esikoinen sai esikoisensa 22vuotiaana. 

Molemmat olivat opiskelleet ammatin ja jatko opiskelivat myöhemmin. Tällä hetkellä äitini on 50vuotias, johtavassa asemassa oleva keski-ikäinen joka ei todellakaan istu keinutuolissa sukkaa kutomassa :D

Äitini vanhemmat ovat 70vuotiaita, hekin ovat vielä hyvässä fyysisessä kunnossa ja toinen vielä työelämässäkin.

Nuorena lapsensa saaneilla on ehkä se etu vanhempana äidiksi tuleviin että heillä on vanhemmat ja isovanhemmat vielä hyvässä kunnossa (toki välit voivat olla huonot tai sukulaiset asuvat kaukana).

Äitini on 50vuotiaana hyvin perillä teinien "meiningeistä" ja on ihmetellytkin 4kymppisenä lapsensa saaneita ystäviään jotka ovat aivan hukassa esimurrosikäisten lastensa kanssa.

Aurinkoista päivänjatkoa kaikille :)

Down riski +40v 1/2000 jo

Noin vanhana tehdyillä lapsilla on usein sairautta, epämuodostumaa, allergioita ja ties mitä inhottavaa haittaa.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 10:40"]

Down riski +40v 1/2000 jo

[/quote]

Eli varsin pieni. Lisäksi Down ei ole mikään maailmanloppu. Itse pitäisin down-lapsen esimerkiksi.

Asia on minulle siinä mielessä ajankohtainen, että olen 40 v ja vasta tässä vaiheessa elämääni tavannut miehen, jonka kanssa voisin lapsentekoa harkita. Olin kyllä itsekin kun täytin 35 ajatellut, että no niin, näin se meni elämä ettei lasta tullut (kun ei ollut miestä), ja tuntui mahdottomalta että enää sen iän jälkeen lapsia harkitsisin vaikka mies löytyisikin. Mutta nyt ei tunnukaan enää yhtään liian vanhalta, ja ajatetelen, että jos ihan luonnonkeinoin vielä raskautuminen onnistuu, niin lapsi on tervetullut. 

Joskus ihmetyttää nuo jutut ihmisten iästä, koska en itse ainakaan ole yhtään sen raihnaisempi tai väsyneempi kuin kaksikymppisenäkään. Jotkut tuntuu luulevan, että nelikymppinen on jo vaivojaan kiikkustuolissa valittava vanhus, joka ei millään jaksa oikein mitään, ei ainakaan yövalvomisia lapsen kanssa. Minusta edes 60-vuotias ei ole vielä sellainen, jos terveyttä riittää - omat vanhempani ovat lähes 70 ja tällä hetkelläkin matkailemassa ympäri maailmaa, oikein hyväkuntoisia ihmisiä.

mä tulen olemaan 59 v, kun nuorin lapsi pääsee ylioppilaaksi.

ai kauheeta! kyllä sitä poikaa varmaan kovasti hävettää! miten mä olenkin olllut niin kamala äiti, että lapsen elämän näin pilaan.

No ei nelikymppinen ole vielä vanha. Mutta viisikymppinen on jo aika vanha pikkulapsen vanhemmaksi ja erityisesti kuusikymppinen kapinoivan teinin vanhemmaksi. Todella monella kuusikymppisellä on jo jotain terveysongelmia tai eivät muutenkaan ole enää niin energisiä. Toki on olemassa ihmisiä, jotka pysyvät terveinä ja reippaina hyvin pitkään, mutta en kyllä silti kannustaisi ketään lisääntymään enää yli 45-vuotiaana, sillä eihän kukaan voi etukäteen tietää mihin, ryhmään kuluu.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 09:31"]

Niin tiedän minäkin yli nelikymppinen, ihan parasta aikaa olla aikuisten äiti ja pikkusten mummo, jaksaa olla hyvä mummo vielä monta vuotta! Ei käy kateeksi oman ikäiseni pienten vauvojen äidit eikä isät! Siinä vaiheessa kyllä hymyilyttää kun vien lapsenlapsia ehkä joskus kouluun ja toiset samanikäiset lapsiaan, mutta ei kai se haittaa!

[/quote]

En tiedä mutta kuulostaa jotenkin surulliselta olla mummo 40-vuotiaana. Vaikka oikeasti olisikin isoäiti, niin, se että mummoksi itsensä tuntee... no mut jokainen tyylillään. Pitkä vanhuus on kenties mummolla edessä, kun vanhuus kattaa noin suuren osan hänen elämästään.

Mulla on kokemusta lasten saannista 25-, 27, ja 37 -vuotiaana ja jokainen ikä on ollut hyvä. Nyt nelikymppisenä olen toisaalta sitä mieltä, että lapset pitää tehdä nuorena. On kiva, kun nuo isommat on jo noin isoja ja itsekin on vielä nuori. Toisaalta, vanhempana on paaaaaljon enemmän pinnaa tuon pienimmän kanssa. 

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 10:12"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 09:31"]

Niin tiedän minäkin yli nelikymppinen, ihan parasta aikaa olla aikuisten äiti ja pikkusten mummo, jaksaa olla hyvä mummo vielä monta vuotta! Ei käy kateeksi oman ikäiseni pienten vauvojen äidit eikä isät! Siinä vaiheessa kyllä hymyilyttää kun vien lapsenlapsia ehkä joskus kouluun ja toiset samanikäiset lapsiaan, mutta ei kai se haittaa!

[/quote]

Minä taas olen saanut lapseni lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä, ja minua on hymyilyttänyt lähinnä nuorten äitien ongelmat kun "ei ole omaa aikaa" ja lapsi pitää laittaa hoitoon jonnekin aina vähän väliä kun "sit jaksan olla parempi äiti", lasta ei haeta hoidosta vaikka itse ollaan jo kotona "kun sen on kivempi leikkiä siellä". Oikeasti ne omat menot on vielä tosi tärkeitä, ja ei taida olla halua paneutua siihen perhe-elämään. Miehetkin on usein vielä niitä autoa rassaavia persaukisia jannuja, jotka kirmaa kavereitten kanssa baariin joka viikko.

Mukavampaa on, kun on saanut ja ehtinyt tehdä omia juttujaan ihan täysillä, ja nyt voi ja oikeasti haluaa paneutua lasten kanssa olemiseen ihan täysillä :) Kaikki muu on koettu, paitsi perhe-elämä, joka on tosi mahtavaa!

Ja kun viidenkympin villitys tulee, ja aiheuttaa mahdollisesti jonkinlaista liikekannallepanoa olemiseen, lapset ovat yläasteella, ja sitten voikin varmaan touhuilla omiaankin jossain määrin.

Ja btw, mun äiti jäi just eläkkeelle, ja on jaksanut ja jaksaa loistavasti touhuta lastenlasten kanssa. Hän on itsekin tehnyt nuorimmaisen nelikymppisenä.  Mun mummot on 90 v. ja 86 v. ja asuu omillaan omakotitaloa, ja jaksaa hekin olla vielä koko porukan kanssa, leipoa lämpimäisiä ja keitellä kahvit, vaikken lastenhoitoa heille "nakitakaan". Toinen mummo on tehnyt nuorimmaisen 42-vuotiaana. Ei meidän suvussa ainakaan elämä ala hiipua nelikymppisenä, kuusikymppisenä tai kahdeksankymppisenäkään... Eikä nykyihmisten kuuluisikaan olla mitään mummeleita vielä 40-50 -vuotiaana.

[/quote]

Minäkin olen vanhempi äiti. Mutta minua ei lainkaan hymyilytä toisten äitien väsymys. Eniten olen kuitenkin kohdannut väsyneimpiä äitejä juuri niissä, joiden lapset alkaa olla esimurkussa ja ikää alkaa olla reilusti päälle 50v ja alkaa olla isovanhemmatkin apua vailla. Mutta ei sekään minua hymyilytä.

Ja, koen kyllä itsekin arjen välillä rankaksi, koska minulla ei ole ollut niin hyvää tuuria, että vanhempani olisivat selvinneet hengissä, jotta olisivat voineet minua auttaa. Toisaalta, olen sitten säästynyt siltä, että pitää käydä auttamassa vanhuksia mahdollisimman paljon. Murrosikä, vaihdevuodet ja työelämän kiristyneet paineet on aika rankka yhdistelmä. Mieskin on aika väsynyt työelämän paineissa. 

Ja minä sentään olen tehnyt lapset alle nelikymppistä. Myönnän, että tuntuisi aika kamalalta, jos tässä olisi vielä eka-ja tokaluokkalaisia.

Mun mummoni aloitti lasten teon 40-vuotiaana ja sai kolme lasta. Äitini oli heistä vanhin. Mummo kuoli juuri 100-vuotiaana ja asui loppuun saakka kotona. Hoiti paljon minua ja veljeäni, kun olimme lapsia. Monen 60-vuotiaat isovanhemmat olivat huonommassa kunnossa, kun meidän mummo noin 80-v.

Eli joku voi olla vanha äidiksi 30-vuotiaana, joku vasta vajaa 50-vuotiaana. Riippuu geeneistä. Mä olen melkein 40-.v ja papareita kysytään alkossa. Jokaisen lapsen kohdalla joku on siunaillut, että aloititpa nuorena.

Pirteät vanhat äidit ja 100 vuotiaat mummit, jotka hoitaa eskarilaisia iloisesti ja keveästi, ovat aaveepalstalla yhtä yleisiä, kuin isorintaiset tiimalasivartalot :DD

Mä en henk.kohtaisesti olisi kyllä toivonut, että äitini olisi saanut mut vasta 40-vuotiaana. Miettikää nyt, 40 vuoden ikäero äidillä ja lapsella! Tuntuisi, ettei oltaisi alkuunkaan samalla planeetalla. Siinä vaiheessa kun olin "pahimmassa" teinivaiheessa eli 15-vuotiaana niin äiti olisi ollut jo 55. Miten siinä jaksaa yrittää olla perillä sen hetkisten nuorten elämästä ja tekemisistä ja varsinkin kestämään niitä raivonpurkauksia, kuukautisten alkamiset, poikaystävät jne. Todellisuudessa äitini sai minut 26-vuotiaana ja siltikin tuntuu välillä, että ikäero on liian suuri, ei ymmärretä toisiamme eikä elämäntilanteitamme. Eli musta lapsen näkökulmasta olisi tuntunut todella oudolta, että äiti olisi tosiaan 40 vuotta vanhempi...

48 jatkaa... Ja tuossa iässä tulee väistämättä vaihe kun äidin omat vanhemmat ja mahdollisesti myös appiukko ja anoppi tarvitsevat enemmän huolenpitoa ja seuraa kun vanhuus alkaa painaa. Koita siinä sitten selvitä teinien kanssa kotona samaan aikaan. Puhumattakaan siitä omasta jaksamisesta!

Jos se down-riski on yli 40-vuotiaille 1/2000 niin jos 4% synnyttäjistä on yli 40-vuotiaita, voidaanko katsoa että ne yli nelikymppiset saa siis yhteensä yhden downin vuodessa? Jos penskoja syntyy kaikille nelikymppisille äideille yhteensä siis se himpun reilu parituhatta?

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 11:23"]

Mä en henk.kohtaisesti olisi kyllä toivonut, että äitini olisi saanut mut vasta 40-vuotiaana. Miettikää nyt, 40 vuoden ikäero äidillä ja lapsella! Tuntuisi, ettei oltaisi alkuunkaan samalla planeetalla. Siinä vaiheessa kun olin "pahimmassa" teinivaiheessa eli 15-vuotiaana niin äiti olisi ollut jo 55. Miten siinä jaksaa yrittää olla perillä sen hetkisten nuorten elämästä ja tekemisistä ja varsinkin kestämään niitä raivonpurkauksia, kuukautisten alkamiset, poikaystävät jne. Todellisuudessa äitini sai minut 26-vuotiaana ja siltikin tuntuu välillä, että ikäero on liian suuri, ei ymmärretä toisiamme eikä elämäntilanteitamme. Eli musta lapsen näkökulmasta olisi tuntunut todella oudolta, että äiti olisi tosiaan 40 vuotta vanhempi...

[/quote]

Ehkä nuorten äitien lapset ovat keskimääräistä tyhmempiä...? Tässä ainakin yksi oletusta puoltava esimerkki: "en olisi halunnut että äitini olisi saanut minut 40-vuotiaana"

No, onneksi olet valinnut itsellesi juuri sellaiset vanhemmat kuin halusit, eikö? =)

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 11:26"]

48 jatkaa... Ja tuossa iässä tulee väistämättä vaihe kun äidin omat vanhemmat ja mahdollisesti myös appiukko ja anoppi tarvitsevat enemmän huolenpitoa ja seuraa kun vanhuus alkaa painaa. Koita siinä sitten selvitä teinien kanssa kotona samaan aikaan. Puhumattakaan siitä omasta jaksamisesta!

[/quote]

Jos on:

- idiootti

- sohvaperuna

- epäkäytännöllinen

- vähä-älyinen

- omaa samanlaisen miehen

on jaksamisen kanssa ongelmissa minkä ikäisenä hyvänsä. Varmaan ovat jo nuorena niin väsyneitä, etteivät kuvittele elävänsä edes 4-kymppisiksi ja vähä-älyisyydessään tietty kuvittelevat että kaikilla on asiat samalla tavalla.

Joka tapauksessa: onnittelut ja tsemppia kaikille toivomanne lapsen saaneille :-) Hyvä juttu se on, vaikka nämä imbesillit normimaakarit sanoisivat mitä.