Koirani kuoli, naapuri lohdutti sanoin "No hei, nyt sun ei ainakaan tarvi nousta aikaisin lenkille"

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti iso osa ihmisistä ei ole kovin hyviä ottamaan vastaan tuollaisia kuulumisia. Osa heittää asian vitsiksi, osa vääntää asian väkisin positiiviseksi, osa loukkaantuu turhasta valittamisesta. Kuka mitäkin. Ei sitä kannata itseensä ottaa, jos naapurisi on sosiaalisesti kömpelö.

Näin se on, itselläni ei ole koskaan ollut lemmikkiä, ja en yleensä reagoi millään lailla näitä koskeviin keskustelunavauksiin. Kun en kerta kaikkiaan tiedä miten se toinen suhtautuu mihinkin eläintään koskevaan asiaan niin on varminta olla hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku alapeukuttaa noita kommentteja, joissa ihmetellään ap:n saamaa kommenttia ja sympatisoidaan ap:ta. Ilmeisesti joku tunnekylmä kuvittelee tuollaisen hyytävän ilkeyden olevan normaalia?!?

Sulla on aika matalat standardit hyytävälle ilkeydelle. Hyytävää ilkeyttä olisi sanoa, ettei voi ymmärtää miksi kukaan sellaista räksyttävää piskiä kaipaisikaan. Tai vähän nyt realismia näihin kommentteihin.

Itse asiassa ap:n saama kommentti on vieläkin tunnekylmempi. Sillä se on täysin kylmä ja välinpitämätön. Tuollaisessa "räksyttävä piski" -sanaparissa on edes jotain tunnetta mukana (joskin negatiivista). Ap:n saama kommentti on vain sellainen totaalinen evvk-tason välinpitämätön kommentti. Sellainen, jossa toisen kärsimys ei hetkauta vain pätkääkään.

Kannattaa oikeasti veljeillä lempeämpien ihmisten kanssa. Sellaisiakin on olemassa.

Olit siis paikan päällä ja näit miten asia meni? Näit sellaisen kylmän mulkeron kohauttavan olkiaan ja sanoneen kyllästyneellä äänellä, että ainakaan sun ei enää tarvitse herätä aamulenkeille? Sori, koska sulla on sitten enemmän tietoa asiasta kuin mulla.

Mä en ollut paikalla, mutta kuvittelin naapurin sanoneen kommenttinsa sellaisella osaaottavalla äänellä ja eleellä. 

Enemmän minä olen koirien perään itkenyt kun ihmisten.

Enemmän ne tukee, kannustaa, on läsnä, rakastaa kuin yksikään ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi yhden kerran taas! Se on ihan sama mitä vastaa näille surijoille. Ei onnistu ei, kun just siitä aamu-, ilta- tai yölenkistä koiran kanssa pidin niin helvatisti.

Miksi pitäisi yrittää kääntää tilannetta jotenkin hyväksi? Eikö voi vaan antaa ihmisen surra. Kun oma koirani, ainoa perheenjäseneni, kuoli, minuakin lohdutettiin sillä, etten ole enää sidottu siihen ja voin nyt elää vapaasti.

Joo-o. Jopa mun äärimmäisen tunnekylmä exäni (joka harvoin halasi) halasi minua, kun menetin koirani. Ja osasi lohduttaa aidosti!

Ihmeellistä, jos täällä palstalla on vieläkin tunnekylmempää porukkaa näin suuressa määrin. Tai sitten joku extremetapaus vain kommentoi aktiivisesti.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän minä olen koirien perään itkenyt kun ihmisten.

Enemmän ne tukee, kannustaa, on läsnä, rakastaa kuin yksikään ihminen.

Näin on. Joku alapeukutti tätäkin ihanaa kommenttiasi. Hämmentävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku alapeukuttaa noita kommentteja, joissa ihmetellään ap:n saamaa kommenttia ja sympatisoidaan ap:ta. Ilmeisesti joku tunnekylmä kuvittelee tuollaisen hyytävän ilkeyden olevan normaalia?!?

Sulla on aika matalat standardit hyytävälle ilkeydelle. Hyytävää ilkeyttä olisi sanoa, ettei voi ymmärtää miksi kukaan sellaista räksyttävää piskiä kaipaisikaan. Tai vähän nyt realismia näihin kommentteihin.

Itse asiassa ap:n saama kommentti on vieläkin tunnekylmempi. Sillä se on täysin kylmä ja välinpitämätön. Tuollaisessa "räksyttävä piski" -sanaparissa on edes jotain tunnetta mukana (joskin negatiivista). Ap:n saama kommentti on vain sellainen totaalinen evvk-tason välinpitämätön kommentti. Sellainen, jossa toisen kärsimys ei hetkauta vain pätkääkään.

Kannattaa oikeasti veljeillä lempeämpien ihmisten kanssa. Sellaisiakin on olemassa.

Olit siis paikan päällä ja näit miten asia meni? Näit sellaisen kylmän mulkeron kohauttavan olkiaan ja sanoneen kyllästyneellä äänellä, että ainakaan sun ei enää tarvitse herätä aamulenkeille? Sori, koska sulla on sitten enemmän tietoa asiasta kuin mulla.

Mä en ollut paikalla, mutta kuvittelin naapurin sanoneen kommenttinsa sellaisella osaaottavalla äänellä ja eleellä. 

Ei ole muuta tietoa kuin aloitus tietenkään, enkä ole ap. Mutta ei tuollaisessa kommentissa äänensävy auta mitään valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi yhden kerran taas! Se on ihan sama mitä vastaa näille surijoille. Ei onnistu ei, kun just siitä aamu-, ilta- tai yölenkistä koiran kanssa pidin niin helvatisti.

Miksi pitäisi yrittää kääntää tilannetta jotenkin hyväksi? Eikö voi vaan antaa ihmisen surra. Kun oma koirani, ainoa perheenjäseneni, kuoli, minuakin lohdutettiin sillä, etten ole enää sidottu siihen ja voin nyt elää vapaasti.

Joo-o. Jopa mun äärimmäisen tunnekylmä exäni (joka harvoin halasi) halasi minua, kun menetin koirani. Ja osasi lohduttaa aidosti!

Ihmeellistä, jos täällä palstalla on vieläkin tunnekylmempää porukkaa näin suuressa määrin. Tai sitten joku extremetapaus vain kommentoi aktiivisesti.

Eihän me olla exiä tai nyksiä, naapureiden kanssa ollaan hyvänpäiväntuttuja yleensä. 

Olen itse totaalisen kyllästynyt inhottaviin ihmisiin ja olen aidosti pahoillani ap:n puolesta ja harmittaa hänen tilanteensa lemmikin poismenosta. 💔

Vierailija kirjoitti:

Mitähän tuollainen tyyppi sanoisi lapsensa menettäneelle.

Rinnastatko oikeasti koiran lapseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset on jonkun tutkimuksen mukaan maailman epäempaattisin ja itsekkäin kansa. Tämä ketju toimii todisteena siitä. Tai sitten tunnekylmät piilopaatit ovat harvinaisen aktiivisia palstalla.

Eli nyt on siis epäempaattista yrittää lohduttaa surevaa? Ehkä tapa oli kömpelö, mutta epäempaattista ja itsekästä olisi sanoa jaa-a ja sitten alkaa kertomaan omasta kauppareissustaan. Sullakaan ei ole mitään empatiaa sitä kömpelöä lohdutusyritystä tehnyttä ihmistä kohtaan. Mikäköhän piilopaatti sä olet?

Tietyntyyppiset tunteettomat ihmiset eivät kykene ottamaan _mitään kritiikkiä_ vastaan, vaan alkavat välittömästi syyttää sitä kritiikin antajaa. Tällä palstalla niitä on paljon. Joskus olisi hyvä mennä itseensä ja miettiä kriittisesti omia toimintatapojaan. Sitä kautta voisi oppiakin jotain elämästä.

Samat sanat sulle. Mä sentään tunnustin, että tapa oli kömpelö ja voin myös tunnustaa, että toi saattaisi olla jotain mitä itse sanoisin. Mun työkaverin isän naisystävä kuoli ja ilmeisesti työkaveri ja tämä naisystävä olivat kuitenkin aika läheisiä. Sanoin hänelle pahoitteluni ja onneksi pidin pääni kerrankin kiinni, koska työkaveri kertoi, että häntä ärsytti ihan kamalasti se, että jotkut olivat sanoneet hänelle jotain sen suuntaista, että hän ei ehkä keskity yhtä paljon suremiseen, kun hänen täytyy keskittyä töihin. Olin juuri itse sanomassa hänelle täysin samaa, koska olen selkeästi tunnekylmä psykopaattipaskiainen. Nykyään sanon huonoja uutisia saaneille ihmisille korkeintaan osanottoni tai ikävä kuulla enkä lisää siihen mitään. Lienen sitten jollain muulla tavalla psykopaattipaskiainen, koska en osaa kunnolla tukea surevaa tai jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku alapeukuttaa noita kommentteja, joissa ihmetellään ap:n saamaa kommenttia ja sympatisoidaan ap:ta. Ilmeisesti joku tunnekylmä kuvittelee tuollaisen hyytävän ilkeyden olevan normaalia?!?

Sulla on aika matalat standardit hyytävälle ilkeydelle. Hyytävää ilkeyttä olisi sanoa, ettei voi ymmärtää miksi kukaan sellaista räksyttävää piskiä kaipaisikaan. Tai vähän nyt realismia näihin kommentteihin.

Itse asiassa ap:n saama kommentti on vieläkin tunnekylmempi. Sillä se on täysin kylmä ja välinpitämätön. Tuollaisessa "räksyttävä piski" -sanaparissa on edes jotain tunnetta mukana (joskin negatiivista). Ap:n saama kommentti on vain sellainen totaalinen evvk-tason välinpitämätön kommentti. Sellainen, jossa toisen kärsimys ei hetkauta vain pätkääkään.

Kannattaa oikeasti veljeillä lempeämpien ihmisten kanssa. Sellaisiakin on olemassa.

Olit siis paikan päällä ja näit miten asia meni? Näit sellaisen kylmän mulkeron kohauttavan olkiaan ja sanoneen kyllästyneellä äänellä, että ainakaan sun ei enää tarvitse herätä aamulenkeille? Sori, koska sulla on sitten enemmän tietoa asiasta kuin mulla.

Mä en ollut paikalla, mutta kuvittelin naapurin sanoneen kommenttinsa sellaisella osaaottavalla äänellä ja eleellä. 

Ei ole muuta tietoa kuin aloitus tietenkään, enkä ole ap. Mutta ei tuollaisessa kommentissa äänensävy auta mitään valitettavasti.

Pidätkö sosiaalisesti kömpelöitä ihmisiä yleisestikin tunnekylminä mulkkuina?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi yhden kerran taas! Se on ihan sama mitä vastaa näille surijoille. Ei onnistu ei, kun just siitä aamu-, ilta- tai yölenkistä koiran kanssa pidin niin helvatisti.

Miksi pitäisi yrittää kääntää tilannetta jotenkin hyväksi? Eikö voi vaan antaa ihmisen surra. Kun oma koirani, ainoa perheenjäseneni, kuoli, minuakin lohdutettiin sillä, etten ole enää sidottu siihen ja voin nyt elää vapaasti.

Joo-o. Jopa mun äärimmäisen tunnekylmä exäni (joka harvoin halasi) halasi minua, kun menetin koirani. Ja osasi lohduttaa aidosti!

Ihmeellistä, jos täällä palstalla on vieläkin tunnekylmempää porukkaa näin suuressa määrin. Tai sitten joku extremetapaus vain kommentoi aktiivisesti.

Eihän me olla exiä tai nyksiä, naapureiden kanssa ollaan hyvänpäiväntuttuja yleensä. 

Esimerkkini viittasi siihen, että exäni on toiseksi tunnekylmin läheisesti tuntemani ihminen (ex-anoppini on vieläkin tunnekylmempi) sekä lievästi narsistinen sekä suomalainen mies, joka ei juurikaan edes itke, ja HÄNKIN osasi lohduttaa fiksusti (ei siis kettuillut mitään nasevaa). Olin hämmentyny, positiivisesti yllättynyt ja otettu siitä tilanteesta monta vuotta sitten.

Joku syyhän siihen oli, että naapuri otti aamulenkin esille. Onko siitä ollut mahdollisesti jotain puhetta, esim.sen raskaudesta tms? Joskus ihminen ei vain tiedä miten lohduttaisi 'oikealla tavalla' ja saattaa sanoa jotain joka tuntuu epäempaattiselta, vaikkei tarkoitus niin olekaan. Ja täysi reagoimattomuus se vasta välinpitämättömäksi tuomittaisiin.

Joo, näkee kommeteista, että meitä joka lähtöön, mutta on ne usein koiranomistajatkin erikoisia ihmisiä, eikä mitenkään positiivisessä mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku alapeukuttaa noita kommentteja, joissa ihmetellään ap:n saamaa kommenttia ja sympatisoidaan ap:ta. Ilmeisesti joku tunnekylmä kuvittelee tuollaisen hyytävän ilkeyden olevan normaalia?!?

Sulla on aika matalat standardit hyytävälle ilkeydelle. Hyytävää ilkeyttä olisi sanoa, ettei voi ymmärtää miksi kukaan sellaista räksyttävää piskiä kaipaisikaan. Tai vähän nyt realismia näihin kommentteihin.

Itse asiassa ap:n saama kommentti on vieläkin tunnekylmempi. Sillä se on täysin kylmä ja välinpitämätön. Tuollaisessa "räksyttävä piski" -sanaparissa on edes jotain tunnetta mukana (joskin negatiivista). Ap:n saama kommentti on vain sellainen totaalinen evvk-tason välinpitämätön kommentti. Sellainen, jossa toisen kärsimys ei hetkauta vain pätkääkään.

Kannattaa oikeasti veljeillä lempeämpien ihmisten kanssa. Sellaisiakin on olemassa.

Olit siis paikan päällä ja näit miten asia meni? Näit sellaisen kylmän mulkeron kohauttavan olkiaan ja sanoneen kyllästyneellä äänellä, että ainakaan sun ei enää tarvitse herätä aamulenkeille? Sori, koska sulla on sitten enemmän tietoa asiasta kuin mulla.

Mä en ollut paikalla, mutta kuvittelin naapurin sanoneen kommenttinsa sellaisella osaaottavalla äänellä ja eleellä. 

Ei ole muuta tietoa kuin aloitus tietenkään, enkä ole ap. Mutta ei tuollaisessa kommentissa äänensävy auta mitään valitettavasti.

Pidätkö sosiaalisesti kömpelöitä ihmisiä yleisestikin tunnekylminä mulkkuina?

En pidä. Miksi tartuit tuollaiseen yksityiskohtaan? Miksi et lohduta ap:ta mieluummin? Noin puhelias ihminen, joka kuitenkin juttelee ap:lle noinkin paljon, ei edes voi olla sosiaalisesti kömpelö myöskään.

Tämä palsta taitaa olla joku äärimmäisen ilkeiden ihmisten temmellyskenttä. Onneksi en tunne itse noin julmia ihmisiä kuin nuo ap:ta ja hänen symppaajiaan alapeukuttaneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi yhden kerran taas! Se on ihan sama mitä vastaa näille surijoille. Ei onnistu ei, kun just siitä aamu-, ilta- tai yölenkistä koiran kanssa pidin niin helvatisti.

Miksi pitäisi yrittää kääntää tilannetta jotenkin hyväksi? Eikö voi vaan antaa ihmisen surra. Kun oma koirani, ainoa perheenjäseneni, kuoli, minuakin lohdutettiin sillä, etten ole enää sidottu siihen ja voin nyt elää vapaasti.

Joo-o. Jopa mun äärimmäisen tunnekylmä exäni (joka harvoin halasi) halasi minua, kun menetin koirani. Ja osasi lohduttaa aidosti!

Ihmeellistä, jos täällä palstalla on vieläkin tunnekylmempää porukkaa näin suuressa määrin. Tai sitten joku extremetapaus vain kommentoi aktiivisesti.

Eihän me olla exiä tai nyksiä, naapureiden kanssa ollaan hyvänpäiväntuttuja yleensä. 

Ei ollut kommentin osalta olennaista, sanoiko sen exä vai nyxä. Tosin tuollaisen ilkeyden voisi jopa sulattaa kumppaniltaan paremmin kuin joltain hyvänpäiväntutulta. Kumppaniltaan voi sallia kaikkea aika inhottavaakin, joka vieraan ihmisen sanomana olisi jo todella loukkaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi yhden kerran taas! Se on ihan sama mitä vastaa näille surijoille. Ei onnistu ei, kun just siitä aamu-, ilta- tai yölenkistä koiran kanssa pidin niin helvatisti.

Miksi pitäisi yrittää kääntää tilannetta jotenkin hyväksi? Eikö voi vaan antaa ihmisen surra. Kun oma koirani, ainoa perheenjäseneni, kuoli, minuakin lohdutettiin sillä, etten ole enää sidottu siihen ja voin nyt elää vapaasti.

Joo-o. Jopa mun äärimmäisen tunnekylmä exäni (joka harvoin halasi) halasi minua, kun menetin koirani. Ja osasi lohduttaa aidosti!

Ihmeellistä, jos täällä palstalla on vieläkin tunnekylmempää porukkaa näin suuressa määrin. Tai sitten joku extremetapaus vain kommentoi aktiivisesti.

Eihän me olla exiä tai nyksiä, naapureiden kanssa ollaan hyvänpäiväntuttuja yleensä. 

Esimerkkini viittasi siihen, että exäni on toiseksi tunnekylmin läheisesti tuntemani ihminen (ex-anoppini on vieläkin tunnekylmempi) sekä lievästi narsistinen sekä suomalainen mies, joka ei juurikaan edes itke, ja HÄNKIN osasi lohduttaa fiksusti (ei siis kettuillut mitään nasevaa). Olin hämmentyny, positiivisesti yllättynyt ja otettu siitä tilanteesta monta vuotta sitten.

Naapureiden ei kuulu varsinaisesti lohduttaa, vaan ennemminkin olla läsnä jos kohdalle sattuu ja sitähän tuo ilmentää, että hei nähdään taas ohimennen eikä mitään sen enempää. 

Vierailija kirjoitti:

Joo, näkee kommeteista, että meitä joka lähtöön, mutta on ne usein koiranomistajatkin erikoisia ihmisiä, eikä mitenkään positiivisessä mielessä.

Miten tuollainen liittyy aloitukseen? Mitä vikaa on erikoisissa ihmisissä edes? Monen kaverini mielestä erikoisuus on positiivinen asia. Ihmeellistä logiikkaa kaiken kaikkiaan.

Lemmikkittemättämät - ah ihana ihana suomen kielemme, taivuttakoon joku paremmin - eivät ymmärrä lemmikin olevan perheenjäsen.

Otan osaa suruusi ap. Hän ei tiennyt mitä sanoa. Voimia suruusi!