Koirani kuoli, naapuri lohdutti sanoin "No hei, nyt sun ei ainakaan tarvi nousta aikaisin lenkille"

Joku alapeukuttaa noita kommentteja, joissa ihmetellään ap:n saamaa kommenttia ja sympatisoidaan ap:ta. Ilmeisesti joku tunnekylmä kuvittelee tuollaisen hyytävän ilkeyden olevan normaalia?!?

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti iso osa ihmisistä ei ole kovin hyviä ottamaan vastaan tuollaisia kuulumisia. Osa heittää asian vitsiksi, osa vääntää asian väkisin positiiviseksi, osa loukkaantuu turhasta valittamisesta. Kuka mitäkin. Ei sitä kannata itseensä ottaa, jos naapurisi on sosiaalisesti kömpelö.

Ihmisille, joiden joku läheinen on kuollut, ei vissiin saa sanoa  yhtään mitään, koska kaikki on vaan vittuilua niille. Joku vääntää pahoittelutkin joksikin halventamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Voi yhden kerran taas! Se on ihan sama mitä vastaa näille surijoille. Ei onnistu ei, kun just siitä aamu-, ilta- tai yölenkistä koiran kanssa pidin niin helvatisti.

Miksi pitäisi yrittää kääntää tilannetta jotenkin hyväksi? Eikö voi vaan antaa ihmisen surra. Kun oma koirani, ainoa perheenjäseneni, kuoli, minuakin lohdutettiin sillä, etten ole enää sidottu siihen ja voin nyt elää vapaasti.

Vierailija kirjoitti:

Naapuri oli oikeassa. Noinhan se just on. Jos otat koiran, ymmärrät myös hyvin, että sen elinaika on huomattavasti lyhyempi kuin ihmisellä.

Mitenköhän kyseinen henkilö kokee, jos saakin jonain päivänä samat kommentit itse? Uskon, että kirpaisee.

Voisiko se ilmeisesti tunnekylmä alapeukuttelija selittää, miksi ap:n saama kommentti olisi asiallinen?

Vierailija kirjoitti:

Joku alapeukuttaa noita kommentteja, joissa ihmetellään ap:n saamaa kommenttia ja sympatisoidaan ap:ta. Ilmeisesti joku tunnekylmä kuvittelee tuollaisen hyytävän ilkeyden olevan normaalia?!?

Sulla on aika matalat standardit hyytävälle ilkeydelle. Hyytävää ilkeyttä olisi sanoa, ettei voi ymmärtää miksi kukaan sellaista räksyttävää piskiä kaipaisikaan. Tai vähän nyt realismia näihin kommentteihin.

Vierailija kirjoitti:

Naapurisi on idiīootti. Kaikki ei vaan ymmärrä.

Voimia ja jaksamista. Niin se vaan on, että aika parantaa, vaikka koskaan ei unohdakaan ja kaipaus saattaa pitkänkin ajan jälkeen yllättää aina välillä.

Kuka osaa kaikissa tilanteissa sanoa oikeat sanat? Ei kukaan, joten annetaanpa anteeksi tahattomat möläytykset.

Suomalaiset on jonkun tutkimuksen mukaan maailman epäempaattisin ja itsekkäin kansa. Tämä ketju toimii todisteena siitä. Tai sitten tunnekylmät piilopaatit ovat harvinaisen aktiivisia palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Joku alapeukuttaa noita kommentteja, joissa ihmetellään ap:n saamaa kommenttia ja sympatisoidaan ap:ta. Ilmeisesti joku tunnekylmä kuvittelee tuollaisen hyytävän ilkeyden olevan normaalia?!?

Tuskin naapurilla ollut tunnesidettä siihen kuolleeseen koiraan, naurettavaa olisi ryhtyä surkuttelemaan ylenmäärin, sitäpaitsi voisi jonkun mielestä mennä jopa intimiteettirajan yli, koirat kuitenkin omistajiensa henkilökohtaista omaisuutta. 

Jos täällä negatiivisten maassa yrittää ajatella asioista positiivisesti, se ihminen tuomitaan vähintään häiriityneeksi, ellei psykopaatiksi.

Jos olisi kysytty, teitkö turresta rukkaset vai söitkö rekkuvainaan itämaiseen tapaan grillattuna, kyseessä voisi olla suoranainen veetuilu ja ehkä helpotus, että se stanan räksyttävä ja portinpieliin paskova rakki lähti vihdoinkin koirien helvettiin.

Vierailija kirjoitti:

Voimia ap. Nuo koirattomat ei ymmärrä miten tärkeitä lemmikit voi olla.  Uusi lemmikki auttaa kyllä suruun. Ja itsellenikin  nuo aamun lenkit on juurikin valtava henkireikä... Ihan jo jaksamisen kannalta. Joten kyllä minäkin ottaisin tuollaisen kommentin ilkeilynä.

Eikö tuo "uusi lemmikki auttaa suruun" sitten muka ole väheksyvä kommentti? Eihän se uusi lemmikki ole sama kuin vanha lemmikki? Kuvittele sanovasi lapsensa menettäneelle pariskunnalle, että uusi lapsi auttaisi suruun tai jäihän heille vielä se toinen. Olisit kyllä aika tunnekylmä pskiainen muiden kommentoijien mielestä.

Naapurisi tuskin tarkoitti mitään pahaa. Yritti väkisin keksiä jotain lohduttavaa, ja ehkä ajatteli niiden aamulenkkien olevan se kurjin puoli koiran omistamisessa.

Moni ihminen ei tosiaan ota eläimen kuolemaa yhtä vakavana asiana kuin ihmisen. Ja se on minusta täysin fine niin kauan, kun ei kuitenkaan vähätellä sen eläimenkään kuolemaa.

Kyllähän pitkään sairastaneen kuolemaakin lohdutetaan ajatuksella, että nyt hänellä ei ainakaan ole enää kipuja.

Itse kun menetin kissani, keksin nimenomaan kaikkea hyvää jotta ei mieli olisi niin apea. Tyyliin "no ei ainakaan enää öisin tule herättyä kauheisiin ralliääniin, joulukuusen koristeet saa olla rauhassa, ei tarvi hiekkalaatikkoa siivota".. Hankin kuitenkin myöhemmin uuden kissan ja nyt niitä on jo kolme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku alapeukuttaa noita kommentteja, joissa ihmetellään ap:n saamaa kommenttia ja sympatisoidaan ap:ta. Ilmeisesti joku tunnekylmä kuvittelee tuollaisen hyytävän ilkeyden olevan normaalia?!?

Sulla on aika matalat standardit hyytävälle ilkeydelle. Hyytävää ilkeyttä olisi sanoa, ettei voi ymmärtää miksi kukaan sellaista räksyttävää piskiä kaipaisikaan. Tai vähän nyt realismia näihin kommentteihin.

Itse asiassa ap:n saama kommentti on vieläkin tunnekylmempi. Sillä se on täysin kylmä ja välinpitämätön. Tuollaisessa "räksyttävä piski" -sanaparissa on edes jotain tunnetta mukana (joskin negatiivista). Ap:n saama kommentti on vain sellainen totaalinen evvk-tason välinpitämätön kommentti. Sellainen, jossa toisen kärsimys ei hetkauta vain pätkääkään.

Kannattaa oikeasti veljeillä lempeämpien ihmisten kanssa. Sellaisiakin on olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi yhden kerran taas! Se on ihan sama mitä vastaa näille surijoille. Ei onnistu ei, kun just siitä aamu-, ilta- tai yölenkistä koiran kanssa pidin niin helvatisti.

Miksi pitäisi yrittää kääntää tilannetta jotenkin hyväksi? Eikö voi vaan antaa ihmisen surra. Kun oma koirani, ainoa perheenjäseneni, kuoli, minuakin lohdutettiin sillä, etten ole enää sidottu siihen ja voin nyt elää vapaasti.

Kun sekään ei onnistu. Itse lohdutin keskenmenon saanutta ja olin kovasti osaa ottava. Arvaapa mitä? Väärin meni sekin. Olisi kuulemma pitänyt reippaasti toivoa elämän jatkumista ja mahdollisen uuden raskauden alkamista!!

Tässä kohtaa luovuin toivosta, että lohdutus ja yleensäkin vastaus surijalle osuu kohdilleen.

Mä olisin saattanut sanoa juuri noin, oon hirveän huono tilanteissa, joissa mulle kerrotaan jonkun kuolemasta. Jos mun oletetaan sanovan muuta kun kaavamainen "otan osaa", suusta voi töksähtää ihan mitä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset on jonkun tutkimuksen mukaan maailman epäempaattisin ja itsekkäin kansa. Tämä ketju toimii todisteena siitä. Tai sitten tunnekylmät piilopaatit ovat harvinaisen aktiivisia palstalla.

Eli nyt on siis epäempaattista yrittää lohduttaa surevaa? Ehkä tapa oli kömpelö, mutta epäempaattista ja itsekästä olisi sanoa jaa-a ja sitten alkaa kertomaan omasta kauppareissustaan. Sullakaan ei ole mitään empatiaa sitä kömpelöä lohdutusyritystä tehnyttä ihmistä kohtaan. Mikäköhän piilopaatti sä olet?

Vierailija kirjoitti:

Jos täällä negatiivisten maassa yrittää ajatella asioista positiivisesti, se ihminen tuomitaan vähintään häiriityneeksi, ellei psykopaatiksi.

Jos olisi kysytty, teitkö turresta rukkaset vai söitkö rekkuvainaan itämaiseen tapaan grillattuna, kyseessä voisi olla suoranainen veetuilu ja ehkä helpotus, että se stanan räksyttävä ja portinpieliin paskova rakki lähti vihdoinkin koirien helvettiin.

Positiivinen voi olla silloin, kun on aihetta iloon. Esimerkiksi hautajaisissa turhan positiivisia ei olla niissä "iloisemmissakaan" maissa. Niissä normaalisti iloisemman kulttuurin maissa itketään ja surraan hautajaisissa avoimesti. Niissä hautajaisissa leikkiä hymyillen laskeva ihminen kategorisoidaan äärimmäisen tunnekylmäksi. Fakta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset on jonkun tutkimuksen mukaan maailman epäempaattisin ja itsekkäin kansa. Tämä ketju toimii todisteena siitä. Tai sitten tunnekylmät piilopaatit ovat harvinaisen aktiivisia palstalla.

Eli nyt on siis epäempaattista yrittää lohduttaa surevaa? Ehkä tapa oli kömpelö, mutta epäempaattista ja itsekästä olisi sanoa jaa-a ja sitten alkaa kertomaan omasta kauppareissustaan. Sullakaan ei ole mitään empatiaa sitä kömpelöä lohdutusyritystä tehnyttä ihmistä kohtaan. Mikäköhän piilopaatti sä olet?

Tietyntyyppiset tunteettomat ihmiset eivät kykene ottamaan _mitään kritiikkiä_ vastaan, vaan alkavat välittömästi syyttää sitä kritiikin antajaa. Tällä palstalla niitä on paljon. Joskus olisi hyvä mennä itseensä ja miettiä kriittisesti omia toimintatapojaan. Sitä kautta voisi oppiakin jotain elämästä.

20 vuotta kuunnellu sitä sun rakin louskutusta, niin sano siinä nyt kivoja....

Olet sitten vähän samassa asemassa kuin Englannin kuningatar Elisabet, jonka sekarotuinen rakkikoira (corgin ja mäyräkoiran risteytys) kuoli. No, taisi niitä vielä jokunen jäädä eloonkin.

Toivottavasti tästä tiedosta oli vähän lohtua, surette sitten Elisabetin kanssa yhdessä koirianne.