En halua meille pikkulapsivieraita. Voinko sanoa sen ääneen?

Musta ihan hyvä suoraan sanoa. Lasten kanssa on tosi rasittavaa vierailla tuollaisissa paikoissa ja tietysti ymmärrän, että lapsettomat ihmiset eivät halua sisustaa asuntoaan ihan yhtä ankeasti kuin esimerkiksi minun on pakko käytännön syistä. En halua, että lapseni rikkoo tai sotkee kenenkään asuntoa, joten ihan pienen perässä täytyy tuontyyppisessä ympäristössä kulkea haukkana, jää seurustelu isäntäpariskunnan kanssa vähiin.

Olisin ihan kiitollinen, jos aikuistenkodeissa asuville ystäville olisi ok että he vierailevat minun luonani tai näkisimme jossain muualla missä ei ole kauheasti helposti rikkoutuvia tai likaantuvia asioita lasten ulottuvilla, kunnes lapseni eivät ole enää ihan vahdittavassa iässä vaan heillä on jo järkeä päässä. Jos lasten voi antaa touhuta vapaammin, ehtii paremmin keskittyä ystäväänkin.

Kaikki ketjjussa ovat ymmärtäväisiä ap:lle. Jännä juttu.

Lapsivihasta ei ole kyse. En olisi itse lapsena saanut kenenkään toisen kotona olla kuin omassani ja tutkia rajoitta paikkoja, vaan iästä riippumatta oltiin hiljaa ja istuttiin.

Ap, ymmärrän sinua täysin! Omat lapset juuri ja juuri koulussa kaikki kolme. Nyt osaavat elää pahemmin sotkematta ja se helpottaa oloani. Haaveilen todella siististä kodista ja kaaoksen hallinnasta. Olen sillain rento/ poheemi luonne, että kissat hyppii pöidillä ja itselläkin jää välillä valkoiseen nahkasohvaan kahvikupin pohjan kuva ja jos jotain unohtui kun olen lähdössä ulos, niin menen kengät jalassa hakemaan.

Silti, minua ärsyttää pikkulapsi perheet ja se sotku. Olen jo riittävästi sitä elänyt, nyt ei enään jaksa yhtään hupsista maito kaatui tai rasvainen käsi käy pitkin tuolin nojaa pöytää ja vähän ikkunatkin pitkin, tai jotain revitään kaapeista, pöydiltä.

Meillä on yksi mukava tuttava perhe jossa myös kolme lasta, meidän lapsista muutamaa vuotta nuorempia. Ollaa miehen kanssa molemmat ihan poikki sen kyläilyn jälkeen. Ne pienet ei ymmärrä vielä ja kiljuu ja sotkee, sitä samaa mitä omatkin pari vuotta sitten.

Toinen juttu miksi en vapaa ajallani jaksa vieraita pikkulapsia kodissani, on se että teen töitä lasten parissa ja kotona ollessa haluan nauttia rauhallisuudesta. Olen lapsi rakas noin muuten, mut onneksi se pahin sotkeminen on takana päin. Isot lapset korjaavat jälkiään pienellä kehoituksella.

Aika outoa nämä esimerkit kauhukakaroista ja heidän kauhuäideistään, en ole sellaisiin koskaan törmännyt. Miksi ihmeessä joku tulisi kylään yleensäkään räkäisen lapsen kanssa? Ei meidän perhe lähde kyläilemään jos sairastetaan, eikä mennä kylään paikkaan jossa joku sairastaa. Enkä käsitä sitä että miten joku antaisi lapsensa mennä vieraassa paikassa penkomaan kaappeja, tai antaisi edes kotona tehdä sellaista, ihan mustalaisten touhua.

Meillä ei ole siistiä ja hienoa, mutta en minäkään anna edes kahden euron tyynyihin nenää niistellä, kyllä minä nappaan tyynyn heti pois.

En käsitä, että miten kova homma siinä voi olla että nostelee rikkoutuvat tavarat ja viinipullot vähän ylemmäs vierailun ajaksi, ja ne tyynytkin voi laittaa jonnekin toiseen huoneeseen jos on niin kauhean kalliita.

Jos on siisti koti, niin varmasti muutenkin siivoaa usein, niin mitä väliä sillä on jos jostain lasiovesta pitää vähän sormenjälkiä pyyhkiä, kun pyyhkisi muutenkin normaalin siivouksen yheydessä.

Ja vaipanvaihtojutut, käsittämättömiä, kyllä yleensä kun lapselle otetaan vaipat mukaan, otetaan myös alusta ja pyyhe. En myöskään käsitä miksi joku taapero kiikuttelisi ulkovaatteitaan olohuoneeseen tai pääsisi kävelemään olohuoneen matolle likaisilla kengillä, ulkovaatteet ja kengät riisutaan aina eteisessä, ja siellä ne ovat siihen asti kun puetaan takaisin päälle ja mennään ovesta välittömästi ulos.

Huoh, tämä. Kestän huudon ja paskavaippojen vaihdon, mutta odotan kauhulla tuota lasten tahmaamaa ja kuolaamaa kotia. Jo kavereiden luona inhottaa, kun heidän pienet lapsensa könyävät sohvalle pyyhkien samalla räkänsä siihen ja lopuksi tarraavat minuun lähmäisillä ruuan sotkemilla tassuillaan. Kuulostaa kauhealta :D Ehkä se on sit eri asia, kun lapset ovat omia.... hieman meni ohi aiheen, sori.

Heti kun vauva syntyy se sotku alkaa, tulee niskapaskat ja puklua jokapaikkaan. Puklut saattaa kaaressa lentää omille rinnoille. Vauvan löysä kakka tulee yli ja painautuu läpi kankaiden omiin vaatteisiin, kun pitelee vauvaa sylissä. Meillä meni parisänky vaihtoon kolmen lapsen imetyksien ja vähinkopissojen jälkeen. Sänky oli saanut "vähän" osumia.

Siinä ikään kuin turtuu likaan ja sen jälkeen ikuiset muruset pitkin pöytää ja sen alusta, soseet lentäneet kattoon ja tahmajäljet ei tunnu niin pahalta, eihän ne ole sentään ulostetta kummastakaan päästä.

Siinä vaiheessa kun lapset siirtyy koulumaailmaan ja osaavat jo itse siivota kaatuneet maidot ja pestä kädet yms. Ei sitä sotkemista kunnolla enään muista, eikä tarvitse enään sietää muidenkaan taholta.

Kyllä sitä oli pienten kanssa ihan puhki kyläreissujen jälkeenkin, kun yritti varjella vieraan kotia siltä perus touhulta, vahingoilta ja sotkulta jota vaan kaikilta 1-4v. Lapsilta syntyy syödessä ja leikkiessä.

Tai no 1-3v. On niitä pahimpia sotkijoita. Neljä vuotias jo osaa olla ja toimia, jos on opetettu, mutta vielä niitä vahinkoja sattuu.

Tai no 1-3v. On niitä pahimpia sotkijoita. Neljä vuotias jo osaa olla ja toimia, jos on opetettu, mutta vielä niitä vahinkoja sattuu.

[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 19:04"]

Mä en taas haluais koiria kotiini ja kaverini rehaa aina mukanaan meille koiransa! Miten voisin selvittää asian loukkaamatta ystävääni?

[/quote]sano suoraan että et halua että tuo koiran, ei tulisi mieleenkään raahata eläimiä toisen kotiin, ei sen puoleen ei niitä ole koska en halua olla eläimien orja

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 08:04"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 19:04"]

Mä en taas haluais koiria kotiini ja kaverini rehaa aina mukanaan meille koiransa! Miten voisin selvittää asian loukkaamatta ystävääni?

[/quote]sano suoraan että et halua että tuo koiran, ei tulisi mieleenkään raahata eläimiä toisen kotiin, ei sen puoleen ei niitä ole koska en halua olla eläimien orja

[/quote]

Mutta jotkut koiranomistajat ovat aika sokeita omalle koiralleen. Meilläkin kyläilevä koira hyppi kuopuksen päälle, jos kuopus sai huomiota, kynsillään raapi sisäportaat juostessaan yläkertaan, raapi sohvan, terrorisoi perheen omaa lemmikkiä ja suoraan sanottuna hajotti talon tuusannuuskaksi, silti koiran omistaja kehtasi kysyä, josko ottaisimme koiran hoitoon kun omistaja menee toiseen kyläpaikkaan, jonne koira ei ole toivottu, no tuota, äääh, miksiköhän, ja juu pidämme eläimistä mutta jos lasten tai elälinten omistaja ei kunnioita toisen omaisuutta, niin ei kiva.

Sinulla on valinnan vara (onkts tää yhdyssana?) vieraittesi suhteen. En minäkään haluaisi kutsua tollaisia lapsia. Kummallista kun minä ja sisaruksemme emme kiukutelleet, sotkeneet, huutaneet tai tehneet juuri mitään ärsyttävää. Käyttäydyimme ihan normaalisti.

Eikö lapsia osata kasvattaa enää?

Ymmärrän AP:tä hyvin. Me eletään nyt sitä pikkulapsi aikaa, tarhaikäiset lapset. Ja mua häirisee se jatkuva sotku. Yhtäkään ruokailua ei mene ilman murusia lattialla, lelut ja muut tavarat pitkin lattioita vaikka oot tunti sitten siivonnut (joo opetetaan keräämään jälkensä, mutta ei sitä voi koko ajan perässä kulkea jäkättämässä). Lattioilla kolhuja, pöydissä tussijälkiä, ikkunnoissa sormen jälkiä. Tiedostan sen, että kuuluu lapsiperheeseen ja hyväksyn asian, mutta en pidä siitä. Eli tajuan hyvin, jos joku ei halua pikkukätösiä paikalle.

Meillä ennemminkin ongelma pari tuttua, joilla hieno koti ja jonne en itse haluaisi lapsia viedä. He sanovat ettei haittaa, mutta kun vierailu menee sitten lapsia vahtiessa, koska omaavat tosi epälapsiystävälliset asunnot. Mieluummin pyydän meille.

Up