Lue keskustelun säännöt.
En halua meille pikkulapsivieraita. Voinko sanoa sen ääneen?
24.04.2014 |
Meillä on kolme lasta, jotka olemme saaneet kasvatettua jo teini-ikäisiksi saakka. Kun lapset olivat pieniä, meillä oli hirveä kaaos koko ajan. Huonekalut olivat lapsille sopivia, sohville sai kiivetä räkätaudissa jne.
Nyt haluaisin nauttia siitä, että vieraat osaavat istua paikoillaan, eivät sottaa ja murusta, eivät tahmaisilla sormillaan läpsyttele ikkunoita ja lasiovia.
Meillä on sisustusta muutettu pikkulapsivaiheen jälkeen aikuiskodiksi. On lasinen sohvapöytä, on helposti alasvedettäviä maljakoita eri tasoilla, kukkaruukkuja lattioilla jne.
Meillä oli pääsiäisenä 1-4v lapsia kylässä ja mulla meni hermot ihan totaalisesti. Lapset tekivät ihan tavallisia asioita, ei niiden annettu piirrellä seiniin tai muuta, mutta jo ihan tavallisesta syömisestä ja tukia pitkin kävelystä tuli hirveästi siivottavaa.
Haluaisin niin nauttia nyt tästä siististä aikuiskodista. Saanko sanoa sen ääneen? Mitä te ajettelette, te pikkulapsiperheet?
Kommentit (113)
Mitään eläimiä ei saa tulla mun kotiin, ei ihan pieniä lapsia koska en jaksa vahtia niin tarkkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä muutama mamma vetää hernettä nenään tästä aloituksesta! "Ei me teille tultaiskaan lällällää." Ilmeisesti kolahti aika lujaa niihin äityleihin, jotka eivät osaa kasvattaa mukuloitaan. Fiksuthan ymmärtävät, että jokaisella on oikeus pitää kotinsa sellaisena kuin haluaa ja missä itse viihtyy, ilman että joutuu siivoamaan sekä ennen vieralua että sen jälkeen ja vielä stressaamaan vierailun aikana.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 19:04"]
Mä en taas haluais koiria kotiini ja kaverini rehaa aina mukanaan meille koiransa! Miten voisin selvittää asian loukkaamatta ystävääni?
[/quote]
Tykkään kovasti eläimistä, mutta parkettilattia menee pilalle koiran pitkistä terävistä kynsistä. Parketti kovin huokosta materiaalia.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 16:50"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 16:15"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 15:48"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 15:20"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 15:06"]
Ei ole ihme, että osa pienten lasten äideistä syrjäytyy ystävistään, jos ei pysty hyväksymään sitä, että ystävien koti ei ole sisustettu heidän mieltymysten ja tapojen mukaan. Kenelle ihan oikeasti on haittaa siitä, että tapaamiset ihan yksinkertaisesti ovat muualla kuin ystävän designkodissa? En ole lastenvihaaja, vaan 1 v lapsen äiti.
[/quote]
Hui. Mulla kanssa desing huonekaluja, valkoinen sohva jne, mutta sillä eroituksella etten elä huonekaluja varten vaan ne on ihan käyttöön tarkoitettu.
Ei meillä omat eikä vieraiden lapset kuolaa tyynyihin tai pölli niitä sohvalta, ihan normikäytöksisiä kun ovat. Likaa tulee jos tulee ja se hoidetaan, koti kun ei ole mikään museo.
En uskaltaisi mennä ap:n kotiin edes yksin... meillä on ystävien kanssa monesti niin hauskaa että voi vaikka naurunpyrskähdyksessä lentää viinit suusta matolle hahaha
Rakastan ihmisiä, kauniista tavaroista pidän ja niitä saa tarpeen tullen lisää.
[/quote]
No en kyllä haluaisi meille kylään aikuisiakaan, joiden mielestä on ihan ok, jos punaviinit purskahtaa suusta matolle. Tietty vahinkoja sattuu, mutta jos jo lähtökohtaisesti ajatellaan, että se on vaan hahahaa, niin sitten nähdään mieluummin ilman lapsia lähibaarissa.
[/quote]
Mulla oli kerran kylässä sellainen kaveri, jonka mielestä tuollainen on "hahahaa". Katsottiin leffaa ja tämä asetti punaviinilasinsa sohvalle nojaamaan reiteensä (?!?). Huomautin, että tosta kun vähänkin liikahdat niin lasi kaatuu ja noi viinit on meidän sohvalla. Ei kuulemma kaadu mihinkään, vaikka säikähtäisi jotain kohtausta jännässä elokuvassa. Alkoi pieni hinkkaaminen asiasta ja lopulta sain tuon AIKUISEN ihmisen laittamaan lasin sohvapöydälle.
[/quote]
Ei AIKUISEN kuulu huolehtia toisen AIKUISEN lasista eikä säikähtääkö jänskää leffaa...
[/quote]
Ja sitten kun ne punaviinit ovat meidän sohvalla ja tämä järjenjättiläinen menee paniikkiin eikä siivoa jälkiään tai pesetä vaaleaa sohvaa niin se on vain voivoi mulle?
En mä ainakaan pystynyt rentoutumaan ja katsomaan rauhassa elokuvaa, kun tiesin että kohta läikkyy, kun lasi oli jo valmiiksi kallellaan siinä reittä vasten nojatessa. Tehköön kotonaan mitä tahansa ja juokoon omalla sohvalla vaikka pää ylösalaisin suoraan tönikästä.
Erikoisinta tuossa touhussa oli se ettei monesta pyynnöstä huolimatta meinannut suostua laittamaan täyttä lasia pöydälle. Ihan kuin olisi vängännyt jonkun taaperon kanssa. Ja joo, ollaan entisiä kavereita (ero tosin johtui muista syistä).
Ajattelen samoin ja mulla on ollut kaksi kauhukakaraa. Mä en vaan jaksa pieniä lapsia, kun omat uuvutti jo mut täysin. Nyt nautitaan ja meillä kaksi teiniä ja niin paljon helpompi kuin tahmasormiset naperot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 15:41"]
Ajattelen samoin ja mulla on ollut kaksi kauhukakaraa. Mä en vaan jaksa pieniä lapsia, kun omat uuvutti jo mut täysin. Nyt nautitaan ja meillä kaksi teiniä ja niin paljon helpompi kuin tahmasormiset naperot.
[/quote]
Tahmasormiset? Eikö teillä pesty käsiä? Ja jos on totta niin onnea vaan koska hyvin harvinaista jos teinit helpompia kuin pikkuiset..
Se on oma kotisi. Aivan hyvin voit sanoa ja tavata heitä jossain toisaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voithan sä sanoa kenelle haluat mitä haluat. Mutta jos on kyseessä läheiset ystävät/sukulaiset niin onhan tuo erikoista ja saattavat ymmärtää sen niin ettet luota heihin vanhempina, koska ei normaalit vanhemmat anna lastensa sotata kylässä eikä koskea niihin maljakkoihin tms
Mun on vähän vaikea ymmärtää, miten niin hankalia lapsivieraita voi olla, vaikka meillä on useampi lapsi ja joku on aina pikkulapsi-iässä. Emme ole kalustaneet kotia lapsille, meillä on useimmiten siistiä ja pienilläkin lapsilla on järki päässä. Toki nuorimman perään joutuu vähän katsomaan, mutta toisaalta meillä on aina useampia katsomassakin.
Ymmärrän kyllä sinua siltä kannalta, etten itsekään jaksa kaikkia lasten kavereita. Mutta se johtuu niistä lapsista, ovat oppineet vähän eri tavoille mitä meillä on. Siksi en yleensä halua heitä vieraiksikaan.
Joten suora kysymys ap, olivatko ne vieraasi jotain terminaattoreita?
PS. Tuli mieleen myös alakoulunopettajana työskentelevä mieheni äitipuoli, joka oli tullut työssään niin allergiseksi lapsille, ettei halunnut vapaa-ajallaan nähdäkään lapsia. "Minä en jaksa", hän sanoi. Mikäpä siinä, ei me epätoivottuja vieraita haluttukaan olla, ja tilanne on meille ollut ihan fine. Miehensä ilmeisesti meitä välillä kaipailee, mutta nuo asiat ovat heidän kahdenkeskisiä ja näillä ollaan nyt menty.
Tosin tilanteeseen saattaa liittyä jotain allergiaa puolison ja tämän exän yhteisiä lapsia kohtaan. Sen verran sekava sumppu, että mielellään pysytäänkin siitä erossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 14:55"]Niille, ketkä turhaan arvostelee ap:ta, sanoisin, että kyseessä on kuitenkin hänen kotinsa eikä kenenkään muun leikkikenttä. Koti sisustetaan kuitenkin aina siten, että sen asukkailla on siellä mukavaa, ei siellä silloin tällöin kylässä piipahtavia varten. On myös kohtuutonta, jos lapsiperheen vierailua varten joudutaan tekemään paljon työtä siivoamalla kaikki särkyvä ja likaantumisherkkä pois. Helpommalla yksinkertaisesti pääsee sillä, että tapaamiset on muualla.
[/quote]
Täysin samaa mieltä!
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 14:55"]Niille, ketkä turhaan arvostelee ap:ta, sanoisin, että kyseessä on kuitenkin hänen kotinsa eikä kenenkään muun leikkikenttä. Koti sisustetaan kuitenkin aina siten, että sen asukkailla on siellä mukavaa, ei siellä silloin tällöin kylässä piipahtavia varten. On myös kohtuutonta, jos lapsiperheen vierailua varten joudutaan tekemään paljon työtä siivoamalla kaikki särkyvä ja likaantumisherkkä pois. Helpommalla yksinkertaisesti pääsee sillä, että tapaamiset on muualla.
[/quote]
Täysin samaa mieltä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 14:55"]Niille, ketkä turhaan arvostelee ap:ta, sanoisin, että kyseessä on kuitenkin hänen kotinsa eikä kenenkään muun leikkikenttä. Koti sisustetaan kuitenkin aina siten, että sen asukkailla on siellä mukavaa, ei siellä silloin tällöin kylässä piipahtavia varten. On myös kohtuutonta, jos lapsiperheen vierailua varten joudutaan tekemään paljon työtä siivoamalla kaikki särkyvä ja likaantumisherkkä pois. Helpommalla yksinkertaisesti pääsee sillä, että tapaamiset on muualla.
[/quote]
Näin juuri!
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 15:00"]Tehdään ap niin, että kun tullaan kylään, niin ei oteta meidän pikkulapsia mukaan, mutta huolehdi sinäkin, että teinit ovat silloin esim harrastuksissa tai kavereilla poissa pilaamasta aikuisten keskustelua, koska ei ne oikeesti ole yhtään sen kiinnostavampaa seuraa kuin taaperotkaan... Meillä kun ei vielä ole teinivaihetta, niin en yhtään tykkää siitä, että joku finninaama tulee kättelemään naama norsunvitulla ja sitten pitäisi olla muka-kiinnostunut sen koulunkäynnistä, vaikka oikeesti KKKP. Hyvä diili, vai mitä?
[/quote]
Huoh, menipä sulla herne nenuun :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 14:46"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 14:37"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 14:29"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 14:24"]
Mä oon lähinnä sanaton. Oon jotenkin tottunut niin erilaiseen elämäntapaan, että tuota on vaikea ymmärtää. Mutta sun kotisihan se on.
[/quote]
Mua häiritsi ainainen sotku ja kaaos silloin 10v sitten, että haluaisin nyt oikeasti elää rauhallisempaa elämää ja nimenomaan sisustaa kotini itselleni mieleiseksi. Tiedän, että meillä on hankala koti pikkulapsille (ei turvaportteja portaissa ja kaikki nuo lasiseinät ja muut) ja siksi pikkulapsille tämä on vähän tyhmä kyläilykohde.
En nyt väkisin meille ketään kutsukaan, mutta moni kutsuu itse itsensä. Asumme keskustassa ja moni tuttava haluaa aina piipahtaa kesken shoppailunsa meillä, kun asumme niin kätevästi matkan varrella.
Kuinka tökeröä olisi siis vain sanoa suoraan, etten halua pikkulapsia kotiini?
ap
[/quote]
Jos nyt kysyt multa, jonka viestiä lainasit, ja haluat ihan totuudenmukaisen vastauksen, niin kyllä varmasti ne ihmiset loukkaantuu, kun sanot totuuden. Kannattaa se silti sanoa, tuskin kukaan saa mitään irti noista vierailuista, jos ne yksinkertaisesti kiristää sun hermoja. Kyllä se tunnelma välittyy vierailijoihinkin.
Kyllä mä pystyn ymmärtämään tuon sun kaaosinhon, eikä tarkoitukseni ole haukkua sua ihmisenä, mutta kun nyt kysyt mielipidettä asiaan, niin haluat varmasti sen kuulla: musta tuo kuulostaa jotenkin elämälle vieraalta. Tulee mieleen jonkinlainen kontrollifriikkiys. Usko mua, en ihan oikeasti halua käyttää tuota haukkumasanana tai ollakseni ilkeä, mutta sellainen mielikuva mulle tulee. Ehkä kannattaa miettiä, mikä siinä kaaoksessa kuormittaa sua henkisesti niin paljon. Jonkinlainen tunnelukko kenties (inhoan tuota sanaa, mutta ehkä se on tässä ihan käyttökelpoinen)?
Tällaisia ajatuksia tulee mieleen. Mutta kuten jo alkuperäisessä viestissäni sanoin, kyseessä on sinun kotisi ja sinun elämäsi, ja oma elämä on parasta rajata sellaiseksi, että se kuormittaa mahdollisimman vähän. Jos pikkulasten vierailut kuormittavat tarpeettomasti, musta sulla on oikeus niistä kieltäytyä.
[/quote]
Olen kontrollifriikki, sen myönnän ja tiedostan. Se sotku 10v sitten ahdisti vietävästi. Ei ollut koskaan sellaista päivää, että koko koti olisi ollut siisti ja puhdas. Muistan pari viikonloppua, kun lapset olivat mummolassa ja me miehen kanssa kierrettiin huoneesta toiseen ihailemassa, miten siistiä meillä oli. Sängyt pedattuina, matot suorassa, keittiön lattialla ei ollut oikeasti mitään ruokaa. Haaveilin silloin asuvani kodissa, jossa eletään ihan normaalisti. Sellaisessa asun nyt. Tuoleilla istutaan, niihin ei kiivetä suu kuolaten ja nenä valuen. Ikkunoita ei nuolla. Mattoihin tai verhoihin ei kääriydytä. Lattialla olevien viherkasvien lehtiä ei lääpitä.
Tottakai aikuisvieraidenkin jälkeen pitää siivota, mutta eri tavalla.
ap
[/quote]
No mä olen itse 70-luvun lapsi ja meidät ainakin kasvatettiin niin, ettei todellakaan kotona tehty tuollaista mitä nyt listaat. Olisit kasvattanut omat lapsesi.
KANNATTAA VARMAAN SANOA ETTÄ NYT KAKARAT TURVAT KIINNI TAI TULEE KYRPÄÄ!!!
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 08:04"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 19:04"]
Mä en taas haluais koiria kotiini ja kaverini rehaa aina mukanaan meille koiransa! Miten voisin selvittää asian loukkaamatta ystävääni?
[/quote]sano suoraan että et halua että tuo koiran, ei tulisi mieleenkään raahata eläimiä toisen kotiin, ei sen puoleen ei niitä ole koska en halua olla eläimien orja
[/quote]
Entäs jos hän keksii sanoa, että minun lapset ei ole tervetulleita heille kun sotkevat? Siis jos minä kiellän häneltä koiran tuomisen. Koira on hänelle kuin lapsi.
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 07:43"]
Heti kun vauva syntyy se sotku alkaa, tulee niskapaskat ja puklua jokapaikkaan. Puklut saattaa kaaressa lentää omille rinnoille. Vauvan löysä kakka tulee yli ja painautuu läpi kankaiden omiin vaatteisiin, kun pitelee vauvaa sylissä. Meillä meni parisänky vaihtoon kolmen lapsen imetyksien ja vähinkopissojen jälkeen. Sänky oli saanut "vähän" osumia.
Siinä ikään kuin turtuu likaan ja sen jälkeen ikuiset muruset pitkin pöytää ja sen alusta, soseet lentäneet kattoon ja tahmajäljet ei tunnu niin pahalta, eihän ne ole sentään ulostetta kummastakaan päästä.
Siinä vaiheessa kun lapset siirtyy koulumaailmaan ja osaavat jo itse siivota kaatuneet maidot ja pestä kädet yms. Ei sitä sotkemista kunnolla enään muista, eikä tarvitse enään sietää muidenkaan taholta.
Kyllä sitä oli pienten kanssa ihan puhki kyläreissujen jälkeenkin, kun yritti varjella vieraan kotia siltä perus touhulta, vahingoilta ja sotkulta jota vaan kaikilta 1-4v. Lapsilta syntyy syödessä ja leikkiessä.
[/quote]
En tiedä oletko itse ollut tuollainen kauhukakara vai oma lapsesi. Ja toki osansa on vanhemmillakin, itse ainakin huolehdin omat lapseni sottaa mitään kylässä,tietenkään! Jos leivänmuruja yms tulee niin putsaan ne. Osataan myös käyttää servettejä tai talouspaperia. Ei tulisi mieleenkään antaa lapsen koskea sohvaan/verhoihin tms likaisilla käsillä. Eikä meille tulevat lapsivieraat niistele tyynyihin! Ihan oikeasti älytöntä. Ihan pimee ketju
Tiedän monia, jotka ovat aloittaneet perheenperustamispuuhat noin parikymppisinä. Ovat saaneet tasaiseen tahtiin ensimmäisen, toisen ja kolmannenkin lapsen. Olen ajatellut, että noinhan se menee normaalisti. Itse sain ensimmäisen lapseni vasta päälle 30 v. Ennen lasta tunsin itseni sosiaalisesti "jälkeenjääneeksi" perheellisten kavereiden rinnalla. Ajattelin, että he ovat jotenkin edellä minua henkisesti, koska heillä on sellaista elämänsisältöä mitä minulla ei ollut. Ajattelin, että kokeneet kaverit olisivat äidiksi tultuani hyvä vertaistuki. Katinkontit! Osa on fiksuja ja osaavat olla eri ikäisten kanssa, mutta jotkut ovat kai niin leipääntyneitä omaan perhe-elämäänsä ja sen rankkuuteen, etteivät halua edes nähdä yhtäkään pikkulasta, kun se muistuttaa omasta pikkulapsivaiheesta.
Aika vaikea tavata joitain, jos ei saa mennä heille kylään lapsen kanssa. Tuskin ne samat kaverit haluavat tulla itse kylään lapsiperheeseen tai lähteä edes sinne leikkipuistoon.
Ei tuollaista tarvitse sanoa ääneen. Inho pikkulapsia ja heidän äitejään kohtaan välittyy noista kavereista muutenkin. Tyhmä kai minäkin olen ollut, kun itse lapsettomana siedin heidän eri ikäisiä lapsiaan siinä sivussa. Nyt kun itselläni on tuollainen uhmaikäinen riiviö, niin syvä hiljaisuus ollut joidenkin taholta siitä lähtien kun lapsi syntyi. Ehkä he eivät olleetkaan niin henkisesti edistyneitä kuin kuvittelin? Kyvykkäitä kaveeraamaan eri ikäisten eri vaiheessa olevien kanssa. Minulla on tuttuja, jotka ovat iältään ehkä 25-55 v väliltä. Tuttujen lapset iältään 0-30 v välillä.
No joo. Oma suomalaiset on niin ehdottomia ja hurahtavat milloin mihinkin elämänvaiheeseen, jota haluavat elää täysillä ja puhdasoppisesti.
Aika teinimeininkiä, jos esim. 30-40-vuotiaat odottavat, että kaikki sen ikäiset olisivat samassa elämänvaiheessa. Erilaistuminen alkaa radikaalisti siinä parikymppisenä, kun opiskelut loppuvat ja jokainen lähtee omaan suuntaansa. Ikä- ja elämänvaihesyrjintähän opetetaan lapsillekin jo ihan pienenä opettamalla lapsille, että heidän kuuluu porsastella omassa karsinassaan.
Kutsukaa meidät edes kerran. Lapseni istuvat siististi sohvalla tai jos annat leluja leikkivät nätisti olohuoneen matolla istuen. Osaavat olla koskematta lasipöytääsi. Vastaavat, kun juttelet heille. Pöydässä istuvat siististi ja sen jälkeen kun ovat syöneet pesevät kätensä. Eivät vaeltele ilman lupaa asunnossasi vaan tosiaan ovat lähelläni. Eivät ole arkoja. Olen vain opettanut heidät käyttäytymään näin, kun menemme kylään 90-vuotiaalle tutullemme. Kotioloissa ovat villejä, mutta kylässä aina kehutaan, että käyttäytyvät hienosti.
Mä en taas haluais koiria kotiini ja kaverini rehaa aina mukanaan meille koiransa! Miten voisin selvittää asian loukkaamatta ystävääni?