Lue keskustelun säännöt.
En halua meille pikkulapsivieraita. Voinko sanoa sen ääneen?
24.04.2014 |
Meillä on kolme lasta, jotka olemme saaneet kasvatettua jo teini-ikäisiksi saakka. Kun lapset olivat pieniä, meillä oli hirveä kaaos koko ajan. Huonekalut olivat lapsille sopivia, sohville sai kiivetä räkätaudissa jne.
Nyt haluaisin nauttia siitä, että vieraat osaavat istua paikoillaan, eivät sottaa ja murusta, eivät tahmaisilla sormillaan läpsyttele ikkunoita ja lasiovia.
Meillä on sisustusta muutettu pikkulapsivaiheen jälkeen aikuiskodiksi. On lasinen sohvapöytä, on helposti alasvedettäviä maljakoita eri tasoilla, kukkaruukkuja lattioilla jne.
Meillä oli pääsiäisenä 1-4v lapsia kylässä ja mulla meni hermot ihan totaalisesti. Lapset tekivät ihan tavallisia asioita, ei niiden annettu piirrellä seiniin tai muuta, mutta jo ihan tavallisesta syömisestä ja tukia pitkin kävelystä tuli hirveästi siivottavaa.
Haluaisin niin nauttia nyt tästä siististä aikuiskodista. Saanko sanoa sen ääneen? Mitä te ajettelette, te pikkulapsiperheet?
Kommentit (113)
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 14:40"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 14:34"]
Vuoroin vieraissa tai jos voit käsi sydämellä sanoa ettet vienyt omiasi kyläilemään kun olivat pieniä niin senkus sanot. Jos veit (sotkivat tai ei,aikakin kultaa muistot) niin aika tökeröä.
[/quote]
Ei käyty melkein koskaan. Saatiin lapset 10 vuotta aiemmin kuin kaverit kaksikymppisinä, joten kenenkään opiskelijabokseihin ei koskaan meitä kutsuttu. Meillä oli iso koti, niin paljon helpompaa oli kutsua kaikki aina meille. Nyt alkaa kavereilla olla jälkikasvua ja eron pikkulapsiperheen kodista aikuiskodiksi alkaa tajuta.
Tuntuu oikeasti oudolta, että joku napero nappaa sohvatyynyn itselleen ja lähtee kävelemään ympäri asuntoa se kädessään, rutistaa sitä nenäänsä vasten ja siihen jää ilman räkätautiakin jälkiä. Ei meillä kukaan tee sellaista, kun lapset ovat jo isoja. Pikkulapsivaiheessa tuo olisi ollut ihan normaalia, eikä kaikkea voi kieltää, mutta nyt ei ne sohvatyynytkään ole mitään euron Ikea-kamaa..
Rakastan siis lapsia, kyse ei ole tästä.
ap
[/quote]
Oletko ihan varma, ettei sinusta ole kehittymässä kontrollifriikkiä kuten joku jo yllä hieman arveli? Minäkään en tarkoita tätä pahalla, mutta jos tavaroista ja puhtaudesta on tullut sinulle niin tärkeitä, että se aiheuttaa tavallisten lapsivieraiden osalta ahdistusta, miettisin ehkä mahdollisuutta tähän. Jos jokin asia aiheuttaa ahdistusta tai häiritsee sosiaalisia suhteita, ei se enää ole aivan normaalia.
Oma anoppini on tästä hyvä esimerkki. Vuosi vuodelta hän on tässä 15v aikana pahentunut. Nyt ei kestä enää yhtään mitään sotkua, ahdistuu jos lapsista joku koskee sohvatyynyyn tai siirtää sen paikkaa.
Mieti itsellesi, mitä haluat kodilta? Onko se ainainen siisteys ja järjestys vai onko koti paikka, joka palvelee myös ihmissuhteitasi. Sinulla ei ole nyt lapsenlapsia, mutta joku päivä niitä on. Jos vietät aina vain eristäytyneempää elämää lapsista ja tavallisesta sotkusta, voi olla kova paikka kun lapsenlapset pelmahtaa eräänä päivänä kotiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvin voi sanoa. itse ainakin arvostan sitä, että asioista sanotaan suoraan eikä turhaan kyräillä. Minulla on taapero ja jos jollakin on sellainen koti, joka ei ole lapsiturvallinen tai siellä joutuu olemaan koko ajan varuillaan, on ihan hyvä vaan, että ystävä sanoo suoraan, että "nähdään mieluummin teillä, ulkona tai vaikka kahvilassa". En ole niin itsekäs, että ajattelisin, että meillä on oikeus liikkua missä vaan kuin pyörremyrsky.
Heh, mä olen myös aikamoinen kontrollifriikki.
Mä tapaan ystäviäni aina muualla kuin kotona silloin, jos heillä on laöset mukana.
Tämä ihan sen takia, että ei se ole kenellekään kivaa, kun lapsi istuu sohvalla paikallaan eikä saa koskea oikein mihinkään.
Mun kaverit tietää tämän eikä kukaan ole koskaan pahastunut, asiat on vaan sitten hoidettu toisin, olen ollut tällainen aina.
Aikuisten kesken vietetään aikaa meillä kyllä, kun on iso saunosasto ja katettu terassi.
Ei ole varmaankaan yllätys, että meillä ei miehen kanssa ole lapsia xD
Ensin vastaus otsikon kysymykseesi: voit sanoa ääneen, ettet halua pikkulapsivieraita, mutta on mahdollista, etteivät tule sitten ne pikkulasten vanhemmatkaan kylään. Eivät välttämättä edes siksi, että pahastuisivat, vaan siksi, että lastenvahdin saaminen voi olla vaikeaa, tai priorisoivat kahdenkeskisen aikansa ihan muuhun kuin teillä vierailuun.
Varsinaisen vastaamiskynnyksen ylitti kuitenkin tuo mainitsemasi aikuiskodin haavoittuvaisuus. Meidän lapsemme ovat 2- ja 0-vuotiaita, ja meillä on 2000e:n B&O:n kaiutin, aito afgaanimatto, Bertoian tuoleja jne. design-huonekaluja, ja meillä kyllä saavat lapset touhuta ihan mitä tykkäävät. Kukkaruukkuja on niin pöydillä kuin lattioilla, mutta kukaan lapsi ei ole niitä koskaan mennyt alas repimään. Omasta kokemuksestani siis tulee vaikutelma, että olet vetänyt siisteyskäsitykset vähän överiksi, tai vaihtoehtoisesti et enää kuitenkaan ihan sitä pikkulapsivaihetta realistisesti muista.
Niille, ketkä turhaan arvostelee ap:ta, sanoisin, että kyseessä on kuitenkin hänen kotinsa eikä kenenkään muun leikkikenttä. Koti sisustetaan kuitenkin aina siten, että sen asukkailla on siellä mukavaa, ei siellä silloin tällöin kylässä piipahtavia varten. On myös kohtuutonta, jos lapsiperheen vierailua varten joudutaan tekemään paljon työtä siivoamalla kaikki särkyvä ja likaantumisherkkä pois. Helpommalla yksinkertaisesti pääsee sillä, että tapaamiset on muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 14:48"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 14:40"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 14:34"]
Vuoroin vieraissa tai jos voit käsi sydämellä sanoa ettet vienyt omiasi kyläilemään kun olivat pieniä niin senkus sanot. Jos veit (sotkivat tai ei,aikakin kultaa muistot) niin aika tökeröä.
[/quote]
Ei käyty melkein koskaan. Saatiin lapset 10 vuotta aiemmin kuin kaverit kaksikymppisinä, joten kenenkään opiskelijabokseihin ei koskaan meitä kutsuttu. Meillä oli iso koti, niin paljon helpompaa oli kutsua kaikki aina meille. Nyt alkaa kavereilla olla jälkikasvua ja eron pikkulapsiperheen kodista aikuiskodiksi alkaa tajuta.
Tuntuu oikeasti oudolta, että joku napero nappaa sohvatyynyn itselleen ja lähtee kävelemään ympäri asuntoa se kädessään, rutistaa sitä nenäänsä vasten ja siihen jää ilman räkätautiakin jälkiä. Ei meillä kukaan tee sellaista, kun lapset ovat jo isoja. Pikkulapsivaiheessa tuo olisi ollut ihan normaalia, eikä kaikkea voi kieltää, mutta nyt ei ne sohvatyynytkään ole mitään euron Ikea-kamaa..
Rakastan siis lapsia, kyse ei ole tästä.
ap
[/quote]
Oletko ihan varma, ettei sinusta ole kehittymässä kontrollifriikkiä kuten joku jo yllä hieman arveli? Minäkään en tarkoita tätä pahalla, mutta jos tavaroista ja puhtaudesta on tullut sinulle niin tärkeitä, että se aiheuttaa tavallisten lapsivieraiden osalta ahdistusta, miettisin ehkä mahdollisuutta tähän. Jos jokin asia aiheuttaa ahdistusta tai häiritsee sosiaalisia suhteita, ei se enää ole aivan normaalia.
Oma anoppini on tästä hyvä esimerkki. Vuosi vuodelta hän on tässä 15v aikana pahentunut. Nyt ei kestä enää yhtään mitään sotkua, ahdistuu jos lapsista joku koskee sohvatyynyyn tai siirtää sen paikkaa.
Mieti itsellesi, mitä haluat kodilta? Onko se ainainen siisteys ja järjestys vai onko koti paikka, joka palvelee myös ihmissuhteitasi. Sinulla ei ole nyt lapsenlapsia, mutta joku päivä niitä on. Jos vietät aina vain eristäytyneempää elämää lapsista ja tavallisesta sotkusta, voi olla kova paikka kun lapsenlapset pelmahtaa eräänä päivänä kotiisi.
[/quote]
Vastasin jo, että olen kontrollifriikki. En haluaisi elää sitä pikkulapsivaihetta koko elämääni. Haluaisin nyt vähän aikaa ennen lapsenlapsia nauttia siitä, että voin sisustaa kotini omien mieltymysteni mukaan, enkä niin, että pienten lasten on helppo olla meillä. Ihan jo esimerkiksi meillä on jalkalamppu sohvan vieressä, jota kaikki pienet lapset aina heijaavat edestakaisin. Ei se siitä varsinaisesti rikki mene, tai kaadu, mutta se on arvokas lamppu ja jalka löystyy kiinnityskohdastaan. Aikuiset eivät sitä renkkaisi.
Haluaisin myös pitää viinipulloja keittiössä yhdellä hyllyllä, joka on hirveän matalalla. Nyt joudun joka kerta nostamaan ne viinipullot ylemmäs, jos joku on tulossa.
Pelkään myös, että lasinen sohvapöytä menee rikki ja joku lapsi satuttaa siinä itsensä. Vien sen aina pois, jos pieniä on tulossa. Sen rikkoutuminen rahallisesti ei nyt niin olisi iso juttu, mutta siinä voi oikeasti sattua tosi pahasti, jos joku sen läpi rojahtaa. Ei se konttaamista, edes taaperon, kestä.
ap
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 14:55"]
Ensin vastaus otsikon kysymykseesi: voit sanoa ääneen, ettet halua pikkulapsivieraita, mutta on mahdollista, etteivät tule sitten ne pikkulasten vanhemmatkaan kylään. Eivät välttämättä edes siksi, että pahastuisivat, vaan siksi, että lastenvahdin saaminen voi olla vaikeaa, tai priorisoivat kahdenkeskisen aikansa ihan muuhun kuin teillä vierailuun.
Varsinaisen vastaamiskynnyksen ylitti kuitenkin tuo mainitsemasi aikuiskodin haavoittuvaisuus. Meidän lapsemme ovat 2- ja 0-vuotiaita, ja meillä on 2000e:n B&O:n kaiutin, aito afgaanimatto, Bertoian tuoleja jne. design-huonekaluja, ja meillä kyllä saavat lapset touhuta ihan mitä tykkäävät. Kukkaruukkuja on niin pöydillä kuin lattioilla, mutta kukaan lapsi ei ole niitä koskaan mennyt alas repimään. Omasta kokemuksestani siis tulee vaikutelma, että olet vetänyt siisteyskäsitykset vähän överiksi, tai vaihtoehtoisesti et enää kuitenkaan ihan sitä pikkulapsivaihetta realistisesti muista.
[/quote]
Vähän off topic, mutta meille ostettiin dink-vaiheessa kalliita huonekaluja. Pikkulapsivaiheessa kalliit huonekalut kyllä kestivät rikkoontumatta, mutta kyllä on paljon huonommassa kunnossa kuin olisivat peruskulutuksella ilman lapsia olleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehdään ap niin, että kun tullaan kylään, niin ei oteta meidän pikkulapsia mukaan, mutta huolehdi sinäkin, että teinit ovat silloin esim harrastuksissa tai kavereilla poissa pilaamasta aikuisten keskustelua, koska ei ne oikeesti ole yhtään sen kiinnostavampaa seuraa kuin taaperotkaan... Meillä kun ei vielä ole teinivaihetta, niin en yhtään tykkää siitä, että joku finninaama tulee kättelemään naama norsunvitulla ja sitten pitäisi olla muka-kiinnostunut sen koulunkäynnistä, vaikka oikeesti KKKP. Hyvä diili, vai mitä?
Kun itse sain lapsen, en odottanut, että kaikki tuttavanikin muokkaisivat kotinsa siten, että minun lapsellani olisi siellä mukavaa ja turvallista. Jotkut ilmeisesti odottavat sitä ja se on itsekästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 14:55"]
Ensin vastaus otsikon kysymykseesi: voit sanoa ääneen, ettet halua pikkulapsivieraita, mutta on mahdollista, etteivät tule sitten ne pikkulasten vanhemmatkaan kylään. Eivät välttämättä edes siksi, että pahastuisivat, vaan siksi, että lastenvahdin saaminen voi olla vaikeaa, tai priorisoivat kahdenkeskisen aikansa ihan muuhun kuin teillä vierailuun.
Varsinaisen vastaamiskynnyksen ylitti kuitenkin tuo mainitsemasi aikuiskodin haavoittuvaisuus. Meidän lapsemme ovat 2- ja 0-vuotiaita, ja meillä on 2000e:n B&O:n kaiutin, aito afgaanimatto, Bertoian tuoleja jne. design-huonekaluja, ja meillä kyllä saavat lapset touhuta ihan mitä tykkäävät. Kukkaruukkuja on niin pöydillä kuin lattioilla, mutta kukaan lapsi ei ole niitä koskaan mennyt alas repimään. Omasta kokemuksestani siis tulee vaikutelma, että olet vetänyt siisteyskäsitykset vähän överiksi, tai vaihtoehtoisesti et enää kuitenkaan ihan sitä pikkulapsivaihetta realistisesti muista.
[/quote]
Vähän off topic, mutta meille ostettiin dink-vaiheessa kalliita huonekaluja. Pikkulapsivaiheessa kalliit huonekalut kyllä kestivät rikkoontumatta, mutta kyllä on paljon huonommassa kunnossa kuin olisivat peruskulutuksella ilman lapsia olleet.
[/quote]
Tuota diamond-chairia on vaikea hajottaa / kuluttaa, kun on terästä. DSW-tuolit saatiin taas naarmutettua pilalle ihan omine farkkuinemme jo ennen lasten syntymää. Sohva nyt toimii melkoisena pomppulinnana, ja vaatii mahdollisesti uusimista myöhemmin, mutta toisaalta tuo laadukas sohva saattaa rymyämistä kuitenkin kestää paremmin kuin joku halvempi versio. Ja tämä yhtä OT.
t. lainaamasi henkilö
Ei ole ihme, että osa pienten lasten äideistä syrjäytyy ystävistään, jos ei pysty hyväksymään sitä, että ystävien koti ei ole sisustettu heidän mieltymysten ja tapojen mukaan. Kenelle ihan oikeasti on haittaa siitä, että tapaamiset ihan yksinkertaisesti ovat muualla kuin ystävän designkodissa? En ole lastenvihaaja, vaan 1 v lapsen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sanonut, että meillä ei sitten ole missään määrin lapsiturvallinen koti, ja usein vanhemmat ovat kyllä tästä ymmärtäneet jättää pienet lapsensa kotiin. Ihan hyvä niin, sillä vaikka lapset eivät aiheuttaisikaan vahinkoa, ei keskustelusta meinaa tulla mitään, kun lasta on vahdittava koko ajan.
Joillakin on liian syväänjuurtunut tapa siitä, että tapaamiset on aina nimenomaan kotona. Itse menen lapseni kanssa tapaamaan ystäviä mieluummin kahviloihin, puistoihin yms. ihan jo siitäkin syystä, että jos vierailee toisen kotona, tulee paineita kutsua vastavierailulle. Usein en kuitenkaan jaksaisi kotona siivota kyläilykuntoon, järjestää tarjoiluja yms. Kahvilatreffit esim. sellaisessa paikassa, jossa on lasten leikkipaikka, on niin paljon helpommat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tykkään tavata ystäviäni ilman lapsia. En sisustuksen takia, vaan siksi ettei keskustelemisesta tule yhtään mitään jos pitää koko ajan juosta huomiota vaativien lasten perässä. Ja minulla on itsellänikin huomiota vaativa pikkulapsi. Mieluummin menen kylään ilman lasta jos haluan jutella. Synttäreillä ja sukujuhlin mennään koko porukalla mutta ne reissut ei ole mitään kovin rentoja..
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 15:00"]
Tehdään ap niin, että kun tullaan kylään, niin ei oteta meidän pikkulapsia mukaan, mutta huolehdi sinäkin, että teinit ovat silloin esim harrastuksissa tai kavereilla poissa pilaamasta aikuisten keskustelua, koska ei ne oikeesti ole yhtään sen kiinnostavampaa seuraa kuin taaperotkaan... Meillä kun ei vielä ole teinivaihetta, niin en yhtään tykkää siitä, että joku finninaama tulee kättelemään naama norsunvitulla ja sitten pitäisi olla muka-kiinnostunut sen koulunkäynnistä, vaikka oikeesti KKKP. Hyvä diili, vai mitä?
[/quote]
Oletko vähän urpo? Jos ne teinit raahattaisiin teille vastoin tahtoasi, kyse olisi samasta asiasta. Vai vietkö ne taaperosi pois kotoa myös jos tulee vieraita?
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 14:40"]joku napero nappaa sohvatyynyn itselleen ja lähtee kävelemään ympäri asuntoa se kädessään, rutistaa sitä nenäänsä vasten
[/quote]
Ihana mielikuva :) Kiitos, ap, vaikka tämä sinua itseäsi inhottaakin.
ohis
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 15:10"]
Joillakin on liian syväänjuurtunut tapa siitä, että tapaamiset on aina nimenomaan kotona. Itse menen lapseni kanssa tapaamaan ystäviä mieluummin kahviloihin, puistoihin yms. ihan jo siitäkin syystä, että jos vierailee toisen kotona, tulee paineita kutsua vastavierailulle. Usein en kuitenkaan jaksaisi kotona siivota kyläilykuntoon, järjestää tarjoiluja yms. Kahvilatreffit esim. sellaisessa paikassa, jossa on lasten leikkipaikka, on niin paljon helpommat.
[/quote]
Kahvilatreffit ovat siitäkin paremmat, että se vanhempi vastaa itse mukulansa tekemisistä eikä vaan naureskele kun muksu tuhoaa ympäristöään, kuten usein käy kavereitten luona.
Mä ymmärrän, vaikka meillä on itsellämmekin pieni lapsi. Omamme tykkää leikkiä "siististi" tai jotenkin rauhallisesti eikä rieku ympäriinsä. Vieraisilla ollessamme katson perään. Toki se verottaa keskustelua muiden aikuisten kanssa, mutta ajattelen että tuota vaihetta ei montaa vuotta kestä ja se kuuluu elämään, joten mieluusti olen siinä vieressä katsomassa ettei perintömaljakot vahingossa tipu lattialle ja että niitä vain ihaillaan koskematta.
En tykkää, kun meille tuodaan räkänokkaisia lapsia, joiden annetaan mennä miten huvittaa, koska "kyllähän sinä ymmärrät kun on omakin lapsi". Yksi perhe antoi kahden taaperonsa kävellä meidän olohuoneen matolla ulkokengät jalassa ("voi miten söpöä, kun ne osaa kävellä"). Olin niin häkeltynyt tilanteesta etten heti saanut sanaa suustani.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 15:06"]
Ei ole ihme, että osa pienten lasten äideistä syrjäytyy ystävistään, jos ei pysty hyväksymään sitä, että ystävien koti ei ole sisustettu heidän mieltymysten ja tapojen mukaan. Kenelle ihan oikeasti on haittaa siitä, että tapaamiset ihan yksinkertaisesti ovat muualla kuin ystävän designkodissa? En ole lastenvihaaja, vaan 1 v lapsen äiti.
[/quote]
Hui. Mulla kanssa desing huonekaluja, valkoinen sohva jne, mutta sillä eroituksella etten elä huonekaluja varten vaan ne on ihan käyttöön tarkoitettu.
Ei meillä omat eikä vieraiden lapset kuolaa tyynyihin tai pölli niitä sohvalta, ihan normikäytöksisiä kun ovat. Likaa tulee jos tulee ja se hoidetaan, koti kun ei ole mikään museo.
En uskaltaisi mennä ap:n kotiin edes yksin... meillä on ystävien kanssa monesti niin hauskaa että voi vaikka naurunpyrskähdyksessä lentää viinit suusta matolle hahaha
Rakastan ihmisiä, kauniista tavaroista pidän ja niitä saa tarpeen tullen lisää.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 14:37"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 14:29"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 14:24"]
Mä oon lähinnä sanaton. Oon jotenkin tottunut niin erilaiseen elämäntapaan, että tuota on vaikea ymmärtää. Mutta sun kotisihan se on.
[/quote]
Mua häiritsi ainainen sotku ja kaaos silloin 10v sitten, että haluaisin nyt oikeasti elää rauhallisempaa elämää ja nimenomaan sisustaa kotini itselleni mieleiseksi. Tiedän, että meillä on hankala koti pikkulapsille (ei turvaportteja portaissa ja kaikki nuo lasiseinät ja muut) ja siksi pikkulapsille tämä on vähän tyhmä kyläilykohde.
En nyt väkisin meille ketään kutsukaan, mutta moni kutsuu itse itsensä. Asumme keskustassa ja moni tuttava haluaa aina piipahtaa kesken shoppailunsa meillä, kun asumme niin kätevästi matkan varrella.
Kuinka tökeröä olisi siis vain sanoa suoraan, etten halua pikkulapsia kotiini?
ap
[/quote]
Jos nyt kysyt multa, jonka viestiä lainasit, ja haluat ihan totuudenmukaisen vastauksen, niin kyllä varmasti ne ihmiset loukkaantuu, kun sanot totuuden. Kannattaa se silti sanoa, tuskin kukaan saa mitään irti noista vierailuista, jos ne yksinkertaisesti kiristää sun hermoja. Kyllä se tunnelma välittyy vierailijoihinkin.
Kyllä mä pystyn ymmärtämään tuon sun kaaosinhon, eikä tarkoitukseni ole haukkua sua ihmisenä, mutta kun nyt kysyt mielipidettä asiaan, niin haluat varmasti sen kuulla: musta tuo kuulostaa jotenkin elämälle vieraalta. Tulee mieleen jonkinlainen kontrollifriikkiys. Usko mua, en ihan oikeasti halua käyttää tuota haukkumasanana tai ollakseni ilkeä, mutta sellainen mielikuva mulle tulee. Ehkä kannattaa miettiä, mikä siinä kaaoksessa kuormittaa sua henkisesti niin paljon. Jonkinlainen tunnelukko kenties (inhoan tuota sanaa, mutta ehkä se on tässä ihan käyttökelpoinen)?
Tällaisia ajatuksia tulee mieleen. Mutta kuten jo alkuperäisessä viestissäni sanoin, kyseessä on sinun kotisi ja sinun elämäsi, ja oma elämä on parasta rajata sellaiseksi, että se kuormittaa mahdollisimman vähän. Jos pikkulasten vierailut kuormittavat tarpeettomasti, musta sulla on oikeus niistä kieltäytyä.
[/quote]
Olen kontrollifriikki, sen myönnän ja tiedostan. Se sotku 10v sitten ahdisti vietävästi. Ei ollut koskaan sellaista päivää, että koko koti olisi ollut siisti ja puhdas. Muistan pari viikonloppua, kun lapset olivat mummolassa ja me miehen kanssa kierrettiin huoneesta toiseen ihailemassa, miten siistiä meillä oli. Sängyt pedattuina, matot suorassa, keittiön lattialla ei ollut oikeasti mitään ruokaa. Haaveilin silloin asuvani kodissa, jossa eletään ihan normaalisti. Sellaisessa asun nyt. Tuoleilla istutaan, niihin ei kiivetä suu kuolaten ja nenä valuen. Ikkunoita ei nuolla. Mattoihin tai verhoihin ei kääriydytä. Lattialla olevien viherkasvien lehtiä ei lääpitä.
Tottakai aikuisvieraidenkin jälkeen pitää siivota, mutta eri tavalla.
ap