En halua meille pikkulapsivieraita. Voinko sanoa sen ääneen?
Meillä on kolme lasta, jotka olemme saaneet kasvatettua jo teini-ikäisiksi saakka. Kun lapset olivat pieniä, meillä oli hirveä kaaos koko ajan. Huonekalut olivat lapsille sopivia, sohville sai kiivetä räkätaudissa jne.
Nyt haluaisin nauttia siitä, että vieraat osaavat istua paikoillaan, eivät sottaa ja murusta, eivät tahmaisilla sormillaan läpsyttele ikkunoita ja lasiovia.
Meillä on sisustusta muutettu pikkulapsivaiheen jälkeen aikuiskodiksi. On lasinen sohvapöytä, on helposti alasvedettäviä maljakoita eri tasoilla, kukkaruukkuja lattioilla jne.
Meillä oli pääsiäisenä 1-4v lapsia kylässä ja mulla meni hermot ihan totaalisesti. Lapset tekivät ihan tavallisia asioita, ei niiden annettu piirrellä seiniin tai muuta, mutta jo ihan tavallisesta syömisestä ja tukia pitkin kävelystä tuli hirveästi siivottavaa.
Haluaisin niin nauttia nyt tästä siististä aikuiskodista. Saanko sanoa sen ääneen? Mitä te ajettelette, te pikkulapsiperheet?
Kommentit (113)
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 16:15"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 15:48"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 15:20"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 15:06"]
Ei ole ihme, että osa pienten lasten äideistä syrjäytyy ystävistään, jos ei pysty hyväksymään sitä, että ystävien koti ei ole sisustettu heidän mieltymysten ja tapojen mukaan. Kenelle ihan oikeasti on haittaa siitä, että tapaamiset ihan yksinkertaisesti ovat muualla kuin ystävän designkodissa? En ole lastenvihaaja, vaan 1 v lapsen äiti.
[/quote]
Hui. Mulla kanssa desing huonekaluja, valkoinen sohva jne, mutta sillä eroituksella etten elä huonekaluja varten vaan ne on ihan käyttöön tarkoitettu.
Ei meillä omat eikä vieraiden lapset kuolaa tyynyihin tai pölli niitä sohvalta, ihan normikäytöksisiä kun ovat. Likaa tulee jos tulee ja se hoidetaan, koti kun ei ole mikään museo.
En uskaltaisi mennä ap:n kotiin edes yksin... meillä on ystävien kanssa monesti niin hauskaa että voi vaikka naurunpyrskähdyksessä lentää viinit suusta matolle hahaha
Rakastan ihmisiä, kauniista tavaroista pidän ja niitä saa tarpeen tullen lisää.
[/quote]
No en kyllä haluaisi meille kylään aikuisiakaan, joiden mielestä on ihan ok, jos punaviinit purskahtaa suusta matolle. Tietty vahinkoja sattuu, mutta jos jo lähtökohtaisesti ajatellaan, että se on vaan hahahaa, niin sitten nähdään mieluummin ilman lapsia lähibaarissa.
[/quote]
Mulla oli kerran kylässä sellainen kaveri, jonka mielestä tuollainen on "hahahaa". Katsottiin leffaa ja tämä asetti punaviinilasinsa sohvalle nojaamaan reiteensä (?!?). Huomautin, että tosta kun vähänkin liikahdat niin lasi kaatuu ja noi viinit on meidän sohvalla. Ei kuulemma kaadu mihinkään, vaikka säikähtäisi jotain kohtausta jännässä elokuvassa. Alkoi pieni hinkkaaminen asiasta ja lopulta sain tuon AIKUISEN ihmisen laittamaan lasin sohvapöydälle.
[/quote]
Ei AIKUISEN kuulu huolehtia toisen AIKUISEN lasista eikä säikähtääkö jänskää leffaa...
Kummallista, eivät meidän lapset sotke eivätkä riko mitään kylässä. Jos ruokapöydässä jokin tahra tulee jonnekin, pyyhin sen pois. Mutta siis pidä vain kotisi pikkulapsivapaana alueena ja kuuluta päätöksesi kelle haluat.
Älä kutsu myöskään vanhuksia tai vammaisia. Niillä voi vapista kädet. Samoin kahvikuppineurootikoilla.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 16:50"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 16:15"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 15:48"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 15:20"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 15:06"]
Ei ole ihme, että osa pienten lasten äideistä syrjäytyy ystävistään, jos ei pysty hyväksymään sitä, että ystävien koti ei ole sisustettu heidän mieltymysten ja tapojen mukaan. Kenelle ihan oikeasti on haittaa siitä, että tapaamiset ihan yksinkertaisesti ovat muualla kuin ystävän designkodissa? En ole lastenvihaaja, vaan 1 v lapsen äiti.
[/quote]
Hui. Mulla kanssa desing huonekaluja, valkoinen sohva jne, mutta sillä eroituksella etten elä huonekaluja varten vaan ne on ihan käyttöön tarkoitettu.
Ei meillä omat eikä vieraiden lapset kuolaa tyynyihin tai pölli niitä sohvalta, ihan normikäytöksisiä kun ovat. Likaa tulee jos tulee ja se hoidetaan, koti kun ei ole mikään museo.
En uskaltaisi mennä ap:n kotiin edes yksin... meillä on ystävien kanssa monesti niin hauskaa että voi vaikka naurunpyrskähdyksessä lentää viinit suusta matolle hahaha
Rakastan ihmisiä, kauniista tavaroista pidän ja niitä saa tarpeen tullen lisää.
[/quote]
No en kyllä haluaisi meille kylään aikuisiakaan, joiden mielestä on ihan ok, jos punaviinit purskahtaa suusta matolle. Tietty vahinkoja sattuu, mutta jos jo lähtökohtaisesti ajatellaan, että se on vaan hahahaa, niin sitten nähdään mieluummin ilman lapsia lähibaarissa.
[/quote]
Mulla oli kerran kylässä sellainen kaveri, jonka mielestä tuollainen on "hahahaa". Katsottiin leffaa ja tämä asetti punaviinilasinsa sohvalle nojaamaan reiteensä (?!?). Huomautin, että tosta kun vähänkin liikahdat niin lasi kaatuu ja noi viinit on meidän sohvalla. Ei kuulemma kaadu mihinkään, vaikka säikähtäisi jotain kohtausta jännässä elokuvassa. Alkoi pieni hinkkaaminen asiasta ja lopulta sain tuon AIKUISEN ihmisen laittamaan lasin sohvapöydälle.
[/quote]
Ei AIKUISEN kuulu huolehtia toisen AIKUISEN lasista eikä säikähtääkö jänskää leffaa...
[/quote]
No edellinen kirjoittaja onkin n20v joka vasta leikkii kotia
Ymmärrän sinua AP täysin;-) Olen tismalleen samanlainen kontrollifriikki kuin sinä. Omat lapseni ovat jo isompia ja meillä uusi upeasti sisustettu talo. En kaipaa myöskään näitä tahmatassuja kylään. Pidän lapsista ja olen ajatellut, että yritän tavata pieniä lapsia ja vanhempia jossain ihan muualla.
Meillä lasipintaa ja vaaleita materiaaleja, isoja lattiasta lähteviä ikkunoita ja ne sormenjäljet, auts...
Ap:n aloituksessa ongelma oli ollut se, että ruokapöytää oli pitänyt siivota ruokailun jälkeen. Eikö ap voisi jakaa kaikille tiskirätit ja pyytää laittamaan astiat koneeseen tai tiskaamaan, jos on niin tarkka siisteydestä ja ehkä vähän laiskakin?
Miten ap toimisi aikuisen kohdalla, jos hän olisi sotkuinen. Tuttavallani on Parkinsonin tauti ja välillä voi tulla sotkua, koska käsien motoriikka on huono. Hän ei varmaan kelpaisi ap:n kotiin.
Huh mikä ketju :D kurjaa toki jos on lapsia jotka sottaa eikä vanhemmat huolehdi,itse en ole semmoisiin törmänny. Ja noista tahmatassuista valittavat niin eikö suomessa katsota että lapset pesee kätensä, muutenkin tuntuu olevan käytöstavat hukassa jos ei kylässä osaa olla. Itse en osaisi olla sellaisen ystävä joka ei kasvata lastaan koska olisimme sitten eri aaltopituudella.
Hulluksi on mennyt jos ei voi lapsia kylään kutsua...
asun etelä-euroopassa ja meillä käy usein 2-5v lapsia mutta vastaavia ongelmia ei ole, ei tarvi edes puuttua ei ne "lähmi" mitään ¨ja ovat ihan yhtä puhtaita kuin aikuisetkin.
Kyllä sitä normaalisti pitää siiivota vieraiden jälkeen varsinkin kun täällä ollaan sisällä kodeissa, köyhästä rikkaaseen.
toki voit sanoa.. vanhemmissa silloin vika jos lapset riehuu kylässä, ei lapsissa! itse en enää ystäväkseni laskisi jos joku näin sanois. julmaa tyhmää tai ihan mitä vaan mut siihen loppuis kanssakäyminen.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 16:16"]Minusta olet todella säälittävän tyhjää elämää elävä tiukkapipo. Sähän suorastaan syrjit tiettyä ihmisryhmää eli lapsia ja samalla oikeasti olet valmis hylkäämään ihmiset lapsien iän perusteella. Siis mä en ainakaan haluaisi olla sellaisen ystävä, jonka kotiin ei koskaan pääsisi. Itse kun tykkään kokata vieraille ja leipoa. Tulee mieleen huoneentaulu: a clean house is a sign of a wasted life! Pätee sinuun, mieti että sinulla on elinaikaa arviolta 40 vuotta. Onko siisteys oikeasti noin tärkeää? Siisteysfriikki, joka rakastaa kyläilyä ystäviä ja elämää[/quote]
Joo, voishan sen siivoukseen menevän puolituntisen päivässä käyttää vaikka Salkkarien katsomiseen, niin kukaan ei luulisi että on tuhlannut elämänsä turhuuteen...
Minua ei varsinaisesti haittaa lapsivieraat, toki vähän vanhemmista / perheestä riippuu tämäkin. Kaverillani on parivuotias poika, joka kyllä temmeltää ja menee, mutta ei kuitenkaan jätä sotkua perässään eikä ikinä koske mihinkään rikkimenevään (esim. lasiesineet, joita meillä on matalallakin) eikä ole myöskään tarvinnut hänen kohdallaan välittää sen kummemmin portittomista portaista. Siskoni pojat ovat molemmat alakouluikäisiä ja ovat silloin tällöin meillä yötä ja oikeasti tuntuu, että paikat pitäisi desinfioida heidän käyntinsä jälkeen. Emme syö aterioita olkkarissa, mutta napostelemme esim. leffaa katsoessa jotain ja toki annamme heidänkin niin tehdä ja murusia on ympäriinsä lattioita ja sohvaa, matot ja rahi vinossa yms. eikä tuon ikäisillä ihan joka tippa tunnu vessanpönttöön aina menevän. Mutta sitten heidän lähdettyään tulee siivottua eikä siinä onneksi sen kummempaa, koska hekin ovat sen ikäisiä, etteivät koske matalalla oleviin rikkimeneviin esineisiin tai juokse ympäri kämppää.
Yksi tuttavaperhe taas ei ole meillä vielä käynyt lasten kanssa enkä rehellisesti sanottu heitä kaipaa meille. Heillä on kolme lasta, joista vanhin on 3,5vuotias, pienimmät ovat kaksoset. He osaavat kyllä kotona mennä rappusissa, joten tuskin ne olisivat ongelma, mutta väitän heidän nappaavan hyllyiltä aika pitkälti kaiken mihin ylttävät. Mutta kaikista eniten useamman noin pienen lapsen kanssa jännittäisin koiriamme. Meillä on siis kaksi pikkukoiraa, joista toinen ei hirveästi lapsista välitä ja vähän pelkää sitä meteliä ja vilkkautta ja arvaamattomuutta. Vaikka toinen koira lapsista pitääkin, en halua sitäkään altistaa kolmen lapsen jahdille ja kun pieniä ovat, on kolme lasta aika vaarallistakin, kun ei voi olla varma mitä tapahtuu. Tästä on joskus ollut vanhempien kanssa puhettakin ja olenkin sanonut, että ymmärrän kyllä, että meillä on huomattavasti vaikeampi lapsien kanssa vierailla, koska on kaikki tavarat otettavissa + koirat ja rappuset eikä leluja tms. tekemistä. Tykkäämme muutenkin itse vierailla ystävillämme enemmän, niin pääsemme itse kotoa pois tuulettumaan :)
Mutta huvittavinta toki on, että olen itse nyt raskaana ja eka lapsemme siis. Saas nähdä miten itse tottuu tähän muutokseen ;)
Mä oon jo aikapäivät kieltänyt lasten tulon mun asuntoon, ellen erityisesti jostain syystä ole kutsunut. Pelkään niin paljon kaikkien rikkoutuvien asioiden puolesta, että ei kiitos lapsia.
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 12:48"]
Odotas ap vaan, kun lapsesi järjestävät kotibileitä. On sitten kivaa syyttää pikkulapsia, kun joku kännipäissään tönii sen teidän lampun rikki, oksentaa sille sohvatyynylle ja yksi kusee parvekkeelta terassikalusteille.
Onnea sinulle elämässäsi!
[/quote]
Ihana ajatus :)
En jaksanut lukea kuin ekan sivun, mutta pakko oli tulla kirjoittamaan, että ymmärrän ap:ta tosi hyvin! Meillä ei ole vielä niin isot lapset kuin ap:lla, vaan ala-asteikäisiä, mutta eivät enää sotke samalla tavalla kuin pienet lapset, eivätkä räplää koriste-esineitä, TV:n ja stereoiden nappeja jne.
Kun kylään tulee pikkulapsiperhe, noi pienet lapset tosiaan pyyhkivät räkäiset nenänsä meidän sohvatyynyihin/sohvaan, jättävät tahmatassujen jälkiä lattioihin ja ikkunoihin, muruja on joka paikassa jne. Ei mua niin paljon ärsytä imuroida ja pestä lattioita noiden vierailujen jälkeen, mutta vähän pysyvämmät jäljet ärsyttävät (just joku vauvan oranssi pulautus tai kakkatahra valkoisessa matossa jne.).
Ehkä oudointa tässä on se, että itse olen pph ja mulla on vuosia ollut 0-5-vuotiaita lapsia hoidossa. Ei mitään ongelmia heidän kanssaan, koska me pestään kädet, kun tullaan ulkoa sisälle, ruoan jälkeen pestään kädet ja suu jne. Aika helposti ovat myös oppineet, ettei stereoita yms. räplätä. 1-v kun syö, sotku on kamala, mutta sen jälkeen pyyhin lapsen käsien ja suun lisäksi myös pöydän ja syöttötuolin ja myös lattialta sinne lentäneet soseet yms. Sitä ihmettelen, kun ihan äärimäisen harvoin omassa tuttavapiirissä vanhemmat (eli kaverini) huolehtisivat siitä, että siivoaisivat lastensa jäljet, kun ovat kylässä (enkä tarkoita mitään lattianpyyhkimistä, mutta just niitä tahmaisten käsien pesemistä jne.). Tapansa kullakin, mutta itse näen noita pikkulapsiperheitä mielummin esim. puistossa tai heidän omassa kodissaan, niin oma koti pysyy siistinä.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 14:48"][quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 14:40"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 14:34"]
Vuoroin vieraissa tai jos voit käsi sydämellä sanoa ettet vienyt omiasi kyläilemään kun olivat pieniä niin senkus sanot. Jos veit (sotkivat tai ei,aikakin kultaa muistot) niin aika tökeröä.
[/quote]
Ei käyty melkein koskaan. Saatiin lapset 10 vuotta aiemmin kuin kaverit kaksikymppisinä, joten kenenkään opiskelijabokseihin ei koskaan meitä kutsuttu. Meillä oli iso koti, niin paljon helpompaa oli kutsua kaikki aina meille. Nyt alkaa kavereilla olla jälkikasvua ja eron pikkulapsiperheen kodista aikuiskodiksi alkaa tajuta.
Tuntuu oikeasti oudolta, että joku napero nappaa sohvatyynyn itselleen ja lähtee kävelemään ympäri asuntoa se kädessään, rutistaa sitä nenäänsä vasten ja siihen jää ilman räkätautiakin jälkiä. Ei meillä kukaan tee sellaista, kun lapset ovat jo isoja. Pikkulapsivaiheessa tuo olisi ollut ihan normaalia, eikä kaikkea voi kieltää, mutta nyt ei ne sohvatyynytkään ole mitään euron Ikea-kamaa..
Rakastan siis lapsia, kyse ei ole tästä.
ap
[/quote]
Oletko ihan varma, ettei sinusta ole kehittymässä kontrollifriikkiä kuten joku jo yllä hieman arveli? Minäkään en tarkoita tätä pahalla, mutta jos tavaroista ja puhtaudesta on tullut sinulle niin tärkeitä, että se aiheuttaa tavallisten lapsivieraiden osalta ahdistusta, miettisin ehkä mahdollisuutta tähän. Jos jokin asia aiheuttaa ahdistusta tai häiritsee sosiaalisia suhteita, ei se enää ole aivan normaalia.
Oma anoppini on tästä hyvä esimerkki. Vuosi vuodelta hän on tässä 15v aikana pahentunut. Nyt ei kestä enää yhtään mitään sotkua, ahdistuu jos lapsista joku koskee sohvatyynyyn tai siirtää sen paikkaa.
Mieti itsellesi, mitä haluat kodilta? Onko se ainainen siisteys ja järjestys vai onko koti paikka, joka palvelee myös ihmissuhteitasi. Sinulla ei ole nyt lapsenlapsia, mutta joku päivä niitä on. Jos vietät aina vain eristäytyneempää elämää lapsista ja tavallisesta sotkusta, voi olla kova paikka kun lapsenlapset pelmahtaa eräänä päivänä kotiisi.
[/quote]
Kukas sinä olet sanomaan että aapeelle välttämättä tulee lapsen lapsia?
Pikkulapsen äitinä olen tätä mieltä:
Tottakai voit sanoa sen ääneen! Jos olisit ystäväni, tapaisin sinua mieluummin joko kotonasi ilman lastani tai sitten mentäisiin vaikka kahvilaan/leikkipuistoon/yms., jolloin lapsenikin tulisi mukaan, kuin että olisit ahdistunut ja vaivaantunut vieraillessamme.
Olen koko aikuisikäni pitänyt linjaa siitä, että meillä ei (siis opiskeluaikoina, ennen lasta) pidetä jatkoja. En halua humalaisia ihmisiä kotiini.
Mä kannatan suoraan sanomista. Jopa arvostaisin sitä. Ymmärrän kauniisti sisustetun kodin päälle, ja sen, että sen haluaa säilyttää kauniina ja järjestyksessä. Kyllä minä sanoin ystävälleni suoraan kun hän nappasi lapsensa vaipan pois meillä kyläillessään koska lapsi opetteli potalle. Ei kiitos liruja meidän sohvalle vaikka omiakin pieniä lapsia oli. Ei se vaan ollut soveliasta. Ystävä ymmärsi vaikka vähän ehkä nyrpisteli. Hyvissä väleissä silti ollaan ja nauretaankin tuolle jo. Kannatan että sanoo vaan nätisti miten asia on, onhan siinä vaarana että ihmiset ottaa nokkiinsa, mutta ei kai sille sitten mitään voi. Minulla on pieniä lapsia ja hemmetin ihania ja rakkaitakin ovat tahmatassuineen kaikkineen, mutta ymmärrän että ehkä kaikki eivät ajattele näin.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 16:16"]Minusta olet todella säälittävän tyhjää elämää elävä tiukkapipo. Sähän suorastaan syrjit tiettyä ihmisryhmää eli lapsia ja samalla oikeasti olet valmis hylkäämään ihmiset lapsien iän perusteella. Siis mä en ainakaan haluaisi olla sellaisen ystävä, jonka kotiin ei koskaan pääsisi. Itse kun tykkään kokata vieraille ja leipoa. Tulee mieleen huoneentaulu: a clean house is a sign of a wasted life! Pätee sinuun, mieti että sinulla on elinaikaa arviolta 40 vuotta. Onko siisteys oikeasti noin tärkeää? Siisteysfriikki, joka rakastaa kyläilyä ystäviä ja elämää[/quote]
Mikä ihmeen oikeus pitäisi olla "päästä ystävän kotiin". Minulla ainakin on paljon myös sellaisia ystäviä, joiden kotona en ole käynyt eivätkä he minun. Tällä asialla ei ole mitään tekemistä lapsien kanssa. On paljon muitakin paikkoja nähdä kuin koti.
Saat sanoa sen ääneen. :) meillä on yksi lapsi ja enempää ei todellakaan tule, koska en kestäisi sitä kaaosta, jonka useampi ipana saa aikaan. Tuo yksikin saa huushollin ihan riittävästi mullin mallin. Ja se on oma, joten sitä rakastaa kaikesta huolimatta. Vieraiden klähmäkäpälät on taas vähän eri juttu...
Kyllä mun mielestä niiden lasten vanhemmilla pitäisi olla jo itsellään käsitys siitä kenen luona kannattaa niiden muksujen kanssa käydä ja kenen ei. Toivon mukaan käsitykset vierailujen tarkoituksesta siirtyvät ihan ymmärryksen kautta, eikä niin että siitä tarvitsisi sanoa.
Kai useimmat vanhemmat tajuavat kenen luokse kannattaa mennä ja kenen ei.
Itse kun olin mukula, olisin mieluummin jäänyt kotiin kuin mennyt sinne äipän tylsälle kaverille jonka luona ei ole mitäön tekemistä eikä puhuttavaa. Parempi kun äipät käy näiden ystävien luona itsekseen.
Meillä on neljä lasta, eikä sotkuista eikä todellakaan sotketa kylässä varsinkaan - mutta eipä haluta, ap, teille tullakaan.