Pitkittynyt nuori aikuisuus

[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 14:16"]

Elämän kuuluu edetä, ihmisen luontaiseen kehitykseen kuuluu pyrkimys siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Jos 35vee edelleen pesettää pyykkinsä vanhemmillaan ja maksattaa puhelinlaskuja heillä,  eli jatkaa yläastelaisen elämäntyyliä, niin ei herranjestas..!

[/quote]

Tässä aloituksessa puhutaan monenlaisista asioista. Minustakin tuo, jos ihminen ei ainakin pyri taloudelliseen itsenäisyyteen, on kyllä aika vastuutonta elämää. Jokaisen työkykyisen pitäisi minusta pyrkiä siihen, että ei ole toisten elätettävänä. Nykyisenä kovan työttömyyden aikana aina toki ei siihen kaikki pysty, mutta ainakin halu saada töitä pitäisi olla ja yritystä. Muutenkin huoltosuhde on heikko tässä maassa, ei enää kaivata ihmisiä jotka pystyisivät kyllä työhön ja olisivat työikäisiä, mutta eivät tee töitä. Onneksi sellaisia käsittääkseni on kuitenkin aika vähän, ja nämä ovat usein esim. mt- tai alkoholiongelmista kärsiviä.

Mutta sitten samassa aloituksessa puhutaan myös esim. lapsettomuudesta ja siitä että juhlii, että valitsee itse elämäntapansa "itsekkäästi". Siinä ei minusta ole mitään pahaa tai epäkypsää. Ihminen saa niin halutessaan valita elää vain itselleen, vain itsensä näköistä elämää. Joillekin se sopii paljon paremmin kuin perhe-elämä. 

[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 14:12"]

Tämä johtuu siitä että esim. 50 vuotta sitten vielä oli isot laumat lapsia.

Tässä välissä oli sukupolvi jossa jokaiseen perheeseen syntyi vain 1-2 lasta. Näitä herranterttuja sitten pidettiin kuin kukkaa kämmenellä, syntyi epänormaali suhde vanhempien ja jo aikuisten lasten välille. Kun perheessä oli enää vain 1 poika, laitettiin kaikki aika, vaiva ja odotukset häneen (tosin onhan näitä prinsessoitakin joita on äiti ja isi palvoneet).

Ilokseni olen huomannut että lapsilaumat ovat tässä hiljattain ruenneet kasvamaan. Tämä kehitys on positiivista.  Terve kilpailu sisarusten välillä varustaa parempaan tulevaisuuteen.

[/quote]

Tässä on vain se ongelma, että kun nämä passatut herrantertut sitten sikiävät päälle kolmikymppisinä, parutaan, että itsekö tässä joutuu omat lapset hoitamaan, miksi isovanhemmat ei välitä ja hoida minun MinttuJanttereita.

Kun ne isovanhemmat huokaisee, että vihdoin ne kolmikymppiset lapset alkaa itsenäistymään, heillä onkin yhtäkkiä lapsenlapset jaloissa, että ne ikinuoret vanhemmat saa jatkaa vapaata elämää.

Jos et hoida, uhkaillaan, että ei sitten tulla vanhainkotiin katsomaan.

No kas, kun nämä aloituksessa kuvaillut tyypit eivät kuitenkaan ole niitä onnellisimpia ihmisiä.. ja usein vielä nämä massamurhaajat löytyvät juuri tästä ap:n mainitsemasta kategoriasta.. joten huono vertaus 20.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 14:22"]

No joo, tavallaan oot oikeassa 19. Mutta kertooko tuollainen vastavirtaan pyyhältäminen kuitenkin jostain kehityksellisestä "blokista"? Ettei toimi siten, kuin yleensä "kuuluu"?

[/quote]Ai, että vastavirtaan ei saisi pyyhältää? Minusta se on jokaisen yksilön valinta miten hän oman elämänsä järjestää. Toiset eivät edes saa lapsia vaikka kuinka kuuluisi, joten siihenkin on pakko tyytyä. Toiset eivät saa puolisoa vaikka kuinka kuuluisi kun eivät vaan osaa valita sopivaa. Toiset sairastuvat vakavasti kesken kaiken eivätkä edes elä vanhaksi vaikka kuinka kuuluisi.

Luulisi, että nykyaikana olisi jo enemmän suvaitsevaisuutta myös tällaista sinänsä ihan haitatonta elämäntapaa kohtaan. Kun siedetään mamut, homot ja vaikka mitkä.

Ihanaa, että jokainen voi itse valita, millaista elämää haluaa elää. Itse olen elänyt tätä voiettäniinnoloa- nuoruutta tänne 28-vuotiaaksi asti. Pyykkejä en ole äidillä pesettännyt, mutta olen keskittynyt vain ja ainoastaan itseeni (ja välillä vähän mieheenkin :D), tehnyt töitä, opiskelen edelleen, matkustellut ja ostanut kaikkea kivaa niiiin itsekkäästi itselleni. Vasta nyt on tullut ajatus, että voishan sen lapsenkin vaikka hankkia.

Ei ole tullut mieleenkään yhteiskunnan painostuksen takia tehdä jotain, mikä ei itseä miellyttäis. Ai että miten noloa :))

Ei, kyllä ap:n aloituksessa on kyse lapsellisuudesta ja ennen kaikkea HUONOTAPAISUUDESTA. Voi olla lapseton ja nauttia elämästä ilman suurempia vastuita, mutta vähintä mitä pitäisi olla, olisi taloudellinen itsenäisyys, ja hyvät, kohteliaat käytöstavat ja itsenäisyyden osoittaminen omien vanhempien suhteen. 

Hehhe, heti kalahti joidenkin nilkkaan :)

Itseäni kiinnostaisi kuulla miten vanhempanne, sukulaisenne, ystävät ja seurustelukumppanit suhtautuvat siihen että edelleen yli 3-kymppisenä olette vanhemmista riippuvaisia ja tarvitsette heidän apuaan kodinhoidossa ja raha-asioissa.

Tästä tuli muuten dokkarikin teemalta muutama viikko sitten. Amerikassa ja Kanadassa on jopa kursseja vanhemmille missä valmistaudutaan siihen että täysi-ikäinen lapsi heitetään omilleen. Siellä ongelma on räjähtänyt käsiin, aikuiset lapset eivät osaa irrottautua vanhemmistaan.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 14:23"]

[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 14:12"]

Tämä johtuu siitä että esim. 50 vuotta sitten vielä oli isot laumat lapsia.

Tässä välissä oli sukupolvi jossa jokaiseen perheeseen syntyi vain 1-2 lasta. Näitä herranterttuja sitten pidettiin kuin kukkaa kämmenellä, syntyi epänormaali suhde vanhempien ja jo aikuisten lasten välille. Kun perheessä oli enää vain 1 poika, laitettiin kaikki aika, vaiva ja odotukset häneen (tosin onhan näitä prinsessoitakin joita on äiti ja isi palvoneet).

Ilokseni olen huomannut että lapsilaumat ovat tässä hiljattain ruenneet kasvamaan. Tämä kehitys on positiivista.  Terve kilpailu sisarusten välillä varustaa parempaan tulevaisuuteen.

[/quote]

Tässä on vain se ongelma, että kun nämä passatut herrantertut sitten sikiävät päälle kolmikymppisinä, parutaan, että itsekö tässä joutuu omat lapset hoitamaan, miksi isovanhemmat ei välitä ja hoida minun MinttuJanttereita.

Kun ne isovanhemmat huokaisee, että vihdoin ne kolmikymppiset lapset alkaa itsenäistymään, heillä onkin yhtäkkiä lapsenlapset jaloissa, että ne ikinuoret vanhemmat saa jatkaa vapaata elämää.

Jos et hoida, uhkaillaan, että ei sitten tulla vanhainkotiin katsomaan.

[/quote]

Tämäkin totta. En tiedä onko koskaan ennen ihmiskuntamme historiassa ollut ikäluokka 30-40v näin jakautunutta kuin nyt:

nämä jotka hoidattavat lapsensakin iäkkäillä vanhemmilla, pyytävät surutta rahaa yms. Ja toisaalta taas tämä ryhmä jolla on tahtoa ja taitoa pärjätä itsenäisesti ja jonain päivänä jopa auttaa itse niitä iäkkäitä vanhempia.

Voi vaan toivoa että omat lapseni kuuluisivat tähän jälkimmäiseen ryhmään....

Niin, aloituksessahan on juuri kyse tästä, arvoisa 26. Sinä edustat juuri tätä pitkittyneen nuoren aikuisuuden viiteryhmää, et edes häpeä etkä oikein edes ymmärrä, että sinuunkin tämä kalikka kalahtaa. Sitähän tässä nyt juuri ihmetellään, että miksi sinun käytöksesi on täällä Suomessa normaalia? 

[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 14:00"]

[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 13:58"][quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 13:54"]

Sama huomattu. Aika upeeta tälleen 3-kymppisenä naisena etsiä joukosta sitä Herra Oikeaa. Jotenkin treffeillä ei haluaisi kuulla mitään pleikkarinpeluusta ja siitä miten äitee pesee kolmevitosen pyykit ;)

[/quote]

Ja itse et varmasti koskaan katso telkkaria, elokuvia tai lue kirjoja senkin keskenkasvuinen mielikuvitusleikkijä.

[/quote]

Mitä?

[/quote]

Oletko idiootti vai tekeydytkö sellaiseksi?

No eivät ne kaikki ole miehiä, eikä tämä ole uusi ilmiö. Olen 50-vuotias nainen ja olen koko elämäni elänyt kaupunkilais"nuoren" elämää, sillä erotuksella, että olen tiukasti itsenäinen, en tod. käy pesettämässä vanhemmillani pyykkejäni.

Mut muuten elämä on mennyt (opiskelu)-työ-harrastukset-ystävät/lemmikit-bailaus-matkustelu -linjalla. Perhe-elämä ja lapset eivät ole kiinnostaneet pätkääkään. Mieluummin keskustelen uusimmasta indiemusasta, Star Trekin ja StarWarsin eroista, rymyän yökaudet tähtiä kuvaamassa, surffaan nettimaailman syövereissä tai luen uusinta proosaa.

Olen joidenkin mielestä pysyvästi lapsellinen kehdosta hautaan, ehkäpä niin, en ole kauheasti katunut, perhe-elämä ei ole kaikkia varten ja on vain hyvä, että nykyään on vaihtoehtoja, eikä samaa muottia tuputeta kaikille. Kummallekin elämäntavalle löytyy eläjänsä, plussansa ja miinuksensa. Turha toisen elämää on kadehtia - mutta aina tää lause menee kuuroille korville ja jengi jatkaa vertailua jä märehtimistä. No, kukin tyylillään, saahan sen elämän niinkin kulumaan.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 14:22"]

No joo, tavallaan oot oikeassa 19. Mutta kertooko tuollainen vastavirtaan pyyhältäminen kuitenkin jostain kehityksellisestä "blokista"? Ettei toimi siten, kuin yleensä "kuuluu"?

[/quote]

Mistäs nämä "kuulumiset" tulee? Eikö ole pikemminkin suurta kypsyyttä rikkoa menneiden sukupolvien kahleet ja elää aidosti itsensä näköistä elämää? Ennenaikaan se ei ollut mahdollista useimmille, mutta nykyisin on onneksi. Osalle se itsensä näköinen elämä tarkoittaa perinteistä perhe-elämää, osalle taas ihan jotain muuta.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 14:29"]

Niin, aloituksessahan on juuri kyse tästä, arvoisa 26. Sinä edustat juuri tätä pitkittyneen nuoren aikuisuuden viiteryhmää, et edes häpeä etkä oikein edes ymmärrä, että sinuunkin tämä kalikka kalahtaa. Sitähän tässä nyt juuri ihmetellään, että miksi sinun käytöksesi on täällä Suomessa normaalia? 

[/quote]Siis mikä vastaaja 26 tavassa elää on vikana? Eikö se ole juuri hyvä, ettei hanki lapsia ennen kuin on siihen valmis ja halukas?

Ko. elämäntapa on yleistä ainakin Helsingissä ja olin itse päälle kolmekymppisenä aivan samanlainen, kunnes tapasin mieheni ja muutuin pikkuporvarilliseksi omistusasunto-lapset-farmariauto-ihmiseksi. Edelleenkin useiden duunikaverien (nelikymppistenkin) elämä pyörii bilettämisen ja matkailun ympärillä ja musta se on ihan ok. Näin perheellisenä edelleen kaipaan sitä vapaata soljumista, jossa ajatukset pyörivät seuraavan ulkomaanreissun ympärillä comfort-foodina oli pizza ja cocis ja tuli notkuttua tietokoneen ääressä illat pitkät. Isä tosin välillä auttoi laskuissani jne. Nykyään olen "tylsä" aikuinen, joka maksaa itse laskut ja joka ei enää pääse äkkilähdöllä reissuun koska tahansa työpaikan lomien puitteissa.

Ei ole välttämättä vikaa, mutta ihmetellä voi, milloin noin vanhaksi naiseksi (28v) noin lapsekas elämäntapa muuttui normaaliksi, suorastaan normiksi.

Jos täällä on joku visionääri, voisiko joku pohtia tätä vähän älykkäämmästä, yhteiskunnallisesta näkökulmasta? Vasta tainnut yksi kommentti olla järkevä, jossa puhuttiin lapsiluvun muuttumisesta ja sisaruuden merkityksestä. Muakin mietityttää tämä.

Täh, miten sä VOIT kaivata tuota elämää, kun olet saanut perheen ja lapset vastapainoksi?!?

Suomessa kaikki tulee liian helpolla. Ei ole tarvittavaa nöyryyttä, että ymmärtäisi edes hävetä, ettei ole enää normaalia käyttäytyä noin, jossain vaiheessa sen vain on loputtava. Normaali ihminen HALUAA että tuo vaihe loppuu.

Kerrotko vielä 36, mikä tuon 28-vuotiaan elämässä on niin lapsekasta? Se, että elää oman mielensä mukaan ja on onnellinen?

28-vuotias nainen on jo vanha. 28 on jo ajat sitten saavuttanut ikävaiheen, jolloin suurin osa alkaa haluta jälkikasvua, pesäeroa omiin vanhempiinsa ja tulee tunne, että elämässä on oltava jotain muutakin kuin oma napa. 

28-vuotias ei enää välttämättä edes lisäänny.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 14:39"]

Suomessa kaikki tulee liian helpolla. Ei ole tarvittavaa nöyryyttä, että ymmärtäisi edes hävetä, ettei ole enää normaalia käyttäytyä noin, jossain vaiheessa sen vain on loputtava. Normaali ihminen HALUAA että tuo vaihe loppuu.

[/quote]

Sanot että loputtava ja "normaali ihminen haluaa"... Kuka on se joka määrää että on loputtava ja mikä on normaalia? SInäkö? Kuka sinut on asettanut muiden elämän tuomariksi?