Pitkittynyt nuori aikuisuus

Itse kuulun ehkä osittain aloittajan kuvailemaan ihmisryhmään. Tosin sillä erotuksella että olen itsenäinen, työssäkäyvä ja maksan laskuni ihan itse sekä pesen pyykit ihan itse omassa kodissani.

Olen itsekäs, pinnallinen ja nautinnonhaluinen, en halua lapsia pilaamaan tätä elämääni. Matkustelen paljon ja viikonloput vietän grillijuhlissa ystävieni kanssa, talvisin sitten kokkailaan sisällä ja juodaan viinejä yms. Vastapainoksi tälle kaikelle minulla on oma hevonen joka toki tarvitsee hoitoa päivittäin. Ajattelin jatkaa näin elämäni loppuun saakka, nauttia ja tehdä mitä itse haluan. Mitä pahaa/väärää siinä on kun en toiminnallani kuitenkaan ketään satuta.

Terv. 33v.

En tunne ketään, joka olisi vielä kolmekymppisenä vanhemmistaan riippuvainen tai pesettäisi pyykkinsä siinä iässä äidillään. En ketään. Meillä isovanhemmat ovat passattuja vierailijoita, eivät hoitoapua. 

No voi herranjestas, kun kaikki pitää rautalangasta vääntää..

Okei, no selitetään. Jos nyt ajatellaan ihmisen kehityskaariajattelua. Lapsuus kestää tietyn aikaa, sitten kehitys menee eteenpäin. Tulee esimurkkuikä, murkkuikä - nuoruus. Sitten tulee nuori aikuisuus jossa harjoitellaan aikuisen elämää, mutta ollaan vielä osittain nuoria. Sitten tulee vääjäämättä aikuisuus. Sitten keski-ikä, myöhäisaikuisuus, vanhuus..

Sitä aloituksessa ihmetellään, että miksi tuo yksi vaihe venähtää suhteettoman pitkäksi. Jopa kahdeksikymmeneksi vuodeksi! Se ei kuulu enää normaalin piiriin, vaan jotain on jäänyt jumiin, ja aloituksen tarkoitus on pohtia, miksi näin käy nykyään aika usein Suomessa.

42, et sä kuulu mitenkään mun aloituksessa kuvailtuun ryhmään. Olet selvästi aikuinen, ja vela. 

ap

Kuulun kans tohon mammoja karvivaan itsekkääseen porukkaan ja tyytyväinen olen! Olen tosin vasta 25-vuotias, joten ehkä armahdatte minut! Saatan jopa lapsen hankkia joskus, mutta vasta sitten, kun olen siihen valmis, enkä silloin kun joku toinen niin haluaa.

46,miksi roikut vauvapalstalla?!? Ja tietoisku: lapsia ei hankita. EIkä varsinkaan silloin kun niitä ITSE halutaan. Olet kyllä tosi lapsellinen.

Huoh, ei juuri yhtään järkeviä pohdintoja kiinnostavasta aiheesta.. pitihän tämä taas arvata.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 14:47"]

No voi herranjestas, kun kaikki pitää rautalangasta vääntää..

Okei, no selitetään. Jos nyt ajatellaan ihmisen kehityskaariajattelua. Lapsuus kestää tietyn aikaa, sitten kehitys menee eteenpäin. Tulee esimurkkuikä, murkkuikä - nuoruus. Sitten tulee nuori aikuisuus jossa harjoitellaan aikuisen elämää, mutta ollaan vielä osittain nuoria. Sitten tulee vääjäämättä aikuisuus. Sitten keski-ikä, myöhäisaikuisuus, vanhuus..

Sitä aloituksessa ihmetellään, että miksi tuo yksi vaihe venähtää suhteettoman pitkäksi. Jopa kahdeksikymmeneksi vuodeksi! Se ei kuulu enää normaalin piiriin, vaan jotain on jäänyt jumiin, ja aloituksen tarkoitus on pohtia, miksi näin käy nykyään aika usein Suomessa.

[/quote]

Nämä kaikki vaiheet tulevat kyllä niillekin, jotka valitsevat perinteisestä poikkeavan elämäntavan. Niihin liittyy henkisesti paljolti samoja asioitakin riippumatta siitä onko valinnut perhe-elämän vai jotain muuta. Esimerkiksi keski-iässä kaikkia yleensä mietietyttää vanheneminen, sekä oma että vanhempien, ja kuolema.

Henkisesti hyvin kypsä tai hyvin epäkypsä voi olla riippumatta perinteisten yhteiskunnan normien toteuttamisesta tai toteuttamatta jättämisestä. 

[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 14:51"]46,miksi roikut vauvapalstalla?!? Ja tietoisku: lapsia ei hankita. EIkä varsinkaan silloin kun niitä ITSE halutaan. Olet kyllä tosi lapsellinen.

[/quote]

Ainiin lapsethan on jumalan lahja blaablaa. Kyllä ne hankitaan silloin kun itse halutaan, eri asia jos lapsettomuus vaivaa.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 14:51"]

46,miksi roikut vauvapalstalla?!? Ja tietoisku: lapsia ei hankita. EIkä varsinkaan silloin kun niitä ITSE halutaan. Olet kyllä tosi lapsellinen.

[/quote]

Hei nyt on mennyt ohi, että missä on se joku, joka määrää lapsien ajankohdan? Oletko se sinä? Itse olen nimittäin HANKKINUT omani juuri silloin, kun tunsin olevani siihen valmis kysymättä keltään. Anteeksi kovin.

Kyllä mä käyn useinkin syömässä vanhemmilla, itse ne pyytää. Ja joo matkustelen paljon eikä mulla oo lapsia. Kouluunkin pyrin uudestaan kun vanha ala ei enää oikein kiinnosta. Töitä teen kyllä itse ja pesen omat pyykkini. Ja oon nainen 30 v. Moni kyllä kadehtii mun elämäntyyliä, tiedän.

Kyllä mä käyn useinkin syömässä vanhemmilla, itse ne pyytää. Ja joo matkustelen paljon eikä mulla oo lapsia. Kouluunkin pyrin uudestaan kun vanha ala ei enää oikein kiinnosta. Töitä teen kyllä itse ja pesen omat pyykkini. Ja oon nainen 30 v. Moni kyllä kadehtii mun elämäntyyliä, tiedän.

Jaa, no kyllä 28-vuotias on nuori vielä, ainakin Alkon myyjän mielestä kun muistaa joka kerta paperit kysyä :D 

En kyllä kadehdi sun elämää, melkein säälin 53. Ja viestissäsi paljastit, että osasyy elämäntyyliisi ovat vanhempasi. Miksi surffaat vauvapalstalla?

Munasolujasi ei kiinnosta alkon myyjän kyvyttömyytesi arvioida ikääsi, 28vee.

Olipas taas aloitus.

Itse en tiedä/tunne yhtäkään AP:n kuvailemaa ihmistä. Sellaista, joka "nuori aikuisuus" olisi pitkittynyt ja ruinattaisiin vanhemmilta rahaa. Mutta tunnen useita "ikuisuusopiskelijoita", vuokralla päälle 30-vuotiaana asuvia, taivaanrannan maalareita ja matkustelijoita. Erotuksella AP:n kuvailusta, kyseessä on ihmisiä jotka itse maksavat elämänsä ja pesevät pyykkinsä. Voin rehellisesti jopa sanoa, että minä ja mieheni ollaan tällaisia. Ei ole omaa asuntoa, lapsia eikä farmariautoa, koska me emme halua niitä.

Mielestäni on erikoista, miten edelleen monelle on niin vaikea ymmärtää se, että kaikki eivät halua elämältään samoja asioita. Ei opiskele-tapaa mies-mene töihin-ostakaa asunto-menkää naimisiin-hankkikaa lapsia-eläkää lopun elämäänne näin, kesälomien ja lasten mukaan -kaava ole missään nimessä ainoa oikea, aikuismainen vaihtoehto. Kyllä, se on valtaosalle se "päävaihtoehto" ja moni tätä ihan sydämestään haluaa. Kuitenkin on myös suuri osa, jotka tätä ei halua.

Onko aikuisuutta "alistua kohtaloonsa" ja alkaa elämään elämäänsä niin, kuin muut sitä sinulta odottaa? Miksi omasta elämästään ei saisi nauttia ja tehdä asioita, mitkä itsestä tuntuu hyvältä ja luonnolliselta? Vaikka se tarkoittaisikin vuokralla asumista, opiskelua, työssä käyntiä, makaronin syöntiä ja rahojensa hassausta matkusteluun ja baareihin.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 14:47"]

No voi herranjestas, kun kaikki pitää rautalangasta vääntää..

Okei, no selitetään. Jos nyt ajatellaan ihmisen kehityskaariajattelua. Lapsuus kestää tietyn aikaa, sitten kehitys menee eteenpäin. Tulee esimurkkuikä, murkkuikä - nuoruus. Sitten tulee nuori aikuisuus jossa harjoitellaan aikuisen elämää, mutta ollaan vielä osittain nuoria. Sitten tulee vääjäämättä aikuisuus. Sitten keski-ikä, myöhäisaikuisuus, vanhuus..

Sitä aloituksessa ihmetellään, että miksi tuo yksi vaihe venähtää suhteettoman pitkäksi. Jopa kahdeksikymmeneksi vuodeksi! Se ei kuulu enää normaalin piiriin, vaan jotain on jäänyt jumiin, ja aloituksen tarkoitus on pohtia, miksi näin käy nykyään aika usein Suomessa.

[/quote]

Jospa jotakin on muuttunut, jotakin perustavanlaatuista. Kaikesta jenkkiläisestä hehkutuksesta huolimatta ehkä se perhe ei olekaan se kaikkein tärkein, ehkä se on vain yksi osa nykyihmisen elinkaarta ja vielä kaiken lisäksi sellainen osa, jonka voi jättää pois tai korvata toisella osalla.

Kaikki eivät halua lisääntyä, kaikki ei ole perheihmisiä, näille luultavasti työ ja sen kautta tuleva itseilmaisu voi olla se tärkein asia maailmassa. Joillekin esim vapaaehtoistyö, harrastukset ja bailaus (onnea vain, jos pystyy ton jotenkin rahoittamaan, heh), vaihtoehtoyhteisöt jne.

Elinkaariajattelu nyt muutenkin kannattaisi riisua siihen oleelliseen: syntymä-lapsuus-nuoruus-aikuisuus-vanhuus-kuolema. Ja älkää nyt sappeenne hukkuko, kyl se ikuinen nuoriaikuinenkin siinä vanhenee, vaikka se ehanan tylsä aikuisuus jäisikin kokematta. Hih.

Varmaan sua hämmentää aloitus, kun et osannut sitä oikein edes lukea 57. Naiset ovat vissiin mestareita lukemaan rivien välistä VÄÄRIN.

Tarkoitus oli pohtia sitä, miksi tällainen elämäntyyli on Suomessa nykyään normi. Myös siis sinun elämäntyylisi. Tarkoitus ei ollut sitä itsessään kritisoida, vaikka onkin noloa olla riippuvainen vanhemmista, mikä ei vissiin sinulla ole edes tilanne.

On ok kolmikymppisenä

- olla lapseton

- bailata

- matkustella

- tuhlata rahansa ulkonasyömiseen

- näyttää nauttivansa elämästä

Ei ole ok kolmikymppisenä

- olla vanhempiensa elätettävänä, heillä on oikeus jo aloittaa oma elämänsä

- pesettää pyykkejä vanhoilla vanhemmillaan 

- olla vuosikausia työttömänä ilman halua tehdä töitä (ellei ole kotiäitinä tai -isänä)

Jälkimmäisiä tyyppejä en tunne enkä tiedä yhtäkään.

Enemmän vaivaa keskivertolapsiperheestä erittäin kohtuullisinekin hoitoavun tarpeineen on isovanhemmille kuin aikuisen lapsen satunnaisesta pyykinpesusta tai siivoamisestakaan ;)

Lapsenlasten synttäri- ja joululahjarahoilla ja huvipuistolipuilla, harrastusavustuksilla tms. maksaa jo hyvin monta puhelin- ja muutakin laskua.

Mä itse elelen huolettomasti ja itsekkäästikin nyt, koska nyt se on mahdollista. Sitten kun vanhempani alkavat tarvita apua pärjätäkseen kotona, liikkumavapaus oman arjen ja huvitusten suhteen on mennyttä. Vanhemmiltani en ole apua pyytänyt enkä ole heistä taloudellisesti riippuvainen, mutta tyrkyttävät mulle väkisin rahaa ja myös apua (esim. muutoissa ja remonteissa) enkä jaksa tapella asiasta tai enää esittää sitä teatteria, että en kyllä ota tätä rahaa vaan kiitän vaan nätisti. Kai he auttamisestani jotain saavat, kun niin sitkeästi sitä tekevät. Tosin siellä kyläillessä yleensä minä laitan ruoat koko porukalle ja mökilläkin ruokahuolto kuuluu automaattisesti minulle.