Lue keskustelun säännöt.
Pitkittynyt nuori aikuisuus
23.04.2014 |
Olen pöyristynyt. Suomessa todella monet jo aikuiset ihmiset elävät outoa nuoren aikuisen elämää, jossa lillutaan jossain lapsen ja nuoren välimaastossa. Jopa 35-vuotiaat
- opiskelevat edelleen
- tulevat viikonloppuisin porukoille syömään, vaatteita pesettämään, rahaa pyytämään
- odottavat että vanhemmat passaavat kun tulevat kylään, itse surffaavat netissä, käyvät viihteellä, tsättäilevät kavereilleen
- kreisibailataan, matkustellaan, kaikki toiminta pyörii oman itsen ympärillä
- ei tehdä lapsia, ei välttämättä käydä edes töissä, ei kanneta minkäänlaista vastuuta yhteiskunnasta
- henkinen kehitys on ajoittain kuin pienellä lapsella.
Mä todellakin tiedän tällaisia nuoria monista perheistä, tuttavien sukulaisista tai lapsista, enkä voi kuin ihmetellä tätä kehitystä. Tuntuu erityisesti kaupunkialueilla olevan yleistä, maalla ihmisten touhussa sentään on hieman parempi tolkku.
Kommentit (170)
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 14:42"]
Itse kuulun ehkä osittain aloittajan kuvailemaan ihmisryhmään. Tosin sillä erotuksella että olen itsenäinen, työssäkäyvä ja maksan laskuni ihan itse sekä pesen pyykit ihan itse omassa kodissani.
Olen itsekäs, pinnallinen ja nautinnonhaluinen, en halua lapsia pilaamaan tätä elämääni. Matkustelen paljon ja viikonloput vietän grillijuhlissa ystävieni kanssa, talvisin sitten kokkailaan sisällä ja juodaan viinejä yms. Vastapainoksi tälle kaikelle minulla on oma hevonen joka toki tarvitsee hoitoa päivittäin. Ajattelin jatkaa näin elämäni loppuun saakka, nauttia ja tehdä mitä itse haluan. Mitä pahaa/väärää siinä on kun en toiminnallani kuitenkaan ketään satuta.
Terv. 33v.
[/quote]
Kaikella kunnioituksella ihan mielenkiinnosta kyselen, mutta ajatteletko niin että pilasit itse omien vanhempiesi elämän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua raivostuttavat ne ihmiset, jotka menevät ensin naimisiin ja ekan lapsen syntymän jälkeen alkavat katua. Lähipiirissä on kaksi perhettä, joissa mies häipyi ekan lapsen jälkeen / tokaa odottaessa kun päättivät, ettei perhearki olekaan kivaa. Taustalla oli monen vuoden parisuhde kummassakin tapauksessa. Nyt nuo miehet elävät uusien puolisoiden kanssa juuri ketjussa kuvattua pitkittynyttä nuoruutta, bilettävät ja matkailevat, eivätkä juuri välitä tavata lapsiaan.
Jotenkin katkeran kuuloista haukkumista puolin ja toisin tässä ketjussa. Sekä lapsettomat että "lapselliset" jankkaavat kuinka heidän tapansa elää on paras mahdollinen. Epävarmuutta omista valinnoistaan? Miten joku voi edes etenkään nykypäivänä ajatella, että on vain yksi ainoa oikea tapa elää? Miksi kaikkien pitäisi hankkia lapsia? Ja toisaalta mitä jos kukaan ei hankkisi niitä enää??
Tunnistan kyllä ainakin pari tällaista ap:n kuvailun kaltaista tyyppiä, mutta eivät mielestäni muutenkaan pelaa ihan täysillä korteilla. Ovat tosiaan jo yli 30v, toinen jo lähemmäs 40v. Matkustelevat tosiaan paljon ja asuvat vuokralla (näissä ei kummassakaan mitään pahaa, päinvastoin), mutta aina sitten matkojen välissä asuvat vanhemmillaan, kun on rahat loppu, tai sitten vaan haluavat esim joku kesä käyttää enemmän rahaa biletykseen, vaatteisiin tms. VToisaalta jos tämä on vanhemmille ok, niin mikäs minä olen sanomaan... Minua ahdistaisi olla niin riippuvainen vanhemmistani tai viedä vaikka jotain yhden illan säätöjä heidän luokseen!!
Toisaalta ehkä kenties juuri ne fiksuimmat ja mielenkiintoisimmat kaverini eivät ole hankkineet lapsia, ja elävät onnellisen oloisina "vain itselleen". Tosiasiassa saattavat hoitaa paljon kavereittensa lapsia, tehdä jotain hyväntekeväisyys- tai muuta tärkeää työtä, jossa auttavat avun tarpeessa olevia, joten oikeasti elävät enemmän muille kun moni perheellinen.
Sitten taas omalla kohdallani nautin lapsiperhearjesta aivan täysillä! On oikeasti parasta mitä mulle on tapahtunut. Lasten kanssa voi ja pitääkin tehdä myös kaikkea, me esim matkustellaan edelleen paljon. Ei ole pelkkää harmaata arkea koko ajan, päinvastoin minun elämäni on paljon värikkäämpää kuin ennen lapsia. Bileitä ei ole niin ikävä, minulle riittää kun pääsen muutaman kerran vuodessa ulos kavereiden kanssa.
AP, onko tällainen elämäntapa sinusta yhtä pöyristyttävä silloin, jos siihen liittyvät kaikki muut kohdat paitsi vanhemmilta rahan ja palvelusten pyytäminen/odottaminen?
Tunnistan kuvailemasi elämäntavan, mutten kyllä tuota vanhemmissa roikkumissa ja vanhempien passuuttamista. Tietysti monen sinkun suhde vanhempiin on todella kiinteä ja läheinen, koska lapsuuden perhe on ainoa oma perhe, jos parisuhdetta ja/tai lapsia ei ole. Se, että vanhempien luona vierailee usein, ei kuitenkaan tarkoita, että odottaisi vanhempien palvelevan ja avustavan taloudellisesti. Ehkä tällaistakin esiintyy, muttei kai kuitenkaan enää kolmikymppisten keskuudessa?
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 07:20"]
Jotenkin katkeran kuuloista haukkumista puolin ja toisin tässä ketjussa. Sekä lapsettomat että "lapselliset" jankkaavat kuinka heidän tapansa elää on paras mahdollinen. Epävarmuutta omista valinnoistaan?
[/quote]
Miten saat käännettyä epävarmuudeksi sen, että joku tietää, mitä elämältä haluaa, ja etenkin, mitä ei halua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 07:33"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 07:20"]
Jotenkin katkeran kuuloista haukkumista puolin ja toisin tässä ketjussa. Sekä lapsettomat että "lapselliset" jankkaavat kuinka heidän tapansa elää on paras mahdollinen. Epävarmuutta omista valinnoistaan?
[/quote]
Miten saat käännettyä epävarmuudeksi sen, että joku tietää, mitä elämältä haluaa, ja etenkin, mitä ei halua?
[/quote]
No jos samalla pitää haukkua ja vähätellä muita valintoja, niin epävarmuuttahan se on.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 07:35"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 07:33"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 07:20"]
Jotenkin katkeran kuuloista haukkumista puolin ja toisin tässä ketjussa. Sekä lapsettomat että "lapselliset" jankkaavat kuinka heidän tapansa elää on paras mahdollinen. Epävarmuutta omista valinnoistaan?
[/quote]
Miten saat käännettyä epävarmuudeksi sen, että joku tietää, mitä elämältä haluaa, ja etenkin, mitä ei halua?
[/quote]
No jos samalla pitää haukkua ja vähätellä muita valintoja, niin epävarmuuttahan se on.
[/quote]
Itse en pikaisella luvulla löytänyt mitään haukkumista. Esimerkki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kait itsekin melkein 30v vanhana keskenkasvuinen, vaikka joka viiva listassa ei pidäkään paikkansa.
- matkustan ja kreisibailaan
- en seurustele eikä just nyt ehkä huvittaiskaan, seuraa kun riittää muutenkin urheilulliselle miehelle
- klen tosin valmistunut tiedekorkeakoulusta kolmessa vuodessa 23-vuotiaana ja tällä hetkellä kuulun jo helposti ylimpään ansiotulodesiiliin.
- kun käyn kotona, äiti pesee vaatteet, pesee pyykit ja laittaa ruuat, not bad!
Bottom line, kannattaa ottaa parhaat puolet haltuun eri elämäntilaista!
Ainoa todellinen eteneminen mitä elämässä tapahtuu on vanheneminen ja kuolema. Kaikki muu on vain ihmisten kuvitelmaa. Ei se mitään etenemistä ole jos ostaa asunto-osakkeen tai rakentaa omakotitalon. Se on vaan kapitalistista hapatusta muttei mitään etenemistä. = )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 21 enkä voi kun säälien naurahtaa aina kun joku 27 v lähtee toiselle kierrokselle uutta koulutusta ja elää kun teini, vähän työkeikkaa siellä vähän täällä ja samoissa baareissa pyöritään joka viikonloppu kun nuorempi porukka oliskohan kannattanut miettiä noita kun oli nuori. Ja parhailla tapauksilla lapsiakin vielä, ilman miestä tietty ja sit vitutellaan kun elämä tuntuu menevän ihan pieleen no kenenköhän vika Se on, ja vastuu tietty lykätään muille, esimerkiksi vanhemmille tai kavereille.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 08:31"]
Olen 21 enkä voi kun säälien naurahtaa aina kun joku 27 v lähtee toiselle kierrokselle uutta koulutusta ja elää kun teini, vähän työkeikkaa siellä vähän täällä ja samoissa baareissa pyöritään joka viikonloppu kun nuorempi porukka oliskohan kannattanut miettiä noita kun oli nuori. Ja parhailla tapauksilla lapsiakin vielä, ilman miestä tietty ja sit vitutellaan kun elämä tuntuu menevän ihan pieleen no kenenköhän vika Se on, ja vastuu tietty lykätään muille, esimerkiksi vanhemmille tai kavereille.
[/quote]
Voi kun sä oot niin ihanan naiivi ja niin lapsi vielä... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse oon 35-vuotias, 2 lapsen äiti. Ensimmäisen sain ollessani 32 ja toisen ollessani 34. Eli siihen asti elin tälläistä ikiteinin elämää, tosin en koskaan pesettänyt pyykkejäni äidillä, enkä pyytänyt heiltä rahaa, vaikka heillä kävinkin usein kylässä. Ja äidin kanssa käytiin paljon ravintoloissa, teattereissa jne. Itse siis tienasin elantoni tekemällä pätkätöitä. Pätkätöitä tein siksi että pidin useiden kuukausien taukoja työnteosta joiden aikana reissasin ympäri maapalloa, välillä työskentelin myös ulkomailla. Bailasin paljon ja elin todella huoletonta elämää, ja sama jatkui kun tapasin mieheni 28-vuotiaana. Lopulta meille molemmille tuli sellainen olo että nyt on hyvä aika asettua aloilleen ja perustaa oma perhe.
Nyt perheenäitinä olen todella onnellinen siitä, että olen elänyt juuri niin kuin olen elänyt. Mikään ei ole jäänyt mietityttämään, ja kaikki on tullut tehtyä mitä itse halusi tehdä. Eli nyt ei tarvitse katkerana miettiä mitä uhrauksia on miehen ja lasten eteen tehnyt, mies on minulle täydellinen ja nautin todella nykyisestä elämäntilanteesta. SItten kun lapset muuttavat pois kotoa olen noin 50-55-vuotias. Jos olisin lapset tehnyt aikaisemmin, olisivat he muuttaneet pois jo 10 vuotta aiemmin mutta ei 40-vuotiaana voisi enää samoja asioita tehdä kuin 20-vuotiaana. Eli itsellä paras näin, toisilla ehkä hyvä toisella tapaa. Antaa kaikkien kukkien kukkia!
Kaikki ei välttämättä nauti tuosta pitkittyneestä nuoruudesta, vaikka ulospäin se siltä näyttäisi että menoa ja meininkiä piisaa. Minulla on noin 5 naispuolista ystävää, iältä 31-36 jotka kaikkein mieluiten olisivat perheen ja lasten kanssa jos heillä sellainen olisi. Ulkopuolisen silmin näyttää siltä että heidän elämänsä on täynnä pelkkää menoa, kyllähän he menevätkin, käyvät baareissa paljon, matkustelevat, shoppailevat jne..ovat lapsettomia, mutta tekevät sen vain sen takia kun ovat sinkkuja. Sinkkuna nyt ei jaksa kotonakaan aina olla. Ulkopuolisen silmään näyttää hyvinkin että elävät todella lapsellista elämää ikäisekseen, mutta kaikki etsivät tosiasiassa sopivaa miestä jonka kanssa pariutua :) Voipi olla että tässä puhutaan erilaisista ihmisistä, sellaisista jotka vakuuttavat etteivät edes haluisi pariutua tai saada perhettä. Uskon siihen, että monella "pitkittyneen nuoruuden" viettäjällä, etenkin naisilla on sisällä tyhjiö. Vietetään ns. villiä elämää mutta silti kaivataan jotain pysyvämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 08:31"]
Olen 21 enkä voi kun säälien naurahtaa aina kun joku 27 v lähtee toiselle kierrokselle uutta koulutusta ja elää kun teini, vähän työkeikkaa siellä vähän täällä ja samoissa baareissa pyöritään joka viikonloppu kun nuorempi porukka oliskohan kannattanut miettiä noita kun oli nuori. Ja parhailla tapauksilla lapsiakin vielä, ilman miestä tietty ja sit vitutellaan kun elämä tuntuu menevän ihan pieleen no kenenköhän vika Se on, ja vastuu tietty lykätään muille, esimerkiksi vanhemmille tai kavereille.
[/quote]
Lopeta typerä sääliminen. Ihmiset eivät pidä sellaisesta.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 20:57"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 08:31"]
Olen 21 enkä voi kun säälien naurahtaa aina kun joku 27 v lähtee toiselle kierrokselle uutta koulutusta ja elää kun teini, vähän työkeikkaa siellä vähän täällä ja samoissa baareissa pyöritään joka viikonloppu kun nuorempi porukka oliskohan kannattanut miettiä noita kun oli nuori. Ja parhailla tapauksilla lapsiakin vielä, ilman miestä tietty ja sit vitutellaan kun elämä tuntuu menevän ihan pieleen no kenenköhän vika Se on, ja vastuu tietty lykätään muille, esimerkiksi vanhemmille tai kavereille.
[/quote]
Lopeta typerä sääliminen. Ihmiset eivät pidä sellaisesta.
[/quote]
Aivan. Kukaan ei oo kiinnostunu jonkun 21-vuotiaan säälittelystä.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 21:58"]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 21:49"]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 21:36"]
Sulle 123: et taida kuitenkaan ymmärtää lukemaasi. Kirjoitan aivan selvästi, että nuoret eivät kykene selviytymään niissä työpaikoissa, jotka he ovat saaneet tai jotka on heille järjestetty.
En syyllistä sellaisia nuoria, jotka yrityksestä huolimatta eivät ole työpaikkaa itselleen saaneet. Se on ikävä asia.
[/quote]
Hmmm. Lukiessani tätä koko ketjua, kiinnitin huomioni erityisesti yhteen asiaan: viesteissä jatkuvasti kirjoitetaan siitä, miten ap:n tekstiä pitää tulkita. On vain yksi oikea tapa tulkita ap:n kirjoitusta, ja kaikki muut tavat ovat vääriä. Samoin on vain yksi ainoa oikea mielipide. On myötäiltävä ap:ta. Ymmärrän lukemani varsin hyvin. Lue itse tuo kokonainen kommenttisi. Niin, kirjoitat MYÖS (huomioi, että sanalla "myös" on merkitys) siitä, että nuoret lopettavat työnsä. Mielestäni tuo on todella suuri yleistys. Haluaisin viitteeksi luotettavaa tutkimustietoa.
Oikeasti pohdi, mikä asiassa sinua todella risoo. Miksi olet katkera? Miksi haluat korottaa itseäsi ja alentaa muita? Oletko saanut kolauksen itsetuntoosi? Suosittelen avun hakemista, jos et pääse yli tuosta.
[/quote]
Noh, itse tartut kaikkeen ja ymmärrät asioita ehkä jopa tahallaan väärin. Oisko sulla tarve jatkaa vielä sitä terapiaasi? Toivottavasti sulla on vielä varaa siihen.
[/quote]
Noup. Jestas, mitä puppua! En tartu "kaikkeen". Pohdipa tuon sanan merkitystä. Sana "kaikki" ei ole mikään kevyt sana. Eli taas aika suurta hatusta vedettyä yleistystä, joka ei pohjaudu minkäänlaiseen faktaan. Tartun mielestäni oleellisiin asioihin, minulle oleellisiin. Syytät minua perusteettomasti, että en ymmärrä lukemaani, joten eiköhän minulla ole oikeus avata asioita. Olen muuten kirjoittanut laudaturin äidinkielestä, joten enköhän kykene ymmärtämään ainakin jotain lukemaani... Älä sekoita keskenään tunteita ja tosiasioita.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 14:05"]
Öö ... Mitä sit sun mielestä pitäisi tehdä? Eikö jokainen saa tehdä elämällään mitä haluaa? Ei lapsia ole pakko tehdä eikä parisuhteeseen ryhtyä. Asuntoa ei tarvitse omistaa ja töissäkin voi käydä vain sen verran, että rahat riittävät minimalistiseen elämään.
[/quote]
Vanhemmat voi jättää rauhaan.
Sama huomattu. Aika upeeta tälleen 3-kymppisenä naisena etsiä joukosta sitä Herra Oikeaa. Jotenkin treffeillä ei haluaisi kuulla mitään pleikkarinpeluusta ja siitä miten äitee pesee kolmevitosen pyykit ;)
Ottamatta kantaa siihen, kuinka sotket eri ihmisten ominaisuuksia jonkin yleisen stereotyypin luomiseksi, suurin osa noista johtuu oikeistoliberalismin aiheuttamasta taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta epävarmuudesta, minkä vuoksi stabiilia elämää ei ole mahdollista suunnitella tai toteuttaa kuin jatkuvasti pienenevällä onnekkaiden joukolla.
Avioliitossa elävät perheelliset ovat tutkitusti sekä terveellisempiä, onnellisempia että tyytyväisempiä elämäänsä. Heikkous tällaisen pitkittyneen nuoren aikuisen elämäntyylin taustalla on yksinkertaisesti se, etteivät nautinnonhakuisuus ja hedonistiset arvot johda lopulta onnellisuuteen. Todella moni tällaista vapaata elämää viettävä aikuinen käyttää mielialalääkitystä ja kokee pohjimmiltaan tyhjyyden tunnetta. Vaikka olenkin itse vielä parikymppinen ja elämä on vielä valintoja täynnä, tiedän jo, ettei ikuinen nuoruus ole oikea tie.