Pitkittynyt nuori aikuisuus
Olen pöyristynyt. Suomessa todella monet jo aikuiset ihmiset elävät outoa nuoren aikuisen elämää, jossa lillutaan jossain lapsen ja nuoren välimaastossa. Jopa 35-vuotiaat
- opiskelevat edelleen
- tulevat viikonloppuisin porukoille syömään, vaatteita pesettämään, rahaa pyytämään
- odottavat että vanhemmat passaavat kun tulevat kylään, itse surffaavat netissä, käyvät viihteellä, tsättäilevät kavereilleen
- kreisibailataan, matkustellaan, kaikki toiminta pyörii oman itsen ympärillä
- ei tehdä lapsia, ei välttämättä käydä edes töissä, ei kanneta minkäänlaista vastuuta yhteiskunnasta
- henkinen kehitys on ajoittain kuin pienellä lapsella.
Mä todellakin tiedän tällaisia nuoria monista perheistä, tuttavien sukulaisista tai lapsista, enkä voi kuin ihmetellä tätä kehitystä. Tuntuu erityisesti kaupunkialueilla olevan yleistä, maalla ihmisten touhussa sentään on hieman parempi tolkku.
Kommentit (170)
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 13:54"]
Sama huomattu. Aika upeeta tälleen 3-kymppisenä naisena etsiä joukosta sitä Herra Oikeaa. Jotenkin treffeillä ei haluaisi kuulla mitään pleikkarinpeluusta ja siitä miten äitee pesee kolmevitosen pyykit ;)
[/quote]
Ja itse et varmasti koskaan katso telkkaria, elokuvia tai lue kirjoja senkin keskenkasvuinen mielikuvitusleikkijä.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 13:58"][quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 13:54"]
Sama huomattu. Aika upeeta tälleen 3-kymppisenä naisena etsiä joukosta sitä Herra Oikeaa. Jotenkin treffeillä ei haluaisi kuulla mitään pleikkarinpeluusta ja siitä miten äitee pesee kolmevitosen pyykit ;)
[/quote]
Ja itse et varmasti koskaan katso telkkaria, elokuvia tai lue kirjoja senkin keskenkasvuinen mielikuvitusleikkijä.
[/quote]
Mitä?
Kyse on kokonaisesta elämäntyylistä, jossa leijutaan jossain semiaikuisuuden ja lapsellisuuden välimaastossa. Ei oteta sitä ryhtiliikettä ja oteta vastuuta omasta elämästä. Onko tämä sitä pullamössöhöttösukupolvea? Mitä teen, etten kasvata omista lapsistani moisia?
Olen huomannut saman. Aivan äimänä kuuntelen keski-ikäisten duunikavereiden juttuja lapsosistaan.
Lisänä vielä se, että äidit hankkivat kovalla työllä lapsilleen kesätyö- ja harjoittelupaikkoja.
Ap, kertoisitko itsestäsi ja omasta elämäntavastasi? Olen periaatteessa samaa mieltä kanssasi, mutta kirjoituksesi vaikuttaa todella umpimieliseltä ja tynnyrissä kasvaneelta. Kuin sinun tapasi elää olisi ainoa oikea, ja kaikki muut elämäntavat olisivat kauhistus.
Mutta joo, näitä lapsiaikuisia on kyl hirvittävä seurata vierestä. Ei sillä että kaikkien pitäisi tehdä lapsia niinkuin ap väittää, mutta se etteivät nämä ikinuoret koskaan ota vastuuta mistään.
No siis... mä en aio ikinä hankkia lapsia eli olenko koko loppuikäni nuori aikuinen? Wtf........
Nuoren lapsettoman kaupunkilaisen aikuisen elämäntyyli on erittäin mukava, mielekäs ja tyydyttävä. Miksi ei jatkaa sitä mahdollisimman pitkään? Nykyisin ihmiset ovat hyvin perillä eri vaihtoehdoista ja löytävät elämäänsä merkitystä muualtakin kuin ruuhkavuosihelvetistä ja latteasta lähiöarjesta.
Öö ... Mitä sit sun mielestä pitäisi tehdä? Eikö jokainen saa tehdä elämällään mitä haluaa? Ei lapsia ole pakko tehdä eikä parisuhteeseen ryhtyä. Asuntoa ei tarvitse omistaa ja töissäkin voi käydä vain sen verran, että rahat riittävät minimalistiseen elämään.
Minun käsittääkseni tuo liittyy usein vapaaehtoisesti valittuun sinkkuuteen ja lapsettomuuteen. Olen itse 39-vuotias nainen, ja varmaan sellainen, jonka luokittelisit pitkittyneen nuoren aikuisuuden viettäjäksi. En pesetä vaatteitani vanhemmilla, mutta kyllä, elämäni pyörii itseni ympärillä, bailaan, ja olen ajatellut vielä joskus opiskellakin ehkä ;-)
En ymmärrä miksi tällaista elämäntapavalintaa halveksitaan. Elätän itseni, maksan keskivertoa enemmän veroja koska tuloni ovat keskivertoa suuremmat, en vahingoita elämäntavallani ketään koska ei ole esim. lapsia jotka kärsisivät bailauksestani ja boheemielämästäni. Miksi tällaisen elämäntavan valitseminen tuomitaan jotenkin lapselliseksi, vaikka se on vain vähän erilainen valinta kuin se perinteinen, jossa aikuistuttuaan kuuluu hankkia puoliso ja lapsia?
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 14:06"]
En ymmärrä miksi tällaista elämäntapavalintaa halveksitaan. Elätän itseni, maksan keskivertoa enemmän veroja koska tuloni ovat keskivertoa suuremmat, en vahingoita elämäntavallani ketään koska ei ole esim. lapsia jotka kärsisivät bailauksestani ja boheemielämästäni. Miksi tällaisen elämäntavan valitseminen tuomitaan jotenkin lapselliseksi, vaikka se on vain vähän erilainen valinta kuin se perinteinen, jossa aikuistuttuaan kuuluu hankkia puoliso ja lapsia?
[/quote]
Ikävä pelata kateuskortti, mutta ei tässä oikein muuta voi. Suomessa on perinteisesti ajateltu, että merkitys elämään löytyy vain kärsimisen ja uhrautumisen kautta. Elämäniloa, arjesta nauttimista, vapautta ja itsenäisyyttä on pidetty epäilyttävänä, jopa vaarallisena. Jotkut eivät voi sietää ajatusta, että toiset saavuttavat onnellisuuden itseä helpommin. -10
Miksi tuon ikäisenä ei saisi opiskella ja nauttia omasta elämästään?
Kannattaa lukea aloitus ennen kun kommentoi!
Tämä johtuu siitä että esim. 50 vuotta sitten vielä oli isot laumat lapsia.
Tässä välissä oli sukupolvi jossa jokaiseen perheeseen syntyi vain 1-2 lasta. Näitä herranterttuja sitten pidettiin kuin kukkaa kämmenellä, syntyi epänormaali suhde vanhempien ja jo aikuisten lasten välille. Kun perheessä oli enää vain 1 poika, laitettiin kaikki aika, vaiva ja odotukset häneen (tosin onhan näitä prinsessoitakin joita on äiti ja isi palvoneet).
Ilokseni olen huomannut että lapsilaumat ovat tässä hiljattain ruenneet kasvamaan. Tämä kehitys on positiivista. Terve kilpailu sisarusten välillä varustaa parempaan tulevaisuuteen.
Olisin kiitollinen, kun ketjussa pysyttäisiin varsinaisessa asiassa. Eiköhän jokainen nyt ymmärrä, millaisista "tyypeistä" aloituksessa puhutaan.
Siis miksi Suomessa on suhteellisen pitkä nuori aikuisuus, ilman että elämä menee niinsanotusti yhtään eteenpäin? Yleensä tuo vaihe alkaa jo ennen 18 ikävuotta ja päättyy yleensä valmistumiseen ja työelämään siirtymiseen, itsenäistymiseen, perheen perustamiseen, aikuisuuteen jo tuossa 25 vuotiaana tai aiemminkin. Mutta ei, täällä nelikymppisetkin kahlaavat samaa vaihetta kuin viimeiset kaksikymmentä vuotta! Minusta se on n o l o a !
Elämän kuuluu edetä, ihmisen luontaiseen kehitykseen kuuluu pyrkimys siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Jos 35vee edelleen pesettää pyykkinsä vanhemmillaan ja maksattaa puhelinlaskuja heillä, eli jatkaa yläastelaisen elämäntyyliä, niin ei herranjestas..!
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 14:16"]
Elämän kuuluu edetä, ihmisen luontaiseen kehitykseen kuuluu pyrkimys siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Jos 35vee edelleen pesettää pyykkinsä vanhemmillaan ja maksattaa puhelinlaskuja heillä, eli jatkaa yläastelaisen elämäntyyliä, niin ei herranjestas..!
[/quote]Edetä? Millä tavalla edetä? Kuka sen määrää? Elämä etenee kyllä väjäämättömästi siten, että ihminen vanhenee ja lopulta kuolee mutta kaikki muu on vain ihmisten keksintöä eikä mikään laki ja pakko.
Jos siitä ei ole vanhemmille mitään haittaa, että aikuinen lapsi käy siellä pesemässä pyykkinsä niin miksei niin saisi tehdä? Mitä se kenenkään napaa kutittaa!
Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi muiden ihmisten vaatimusten mukaan elämiseen.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 14:14"]
Olisin kiitollinen, kun ketjussa pysyttäisiin varsinaisessa asiassa. Eiköhän jokainen nyt ymmärrä, millaisista "tyypeistä" aloituksessa puhutaan.
Siis miksi Suomessa on suhteellisen pitkä nuori aikuisuus, ilman että elämä menee niinsanotusti yhtään eteenpäin? Yleensä tuo vaihe alkaa jo ennen 18 ikävuotta ja päättyy yleensä valmistumiseen ja työelämään siirtymiseen, itsenäistymiseen, perheen perustamiseen, aikuisuuteen jo tuossa 25 vuotiaana tai aiemminkin. Mutta ei, täällä nelikymppisetkin kahlaavat samaa vaihetta kuin viimeiset kaksikymmentä vuotta! Minusta se on n o l o a !
[/quote]No sää sit nolostelet sitä. Ei ole mun ongelma. Just eilen radiossa puhui joku tyyppi perhesurmien syistä ja ne on kuulemma juur sitä, että Suomessa vaaditaan ihmisiltä liikaa ja koko ajan pitää suorittaa jotakin.
No joo, tavallaan oot oikeassa 19. Mutta kertooko tuollainen vastavirtaan pyyhältäminen kuitenkin jostain kehityksellisestä "blokista"? Ettei toimi siten, kuin yleensä "kuuluu"?
Pidän tökerönä sitä että odottavat vanhempiensa hoitavan heidän asiat edelleen, mutta muuten heidän elämäntapansa ei liikuta minua juurikaan, jos nauttivat, niin antakaa nauttia.. eikun joo, kuulostaakin tosi kamalalta, bailausta, matkustelua ja opiskelua.. ettei kateellinen nyt nostaisi päätään.