Lue keskustelun säännöt.
Pitkittynyt nuori aikuisuus
23.04.2014 |
Olen pöyristynyt. Suomessa todella monet jo aikuiset ihmiset elävät outoa nuoren aikuisen elämää, jossa lillutaan jossain lapsen ja nuoren välimaastossa. Jopa 35-vuotiaat
- opiskelevat edelleen
- tulevat viikonloppuisin porukoille syömään, vaatteita pesettämään, rahaa pyytämään
- odottavat että vanhemmat passaavat kun tulevat kylään, itse surffaavat netissä, käyvät viihteellä, tsättäilevät kavereilleen
- kreisibailataan, matkustellaan, kaikki toiminta pyörii oman itsen ympärillä
- ei tehdä lapsia, ei välttämättä käydä edes töissä, ei kanneta minkäänlaista vastuuta yhteiskunnasta
- henkinen kehitys on ajoittain kuin pienellä lapsella.
Mä todellakin tiedän tällaisia nuoria monista perheistä, tuttavien sukulaisista tai lapsista, enkä voi kuin ihmetellä tätä kehitystä. Tuntuu erityisesti kaupunkialueilla olevan yleistä, maalla ihmisten touhussa sentään on hieman parempi tolkku.
Kommentit (170)
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 14:42"]
28-vuotias nainen on jo vanha. 28 on jo ajat sitten saavuttanut ikävaiheen, jolloin suurin osa alkaa haluta jälkikasvua, pesäeroa omiin vanhempiinsa ja tulee tunne, että elämässä on oltava jotain muutakin kuin oma napa.
28-vuotias ei enää välttämättä edes lisäänny.
[/quote]
Mistä revit tuon mielenkiintoisen väitteen? Tutkimusten mukaan naisen hedelmällisyys alkaa laskea vasta 35 ikävuoden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 21:51"]Tällä palstalla oli mielenkiintoinen masennuskeskustelu muutama päivä sitten, siinäkin oli kommentteja että masennus ei ole masennusta, jos se on kovin valikoivaa eli hauskat ja kivat asiat jaksaa aina tehdä mutta kun edessä olisi jotain velvollisuuksia, niin sitten hurjan kovasti "masentaa"
[/quote]
Just, ja kommenttien takana oli varmasti alan erikoisosaajia.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 21:49"]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 21:36"]
Sulle 123: et taida kuitenkaan ymmärtää lukemaasi. Kirjoitan aivan selvästi, että nuoret eivät kykene selviytymään niissä työpaikoissa, jotka he ovat saaneet tai jotka on heille järjestetty.
En syyllistä sellaisia nuoria, jotka yrityksestä huolimatta eivät ole työpaikkaa itselleen saaneet. Se on ikävä asia.
[/quote]
Hmmm. Lukiessani tätä koko ketjua, kiinnitin huomioni erityisesti yhteen asiaan: viesteissä jatkuvasti kirjoitetaan siitä, miten ap:n tekstiä pitää tulkita. On vain yksi oikea tapa tulkita ap:n kirjoitusta, ja kaikki muut tavat ovat vääriä. Samoin on vain yksi ainoa oikea mielipide. On myötäiltävä ap:ta. Ymmärrän lukemani varsin hyvin. Lue itse tuo kokonainen kommenttisi. Niin, kirjoitat MYÖS (huomioi, että sanalla "myös" on merkitys) siitä, että nuoret lopettavat työnsä. Mielestäni tuo on todella suuri yleistys. Haluaisin viitteeksi luotettavaa tutkimustietoa.
Oikeasti pohdi, mikä asiassa sinua todella risoo. Miksi olet katkera? Miksi haluat korottaa itseäsi ja alentaa muita? Oletko saanut kolauksen itsetuntoosi? Suosittelen avun hakemista, jos et pääse yli tuosta.
[/quote]
Noh, itse tartut kaikkeen ja ymmärrät asioita ehkä jopa tahallaan väärin. Oisko sulla tarve jatkaa vielä sitä terapiaasi? Toivottavasti sulla on vielä varaa siihen.
Maailma on paska paikka nykyään.Suomessa liikaa työttömyyttä ja masennusta.Suomalaiset juo liikaa,Kiitos Jyrki HUORA KÄTEINEN !!.Ottakaa pois kaikki työpaikat vitun tyhmillä päätöksillä,sitten riemu repeää ja pitkäripainen käy..
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 21:50"]
*Miksi minun pitäisi vääntää lapsilauma, jossen halua kuin muutaman mukulan mieheni kanssa?
* Käyn töissä
* En käy kuin kutsuttuna äitini/ isäni luona syömässä
* En kreisibailaa
* Opiskelussa ei ole mitään pahaa
ja olen alle 30
[/quote]
Mielestäni ap:n aloitus koski sellaisia kolmevitosia, jotka ei kykene itsenäiseen elämään. Moni tähän ketjuun kirjoittaineista nauttii hedonistisesta itsellisestä aikuisuudesta, ja se on ainakin mun mielestä ihan fine.
Hiukan kuitenkin ihmetyttää, et monien mielestä perheellisten elämä on jotain helvetillistä lapsiperhearkea lähiössä. Eiköhän kuitenkin aika moni perheellinen nauti arjestansa, siinä missä yksin eläjä nauttii omista jutuistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan ilmiön hyvin. Se että ihmisellä on lapsia ei välttämättä ole este sille että on ap:n kuvailemaa tyyppiä. Jotenkin kiteytettynä: nämä ihmiset ei ota vastuuta mistään, kokevat että muita voi satuttaa mielin määrin, aina joku on pelastamassa. Näitä löytyy enemmän miehistä kuin naisista jostain syystä. Ja aina kovaan ääneen selostamassa että ei musta ikinä tule aikuista hihii, no kun mä oon tällainen adhd jne jne. Taustalla on nähty äiti joka ei näe kultamussukassa mitään vikaa (pätee miehiin) tai äiti ei ole välittänyt /mt ongelmia (yleensä naisilla)
Mä en puutu tuohon lapsettomuusasiaan enkä vanhempien luona syömiseen ja pyykin pesettämiseen, se on ok. Mua ärsyttää, että jotkut 30 - 35-vuotiaat on avoimen itsekeskeisiä materialisteja, jotka ei osaa ottaa muita huomioon.
En ole itsekään mikään hyvän ihmisen malliesimerkki, mutta tuttavapiirissäni on eräs pian 35-vuotias nainen, joka tavatessamme puhuu lähinnä itsestään (keskustelut lähinnä tasoa "voi kun mun kynsi katkes, ei ookaan katkennut ku viimeks tammikuussa, huomasitsä hei et mun kynsi katkes").
Tavatessa minä kysyn häneltä noin 20 kysymystä ja hän minulta yhden, jos sitäkään. Jaksaa myös puhua kaikenlaisesta materiasta aivan loputtomiin, mitä hän on ostanut, mitä aikoo ostaa, millaiset paidat ja housut ja millainen ruoka voisi olla kivaa juuri hänelle. Kertoo muistakin nautinnoistaan, mihin hänestä olisi kiva matkustaa, missä maassa hän haluaisi käydä kesällä, missä hänestä olisi kivinta bilettää jne. En ehkä olisi näin katkera muuten, mutta olen ollut työttömänä jo jonkin aikaa - hän tietää sen - ja myöskin sen, että minulla ei koskaan tule olemaan varaa moisiin asioihin mitä hän aikoo itselleen hankkia. Hän on yliopistosta hyvin arvosanoin valmistunut maisteri.
En tiedä, olenko yliherkkä, mutta jotenkin tuntuu, että joiltain kolmekymppisiltä on jäänyt sellaisia kehitysaskelia ottamatta, joihin jo jotkut lapset pystyvät (esim. vastavuoroisuus, toisen huomioon ottaminen, itsehillintä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nuori mies ei halua riippakiveä itselleen
niin, nuori mies roikkuu ennemmin äidissä ja iskässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 14:30"][quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 14:00"]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 13:58"][quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 13:54"]
Sama huomattu. Aika upeeta tälleen 3-kymppisenä naisena etsiä joukosta sitä Herra Oikeaa. Jotenkin treffeillä ei haluaisi kuulla mitään pleikkarinpeluusta ja siitä miten äitee pesee kolmevitosen pyykit ;)
[/quote]
Ja itse et varmasti koskaan katso telkkaria, elokuvia tai lue kirjoja senkin keskenkasvuinen mielikuvitusleikkijä.
[/quote]
Mitä?
[/quote]
Oletko idiootti vai tekeydytkö sellaiseksi?
[/quote]
Tuota noin, tämä ensimmäinen kirjoittaja puhuu treffikumppanista joka pesettää pyykkinsä äidillään. Ja seuraava puhuu yhtäkkiä kirjojen lukemisesta ja jostain mielikuvitusleikkimisesta. Hieraisin silmiäni ja kysyin "mitä?" koska en ymmärtänyt mitä kohtaa ensimmäisen kirjoittajan tekstissä toinen kommentoi.
Eli kyllä, olen ilmeisesti idiootti.
Itse en todellakaan osaa nähdä siirtymistä itsenäisen aikuisen elämästä lapsiperhe-elämään minään tärkeänä tai edes toivottavana kehitysaskeleena. Minun elämässäni se olisi kammottava askel taaksepäin, suoranaista taantumista. Ja näin ajattelee entistä useampi. Saksalaisista miehistä jo reilu parikymmentä prosenttia pitää lapsettomuutta parempana vaihtoehtona kuin lasten hankkimista.
Huvittaa muuten tuohon pleikkarin pelaamiseen takertuminen. Pelaaminen on jo vuosikausia ollut kaikenikäisten juttu ja tärkeä kulttuurin ala. Peliteollisuudessa liikkuvat isommat rahat kuin Hollywoodissa, ja pelaajien keski-ikä on päälle kolmenkymmenen. Kuinka joku voi olla näin pihalla siitä, mitä kulttuurissa tapahtuu? -10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 22:12"]
Hiukan kuitenkin ihmetyttää, et monien mielestä perheellisten elämä on jotain helvetillistä lapsiperhearkea lähiössä.
[/quote]
Niin se onkin sellaiselle, joka ei tuollaista elämää itselleen missään tapauksessa halua.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 22:20"]
Mä en puutu tuohon lapsettomuusasiaan enkä vanhempien luona syömiseen ja pyykin pesettämiseen, se on ok. Mua ärsyttää, että jotkut 30 - 35-vuotiaat on avoimen itsekeskeisiä materialisteja, jotka ei osaa ottaa muita huomioon.
En ole itsekään mikään hyvän ihmisen malliesimerkki, mutta tuttavapiirissäni on eräs pian 35-vuotias nainen, joka tavatessamme puhuu lähinnä itsestään (keskustelut lähinnä tasoa "voi kun mun kynsi katkes, ei ookaan katkennut ku viimeks tammikuussa, huomasitsä hei et mun kynsi katkes").
Tavatessa minä kysyn häneltä noin 20 kysymystä ja hän minulta yhden, jos sitäkään. Jaksaa myös puhua kaikenlaisesta materiasta aivan loputtomiin, mitä hän on ostanut, mitä aikoo ostaa, millaiset paidat ja housut ja millainen ruoka voisi olla kivaa juuri hänelle. Kertoo muistakin nautinnoistaan, mihin hänestä olisi kiva matkustaa, missä maassa hän haluaisi käydä kesällä, missä hänestä olisi kivinta bilettää jne. En ehkä olisi näin katkera muuten, mutta olen ollut työttömänä jo jonkin aikaa - hän tietää sen - ja myöskin sen, että minulla ei koskaan tule olemaan varaa moisiin asioihin mitä hän aikoo itselleen hankkia. Hän on yliopistosta hyvin arvosanoin valmistunut maisteri.
En tiedä, olenko yliherkkä, mutta jotenkin tuntuu, että joiltain kolmekymppisiltä on jäänyt sellaisia kehitysaskelia ottamatta, joihin jo jotkut lapset pystyvät (esim. vastavuoroisuus, toisen huomioon ottaminen, itsehillintä).
[/quote]Valittajat ja nurisijat ovat terveydelle haitallisia, olihan siitä jo juttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 22:55"]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 14:30"][quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 14:00"]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 13:58"][quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 13:54"]
Sama huomattu. Aika upeeta tälleen 3-kymppisenä naisena etsiä joukosta sitä Herra Oikeaa. Jotenkin treffeillä ei haluaisi kuulla mitään pleikkarinpeluusta ja siitä miten äitee pesee kolmevitosen pyykit ;)
[/quote]
Ja itse et varmasti koskaan katso telkkaria, elokuvia tai lue kirjoja senkin keskenkasvuinen mielikuvitusleikkijä.
[/quote]
Mitä?
[/quote]
Oletko idiootti vai tekeydytkö sellaiseksi?
[/quote]
Tuota noin, tämä ensimmäinen kirjoittaja puhuu treffikumppanista joka pesettää pyykkinsä äidillään. Ja seuraava puhuu yhtäkkiä kirjojen lukemisesta ja jostain mielikuvitusleikkimisesta. Hieraisin silmiäni ja kysyin "mitä?" koska en ymmärtänyt mitä kohtaa ensimmäisen kirjoittajan tekstissä toinen kommentoi.
Eli kyllä, olen ilmeisesti idiootti.
[/quote]
"ei haluaisi kuulla mitään pleikkarinpeluusta" -> "Ja itse et varmasti koskaan katso telkkaria, elokuvia tai lue kirjoja senkin keskenkasvuinen mielikuvitusleikkijä."
Huomaatko yhteyden?
Ei mua ainakaan haittaa jos kolmevitonen pelaa, kunhan se osaa puhua muustakin kuin peleistä, ja tehdä iltaisin/öisin/viikonloppuna muuta kuin pelata.
Pelaaminen on viihdemuoto siinä missä muutkin viihdemuodot. Moni vaan jää niihin liikaa koukkuun.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 08:51"]
mutta ei 40-vuotiaana voisi enää samoja asioita tehdä kuin 20-vuotiaana.
[/quote]
Öhh, miksei? Juurihan tässä ketjussa on sivukaupalla jaarittelua siitä, miten "ikinuoresta" elämäntavasta ei tarvitse koskaan luopua jos ei halua...
Kertokaa nyt MIKSI pitää väkisin sitoa itsensä kersoihin ja ylisuureen asuntolainaan ja raataa seuraavat 30v henkihieverissä? Miksi 25v ikään mennessä muka täytyy nitistää kaverisuhteet ja keskittyä ainoastaan jälkikasvun rään ja paskan putsaamiseen?
Miksi muka ei saa elää elämää, josta nauttii. Miksi ei saa olla hauskaa ja mukavaa, vapautta, ihania onnenhetkiä, upeita elämyksiä ja kokemuksia? Miksi pitää olla kamalaa ja kurjaa ja tylsää, kotiötitä ja pakkatöitä ja univelkaa ja kaatuneita puurolautasia? Miksi?
Ymmärrän ettei sossopummeilu ole hyvä asia yhteiskunnan kannalta, mutta esimerkiksi minä teen muka väärin tekemällä töitä ja käyttämällä ison siivun palkastani ulkona syömiseen, teatteriin, konsertteihin, matkusteluun, baareihin, festareihin..? Miksi minun pitäisi ehdoin tahdoin kurjistaa elämääni, vääntää pari kakaraa ja typistää elämäni akselille koti-päiväkodin piha-työpaikka-päiväkodin piha-ruokakauppa-koti?
Et tee mitään väärin. Ei ole pakko perustaa perhettä, jos ei halua. Perhe-elämä ei kuitenkaan ole vain rään ja paskan putsaamista.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 23:54"]
Kertokaa nyt MIKSI pitää väkisin sitoa itsensä kersoihin ja ylisuureen asuntolainaan ja raataa seuraavat 30v henkihieverissä? Miksi 25v ikään mennessä muka täytyy nitistää kaverisuhteet ja keskittyä ainoastaan jälkikasvun rään ja paskan putsaamiseen?
[/quote]
Siksi, että olen tavannut useita ihmisiä, jotka masentuneena selittävät 50-60 vuoden iässä, kuinka he eivät ole elämässä saaneet mitään pysyvää aikaan.
Eräällä näistä valittajista (rakennusmies) muuten oli lapsiakin, muttei taloa.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 20:45"][quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 20:38"]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 17:34"]
No mitäpä olet tehnyt asian eteen!? Jos et ole tehnyt asialle mitään niin äläpä myöskään valita. Jos olet niitä nirppanokkaisia akkoja jotka kyllä osaavat valittaa niin suksi vittuun. Muutoin laita suusi sinne missä leipä on.
[/quote]
Mitähän minun pitäisi asialle tehdä? Etsiä aikuiselle ihmiselle työpaikka hänen puolestaan? Opiskelut eivät tunnu kiinnostavan, joten niissäkään en voi auttaa. Vanhemmilleen olen yrittänyt sanoa, että pitäisikö rohkaista itsenäistymistä, mutta asia on heille varsin arka.
[/quote]
No olisiko lapsen masennus tai vaikkapa burn-out syynä vanhempien arkuuteen?
Todennäköinen, mutta ei välttämättä paikkaansapitävä arvio.
Niin. Mitäpä voisitkaan tehdä, kas siinäpä kysymys...
[/quote]
Tuskinpa masennus tai burn out kovasti vaivaa, jos koko ajan jaksaa tehdä kaikkea kivaa, mutta ei millään "jaksa" hoitaa ns. arkeen kuuluvia asioita. Tällä palstalla oli mielenkiintoinen masennuskeskustelu muutama päivä sitten, siinäkin oli kommentteja että masennus ei ole masennusta, jos se on kovin valikoivaa eli hauskat ja kivat asiat jaksaa aina tehdä mutta kun edessä olisi jotain velvollisuuksia, niin sitten hurjan kovasti "masentaa"