Lue keskustelun säännöt.
Pitkittynyt nuori aikuisuus
23.04.2014 |
Olen pöyristynyt. Suomessa todella monet jo aikuiset ihmiset elävät outoa nuoren aikuisen elämää, jossa lillutaan jossain lapsen ja nuoren välimaastossa. Jopa 35-vuotiaat
- opiskelevat edelleen
- tulevat viikonloppuisin porukoille syömään, vaatteita pesettämään, rahaa pyytämään
- odottavat että vanhemmat passaavat kun tulevat kylään, itse surffaavat netissä, käyvät viihteellä, tsättäilevät kavereilleen
- kreisibailataan, matkustellaan, kaikki toiminta pyörii oman itsen ympärillä
- ei tehdä lapsia, ei välttämättä käydä edes töissä, ei kanneta minkäänlaista vastuuta yhteiskunnasta
- henkinen kehitys on ajoittain kuin pienellä lapsella.
Mä todellakin tiedän tällaisia nuoria monista perheistä, tuttavien sukulaisista tai lapsista, enkä voi kuin ihmetellä tätä kehitystä. Tuntuu erityisesti kaupunkialueilla olevan yleistä, maalla ihmisten touhussa sentään on hieman parempi tolkku.
Kommentit (170)
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 17:40"]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 17:31"]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 17:28"]
Asun Helsingissä omassa (pankin) yksiössäni, käyn töissä, pesen omat pyykkini ja en pummaa vanhemmiltani rahaa ja olen 36-vuotias sinkkumies.
Vapaa-ajallani matkustelen, pelaan tietokoneella, ryyppään ja soitan bändissä. Sitä kamalaa kannabistakin polttelen silloin tällöin. Tosin liikuntaakin harrastan. Yleensäkkin teen mitä huvittaa.
Mielestäni kellään ei ole tähän mitään nokan koputtamista, vaikken sitä iki-ihanaa konservatiivista perhe-elämää vietäkkään. Koska itse nautin näistäkin asioista. Sitä puolisoa tai perhettä ei vain ole siunaantunut ja täts it.
[/quote]
Kannabis on pilannut aivosi. Käyttäydyt omalaatuisesti ja toimit täysin järjettömällä logiikalla. Pahinta on että et tajua miten pielessä elämäsi onkaan!
[/quote]
Tusinarokkareita täynnä koko maa. Vedetään pilvellä aivot pilalle ja leikitään rokkitähteä. Ja niin on jumalauta noloa, ei edes osata hävetä lapsellista elämäntyyliä.
[/quote]
Näinhän sen täytyy olla. Haluaisin kyllä puolison rinnalleni (lapsia en välttämättä), mutta raaka fakta on että minunlaisiani miehiä on paljon enemmän kuin naisia, joille tälläinen mies kelpaa. Ja itselleni kun ei tuota ulkonäköä ole liiemmin siunaantunut, niin olen sitten jäänyt rannalle soittelemaan (kirjaimellisesti).
Tämän vuoksi sitä pitäisikin sitten kärsiä loppuelämä, eikä ajatellakkaan sellaisia asioita, jotka koen itselleni miellyttäväksi. Pitäisi varmaan lopettaa kaikki ylläolevat asiat, liittyä raamattupiiriin ja yrittää naida joku todella tylsä harmaa hiirulainen (jos sekään nyt onnistuu) ja elää loppuelämä "onnellisena". Näinhän sen täytyy mennä, nyt sen tajusin....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen aikuinen, mutta pidän itseäni nuorena. Ei vanhemmat mitään mun puolesta tee, koska asun niin kaukana ja tuskin muutenkaan. Sen sijaan kreisibailaan ja matkustelen. Pelaan videopelejä ja suosikkileffani ovat animaatioita. En ole hommannut lapsia ja tuskin tulen vähään aikaan hommaamaankaan. Olen 27 vuotias ja käyn töissä.
Kuka 65-vuotias haluaa nykyään olla vanhus?
Voisko ap tai joku muu vastata, että mikä toisten elämäntavassa teitä hiertää? Oli se millainen tahansa?
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 14:16"]
Elämän kuuluu edetä, ihmisen luontaiseen kehitykseen kuuluu pyrkimys siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Jos 35vee edelleen pesettää pyykkinsä vanhemmillaan ja maksattaa puhelinlaskuja heillä, eli jatkaa yläastelaisen elämäntyyliä, niin ei herranjestas..!
[/quote]
Samaa mieltä. Et vain ole huomannut, että nykyään on tärkeintä nauttia elämästä, ei kehittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 18:40"]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 14:16"]
Elämän kuuluu edetä, ihmisen luontaiseen kehitykseen kuuluu pyrkimys siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Jos 35vee edelleen pesettää pyykkinsä vanhemmillaan ja maksattaa puhelinlaskuja heillä, eli jatkaa yläastelaisen elämäntyyliä, niin ei herranjestas..!
[/quote]
Samaa mieltä. Et vain ole huomannut, että nykyään on tärkeintä nauttia elämästä, ei kehittyä.
[/quote]
Jos kehitys on sitä, mitä näen rivien välistä lukevani, niin se on kärsimyksen kruunun jalustalle nostamista; tarkemmalla määrittelyllä sitä on aina sanottu kilpailuksi. Hotakaisen Karilla oli tästä kärsimyksen aiheesta mainio kolumni Hesarissa:
En tiedä muusta, mutta siitä oon onnellinen, etten ole tässä ketjussa mesoavien, "normaalien", ahdistuneiden ja lähiölapsiarkihelvetin pehmentämien kaktus perseessä mäkättävien nillittäjien kaltainen! Kiitos universumi! :)
Oma elämäni on oikein hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 15:06"]
Munasolujasi ei kiinnosta alkon myyjän kyvyttömyytesi arvioida ikääsi, 28vee.
[/quote]
No ei varmaan kiinnostakaan :D Tein lapsen jo kaksvitosena ja kyllä siltikin sillon tällön Alkossa käyn.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 14:00"]
Kyse on kokonaisesta elämäntyylistä, jossa leijutaan jossain semiaikuisuuden ja lapsellisuuden välimaastossa. Ei oteta sitä ryhtiliikettä ja oteta vastuuta omasta elämästä. Onko tämä sitä pullamössöhöttösukupolvea? Mitä teen, etten kasvata omista lapsistani moisia?
[/quote]Ota selvää mitä tuo pullamössö-juttu alunperin tarkoittaa ennen kuin tulet tänne viisasta aikuista esittämään. Minä olen kolmekymppinen nainen ja käyn vanhempieni luona pelaamassa roolipelejä konsolilla. Joskus pesetän siellä pyykkini koska pesutupani on maksullinen. Faija kysyy aina onko minulla rahaa.
Minusta olen miljoona kertaa paremmin onnistunut aikuisena elämässäni, kuin joku muka vastuullinen yh tai epätoivoisesti ura-äitinä kamppaileva katkera ämpyilijä. Sellaiset eivät suoriudu mistään elämänsä osa-alueesta kunnolla ja kaikki työkavereista perheenjäseniin ja ystäviin kärsivät. Ja arvaa ketkä eniten kärsivät? No ne isovanhemmat joidenka luona ei kukaan käy, ja jos käy niin pikaisesti ja epämiellyttävästi.
Kaikki ne perheet joissa tiedän olevan tämä samanlainen nykyaikainen tapa mikä meillä, tuntuvat olevan paljon lämpimämpiä, mukavempia ja onnellisempia kuin muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 18:56"]
En tiedä muusta, mutta siitä oon onnellinen, etten ole tässä ketjussa mesoavien, "normaalien", ahdistuneiden ja lähiölapsiarkihelvetin pehmentämien kaktus perseessä mäkättävien nillittäjien kaltainen! Kiitos universumi! :)
Oma elämäni on oikein hauskaa.
[/quote]
ME vihataan sinua ja elämäntyyliäsi. Teemme kaikkemme että sinut saadaan kiinni ja elämäsi nokka kääntyy kohti oikeaa kunniallista veronmaksajan polkua. Loppuu se pelleily ja hankit terveellisen ympäristön itsellesi.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 14:05"]
Öö ... Mitä sit sun mielestä pitäisi tehdä? Eikö jokainen saa tehdä elämällään mitä haluaa? Ei lapsia ole pakko tehdä eikä parisuhteeseen ryhtyä. Asuntoa ei tarvitse omistaa ja töissäkin voi käydä vain sen verran, että rahat riittävät minimalistiseen elämään.
[/quote]Tämä on maailman fiksuin tapa elää. Se tekee oikeasti onnelliseksi ja elämän mielekkääksi. Onnellinen ja kiireetön kohtuullisesti elävä ihminen on mielestäni paljon enemmän hyvää oloa muillekin säteilevä ja läsnäoleva, kuin sellainen "kunnon aikuinen" jolla on järjetön asuntolaina ja lapsia tuhansine harrastuksineen. Minua säälittää sellaiset ihmiset, koska elämä on oikeasti tosi lyhyt, ja he eivät koskaan ehdi nauttia siitä kodistaan ja muusta mitä haalivat ja vaalivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä pelata kateuskortti, mutta ei tässä oikein muuta voi. Suomessa on perinteisesti ajateltu, että merkitys elämään löytyy vain kärsimisen ja uhrautumisen kautta. Elämäniloa, arjesta nauttimista, vapautta ja itsenäisyyttä on pidetty epäilyttävänä, jopa vaarallisena. Jotkut eivät voi sietää ajatusta, että toiset saavuttavat onnellisuuden itseä helpommin. -10
[/quote]
Hyvin sanottu. Aika järkyttävää tajuta miten sitä itsekin on koko ikänsä elänyt äärimmäisen vahingollisesti aivopestynä, ulkopuolelta tulleita ajatuksia omina pitäen. Helvettiin joutaisi se ihminen joka ensimmäisenä on laukonut suustaan: "kärsi, kärsi kirkkaimman kruunun saat"
Sympatiseeraan täysin ap:tä. Mulla on pari kaveria, jotka ovat nyt 30-vuotiaita ja heidän elämässään on mielestäni aivan liikaa samoja elementtejä mitä pitäisi olla lukiolaisella tai yläkoululaisella. Tässä tunnusmerkistöä, mikä kertoo asioiden menneen väärille raiteille (kun 30-vuotiaan pitäisi olla jo itsenäinen aikuinen):
-pelataan pleikkaria. Ajoittain näitä turnauksia, joissa pelataan koko vkonloppu.
- ruokavalion keskiössä halpa noutoruoka, yleensä roskaruoka
-käydään vanhempien luona täyshoidossa. Tarvittaessa pidempikin aika, jolloin ei tarvitse itse huolehtia itsestään.
-elämän keskiössä ei millään tavalla ole itsenäinen toimeentulon hankkiminen
-eletään jatkuvassa pienessä pikkuvippikierteessä, koska vanhemmathan sitten jeesaavat tarpeen tullen. Jeesasivat vielä kaksi vuotta sitten, joten jeesaavat nytkin tarvittaessa.
-täysi sokeutuminen omaa toimintaa kohtaan. Ei ymmärretä, että ympärillä on yhteiskunta, jonka pitäisi pyöriä ja sen moottorina pitäisi toimia näiden ihmisten kaltaiset 30-50 -vuotiaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi ei eletä enää 1800-luvulla. Nyt ne individualistit saavat aivan rauhassa tuijottaa avoimesti pelkkää omaa napaansa, eikä ole pakko solmia kulissiavioliittoa, jossa ei edes rakasteta perhettään vaan itketään elämän epäreiluutta, ollaan paljon poissa kotoa, lopulta petetään ja jätetään. Nykyään ihmiset saavat olla avoimen jakautuneita ja aidosti perheihmiset ovat useinmiten suojassa näiltä itsekkäiltä ihmisiltä. Valitettavasti jotkut pyrkyrit tai yritysjohtajat saattavat silti olla tällaisia individualisti-kulissiavioliittokusettajia. Tästä vitsauksesta päästään eroon vain hyväksymällä erilaiset ihmiset (lukuunottamatta homoja ja mamuja) ja pyrkimällä eroon ryhmäpaineesta.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 16:49"]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 13:51"]
Olen pöyristynyt. Suomessa todella monet jo aikuiset ihmiset elävät outoa nuoren aikuisen elämää, jossa lillutaan jossain lapsen ja nuoren välimaastossa. Jopa 35-vuotiaat
- opiskelevat edelleen
- tulevat viikonloppuisin porukoille syömään, vaatteita pesettämään, rahaa pyytämään
- odottavat että vanhemmat passaavat kun tulevat kylään, itse surffaavat netissä, käyvät viihteellä, tsättäilevät kavereilleen
- kreisibailataan, matkustellaan, kaikki toiminta pyörii oman itsen ympärillä
- ei tehdä lapsia, ei välttämättä käydä edes töissä, ei kanneta minkäänlaista vastuuta yhteiskunnasta
- henkinen kehitys on ajoittain kuin pienellä lapsella.
Mä todellakin tiedän tällaisia nuoria monista perheistä, tuttavien sukulaisista tai lapsista, enkä voi kuin ihmetellä tätä kehitystä. Tuntuu erityisesti kaupunkialueilla olevan yleistä, maalla ihmisten touhussa sentään on hieman parempi tolkku.
[/quote]
Sinähän melkoisen idarilta vaikutat, taidat äänestää kepua tai kokkareita? Huh huh, toivottavasti et ole lisääntynyt koska kaltaisiasi vitun työmuurahaisia tämä maa nyt viimeksi kaipaa.
[/quote]
Nyt taisi mennä analyysi pieleen sillä minusta se "vitun työmuurahainen" lähinnä kommentoi kokkareilta vaikuttavia nuoria negatiivisesti. Itse äänestän kokoomusta ja keskustaa enimmäkseen ja olen juuri sellainen urakeskeinen (tosin pitkän koulutuksen vuoksi aika hitaasti mennään eteenpäin) ja bailaava paska mitä täällä parhaillaan haukutaan.
En usko, että suurin osa Hankenin, Aallon ja Helsingin yliopiston kokkareista (esim. kauppatieteellinen tai oikeustieteellinen koulutus) ovat kovin nopeasti perhettä perustamassa ja lapsia hankkimassa.
Enemmänkin se nopea työelämään siirtyminen ja lasten tekeminen nuorena on ammattikoulu ja amk-koulutettujen juttu.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 14:49"]Kuulun kans tohon mammoja karvivaan itsekkääseen porukkaan ja tyytyväinen olen! Olen tosin vasta 25-vuotias, joten ehkä armahdatte minut! Saatan jopa lapsen hankkia joskus, mutta vasta sitten, kun olen siihen valmis, enkä silloin kun joku toinen niin haluaa.
[/quote]
Mutta jos "päätätkin hankkia" lapsen 10-15 vuoden kuluttua, saattaa luontoäiti nauraa ja rankaista sua lapsettomuudella. Sitten onkin kova paikka kun löydät vihdoinkin "sielunkumppanin jonka kanssa palaset loksahtavat paikoilleen" (jätettyäsi ensin 10 miestä, jotka olet jättänyt heti ensimmäisen pikkuriidan jälkeen) ,kun et enää saakaan lapsia tämän Sen Oikean kanssa, koska lykkäsit lapsen"tekoa" 10 vuodella. Lapsia ei tehdä vaan ne saadaan!!! Jos saadaan, se ei ole itsestäänselvyys. Täydet sympatiat vastentahtoisesti lapsettomille, niille, joiden puoliso painostaa olemaan hankkimatta lapsia ja niille, jotka eivät ole yksinkertaisesti löytäneet miestä/naista joka haluaisi sitoutua.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 17:34"][quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 17:30"]
Tunnen yhden melkein kolmekymppisen, joka "opiskelee" nyt 10. vuotta. Ei myöskään käy töissä, ei edes yritystä hakea töitä. Elää vanhempiensa rahoilla, opintotukikin loppunut tietysti aikoja sitten. Asumistukea taitaa saada. Eli on siis täysin yhteiskunnan ja vanhempiensa elätti, jotka eivät kiltteyttään laita rahahanoja kiinni. Eli ymmärrän hyvin mitä ap tarkoittaa.Toisaalta vanhemmilla hyvä eläke, tosin onhan tuo kuvio ihan käsittämätön...
[/quote]
No mitäpä olet tehnyt asian eteen!? Jos et ole tehnyt asialle mitään niin äläpä myöskään valita. Jos olet niitä nirppanokkaisia akkoja jotka kyllä osaavat valittaa niin suksi vittuun. Muutoin laita suusi sinne missä leipä on.
[/quote]
Mitähän minun pitäisi asialle tehdä? Etsiä aikuiselle ihmiselle työpaikka hänen puolestaan? Opiskelut eivät tunnu kiinnostavan, joten niissäkään en voi auttaa. Vanhemmilleen olen yrittänyt sanoa, että pitäisikö rohkaista itsenäistymistä, mutta asia on heille varsin arka.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 20:38"]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 17:34"]
No mitäpä olet tehnyt asian eteen!? Jos et ole tehnyt asialle mitään niin äläpä myöskään valita. Jos olet niitä nirppanokkaisia akkoja jotka kyllä osaavat valittaa niin suksi vittuun. Muutoin laita suusi sinne missä leipä on.
[/quote]
Mitähän minun pitäisi asialle tehdä? Etsiä aikuiselle ihmiselle työpaikka hänen puolestaan? Opiskelut eivät tunnu kiinnostavan, joten niissäkään en voi auttaa. Vanhemmilleen olen yrittänyt sanoa, että pitäisikö rohkaista itsenäistymistä, mutta asia on heille varsin arka.
[/quote]
No olisiko lapsen masennus tai vaikkapa burn-out syynä vanhempien arkuuteen?
Todennäköinen, mutta ei välttämättä paikkaansapitävä arvio.
Niin. Mitäpä voisitkaan tehdä, kas siinäpä kysymys...
Elät siis samanlaisten, nuoruuten jämähtäneiden ihmisten keskellä kuin minäkin. Tiedän tunteen.
No mutta tuohan on ihan normimeininkiä Italiassa, tuossa av-mammojen ihailemassa avoimen tunneilmaisun, perhearvojen, lapsirakkauden ja järkevän alkoholisuosituspolitiikan mallimaassa!
Paitsi että siellä ei riitä, että kolmekymppiset lapset käyvät syömässä viikonloppuisin mamman luona pyykkikassin kera. Siellä on ihan tavallista asua kotona vielä tuon ikäisenä. Töissäkään eivät käy, Italiakin kärsii valtavasta nuorisotyöttömyydestä. Mitä lastenhankintaan tulee, syntyvyys on siellä euroopan matalimpia...