Poikkeuksellisen korkea äo - Miten vaikuttanut elämääsi?
Onko täällä ihmisiä, jotka ovat testanneet älykkyysosamääränsä ja saaneet korkeat pisteet? Miten se näkyy sun elämässä, millaisissa tilanteissa tiedostat asian itse, kuinka olet oppinut elämään erityisyytesi kanssa?
Olen itse nelikymppinen nainen, perheellinen, yliopistokoulutettu ja johtavassa asemassa. En ikinä ole ajatellut olevani poikkeuksellisen älykäs. Elämässä oli kuitenkin joitakin erikoisia tilanteita ja juttuja, joissa jouduin miettimään, miksi käyttäydyn kuten käyttäydyn tai miksi tuntuu tältä. Puhuin asiasta tutun psykologin kanssa joskus viinipäissäni ja hän kysyi, onko älykkyysosamäärääni ikinä testattu. Hetken pohtimisen jälkeen kävin virallisessa testissä ja sain tulokseksi 125 eli sen mukaan olen keskimääräistä älykkämpi. En nero tai mikään superihminen, mutta tulos on parempi kuin yli 90 prosentilla ihmisistä.
Nyt sitten mietin, että miten tätä kannattaisi hyödyntää ja millaisia eväitä tämä antaa niihin elämän pikkuerikoisuuksiin, joiden takia alunperin rupesin asiaa edes selvittämään. Jonkinlainen vertaistuki olisi tarpeen, mutta esim. Mensan toiminta ei kiinnosta.
Kommentit (1386)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutamat tuntemani/tietämäni ovat korkeissa asemissa ja kaikilla perhe ja lapsia.
Yhteistä heille myös monet kiinnostuksen kohteet josta lukevat ja tietävät paljon ja ovat luoneet niistä tietääkseni onnistuneita (sivu)bisneksiä (esim. rakentaminen, teknologia jne). Ovat kaikki myös aika supliikkeja ja teräviä.
Jännä että tää mun eka viesti kadnnut, oli omasta mielestä aivan asiallinen?
Vierailija kirjoitti:
Olen epätasaisesti älykäs; kielellisesti lahjakas ja matemaattisesti surkeat 120 äo vastaavalla tasolla. Nautin assosiatiivisesta, luovasta kielen ja sanojen pyörittelystä toisen nopeasti hoksaavan henkilön kanssa. Päänsisäinen maailmani on kuin sekatavarakauppa, jossa yritän konmarittaa ilmiöitä kategorioittain ja mielelläni uppoudun mielenmaisemaani. Arkiset velvollisuudet teen puolipakolla, jotta elämä oli sujuvampaa. Ärsyynnyn monimutkaisten ilmiöiden yksinkertaistamisesta, esimerkkinä moni ihmisen käyttäytymiseen liittyvä asia ok tällainen ilmiö, jota pitäisi pystyä tarkastelemaan monella eri tasolla: intra- ja interpersoonallisesti, ryhmäilmiönä, biologian näkökulmasta, yhteiskunnallisesta näkökulmasta katsoen jne. Esimerkiksi koronaa koskevassa keskustelussa diskurssi on pääosin ylsiulotteista: jolloin unohtuu kokonaisuuden tarkastelu-kun tuijotetaan laput silmillä vain koronan leviämistä-eikä huomioida muita terveysvaikutuksia, talousvaikutuksia jne.. Puuh. En jaksa tätäkään selittää juurta jaksain...
No siis politiikka on vähän sellaista, että siinä bruukataan käyttämään vain parasta argumenttia.
Tosin näkyvillä olevista poliitikoista näyttäytyy minulle, että järkiargumenteilla ratsastaa enää Hjallis Harkimo, Kristillisten edustajat ja Jussi Halla-Aho
Ja en pidä Harkimoa erityisen fiksuna, mutta ainakaan hän ei ratsasta silmiä sulkevalla, käsittämättömällä naivismilla suurimpana tavoitteenaan joku abstrakti maailmanhali.
Pääsisin Mensaan, hahmotan kokonaisuuksia nopeasti ja saan kiksit ongelmien ratkaisusta. Miinuksena en siedä tyhmiä ihmisiä tai sitä että asioita tehdään kuten ”vaan kuuluu tehdä” jos tarjolla olis parempia tapoja. Näivetyn isoissa, jäykissä organisaatioissa, joten nyt oonkin siirtynyt yrittäjäksi ja kukoistan. Oon jopa alkanut pitää sosiaalisista haasteista, siitä miten tehdä ihmisille turvallinen ja kuultu olo, kun näen miten se tuottaa heille iloa.
En ole käynyt Mensan virallisissa testeissä, vaan minulle tehtiin psyykkisen oireilun ja ADHD-epäilyn vuoksi mm. neuropsykiatriset testit, jossa kartoitetaan paljon erilaisia asioita kuten loogista päättelykykyä. Sijoituin parhaaseen kymmenesosaan useilla osa-alueilla. Tieteen kuvalehden äo-testin tein joskus, ja tulos oli 152. En pane tälle tulokselle paljon painoarvoa, vaikka testi oli ystäväni mukaan hyvin samankaltainen kuin Mensan virallinen koe. Älykkyyttä on vaikea mitata, mutta uskon että testit ovat suuntaa-antavia. En osaa sanoa, olenko oikeasti älyäs. Ehkä tietyillä osa-alueilla. Koen, että suuri osa ystävistäni on minua älykkäämpiä, mutta toisaalta heistä merkittävä osa on matemaatikkoja, fyysikoita, kielitieteilijöitä yms. Muutamia täysin kouluttamattomiakin on, mutta he eivät ole missään nimessä tyhmiä ihmisiä. Yliopisto ei todellakaan ole tae älystä. Uskon, että sosiaalisen kanssakäymisen vaikeus ja "liiallinen" kyky ajatella laatikon ulkopuoletla pitää jotkut huippuälykkäät ihmiset poissa koulutuksen parista.
Matemaattiset aineet ja luonnontieteet ovat olleet minulle aina helppoja ja kiehtovia. Olen luonteeltani hyvin utelias ja opettelen uusia taitoja ja omaksun tietoa helposti. Heittäydyn helposti uusiin tilanteisiin, tosin tällä saattaa olla jotain tekemistä ADHD:n kanssa. Sosiaalinen kanssakäyminen sen sijaan voi olla yhtä helvettiä oman ystäväpiirin ulkopuolella. Turhaudun helposti, jos ihminen muodostaa mielipiteensä muiden ihmisten mielipiteiden tai oman viiteryhmänsä kautta. Erityisen vaikeaa minun on ymmärtää ajattelua, että asioita tehdään tavalla X koska aina ennenkin on tehty.
Olen adaptoitunut käytännön pakosta muiden ihmisten käytösnormeihin, mutta välillä tämä adaptaatio pettää kun kuilu on liian suuri. Teini-iän ja nuoruusvuosien työpaikat olivat just jotain varastoduunia ja kaupan kassalla olemista, jolloin kanssakäyminen työkavereiden kanssa oli suorastaan inhottavaa. Naisena olin aina naisporukan ulkopuolella ja olin yleinen hihittelyn ja juoruilun kohde. Ei tuo sinänsä haitannut, koska ei minuakaan kiinnostanut heidän jutu tuon taivaallista.
Olen myös erittäin voimakkaasti iltavirkku ja minulle riittää 5-6 tunnin yöunet. Jonkun asian opiskelu voi olla niin mielenkiintoista, etten edes tajua että käytin siihen aikaa tuntikaupalla. Aamulla sen sijaan en jaksa tehdä mitään muuta kuin koomata.
Vierailija kirjoitti:
Mensan testistä sain sen korkeimman tuloksen eli ÄO vähintään 135. Opinnot yliopistolla oli helppoja, samoin työ vaativana pidetyllä alalla. Mutta toisaalta mulla ei ole käytännössä koskaan ollut ihmissuhteita lapsuuden jälkeen, ei vaan jotenkin löydy yhteistä säveltä keneenkään kanssa niin että mitään hyvänpäivän tuttuutta syvempää kehittyisi. En tiedä onko ÄO:lla sen kanssa tekemistä vai ei. Mutta olen kuitenkin ihan tyytyväinen erakkona, joten eipä tuo haittaa.
Joo mull o 200 ja pääsin lääkikseen 7-vuotiaana ilman kokeisiin lukemista.
Minulta kans mitattu lapsena ÄO, enkä edes muista tarkkaan mitä se oli, mutta se oli kuitenkin silloin poikkeuksellisen korkea. Todennäköisesti se on tosin laskenut siitä, kun olen käyttänyt päihteitä nuoruudessani.
Tulen huonoista perheoloista, olimme hyvin köyhiä, muutimme jatkuvasti ja minua pahoinpideltiin kotona sekä henkisesti että fyysisesti. Siskoni kuoli huumeiden yliannostukseen 30-vuotiaana, mutta itselläni on mennyt elämässä kohtalaisen hyvin kaikesta huolimatta. Koulussa olin aina sellainen ysin oppilas. Kirjoitin lähes lukematta lukiosta E:n paperit. Olen opiskellut sen jälkeenkin kahta eri alaa ja pärjännyt opinnoissa hyvin. Tällä hetkellä toimin yksityisyrittäjänä, elän tasapainoista perhe-elämää ja voisin sanoa että olemme jopa varakkaita. En ole edes käynyt terapiassa koskaan, vaan olen itse käsitellyt menneisyyteni ja sinut sen kanssa.
Samaistun moniin asioihin mitä täällä on mainittu. Erityisesti kolahti tuo, että pystyn lukemaan ja ennakoimaan ihmisten toimintaa hyvin, tosin uskon sen osittain johtuvan taustastani.
Toisekseen joskus koen sellaisen arkisista asioista puhumisen puuduttavaksi. Usein ärsyttää se että ihmiset selittävät yksinkertaisia asioita monimutkaisesti, eivätkä he kuuntele ollenkaan keskustelukumppaniaan. Olen myös huomannut sen, että hieman yksinkertaisemmat ihmiset usein aliarvioivat kanssaihmisiään ja yllättäen pitävät itseään muita älykkäämpinä. Se on ärsyttävää ja jopa loukkaavaa! Lisäksi en voi ymmärtää sitä että monet ihmiset eivät opi virheistään, vaan toistavat niitä kerta toisensa jälkeen, eivätkä siten saa koskaan elämäänsä kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vit.. kaikki tyhmät. Ei jaksa ihmisiä, koska niillä ei ole mitään järkevää asiaa. Ja suuriosa on oikeesti tyhmiä.
Vituttaa ylimieliset ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Olen myös erittäin voimakkaasti iltavirkku ja minulle riittää 5-6 tunnin yöunet. Jonkun asian opiskelu voi olla niin mielenkiintoista, etten edes tajua että käytin siihen aikaa tuntikaupalla. Aamulla sen sijaan en jaksa tehdä mitään muuta kuin koomata.
Eikö lyhyillä unilla ja aamukoomalla ole mielestäsi yhteyttä? Hyvien unien jälkeen ihminen on aamulla virkeä. Vain hyvin harvat ihmiset pärjäävät poikkeavan perimän takia alle 7 tunnin yöunilla.
Älykyytä on myös jos osaa elää.kirjoista ei opi elämään tai testeistä oma älykyys.Miten kohtelet kanssa ihmisiä? kysytkö ensin älykyys tason ja koulutus tason? Se oli aikoinaan .Lapsuus ystäväni piti itseään älykäänä kun sai 1972 ylioppilashatun päähänsä. noinko 30 v.sitten oli jo puoliso ja lapsi. Kertoi oli kyllä rakastunut rakenusmies. Valitsi puolisokseen kuitenkin insinöörin.Eihän rakenusmiehen kanssa voi solmia avioliittoa.Sekö älykyyttä? Viellä parani joku 80-luku.Käveltiin sunnuntaisin yhdessä seursaaren ypäri.MINÄ kohtaamiseen Kontulasta hän Lauttasaaresta.Tavatiin Seurasaareen menenvän pussin pysäkillä keskusta. Kerran hänen äitinsä toi hänet kohtaamispaikka.Olin ? Tervehdin hänen äitiä ja pussi tulikin. Kun sitten minä kävelyyn pukeutuneena,hän hieno rouvasti. kengissä korot ymm. Hitaasti askel.Sano meinasin tapaa itseni.En noterannut. Useamman kerran sanoi,Tarttui käteeni kovaa.Etkö kuullut? Vastasin et sitten aikanaan näe lapsesi rippi juhlia,et kenties häitä,lasten lapsias.Mietppä sitä. Vastasi: kuinka voit olla noin fiksu et ole edes akateemisesti sivistynyt? Niinpä! Hän synty kultalusikka suussa. Minä menentin ainoan huoltajan isäni kun olin 11vuotias. Lastenkoti aika hetki ja toisten nurkiin asumaan,ilman omaa huonetta.Töihin kansakoulun jälkeen maksaekseni ravinon,puhtauden ,petipaikan jossain.Sama tilanne kun tytäreni avioitui. Tähdensin koulutus lapsilleni.Tuo hyvät ammatit,paremman elintason. Niin he tekivät.Mutta tyttäreni. Salasi kihlat häät.lastesa kaste päivät.Kertoi aina jälkeenpäin.Oli solminut avioliiton akateemisen miehen kanssa ja miehen vanhemat akateemisa.Eivät hyväksy minua kun en ole akateemisesti sivistynyt.Sellaisiako nyky ihmiset ovat.Mitatutavat oman älykyys tason ja nostavat oman rimansa sen mukaan korkealle?Kauaksi elämästä.No tippuvat korkealta oksalta aikanaan ja lujaa.Viimeistään eläkelle jäädessään.suokaa anteeksi kirjotus virheet kansakoulun käyneeltä.Halusin näette myös lantin toisen puolen.Kiitos elitten vanhan mummon tarkinan joka elänyt täysin. Sain elämältä kaiken.Kuten joku laulu kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös erittäin voimakkaasti iltavirkku ja minulle riittää 5-6 tunnin yöunet. Jonkun asian opiskelu voi olla niin mielenkiintoista, etten edes tajua että käytin siihen aikaa tuntikaupalla. Aamulla sen sijaan en jaksa tehdä mitään muuta kuin koomata.
Eikö lyhyillä unilla ja aamukoomalla ole mielestäsi yhteyttä? Hyvien unien jälkeen ihminen on aamulla virkeä. Vain hyvin harvat ihmiset pärjäävät poikkeavan perimän takia alle 7 tunnin yöunilla.
Sama tuli minulle mieleen. Iltauni on kuitenkin palauttavampaa, ja jos sinulta jää se kokonaan pois, ehkä se on syy väsymykseen aamulla. Aamulla herätessäänhän sitä tietää olosta onko nukkunut tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös erittäin voimakkaasti iltavirkku ja minulle riittää 5-6 tunnin yöunet. Jonkun asian opiskelu voi olla niin mielenkiintoista, etten edes tajua että käytin siihen aikaa tuntikaupalla. Aamulla sen sijaan en jaksa tehdä mitään muuta kuin koomata.
Eikö lyhyillä unilla ja aamukoomalla ole mielestäsi yhteyttä? Hyvien unien jälkeen ihminen on aamulla virkeä. Vain hyvin harvat ihmiset pärjäävät poikkeavan perimän takia alle 7 tunnin yöunilla.
Ei ole, koska en kertakaikkiaan saa nukutuksi enempää vaikka kuinka yrittäisin. Mielelläni vain nukkuisin koomavaiheen yli. Miten pakottaisin itseni nukkumaan enemmän? Olen virkeä 2-3 tunnin kuluttua heräämisestä ja vireystila on loistava loppuiltaan asti. Uskon, että kyseessä on asia jonka vain iltavirkku voi ymmärtää. Jos yöuni jää liian vähäiseksi, vaikuttaisi se koko loppupäivään. Joskus harvoin olen nukkunut peräti 8 tuntia, aamukooma on silti voimakas ja kestää samat 2-3 tuntia.
Moni täällä älykkäänä esiintyvä ilmeisesti luulee, että älykäs ihminen voi pelkällä älyllään PÄÄTELLÄ asioita, joista ei tiedä yhtään mitään. Nauran itseni tärviölle.
Yksi lapsistani on keskivertoa älykkäämpi. Hän ahdistuu koulussa, sillä ei ymmärrä miksi siellä opetetaan vain itsestäänselvyyksiä ja vielä kerrataan niitä ihan hirveästi.
Tilanne on oikeasti tuskastuttava enkä tiedä miten hän jaksaa suorittaa peruskoulun kun kouluun meneminen ja tehtävien tekeminen aiheuttama valtavasti ahdistusta. Hän haluaisi oppia uutta eikä aina vaan kerrata itsestäänselvyyksiä.
Koulusta ei ole herunut ymmärrystä. Jokaisen on tehtävä samat tehtävät. Haasteita ei ole saanut vaikka on monta kertaa pyydetty.
Vapaa-ajalla lapsi on alkanut tekemään tehtäviä isoveljen lukiokirjoista. Sillä tavalla näyttää saavan ahdistuksen hetkeksi pois. Kun saa edes vähän älyllistä haastetta.
Vierailija kirjoitti:
Yksi lapsistani on keskivertoa älykkäämpi. Hän ahdistuu koulussa, sillä ei ymmärrä miksi siellä opetetaan vain itsestäänselvyyksiä ja vielä kerrataan niitä ihan hirveästi.
Tilanne on oikeasti tuskastuttava enkä tiedä miten hän jaksaa suorittaa peruskoulun kun kouluun meneminen ja tehtävien tekeminen aiheuttama valtavasti ahdistusta. Hän haluaisi oppia uutta eikä aina vaan kerrata itsestäänselvyyksiä.
Koulusta ei ole herunut ymmärrystä. Jokaisen on tehtävä samat tehtävät. Haasteita ei ole saanut vaikka on monta kertaa pyydetty.
Vapaa-ajalla lapsi on alkanut tekemään tehtäviä isoveljen lukiokirjoista. Sillä tavalla näyttää saavan ahdistuksen hetkeksi pois. Kun saa edes vähän älyllistä haastetta.
Minä olin tuollainen lapsi, tosin sain kyllä aina lisätehtäviä, mutta ne olivat juurikin saman kertausta eli haastetta ei saanut, koska eteenpäin ei saanut mennä vaan edettiin kaikki samaan tahtiin (mikä on tietysti ymmärrettävää).
Koulukirjat luin aina syksyisin siltä istumalta kun ne saatiin, sitten tein lisätehtäviä toisensa perään, keikuin tuolilla ja luin pulpettikirjoja.
Turhauduin.
Opiskelua eli uuden tiedon oppimista rakastan ja tiedonjanoni on loputon, mutta koulua inhoan.
Odotin koko varhaislapsuuteni pääseväni kouluun, ja se olikin ensimmäisestä päivästä lähtien hirveä pettymys. Olin odottanut saavani läksyjä, mutta niitä ei tullutkaan ja tein sitten innoissani äidinkielen tehtävävihkon heti täyteen, ja siitä tietysti opettaja suuttui.
Vapaa-ajan itseopiskelu oli ja on aina ollut parasta.
Minun elämässäni se on näkynyt niin, että olen pärjännyt hyvin koulussa, saanut korkeakoulututkinnon ja työpaikkoja helposti, työpaikkoja hakiessa olen saanut aina testeistä erinomaiset tulokset. Olen lahjakas taiteellisesti ja matemaattisesti. Mutta ei kaikki pelkkää auvoa ole, tuntuu, että päässäni on myös jotain "vikaa", olen todella huono puhumaan, liian spontaani, möläyttelen ja loukkaan vahingossa ihmisiä, päässä pyörii koko ajan miljoona asiaa ja ajatusta. Aivoissani on varmaan vinossa joku lohko, joka aiheuttaa nämä hyvät ja huonot puolet.
Itselleni selvisi aikuisena kun työn hakemisen yhteydessä päädyin pari kertaa soveltuvuusarvioon ja sain huipputasoa kaikesta. Sen jälkeen selvitin asiaa ja Mensan tasossa olen heittämällä.
Ei ole vaikuttanut erityisemmin elämän kulkuun. Ehkä ajattelu on nopeampaa ja asiat sen vuoksi helpompia. Olen valinnut uran kuitenkin muista syistä kuin että olisin just työssäni "hyvä" ja menestys ja raha olisi taattua. Työskentelen ihmisläheisellä alalla. Väsyn ja ahdistun yms. ihan samoin kuin muutkin ja välillä on tosi rankkaa.
Koulu ja opiskelu meni ihan siinä perusryhmän tasolla, muttailman erityistä panostamista.
Jossakin vaiheessa olen tajunnut, että minulla on poikkeuksellinen muisti. Siihen myös muut esimerkiksi töissä saattaa kiinnittää huomiota. Lähinnä se on muista aika huvittavaa, että muistan 6-7 vuotta sitten tavatun asikkaan asiat ihan täydellisesti. Luonnollisesti ei tule katsotua elokuvia moneen kertaan...
Sivuhuomautuksena vielä, että ei ne voi nyt tappaa Aleksei Navalnyitä oikein millään, sillä hän on nyt lännen esimerkki, - ja toteemipaalu -, miten asioita ja ihmisiä hoidellaan Venäjällä.
Siis voivat he hänet tappaakin, mutta se vaan tarkoittaisi sitä, että seuraavan maan kansalaiset, jonka Venäjä koittaisi seuraavaksi valloittaa, taistelisivat kuin piru vastaan.
Se olisikin oikein piru, jos Navalnyi olisikin itse laskeskellut, että nyt vaan on pikkuhiljaa vaan hyytymässä, "että tehdäänpä gambiitti" - ja myrkyttänyt itse itsensä,
En ole virallisissa Mensan testeissä käynyt. Jossain vaiheessa totesin, että ihmiset pitävät minua outona ja jos käyn testin tekemässä ja ylitän jäsenpisterajan, niin sitten vasta outo olenkin. Eli ei siis testeihin. Useissa paikoissa olen myös testejä tehnyt ja isoja lukemia saanut tai jos kyseessä on ollut pienempi testi, niin yleensä lähes kaikki vastannut oikein. Minusta suurin ongelma, jonka omaan on jonkin verran huonompi sosiaalinen lahjakkuus, mikä näkyy ystävien vähyytenä. Minulla on ADD, mutta äly ja hyvä muisti on auttanut eteenpäin, vaikka en koskaan jaksa 15 minuuttia pidempään seurata esim. opetusta.
Vierailija kirjoitti:
Yksi lapsistani on keskivertoa älykkäämpi. Hän ahdistuu koulussa, sillä ei ymmärrä miksi siellä opetetaan vain itsestäänselvyyksiä ja vielä kerrataan niitä ihan hirveästi.
Tilanne on oikeasti tuskastuttava enkä tiedä miten hän jaksaa suorittaa peruskoulun kun kouluun meneminen ja tehtävien tekeminen aiheuttama valtavasti ahdistusta. Hän haluaisi oppia uutta eikä aina vaan kerrata itsestäänselvyyksiä.
Koulusta ei ole herunut ymmärrystä. Jokaisen on tehtävä samat tehtävät. Haasteita ei ole saanut vaikka on monta kertaa pyydetty.
Vapaa-ajalla lapsi on alkanut tekemään tehtäviä isoveljen lukiokirjoista. Sillä tavalla näyttää saavan ahdistuksen hetkeksi pois. Kun saa edes vähän älyllistä haastetta.
Tsemppiä lapsellesi. Varmaan teettekin jo niin, mutta kannattaa käyttää aikaa ja yhdessä rauhassa käsitellä sitä, miksi koulu on semmoista kuin on, ja kuinka se kuitenkin merkitsee tulevaisuudelle niin paljon. Varsinkin nuorena sitä on vaikea käsittää, ymmärrettävästi. Tässä voidaan kuitenkin mennä hirmuisesti vikaan: peruskoulu voi mennä penkin alle, jos motivaatio tehdä niitä toistamiseen liian helppoja tehtäviä loppuu. Jatko-opintojen kannalta ei auta vaikka osaisit ja tietäisit osaavasi kaiken, kun päästötodistuksen numerot puhuu toista. Auttaa siis, että lapsi ymmärtää miksi hommat kannattaa tehdä vaikka ne olisivat liian helppoja ja ihan kuolettavan tylsiä.
Toinen mahdollinen kuoppa on liika ylimielisyys ja omassa älyssä piehtarointi/näkyvä loistaminen eri aineissa. En tiedä miten nykyään, mutta omana kouluaikanani se, että oli hyvä koulussa ja kehtasi vielä olla siitä ylpeä, teki sinusta magneetin kiusaamiselle. Vaikka siinä ei ole mitään järkeä, usein varsinkin yläasteikäisenä on niin hauras, että tuloksena voi olla pahaa jälkeä. Kiusaaminen voi pilata koko koulunkäynnin, ja vaikeuttaa huomattavasti jatko-opintojakin.
Itse olen kokenut nuo molemmat. Ammattikoulu keskeytyi useamman kerran, lukioon en edes yrittänyt. Peruskoulun tylsyys ja haasteiden puute yhdistettynä sosiaalisen kanssakäymisen ongelmiin ja kiusaamiseen saivat aikaan sen, että välillä suorastaan pelkäsin opiskelua ja karsastin koko ajatusta. Tosi pitkä tie käytynä ennen kuin viimein lähes kolmekymppisenä sain toisen asteen suoritettua, sekin tosin rämpien läpi sillä olihan se siinä vaiheessa todella itsestäänselvän ja turhanpäiväisen tuntuista, pitkästyttävää. Uskaltauduin kuitenkin myöhemmin hakemaan vielä yliopistoon, hakukoejonosta heittämällä läpi lähes täysin pistein. On kuin taivas olisi avautunut. Opinnoissa sopivasti haastetta ja tarve tutkivalle otteelle, kuitenkin sen verran vähäinen työmäärä nopealle että joka viikko jäi paljon aikaa tehdä kaikkea muutakin kiinnostavaa, etsiä omatoimisesti lisätietoa, ahmia kirjoja tai harrastaa.
Lapsellasi on kaikki eväät menestyä ja päästä aikuisena tekemään juuri sitä, mistä tykkää ja hyödyntämään osaamistaan, kunhan tässä peruskoulun vaiheessa tuetaan tarpeeksi. Kouluhommat hoituu nopeasti, jos vaan saa motivoiduttua sillä, että siitä on tulevaisuudelle hyötyä. Luppoaikaa jää läksyiltä varmasti käytettäväksi mielenkiintoisempiin ja haastavampiin juttuihin, joita kannattaa suosiolla etsiä koulun ulkopuolelta.
Olen epätasaisesti älykäs; kielellisesti lahjakas ja matemaattisesti surkeat 120 äo vastaavalla tasolla. Nautin assosiatiivisesta, luovasta kielen ja sanojen pyörittelystä toisen nopeasti hoksaavan henkilön kanssa. Päänsisäinen maailmani on kuin sekatavarakauppa, jossa yritän konmarittaa ilmiöitä kategorioittain ja mielelläni uppoudun mielenmaisemaani. Arkiset velvollisuudet teen puolipakolla, jotta elämä oli sujuvampaa. Ärsyynnyn monimutkaisten ilmiöiden yksinkertaistamisesta, esimerkkinä moni ihmisen käyttäytymiseen liittyvä asia ok tällainen ilmiö, jota pitäisi pystyä tarkastelemaan monella eri tasolla: intra- ja interpersoonallisesti, ryhmäilmiönä, biologian näkökulmasta, yhteiskunnallisesta näkökulmasta katsoen jne. Esimerkiksi koronaa koskevassa keskustelussa diskurssi on pääosin ylsiulotteista: jolloin unohtuu kokonaisuuden tarkastelu-kun tuijotetaan laput silmillä vain koronan leviämistä-eikä huomioida muita terveysvaikutuksia, talousvaikutuksia jne.. Puuh. En jaksa tätäkään selittää juurta jaksain...