Lue keskustelun säännöt.
Poikkeuksellisen korkea äo - Miten vaikuttanut elämääsi?
Onko täällä ihmisiä, jotka ovat testanneet älykkyysosamääränsä ja saaneet korkeat pisteet? Miten se näkyy sun elämässä, millaisissa tilanteissa tiedostat asian itse, kuinka olet oppinut elämään erityisyytesi kanssa?
Olen itse nelikymppinen nainen, perheellinen, yliopistokoulutettu ja johtavassa asemassa. En ikinä ole ajatellut olevani poikkeuksellisen älykäs. Elämässä oli kuitenkin joitakin erikoisia tilanteita ja juttuja, joissa jouduin miettimään, miksi käyttäydyn kuten käyttäydyn tai miksi tuntuu tältä. Puhuin asiasta tutun psykologin kanssa joskus viinipäissäni ja hän kysyi, onko älykkyysosamäärääni ikinä testattu. Hetken pohtimisen jälkeen kävin virallisessa testissä ja sain tulokseksi 125 eli sen mukaan olen keskimääräistä älykkämpi. En nero tai mikään superihminen, mutta tulos on parempi kuin yli 90 prosentilla ihmisistä.
Nyt sitten mietin, että miten tätä kannattaisi hyödyntää ja millaisia eväitä tämä antaa niihin elämän pikkuerikoisuuksiin, joiden takia alunperin rupesin asiaa edes selvittämään. Jonkinlainen vertaistuki olisi tarpeen, mutta esim. Mensan toiminta ei kiinnosta.
Kommentit (1375)
149. Eniten ärsyttää ympärillä olevien ihmisten "tyhmyys" esim. työpaikalla jne. Hyvin, hyvin harvoin tulee vastaan ihmisiä, jotka hoksaa asiat nopeasti ja joiden kanssa tuntee että on samalla aaltopituudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta saa käsityksen, että ihmiset ovat jopa useaan kertaan testauttaneet älykkyyttään. Miksi?
Pitkän työurani aikana olen ollut muutaman kerran soveltuvuustesteissä ja niissä yhdessäkään ei ole mitattu älykkyyttäni, vaan soveltuvuutta ko. tehtävään. Älykkyydestäni en osaa sanoa mitään, mutta testeissä olen pärjännyt ilmeisesti muita paremmin, koska olen aina saanut haluamani työpaikan.
Kertokaapa te älykkyystestatut, miten natsasi työnhaussa!
Tässä ketjussa on puhe älykkyydestä ja sen testaamisesta, ei varsinaisesti menestyksestä työelämässä. Monestikin on todettu, että älykkäät ihmiset eivät mitenkään automaattisesti ole samalla niitä työelämän menestyjiä, monesti jopa päin vastoin.
Miksi koit tarpeelliseksi ottaa esille tämän työaspektin? Se on aiheen vierestä.
Sain Mensan testissä tuloksen ”korkeampi kuin 97%” eli en juuri päässyt sisään seuraan. :) (Raja sinne kun on tuo top 2%)
Olin/olen koko elämäni tuntenut olevani vähän ”outo”. Ihan samanhenkistä seuraa en ole koskaan tavannut. Aina joudun esittämään, usein tavallaan ”tyhmempää”. Tämä kuulostaa ehkä kovin itserakkaalta, mutta niin se vain on - ja sen kanssa olen kyllä oppinut elämään.
(No, jaa... paitsi nyt korona-aikana on kyllä tavallista vaikeampaa, kun tuntuu koko maa olevan aivan sekaisin. Hirvittävän vaikea elää tyhmien päätösten kanssa ja usko politiikkaan on mennyt lopullisesti. Yleisvaarallisen tartuntataudin annetaan riehua vapaasti kansan keskuudessa?! Uskomatonta, mutta vaatisi ihan oman otsikkonsa.)
Olen tehnyt parikin kertaa netin autismitestin ja saanut siitä pisteitä vähän yli perussetin. Tiedä sitten, olisiko jotakin sentyyppistä kirjoa.
Minulla on yksi lapsi, joka on pelottavan samankaltainen itseni kanssa, mutta mahdollisesti jopa älykkäämpi. Koulu ei pysty tarjoamaan haasteita, mutta en aio siitä meteliä nostaa. Olen käynyt läpi saman polun ja itse myös opettajana tiedän, ettei peruskoulu voi mitään tarjotakaan.
Kukaan töissä ei (tietenkään) tiedä älykkyysosamäärästäni, eivätkä kyllä ystävänikään. En usko saavuttavani sen kertomisella mitään. Se siis tuskin olisi kovin älykästä, vai mitä? :)
Edellinen esimieheni sanoi jopa kerran minua julkisesti kokouksessa tyhmäksi. No.. hän ei taatusti juuri keskivertoa satasta riko, joten sentyyppiselle ihmiselle ei myöskään ole mitään mieltä asiaa oikaista.
Kaiken kaikkiaan sanoisin, että on ehkä jopa vähän negatiivissävytteinen tämä piirre. Tekee kyllä tietyllä tapaa ainakin ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi. Turhauttaa myös usein. Aivan oma itsensä ei juuri voi olla. Tekee mieli oikaista väärin tehtäviä asioita, mutta pakko yrittää vain kestää tyhmiäkin juttuja ja hammasta purren olla hiljaa. Aina en onnistu. Olen onneksi myös melko hyvä saamaan ihmisiä tekemään asioita niin, etteivät he huomaa tulleensa manipuloiduiksi.
Oudoin juttu kohdallani taitaa olla tietynlainen kyky telepatiaan, mutta sekin vain siskoni ja lapseni kanssa - ja melko off topic sekin tässä. :)
Tuodaanpa uusi näkökulma keskusteluun.
En tiedä älykkyysosamäärääni. Uskon silti minua fiksumpia olevan :)
Samoin uskon olevani montaa muuta keskustelijaa tyhmempi.
Olen saanut heiltä paljon hyviä neuvoja, ajatuksia ja oppeja. He eivät myöskään ole halveksineet minua, kuten vielä minuakin huonomman ÄO:n ilmeisesti omaavat tekevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miksi koit tarpeelliseksi ottaa esille tämän työaspektin? Se on aiheen vierestä."
No ihan vaan siksi, että haluan tietää, miten korkean älykkyyden omaavat ihmiset voivat hyödyntää lahjaansa muuten kuin kehuskelemalla hyvällä testituloksella.
Eikö menestyminen työelämässä ole ihmiselle kuitenkin tärkeä aspekti?
Sain Mensan testistä korkeat pisteet. Olen tosi nopea ja tajuan asiat puolesta sanasta, kokonaiskuva on hallussani nopeasti samoin kuin se mitä tulee tehdä seuraavaksi. Muistini on todella hyvä. Huomaan nopeasti ihmisten selittelyt tai valehtelut, johtuen ehkä muististani ja tavastani yhdistellä asioita. Opiskelutkin sujuivat nopeasti, luin muutamassa vuodessa maisteriksi jne. En halua tuoda näitä asioita mitenkään esille ja peitän nämä ominaisuuteni ja olen mieluusti vaan tavan tallaaja. En halua huomiota enkä ole yhtään kunnianhimoinen enkä edes halua rakentaa uraa. Mutta olen hyvin intohimoinen löytäessäni kiinnostuksen kohteita ja tekemistä, mistä pidän. Silloin panostan siihen paljon. Tällä tavalla olen oppinut muutamaa kieltä ja erinäisiä taitoja elämän eri alueilta. Ja kaikki tämä vain omaksi ilokseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Miksi koit tarpeelliseksi ottaa esille tämän työaspektin? Se on aiheen vierestä."
No ihan vaan siksi, että haluan tietää, miten korkean älykkyyden omaavat ihmiset voivat hyödyntää lahjaansa muuten kuin kehuskelemalla hyvällä testituloksella.
Eikö menestyminen työelämässä ole ihmiselle kuitenkin tärkeä aspekti?
Kokemukseni ja seuraamieni keskustelujen mukaan näin ei välttämättä ole. Ymmärrän syyn (ja se liittyy kiinnostukseen, ei kykyihin). Miksi se olisi tärkeä aspekti?
Tämä ketju on täynnä valhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Miksi koit tarpeelliseksi ottaa esille tämän työaspektin? Se on aiheen vierestä."
No ihan vaan siksi, että haluan tietää, miten korkean älykkyyden omaavat ihmiset voivat hyödyntää lahjaansa muuten kuin kehuskelemalla hyvällä testituloksella.
Eikö menestyminen työelämässä ole ihmiselle kuitenkin tärkeä aspekti?
Alkuperäisestä viestistäsi sai kuvan, että pidät testatun korkean äo:n ihmisiä leuhkoina pelleinä, jotka eivät todellisesti elämästä ymmärrä yhtään mitään.
Kuten täältäkin olet saanut lukea, korkeaan älykkyyteen liittyy paljon haittapuolia, joista yksi on jatkuva tunne omasta ulkopuolisuudesta. Omaa älykkyyttään ei myöskään kannata tuoda esille, koska on paljon ihmisiä, joiden luontainen reaktio on lyttääminen - sinun viestisi kaltainen.
"Korkea on ääöö, mutta töistä ja työelämästä ette varmaan mitään ymmärrä!", tuttuakin tutumpi lause.
Ihmettelit testaukseen hakeutumista. Minulle ja käsittääkseni monille muillekin kyseessä on ollut ennen kaikkea yritys ymmärtää sitä, miksi on koko elämänsä ajan tuntenut itsensä oudoksi, hieman ulkopuoliseksi ja vierastetuksikin.
No tietysti on aina niitäkin, joiden tavoitteena on saada jotain leveiltävää. Sellaisen tapauksen kohdalla harvemmin testin tulos on mitenkään poikkeavan suuri. :)
Koko peruskoulun ala-asteen ajan opettaja sanoi, että olen tyhmä ja laiska. En halunnut tehdä asioita aina kuin he halusivat ja kysyin epäkohdista ja halusin toditeita. Olin siis hankala. Sen takia minua kiusattiin paljon ja en edes yrittänyt kunnolla opiskella, kun uskoin sitten lopulta itsekin olevani tyhmä.
Täysi-ikäisenä minulle tehtiin neurologiset testit ja samaan syssyyn älykkyystestit. Selvisi, että minulla on lukihäiriö, ADHD ja paljon keskimääräistä korkeampi älykkyysosamäärä. Se oli helpotus jollain tavalla, mutta myös masentavaa.
Nyt kun oli syy siihen miksi aina alisuoriuduin, aloinkin keksiä itse tapoja opiskella helpommin. Minun ei tarvinnut kuin kuunnella tunnilla oppiakseni asiat helposti, istuin edessä, ja joskus luin asian kerran kirjasta. Tätä ennen olin turhaan käyttänyt aikaa muistiinpanojen kirjoittamiseen yms. kun itse asia jäi oppimatta kirjoitusvaikeuksien ja keskittymisvaikeuksien takia.
Koska minulla ei ole mitään syytä miksi haluaisin ihmisten kadehtivat itseäni, minulla ei ole kilpailuviettiä, eikä halua tienata paljoa, eikä omistaa paljoa tai olla kaunis tai muuta sellaista, joidenkin on vaikea sietää minun asennetta.
Opin helposti pelit, urheilulajit, työt ja sen takia saatan aika nopeasti olla se, joka aina voittaa ja tekee hyvin, mutta se ei tunnu miltään, mutta herättää kateutta.
Minulle on se ja sama kuka voittaa. Tärkeintä minun elämässä olisi, että olen terve, rakastettu ja minulla olisi tarpeeksi rahaa yms. mutta en halua olla rikas, ihailtu tms. Samaa toivon muillekin.
Joskus on vaikeaa, kun kaikki eivät ymmärrä asioita niin moniulotteisesti. Eivät ymmärrä yksityiskohtien kokoamaan suurempaa kokonaisuutta tai asioiden koko kuvaa. Moni näkee vain sen mikä vaikuttaa heihin itseensä, mutta ei sitä miten sinun tekosi, panostuksesi, asenteesi ja ajattelumaailmasi vaikuttaa muihin ympärillä oleviin, ja heidän ympärillä oleviin jne. Eivätkä halua muuttaa mielipidettään eivätkä halua ja/tai pysty näkemään oman ympyränsä ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työelämässä ratkaisee valmiudet ja kyky hyödyntää älykkyyttään kulloisenkin työtehtävän kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla, ei älykkyys itsessään. Oikeastaan ihan sama asia kuin minkä tahansa erityislahjakkuuden kanssa.
Hahahahaha, vauvafoorumin soosipäiset yh-janicat vinkuu aivosumuissaan ja kuvittelevat olevansa älykköjä. Parasta nyt vaan keskittyä sen piltin lapioimiseen oman ylipainoisen pikku tora-tuulikin alati ammottavaan leipäläpeen samalla kun kuolaa sipsit naamalla temppareita ja muuta aivotonta sontaa paskalaatikosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvapalstan retardeista gradua tekevä kirjoitti:
Hahahahaha, vauvafoorumin soosipäiset yh-janicat vinkuu aivosumuissaan ja kuvittelevat olevansa älykköjä. Parasta nyt vaan keskittyä sen piltin lapioimiseen oman ylipainoisen pikku tora-tuulikin alati ammottavaan leipäläpeen samalla kun kuolaa sipsit naamalla temppareita ja muuta aivotonta sontaa paskalaatikosta.
Kannattaa miettiä omaa pahaa oloa sekä sitä, miten sitä saisi lievitettyä. On henkisesti raskasta pidemmän päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Opin kielet lähinnä niin, että kunhan olen tarpeeksi pitkään tekemisissä kyseisen kielen kanssa, se jää mieleen. Minua turhauttaa, miksi kielioppia pitää päntätä, eikö voi suoraan opetella miten asiat sanotaan? Ei vauvoillekaan päntätä kielioppia."
Sama täällä. Kieltäydyin yläasteella opettelemasta niitä turhia illatiivi yms termejä. Silti olen useamman vieraan kielen oppinut - minulle riittää kun kuulen pari esimerkkiä, jonka jälkeen osaan "piirtää kartan" päässäni siitä kuinka erilaiset merkitykset ilmaistaan ja miten ne liittyvät toisiinsa. En tarvitse sille merkitykselle erillistä sanaa, se vain häiritsee.
Ihanaa, joku muukin samanlainen! Olen se, jolle vastasit! Kävin Saksassa 10 kertaa lyhyellä visiitillä. Ensimmäisellä kerralla en osannut kuin kiittää ja pyytää anteeksi, 10. kerralla luin otsikoita, postikortteja, menuja ja sisällysluetteloita ruokapaketeista ongelmitta.
Japania en ole opiskellut päivääkään, mutta olen kuullut sitä niin paljon, että pärjään matkoillani Japanissa ja kuuntelen novelleja japaniksi ihan hyvin niin, että tajuan juonen punaisen langan.
Venäjää opiskelin joskus vähän aikaa ja uusi kirjoitusasu jäi mieleen heti.
Nyt tuli kyllä paksua huttua. Kuuntelit venäjää ja hups opit kyrilliset kirjaimet? Kuuntelet japania ja hups osaat japania? Germaanisetkin menee tosta vaan. Pientä rajaa. Englantia oppii kuuntemalla kuka vaan, kun on latinapohjainen. Itse olen kielellisesti aika lahjakas, mutta kyllä mun ainakin on tarvinnut lukea sanoja, että opin ymmärtämään lauseita. Tokihan mun ÄO on vain 120. Voin toki olla väärässä, mutta en usko.
Vierailija kirjoitti:
Joo on ollu tosi raskasta, kun äö on lähes täydet 100.
Tarkemmin 98/100 eli kuulun siis älykkäimpään 2%iin.
Hyvä sinä, voimia ja koita jaksaa!
😀🥰
Saanko ohjata keskustelua hieman sivuraiteille? Omaa älykkyyttäni ei ole testattu, mutta ulkopuolisuuden tunteeseen samaistun täysin.
Olen tulkinnut sen johtuvan pääasiassa luonteenpiirteistä, tietystä herkkyydestä ja luovuudesta, jonka vuoksi kiinnostuksenkohteet ja ajatuskuviot ei mene ihan tavanomaisinta reittiä.
Onko muita samaa pohtineita?
Vierailija kirjoitti:
Saanko ohjata keskustelua hieman sivuraiteille? Omaa älykkyyttäni ei ole testattu, mutta ulkopuolisuuden tunteeseen samaistun täysin.
Olen tulkinnut sen johtuvan pääasiassa luonteenpiirteistä, tietystä herkkyydestä ja luovuudesta, jonka vuoksi kiinnostuksenkohteet ja ajatuskuviot ei mene ihan tavanomaisinta reittiä.
Onko muita samaa pohtineita?
Jatkan vielä korkeakoulutus on, varsin helpolla läpi menty, mutta en todellakaan usko olevani huoppuälykäs: matematiikka ja kielet aina ollut vähän - no ehkä hankalia tai ainakin oman mukavuusalueen ulkopuolella.
Nettiälykkyystestejä olen joskus tehnyt, ja niissänpärjään hyvin, mutta ne nyt on nettitestejä.
Mutta siis vahva ulkopuolisuuden tunne ollut aina. Kavereita oli lapsena jne. mutta harvojen tai ei kenenkään kanssa tunsin olevani ns. samalla aaltopituudella.
Joskus ala-asteikäisenä kaverit mietti vaatteita tai poikia ja minä pohdin että onko avaruudessa elämää.
Älykkyyttäni ei ole koskaan mitattu, mutta oletan ÄO-lukemani varsin korkeaksi. Koulussa luokkakaverit kutsuivat neroksi, aikuisena useampi tuttava on spontaanisti veikannut minun kuuluvan Mensaan.
Ala-asteen ensimmäisillä luokilla luin ja tein monta vuotta vanhempien oppikirjojen tehtäviä muiden tankatessa normaaliin tahtiin. Sen jälkeen lopetin kaiken suorittamisen koulussa -- en tehnyt luultavasti kertaakaan kotitehtäviä viidesluokkalaisesta abiturientiksi. Yliopiston pääsykokeisiin luin viikon ja pääsin sisään parhailla pisteillä. Siellä lähinnä ryyppäsin, ahdistuin ja keskityin ratkaisemaan ongelmaa: kuinka tehdä vaikutus mahdollisimman moneen naiseen.
Koulujärjestelmä opetti minut sluibailemaan ja menemään sieltä missä aita on matalin. Tiedän selviäväni erilaista ongelmatilanteista hetken ponnistuksella, joten en oppinut kurinalaista opiskelua ja tekemistä. Siksipä olen ollut 20 vuotta kirjoilla yliopistossa valmistumatta.
Työelämään hyppäsin kesken yliopiston ja siellä olen edennyt vastuullisista, luovista ja ongelmanratkaisukykyä vaativista tehtävistä toisiin. Urallani olen tehnyt monta suunnan muutosta, koska uuden oppiminen ja älylliset haasteet tuntuvat henkiseltä perustarpeelta.
Töissä olen korkeakoulutettujen, monta tutkintoa suorittaneiden keskellä, mutta kovin usein huomaan eteneväni omassa ajattelussani muita nopeammin, vaikka aihe olisi itselleni uusi. Joudun tietoisesti hidastamaan ja selittämään auki asioita, jotka ovat mielestäni itsestään selviä -- tämä on välillä todella turhauttavaa. Omaksun helposti aihepiirit, joista olen kiinnostunut.
Ajoittain tunnen henkistä yksinäisyyttä, vaikka tuttavapiirini ja kontaktiverkostoni on laaja. Ajattelussa ja uteliaisuudessa tietyssä mielessä samalle tasolle nousee niin kovin harva, tämän olen oppinut ymmärtämään ja siksi myös omaa ulosantiani tietoisesti kaventamaan: puhumaan simppelistä ja sosiaalisesti mukavista aiheista.
Vielä lopuksi: tiedonjanoni on valtava. Luen ja opiskelen jatkuvasti uutta, ilman oivaltamisen iloa en osaisi elää.
Tästä ketjusta saa käsityksen, että ihmiset ovat jopa useaan kertaan testauttaneet älykkyyttään. Miksi?
Pitkän työurani aikana olen ollut muutaman kerran soveltuvuustesteissä ja niissä yhdessäkään ei ole mitattu älykkyyttäni, vaan soveltuvuutta ko. tehtävään. Älykkyydestäni en osaa sanoa mitään, mutta testeissä olen pärjännyt ilmeisesti muita paremmin, koska olen aina saanut haluamani työpaikan.
Kertokaapa te älykkyystestatut, miten natsasi työnhaussa!