Tammivauvat 2015 <3
Täällä olis plussattu tänään aamulla, la olis oviksen mukaan 2.1, kuukautiskierrosta ei paree mitään laskeskella kun on niin epäsäännöllinen kierto.
Toista odotellaan, esikoistyttö on 3v ja leikkikaveri on erittäin odotettu.
Yritän päivitellä ketjua ahkerasti eli laittakaahan selkeesti nimimerkki ja laskettu aika. Suljetun ryhmänkin voin perustaa jos tarvetta on, itseä se ainakin kovasti kiinnostaa. Siellä vois sitten tarkemmin kysellä sen fb-ryhmän perään jos sille kiinnostusta löytyy :)
Ihanaa, olo on onnellinen <3
anita, la 2.1
Ja arvatkaas vaan meinasko heti otsikkoon tulla kunnon typo kun hyvin vahvasti elän vielä vuotta 2014 :D
Kommentit (550)
Jännittävää lukea teidän neuvola- ja ultrakokemuksia. Kumpa pelottelut ja alkusäikähdykset todettaisiin vielä raskauden edetessä turhiksi. Yhdelle tuttavalle kävi juuri niin, että alussa tarkkailtiin kehitystä tiiviimmin, mutta lopulta syntyi virkeä pikkuinen. Kertokaa ensikertalaiselle mitä ne kaikki neuvola- ja lääkärikäynnit pitää sisällään? Ekasta neuvolasta olikin jo puhetta, että jutellaan niitä näitä, ja varhaisultra tehdään ilmeisesti sisäkautta, mutta miten sitten jatkossa? Mitä muita tutkimuksia tehdään? Tajusin olevani ihan hukassa tässäkin asiassa:D
Omaa loppuviikon neuvolakäyntiä odotellessa.
Onnesta sekaisin 9+0 !
Voivoi, täällä ei kasva tissit eikä mikään muukaan. Mikään ei tunnu oikein miltään, kahvi maistuu ja urheilu luonnistuu, kukaan ei varmasti aavista mitään, kun en itsekään tajuaisi olevani raskaana, jos tätä ei olisi tarkoituksella yritetty ja positiivisia testejä tehty. Haluaisin tuntea edes jotain. :/
Mutta samaa mieltä kun Havu tosta suunnittelusta ja baby showereista - ne on ihan no-go mulle (varsinkin vielä tässä vaiheessa)!
Poppypeonita: Kyllä oon menossa etelään matkalle, enkä oo kyllä siitä jaksanut yhtään murehtia (ties koska sitä pääsee sitten taas matkoille, kun vauva tulee).
Onnea Alima & tsemppiä Sladyx!
Linnee 7+4
Sladyx: olen todella pahoillani puolestanne. Varmasti aivan kaamea tilanne! Minusta on ihan hirveää, että joudutte vielä odottamaan noin pitkään ennen kuin tilanne ratkeaa. Tietenkin toivon, kuten varmaan kaikki muutkin, että olisi väärä hälyytys. Kova lukema on kyllä tuo turvotus =(. Sydänhän on vasta kehitysvaiheessa, eikä se ole niinkään sanottua etteikö kehittyisi normaalisti. Meillä oli esikoisella nestettä sydämessä ja toinen kammio jotenkin alikehittynyt sekä nt-ultrassa että rakenneultrassa mutta kun kehitys jatkui masussa niin aivan täysin terve poika syntyi. Sydän vaan oli niin keskeneräinen noilla ultraviikoilla. Tokihan mä pelkäsin ihan hulluna, että huonosti käy.
Tsemppiä ja voimia sinulle ja miehellesi raskaassa tilanteessa. Toivon niin kovasti, että pienen tila todettaisiin kuitenkin hyväksi sitten muutaman viikon päästä.
AnnaMai: Mikä tilanne???
Poppypeonita kyseli ulkomaanmatkoista. Meillä on edessä pitkä viikonloppu italiassa ja ehkä myös jossain keskieuroopassa. Ihan rennoin mielin lähden. Olen reissannut aiempienkin raskauksien aikana ja hyvin se menee kun vaan katsoo mitä syö ja muistaa hygienian.
Havulle tsemppiä kannujen kanssa... Voi sua :´). Siinä olen kanssasi samoilla linjoilla, että vielä en uskalla ostaa mitään. Olen kyllä kävellyt joitakin kertoja puoli huolimattomasti vauvanvaateosaston läpi eri kaupoissa mutta ei vielä, ei vielä. Niin pahalle tuntuisi jos ne sitten jäisi käyttämättä, meille kun ei uusia yrityksiä enää tule, jos tässä huonosti käy.
Ultrakuulumisista kaikille peukut!!!
(.) Olen iloinen ja kade teille, jotka kykenevät unohtamaan hetkeksi muiden hommien edessä koko raskauden... Minä en pysty. En nyt niin haluaisikaan, tahdon vaan nauttia tästä viimeisestä raskaudestani, jonka ikinä koen. Mutta vaikeaa se on, nauttiminen siis. Vuotoa on nyt tullut onneksi vähemmän, päivittäistä se kuitenkin on. Mutta huono olo on ottanut ison askeleen pahempaan suuntaan ja eilen lopulta oksensinkin illalla kun en kestänyt enää. Pala on kurkussa koko ajan ja viikonloppuna sain hirveitä pahan olon puuskia, vesi valui silmistä kun tuntui koko maha kääntyvän ympäri. Mikään ei maistu mutta jotain on pakko puputtaa, jotta ei oksenna. Tällaista mulla ei ole ikinä aiemmin ollut, joten uutta on. Päätä on myös särkenyt kolme vuorokautta ja se on toki omiaan lisäämään tätä oksuilua. Huoh. Mutta en mä oikeesti, silleen rukuttamalla valita. Tää kuuluu asiaan ja olen vaan onnellinen, että saimme tämän raskauden kokea.
Neuvolaan soitin lopulta eilen, sain jo ukaasin polilta, että nyt pitää uskaltaa. Ensi viikolla on eka käynti siellä (ellen joudu töiden takia siirtämään) ja nt-ultraan tuli aika 14.7.
Meille on tulossa miehen sisko hoitamaan lapsia ensi viikolla ja muutenkin nuo anopit ja apet kylään viikonloppuna ja olen sitä mieltä, että raskaudesta on kerrottava. Olen nimittäin iltaisin kuin nukkuneen rukous maaten vaan sängyllä/sohvalla oksennusta pidätellen eikä se ole mun tapaista.
No niin, tästähän tulee oikein romaani. Ulkona sataa lunta ja tuulee, joten ihan ok olla duunissa. Nyt haen jotain juotavaa, että taas saan siirrettyä pahaa oloa hieman eteenpäin...
Voimia ja tsemppiä kaikille tasapuolisesti. Sydämestäni toivon, että huonoja uutisia saaneet saavat pian positiivisia yllätyksiä.
LMC ja Muru-veijari rv8+4
Päivittelen tänne oman tilanteeni ja sitten jättäydyn tästä ryhmästä. Eli eilen kävin ultrassa, jossa todettiin että keskenmeno tapahtunut, todennäköisimmin silloin torstaina kun vuotokin alkoi. Siitä oon onnellinen että nyt kun tähän sitten joutui, niin kohtu on jo itsestään tyhjentynyt ja lupa yrittää uudelleen on heti kunhan tää vuoto lakkaa - mikä luultavasti tapahtuu jo tän viikon aikana, niin vähiin on käynyt.
Ihan hirveän epäreilulta tää edelleen tuntuu, ja kauheen julmalta se että tosiaan heti seuraavana päivänä tuosta ekasta neuvolasta. Enkä ymmärrä miten pystyn sitten mitenkään järkevästi suhtautuun siihen seuraavaan raskauteen, pelottaa jo nyt että mitä jos sekin menee kesken. Toivon kovasti että tärppäisi heti ilman yksiäkään kuukautisia välissä, sitten niiden olisi pakko laittaa varhaisultraan määrittään raskausviikkoja ja saisi heti alkuun jo jotain varmistusta.
Mutta kaikille muille tässä ryhmässä toivottelen paljon parempaa onnea, toivottavasti teillä kaikilla menee raskaus hyvin ja saatte ihanat pikkuiset itsellenne tammikuussa!
Anna Mai: voimia ja tsemppiä uuteen yritykseen! ♥
Voipi olla että joudun minäkin tulemaan huomenna kertomaan samat uutiset ultran jälkeen. Neuvolatäti ei osannut oikein sanoa juuta eikä jaata että miten on mahtanut käydä. Nyt siis viimeisimmätki oireet pois ja virtaa on ku pienea kyläs. Vielä viikko sitten elin symbioosissa wc-pytyn kanssa 24/7 ja tiputukseen lähtö oli lähellä. Toivotaan parasta, varaudutaan pahimpaan.
Meidännyytti rv8+1
Anna Mai: Voi ei, oon niin kauheen pahoillani!! :´(
Meidännyytti: Tsemppiä ultraan! Mulla ihan sama pelko, kun pienimmästä pienimmätkin oireet on hävinnyt (ylipäänsä oireita ei ole juurikaan ollut).
Voi Anna Mai :(. Olen pahoillani. Toivottavasti pääsette pian takaisin odotuspuolelle kasvattelemaan mahaa. Pelkohan näistä kokemuksista aina persiisiin jää, mutta koeta jaksaa!
Meidännyytti: Tsemppiä ultraan!!! Kandee muistaa, että oireet voivat vaihdella ja vaihtelevat tosi paljon eikä se, että oireet välillä katoaa ole välttämättä aina merkki kaiken päättymisestä. Mutta siis onko sulla veristä vuotoa vai mikä tuo virta on, jonka mainitsit? Anteeksi jos olet siitä jo aiemmin maininnut, en muista nyt... Tulehan heti kertomaan ultrakuulumiset!
(.) Mulla vuoto paheni taas, voi "#€%&&€%€#%#"!!! Eilen tuli pari siteellistä ja nyt tuntuu sama jatkuvan. Samaan aikaan yököttää kyllä, joten uskon ainakin vielä nyt tällä minuutilla, että kaikki lienee ok. Mutta on tää ihan jäätävää. On kyllä olotilasta nauttiminen ihan nollassa. Ultra on vasta ensi maanantaina, joten ihan hetki kerrallaan taas mennään eteenpäin. Mäkin kuvittelen jo vaikka mitä kun eilen ei väsyttänytkään! Katselin sen brassi-meksiko-pelin ihan loppuun saakka ja vielä pyörin sängyssä sen jälkeen... Näin ne oireet ja olot vaihtelee!
Voimia nyt kaikille omien olotilojen kanssa.
LMC ja Muru-Veijari rv8+5
Meidännyytti: miten ultra meni? Toivottavasti olisi vain hyvä tuuri että oireet loppuivat mutta raskaus silti jatkuisi normaalisti. Pidetään peukkuja...
Sladyx: tilanne kuulostaa karmealta. Tuo on varmasti turhauttavaa odottaa noin pitkään lisää infoa. Toivoa tietysti on ja on ihan mahdollista että kaikki on hyvin, mutta tuo odottaminen! Voi kovasti jaksamista ja pikku kaverille hyvää kehittymistä :)
Lmc: miten se nyt taas noin vuotaa?? Kohtahan sulla on hemoglobiini alhaalla kun kokoajan tulee kunnolla verta... ei oo sullekaan helpoksi tehty tätä. Seuraavaa ultraa odotellessa... vitsit kun kaikki vaan menisi hyvin. Jos se on jotenkin kiinnittynyt jonkun verisuonen lähelle ja siksi vuotaa...?
(.) Täällä eka neuvola takana. Oli oikeasti aika mukava täti. Käynnin paras osuus oli punnitus, tulos oli reilun kilon pienempi kuin parin viikon takainen enkka. Ja oon siis syönyt hyvin enkä oo katsonut yhtään mitä suuhuni pistän. Ehkä se turvotus vähän hellittää ;) jutusteltiin mukavia, otettiin noita perustestejä ja ei musta siltikään tunnu että oisin raskaana... ultra on tod näk 13+0-13+6. Kauheen pitkä aika!! Ja synnytyssairaala piti valita!! Pikkasen tuntuu kaukaiselta ajatukselta.. eikö se että mies osaa ajaa sinne ole riittävä kriteeri ;D nyt taas ei oo oireita, kai ne siitä taas ilmaantuu. Vähän mua auttoi että "täti" puhui konkreettisesti vauvasta ja sen tulevaisuudesta. "Ai mitä, tuleeko meille vauva??" Saatetaan nyt kertoa meidän vanhemmile, ei haluta että ne kuulee mistään muualta. Törmättiin tuolla neuvolan pihalla tuttuun lapsineen. Ei se kerro kellekään mutta mites sen tytöt? Ei se muuten haittaa mutta omien vanhempien en halua kuulevan keltään naapurilta :D
Havu 9+0 neuvolan mukaan
LMC: Virralla tarkoitan sitä valtavaa energiamäärää mikä on, oon iloinen ja täynnä täpinää 24/7 (miehellä meinaa mennä hermot). Eilenkin siivosin yötä myöden kun tuntu että pakko tehdä jotain et saa purettua tätä energiaa johonki. Vähän ku olis juonu pari litraa energiajuomaa :D ehkä se toisen kolmanneksen energiapommi iski jo nyt..
Asiaan siis: lääkäri oli aivan ihana ja sanoi jo ennen tutkimusta että varaudu pahimpaan, tein kuulemma ihan viisaasti kun otin yhteyttä, tuo äkillinen oireettomuus voi olla aivan normaalia mutta myös yksi merkki keskenmenosta. No sinne ruudulle se pikkanen sit ilmesty ja mieheltä pääs poru siinä vaiheessa, ite meinasin pyörtyä. Sydämen syke näkyi selvästi, sekä raajat. Voi että olen huojentunut ja onnellinen. Kuvassa se näyttää jo ihan vauvalta vaikka onkin vasta mansikan kokoinen. Viikot päivälleen oikein eli 8+2.
Suosittelen kyllä ehdottomasti käymään varhaisultrassa, jos vaan on yhtään sellanen fiilis eikä haluu stressata. Tiedän että riski vielä olemassa mut lääkärin mukaan todella todella pieni. 190e maksoi ja siitä kela-korvaus pois. Olisin kyllä maksanut mitä vaan että tuon pikkuisen pääsen näkemään. Vuosi sitä odotettu ja oli se sen arvoista. tästä on varmaan monilla eriäviä mielipiteitä mutta mutta.. tsemppiä kovasti muut tammimammat :)
Meidännyytti 8+2
Loistohomma Meidännyytti!!! Mä tajusin sun virtasi ihan väärin =D! Mutta pääasia, että kaikki on kunnossa. Nyt vain huokaiset helpotuksesta ja nautit siitä, että virtaa piisaa (monen muun edestä).
Havu: mukavaa, että on kiva neuvolantäti. Se merkitsee loppuviimeksi aika paljon, koska sen tädin kanssa sä olet tekemisissä eniten tän raskauden kuvioissa ja sille sä sitten valitat liitoskipuja ja muita ärsytyksiä aikanaan =). Ja kiitos, johan tässä alkaa vähä hermo mennä... Rautalisää jo suositeltiinkin.
(.) Eilinen ilta oli ihan kaamea. Ja nyt ei ollut kyse vuodosta, sitä ei taas sitten tullutkaan työpäivän jälkeen ollenkaan! Mutta mikä olo, voi jeesus. Pidättelin oksennusta koko juhannuskauppareissun, joka kesti toista tuntia. Kotona repeilin itkemään ja tiuskin ihan silkasta pahasta olosta ja väsymyksestä ja lopulta sitten kiitos kissanhiekkalaatikon lemujen oksensin kaaressa kaikki mitä oksentaa voi. Sitten laittelinkin melko määrätietoisesti lapset nukkumaan ja menin itsekin, ennen ysiä. Nyt on vähän paree olo, mutta toki vuotoa heti aamusta.
Mies alkaa olla aika ymmällään tästä touhusta, se säälii niin mua kun tää nyt ottaa näin koville. Juhannuksen aikaan kerrotaan mun äidille ja hänen vanhemmilleen, koska haluan jo jakaa tän olotilan muiden kanssa. Se myös selittänee sen miksi emme ole kyläilleet tai tehneet ylipäätään mitään arjesta poikkeavaa - ei vaan jaksa. Sopiva hetki löytynee sunnuntailta kun kaikki on tulossa meille miehen synttärikahville ja kakulle.
Nyt haen taas jotain välipalaa, jotta jaksan tehdä töitä edes lounaaseen saakka.
Ihanaa ja rauhallista juhannusta kaikille tasapuolisesti!
LMC ja Muru-Veijari rv8+6
Moi kaikille! Olin tänään varhaisultrassa, kalliiksi tuli mutta oli sen arvoista. Löytyi pieni ihmisen alku, sydämen syke näkyi selvästi. Itku tuli sitä monitoria katsellessä. ikää 7+1 viikkoa, pari päivää vähemmän kuin olin itse laskenut. Taitaakin olla helmivauva, eikä 31.1. kuten raskauslaskurista katsoin :-)
Vähän huolestuttaa, että näkyi myös toinen, tyhjä ruskuaispussi. Ilmeisesti oli alkuaan kaksoisraskaus mutta toinen ei lähtenyt kehittymään. Lääkäri kyllä sanoi, että ei pitäisi olla haittaa toiselle, pussit olivat vielä vastakkaisilla puolilla kohtua. Mitään veristä vuotoa ei ole ollut. Onko kellään kokemusta tällaisesta?
Sinnittelen nyt töissä oksennusta pidätellen ja riisikakkujen voimalla, onneksi on pitkä viikonloppu tulossa!
hyvää juhannusta kaikille!
Heippa kaikki!
Uusi tammikuinen ilmoittautuu mukaan, vaikka jo monta viikkoa olenkin jo lukenut teidän muiden kirjoituksia täällä taustalla. :)
Varhaisultran mukaan la olis 18.1 (kierto on aina ollut tosi epäsäännöllinen, joten mentiin sinne varmistelemaan laskettua aikaa ja sitä, että siellä joku tyyppi yleensäkin luuraa). Kyseessä kolmas odotus, aiemmin kaksi tyttöä 11/10 ja 10/12. Ja tämä kolmas on sekä esikoisen että vanhempien fiilisten perusteella ehdottomasti tyttö. :D
Raskaudesta tietää jo lähes koko kylä, siitä on esikoinen pitänyt hyvin huolen (jouduttiin sattumisten ja sairastapausten vuoksi ottaan tytöt mukaan varhaisultraan...).
Pari viikkoa olis aikaa np-ultraan... Sitä ennen olis kiva selvitä tästä kuumelenssusta asap: ei ole olo hehkeimmillään, kun samaan aikaan paleltaa, pää on täynnä räkää, yskittää ja oksettaa.
Palaankin siis teidän muiden kirjoitusten kommentointiin hieman myöhemmin. :) Nyt pakkosyömään ja nukkumaan! Hyvää Jussia!
Hyvää juhannusta kaikille!
Onpa IHANAA olla Suomessa :) hirvittävän raskas (yö)lentomatka kaksin kolmevuotiaan kanssa, samoilla silmillä mentiin keskiviikkoaamusta eiliseen iltaan saakka, huhhuh. Mutta perille päästiin ja nyt jo mökillä grillaamassa. Plus kuus ja navakka tuuli ei haittaa yhtään Sevillan tuskasen kuumuuden jälkeen. Oon kertonu nyt parille läheiselle ystävälle raskaudesta ja molemmat ovat olleet ehdottomasti sitä mieltä, että mun kannattaa jäädä Suomeen, vaikka sitten yksin. Mies siellä tosin jo nyt kovin surkeena kun jäi yksin, että jospa se mieli vaikka muuttuis...tarkotuksella pakkasin muuttoa (meidän on ollut siis tarkoitus muuttaa jo ajat sitten uuteen asuntoon siellä Sevillassakin, mutta se on vaan siirtynyt ja siirtynyt koko ajan) varten kaikki tavaranikin valmiiksi.
Pahoinvointi on täällä vähän helpottanut, mutta jos unohtuu syödä niin kyllä se itsestään muistuttelee myös. Tavaroiden pakkaaminen, purkaminen ja varsinkin raahaaminen siellä lentokentillä on tuntunut tosi raskaalta myös ja olen ihan kuolemanväsynyt edelleen vaikka viime yönä sain vihdoin nukuttuakin kunnolla pitkästä aikaa. Yksi selkeä uusi oire on reilun viikon ilmennyt, nimittäin joka ilta (Espanjan aikaa noin yhdeksältä) on alkanut jäätävä alavatsakipu, johon auttaa vain makuullaan olo. Sama tietty seuraa aina myös pitkään istumista tai fyysistä ponnistelua. Nyt kuitenkin olo mitä kevein ja mainion ystävien ja perheen ympäröimänä!
Hei!
Te jotka olette käyneet varhaisultrassa,niin haluaisin tietää että tarviiko ennen sinne menoa käydä labrassa, vai voiko sinne vaan varata aikaa ja mennä, vaikkei labrassa olisikaan vielä käyty? Entäs mitä hintaluokkaa ultrat ovat olleet?
En vain malttaisi odottaa, että näkisi onko kaikki hyvin.. Tekis mieli sinne varhaisultraan mennä! :)
Mahtava uutinen meidännyytti:) huh!
Mites LMCn ultra, eikös sulla nyt taas pitänyt olla? Voi harmi että sullakin on pahoinvointia! Onneksi miehesi vaikuttaisi olevan hyvä tuki :) pitää vaan muistaa että tuon sivusta katsominen ja vuotojen jännääminen on varmasti raskasta myös sille!
Hienoa mishu että oot päässyt Suomen terveydenhuollon pariin! Ei kai sitä ole pakko lopullisia päätöksiä heti tehdä, jos tuntuu vaikealta. toivottavasti miehen mieli muuttuu kun tajuaa että mitä todennäköisimmin joutuu siellä yksin kärvistelemään.
Tervetuloa sininenuni! Tosi kiva saada lisää jutustelijoita :)
(.) Kävin eilen pitkästä aikaa hölkkäilemässä :) oli ihanaa, kunnes energiat loppui totaalisesti 40 min kohdalla. Ensi kerralla välipala ja vaan puolen tunnin lenkki! On siitäkin enrmmän hyötyä kuin sohvalla makaamisesta. Mulla on ollut selkävaivoja ja se on nyt pahempi kuin pitkään aikaan. Päätin aloittaa keskivartalon vahvistus kuurin, kun vielä siihen on mahdollisuus. Jos pysyisi toimintakykyisenä pidempään. Pystyn onneksi liikkumaan hyvin niin idioottihan mä olisin jos vaan pötköttelisin. Ilta oli kyllä karsea, ristiselkään sattui tosi paljon, kohtu oli tosi kipeä ja vatsa oli samalla lailla sekaisin kuin jos olisi menkat alkamassa. Olin ihan varma että nyt se keskenmeno sitten tulee :'( yölläkin heräsin kun vatsaan (vähän) koski.. ei oo verta näkynyt, selkä helpotti levolla ja taitaa olla joku vatsatauti... huih! Nyt yhdet kaverit arvasivat, mutta ei vielä myönnetty mitään. Pakko kertoa vanhemmille ensin! Ehkä jos ensi viikonloppuna kertoisi lähimmille kavereille ja vanhemmille. Ne ei kyllä osaa olla levittämättä tietoa, mutta kai ne sitten kertoo eteenpäin senkin jos jotain sattuu. Mä en tuu kestämään sitä "älä tee tätä, älä tee tota, älä vaan rasita itseäsi yhtään, älä nosta sitä" -hymistelyä. Provosoidun siitä liikaa ja uhmalla teen kaikkea mikä ei olisi järkevää. Pitää pyytää ettei mua yritetä holhota, parempi lopputulos jos itse harkitsen mikä on järkevää. Esim vielä aion nostaa tavaroita jotka ei vaadi älytöntä keskitukea. Sitten kun vatsa venyy niin asia on eri... en ole nyt mitenkään vammautunut..
Sellainen purkaus tänään :D
Havu 9+5
Heippa taas kaikille!
Kiva on ollut lukea mukavia ultrakuulumisia ja kiva kun on vielä uusiakin liittynyt keskusteluun.:) Hienoa Mitsu että olet selvinnyt Suomeen ja päässyt perheen ja ystävien luo! Ja Sladyxille täältäkin kovasti tsemppiä piinaavan odotuksen kanssa!
Heh, tähän väliin tällanen huomio, että tajusin vasta ihan äskettäin mitä tää (.) merkki tarkottaa ja samoin "ON".:D Oon molempia ihmetelly ja kummastellut kun niin monessa keskustelussa on joku nimimerkillä ON ja niin monet haluu vielä osottaa sanansa juuri sille! :'D
Siispä omaan napaan jälleen! Mulla tosiaan pahoinvointi helpottanut tosi paljon, joitakin huonojakin päiviä vielä ollut (jolloin ei sohvalta pääse ollenkaan ylös), mutta myös pari lähes täysin normaalia päivää, mikä on ihanaa! Tosin, ensimmäisenä oireettomana päivänä olinkin sitten jo ihan varma, että keskenhän tää tietysti nyt sit on mennyt, mutta oireet tuli takasin eikä oo mitään vuotoja ollut, niin edelleen eletään siinä uskossa että raskaana ollaan, vaikka ekaa ultraa pitää vielä reilu kaksi viikkoa jaksaa odottaa.
Muuten teille, jotka pahoinvoinnista kärsitte: jossain luki että ympäristönvaihdos saattaa auttaa ja muistan kun ajattelin että höpöhöpö, mutta mun kohdalla se on ollut juuri niin! Olin vuorokauden vanhempien luona ja siellä kaikki oireet oikeesti hävisi ja sama kävi juhannusreissulla, että pahoinvointi oli tiessään.:O Eli jos on vaan mahdollista niin koittakaa päästä pois kotoa ja mielellään pidemmäksi aikaa kuin muutamaksi tunniksi.:) Esim. kauppareissu ei ainakaan mulla riitä ympäristönvaihdokseksi.:D Juhannusruokaostoksilla itse asiassa oli niin heikko olo, että oli pakko mennä sovituskopin penkille hetkeksi istumaan ja keräämään voimia.:/
Havu, oon kateellinen että pystyt vielä juoksemaan! Mulla on aika lailla kolme viikkoa edellisestä lenkistä. Onneks pari lyhyttä kävelylenkkiä sentään jo pystynyt tekemään. Ja eilen olin ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon salilla! Voi että oli ihanaa jo laittaa jumppavaatteet päälle! Enhän mä juuri mitään jaksanut tehdä ja paaaljon totuttua pienemmillä painoilla oli pakko tehdä, mutta silti tuntuu että elämä alkaa voittaa.:) Ja tänään olikin aamulla niin kivaa, kun lihakset vähän kipeenä eikä ainoostaan jumissa makaamisesta.:)
Joko ootte enenevässä määrin uskaltaneet jakaa uutista? Mun puolen perhe (joka on iso!) tietää jo ja oli kyllä kivaa kun heti alko kuulua, mistä saa mitäkin vauvatavaraa lahjaksi ja lainaksi, kun viime vuosina on paljon pikkusia tullut.:) Tuntuu tällä hetkellä ettei juuri mitään tarvi hankkia itse! Mutta niin, yksi kaveri vasta tietää (jos ei ole levittänyt eteenpäin), koska arvasi itse enkä osannut sitten kieltääkään. Mutta onhan se tosi kiva päästä juttelee muiden kanssa, vaikka vähän tuntuukin että nimenomaan "manaa huonoa onnea" jos liian aikasin riemuitsee.
Yksi juttu vielä ja sitten lopetan tän romaanin: joko muilla tuntuu se kohtu? Kun oon lueskellut myös helmivauvojen keskustelua ja siellä joillakin jo maha näkyy (?!) ja pystyy tuntemaan kohdun ja mulla ei kyllä todellakaan! Jos makaan selälläni, niin maha on ihan litteä ja painellessa ei tunnu kyllä muuta kuin vatsalihakset eikä niiden alla mitään vaikka kuinka olis rentona. Mulla kyllä on taaksepäin kallellaan oleva kohtu, mutta silti... Alkaa epäilyttää että kasvaako siellä mikään! Painoa on sen sijaan pahimman pahoinvoinnin jälkeen tullut taas kaks kiloa eikä oo mikään ihme, koska syön koko ajan kaikkea rasvaista ruokaa ja muutenkin ihan liikaa. Nyt pitäis kyllä laittaa järki tähän touhuun!
Jospa tässä olisi taas omia kuulumisia riittäämiin ;) Jään odottamaan kuulumisia teiltä.:) mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!
Apila 9+5 (mehän mennäänkin havun kanssa ihan samoilla viikoilla!)
Apila, itse en ainakaan ole huomannut mitään mahan kasvua, eikä kohtua tunnu. Panikoinkin jo, että onko kyseessä tuulimuna, jos kohtu onkin kasvanut kovin vähän/hitaasti...
Tänään kävin sikiöseulonnan labratesteissä ja huomenna on viimeinkin ensimmäinen ultra, jännittää ihan hirveästi, että onko siellä oikeesti vauva. En oikein tiedä edes mitä ajatella, kun mitään ei näe eikä tunne ja oireetkin on hyvin vähäiset. Toivotaan, että huomenna nähdään ruudulla pieni elämänalku ja päästään vihdoinkin jakamaan ilouutisia perheille ja ystäville. :)
Petsu 11+5
Heissan!
Petsu: tsemppiä ultraan, tuleha kertomaan mitä näkyi =)!
Apila: Mulla kohtu tuntuu sellaisena tiukkana, myötäämättömänä kohtana alavatsalla. Luultavasti syynä tuntumiseen jo näillä viikoilla on se, että takana on jo useita raskauksia ja vatsakin pulahtaa nopeasti esiin. Anteeksi mutta en nyt muista odotatko ensimmäistä...? Jos niin esikoisen odottajalla ei varmasti ainakaan näy vielä mihinkään, tuskin tuntuukaan.
Mishu: Hyvä kun olet Suomessa, nyt vaan nautit ja relaat. Kyllä ne mies-asiat sitten hoituu, välimatka voi tehdä ihan hyvääkin ja saada miehen ajattelemaan hieman toisin. Minusta päätöksesi olla raskaana Suomessa on aivan oikea.
Sonkku: Varhaisultraan voi siis mennä ihan vapaasti, yksityiselle siis. Julkiselle tarvitset lähetteen. Ei tarvita mitään labroja yms kunhan viikkoja on mieluiten vähintään 6+ koossa. Hinnat vaihtelee tosi paljon asuinpaikasta riippuen. Itse olen aikanaan maksanut 90 euroa Tampereella, mutta kaverini maksoi juuri huhtikuussa Espoossa 180 euroa. Siinä jotain vaihteluväliä...
Sininenuni: Tervetuloa mukaan!
Havu: Vai oot lenkkeilly. Ehkä ihan tuollaisia kipuja ei tarttis tulla, joten ota rauhassa jatkossa. Kade oon, mä en ole kyennyt juoksemaan metriäkään sitten hoitojen aloituksen.. Ja kiitos kysymästä, käytiinhän me...
(.) Tänään käytiin tosiaan viimein taas ultrassa, kolmatta kertaa jo. Vuoto on ollut vähäistä nyt mutta jatkuvaa. Lääkäri oli taas niin ihana ja empaattinen, että minä nyyhkin jo ennen ultraa. Ja no, sen aikana ja jälkeen kyllä lisää mutta onneksi ilosta! Siellä kohdun etureunassa se Muru-Veijari köllötteli, pää alaspäin, selkä vatsanahkaani kohti. Liikuskelikin jo, heilutti päätään ja oikoi jalkaa. Kuvasta oli nähtävissä myös pienet käden alut sekä reisiluu. Pituutta päälaesta pyllyyn huimat 2,6cm, vastaa päivälleen viikkoja. Vuodolle ei edelleenkään mitään syytä löytynyt, ei hematoomaa, ei mitään. Nyt voidaan vaan odotella, että se joskus loppuisi. Hermoja raastaa, mutta pienellä on kaikki enemmän kuin hyvin.
Riskiraskaus-termi kirjoitettiin nyt saatesanoiksi ja etisen istukan epäilys myös. Edessä on sektio joka tapauksessa ja lääkärin mukaan on taustani huomioon ottaen ihme ja erittäin hyvä tuuri jos vauva pysyy mahassa vuoden vaihteen yli. Niinpä me koetamme olla hermoilematta ja valmistaudumme henkisesti myös joulutontun vastaanottamiseen =).
Meidät siirrettiin nyt kokonaan neuvolan seurantaan vahvojen saatesanojen kanssa: tilanne on erittäin hyvä, eikä nyt ole mitään syytä huoleen. Tätä aiomme nyt uskoa. Neuvola on heti huomenna ja veriseula ensi viikolla. Nt-ultra sit 14.7.
Tuntuu hyvälle. Juuri nyt minua naurattaa niin, että itkettää. Mies oli ihan hillitön tuolla ultrassa. Monitori oli jotenkin niin hassussa kulmassa, ettei mies meinannut nähdä siitä, joten mies kinkesi siihen tutkimuspöydälle mun kanssa tuijottaan ruutua =D. Koko mies tärähti siinä vieressäni kun pikkuinen liikahti ruudulla. Olen mieheni puolesta niin onnellinen, nämä ovat hänelle täysin uusia ja ihmeellisiä juttuja.
Käynnin lopuksi minulle iski ihan kaamea hormonimyrsky kun tajusin, että en enää näe näitä upeita lääkäreitä, jotka omalla jäätävällä ammattitaidollaan ja työllään mahdollistivat tämän meille. Itkin lääkärille, että en tiedä miten heitä kiittäisin kaikesta tästä. Kaikesta mitä he tekevät asiakkaiden eteen. Lääkäri puristi kättäni ja sanoi, että paras kiitos on se, että me olemme onnellisia pienestä ja pidämme sekä hänestä että toisistamme hyvää huolta. No ole siinä itkemättä. Protokollaan kuuluu vielä se, että kunhan vauva on syntynyt, me lähetämme jo hoitojen aluksi saamamme lomakkeen täytettynä klinikalle. Siinä kysytään yksityiskohtaisesti kaikki raskauden kulusta, synnytyksestä sekä syntyneestä vauvasta. Mietin jo autossa kyynelehtiessäni, että taidan lähettää sen lomakkeen mukana myös jonkun konkreettisemman kiitoksen heille. En vielä keksinyt mikä se voi olla, mutta vauvan kuvan nyt ainakin. Sen ainakin tiedän, että jos joskus voitan lotossa tai jos eteeni tulee tilanne, että saan päättää mihin jokin rahasumma lahjoitetaan, on sille osoite tiedossa.
Eilen kerroimme myös äidilleni sekä mieheni vanhemmille, joille tämä tulokas on ensimmäinen lapsenlapsi. Myös miehen sisarukset saivat tiedon. Miehen äiti puhkesi itkuun ja isä puhisi vaan peukku pystyssä, että johan nyt, voi sentään, johan nyt... Tuntui hyvältä jakaa tämä kaikki, koska nyt mieheni vanhemmat saavat olla madollisimman pitkään mukana heidän poikansa lapsen odotuksessa - siinä ainoassa. Ja ovatpa sitten tukena jos jokin vielä menisi pieleen.
Huh, nyt lopetan ja lähden kotiin SYÖMÄÄN. Juma kun on nälkä koko ajan.
Voimia ja tsemppiä kaikille!
LMC ja Muru-Veijari rv9+3
Meidän kuulumisia..
Saatiin veriseulan tulokset tänään, ja kätilö tuumasi, että hyvät on arvot, ettei niitten takia tarvitse olla peloissaan.18-trisomiakin vain 1:52 000. Down oli kyl 1:480, mut antaa tuo nyt taas toivoa. MItä itse lukenut, nii epäilen että tuo meidän niskaturvotus 5,75mm voi hyvinkin johtua sydämestä, kun siinä oli jotain poikkeamaa ilmeisesti. Vielä ei ole siis toivo mennyt, että nyt sitten 15.7 sinne lapsivesipunktioon.
Minullakin kohtu tuntuu jo selvästi kun olen selälläni, ja painelen sormenpäillä masua, sekä näkyyhän tämä jo, vaikka ylipainoa onkin.
Tsemppiä kaiille odottajille, ja pienille ihmistaimille tarrasukkia =)
Sladyx & Pienokainen 11+6
Heippa vaan! Ultrassa näky kaikki mitä pitikin ja sydän sykki! :) <3 Ensviikolla käydään ultraamassa tk:ssa vielä tarkemmilla laitteilla nii saadaan tarkistettua mitat yms ja 30pv saa kuulemma kuulla jo sydänäänet ekalla virallisella neuvolakäynnillä!
Alima 8+3