Lue keskustelun säännöt.
Mitä pahaa siinä on, että antaa lapselle "liikaa" lahjoja?
Onko tämä jotain suomalaista kursailu mentaliteettia vai mikä on ajatuksena taustalla? Myönnän, ennen kun itselläni oli lapsia niin katsoin kieroon kun sukulaislapsille pukki toi niska vääränä lahjakasseja mutta nyt kun on omia lapsia niin ajatus on tässäkin muuttunut.
Meillä on kaksi lasta ja molemmat saavat meiltä vanhemmilta n. 6-8 lahjaa ja muilta sukulaisilta ehkä yhteensä 4-5, eli lahjoja tulee n. 10-15. Kaveri Somessa juuri kirjoitti kuinka 3-5 lahjaa on sopiva määrä, enempi on ehdottomasti liikaa.
Vaikka meidän lapset saavatkin sen 15 lahjaa, osaavat he olla kiitollisia jokaisesta ja jaksavat avata ja leikkiä jokaisella niillä. (Lahjoja myös availlaan meillä päivän mittaan.) Mistä siis kumpuaa ajatus, että lapset olisi kamalia lellipentuja jotka ei arvosta mitään?
Mainittakoon vielä, että juuri muutoin emme osta lapsille kalliita leluja tai vehkeitä, kirpparilta saatamme ostaa parit kirjat vuodessa tai Prismasta värityskirjat, ja aivan yhtä kiitollisia lapset on niistäkin. Ja varsinkin nyt korona-aikaan ei ole edes millään kirpparilla tullut käytyä niin sekin vähä on nyt loistanut poissaolollaan..
Kommentit (372)
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapselle on vielä suht helppo ostaa paljon lahjoja..pehmolelut, pelit ja kirjat eivät maksa paljoa. Kun lapsi tottuu lahjavuoreen, on teininä jo hankalassa tilanteessa, kun siinä iässä toiveet ovat paljon kalliimpia. Jos lapsi on tottunut samaan kymmeniä lahjoja, onko teillä joka vuosi varaa ostaa jouluna iPhone, iPodit, Bluetoothkaiutin, mopo, kypärä, pelikone, peliohjain, pelituoli, pelejä, canada goosen toppatakki, merkkikengät, cuccin paita ja vyö, merkkikosmetiikkaa.
Eli nuo on niitä teinien Ryhmä Hau- krääsää.
Alatteko vasta tuossa vaiheessa kasvattamaan lapsianne kohtuuteen.?
Ja 18-v. Jouluna lapsi toki saa pikkubemun.
18-vuotiaana olin jo osa-aikatöissä ja saatoin toivoa vanhemmiltani yhden kalliin lahjan ja sain lisäksi lahjaksi suklaarasian tmv. Onko sun omat lapset jotenkin yksinkertaisia vai miksi kuvittelet että lapsi/nuori toimii kuin eläin palkintojen maailmassa? Kyllä itselläni oli 18 vuoden iässä jo rationalisuutta siinä mielessä etten enää toivonut vanhemmiltani paljon lahjoja vaikka lapsena mua lahjottiinkin jouluisin melko paljon. Sen sijaan aloin itsekin ostamaan ja tekemään vanhemmillenikin joululahjoja ja samalla tiellä ollaan edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena hukuin lahjakasoihin joka joulu, mutta silti toimia itse eri tavalla oman lapseni kanssa, koska en nykyään arvosta niin paljoa materiaa saatika halua opettaa lapselleni, että se on tie onneen. Toki sukulaiset lahjoittavat lahjoja, mutta itse mielummin tarjoan jotain muuta esim jonkun elämyksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä 6- ja 8-vuotiaat lapsenlapset saavat pari kirjalahjaa ja sitten heidän tileilleen talletaan joulurahaa ja kummit ostavat osakkeita. Lapsille selitetään, että ne rahat ovat siellä odottamassa suurempaa tarvetta, esim. autoa, omaa kotia tai matkaa, jolle haluaa lähteä. Lapset ovat ymmärtäneet asian ja miettivät jo sijoituskohteita ja seuraavat osakkeidensa vaihteluita. Järkevää kasvattamista. Tarpeen mukaan ostetaan tietysti vaatteita ja urheilutarvikkeita, niitä kuluu pitkin vuotta. Myös syntymäpäivänä talletaan tileille rahaa ja ostetaan vaikkapa leivokset tai karkkia vähän.
Nyt meni tällä mummolla masmat sekaisin.
6v ja 8v seuraa pörssikursseja? Ja seurataan pankkitilin saldoa ja sijoitusten tuottoa.
Eikö tuon ikäiset vielä pitäisi leikkiä ja elää huoletonta lapsen elämää?
En ole tuo, jolle vastasit, mutta miksi ihmeessä lapsi ei voisi haaveilla tulevasta, miettiä että omistaa joskus talon, millaisenkohan haluaisi jne.? En hetkeäkään usko, että nämä lapset viettävät unettomia öitä raha-asioitaan vatvoen :) Jos vakavammin ajatellaan, minusta monissa perheissä nimenomaan ei opeteta "hoitamaan aikuisten asioita", kuten ei koulussakaan. Ensin pitää mennä viilettää pellavapäisenä pitkin pihoja ja olla ajattelematta yhtään mitään ja seuraavana päivänä olet vastuussa kaikesta - pam. Meillä lapset eivät ole itsenäisesti seuranneet pörssikursseja tms., mutta mitä heille on annettu rahaa vaikka synttärilahjaksi, se on kyllä säästetty eikä juostu heti kioskille "viettämään huoletonta lapsuutta". Esikoinen hankki teininä kalliit harrastusvälineet ja ne rahat oli synttärilahjoja ja pullojenkeräysrahoja, jotka isä oli sijoittanut. Olisihan ne voinut laittaa karkkiinkin.
Pilalle hemmottelu, materialismin palvonta ja epäekologisuus. Ne on vikana.
Muistan vieläkin sen pettymyksen kun olin monena jouluna saanut paljon lahjoja ja yhtäkkiä en enää saanutkaan kuin muutaman paketin. Tuntui rangaistukselta, mietin olinko tehnyt jotain väärää, eikö minusta tykätä enää yhtä paljon jne.
Kun kasasta materiaa tulee normi ja lapsi yhdistää tavaran määrän siihen miten paljon häntä rakastetaan, niin vikaanhan siinä mennään.
Jos lahjojen määrä pysyy aina kohtuullisena, ei kehity tuollaisia vinoutuneita ajatusmalleja että materia = rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paha on ehkä liian voimakas sana, mutta tämän päivän lapset harvoin kokevat mitään elämyksiä ja riemua lahjaröykkien keskellä, korkeintaan on kiva avata niitä paketteja, mutta paketin sisältö niinkään kiinnosta, kun sitä materiaa pursuaa kaikkialla, jolloin se menettää merkityksensä ja on hetken huuma ja muut asiat korostuvat esim. yhdessäolo.
Tästähän tehtiin laaja tutkimus, johon myös päiväkoti- ja kouluikäiset lapsen osallistuivat ja lasten mielestä joululahjat tuli sijalle jotain 8 ja sitä ennen lasten mielestä joulussa parasta oli, perheen kanssa vietetty jouluateria, jouluvalmistelut perheen kanssa, leipiminen, haudalla käyminen, joulusauna, joululaulut, vanhempien kanssa tehnyt vierailut ja yhdessä olo ja sen jälkeen tuli vasta joululahjat. Ja vaikka aikuiset panostavat paljon aikaa ja vaivaa lastensa lahjoihin, se ei näytä kuitenkaan paljon merkitsevän lapselle.
Tässä yhteenveto, jossa lapset ja aikuiset on mukana, mikä joulussa on parasta, antaa iloa, elämyksiä ja riemua.
Tuossa jutussa ei sanallakaan mainittu lapsia. Oikeastiko joku uskoo, että päiväkoti-ikäinen odottaa joulussa jouluateriaa tai lähettää jotain joulukortteja? Kyllä nuo oli aikuisten vastauksia. Lapset odottaa lahjoja ja se on täysin ok. Joulupukille kirjoitetaan innoissaan ja sitten pohditaan mitä se pukki tuo. Eikä kukaan mainitse kinkkua tai lanttulaatikkoa.
No joo, samaa ajattelin. Haudalla käyminen tärkeämpää lapselle kuin lahjat? Oikeasti? Jos minulta olisi lapsena kysytty joulun tärkeintä asiaa olisin sanonut lahjat. Ihan empimättä. Nykyisin muistan sen ihanan tunnelman ja rakkaan oman perheen. Ei lapsi ajattele kovin abstraktisti, mutta se henkinen puoli rakentuu niistä konkreettisista asioista kuten lahjoista ja pipareista. Jos tunnelma on lämmin ja rakastava, se on se, mitä aikuisena muistellaan. Antakaa lasten olla lapsia. Ei opeteta ulkoa näitä rimpsuja "Sit mä toivon maailmaan rauhaa ja kaikille kaikkea hyvää" - sellaiset ajatukset kehittyvät ajan kanssa, kun ne oikeasti sisäistää. Antakaa lapselle se lelu, jota hän oikeasti toivoo, eikä mitään vuohta.
En jaksa lukea kaikkia aiempia kommentteja, mutta tuohon lahjojen määrään silti kommentoin.
Meillä lapset saa muutamat toivomansa lahjat, ei lahjavuorta. Ollaan sukulaisille sanottu, että vain yksi lahja per lapsi ja nyt sitä onneksi on noudatettu. Kyse ei ole siitä, että lahjoja ei olisi varaa ostaa. Aiemmin sukulaisten ostama ylenpalttinen krääsävuori ei tehnyt heistä onnellisempia, vaikka mukana oli niitä toivelahjoja. Vuosi vuodelta se määrä vain kasvaa ja on ihan järjetöntä tuhlata hirveä rahasumma johonkin, mitä ei tarvita. Ylilahjominen turruttaa ja lopulta mikään ei tunnu miltään. Entä jos tuleekin taloudellinen este ja joku kerta jääkin se totuttu lahjakasa saamatta, onko sitten joulu pilalla?
Ystäväni perheessä lahjoja ostetaan paljon, keskimäärin 20- 30 /lapsi. Mukana myös kalliita useiden satojen eurojen lahjoja. Viime jouluna osa paketeista lojui vielä loppiaisena avaamattomana lattialla, jotain oli vahingossa mennyt roskiin ja ainakin yksi lapsi oli saanut raivarin pskalahjoista. Toivomansa ohjelmoitava legorobotti oli tyrkätty yläkerran terassilta ulos puolivalmiina, kun se ei ollutkaan hauska. Kuvissa esiintyy kiukkuisen näköiset lapset, joulu näyttää olevan heille lähes vihatuin juhla ikinä. Lapsemme ovat samoilla luokilla koulussa ja oma lapsi kertoi, että joulun jälkeen kuitenkin kertovat koulussa kavereille, mitä hienoa tällä kertaa tuli ja nauretaan muiden lahjoille. Kaikki lapset ei uskalla enää kertoa mitä saivat. Tätäkö todella on joulu nykypäivänä? Ennemmin annan lapsille aikaa ja yhteistä tekemistä ja vietetään kiva joulu vähemmillä lahjoilla niistä oikeasti nauttien. Samalla lapsi oppii arvostamaan ehkä saamaansa lahjaa. Tavaroihin hukuttaminen ei vaan toimi eikä siinä ole omasta mielestä järkeä. Jokainen tietysti tekee niin kuin itse haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä 6- ja 8-vuotiaat lapsenlapset saavat pari kirjalahjaa ja sitten heidän tileilleen talletaan joulurahaa ja kummit ostavat osakkeita. Lapsille selitetään, että ne rahat ovat siellä odottamassa suurempaa tarvetta, esim. autoa, omaa kotia tai matkaa, jolle haluaa lähteä. Lapset ovat ymmärtäneet asian ja miettivät jo sijoituskohteita ja seuraavat osakkeidensa vaihteluita. Järkevää kasvattamista. Tarpeen mukaan ostetaan tietysti vaatteita ja urheilutarvikkeita, niitä kuluu pitkin vuotta. Myös syntymäpäivänä talletaan tileille rahaa ja ostetaan vaikkapa leivokset tai karkkia vähän.
Ai 6- ja 8-vuotias seuraavat osakekurssien vaihtelua ja salkkunsa arvon kehitystä 🤦
Jotakin tolkkua näihin juttuihin, hei!
Kyllä vain, istuvat isänsä kanssa yhdessä katsomaan, mitä sinne kuuluu, miten omilla osakkeilla nyt menee. Näin heitä opetetaan jo pienestä harkitsemaan rahankäyttöään. Vanhemmat ovat kyllä itsekin rahoitusalalla, joten se on lapsille tuttua jo arkipuheessakin. Ovat olleet joka vuosi vanhempiensa työpaikoilla katsomassa ja kiinnostuivat itse. Myös muille sukulaislapsille on ollut tapana ostaa lahjoiksi osakkeita, ja siihen on totuttu ja synttäreillä siitä on puhuttu.
Rahankäyttöä voi opettaa jo hyvinkin pienelle. Tavoitteita voi olla aina.
Vierailija kirjoitti:
Ideaali on 2-3 lahjaa.
Riippuu lapsen iästä ja lahjojen hinnasta. Siinä iässä kun pakettien avaaminen on erityisen jännää ja tärkeää, niin lahjoja voi olla tuplat, tai jopa 10 per lapsi. Jos eivät ole järkyttävän kalliita.
Mutta 10+ pakettimäärää en enää minäkään ymmärrä, oli ikä tai hinta mikä hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse sain lapsena 70-80-luvuilla isot kasat joululahjoja. Ja vielä teininäkin sain. Silti arvostin jokaista lahjaa, lämpimästi muistán mm. mummoni minulle vähistä rahoistaan ostamaa, ihanan tuoksuista keltaista ankan mallista saippuaa. Samoin mummon lahjoittamat Raamattu ja kakkuvuoka ovat edelleen ahkerassa käytössä. Viimeisiä mummolta saamiani villasukkia en raaski käyttää, säilytän muistona.
Oma lapseni saa myös paljon lahjoja. On vaan niin ihanaa seurata sitä lapsen iloa. Jo pelkästään minulta saanee sen 10-15 lahjaa tänä jouluna. On siinä joukossa yksi pyjama ja yksi tyllihamekin.
Kyllä lapsi ilahtuu pehmeästäkin paketista. Juuri sai pikkujoululahjaksi rukkaset, joissa on Ryhmä Haun kuvat, oli todella riemuissaan niistä. Samoin jouluna saa mm. Pikachu-pyyhkeen. Pitää vaan valita vaatetta, jonka tietää olevan lapselle mieluisaa. Esim. pyjamassa on Disney-hahmojen kuvia ja tyllihame, no pikkutytöt vaan rakastaa tyllihameita.
Sinulle ei riitä seurata lapsen iloa 10 paketin verran, vaan on pakko jatkaa sitä hamaan tappiin asti, kunnes se vaan toistaa itseään: iloa.. iloa.. lapsen iloa.. paketti nro 28.. iloa.. iloa. Ja kaikkia väsyttää jo, mutta vielä on 60 pakettia avattavana.. iloa..
Vierailija kirjoitti:
Paha on ehkä liian voimakas sana, mutta tämän päivän lapset harvoin kokevat mitään elämyksiä ja riemua lahjaröykkien keskellä, korkeintaan on kiva avata niitä paketteja, mutta paketin sisältö niinkään kiinnosta, kun sitä materiaa pursuaa kaikkialla, jolloin se menettää merkityksensä ja on hetken huuma ja muut asiat korostuvat esim. yhdessäolo.
Tästähän tehtiin laaja tutkimus, johon myös päiväkoti- ja kouluikäiset lapsen osallistuivat ja lasten mielestä joululahjat tuli sijalle jotain 8 ja sitä ennen lasten mielestä joulussa parasta oli, perheen kanssa vietetty jouluateria, jouluvalmistelut perheen kanssa, leipiminen, haudalla käyminen, joulusauna, joululaulut, vanhempien kanssa tehnyt vierailut ja yhdessä olo ja sen jälkeen tuli vasta joululahjat. Ja vaikka aikuiset panostavat paljon aikaa ja vaivaa lastensa lahjoihin, se ei näytä kuitenkaan paljon merkitsevän lapselle.
Tässä yhteenveto, jossa lapset ja aikuiset on mukana, mikä joulussa on parasta, antaa iloa, elämyksiä ja riemua.
En minäkään kyllä usko, että lasten mielestä joku haudalla käyminen on hauskempaa kuin joulupukki ja lahjat. Mutta vaikka olisikin, niin miksi olisi ongelma, että lahjat olisivat vasta kahdeksannella sijalla? Jos kerran joulu on täynnä hienoja asioita, niin ei kai kahdeksas sija tarkoita, ettei se merkitsisi mitään? Eikös se tarkoita silloin vaan sitä, että joulussa on paljon kaikkea hauskaa ja merkityksellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on neljä lasta ja olen rajannut lahjat max 10/lapsi. Ihan käytännön syistä en halua lelukasoja nurkkiin. Peruslelut on jo hankittu. Pyydän kummeilta ja mummoilta elämyksiä ja aineettomia lahjoja, lapset on tykänneet niistä. En myöskään anna lahjaksi vaatteita tai vaikka saippuaa, mun mielestä ne kuuluu ostaa muutenkin.
Nykylapset ja nuoret on aika fiksuja ja tajuaa luonnonvarojen tuhlaamisesta järjettömyyden ja kohtuuden arvostamisen oikein hyvin.
Just tämä on törkeää, että SANELLAAN kummeille ja mummoille mitä halutaan lapselle lahjaksi.
Eli vanhemmat päättää, mitä toiset ihmiset ostaa lapsille. Huh huh.
Onneksi oman kummilapseni vanhemmat eivät ole tuollaisia käskyttäjiä, ja en kyllä kuuntelisikaan, jos joku kävisi sanelemaan mitä saa ja mitä ei saa ostaa.
Ei lahjojen ajatus ole saada mitä haluaa, vaan odottaa yllätyksenä mitä toinen on halunnut antaa lahjaksi. Tämä perusajatus on tainnut aika monelta mennä ohi.
Kuulun niihin, jotka sai lapsena 15+ lahjaa joka joulu, ja, noh, en aio kyllä omille lapsille niin paljoa ostaa. Saamistani joululahjoista ovat jääneet mieleen isän valitsemat ja ostamat korvakorut ja sini-ihoinen nukke ja sitten tietysti hutilahjat, sillä tätini osti minulle lähes poikkeuksetta joka joulu jotain, mille olin allerginen.
Lisäksi tietysti kun meitä lapsia oli 5 ja kaikille oli pakko olla sama määrä paketteja (vaikka me vanhimmat lapset sanoimmekin, ettei meitä haittaa, vaikka ei tulisi se 15 täyteen) ja olihan se ihan järkyttävää, kun ei meinannut huoneeseen mahtua kaikkien niiden tavaroiden keskelle. Lahjojen takia äidillä (joka osti lähes poikkeuksetta kaikki lahjat) oli pinna kireellä marraskuun alusta asti ja joulua makseltiin maaliskuulle. Ymmärrän kyllä, että yritettiin saada aikaan joulun taikaa ja muuta, mutta kyllä olisi ihan hyvin riittänyt alle 10 lahjaa, niistä olisi silti kasautunut 50 pakettia + aikuisten lahjat. Itse olisin kaivannut enemmän yhdessä tekemistä ja että olisi jäänyt tammikuun kaurapuuropäivät vähemmälle, samoin laskujen kanssa tappelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin te tungette kaiken sen kaman? Järkyttävän materialistista ja turhaa resurssien tuhlausta ostaa vuosi toisensa jälkeen kaapit täyteen tavaraa jota ei oikeasti tarvita. Yököttävää.
Vierailija kirjoitti:
Täällä isovanhempi. Mielelläni hemmottelen lapsenlapsiamme. Tänä vuonna kyllästyneet vanhemmat ovat määränneet vain kolme lahjaa kummallekin kersalle. Nyt joutuu todella miettimään hyvät lahjat, kun herätekrääsää ei voi ostaa.
Luulet tosissasi, että sillä herätekrääsällä olet aiemmin "hemmotellut" lapsenlapsiasi?
Ovat varmaan todellakin olleet aiiiivan innoissaan niistä Tokmannin pehmosukista, varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika tyhmä oot kun et itse tajua miksi.
Lapsi arvostaa lahjoja sitä vähemmän mitä enemmän niitä saa.
Lapsi menee sekaisin liian monesta lahjasta.
Tiedän lapsen jollle oli tärkeintä vain se kääreen avaaminen, ei muu.
Minun antama lahja ei ollut mitään kymmenien muiden lahjojen rinnalla.
Opetat tyhmyyksissäsi lapselle materialistivisen tavan elää.
Nythän pitäisi vähentää tavarain kulutusta.
Lapsi luulee että onni tulee krääsästä.Pakkoko niitä lahjoja on avata kuin liukuhihnalta? Esim. Meillä on tapana, että jokainen avaa yhden lahjan vuorotellen jolloin ei tule moista paperien repimistä ja lahjan sivuun heivaamista.
Mites kun lapselle on 90 lahjaa ja aikuisille vain 2?
Miten järjestät sen vuorottain menemisen tuossa?
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen kulutustahti on vaan ihan älytöntä ja sitten taas konmaritetaan vuodenvaihteen jälkeen. Mitä jos lapsia ei opetettaisi materiaalihysteriaan, voisko joulu olla jotain muuta? Voisiko jokainen vanhempi katsoa että omassa perheessä ei opetettaisi siihen materiaalin ihannointiin ja vertailuun montako lahjaa kukin sai?
Omalle yksivuotiaalle olen ostanut kolme lahjaa: pallon, kirjan ja magneettisia palikoita. Kummeiltani hän saa lisää noita palikoita (pakkauksessa aina kolme) ja tädiltään hänen käsin kutomiaan vihanneksia ja hedelmiä leikkeihin. Tässäkin on mielestäni jo ihan liikaa. Jos olisin tajunnut, että muualtakin voi tulla lahjoja, en olisi ostanut itse mitään.
N30
Tämä menee toiseen ääripäähän ja siitä ylikin.
Ei sekään kiva ole, että lapsi olisi saanut pelkästään 3 magneettista palikkaa ja käsinkudottuja rehuja.
Vierailija kirjoitti:
Mihin te tungette kaiken sen kaman? Järkyttävän materialistista ja turhaa resurssien tuhlausta ostaa vuosi toisensa jälkeen kaapit täyteen tavaraa jota ei oikeasti tarvita. Yököttävää.
Eihän kaikki lahjat ole tuollaista tavaraa. Mukana voi olla vaatteita, karkkia, leffalippuja tai joku suoratoistopalvelu tietyksi ajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen kulutustahti on vaan ihan älytöntä ja sitten taas konmaritetaan vuodenvaihteen jälkeen. Mitä jos lapsia ei opetettaisi materiaalihysteriaan, voisko joulu olla jotain muuta? Voisiko jokainen vanhempi katsoa että omassa perheessä ei opetettaisi siihen materiaalin ihannointiin ja vertailuun montako lahjaa kukin sai?
Omalle yksivuotiaalle olen ostanut kolme lahjaa: pallon, kirjan ja magneettisia palikoita. Kummeiltani hän saa lisää noita palikoita (pakkauksessa aina kolme) ja tädiltään hänen käsin kutomiaan vihanneksia ja hedelmiä leikkeihin. Tässäkin on mielestäni jo ihan liikaa. Jos olisin tajunnut, että muualtakin voi tulla lahjoja, en olisi ostanut itse mitään.
N30
Tämä menee toiseen ääripäähän ja siitä ylikin.
Ei sekään kiva ole, että lapsi olisi saanut pelkästään 3 magneettista palikkaa ja käsinkudottuja rehuja.
Paitsi että 1-vuotiaalle ne ovat oikein hyviä ja varmasti ilahduttavia lahjoja. 1-vuotias saa jo paljon siitä elämyksestä, että saa avata paketin, josta tulee yllätys.
Siis ihan oikeasti väität että lapsista tulee lellipentuja kun saavat jouluna 10 pakettia? Minusta sellainen on kasvattanut ihmisen, joka haluaa palkita muita. Lapsena arvostin kaikkia lahjoja ja nykyään en niitä kovinkaan kaipaa, mutta rakastan niiden antamista muille (siinä mielessä vanhempien tavat ehkä periytyneet minulle). Ymmärrän jos nyt puhuttaisiin jokapäiväisestä elämästä jossa lapsi saa kaiken minkä haluaa ja saa määräillä aikuisia miten vaan, mutta nyt on kyse joululahjoista. Ei hyvää päivää mitä johtopäätöksiä täällosa tekee.