Introvertti puoliso ja lapsiperhearki - pää hajoaa

Vierailija kirjoitti:

Hetkinen. Jos ap on äitiyslomalla ja mies käy töissä, eikö ole aivan normaalia että ap hoitaa sen lapsen koko ajan? Sen takiahan sille maksetaan rahaa kotona olemisesta.

Onhan se nyt aivan selvää että jos saa olla koko päivän kotona, ei tarvitse keskeytymätöntä yöunta niin kipeästi kuin se, joka menee aamulla töihin.

AP tässä itsekäs on, eikä mies. Ei sen äitiysloman ole tarkoitus varsinaista lomaa olla, vaikka sana siihen viittaakin. Tarkoitus on että äidillä on tilaisuus olla kotona lapsesta huolehtimassa. Tai isällä, jos niin päin valitaan.

Oletpa väsyttävä. Mene johonkin vanhaan ketjuun jossa tämä pikkulapsiaika-parisuhdekuvio väännetään sulle rautalangasta.

Aivan kuin exäni. Samanlaisia Ensitreffit Alttarilla Janneja, mistä näitä oikein riittää? Olen itsekin introvertti, mutta tällaisissa miehissä on jotain muutakin "vikaa" kuin pelkkä introverttius. Ehkä yhdistelmä lieviä autismikirjon piirteitä, erikoisia tunnelukkoja ja raastavaa perfektionismia. Kaikki pitää tehdä mahdollisimman hitaasti ja hiljaisesti, mistään ei voi keskustella tai sopia etukäteen kun kuormitutaan, vastausta yksinkertaisiinkin kysymyksiin saa odottaa pahimmillaan päivä- ja viikkokausia jne. kunnes se pulpahtaa odottamattomassa tilanteessa yhtäkkiä miehen suusta, eikä kellään ole enää hajuakaan mistä ukko tällä kertaa horisee. Olemattoman pienetkin asiat rasittavat ja uuvuttavat nämä välittömään miesflunssaan sängynpohjalle makaamaan, jo pelkkä wc-pöntön pesu tai roskien vienti, normaalit arjen asiat. Kaikki tehdään madellen ja kuin oikein siitä hitaudesta nauttien syvien huokailujen ja murahtelujen kera, ja sitten maataan kompensaatioksi loppupäivä tietokoneella pelivideoita katsomassa, aikuiset miehet. Samaan aikaan itse joutuu multitaskaamaan ja venymään kaikessa. Mahdottomia elämänkumppaneita vaikka olisivat kuinka ihania nallekarhuja ihmisinä.

Vierailija kirjoitti:

Miehesi herää töihin, matkustaa sinne, tekee työpäivän, matkustaa takaisin. Siinä ei ole noin 10-12 tuntiin yhtään vapaa-aikaa, mikä on introvertille todella paljon. Sinä voit jäädä kotiin, ei tarvitse lähteä pimeään loskaan ja päivä on käytännössä leikkiä ja laulua. Kun lapsi nukkuu päiväunet, sinulla on 1-2 tuntia ihan omaa aikaa selata nettiä tai katsoa jostain sarjasta jakso. Miehen pitäisi siis töiden ja työmatkojen lisäksi keitellä iltapuurot, vaihtaa vaipat ja nukuttaa, mihin menee 1-1,5h. Tämän päälle pitäisi vielä tehdä muutama yöherääminen vaikka sinä olet päivät kotona? Kuulostaa kohtuuttomalta.

Mene itse päivätöihin jos homma sujuisi siten paremmin.

Olet ihan pihalla.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtäisin valituksen jos kävisitte molemmat töissä.

Kotivanhemman työ on se vauvan hoito, ja työpäivän jälkeen kotihommat reilusti puoliksi. Yhä vaan joillekin tämä on niiiiiiiiiiiin vaikea ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä tässä tilanteessa on noudattaa terapeutin kehotusta eli miehelle lisää levähdysaikaa. Muu on toisarvoista.

Ah haha! Hahahahaha!

Ekstrovertti kirjoitti:

Jatkoa:

Mies alkoi hiljattain käymään jopa terapiassa, koska hänellä on niin rankkaa. Terapeutti oli ystävällisesti neuvonut miestä, että hänen pitää ottaa enemmän omaa aikaa. Että kiitos tästä sille terapeutille!

Ap

Tämä on toisinaan ongelma terapiasuhteissa. Asiakas kertoo siellä asiat oman näkökulmansa mukaisesti, ja terapeutti neuvoo sen perusteella. Mun lasteni isä, diagnostisesti narsistisen persoonallisuushäiriön omaava, väkivaltainen ja hulluuteen asti itsekeskeinen sekopää sai (ainakin omien sanojensa mukaan) saman neuvon: keskity omaan hyvinvointiisi, lepää, nuku hyvin ja tee enemmän asioita  joista nautit. Tilanteessa, jossa mies ei ollut kertaakaan herännyt huonosti nukkuvan vauvan kanssa, "hoisi" lapsia keskimäärin tunnin viikossa ja hoiti kotitöistä noin prosentin. Ja tästä mies sai pontta vaatia enemmän itselleen  ja kertoa miten hän on uhri , kun asiantuntijakin niin sanoi :D

En jaksa lukea ketjua, mutta meillä oli aivan tasan sama meininki kun lapsi oli pieni. Enhän mä sitä sit jaksanutkaan, vaan sain vakavan burnoutin. Pariterapiat käytiin. Sekään ei ”havahduttanut” miestäni tarpeeksi, vaan vasta kun minulla oli lähisuvussa kaksi yllättävää kuolintapausta, joiden jälkipyykki jäi sekä taloudellisesti, käytännöllisesti ja sosiaalisesti minun kontolleni, mies tajusi että joko mä tapan itseni, tai hän auttaa. Hän pystyi repäisemään itsensä läsnäolevaksi suorittajaksi pakon edessä, mutta 6kk meni ja sitten hänelle pamahti vakava masennus.

Nyt häneltä seulotaan ADHD:ta, koska käytösmallit viittaavat neurologiseen poikkeamaan, joka ennen diagnosoitiin ADD:ksi (keskittymishäiriö ilman ylivilkkautta), ja samalla hoidetaan masennusta.

Kyllä normaali introvertti selviää lapsiarjesta ilman terapiaa. Onkohan miehelläs jotain muuta jota ei ole diagnosoitu?

Ihan normaalia että mies tarvitsee sen 1-2h tauon. Ei kukaan ole mikään tauoton suorittajarobotti.

Sinä et ilmeisesti käy töissä, mutta hän käy? Naislapsi sinä kyllä olet kun valitat siitä että sinä hoidat lasta päivästä suurimman osan. Nyt odotat että miehen pitäisi tehdä vielä lisää erilaisia kuormittavia töitä kotonakin ja meinaat kohdella miestä kuin jotain orjaa. Kasva sinä aikuiseksi ja hyväksy tilanne.

Tilanteenne ei ole ok. Mies tarvitsee nyt herättelyä. Suosittelen rajojen vetämistä, mahdollisesti myös PARIterapiaa. Miehen täytyy alkaa ottaa vastuuta perhe-elämästä.

Mielestäni voisit olla vähemmän ymmärtäväinen miehen todellisia tai kuviteltuja erityispiirteitä kohtaan. En usko että hän keskustelemalla alkaa muuttaa käytöstään, sillä nykyinen tilanne on hänelle suht miellyttävä.

Suosittelen että sinä otat säännöllistä aikaa itsellesi. Sanot että on uusi harrastus joka viikko tiettynä päivänä. Miehen tulee olla kotona esim klo 16.30 että ehdit sinne ( jos valittaa ettei ehdi niin myös päiväkodista pitää hakea tiettyyn aikaan mennessä, nyt voi alkaa harjoitella). Mies hoitaa tuolloin ruoan, lapsen, ulkoilun, leikit ja nukutukset. Tulet kotiin vasta kun lapsi on nukkumassa. Istut vaikka kahvilassa lukemassa kirjaa jos ei muuta.

Lisäksi olisi kyllä hyvä että olisit viikonlopun poissa ( riippuu tosin lapsen iästä), jotta mies voisi käytännössä kokeilla miltä tuntuu hoitaa KAIKKI yövalvomiset ja sen päälle koko päivä lasta ja kaikki kotihommat. Näin miehen on pakko ottaa vastuuta lapsesta ja kodista.

Lisäksi tietysti niin että viikonloppuna kumpikin saa nukkua yhden kokonaisen yön.

Näille lusmuille ei auta muu kuin kova kovaa vasten, ymmärryksellä ja keskustelulla ei muuta tapahdu kuin että äiti uupuu. Miehen ei yksinkertaisesti kannata muuttaa käytöstään jos kerran joku muu on valmis tekemään kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia että mies tarvitsee sen 1-2h tauon. Ei kukaan ole mikään tauoton suorittajarobotti.

Sinä et ilmeisesti käy töissä, mutta hän käy? Naislapsi sinä kyllä olet kun valitat siitä että sinä hoidat lasta päivästä suurimman osan. Nyt odotat että miehen pitäisi tehdä vielä lisää erilaisia kuormittavia töitä kotonakin ja meinaat kohdella miestä kuin jotain orjaa. Kasva sinä aikuiseksi ja hyväksy tilanne.

Juu lienee normaalia että mies tarvii vaikka sen 1h tauon. Mutta tajuatko että nainenkin tarvii sen tauon. Tässä mies vaatii itselleen lisää taukoja ja helpotusta siitä mitä naisen pitäisi huolehtia ja vastata lapsesta 23,5 h vuorokaudessa ja 7 päivää viikossa. Ja miehen osuus lapsen hoidosta nyt 0,5 h/päivä ja kotitöistä 1h /viikko.

Kutsut miestä orjaksi jos joutuu tekemään osansa kotitöistä. Kyllähän miehellä olisi kotitöitä vaikka olisi sinkku saati että on perheen isä. Ja mielestäsi kotitöiden teko on kuormittavaa jos mies sitä tekee mutta naiselle se siis on ilmeisesti lomaa samalla kun hoitaa lapsen. Ymmärrätkö kuinka ristiin esität asian? Toivottavasti olet provoilija eikä noin sekaisin ?

Ei kukaan käytä 3 t kaupassa!! Tilatkaa netistä niin ei ole totakaan ongelmaa. Kerran viikossa haette isomman määrän tai tilaatte kotiinkuljetuksen. Mies voi tehdä sähköisen kaippalistan samalla kun hoitaa lasta.

Ekstrovertti kirjoitti:

Jatkoa:

Mies alkoi hiljattain käymään jopa terapiassa, koska hänellä on niin rankkaa. Terapeutti oli ystävällisesti neuvonut miestä, että hänen pitää ottaa enemmän omaa aikaa. Että kiitos tästä sille terapeutille!

Minun raskaus, synnytys, vuoden valvomiset, lapsen hoitaminen ja lähes kaikkien kotitöiden tekeminen on kuulemma helppoa, koska minun ei tarvitse käydä töissä. Tilanne on täysin jumissa. Olen koettanut puhua tästä ja lisätä miehen hommia, mutta sitten hän on nopeasti täysin ylikuormittunut, enkä kestä sitä kiukuttelua / murjotusta tähän päälle.

Muilla samaa?

Ap

Siis mitä hittoa, ymmärsinkö oikein sinä olet kotiäiti, mutta silti vaadit perheen elättäjää oman työnsä lisäksi tekemään sinun työsi?

Sanon nyt suoraan kokemuksen syvällä rintaäänellä että mies kuulostaa erittäin vahvasti aspergerilta. Olen itse kolmekymppinen aspergernainen ja juuri tuollainen. Siksi en missään nimessä halua lapsia ja pidän huolen ettei niitä tule, koska en kertakaikkiaan kestä ihmisiä, en ääniä, sählinkiä, aikataulun muutoksia, kirkkaita valoja, en sitten minkäänlaista kuormitusta. Tulen siitä sairaaksi ihan fyysisesti (kuume, uupumus, pahimmassa tapauksessa oksentelu, mikäli kuormitus jatkuu).  Kuormitun paljon helpommin, rajummin ja pitkäkestoisemmin asioista joita normaali-ihmiset eivät edes huomaa. Olen tosi pikkutarkka ja kaupassa voi oikeasti mennä se kaksi tuntia, kun jumitun tutkimaan pakkauksia ja yksityiskohtia. Semmoinen nyt vaan olen. Sitä en voi muuttaa, sillä kyse on neurotyypistä eikä sairaudesta.

Miehen uupumus on luultavasti todellista, mutta SILTI ei ole reilua että hän sysää kaiken sinun niskaasi koska lapset on yhdessä tehty. Lapsen vuoksi on vaan tsempattava tai erottava ja järkättävä arki niin, että sinun työtaakkasi helpottuu. Halusin nyt tuoda oman näkökulman tähän, en tiedä onko tästä mitään apua.

Mitä tuo otsikossa mainittu introverttiys liittyy tähän asiaan, kun kyse on puhtaasta laiskuudesta ja lusmuilusta?

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia että mies tarvitsee sen 1-2h tauon. Ei kukaan ole mikään tauoton suorittajarobotti.

Sinä et ilmeisesti käy töissä, mutta hän käy? Naislapsi sinä kyllä olet kun valitat siitä että sinä hoidat lasta päivästä suurimman osan. Nyt odotat että miehen pitäisi tehdä vielä lisää erilaisia kuormittavia töitä kotonakin ja meinaat kohdella miestä kuin jotain orjaa. Kasva sinä aikuiseksi ja hyväksy tilanne.

Milloin perheenäiti saa tauon?

Ekstrovertti kirjoitti:

Jatkoa:

Mies alkoi hiljattain käymään jopa terapiassa, koska hänellä on niin rankkaa. Terapeutti oli ystävällisesti neuvonut miestä, että hänen pitää ottaa enemmän omaa aikaa. Että kiitos tästä sille terapeutille!

Minun raskaus, synnytys, vuoden valvomiset, lapsen hoitaminen ja lähes kaikkien kotitöiden tekeminen on kuulemma helppoa, koska minun ei tarvitse käydä töissä. Tilanne on täysin jumissa. Olen koettanut puhua tästä ja lisätä miehen hommia, mutta sitten hän on nopeasti täysin ylikuormittunut, enkä kestä sitä kiukuttelua / murjotusta tähän päälle.

Muilla samaa?

Ap

Tuo lienee yleisimpiä typeriä neuvoja terapeutilta, että kehotetaan olemaan mahdollisimman itsekäs.

Miten ennen vanhaan on lapset tulleet siinä arjessa mukana eikä ole tehty tällaista numeroa "lapsiarjesta"?

Miksi ylipäätään arjen pitäisi pyöriä lapsen ympärillä? Pieni vauva toki tarvii enemmän huomiota mutta sekin on loppusissaan aika lyhyt aika.

Ei minulla vain kotona ollessani mennyt koko päivää lapsen leikittämiseen ja hoitoon.. Koti, hevoset ja koirat hoitui ihan mutkitta samassa ja nautin siitä vapaudesta vrt. töissä käynti. Muistan että talvella otti pattiin välillä jatkuva pukeminen, mutta sekin aika on aika nopeasti ohi ettei lapsi osaisi itseään pukea. Mutta meillä tosiaan oli alusta asti selvää se, että lapset istuvat meidän arkeemme (ja kyllä, toki se jonkin verran muuttuu) eikä niin että koko elämä alkaa pyöriä vain lapsen ympärillä. Lapsi on kyläillyt,reissaillut, ollut lähes kaikissa menoissa mukana lapsesta asti. Isovanhemmat hoitaa jos tarvitaan irrotteluiltoja n.kerran kuussa ja lapsi on mielellään siellä. Mistään ei ole meillä tehty isompaa numeroa.

Ja nyt sitten odottelen että vihaiset helikopterimammat hyökkäävät kimppuuni, eihän lapsiperhe-elämä nyt saisi simppeliä ja helppoa olla.

Jokaisella on oikeus olla introvertti tai erakko. Parisuhde ja perhe-elämä nyt vain edellyttää SOSIAALISIA taitoja.

Introvertin tulee kysyä itseltään: onko parisuhde minun juttuni? Onko minusta perhe-elämään? Pitäisi olla rehellisyyttä itselleen ja toiselle myöntämään, että nämä asiat ovat vain liian uuvuttavia minulle.

Ja kannattaa pitää mielessä myös, että monen introvertin sisällä asuu narsisti, jolle ne omat tarpeet ovat kaikkein tärkeimmät.

Ja ekstrovertille: saatko sinä elää arvojesi mukaista elämää? Onko tilanne tässä ja jatkossa paras mahdollnen sinulle ja lapsellesi? Olisiko mahdollista elää elämä sellaisen ihmisen kanssa, jolla on samanlaiset arvot kuin sinulla?

Onko esim. uniapnea ja muut väsymystä aiheuttavat sairaudet suljettu pois? Uniapnea on aika tyypillinen miesten sairaus varsinkin, jos kuorsaa ja on ylipainoa.

Muussa tapauksessa kuulostaa kyllä nepsyltä tai ihan vaan laiskalta vastuunpakoilijalta.