Introvertti puoliso ja lapsiperhearki - pää hajoaa
Rakastuin mieheeni, koska hän on herkkä ja empaattinen, rauhallinen ja pohdiskeleva - siis aika introvertti tyyppi.
Esikoinen on nyt yksivuotias ja suhde on täydessä kriisissä. Mies ainakin teoriassa on feministinen ja haluaa osallistua tasavertaisesti lapsenhoitoon. Todellisuudessa hän ylikuormittuu niin pahasti töistään ja lapsenhoidosta samassa paketissa, että tarvitsee joka päivä vähintään tunnin tai kaksi työajan jälkeen "hengähtämiseen".
Minä olen ekstrovertti, enkä kuormitu kovin helposti jatkuvasta melusta ja hullunmyllystä ja moneen asiaan samaan aikaan keskittymisestä. Ei silti ole reilua, että luonne-erojen takia minä hoidan kaikki yöheräilyt (mies tarvitsee runsaasti lepoa yöllä ennen töitä...), jokaisena aamuna kaikki aamutoimet klo 6 alkaen, leikin ja hoidan koko päivän lasta, ja illalla kun mies tulee töistä klo 18, minä annan lapselle iltaruoan, teen iltapesut ja leikitän vikat riehumiset.
Mies hoitaa arjessa oikeastaan ainoastaan lapsen iltatoimet (yökkärin pukeminen ja rauhoittavien laulujen laulaminen). Hän hoitaa sen perfektionistisen tarkasti ja lapsi meneekin tämän jälkeen kiltisti nukkumaan. Itse nukuttaminen on toki minun vastuullani.
Lisäksi hän hoitaa kaupassa käynnit, mutta lähikaupassa käynnissä kestää tunti pari, koska hän hoitaa senkin perfektionistisen tarkasti, vertailee tuotteita ja liikkuu kaupassa kaikessa rauhassa.
Tällainen perfektionismi ja oman tilan tarve ei vaan sovi tähän lapsiarkeen. Minä, parjattu ekstrovertti, uuvun totaalisesti, kun teen kaiken sellaisen mikä on toiselle liian kuormittavaa ja rankkaa...
Kommentit (376)
Vierailija kirjoitti:
Monenkohan naisen ja äidin kohdalla tämmönen selitys menisi läpi... "Ei pysty ku oon niin introvertti."
Ei yhdenkään ja siksi he eivät äideiksi ryhdykään, jos miettivät asiaa yhtään pidemmälle. Itse kovin introvertti ja paljon omaa rauhaa tarvitseva. En pysty kuvitellakaan että minulla olisi lapsi. Ahdistaa pelkkä ajatuskin.
Mies123 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tulee mieleen vuosien takainen kumppani...ajattelin, että on vaan introvertti, kunnes hänen vanha tuttavansa kertoi minulle eräissä juhlissa pienessä maistissa että tämä mies on asperger...sen jälkeen ymmärsin monta kummallista asiaa ja lopetin suhteen.
Lopetit suhteen vain siksi että mies oli asberger ? itse suhteessa asberger naisen kanssa ja tiesin asiasta jo ennen suhteen alkamista hänellä paljon samaa kuin tuon ap n miehessä kuormituu helposti ääni yliherkyyttä tarvitsee paljon unta yms. On silti kiltti ihana ja tunnollinen puoliso ja tyttöystävä älykäskin vaikka sosiaaliset taidot naiseksi heikot. Silti varmaan paremmat kuin as miehillä miksi siis erota vain siksi että naisella asberger ?? Terveisin 28 v mies emäntä on n 24 vuotias nyt ja kun aloitetiin seurustelu oli 19 v
Jos asperger näkyy tavoilla, jotka häiritsevät suhteen toista osapuolta ja aiheuttavat jatkuvasti väärinymmärryksiä, niin totta kai silloin "saa" lopettaa suhteen. Asperger-ihmiset eivät ole kaikki yhdestä puusta veistettyjä. Jotkut, esimerkiksi sinun tyttöystäväsi, ovat lähinnä vain aistiyliherkkiä ja sosiaalisissa tilanteissa epäluontevia mutta muuten aivan mukavia tyyppejä. Toiset assit voivat olla taas hyvinkin hankalia ja vaativia, töksäytteleviä, jankkaavia, epäkypsiä ja joustamattomia. Sellaisen ihmisen kanssa on erittäin haasteellista olla parisuhteessa, vanhemmuudesta ja lapsiperhe-elämästä nyt puhumattakaan. Ihmiset ovat lopettaneet suhteita näennäisesti pienempienkin asioiden, esimerkiksi toisen tupakoinnin tai koiran omistamisen, takia ja siihen jokaisella on oikeus. Aspergerin syndrooma ei tee poikkeusta tässä asiassa.
Ekstrovertti kirjoitti:
Jatkan pauhaamistani. Jos mies esimerkiksi joutuu aamulla keittämään kahvia ja vaihtamaan kerran vaipan ennen töitä, hän on heti ylikuormittunut ja huokaisee tarvitsevansa tilaa hengittää, jotta voi suoriutua työpäivästään. Samalla minä tyyliin pesen hampaita samalla kun käyn vessanpytyllä. 😅
Mies haluaisi toisen lapsen. Loukkaantui verisesti, kun sanoin äsken, että toista lasta ei missään maailman nimessä tule.
Älä pauhaa täällä haukkuen miestäsi vaan näytä kirjoittamasi tekstit miehellesi. Sympatiaa saat kenties täältä mutta ei se sun suhdetta paranna.
Itse olen eritysherkkä ja miehesi kuulostaa myös HSP:ltä. Meidän hermosto on herkempi ja aivot on johdotettu eri tavalla, kuin teillä taviksilla. Maailmassa on eritysherkkiä 15-20% ihmisistä, eli jopa joka viides. Erityisherkät väsyvät nopeammin, koska aistimme ihmisten mielentilat, ympäristön ärsykkeet jne. paljon voimakkaammin kuin sinä. Eritysherkkyys on vahvuus, kykenemme tuntemaan empatiaa vahvemmin, ajattelemaan syvällisemmin ym. mutta sillä on hintansa ja joudumme ottamaan omaa aikaa palautuaksemme. En itse hommaisi ikinä lapsia, koska lapset kuluttavat energiat nolliin hetkessä, täten ymmärrän miestäsi hyvin. Jätin oman puolisoni, joka oli menossa joka paikkaan pää kolmantena jalkana, touhotti jatkuvasti ja vaati kaikkea. Elän nyt tyytyväistä elämää yksin, enkä aloita seurustelua enää koskaan, jos en nyt satu löytämään yhtä rauhallista lapsetonta ihmistä jakamaan elämää kanssani.
Kyse ei ole mistään introverttiydestä, mies teki virheen ottaessaan AP:n kaltaisen naisen ja vielä teki lapsia tämän kanssa.
Tuo pahin vaihe pitää vaan kestää. Jos mies pimahtaa ja haluaa avioeron, tilanteesi ei ole yhtään parempi.
Lapset kohta hoitoon ja molemmat vaan töihin ? Sitten vähän vuorottelua lasten hakuvuoroihin.
Kauanko aiot olla kotona ?
Meillä mies hoiti kaiken ruokaan liittyvän. Kävi kaupass ja teki ruuat. Minä pyykit ja siivoamisen. Tosin palkattiin vielä viikkosiivoojakin, niin että pääsin helpommalla.
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole mistään introverttiydestä, mies teki virheen ottaessaan AP:n kaltaisen naisen ja vielä teki lapsia tämän kanssa.
Kyse ei ole introverttiydestä.
Mieheni ei ole mikään super ekstrovertti ja hoiti lapsemme ihan mainiosti.
Voi ei. Miehesi on aikuinen ja hän on tehnyt valintansa sinun ja lapsen suhteen. Nyt hänen on kannettava vastuu siitä. Ei tuollaiset selitykset auta, teitä on kolme ei vain hän. Menkää pariterapiaan jos hän terapiaa haluaa. Jotenkin saatava hänet tajuamaan, että ei perusarjesta kuten vaipanvaihdosta voi kieltäytyä kun on kerta perheen perustanut.
Itsekin olen melko introvertti ja nautin omasta ajasta nyt kun lapset ovat aikuisia.
Olen erityislapsen totaaliyksinhuoltajaäiti. Ennen kuin joku ryhtyy arvostelemaan tilannettani, avaan vähän: en ole hylätty wt-elämäntapojen äiti, joka ei kasvata lastaan. Vaan olen rannoilla hedelmöityshoidoilla itsellisesti lapseni tehnyt. Olen maisteriksi opiskellut ja 100% työajalla töissä.
Pidin äitiysvapaata kaksi vuotta ja sitten menin töihin ja lapseni päiväkotiin. Teen osan töistä kotoa käsin, kun lapseni on kotona. Joten hänen päiväkodissa olonsa on 4-6 tuntia päivässä vain.
Kun meillä on oksennustautia, enteroa, angiinaan tai ihan vaan väsymystä, ei ole toista vanhempaa vaihtamassa vastuuvuoroa. Erityislapseni tarvitsee vammaispalvelulain tarkoittamia palveluja ja apuvälineitä sekä tiheähkösti erikoissairaanhoitokäyntejä, mutta olen rohkein mielin ja pärjäämme rakkaudella ja toiveikkuudella. Optimistinen elämänasenne rockaa. Nolla otettua mielialalääkettä ja nolla soittoa lapsiperheiden kotipalveluun tai vastaavaan.
Jos on sota- ja jälleenrakennusvuodet selvitty maassamme, emmeköhän me 2020-luvun vanhemmat myös sinnittele.
Yritetäänpäs ryhdistäytyä ja tarjota lapsillemme mahdollisimman hyvä, heidän ainoat lapsuutensa vuodet. Omat tarpeemme tulevat myöhemmin, ehdimme niihin vastata lastemme kasvaessa.
Hyvää joulua jokaiselle.
Vierailija kirjoitti:
Ja miehen perfektionismi alkoi kun lapsi syntyi. Erikoista, todella erikoista.
On se jännä, että kuitenkin introverteillä, perfektionisteillä äideillä vaan on yleensä sen verran sisukkuutta, että jaksavat elää normaalia arkea lasten kanssa. Jotenkin voisi olettaa, että jos perfektionismiin taipuvainen mies haluaa lapsia, hän voisi yhtälailla ulottaa perfektionisminsä myös oman persauksensa ulkopuolelle ja hoitaa oman osuutensa perhe-elämästä
Vierailija kirjoitti:
Ekstrovertti ja introvertti. Miten me ennen tulimme toimeen ilman näitä kahta sanaa?!
Mutta asiaan. Puhukaa.
Varsinkin kun suurin osa (yli 50 %) ihmisistä on AMBIVERTTEJÄ, eli jossain siellä extrov. ja introv. välillä !
Jako ei siis ole niin mustavalkoinen.
Mies123 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tulee mieleen vuosien takainen kumppani...ajattelin, että on vaan introvertti, kunnes hänen vanha tuttavansa kertoi minulle eräissä juhlissa pienessä maistissa että tämä mies on asperger...sen jälkeen ymmärsin monta kummallista asiaa ja lopetin suhteen.
Lopetit suhteen vain siksi että mies oli asberger ? itse suhteessa asberger naisen kanssa ja tiesin asiasta jo ennen suhteen alkamista hänellä paljon samaa kuin tuon ap n miehessä kuormituu helposti ääni yliherkyyttä tarvitsee paljon unta yms. On silti kiltti ihana ja tunnollinen puoliso ja tyttöystävä älykäskin vaikka sosiaaliset taidot naiseksi heikot. Silti varmaan paremmat kuin as miehillä miksi siis erota vain siksi että naisella asberger ?? Terveisin 28 v mies emäntä on n 24 vuotias nyt ja kun aloitetiin seurustelu oli 19 v
AsPerger, kuten ap:n tekstissä.
Vierailija kirjoitti:
Kun tiesit miehen luonteen niin miksi lisäännyit hänen kanssaan?
Ja hei, ihan oikeasti ei voi yhden lapsen kanssa olla noin vaikeeta
Miksi mies lisääntyi jos tiesi oman luonteensa?
Lopetit suhteen vain siksi että mies oli asberger ? itse suhteessa asberger naisen kanssa ja tiesin asiasta jo ennen suhteen alkamista hänellä paljon samaa kuin tuon ap n miehessä kuormituu helposti ääni yliherkyyttä tarvitsee paljon unta yms. On silti kiltti ihana ja tunnollinen puoliso ja tyttöystävä älykäskin vaikka sosiaaliset taidot naiseksi heikot. Silti varmaan paremmat kuin as miehillä miksi siis erota vain siksi että naisella asberger ?? Terveisin 28 v mies emäntä on n 24 vuotias nyt ja kun aloitetiin seurustelu oli 19 v