Lue keskustelun säännöt.
Introvertti puoliso ja lapsiperhearki - pää hajoaa
Ekstrovertti äiti
02.12.2020 |
Rakastuin mieheeni, koska hän on herkkä ja empaattinen, rauhallinen ja pohdiskeleva - siis aika introvertti tyyppi.
Esikoinen on nyt yksivuotias ja suhde on täydessä kriisissä. Mies ainakin teoriassa on feministinen ja haluaa osallistua tasavertaisesti lapsenhoitoon. Todellisuudessa hän ylikuormittuu niin pahasti töistään ja lapsenhoidosta samassa paketissa, että tarvitsee joka päivä vähintään tunnin tai kaksi työajan jälkeen "hengähtämiseen".
Minä olen ekstrovertti, enkä kuormitu kovin helposti jatkuvasta melusta ja hullunmyllystä ja moneen asiaan samaan aikaan keskittymisestä. Ei silti ole reilua, että luonne-erojen takia minä hoidan kaikki yöheräilyt (mies tarvitsee runsaasti lepoa yöllä ennen töitä...), jokaisena aamuna kaikki aamutoimet klo 6 alkaen, leikin ja hoidan koko päivän lasta, ja illalla kun mies tulee töistä klo 18, minä annan lapselle iltaruoan, teen iltapesut ja leikitän vikat riehumiset.
Mies hoitaa arjessa oikeastaan ainoastaan lapsen iltatoimet (yökkärin pukeminen ja rauhoittavien laulujen laulaminen). Hän hoitaa sen perfektionistisen tarkasti ja lapsi meneekin tämän jälkeen kiltisti nukkumaan. Itse nukuttaminen on toki minun vastuullani.
Lisäksi hän hoitaa kaupassa käynnit, mutta lähikaupassa käynnissä kestää tunti pari, koska hän hoitaa senkin perfektionistisen tarkasti, vertailee tuotteita ja liikkuu kaupassa kaikessa rauhassa.
Tällainen perfektionismi ja oman tilan tarve ei vaan sovi tähän lapsiarkeen. Minä, parjattu ekstrovertti, uuvun totaalisesti, kun teen kaiken sellaisen mikä on toiselle liian kuormittavaa ja rankkaa...
Kommentit (376)
Tarvitsen itsekin ainakin sen kaksi tuntia omaa aikaa töiden jälkeen ihan vain yksin rauhoittumiseen.
Jos tämä ei naiselle sovi, turha vinkua minulta lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsiperhe-elämä on aikamoista helvettiä herkälle ja introvertille ihmiselle. Ei se todellakaan sovi kaikille, eikä uhkailu ja painostaminen sitä mihinkään muuta.
Miehen pitää nyt keskittyä itseensä ja omaan hyvinvointiinsa. Lopullisen romahduksen jälkeen on todella vaikea nousta ylös.
Pyydä kaupungilta apua, jos teillä on vaikeuksia. Kaikesta ei tarvitse selvitä itse.
No jos sen lapsen isän on mahdotonta tai liian rankkaa hoitaa omaa lastaan, jotta vaimonsa ja lapsen äiti saisi vähän hengähtää, niin kustantakoon sitten hyvällä palkallaan lapsenhoitajan, joka vie lapsen pariksi tunniksi leikkipuistoon, ja siivoojan joka pitää huushollin puhtaana. Sitten kun lapsi on vähän isompi (oletan että hän on vielä pieni) niin hommatkoon jonkun joka kuskaa lapsen harrastuksiin.
Rahalla saa.
Ruokaostokset ovelle, lapselle hoitajan ja autonkuljettajan harrastuksiin, siivoukset, pyykinpesut.
Vierailija kirjoitti:
Introverttius ja perfektionismi ei välttämättä liity toisiinsa, ei kaikilla introverteilla mene kaupassa kahta tuntia eikä joka asiasta ahdistuta niin, että tarvitaan "omaa aikaa" palautumiseen. ikävää että kohdalle on sattunut tyyppi jossa on nuo kaikki ominaisuudet.
Minä olen itrovertti ja perfektionisti. Siksi olen vuosia sitten tehnyt perusteelliset hinta- ja laatuvertailut ja pysyn hyväksi havaituissa tuotteissa.
Käytän kaupan oman sovelluksen ostoslistaa, mistä näen tarvittaessa hyllypaikat ja kuvan tuotteesta. En vätystele enkä poikkea suunnitelmasta. Ja kuten jo aiemmin mainitsin, viikon ostokset teen 15 minuutissa. Olen kellottanut.
Hetkinen. Jos ap on äitiyslomalla ja mies käy töissä, eikö ole aivan normaalia että ap hoitaa sen lapsen koko ajan? Sen takiahan sille maksetaan rahaa kotona olemisesta.
Onhan se nyt aivan selvää että jos saa olla koko päivän kotona, ei tarvitse keskeytymätöntä yöunta niin kipeästi kuin se, joka menee aamulla töihin.
AP tässä itsekäs on, eikä mies. Ei sen äitiysloman ole tarkoitus varsinaista lomaa olla, vaikka sana siihen viittaakin. Tarkoitus on että äidillä on tilaisuus olla kotona lapsesta huolehtimassa. Tai isällä, jos niin päin valitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä provo?
Mieshän on töissä ja äidin työ on kotiäiti.
Ja miehen työpäivä on kahdeksan tuntia, naisen esim 16 h. Sekä puolet siitä omastaan sen naisen pitäisi tehdä näkymättä, kuulumatta ja käyttämättä sisävaloja, suunnilleen.
Kyllä noita burgerimiehiä on nähty, jotka ylikuormittuvat siitä, että joku keittää kahvia vieressä. Ei voi leikata leipää, ennen kuin moinen häiriö on ohi.
(Joo, autidminkirjolla ap:n mies tod näk on.)
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhe-elämä on aikamoista helvettiä herkälle ja introvertille ihmiselle. Ei se todellakaan sovi kaikille, eikä uhkailu ja painostaminen sitä mihinkään muuta.
Miehen pitää nyt keskittyä itseensä ja omaan hyvinvointiinsa. Lopullisen romahduksen jälkeen on todella vaikea nousta ylös.
Pyydä kaupungilta apua, jos teillä on vaikeuksia. Kaikesta ei tarvitse selvitä itse.
Eikös se ole helvettiä kaikille? Miksi aikuinen mies ei ole itse pyytänyt kaupungilta apua, kun kerran tuntee että ei jaksa? Pelkää puhelinta? Sanot että ap:n ei tarvitse selvitä kaikesta itse ja sysäät samalla vastuun kaikesta ap:lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Introverttius ja perfektionismi ei välttämättä liity toisiinsa, ei kaikilla introverteilla mene kaupassa kahta tuntia eikä joka asiasta ahdistuta niin, että tarvitaan "omaa aikaa" palautumiseen. ikävää että kohdalle on sattunut tyyppi jossa on nuo kaikki ominaisuudet.
Joo, kyllä mun perfektionisti-introverttimies pystyy käymään kaupassa ihan normaalisti ja tuomaan järkevät ostokset ilman ostoslistaa. Eikä ahhdistu tuosta.
Ap:n mies vaikuttaa enemmänkin itsekkäältä ja kypsymätyömältä perheenisän rooliin.
Vaikuttaa siltä, että olet ottanut hoitaaksesi koko paletin ja nyt alat uupua. Ehdotan parisuhdeneuvontaa, jossa puolisosi on pakko kuunnella mielipiteitäsi. Älä missään tapauksessa hanki toista lasta ellet ole valmis tuohon ” yksinhuoltajuuteen”. Pikkulapsiaika on kaikille rasittavaa, ei vain puolisollesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Introverttius ja perfektionismi ei välttämättä liity toisiinsa, ei kaikilla introverteilla mene kaupassa kahta tuntia eikä joka asiasta ahdistuta niin, että tarvitaan "omaa aikaa" palautumiseen. ikävää että kohdalle on sattunut tyyppi jossa on nuo kaikki ominaisuudet.
Minä olen itrovertti ja perfektionisti. Siksi olen vuosia sitten tehnyt perusteelliset hinta- ja laatuvertailut ja pysyn hyväksi havaituissa tuotteissa.
Käytän kaupan oman sovelluksen ostoslistaa, mistä näen tarvittaessa hyllypaikat ja kuvan tuotteesta. En vätystele enkä poikkea suunnitelmasta. Ja kuten jo aiemmin mainitsin, viikon ostokset teen 15 minuutissa. Olen kellottanut.
Me teemme nelihenkisen perheen ostokset kerran viikossa, ja sekä minulla että miehellä menee siihen kaksi tuntia. Jo pelkkiin matkoihin Citymarkettiin autolla menee yhteensä puoli tuntia. Ja eihän Cittarin läpi edes kävele vartissa! Tai punnitse toistakymmentä hevi-osaston tuotetta kauhean nopeasti! Kalatiskillä usein jonoa jne. Ei tosiaan selviä meidän perhe vartissa kaupassa, vaikka hyllypaikat tiedetään tasan tarkkaan tuotteille.
Toki ostamme paljon ja monenmoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi herää töihin, matkustaa sinne, tekee työpäivän, matkustaa takaisin. Siinä ei ole noin 10-12 tuntiin yhtään vapaa-aikaa, mikä on introvertille todella paljon. Sinä voit jäädä kotiin, ei tarvitse lähteä pimeään loskaan ja päivä on käytännössä leikkiä ja laulua. Kun lapsi nukkuu päiväunet, sinulla on 1-2 tuntia ihan omaa aikaa selata nettiä tai katsoa jostain sarjasta jakso. Miehen pitäisi siis töiden ja työmatkojen lisäksi keitellä iltapuurot, vaihtaa vaipat ja nukuttaa, mihin menee 1-1,5h. Tämän päälle pitäisi vielä tehdä muutama yöherääminen vaikka sinä olet päivät kotona? Kuulostaa kohtuuttomalta.
Mene itse päivätöihin jos homma sujuisi siten paremmin.Tein vuoden verran 9-13 tunnin työpäiviä, plus työmatkat plus kotityöt. En ruikuttanut.
Oliko sulla eri-ikäiset pienet lapset jaloissasi ja aina vuorotellen sairaana eivätkä antaneet öisinkään nukkua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monenkohan naisen ja äidin kohdalla tämmönen selitys menisi läpi... "Ei pysty ku oon niin introvertti."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Introverttius ja perfektionismi ei välttämättä liity toisiinsa, ei kaikilla introverteilla mene kaupassa kahta tuntia eikä joka asiasta ahdistuta niin, että tarvitaan "omaa aikaa" palautumiseen. ikävää että kohdalle on sattunut tyyppi jossa on nuo kaikki ominaisuudet.
Minä olen itrovertti ja perfektionisti. Siksi olen vuosia sitten tehnyt perusteelliset hinta- ja laatuvertailut ja pysyn hyväksi havaituissa tuotteissa.
Käytän kaupan oman sovelluksen ostoslistaa, mistä näen tarvittaessa hyllypaikat ja kuvan tuotteesta. En vätystele enkä poikkea suunnitelmasta. Ja kuten jo aiemmin mainitsin, viikon ostokset teen 15 minuutissa. Olen kellottanut.
Me teemme nelihenkisen perheen ostokset kerran viikossa, ja sekä minulla että miehellä menee siihen kaksi tuntia. Jo pelkkiin matkoihin Citymarkettiin autolla menee yhteensä puoli tuntia. Ja eihän Cittarin läpi edes kävele vartissa! Tai punnitse toistakymmentä hevi-osaston tuotetta kauhean nopeasti! Kalatiskillä usein jonoa jne. Ei tosiaan selviä meidän perhe vartissa kaupassa, vaikka hyllypaikat tiedetään tasan tarkkaan tuotteille.
Toki ostamme paljon ja monenmoista.
Tässä ei puhuttu matkoista mitään. Vaan siitä kaupassa asioinnista.
Annan pari vinkkiä nopeampaan asiointiin.
Kävele nopeammin. Älä mene ruuhka-aikaan. Älä osta kalatiskistä vaan valmiiksi pakattua. Älä jää miettimään mitä omenalaatua vaan ota aina samaa.
Ei kelpaa? No sitten älä yritä selvitä vartissa. Minulle se on tärkeintä. Mutta jos et edes kävele marketin läpi vartissa, olet rapakunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa todella raskaalta. Mitäs sitten, kun olette molemmat töissä.. Millä oikeutuksella toinen saa "omaa aikaa" joka päivä ? Lapsiperhearki on nyt osa myös miehen elämää, vai haluaako mies viikko-viikko -järjestelyn jossa joka toisen viikon kuormittuu ja joka toisen viikon yrittää selvitä kuormittumisesta 😀
Vierailija kirjoitti:
Puhukaa, herranen aika!
Puhuminen ei ole ikinä ratkaissut mitään.
Ei vaipanvaihdon pitäisi introverttiä kuormittaa? Ei mikään kotityö introverttiä kuormita, introa kuormittaa ihmishälinä ja jatkuva pakko reagointiin ja toisten huomioon ottamiseen. Lapsileikki on kuormittavaa, ja joku leikkikenttä ja toiset vanhemmat small talkeineen kuormittaa, ei kotona rauhassa siivoaminen.
Miehesi on keksinyt hienon syyn vältellä vastuuta. Sille pitää nyt vaan kasata kaikki hommat jotka voi hoitaa yksin, tai kaksin vauvan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Introverttius ja perfektionismi ei välttämättä liity toisiinsa, ei kaikilla introverteilla mene kaupassa kahta tuntia eikä joka asiasta ahdistuta niin, että tarvitaan "omaa aikaa" palautumiseen. ikävää että kohdalle on sattunut tyyppi jossa on nuo kaikki ominaisuudet.
Minä olen itrovertti ja perfektionisti. Siksi olen vuosia sitten tehnyt perusteelliset hinta- ja laatuvertailut ja pysyn hyväksi havaituissa tuotteissa.
Käytän kaupan oman sovelluksen ostoslistaa, mistä näen tarvittaessa hyllypaikat ja kuvan tuotteesta. En vätystele enkä poikkea suunnitelmasta. Ja kuten jo aiemmin mainitsin, viikon ostokset teen 15 minuutissa. Olen kellottanut.
Me teemme nelihenkisen perheen ostokset kerran viikossa, ja sekä minulla että miehellä menee siihen kaksi tuntia. Jo pelkkiin matkoihin Citymarkettiin autolla menee yhteensä puoli tuntia. Ja eihän Cittarin läpi edes kävele vartissa! Tai punnitse toistakymmentä hevi-osaston tuotetta kauhean nopeasti! Kalatiskillä usein jonoa jne. Ei tosiaan selviä meidän perhe vartissa kaupassa, vaikka hyllypaikat tiedetään tasan tarkkaan tuotteille.
Toki ostamme paljon ja monenmoista.
Tuossa kyllä pari euroa keräilypalvelusta olisi pieni hinta maksaa.
Ap, tähän olemassa ihan helppo ratkaisu - antakaa lapsi pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Introverttius ja perfektionismi ei välttämättä liity toisiinsa, ei kaikilla introverteilla mene kaupassa kahta tuntia eikä joka asiasta ahdistuta niin, että tarvitaan "omaa aikaa" palautumiseen. ikävää että kohdalle on sattunut tyyppi jossa on nuo kaikki ominaisuudet.
Minä olen itrovertti ja perfektionisti. Siksi olen vuosia sitten tehnyt perusteelliset hinta- ja laatuvertailut ja pysyn hyväksi havaituissa tuotteissa.
Käytän kaupan oman sovelluksen ostoslistaa, mistä näen tarvittaessa hyllypaikat ja kuvan tuotteesta. En vätystele enkä poikkea suunnitelmasta. Ja kuten jo aiemmin mainitsin, viikon ostokset teen 15 minuutissa. Olen kellottanut.
Me teemme nelihenkisen perheen ostokset kerran viikossa, ja sekä minulla että miehellä menee siihen kaksi tuntia. Jo pelkkiin matkoihin Citymarkettiin autolla menee yhteensä puoli tuntia. Ja eihän Cittarin läpi edes kävele vartissa! Tai punnitse toistakymmentä hevi-osaston tuotetta kauhean nopeasti! Kalatiskillä usein jonoa jne. Ei tosiaan selviä meidän perhe vartissa kaupassa, vaikka hyllypaikat tiedetään tasan tarkkaan tuotteille.
Toki ostamme paljon ja monenmoista.Tässä ei puhuttu matkoista mitään. Vaan siitä kaupassa asioinnista.
Annan pari vinkkiä nopeampaan asiointiin.
Kävele nopeammin. Älä mene ruuhka-aikaan. Älä osta kalatiskistä vaan valmiiksi pakattua. Älä jää miettimään mitä omenalaatua vaan ota aina samaa.
Ei kelpaa? No sitten älä yritä selvitä vartissa. Minulle se on tärkeintä. Mutta jos et edes kävele marketin läpi vartissa, olet rapakunnossa.
Ap totesi, että miehen kaupassa käyntiin menee tunti pari. Se sisältänee matkat.
Kauppamme on Suomen suurin Citymarket. Kun miettii, että melkein kaikki hyllyvälit pitää ruokapuolella kiertää, ja osa muistakin hyllyväleistä, niin matka on kenties kilometrin luokkaa... No juu, kyllähän se nyt vartissa menisi. Valitettavasti tuotteiden kohdalla pitää pysähtyä, mikä hidastaa ravaamista.
Ruuhka-aikaan en käy koskaan. Ja jos niksi on tasoa "osta pakattua kalaa", niin käytän mieluusti käytänkin sen pari tuntia asiointiin.
Mun diagnosoitu (as ja add) puolisoni, jota voi hyvin luonnehtia introvertiksi, teki noita pitkään kestäviä ruokakauppareissuja myös. Siellä kaupassa on toisaalta niin paljon häiriötekijöitä, että keskittyminen vaikeaa, ja välillä saattoi toisaalta upota tutkimaan pakkauksia pitkäksi aikaa. Se yksi henkselikassillinen ruokatavaraa marketista vei oikeasti sen pari tuntia. Mulla vähän reilu puoli tuntia.
Ei sitä pelkkä introverttiys yksin selitä.