Lue keskustelun säännöt.
Introvertti puoliso ja lapsiperhearki - pää hajoaa
Ekstrovertti äiti
02.12.2020 |
Rakastuin mieheeni, koska hän on herkkä ja empaattinen, rauhallinen ja pohdiskeleva - siis aika introvertti tyyppi.
Esikoinen on nyt yksivuotias ja suhde on täydessä kriisissä. Mies ainakin teoriassa on feministinen ja haluaa osallistua tasavertaisesti lapsenhoitoon. Todellisuudessa hän ylikuormittuu niin pahasti töistään ja lapsenhoidosta samassa paketissa, että tarvitsee joka päivä vähintään tunnin tai kaksi työajan jälkeen "hengähtämiseen".
Minä olen ekstrovertti, enkä kuormitu kovin helposti jatkuvasta melusta ja hullunmyllystä ja moneen asiaan samaan aikaan keskittymisestä. Ei silti ole reilua, että luonne-erojen takia minä hoidan kaikki yöheräilyt (mies tarvitsee runsaasti lepoa yöllä ennen töitä...), jokaisena aamuna kaikki aamutoimet klo 6 alkaen, leikin ja hoidan koko päivän lasta, ja illalla kun mies tulee töistä klo 18, minä annan lapselle iltaruoan, teen iltapesut ja leikitän vikat riehumiset.
Mies hoitaa arjessa oikeastaan ainoastaan lapsen iltatoimet (yökkärin pukeminen ja rauhoittavien laulujen laulaminen). Hän hoitaa sen perfektionistisen tarkasti ja lapsi meneekin tämän jälkeen kiltisti nukkumaan. Itse nukuttaminen on toki minun vastuullani.
Lisäksi hän hoitaa kaupassa käynnit, mutta lähikaupassa käynnissä kestää tunti pari, koska hän hoitaa senkin perfektionistisen tarkasti, vertailee tuotteita ja liikkuu kaupassa kaikessa rauhassa.
Tällainen perfektionismi ja oman tilan tarve ei vaan sovi tähän lapsiarkeen. Minä, parjattu ekstrovertti, uuvun totaalisesti, kun teen kaiken sellaisen mikä on toiselle liian kuormittavaa ja rankkaa...
Kommentit (376)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhe-elämä on aikamoista helvettiä herkälle ja introvertille ihmiselle. Ei se todellakaan sovi kaikille, eikä uhkailu ja painostaminen sitä mihinkään muuta.
Miehen pitää nyt keskittyä itseensä ja omaan hyvinvointiinsa. Lopullisen romahduksen jälkeen on todella vaikea nousta ylös.
Pyydä kaupungilta apua, jos teillä on vaikeuksia. Kaikesta ei tarvitse selvitä itse.
Eikös se ole helvettiä kaikille? Miksi aikuinen mies ei ole itse pyytänyt kaupungilta apua, kun kerran tuntee että ei jaksa? Pelkää puhelinta? Sanot että ap:n ei tarvitse selvitä kaikesta itse ja sysäät samalla vastuun kaikesta ap:lle.
Ei lapsiperhe-elämä ole todellakaan kaikille helvettiä. Monet nauttivat siitä, ja vielä useammat vähintään selviytyvät siitä. Jos lapsiperhe-elämä on helvettiä, se tarkoittaa, että se on sietämättömän ahdistavaa ja alentaa omaa toimintakykyäsi. En tiedä, oletko koskaan ollut hyvin kuormittunut ja ahdistunut, mutta siinä tilanteessa nimenomaan ei välttämättä pysty hakemaan itse apua.
Jos minun puolisoni olisi hyvin ahdistunut ja hänen toimintakykynsä olisi alentunut, ilman muuta hankkisin hänelle apua. Sitähän se rakkaus on ainakin minun mielestäni. Oletko eri mieltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuten jo aloituksesta käy selkeästi ilmi, olen yrittänyt puhua ja olenkin puhunut. Keskustelut etenevät monesti siten, että mies kyllä ymmärtää minua ja on rakastava, mutta sitten alkaa osittain masentunutkin puhe, että hän ei kerta kaikkiaan ehdi tai jaksa enempää. Se on mielestäni aika paha umpikuja. Enhän voi lytätä toisen uupumusta ja vähätellä sitä. Hän tekee paljon töitä (liikaa) ja on sitä mieltä, ettei voi tehdä vähempää. Olen eri mieltä, mutta asiasta riiteleminen ei auta.
Tarvitsen hienovaraisia keinoja, miten hivutan hänelle hommia...
Joku kirjoitti älykkäästi, että tällaiset ihmiset ovat mahtavia puolisoita, mutta surkeita perhearjessa. Allekirjoitan täysin.
Ap
Ap voisitteko mennä yhdessä terapiaan/parisuhdeterapiaan puhumaan asiasta? Jos mies käy jo yksilöterapiassa, ei luulisi kynnyksen olevan kovin suuri mennä joku kerta kahdestaan (mieluiten ehkä toiselle terapeutilke)? Voi olla että ulkopuolisen ohjaillessa keskustelua saisitte solmuja paremmin auki, ja mies näkisi miten epäreilua on, että arki on miltei kokonaan sun harteilla...
Kuulostaa suurimmalta osalta pariskunnista lapsiperhearjessa. Mun mies on ekstrovertti ja silti käyttäytyy kuin miehesi ja oman tilan tarve on valtava.
Meillä taas minä olen introvertti, mies ekstrovertti. Silti hän tarvitsee enemmän hengähdystaukoja kuin minä, koska mulla on lehmän hermot ja hänellä taasen lyhyt pinna. Mutta olen itse ottanut sen tilan. Piti kuitenkin vähän rautalangasta vääntää ja itse jämptisti ottaa se oma aika. Miehet ei aina tajuu, joten keskustelkaa ja vaadi itsellesi se aika, se on oikeutesi.
Sori en lukenut ketjua, tietty oot jo koittanut puhua. Mies varmaan sit tarvitsee ulkopuolista apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekstrovertti kirjoitti:
Jatkoa:
Mies alkoi hiljattain käymään jopa terapiassa, koska hänellä on niin rankkaa. Terapeutti oli ystävällisesti neuvonut miestä, että hänen pitää ottaa enemmän omaa aikaa. Että kiitos tästä sille terapeutille!
Minun raskaus, synnytys, vuoden valvomiset, lapsen hoitaminen ja lähes kaikkien kotitöiden tekeminen on kuulemma helppoa, koska minun ei tarvitse käydä töissä. Tilanne on täysin jumissa. Olen koettanut puhua tästä ja lisätä miehen hommia, mutta sitten hän on nopeasti täysin ylikuormittunut, enkä kestä sitä kiukuttelua / murjotusta tähän päälle.
Muilla samaa?
Ap
Odotas kunhan menet töihin. Sitten teet työt ja kaikki nuo muut vielä siihen päälle. Terv. Kohtalotoveri.
Ekstrovertti kirjoitti:
Jatkoa:
Mies alkoi hiljattain käymään jopa terapiassa, koska hänellä on niin rankkaa. Terapeutti oli ystävällisesti neuvonut miestä, että hänen pitää ottaa enemmän omaa aikaa. Että kiitos tästä sille terapeutille!
Minun raskaus, synnytys, vuoden valvomiset, lapsen hoitaminen ja lähes kaikkien kotitöiden tekeminen on kuulemma helppoa, koska minun ei tarvitse käydä töissä. Tilanne on täysin jumissa. Olen koettanut puhua tästä ja lisätä miehen hommia, mutta sitten hän on nopeasti täysin ylikuormittunut, enkä kestä sitä kiukuttelua / murjotusta tähän päälle.
Muilla samaa?
Ap
Olisitte miettineet näitä yhteensopivuusongelmia ennen kortsun poisjättämistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkon introvertti nykyisin kiertoilmaisu laiskuudelle?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa suurimmalta osalta pariskunnista lapsiperhearjessa. Mun mies on ekstrovertti ja silti käyttäytyy kuin miehesi ja oman tilan tarve on valtava.
Pelkään myös hieman, että melko tavallista lapsiperhearkea aletaan problematisoida liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko ketjua en jaksanut lukea (pahoittelut siitä), mutta ääri-introverttinä minulla voisi olla jotain kerrottavaa:
• Kun olin työpaikassa, joka oli täysin itselleni sopimaton (suuri avokonttori, jatkuvasti vaihtuvat työkaverit, paljon yhteydenpitoa asiakkaisiin, jatkuvaa töiden keskeytymistä ja tehtävästä toiseen pompttelua jne.), olin todella kuormittunut ja tavallisella kauppareissullakin aivot löivät tyhjää. Onko miehesi työ tällaista? Onnistuisiko työpaikan vaihto pienempään paikkaan tai työtehtäviin, joissa saa uppoutua kunnolla yhteen tehtävään kerralla? MIELELLÄÄN VÄLITTÖMÄSTI!
• Perheen kanssa oleminen itsessään ei ole ollut minulle ”ylikuormittavaa”, vaan rankkaa on, jos joutuu tapaamaan uuden ihmisen tai sellaisen, jota tapaa harvoin. Tuttujen kanssa helpommin muotoutuu tietyt rutiinit ja tavat tehdä asioita, mikä tekee toimimisesta helpompaa. Voisiko kotiarkea rutinoittaa (eli tehdä rutiininomaisemmaksi)? Mahdollisimman vähän siis liikkuvia palasia arkeen.
• Jos talous sallii, voisitteko palkata enempi lastenhoitoapua? (Esim. MLL) Jos siis pystytte nipistämään muista kuluista, niin voisi olla sen arvoista. Itse mieluummin elän niukkaa arkea mieli virkeänä kuin leveämpää arkea jaksamisen äärirajoilla.
Vierailija kirjoitti:
Ei vaipanvaihdon pitäisi introverttiä kuormittaa? Ei mikään kotityö introverttiä kuormita, introa kuormittaa ihmishälinä ja jatkuva pakko reagointiin ja toisten huomioon ottamiseen. Lapsileikki on kuormittavaa, ja joku leikkikenttä ja toiset vanhemmat small talkeineen kuormittaa, ei kotona rauhassa siivoaminen.
Miehesi on keksinyt hienon syyn vältellä vastuuta. Sille pitää nyt vaan kasata kaikki hommat jotka voi hoitaa yksin, tai kaksin vauvan kanssa.
Tämä. Minä olen introvertti ja rentoudun tekemällä niitä kotitöitä. Yksin. Sillä aikaa kun minua ekstrovertimpi mies hoitaa neljä lasta, kuuntelee niiden jutut ja leikkii niiden kanssa. Imurointi ei kuormita, koska imuri ei vaadi mitään eikä puhu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tullut mieleen että pettää sua? Ei kellään mene kaupassa kahta tuntia!
Kyllä menee, jos on ihan loppuun palanut, eikä aivot yksinkertaisesti toimi. Saatoin seisoa kaupassa saman hyllyn edessä ties kuinka kauan kykenemättä tekemään ihan yksinkertaista valintaa, minkä tuotteen otan.
Kerros nyt mitkä ovat miehesi hyvät puolet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en kyllä itse näe, että miehen käytöksessä olisi kyse pelkästä introverttiydestä. Olen itsekin introvertti joka tarvitsee aikaa itsekseen omien ajatusten kanssa ja kuormitun helposti turhasta hälinästä ja häslingistä, mutta silti kyllä arkiaskareet, kaupassa käynnit ja lasten kanssa oleminen hoituu oikein hyvin ilman mitään monen tunnin akkujen latailua monta kertaa päivässä. Inhottavaa sanoa näin, mutta ehkä miehesi on vain laiska/saamaton? Monet miehet myös kuvittelet lapsiperhearjen PALJON kevyemmäksi ja ruusuisemmaksi mitä se todellisuudessa on.
Tuli myös mieleen, voisiko miehelläsi olla jotain asperger viitteitä? Monen tunnin haahuilu lähikaupassa tai ”epäolennaisten” asioiden hoitaminen millintarkasti voisi viitata tähän. On ilmeisesti myös hyvin paneutunut työhönsä, yleensä heillä on muutama suuri mielenkiinnon kohde. Mielestäni terapeutin vinkki ”ottaa itselleen enemmän omaa aikaa ja ladata akkuja” on täysin väärä lähestymistapa, jos jo nyt muutaman asian hoitaminen vie tuskastuttavan paljon aikaa ja voimavaroja. Sen sijaan pitää ehdottomasti lähteä selvittämään, miten mies saadaan tasapuolisemmin osallistumaan kotitöihin ja arkeen.
Ekstrovertti kirjoitti:
Jatkoa:
Mies alkoi hiljattain käymään jopa terapiassa, koska hänellä on niin rankkaa. Terapeutti oli ystävällisesti neuvonut miestä, että hänen pitää ottaa enemmän omaa aikaa. Että kiitos tästä sille terapeutille!
Minun raskaus, synnytys, vuoden valvomiset, lapsen hoitaminen ja lähes kaikkien kotitöiden tekeminen on kuulemma helppoa, koska minun ei tarvitse käydä töissä. Tilanne on täysin jumissa. Olen koettanut puhua tästä ja lisätä miehen hommia, mutta sitten hän on nopeasti täysin ylikuormittunut, enkä kestä sitä kiukuttelua / murjotusta tähän päälle.
Muilla samaa?
Ap
Joo, on samanlaista. Paitsi, että vien lapset hoitoon, menen töihin, haen lapset hoidosta, teen ruoan +kotityöt ja yöllä herään jos lapsilla on hätä. Kerran viikossa minulla on 2 tuntia vapaata. Oli kyllä paljon helpompaa silloin kun olin vanhempain vapaalla.
Rakastuin mieheeni, koska hän on herkkä ja empaattinen, rauhallinen ja pohdiskeleva - siis aika introvertti tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi tekee parhaansa. Elättää perheen ja osallistuu lapsen hoitoon. Se pari tuntia omaa aikaa normaalia. Joku ottaa sen ajan itselleen eri tavoin oli se sitten vaikka pelailu, kuppiloissa hengaillen, av-palstalla notkuen tai vaikkapa pitkässä suihkussa. Vaihtakaa rooleja jos sinulle tuo ongelma. Miehesihän hoitaa vauvan iltatoimetkin perfektionistisen hyvin niin eiköhän hänellä päiväselläkin vaippojen vaihdot onnistu. Tiedoksi ap moni mies ei tee tuonkaan vertaa kotitöitä tai lastenhoitoa kuin mitä miehesi tekee. Miehesi kaltaiselle kyllä ottajia löytyy. Älä kuormita häntä kiukuttelullasi
Laiskat kotiäidit alapeukuttaa
Käyttäjä36932 kirjoitti:
”Rakastuin mieheeni, koska hän on herkkä ja empaattinen, rauhallinen ja pohdiskeleva - siis aika introvertti tyyppi.”
Tämä vastauksena sille, joka kyseli miehen hyvistä puolista. Löytyy heti keskustelunavauksen alusta.
Ekstrovertti kirjoitti:
Jatkan pauhaamistani. Jos mies esimerkiksi joutuu aamulla keittämään kahvia ja vaihtamaan kerran vaipan ennen töitä, hän on heti ylikuormittunut ja huokaisee tarvitsevansa tilaa hengittää, jotta voi suoriutua työpäivästään. Samalla minä tyyliin pesen hampaita samalla kun käyn vessanpytyllä. 😅
Mies haluaisi toisen lapsen. Loukkaantui verisesti, kun sanoin äsken, että toista lasta ei missään maailman nimessä tule.
Tarkennus, sulla on kaksi lasta, joista toinen vieläpä aivan hellvetin itsekäs paskiainen. Ymmärrän oikein hyvin, ettet halua kolmatta lasta tuohon sotkuun.
Sinuna ottaisin yhteyttä siihen terapeuttiin, varaisin ajan ja kertoisin oikean version tilanteesta. Kirjoita ylös kaikki ennen tapaamista.
Ymmärsinkö oikein, et käy töissä? Tämä muuttaa kuviota aika tavalla, vaikkei poistakaan molempien vanhempien velvollisuutta huolehtia yhtä lailla parisuhteesta ja jälkikasvusta.
Onko tullut mieleen että pettää sua? Ei kellään mene kaupassa kahta tuntia!