Lue keskustelun säännöt.
Introvertti puoliso ja lapsiperhearki - pää hajoaa
Ekstrovertti äiti
02.12.2020 |
Rakastuin mieheeni, koska hän on herkkä ja empaattinen, rauhallinen ja pohdiskeleva - siis aika introvertti tyyppi.
Esikoinen on nyt yksivuotias ja suhde on täydessä kriisissä. Mies ainakin teoriassa on feministinen ja haluaa osallistua tasavertaisesti lapsenhoitoon. Todellisuudessa hän ylikuormittuu niin pahasti töistään ja lapsenhoidosta samassa paketissa, että tarvitsee joka päivä vähintään tunnin tai kaksi työajan jälkeen "hengähtämiseen".
Minä olen ekstrovertti, enkä kuormitu kovin helposti jatkuvasta melusta ja hullunmyllystä ja moneen asiaan samaan aikaan keskittymisestä. Ei silti ole reilua, että luonne-erojen takia minä hoidan kaikki yöheräilyt (mies tarvitsee runsaasti lepoa yöllä ennen töitä...), jokaisena aamuna kaikki aamutoimet klo 6 alkaen, leikin ja hoidan koko päivän lasta, ja illalla kun mies tulee töistä klo 18, minä annan lapselle iltaruoan, teen iltapesut ja leikitän vikat riehumiset.
Mies hoitaa arjessa oikeastaan ainoastaan lapsen iltatoimet (yökkärin pukeminen ja rauhoittavien laulujen laulaminen). Hän hoitaa sen perfektionistisen tarkasti ja lapsi meneekin tämän jälkeen kiltisti nukkumaan. Itse nukuttaminen on toki minun vastuullani.
Lisäksi hän hoitaa kaupassa käynnit, mutta lähikaupassa käynnissä kestää tunti pari, koska hän hoitaa senkin perfektionistisen tarkasti, vertailee tuotteita ja liikkuu kaupassa kaikessa rauhassa.
Tällainen perfektionismi ja oman tilan tarve ei vaan sovi tähän lapsiarkeen. Minä, parjattu ekstrovertti, uuvun totaalisesti, kun teen kaiken sellaisen mikä on toiselle liian kuormittavaa ja rankkaa...
Kommentit (376)
Minä miettisin sitä, että millainen teidän tehtävänjako oli ennen lasta? Tekikö silloin mies työpäivän jälkeen kotitöitä, vai vain nollasi päivää sohvalla? Kävittekö kaupassa vuorotellen, vai yhdessä, ja miksi ette enää käy? Miksei silloin ei jaksamisen hälytyskellot soineet, mikä oli toisin? Oliko silloin työpäivät miehellä lyhyempiä (miksi ne nyt on pitkiä, eikö halua tulla kotiin oikeasti)?
Jos et itse muista, niin pyydä lähipiiristä muisteluapua ja katso valokuvia ennen raskautta.
Minusta on turha selittää käytöstä keittiöpsykologialla (introvertti/ekstrovertti), vaan katsoa tilannetta sellaisena kuin se on. Äiti väsyy. Isä osaa ottaa omaa tilaa. Monesti äiti yliarvioi omat voimavaransa, että "kyllä minä vielä jaksan", vaikka olisi oikeasti jeesin tarpeessa. Äiti on kuitenkin sen lapsen ainoa äiti ja jos hän kaatuu, niin lapselle se on maailmanloppu. Siksi äidinkin pitää osata olla itsekäs, lapsen takia.
Jos miehestä ei ole apua, niin se apu pitää etsiä muualta (vaikka toinen kieltäisi, niin laita oma jaksaminen etusijalle). Isovanhemmat kerran viikossa auttamaan? Perhetyön ihminen kerran viikossa auttamaan? Seurakunnasta apuja? Päiväkotiinkin saa lapsen, vaikka äiti on kotona, mitä jos olisi vaikka päivä viikossa?
Älä jää odottamaan, että mies muuttuu. Ota puhelin käteen, ja pelasta oma jaksamisesi, mikä on lapselle kaikkein tärkeintä ja parasta. Lapsen etu on hyvinvoiva äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka ja miten saa siitä perhe-elämästänne aikaan hullun myllyn? Se on oikeasi äärimmäisen kuormittavaa mielelle ja lapselle kun hösäät! Voisitko ottaa iisisti. Tee siis kuten mies. Aikatauluta kotielämä ja tee asiat rauhassa. Suunnitelkaa ostokset ja laitettavat ruokailut. Mieshän käy kaupassa. Sitten vaan päätät, että peset kirjopyykit keskiviikkoisin aamupäivällä ja valkopyykit maanantaisin aamupäivällä. Siivoatte pakolliset lauantaisin aamulla yhdessä. Mies imuroi ja sinä korjaat rojut edestä ennen sitä ja teet muut siistimiset ja lakanoiden ja pyyhkeiden vaihdon. Siisti päivittäin keittiö illalla ja mies kerää lelut ja iltatavarat illalla ennen lapsen nukuttamista.
Vierailija kirjoitti:
tavallinen-emakko-ap kirjoitti:
Ekstrovertti kirjoitti:
Jätän täysin huomiotta kommentit siitä, että "mies on ollut tienaamassa elantoa".
A) minä en voi mitään sille ettei vauvanhoidosta makseta yhtä paljon kuin töistä
B) minä olen luopunut vuoden täysmääräisestä palkasta ja omien säästöjen kertymisestä
C) minun eläkekertymäni on pienempi
D) minun ura- ja palkkakehitykseni hidastuu
E) minun kehoni on pysyvästi huonommassa kunnossa
... lapsen takia. Että ei, en tunne sääliä siitä, että mies "joutuu tienaamaan elannon" eikä YHDENKÄÄN naisen tässä maailmassa tulisi IKINÄ ajatella niin.
Ap
Tottakai jätät! Eihän se sovi alkuunkaan sinun uhriutumiseen ja omaan näkemykseen asiasta, jolle haet palstamammoilta hyväksyntää. Toinen teistä on töissä ja toinen äitiysLOMALLA, josta maksetaan kyllä korvaus. Töihin sitä ei voi verrata, koska eihän se mitään tuota - näitä typeriä aloituksia mammapalstoilla lukuunottamatta.
Ole kiitollinen että miehesi on sentään töissä ja jaksaa siellä käydä! Sinulle olisi varmaan parempi, että hän olisi myös työtön, niin voisit häntä polkea senkin osalta. Silloin valittaisit kuinka hän ei käy töissä vaan nyhjää lapsen kanssa kotona. Nykynaiset on on somenarkkareita ja miehiään mielellään selkään puukottavia emakoita. Täällä sitä huudellaan ja jaetaan oman perheen asioita tuntemattomien kanssa samaan aikaan kun oma mies ei tiedä näistä ongelmista mitään. Hän todennäköisesti käy terapiassa sinun, ei tämän tilanteen takia. Tsemppiä teille kuitenkin, odottele sitä päivää kun muksusi löytää tämän ketjun ja saa sinusta vähän paremman käsityksen.
Aivan uskomatonta tekstiä. Ihanko tosissasi sinusta on ok lytätä kotona lapsiaan hoitavat äidit näin? Sekö ei ole minkään arvoista hommaa? Olisiko parempi lykätä 3 kk:n ikäiset vauvat johonkin laitokseen että äiditkin pääsevät tekemään jotain aivan helvetin 'tärkeää' työtä? Minusta tässä maailmassa ei ole mitään niin tärkeää kuin omat lapset ja heidän hoitaminen. Meidän perheessä on päivänselvää että kotona olevaa ja hänen panostaan meidän omiin lapsiin arvostetaan. Meillä se kotona oleva nyt sattuu palkkapoliittisista syistä olemaan mies. Ja kyllä, hän tekee meidän perheessä sen tärkeämmän työn tällä hetkellä, minä vain kustannan tämän kaiken. Ja ei kyllä minulle kuulu mikään erityiskohtelu kun jaksan käydä töissä, aivan naurettava ajatuskin. Työllä ei ole minulle mitään arvoa, saan siitä vain hyötyä eli palkkaa jolla kustantaa meille haluamamme asiat. Lapseni ovat se arvokas asia enkä heitä halua oudoille hoidettavaksi alle kolmevuotiaina, joten arvostan todella miestäni joka huolehtii heistä kotona. Myös minun työssäkäyntini kuormittavuus helpottuu huomattavasti kun ei tarvitse kuskata lapsia hoitoon ja huolehtia heidän asioistaan. Ja todellakin mielelläni hoidan lapsiani iltaisin kun olen kotona, ap:n mies kuulostaa uskomattoman itsekeskeiseltä vätykseltä. Ei ole oikein että toinen joutuu olemaan 24/7 valmis huolehtimaan kodista ja lapsista kun toinen 'kuormittuu'. Teille tekisi todella hyvää vaihtaa rooleja ja miehen jäädä muutamaksi kuukaudeksi kotiin hoitamaan nuo kaikki tekemäsi asiat sen ajan. Alkaisi hänenkin arvostus olemaan eri tasoa sinua kohtaan. Suosittelen tätä kyllä ihan kaikille perheille. Kummasti alkaa nähdä molempien "töiden" puolet.
Tämä kirjoitus perheterapeuteille tms ja sassiin!
Sovi itsellesi menoja, joista et voi olla pois. Mieti, jos olisi aika laittaa lapsi päiväkotiin vaikka osa-aikaisesti ja palata töihin osittain.
Tietynlaiset miehet käyttää hyväkseen ja odottaa naisen olevan heille äiti ja palvelija jos vaan antaa. Ihan sama oli omalla miehellä. Vähän aikaa katselin perseilyä ja sen jälkeen kova kovaa vasten, että tämä ei toimi näin ja on alettava osallistua tai sitten se on moimoi. Nykyään tekee kotitöitä, hoitaa kaupassakäyntejä, opetteli tekemään ruokaa ym. Ennen teetätti kaiken minulla ja hoiti vain omia asioitaan, ei mitään yhteisiä. Älä suostu tuollaiseen vaan vaadi tasapuolisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietynlaiset miehet käyttää hyväkseen ja odottaa naisen olevan heille äiti ja palvelija jos vaan antaa. Ihan sama oli omalla miehellä. Vähän aikaa katselin perseilyä ja sen jälkeen kova kovaa vasten, että tämä ei toimi näin ja on alettava osallistua tai sitten se on moimoi. Nykyään tekee kotitöitä, hoitaa kaupassakäyntejä, opetteli tekemään ruokaa ym. Ennen teetätti kaiken minulla ja hoiti vain omia asioitaan, ei mitään yhteisiä. Älä suostu tuollaiseen vaan vaadi tasapuolisuutta.
Tyypillinen kiero emäntä - seurusteluaikana hakee sellaisen kumppanin, jonka tietää voivansa uhkailla nurkkaan lastentulon jälkeen. Tyytyväisiä ei olla oikeasti missään vaiheessa, mutta sitten kun on onnistuttu muutama lapsi tekemään niin alkaa valitus ja uhkailu. Jos et tee sitä, tätä ja tota niin se on sitten moimoi! Kaikki sen tietää, että tasa-arvo ei toteudu jos ero tulee, mies jää tässäkin maksajaksi, kuten myös suhteen aikana muutenkin. Hyvä puoli on se, että lapset kasvavat jossain vaiheessa aikuisiksi ja näkevät miten manipuloiva ja laiska emakko heidän äiti on ollut.
laiska-akka kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietynlaiset miehet käyttää hyväkseen ja odottaa naisen olevan heille äiti ja palvelija jos vaan antaa. Ihan sama oli omalla miehellä. Vähän aikaa katselin perseilyä ja sen jälkeen kova kovaa vasten, että tämä ei toimi näin ja on alettava osallistua tai sitten se on moimoi. Nykyään tekee kotitöitä, hoitaa kaupassakäyntejä, opetteli tekemään ruokaa ym. Ennen teetätti kaiken minulla ja hoiti vain omia asioitaan, ei mitään yhteisiä. Älä suostu tuollaiseen vaan vaadi tasapuolisuutta.
Tyypillinen kiero emäntä - seurusteluaikana hakee sellaisen kumppanin, jonka tietää voivansa uhkailla nurkkaan lastentulon jälkeen. Tyytyväisiä ei olla oikeasti missään vaiheessa, mutta sitten kun on onnistuttu muutama lapsi tekemään niin alkaa valitus ja uhkailu. Jos et tee sitä, tätä ja tota niin se on sitten moimoi! Kaikki sen tietää, että tasa-arvo ei toteudu jos ero tulee, mies jää tässäkin maksajaksi, kuten myös suhteen aikana muutenkin. Hyvä puoli on se, että lapset kasvavat jossain vaiheessa aikuisiksi ja näkevät miten manipuloiva ja laiska emakko heidän äiti on ollut.
Ei meillä ole edes lapsia. Mutta oletan että kumppanini käyttäytyy kuin aikuinen ja osallistuu normaaleihin arjen askareisiin eikä pidä minua vain kotitalouskoneena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tuo lasten hoito on olevinaan. Jotain ihme tekemistäkö kokoajan lapsen kanssa vai mitä ihmettä kun noin kuormittaa. Vaikuttaa siltä että jotkut viihdyttää lastaan uupumukseen asti. huh huh
laiska-akka kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietynlaiset miehet käyttää hyväkseen ja odottaa naisen olevan heille äiti ja palvelija jos vaan antaa. Ihan sama oli omalla miehellä. Vähän aikaa katselin perseilyä ja sen jälkeen kova kovaa vasten, että tämä ei toimi näin ja on alettava osallistua tai sitten se on moimoi. Nykyään tekee kotitöitä, hoitaa kaupassakäyntejä, opetteli tekemään ruokaa ym. Ennen teetätti kaiken minulla ja hoiti vain omia asioitaan, ei mitään yhteisiä. Älä suostu tuollaiseen vaan vaadi tasapuolisuutta.
Tyypillinen kiero emäntä - seurusteluaikana hakee sellaisen kumppanin, jonka tietää voivansa uhkailla nurkkaan lastentulon jälkeen. Tyytyväisiä ei olla oikeasti missään vaiheessa, mutta sitten kun on onnistuttu muutama lapsi tekemään niin alkaa valitus ja uhkailu. Jos et tee sitä, tätä ja tota niin se on sitten moimoi! Kaikki sen tietää, että tasa-arvo ei toteudu jos ero tulee, mies jää tässäkin maksajaksi, kuten myös suhteen aikana muutenkin. Hyvä puoli on se, että lapset kasvavat jossain vaiheessa aikuisiksi ja näkevät miten manipuloiva ja laiska emakko heidän äiti on ollut.
Tässä on hyvä esimerkki mieslapsesta jolta ei saa ikinä vaatia mitään kun tulee muuten paha mieli :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
laiska-akka kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietynlaiset miehet käyttää hyväkseen ja odottaa naisen olevan heille äiti ja palvelija jos vaan antaa. Ihan sama oli omalla miehellä. Vähän aikaa katselin perseilyä ja sen jälkeen kova kovaa vasten, että tämä ei toimi näin ja on alettava osallistua tai sitten se on moimoi. Nykyään tekee kotitöitä, hoitaa kaupassakäyntejä, opetteli tekemään ruokaa ym. Ennen teetätti kaiken minulla ja hoiti vain omia asioitaan, ei mitään yhteisiä. Älä suostu tuollaiseen vaan vaadi tasapuolisuutta.
Tyypillinen kiero emäntä - seurusteluaikana hakee sellaisen kumppanin, jonka tietää voivansa uhkailla nurkkaan lastentulon jälkeen. Tyytyväisiä ei olla oikeasti missään vaiheessa, mutta sitten kun on onnistuttu muutama lapsi tekemään niin alkaa valitus ja uhkailu. Jos et tee sitä, tätä ja tota niin se on sitten moimoi! Kaikki sen tietää, että tasa-arvo ei toteudu jos ero tulee, mies jää tässäkin maksajaksi, kuten myös suhteen aikana muutenkin. Hyvä puoli on se, että lapset kasvavat jossain vaiheessa aikuisiksi ja näkevät miten manipuloiva ja laiska emakko heidän äiti on ollut.
Tässä on hyvä esimerkki mieslapsesta jolta ei saa ikinä vaatia mitään kun tulee muuten paha mieli :D
Nimenomaan, ja leijuu vielä sillä asialla että käy töissä! Oikea Jumalan lahja ihmiskunnalle, hatut pois päästä kaikki! Oikeasti, ei ole mitään nolompaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuo lasten hoito on olevinaan. Jotain ihme tekemistäkö kokoajan lapsen kanssa vai mitä ihmettä kun noin kuormittaa. Vaikuttaa siltä että jotkut viihdyttää lastaan uupumukseen asti. huh huh
Ihminen joka tekee töitä uupumukseen asti on vielä oudompaa. Ei ole mitään järkeä siinä. Työ ei ole niin arvokasta. Lapset kuitenkin ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palstaa lukiessa ymmärrän paremmpin miten miehet kantavat vastuun parisuhteesta. Tähän kuuluu:
1. Töiden teko.
2. ???
3. ???
Kaikki muu on liikaa vaadittu. Ai miten niin mies ei voi istua tuntikausia sohvalla ja pelata pelejä? :O Vääryyttä!
Vierailija kirjoitti:
Ekstrovertti ja introvertti. Miten me ennen tulimme toimeen ilman näitä kahta sanaa?!
Mutta asiaan. Puhukaa.
Mieluummin nuo kuin vaikkapa narsisti ja empaatti/uhrautuja/marttyyriäiti. Ja puhekyky ja keskusteluntaito ovat riippumattomia versiosta, toki ekstrovertit usein puhuvat mieluummin kuin kuuntelevat. Tuo ei näytä kovin hyvältä jos leimaa jo mielessään toisen vätykseksi joka etsii vaan tekosyitä luistella vaivasta. Se työkin voi muuten oikeasti kuormittaa.
Että joo. Kannattaisi varmaan vaan hyväksyä se että kaikki ei voi mennä tasan lapsen kanssa ja sillä sipuli. Eri juttu jos elämä olisi helpompaa ilman toista. Sitten vaan eroamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei introverttiys tai ekstroverttiys selitä miehesi toimintaa. Itse olen semi-introvertti mies. Kolme lasta ja vastuullinen ja keskittymistä vaativa työ. Aina olen kuitenkin tehnyt osuuteni kotitöistä työpäivän jälkeen, korvatulehduskierteessä heräillyt yöllä ja mennyt parin tunnin yöunien jälkeen taas toimistolle nuokkumaan, hoitanut vauva-aikoina myös pulloruokintaa öisin, jotta vaimoni saisi nukkua kunnon yöunet, jotta jaksaa taas seuraavan päivän hoitaa lasta ollessani töissä, osallistunut iltatoimiin, nukutuksiin, kaupassakäynteihin, harrastuksiin vienteihin, jne. Nyt onneksi aletaan olemaan voitonpuolella, kun nuorinkin on jo 6. luokalla.
Kuulostaa enemmänkin siltä, että miehesi on jonkinlainen "erityisherkkä", eikä sen takia kestä teidän lapsiperhearkea tai sitten ripaus asbergeria, mistä johtuen ei aidosti kykene näkemään tai ymmärtämään tilannetta kokonaisuuden kannalta, vaan ainoastaan omasta näkykulmastaan. Erityisherkkyyttä tukisi myös nämä terapiakäynnit, koska ei introvertin ihmisen sentään tarvitse luonteensa vuoksi terapiassa käydä. Suosittelen keskustelemaan asiasta. Onko mahdollista, että miehesi ei aidosti ymmärrä sinun kuormittuneisuuttasi? Kuulostaa siltä, että hän vilpittömästi kokee tilanteen olevan mallillaan ja siksi on alkanut toivomaan lisää lapsia. Puhu, ennen kuin palat loppuun!
M44
Ap: n mies on yksinkertaisesti patalaiska paskiainen.
Onko tämä nyt sitten joku intro-ekstrovertt-kysymys? Siltäkään osin, että "ekstrovertti" kaipaa lepoa siinä missä "introverttikin". Feministinen ajatus siitä, että 9 kuukautta lapsen kanssa jo raskausaikana yhdessä viettäneen äidin kanssa isä voi osallistua lapsen elämään siinä missä äitikin, on feministien sekoilua. Päälle imetykset ym.
Mistäs me tiedämme vaikka ap valehtelisi niin että korvat heiluu...Heillä saattaa mies olla nyrkin ja hellan välissä 24/7...Suhtaudun aina epäillen ihmisiin jotkat laskevat töitään että kun on niin kauheesti kaikkea ja toinen vain on...Yleensä se kertoo siitä että avautuja on se laiskempi osapuoli....
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä nyt sitten joku intro-ekstrovertt-kysymys? Siltäkään osin, että "ekstrovertti" kaipaa lepoa siinä missä "introverttikin". Feministinen ajatus siitä, että 9 kuukautta lapsen kanssa jo raskausaikana yhdessä viettäneen äidin kanssa isä voi osallistua lapsen elämään siinä missä äitikin, on feministien sekoilua. Päälle imetykset ym.
Öö, no se imetys nyt varmaan on oikeasti ainoa asia mitä se isä ei voi tehdä. Ei kyllä kaikki äiditkään että ei sen puoleen. Pullolla ruokkii molemmat aivan yhtä mallikkaasti. Kaikki muu kuin imetys on kyllä täysin mahdollista isälle, myös fyysisesti. Ei äitiys tee mitenkään erikoislaatuiseksi. Samalla lailla sen äidin pitää opetella se lapsi tuntemaan ja harjoitella vaipan vaihdot, pesut, syöttäminen ym. Juuri näiden ihmeellisten ennakkoluulojen takia monia asioita sysätään äideille aivan automaattisesti. Mies suoriutuu niistä aivan yhtälailla kuin nainenkin. Ekstro- ja introverttiys puolestaan ei nminustakaan liity tähän asiaan millään lailla. Laiskuus ja ymmärtämättömyys enemmänkin. Miehen olisi hyvä joutua tekemään pari kuukautta nämä naiselle kasautuneet hommat ja nainen voisi käydä puolestaan töissä ja viettää omaa aikaa. Jospa sen jälkeen kumpikin näkisi toisen tekemät asiat eri tavalla. Olisi muuten joka lapsiperheesen hyvä kokeilu.
Hommaisit oikean miehen eikä itään terapia itkijää varmaan aina ompelee verhotkin teille
Täällä toinen samanlainen! Minä introvertti ja työstäni nyt lomautettu, mies ekstrovertti oman bisneksen pyörittäjä.
Mies ei tee kotona pikeastaan mitään. Petaa sängyn kerran viikossa ja tyhjentää tiskikoneen satunnaisesti. Yleensä kaikki aloitettu jää kesken, esimerkiksi roskapussin nostaa täytenä pois ja vie eteiseen, muttei muista laittaa uutta pussia tai viedä sitä roskista roskikseen. Tiskit jää hyvin usein puoliksi pöydälle ja esimerkiksi muoviset säilytysrasiat ja kulhot ovat edelleen hänelle haastavia ja jättää aina pöydälle lojumaan. Hänellä ei ole voimia tai huumoria hoitaa alusta loppuun esimerkiksi lasten iltapesuja ja iltaruokaa ilman valtavaa puhinaa tai karjumista lapsille. Introverttinä mun sydän läpättää sataa kovasta huudosta ja puhisemisesta ja huokailusta, joten hoidan asiat mielummin itse. Työssä ollessani asiat olivat ihan samoin ja kotiin tullessa vastassa oli täysi kaaos, kun mies ei saanut edes kenkiä kenkätelineeseen tai lasten takkeja naulakkoon. Mun harteille jäi kaikki. Ja introverttina kaipaan omaa aikaa ja hiljaisuutt, mutta tajuan kyllä, että aikuisena ei vaan voi aina tuijottaa sitä omaa napaa ja omaa parasta. Siksi siis lähdin vastaamaan, että ei introverttiys kyllä ole mikään tekosyy olla osallistumatta perheen arkeen.
Ehkä tilanne helpottuu lapsen mennessä päivähoitoon, mutta älkää hankkiko enempää lapsia tuohon tilanteeseen! Puhukaa tai menkää pariterapiaan puhumaan asiasta yhdessä!