Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Introvertti puoliso ja lapsiperhearki - pää hajoaa
Ekstrovertti äiti
02.12.2020 |
Rakastuin mieheeni, koska hän on herkkä ja empaattinen, rauhallinen ja pohdiskeleva - siis aika introvertti tyyppi.
Esikoinen on nyt yksivuotias ja suhde on täydessä kriisissä. Mies ainakin teoriassa on feministinen ja haluaa osallistua tasavertaisesti lapsenhoitoon. Todellisuudessa hän ylikuormittuu niin pahasti töistään ja lapsenhoidosta samassa paketissa, että tarvitsee joka päivä vähintään tunnin tai kaksi työajan jälkeen "hengähtämiseen".
Minä olen ekstrovertti, enkä kuormitu kovin helposti jatkuvasta melusta ja hullunmyllystä ja moneen asiaan samaan aikaan keskittymisestä. Ei silti ole reilua, että luonne-erojen takia minä hoidan kaikki yöheräilyt (mies tarvitsee runsaasti lepoa yöllä ennen töitä...), jokaisena aamuna kaikki aamutoimet klo 6 alkaen, leikin ja hoidan koko päivän lasta, ja illalla kun mies tulee töistä klo 18, minä annan lapselle iltaruoan, teen iltapesut ja leikitän vikat riehumiset.
Mies hoitaa arjessa oikeastaan ainoastaan lapsen iltatoimet (yökkärin pukeminen ja rauhoittavien laulujen laulaminen). Hän hoitaa sen perfektionistisen tarkasti ja lapsi meneekin tämän jälkeen kiltisti nukkumaan. Itse nukuttaminen on toki minun vastuullani.
Lisäksi hän hoitaa kaupassa käynnit, mutta lähikaupassa käynnissä kestää tunti pari, koska hän hoitaa senkin perfektionistisen tarkasti, vertailee tuotteita ja liikkuu kaupassa kaikessa rauhassa.
Tällainen perfektionismi ja oman tilan tarve ei vaan sovi tähän lapsiarkeen. Minä, parjattu ekstrovertti, uuvun totaalisesti, kun teen kaiken sellaisen mikä on toiselle liian kuormittavaa ja rankkaa...
Kommentit (376)
Näin olisi varmasti käynyt myös meillä. Aavistin tämän jo etukäteen, ja koska minun vauvakuume oli heikompi kuin mieheni, pystyin kuuntelemaan järjen ääntä ja kieltäydyin luopumasta ehkäisystä. Sitten mieheni halusi erota, mikä oli ikävää mutta ymmärrettävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan pauhaamistani. Jos mies esimerkiksi joutuu aamulla keittämään kahvia ja vaihtamaan kerran vaipan ennen töitä, hän on heti ylikuormittunut ja huokaisee tarvitsevansa tilaa hengittää, jotta voi suoriutua työpäivästään. Samalla minä tyyliin pesen hampaita samalla kun käyn vessanpytyllä. 😅
Mies haluaisi toisen lapsen. Loukkaantui verisesti, kun sanoin äsken, että toista lasta ei missään maailman nimessä tule.
Ja miehen perfektionismi alkoi kun lapsi syntyi. Erikoista, todella erikoista.
Tilanteesi kuulostaa epäreilulta! Meillä sekä minä että mies olemme introvertteja, ja kahden lapsen taloudessa kuormitus on valtavaa. Asialle ei kuitenkaan voi mitään, molemmat yrittävät tehdä, ja sinällään elämä onkin ihan mukavaa ja riidatonta. Valitettavasti parisuhde ei ole enää kummoinen, koska ainoat hengähdysajat päivässä on molempien pakko olla hiljaa yksin, jotta pää ei täysin hajoaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskusteletteko te mistään oikeasta asiasta? Mies ei tiennyt ongelmistasi ja ehdotti toista lasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tilanteesi kuulostaa epäreilulta! Meillä sekä minä että mies olemme introvertteja, ja kahden lapsen taloudessa kuormitus on valtavaa. Asialle ei kuitenkaan voi mitään, molemmat yrittävät tehdä, ja sinällään elämä onkin ihan mukavaa ja riidatonta. Valitettavasti parisuhde ei ole enää kummoinen, koska ainoat hengähdysajat päivässä on molempien pakko olla hiljaa yksin, jotta pää ei täysin hajoaisi.
Miten olette jakaneet hommat? Keskustelemalla, riitelemällä vai onko mennyt luonnostaan? Tavallaan olisi helpompaa, jos molemmat olisivat samantyyppisiä luonteeltaan. Ymmärrys olisi isompaa. Eikä toinen kuvittelisi, että se ulospäinsuuntautuneempi jaksaa ihan kaiken loputtomiin.
Ekstrovertti kirjoitti:
Jatkan pauhaamistani. Jos mies esimerkiksi joutuu aamulla keittämään kahvia ja vaihtamaan kerran vaipan ennen töitä, hän on heti ylikuormittunut ja huokaisee tarvitsevansa tilaa hengittää, jotta voi suoriutua työpäivästään. Samalla minä tyyliin pesen hampaita samalla kun käyn vessanpytyllä. 😅
Mies haluaisi toisen lapsen. Loukkaantui verisesti, kun sanoin äsken, että toista lasta ei missään maailman nimessä tule.
Meillä on ihan samanlaista, vaikka perheessä on kaksi introverttia vanhempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytkö nyt töissä vai olet edelleen kotona?
Paljon kirjoitat, mutta se olennainen, oletteko keskustelleet kunnolla, ei selviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kuvittelin, mitä lapsiperhearkemme olisi, ymmärsin heti, että se kaikki kaatuisi pääasiallisesti minulle. Mies ylikuormittui herkästi (töistä jne.) ja tarvitsi paljon omaa aikaa ja tilaa. Väsymys painoi jo valmiiksi, joten vauva-ajan katkonaiset yöt olisivat johtaneet katastrofiin. Väsyneenä mies ei kyennyt huomioimaan muiden tarpeita.
- ensimmäinen kommentoija
Ekstrovertti ja introvertti. Miten me ennen tulimme toimeen ilman näitä kahta sanaa?!
Mutta asiaan. Puhukaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko lapsi molempien toive ja keskustelitteko etukäteen siitä, mitä vanhemmuus ja lapsiperhearki tulee suurilta osin olemaan? Kysyn siksi, että etenkin monet miehet sekä elättelevät epärealistisen ruusuisia kuvitelmia lapsiperhe-elämästä että yliarvioivat oman kuormituksensietokykynsä. Pohdiskeleva, herkkä ja introvertti ihminen voi olla loistava puoliso mutta aivan hukassa oleva vanhempi.
Silti miehenkin pitäisi ymmärtää ottaa vastuuta lapsestanne ja arjen sujumisesta, koska lapsi on myös hänen. En halua puolustella hänen käytöstään.
No minä, nainen sekä 3 lapsen äiti, olen umpi-introvertti, mutta en kyllä kuorimitu lapsistani ja perhearjesta vaan hoidan 95% meidän lapset. Mieheni on ekstrovertti.
Kyllä se meillä ainakin on miehen patalaiska luonne sekä pohjaton itsekkyys mikä selittää hänen "kuormittumisen". Mies tarvitsee "omaa aikaa" kun on niin rankkaa lasten kassa ja lähtee viikoksi yksin mökille. Minä sitten hoidan yksin 3 lasta, mutta mielelläni sen teen.
Mun introverttiys näkyy siinä, että en jaksa vapaa-ajalla olla juurikaan perheen ulkopuolisten ihmisten kanssa, harrastukseni ovat yksilöharrastuksia (joku teatterinäytteleminen aiheuttaisi mulle varmaan sydärin) ja tykkään myös olla ilman miehen seuraa (en tykkää että lähmii mua koko ajan). Työtä teen IT alalla, joten saan onneksi tehdä 100% työajasta etänä, introvertin unelma :)
Mutta kyllä mä sanoisin, että sun miehen käytös ei selity pelkällä introverttiydellä. Hän on myös vastuuntunnoton, laiska, itsekäs ja mukavuudenhaluinen. Sorry. Pistä se koko kovaa vasten. Laitatte seinälle viikkokalenterin ja siihen sinun ja miehen kotityöt jokaiselle päivälle.
Tyyliin miehelle:
MA: mies ruokakauppaan viikko-ostoksille lapsen kanssa (silloin ap saa kauppareissun kanssa edes pienen huilihetken)
TI: miehen vastuu lapsen iltatoimista (iltapuuron valmistus ja syöttäminen, hammaspesut, vaipanvaihdot, iltasatu, ja nukuttaminen
Tämän linkin takaa voi tulostaa kotityökalenterin teille molemmille ja sitten kiinnitätte ne seinälle.
http://allfreeprintable.com/minions-chore-chart
jne
Ymmärrän miestäsi, mutta tilanne ei ole sinulle reilu. Itse olen introverttinä äitinä ratkaissut elämäni siten, että teen töitä yksin (yrittäjänä). En siis työpäivän aikana joudu olemaan ihmisten kanssa, ja jaksan siten vapaa-ajallani olla ekstrovertin lapseni kanssa. Toki myös lapsen isä on hänen kanssaan paljon, ja saan omaa aikaa myös iltaisin tunnin pari. Kavereille ei tosin jää energiaa yhtään. Teilläkin tilanne helpottuu, kun lapsi kasvaa. Toista lasta en suosittele. Miehen pitää nyt vain hammasta purren kestää pari vuotta, sitten helpottuu. Tai vaihtaa työpaikkaa.
PUHUKAA. Kerro miehelle, että säkin tarvitset hengähdystaukoja. Etsikää sellainen ratkaisu, jossa molemmat joustaa ja molemmat saa hengähtää.
Tällaisia avauksia lukiessa tulee aina nostettua hattua totaali yksinhuoltajille.
Kuten jo aloituksesta käy selkeästi ilmi, olen yrittänyt puhua ja olenkin puhunut. Keskustelut etenevät monesti siten, että mies kyllä ymmärtää minua ja on rakastava, mutta sitten alkaa osittain masentunutkin puhe, että hän ei kerta kaikkiaan ehdi tai jaksa enempää. Se on mielestäni aika paha umpikuja. Enhän voi lytätä toisen uupumusta ja vähätellä sitä. Hän tekee paljon töitä (liikaa) ja on sitä mieltä, ettei voi tehdä vähempää. Olen eri mieltä, mutta asiasta riiteleminen ei auta.
Tarvitsen hienovaraisia keinoja, miten hivutan hänelle hommia...
Joku kirjoitti älykkäästi, että tällaiset ihmiset ovat mahtavia puolisoita, mutta surkeita perhearjessa. Allekirjoitan täysin.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Jatkoa:
Mies alkoi hiljattain käymään jopa terapiassa, koska hänellä on niin rankkaa. Terapeutti oli ystävällisesti neuvonut miestä, että hänen pitää ottaa enemmän omaa aikaa. Että kiitos tästä sille terapeutille!
Minun raskaus, synnytys, vuoden valvomiset, lapsen hoitaminen ja lähes kaikkien kotitöiden tekeminen on kuulemma helppoa, koska minun ei tarvitse käydä töissä. Tilanne on täysin jumissa. Olen koettanut puhua tästä ja lisätä miehen hommia, mutta sitten hän on nopeasti täysin ylikuormittunut, enkä kestä sitä kiukuttelua / murjotusta tähän päälle.
Muilla samaa?
Ap