Introvertti puoliso ja lapsiperhearki - pää hajoaa

Minusta miehet voisivat olla tiukempia siinä vaiheessa kun lastentekoa suunnitellaan. Tehdä selväksi sen, että jos nainen lapsia haluaa, hoitaa ne jutut sitten myös. Koska lopputuloshan näyttää, ettei monia isiä kiinnosta perhe-elämä. Se ei vain kiinnosta. Niitä joita kiinnostaa, osallistuvat varmasti ihan omista arvoista ja halusta käsin.

Eihän toista voi pakottaa arvojaan jakamaan. Vanhemmuuden vastuu täytyy jakaa ja tämä onnistuu luonnostaan vuoro-vuoroviikoilla. Mutta se, että naisella on unelma ja sitten edellytetään toisen elävän sitä omaa unelmaelämää, ei se vaan toimi niin. Nainen töihin tienaamaan ja lapsi hoitoon, jos ei kiinnosta niin sitten vastaa siitä kodista. Lapsista on tullut täysipäisiä kautta aikojen, vaikka on menty hoitoon tai nainen on palannut maatalon töihin. Se, että lapset saavat olla kotona on pikemminkin vanhempien vuoksi. Älkää vastuuttako muita omasta elämästänne ja valinnoista, ero siitä tulee lopulta koska universumi ei toimi niin että muut eläisivät teitä varten, olitte mitä mieltä tahansa.

En tiedä, onko kyse introverttiydestä vai ihan vaan laiskuudesta ja itsekeskeisyydestä. Ex-puolisollani kyse oli kaikista edellä mainituista, mutta varmaan ajattelemattomuudesta ja itsekeskeisyydestä eniten.

Pikkulapsivuosina meillä oli excell-taulukko ja työlista jääkaapin ovessa. Meillä oli esimerkiksi lasten päiväkotiin viemisessä ja hakemisessa, tiskikoneen tyhjentämisessä ja täyttämisessä, pyykkien pesussa, lumitöissä ja imuroinnissa tiukat listat, että vuorotellen. Oli siitä iso apu, vaikka ei sitten loppujen lopuksi riittänytkään kantamaan loppuun asti. Erosimme kun lapset olivat 8 ja 9 v. Suurin syy ainakin minun kannaltani oli se, että minä halusin elää perhe-elämää ja tehdä yhdessä perheenä asioita, isä halusi olla itsekseen ja kulkea omia teitään.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika sokea täytyy olla, mikäli ei huomaa tämän ketjun asenteellisuutta. Tiedoksi vain näille kaikille "mieheni on laiska kun ei osallistu kotitöihin" -ihmisille, että suomalainen perheellinen mies tekee tilastojen mukaan enemmän tunteja päivittäin perheensä eteen kuin hänen puolisonsa tekee.

Yhteenlaskettu ansiotyön ja kotitöiden minuuttimäärä on siis perheellisillä miehillä suurempi päivittäin kuin naisilla. Eikö tällä ole mielestänne mitään merkitystä vai ovatko miehet edelleenkin vain "laiskoja" ?

Kiinnostava pointti. Voisitko linkittää tutkimuksen, olisi mielenkiintoista lukea.

Tämän jutun lopusta löydät useamman eri linkin tilastoihin:

https://www.miestentasa-arvo.fi/2019/10/22/kotityot-tasa-arvo-ja-thln-m…

"Miehillä on yli elämänvaiheiden 5–7 tuntia enemmän vapaa-aikaa viikossa kuin naisilla. Vapaa-ajan menetys pienten lasten perheissä koskee etenkin naisia. Miehillä kotityön määrä lisääntyy, mutta samalla vapaa-ajan harrastuksia on edelleen runsaasti. Kotiin lasta hoitamaan jäävillä 30–39 -vuotiailla isillä on aikaa vapaa-ajan harrastuksille, mikä ei useinkaan ole mahdollista äideille. Ensimmäisen lapsen hankinnan jälkeen paljon kasvanut kotityön määrä jää myös naisilla pysyvästi varsin korkealle tasolle. Lapsen hankinta muuttaa pysyvästi ajankäyttöä. Vapaa-aikaa tulee lisää, mutta se ei selity kotityön vähenemisenä, vaan pikemminkin työmarkkinoilta poistumisella.!

https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/72776/Selv20…

Pysyvästi? Nepsylapsen onnistuneesti maailmalle saatelleena, perhevuosina kotitöitä oli ihan helvetisti, anteeksi suoruuteni. Puoliso sairastui, joten vedin vuosia pulkkaa yksin. Hän kuitenkin kuntoutui hiljalleen, ja nyt, kun ollaan jo kaksin, ei kahden aikuisen taloudessa ole nimeksikään kotitöitä edelliseen elämään (20-vuotiskauteen) verrattuna. Miksi ja miten kotityön määrä jää pysyvästi korkealle tasolle, vai lopetettiinko tarkastelu lasten asuessa edelleen kotona?  Nyt ei jaksa yhtään asiatekstiä...menen päikkäreille.

Sinä et yksilönä hirveästi muuta tilastoja. Menehän päikkäreille. 

Menen toki. Mulla on odotettavissa olevaa elinikää jäljellä vielä nelisenkymmentä vuotta, ja vain ne 20 kotitöiden määrä oli korkea. Ei valittamista, ei pysyvää.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, onko kyse introverttiydestä vai ihan vaan laiskuudesta ja itsekeskeisyydestä. Ex-puolisollani kyse oli kaikista edellä mainituista, mutta varmaan ajattelemattomuudesta ja itsekeskeisyydestä eniten.

Pikkulapsivuosina meillä oli excell-taulukko ja työlista jääkaapin ovessa. Meillä oli esimerkiksi lasten päiväkotiin viemisessä ja hakemisessa, tiskikoneen tyhjentämisessä ja täyttämisessä, pyykkien pesussa, lumitöissä ja imuroinnissa tiukat listat, että vuorotellen. Oli siitä iso apu, vaikka ei sitten loppujen lopuksi riittänytkään kantamaan loppuun asti. Erosimme kun lapset olivat 8 ja 9 v. Suurin syy ainakin minun kannaltani oli se, että minä halusin elää perhe-elämää ja tehdä yhdessä perheenä asioita, isä halusi olla itsekseen ja kulkea omia teitään.  

Eli saitte jaettua kotityöt tasan ja ne toteutuivat, mutta mies on itsekeskeinen ja mukavuudenhaluinen koska ei halua samoja asioita kuin sinä? Ok.

Vierailija kirjoitti:

Minusta miehet voisivat olla tiukempia siinä vaiheessa kun lastentekoa suunnitellaan. Tehdä selväksi sen, että jos nainen lapsia haluaa, hoitaa ne jutut sitten myös. Koska lopputuloshan näyttää, ettei monia isiä kiinnosta perhe-elämä. Se ei vain kiinnosta. Niitä joita kiinnostaa, osallistuvat varmasti ihan omista arvoista ja halusta käsin.

Eihän toista voi pakottaa arvojaan jakamaan. Vanhemmuuden vastuu täytyy jakaa ja tämä onnistuu luonnostaan vuoro-vuoroviikoilla. Mutta se, että naisella on unelma ja sitten edellytetään toisen elävän sitä omaa unelmaelämää, ei se vaan toimi niin. Nainen töihin tienaamaan ja lapsi hoitoon, jos ei kiinnosta niin sitten vastaa siitä kodista. Lapsista on tullut täysipäisiä kautta aikojen, vaikka on menty hoitoon tai nainen on palannut maatalon töihin. Se, että lapset saavat olla kotona on pikemminkin vanhempien vuoksi. Älkää vastuuttako muita omasta elämästänne ja valinnoista, ero siitä tulee lopulta koska universumi ei toimi niin että muut eläisivät teitä varten, olitte mitä mieltä tahansa.

Miksi hitossa te miehet sitten alatte lastentekohommiin jos se ei kiinnosta? Ei tässä ole kyse vain naisesta, vaan siitä lapsesta joka on myös teidän. Miten te voitte tehdä lapsen ja sysätä sen äidin hoitoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nuseli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin vain aloitusviestin perusteella.

Jännä että sulla on miehen mielestä helppoa kotona mutta hän ei kuitenkaan jaksa niitä samoja helppoja juttuja toteuttaa?

Mun mies ei koskaan valittanut kotitöiden tekemättömyydestä tms, mutta oli joskus muutaman tunnin putkeen yksin vauvan kanssa. Sanoi tämän jälkeen että kunnioittaa nyt entistä enemmän sitä mitä teen vauvan kanssa, ei olisi ikinä ajatellut sen olevan niin rankkaa :D (toki mies siis viettää päivittäin aikaa lapsen kanssa, mutta tuo oli eka kerta kun oli pidempään yksin).

Jännä, että naisella on oikeus tästä valittaa. Ikäänkuin mies olisi ollut lomalla, jossa saa tehdä mitä haluaa. Mies on tienaamassa elantoa tekemässä asioita mitä muut haluavat, jotta teidän perhe voisi pärjätä. Jos tämän jälkeen ei saa eikä voi olla väsynyt, rouva on hyvä ja lähtee itse suorittamaan vastaavan työpäivän siinä vaiheessa, kun mies tulee kotiin lasta hoitamaan.

Aika sokea täytyy olla, mikäli ei huomaa tämän ketjun asenteellisuutta. Tiedoksi vain näille kaikille "mieheni on laiska kun ei osallistu kotitöihin" -ihmisille, että suomalainen perheellinen mies tekee tilastojen mukaan enemmän tunteja päivittäin perheensä eteen kuin hänen puolisonsa tekee.

Yhteenlaskettu ansiotyön ja kotitöiden minuuttimäärä on siis perheellisillä miehillä suurempi päivittäin kuin naisilla. Eikö tällä ole mielestänne mitään merkitystä vai ovatko miehet edelleenkin vain "laiskoja" ?

Tuon linkitetyn artikkelin lähteiden perusteella naisilla on kyllä erityisesti pikkulapsiperheissä merkittävästi vähemmän "puhdasta vapaa-aikaa", kuin miehillä. Eli edelleen kiinnostaisi lähde sille, että miehillä on vähemmän vapaa-aikaa?

Miesten mielestä naisten vapaa-aikaan kuuluu lastenhoito ja siivoaminen. :D

Tämä! Meillä on muuten aika tasa-arvoinen suhde, mutta olen huomannut että minun leponi on sitä että vauvaa imettäessä valvon 2 v ja 4 v lasten leikkejä. Jos olen superväsynyt niin saatan hetkeksi torkahtaa. Miehen lepo on sitä, että hän menee kahdeksi tunniksi makuuhuoneeseen ylhäiseen yksinäisyyteen. Samoin kun vapaapäivinä on taukoja jolloin toinen ottaa hetkeksi kopin lapsista, niin minun taukoni menee siihen että laitan tiskejä, pyykkejä yms. Miehen tauot menee kännykällä tai tupakalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nuseli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin vain aloitusviestin perusteella.

Jännä että sulla on miehen mielestä helppoa kotona mutta hän ei kuitenkaan jaksa niitä samoja helppoja juttuja toteuttaa?

Mun mies ei koskaan valittanut kotitöiden tekemättömyydestä tms, mutta oli joskus muutaman tunnin putkeen yksin vauvan kanssa. Sanoi tämän jälkeen että kunnioittaa nyt entistä enemmän sitä mitä teen vauvan kanssa, ei olisi ikinä ajatellut sen olevan niin rankkaa :D (toki mies siis viettää päivittäin aikaa lapsen kanssa, mutta tuo oli eka kerta kun oli pidempään yksin).

Jännä, että naisella on oikeus tästä valittaa. Ikäänkuin mies olisi ollut lomalla, jossa saa tehdä mitä haluaa. Mies on tienaamassa elantoa tekemässä asioita mitä muut haluavat, jotta teidän perhe voisi pärjätä. Jos tämän jälkeen ei saa eikä voi olla väsynyt, rouva on hyvä ja lähtee itse suorittamaan vastaavan työpäivän siinä vaiheessa, kun mies tulee kotiin lasta hoitamaan.

Aika sokea täytyy olla, mikäli ei huomaa tämän ketjun asenteellisuutta. Tiedoksi vain näille kaikille "mieheni on laiska kun ei osallistu kotitöihin" -ihmisille, että suomalainen perheellinen mies tekee tilastojen mukaan enemmän tunteja päivittäin perheensä eteen kuin hänen puolisonsa tekee.

Yhteenlaskettu ansiotyön ja kotitöiden minuuttimäärä on siis perheellisillä miehillä suurempi päivittäin kuin naisilla. Eikö tällä ole mielestänne mitään merkitystä vai ovatko miehet edelleenkin vain "laiskoja" ?

Tuon linkitetyn artikkelin lähteiden perusteella naisilla on kyllä erityisesti pikkulapsiperheissä merkittävästi vähemmän "puhdasta vapaa-aikaa", kuin miehillä. Eli edelleen kiinnostaisi lähde sille, että miehillä on vähemmän vapaa-aikaa?

Miesten mielestä naisten vapaa-aikaan kuuluu lastenhoito ja siivoaminen. :D

Tämä! Meillä on muuten aika tasa-arvoinen suhde, mutta olen huomannut että minun leponi on sitä että vauvaa imettäessä valvon 2 v ja 4 v lasten leikkejä. Jos olen superväsynyt niin saatan hetkeksi torkahtaa. Miehen lepo on sitä, että hän menee kahdeksi tunniksi makuuhuoneeseen ylhäiseen yksinäisyyteen. Samoin kun vapaapäivinä on taukoja jolloin toinen ottaa hetkeksi kopin lapsista, niin minun taukoni menee siihen että laitan tiskejä, pyykkejä yms. Miehen tauot menee kännykällä tai tupakalla.

Meillä oli sama homma. Aloin itse lähteä pois kotoa harrastuksiin, kahville, ihan vaan kävelylle jne. Tajusin että jos vaan jätän lapset miehen kanssa niin kyllä se ne hoitaa. 

Ei introverteillä ole tässä asiassa erityisoikeuksia. Erittäin introverttinä naisena olen kuitenkin ollut päivät ja yöt pitkät pienten lasten kanssa, kun mies oli paljon töissä. Toki omaa tilaa kaipasi kovasti, mutta omien lasten kanssa oleminen on minusta paljon 'luontaisesti' helpompaa kuin muu jatkuva sosiaalisuus. Oikeastaan huomaan vasta nyt lasten ollessa teinejä sen hoivavietin olevan katoamassa, ja suunnittelen suunnilleen erämaaretriittejä. Mutta ap mies on lusmu.

Naiset ei kyllä vastuunkantoa kestä pätkääkään, vaikka olisi oma lapsi kyseessä. Sen muutaman vuoden kun pitäisi olla itsenäinen ja hoitaa hommat "kuten mies", eli tasa-arvoisesti, niin ei pysty - heti ollaan syyttämässä ja valittamassa kun oma mies ei teekään kaikkea valmiiksi, kuten yleensä. Hävetkää.

Aiheeseen kummemmin kantaa ottamatta aina ärsyttää kun käsitteeseen "introvertti" liitetään aivan ihmeellisiä ominaisuuksia.

Mitä Ap:n valitukseen tulee, tulivatko nämä puolisiosi ominaisuudet sinulle yllätyksenä, vai etkö vain osannut päätellä miten miehesi keskeisimmät luonteenpiirteet tulevat näkymään perhearjessanne?

Jännä kuinka vähän ihmiset pohtivat toisten henkisiä ominaisuuksia ja onnistuvat päättelemään niistä vahvuuksia ja heikkouksia. Jos olet perustamassa koripallojoukkuetta, niin et todennäköisesti ota siihen alle 1,5 metrisiä pelaajia, mutta kun olet perustamassa perhettä, niin siihen kyllä kelpaa helposti väsyvä, omaa rauhaa ja tilaa tarvitseva, hidas ja henkisesti hauras ihminen. Kunnes käy ilmi mitä nämä ominaisuudet oikeasti tarkoittavat perhearjessa, tietty.

t. Introvertti, joka ei ole herkkä, empaattinen, rauhallinen tai perfektionisti, mutta kaipaa valtavasti omaa tilaa ja aikaa, eikä siksi aio hankkia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nuseli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin vain aloitusviestin perusteella.

Jännä että sulla on miehen mielestä helppoa kotona mutta hän ei kuitenkaan jaksa niitä samoja helppoja juttuja toteuttaa?

Mun mies ei koskaan valittanut kotitöiden tekemättömyydestä tms, mutta oli joskus muutaman tunnin putkeen yksin vauvan kanssa. Sanoi tämän jälkeen että kunnioittaa nyt entistä enemmän sitä mitä teen vauvan kanssa, ei olisi ikinä ajatellut sen olevan niin rankkaa :D (toki mies siis viettää päivittäin aikaa lapsen kanssa, mutta tuo oli eka kerta kun oli pidempään yksin).

Jännä, että naisella on oikeus tästä valittaa. Ikäänkuin mies olisi ollut lomalla, jossa saa tehdä mitä haluaa. Mies on tienaamassa elantoa tekemässä asioita mitä muut haluavat, jotta teidän perhe voisi pärjätä. Jos tämän jälkeen ei saa eikä voi olla väsynyt, rouva on hyvä ja lähtee itse suorittamaan vastaavan työpäivän siinä vaiheessa, kun mies tulee kotiin lasta hoitamaan.

Aika sokea täytyy olla, mikäli ei huomaa tämän ketjun asenteellisuutta. Tiedoksi vain näille kaikille "mieheni on laiska kun ei osallistu kotitöihin" -ihmisille, että suomalainen perheellinen mies tekee tilastojen mukaan enemmän tunteja päivittäin perheensä eteen kuin hänen puolisonsa tekee.

Yhteenlaskettu ansiotyön ja kotitöiden minuuttimäärä on siis perheellisillä miehillä suurempi päivittäin kuin naisilla. Eikö tällä ole mielestänne mitään merkitystä vai ovatko miehet edelleenkin vain "laiskoja" ?

Tuon linkitetyn artikkelin lähteiden perusteella naisilla on kyllä erityisesti pikkulapsiperheissä merkittävästi vähemmän "puhdasta vapaa-aikaa", kuin miehillä. Eli edelleen kiinnostaisi lähde sille, että miehillä on vähemmän vapaa-aikaa?

Miesten mielestä naisten vapaa-aikaan kuuluu lastenhoito ja siivoaminen. :D

Tämä! Meillä on muuten aika tasa-arvoinen suhde, mutta olen huomannut että minun leponi on sitä että vauvaa imettäessä valvon 2 v ja 4 v lasten leikkejä. Jos olen superväsynyt niin saatan hetkeksi torkahtaa. Miehen lepo on sitä, että hän menee kahdeksi tunniksi makuuhuoneeseen ylhäiseen yksinäisyyteen. Samoin kun vapaapäivinä on taukoja jolloin toinen ottaa hetkeksi kopin lapsista, niin minun taukoni menee siihen että laitan tiskejä, pyykkejä yms. Miehen tauot menee kännykällä tai tupakalla.

Meillä oli sama homma. Aloin itse lähteä pois kotoa harrastuksiin, kahville, ihan vaan kävelylle jne. Tajusin että jos vaan jätän lapset miehen kanssa niin kyllä se ne hoitaa. 

Mä ihmettelen miksi niin monille naisille tämä vaikuttaisi olevan mahdotonta. Jos se ei hoida, niin silloinhan se on heitteillejättö ja poliisiasia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta miehet voisivat olla tiukempia siinä vaiheessa kun lastentekoa suunnitellaan. Tehdä selväksi sen, että jos nainen lapsia haluaa, hoitaa ne jutut sitten myös. Koska lopputuloshan näyttää, ettei monia isiä kiinnosta perhe-elämä. Se ei vain kiinnosta. Niitä joita kiinnostaa, osallistuvat varmasti ihan omista arvoista ja halusta käsin.

Eihän toista voi pakottaa arvojaan jakamaan. Vanhemmuuden vastuu täytyy jakaa ja tämä onnistuu luonnostaan vuoro-vuoroviikoilla. Mutta se, että naisella on unelma ja sitten edellytetään toisen elävän sitä omaa unelmaelämää, ei se vaan toimi niin. Nainen töihin tienaamaan ja lapsi hoitoon, jos ei kiinnosta niin sitten vastaa siitä kodista. Lapsista on tullut täysipäisiä kautta aikojen, vaikka on menty hoitoon tai nainen on palannut maatalon töihin. Se, että lapset saavat olla kotona on pikemminkin vanhempien vuoksi. Älkää vastuuttako muita omasta elämästänne ja valinnoista, ero siitä tulee lopulta koska universumi ei toimi niin että muut eläisivät teitä varten, olitte mitä mieltä tahansa.

Miksi hitossa te miehet sitten alatte lastentekohommiin jos se ei kiinnosta? Ei tässä ole kyse vain naisesta, vaan siitä lapsesta joka on myös teidän. Miten te voitte tehdä lapsen ja sysätä sen äidin hoitoon?

En ole mies. Mutta voisin kuvitella että miehillä on eri odotukset ja standardit lapsiperhe-elämälle ja tämä aiheuttaa ristiriitoja. Esim. mies voisi ajatella että aika pian palataan töihin eikä työnjaosta tule kiistakapulaa. Perhettä ja kotia hoidetaan rennolla otteella. Toinen seikka on juurikin viestini aloitus, eli miesten pitäisi ymmärtää, ettei asioista pystytä sopimaan, joten olisivat tiukempia siinä, ettei lapsia hankita (tätäkin vaikeuttaa naisten ehdottomuus äitiyden haaveesta) tai sitten sävelet selväksi. Menkää töihin ja katsokaa, tuleeko lapset hoidettua jos ette toimi kapellimestareina. Mutta älkää olettako, että toisella olisi jokin velvollisuus olla samaa mieltä asioista kanssanne. Koska korostan, että lopputulos näkyy täälläkin hyvin selvästi. Niin ei vaan tapahdu. Uskon myös, että harva isä jättäisi lapsiaan heitteille, kyllähän monella onnistuu lasten yhteishuoltajuuskin ilman, että lapset ovat ihan hätää kärsimässä. Hoitavat vanhemmuuden vastuun omalla tavallaan, kunhan se heille sallitaan.

Tuntuu, että monet miehet ovat elämässään ihan sivuroolissa, jonain mahdollistajana ja vielä väheksytään päälle. Toki myös suututaan jos mies sanoo, että nyt tehdään näin, lapset hoitoon jotta kaikki jaksavat. "Sydämetön, ahne itsekäs vätys" ja miten lapsen oikeus äitiin. Niin äitiin. Äidin oikeus haluta lapset. Äidin oikeus päättää, kuinka eletään, mitä halutaan ja määritellä, mikä elämässä on oikeasti raskasta. Mitä arvottaa ennenkaikkea, kuka on syntipukki, halutaan perhe mutta myös eläke. Lapset ennen työtä, mutta työssäkäynnistä saatava elintaso. Lista jatkuu ja vain täysin etuoikeutetut ihmiset valinnanvapaudella voivat väittää omaa itsekeskeisyyttään muiden ominaisuudeksi.

Tai sitten apn puolisolla on persoonallisuushäiriönä perfektionisti. Pyrkii joka asiassa täydellisyyteen ja uuvuttaa sillä itsensä. Siksi kokee työssäkäymisenkin niin uuvuttavana. Psykoterapia on ihan sopiva hoito. Voi olla oikeasti ihan romahtamisen partaalla. On jaksanut ilman perhettä, kun sai kaiken vapaa-ajan palautua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta miehet voisivat olla tiukempia siinä vaiheessa kun lastentekoa suunnitellaan. Tehdä selväksi sen, että jos nainen lapsia haluaa, hoitaa ne jutut sitten myös. Koska lopputuloshan näyttää, ettei monia isiä kiinnosta perhe-elämä. Se ei vain kiinnosta. Niitä joita kiinnostaa, osallistuvat varmasti ihan omista arvoista ja halusta käsin.

Eihän toista voi pakottaa arvojaan jakamaan. Vanhemmuuden vastuu täytyy jakaa ja tämä onnistuu luonnostaan vuoro-vuoroviikoilla. Mutta se, että naisella on unelma ja sitten edellytetään toisen elävän sitä omaa unelmaelämää, ei se vaan toimi niin. Nainen töihin tienaamaan ja lapsi hoitoon, jos ei kiinnosta niin sitten vastaa siitä kodista. Lapsista on tullut täysipäisiä kautta aikojen, vaikka on menty hoitoon tai nainen on palannut maatalon töihin. Se, että lapset saavat olla kotona on pikemminkin vanhempien vuoksi. Älkää vastuuttako muita omasta elämästänne ja valinnoista, ero siitä tulee lopulta koska universumi ei toimi niin että muut eläisivät teitä varten, olitte mitä mieltä tahansa.

Miksi hitossa te miehet sitten alatte lastentekohommiin jos se ei kiinnosta? Ei tässä ole kyse vain naisesta, vaan siitä lapsesta joka on myös teidän. Miten te voitte tehdä lapsen ja sysätä sen äidin hoitoon?

En ole mies. Mutta voisin kuvitella että miehillä on eri odotukset ja standardit lapsiperhe-elämälle ja tämä aiheuttaa ristiriitoja. Esim. mies voisi ajatella että aika pian palataan töihin eikä työnjaosta tule kiistakapulaa. Perhettä ja kotia hoidetaan rennolla otteella. Toinen seikka on juurikin viestini aloitus, eli miesten pitäisi ymmärtää, ettei asioista pystytä sopimaan, joten olisivat tiukempia siinä, ettei lapsia hankita (tätäkin vaikeuttaa naisten ehdottomuus äitiyden haaveesta) tai sitten sävelet selväksi. Menkää töihin ja katsokaa, tuleeko lapset hoidettua jos ette toimi kapellimestareina. Mutta älkää olettako, että toisella olisi jokin velvollisuus olla samaa mieltä asioista kanssanne. Koska korostan, että lopputulos näkyy täälläkin hyvin selvästi. Niin ei vaan tapahdu. Uskon myös, että harva isä jättäisi lapsiaan heitteille, kyllähän monella onnistuu lasten yhteishuoltajuuskin ilman, että lapset ovat ihan hätää kärsimässä. Hoitavat vanhemmuuden vastuun omalla tavallaan, kunhan se heille sallitaan.

Tuntuu, että monet miehet ovat elämässään ihan sivuroolissa, jonain mahdollistajana ja vielä väheksytään päälle. Toki myös suututaan jos mies sanoo, että nyt tehdään näin, lapset hoitoon jotta kaikki jaksavat. "Sydämetön, ahne itsekäs vätys" ja miten lapsen oikeus äitiin. Niin äitiin. Äidin oikeus haluta lapset. Äidin oikeus päättää, kuinka eletään, mitä halutaan ja määritellä, mikä elämässä on oikeasti raskasta. Mitä arvottaa ennenkaikkea, kuka on syntipukki, halutaan perhe mutta myös eläke. Lapset ennen työtä, mutta työssäkäynnistä saatava elintaso. Lista jatkuu ja vain täysin etuoikeutetut ihmiset valinnanvapaudella voivat väittää omaa itsekeskeisyyttään muiden ominaisuudeksi.

Melkoista liipalaapaa, kyllä kahden ihmisen parisuhteessa pitää molempien mielipide ottaa huomioon ja tehdä päätökset yhdessä. Jos se mies ei saa sanottua ettei halua lapsia niin kärsikööt seuraukset. Aika monesti se on myös mies joka sanelee miten asiat perheessä menevät. Tämä teksti oli kuin joku marttyyrimiehen vuodatus, vaikka olitkin ilmeisesti nainen.

Introverttiys ei ole sama asia kuin laiskuus ja itsekkyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta miehet voisivat olla tiukempia siinä vaiheessa kun lastentekoa suunnitellaan. Tehdä selväksi sen, että jos nainen lapsia haluaa, hoitaa ne jutut sitten myös. Koska lopputuloshan näyttää, ettei monia isiä kiinnosta perhe-elämä. Se ei vain kiinnosta. Niitä joita kiinnostaa, osallistuvat varmasti ihan omista arvoista ja halusta käsin.

Eihän toista voi pakottaa arvojaan jakamaan. Vanhemmuuden vastuu täytyy jakaa ja tämä onnistuu luonnostaan vuoro-vuoroviikoilla. Mutta se, että naisella on unelma ja sitten edellytetään toisen elävän sitä omaa unelmaelämää, ei se vaan toimi niin. Nainen töihin tienaamaan ja lapsi hoitoon, jos ei kiinnosta niin sitten vastaa siitä kodista. Lapsista on tullut täysipäisiä kautta aikojen, vaikka on menty hoitoon tai nainen on palannut maatalon töihin. Se, että lapset saavat olla kotona on pikemminkin vanhempien vuoksi. Älkää vastuuttako muita omasta elämästänne ja valinnoista, ero siitä tulee lopulta koska universumi ei toimi niin että muut eläisivät teitä varten, olitte mitä mieltä tahansa.

Miksi hitossa te miehet sitten alatte lastentekohommiin jos se ei kiinnosta? Ei tässä ole kyse vain naisesta, vaan siitä lapsesta joka on myös teidän. Miten te voitte tehdä lapsen ja sysätä sen äidin hoitoon?

En ole mies. Mutta voisin kuvitella että miehillä on eri odotukset ja standardit lapsiperhe-elämälle ja tämä aiheuttaa ristiriitoja. Esim. mies voisi ajatella että aika pian palataan töihin eikä työnjaosta tule kiistakapulaa. Perhettä ja kotia hoidetaan rennolla otteella. Toinen seikka on juurikin viestini aloitus, eli miesten pitäisi ymmärtää, ettei asioista pystytä sopimaan, joten olisivat tiukempia siinä, ettei lapsia hankita (tätäkin vaikeuttaa naisten ehdottomuus äitiyden haaveesta) tai sitten sävelet selväksi. Menkää töihin ja katsokaa, tuleeko lapset hoidettua jos ette toimi kapellimestareina. Mutta älkää olettako, että toisella olisi jokin velvollisuus olla samaa mieltä asioista kanssanne. Koska korostan, että lopputulos näkyy täälläkin hyvin selvästi. Niin ei vaan tapahdu. Uskon myös, että harva isä jättäisi lapsiaan heitteille, kyllähän monella onnistuu lasten yhteishuoltajuuskin ilman, että lapset ovat ihan hätää kärsimässä. Hoitavat vanhemmuuden vastuun omalla tavallaan, kunhan se heille sallitaan.

Tuntuu, että monet miehet ovat elämässään ihan sivuroolissa, jonain mahdollistajana ja vielä väheksytään päälle. Toki myös suututaan jos mies sanoo, että nyt tehdään näin, lapset hoitoon jotta kaikki jaksavat. "Sydämetön, ahne itsekäs vätys" ja miten lapsen oikeus äitiin. Niin äitiin. Äidin oikeus haluta lapset. Äidin oikeus päättää, kuinka eletään, mitä halutaan ja määritellä, mikä elämässä on oikeasti raskasta. Mitä arvottaa ennenkaikkea, kuka on syntipukki, halutaan perhe mutta myös eläke. Lapset ennen työtä, mutta työssäkäynnistä saatava elintaso. Lista jatkuu ja vain täysin etuoikeutetut ihmiset valinnanvapaudella voivat väittää omaa itsekeskeisyyttään muiden ominaisuudeksi.

Melkoista liipalaapaa, kyllä kahden ihmisen parisuhteessa pitää molempien mielipide ottaa huomioon ja tehdä päätökset yhdessä. Jos se mies ei saa sanottua ettei halua lapsia niin kärsikööt seuraukset. Aika monesti se on myös mies joka sanelee miten asiat perheessä menevät. Tämä teksti oli kuin joku marttyyrimiehen vuodatus, vaikka olitkin ilmeisesti nainen.

Mutta mitä ilmeisemmin se päätöksenteko yhdessä ei usein onnistu. Miksi miehen pitäisi kärsiä seuraukset siitä, että on tehnyt virhearvion, jos kyse on siitä, ettei nainenkaan ole kysynyt, haluatko oikeasti ja nämä ovat minun odotukset ja ollaanko samalla sivulla. Huvittava vertaus marttyyrimieheen, kun harvemmin ne miehet uhriutuvat perhe-elämästä puhuttaessa, vrt. tämäkin keskustelu. Aloituksessakin nainen hajoaa perhe-elämään ja mies hajoaa työhön, roolit jotka on yhdessä sovittu. Kuitenkin naisen ongelmat ovat hänen mielestään tärkeitä ja aitoja, jalompia ja oikeita. Ehdotan samaa kuin joku, roolit vaihtoon mutta 100:sta vetoa että tämä ei syystä tai toisesta aloittajalle sovi.

Pahinta on se, että aloittaja tunnistaa miehen kuormittuvan helpommin kuin hän itse, mutta _reiluuden_ vuoksi epistä. Missä myötätunto kumppania kohtaan? Ihmiset ovat erilaisia. Uskon että aika moni mies on henkisesti yksin ja loppuunajettu, mutta naiset ovat niitä, jotka pyytävät itselleen ymmärrystä ja empatiaa, samalla kun sitä ei elämänkumppanille heru. Ei osata edes erottaa omia toiveita toisen toiveista, vaan odotetaan, edellytetään, ja niin, uhriudutaan. Ihan kamalan harvoin kahden kaupassa syy on vain toisen ominaisuuksissa, tätä ikiaikaista ongelmaa olisi hyvä pohtia myös rakenteellisella tasolla. Uskon, että aito huomioiminen (marttyyriuden sijaan) ja yhteinen tahtotila kyllä heijastuu arkeen, kuten näiden puutekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta miehet voisivat olla tiukempia siinä vaiheessa kun lastentekoa suunnitellaan. Tehdä selväksi sen, että jos nainen lapsia haluaa, hoitaa ne jutut sitten myös. Koska lopputuloshan näyttää, ettei monia isiä kiinnosta perhe-elämä. Se ei vain kiinnosta. Niitä joita kiinnostaa, osallistuvat varmasti ihan omista arvoista ja halusta käsin.

Eihän toista voi pakottaa arvojaan jakamaan. Vanhemmuuden vastuu täytyy jakaa ja tämä onnistuu luonnostaan vuoro-vuoroviikoilla. Mutta se, että naisella on unelma ja sitten edellytetään toisen elävän sitä omaa unelmaelämää, ei se vaan toimi niin. Nainen töihin tienaamaan ja lapsi hoitoon, jos ei kiinnosta niin sitten vastaa siitä kodista. Lapsista on tullut täysipäisiä kautta aikojen, vaikka on menty hoitoon tai nainen on palannut maatalon töihin. Se, että lapset saavat olla kotona on pikemminkin vanhempien vuoksi. Älkää vastuuttako muita omasta elämästänne ja valinnoista, ero siitä tulee lopulta koska universumi ei toimi niin että muut eläisivät teitä varten, olitte mitä mieltä tahansa.

Miksi hitossa te miehet sitten alatte lastentekohommiin jos se ei kiinnosta? Ei tässä ole kyse vain naisesta, vaan siitä lapsesta joka on myös teidän. Miten te voitte tehdä lapsen ja sysätä sen äidin hoitoon?

En ole mies. Mutta voisin kuvitella että miehillä on eri odotukset ja standardit lapsiperhe-elämälle ja tämä aiheuttaa ristiriitoja. Esim. mies voisi ajatella että aika pian palataan töihin eikä työnjaosta tule kiistakapulaa. Perhettä ja kotia hoidetaan rennolla otteella. Toinen seikka on juurikin viestini aloitus, eli miesten pitäisi ymmärtää, ettei asioista pystytä sopimaan, joten olisivat tiukempia siinä, ettei lapsia hankita (tätäkin vaikeuttaa naisten ehdottomuus äitiyden haaveesta) tai sitten sävelet selväksi. Menkää töihin ja katsokaa, tuleeko lapset hoidettua jos ette toimi kapellimestareina. Mutta älkää olettako, että toisella olisi jokin velvollisuus olla samaa mieltä asioista kanssanne. Koska korostan, että lopputulos näkyy täälläkin hyvin selvästi. Niin ei vaan tapahdu. Uskon myös, että harva isä jättäisi lapsiaan heitteille, kyllähän monella onnistuu lasten yhteishuoltajuuskin ilman, että lapset ovat ihan hätää kärsimässä. Hoitavat vanhemmuuden vastuun omalla tavallaan, kunhan se heille sallitaan.

Tuntuu, että monet miehet ovat elämässään ihan sivuroolissa, jonain mahdollistajana ja vielä väheksytään päälle. Toki myös suututaan jos mies sanoo, että nyt tehdään näin, lapset hoitoon jotta kaikki jaksavat. "Sydämetön, ahne itsekäs vätys" ja miten lapsen oikeus äitiin. Niin äitiin. Äidin oikeus haluta lapset. Äidin oikeus päättää, kuinka eletään, mitä halutaan ja määritellä, mikä elämässä on oikeasti raskasta. Mitä arvottaa ennenkaikkea, kuka on syntipukki, halutaan perhe mutta myös eläke. Lapset ennen työtä, mutta työssäkäynnistä saatava elintaso. Lista jatkuu ja vain täysin etuoikeutetut ihmiset valinnanvapaudella voivat väittää omaa itsekeskeisyyttään muiden ominaisuudeksi.

Melkoista liipalaapaa, kyllä kahden ihmisen parisuhteessa pitää molempien mielipide ottaa huomioon ja tehdä päätökset yhdessä. Jos se mies ei saa sanottua ettei halua lapsia niin kärsikööt seuraukset. Aika monesti se on myös mies joka sanelee miten asiat perheessä menevät. Tämä teksti oli kuin joku marttyyrimiehen vuodatus, vaikka olitkin ilmeisesti nainen.

Mutta mitä ilmeisemmin se päätöksenteko yhdessä ei usein onnistu. Miksi miehen pitäisi kärsiä seuraukset siitä, että on tehnyt virhearvion, jos kyse on siitä, ettei nainenkaan ole kysynyt, haluatko oikeasti ja nämä ovat minun odotukset ja ollaanko samalla sivulla. Huvittava vertaus marttyyrimieheen, kun harvemmin ne miehet uhriutuvat perhe-elämästä puhuttaessa, vrt. tämäkin keskustelu. Aloituksessakin nainen hajoaa perhe-elämään ja mies hajoaa työhön, roolit jotka on yhdessä sovittu. Kuitenkin naisen ongelmat ovat hänen mielestään tärkeitä ja aitoja, jalompia ja oikeita. Ehdotan samaa kuin joku, roolit vaihtoon mutta 100:sta vetoa että tämä ei syystä tai toisesta aloittajalle sovi.

Pahinta on se, että aloittaja tunnistaa miehen kuormittuvan helpommin kuin hän itse, mutta _reiluuden_ vuoksi epistä. Missä myötätunto kumppania kohtaan? Ihmiset ovat erilaisia. Uskon että aika moni mies on henkisesti yksin ja loppuunajettu, mutta naiset ovat niitä, jotka pyytävät itselleen ymmärrystä ja empatiaa, samalla kun sitä ei elämänkumppanille heru. Ei osata edes erottaa omia toiveita toisen toiveista, vaan odotetaan, edellytetään, ja niin, uhriudutaan. Ihan kamalan harvoin kahden kaupassa syy on vain toisen ominaisuuksissa, tätä ikiaikaista ongelmaa olisi hyvä pohtia myös rakenteellisella tasolla. Uskon, että aito huomioiminen (marttyyriuden sijaan) ja yhteinen tahtotila kyllä heijastuu arkeen, kuten näiden puutekin.

Sivusta huutelen. Olet oikeassa, että ap:n miehen pitäisi aidosti alkaa huomioida puolisoaan marttyyriuden sijaan.

Ei kaikki miehesi "oireet" liity ollenkaan introverttiyteen.

Mutta on kyllä ikävä tilanne. P.s. Mun ekstrovertti mies käyttäytyy aika samalla lailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta miehet voisivat olla tiukempia siinä vaiheessa kun lastentekoa suunnitellaan. Tehdä selväksi sen, että jos nainen lapsia haluaa, hoitaa ne jutut sitten myös. Koska lopputuloshan näyttää, ettei monia isiä kiinnosta perhe-elämä. Se ei vain kiinnosta. Niitä joita kiinnostaa, osallistuvat varmasti ihan omista arvoista ja halusta käsin.

Eihän toista voi pakottaa arvojaan jakamaan. Vanhemmuuden vastuu täytyy jakaa ja tämä onnistuu luonnostaan vuoro-vuoroviikoilla. Mutta se, että naisella on unelma ja sitten edellytetään toisen elävän sitä omaa unelmaelämää, ei se vaan toimi niin. Nainen töihin tienaamaan ja lapsi hoitoon, jos ei kiinnosta niin sitten vastaa siitä kodista. Lapsista on tullut täysipäisiä kautta aikojen, vaikka on menty hoitoon tai nainen on palannut maatalon töihin. Se, että lapset saavat olla kotona on pikemminkin vanhempien vuoksi. Älkää vastuuttako muita omasta elämästänne ja valinnoista, ero siitä tulee lopulta koska universumi ei toimi niin että muut eläisivät teitä varten, olitte mitä mieltä tahansa.

Miksi hitossa te miehet sitten alatte lastentekohommiin jos se ei kiinnosta? Ei tässä ole kyse vain naisesta, vaan siitä lapsesta joka on myös teidän. Miten te voitte tehdä lapsen ja sysätä sen äidin hoitoon?

En ole mies. Mutta voisin kuvitella että miehillä on eri odotukset ja standardit lapsiperhe-elämälle ja tämä aiheuttaa ristiriitoja. Esim. mies voisi ajatella että aika pian palataan töihin eikä työnjaosta tule kiistakapulaa. Perhettä ja kotia hoidetaan rennolla otteella. Toinen seikka on juurikin viestini aloitus, eli miesten pitäisi ymmärtää, ettei asioista pystytä sopimaan, joten olisivat tiukempia siinä, ettei lapsia hankita (tätäkin vaikeuttaa naisten ehdottomuus äitiyden haaveesta) tai sitten sävelet selväksi. Menkää töihin ja katsokaa, tuleeko lapset hoidettua jos ette toimi kapellimestareina. Mutta älkää olettako, että toisella olisi jokin velvollisuus olla samaa mieltä asioista kanssanne. Koska korostan, että lopputulos näkyy täälläkin hyvin selvästi. Niin ei vaan tapahdu. Uskon myös, että harva isä jättäisi lapsiaan heitteille, kyllähän monella onnistuu lasten yhteishuoltajuuskin ilman, että lapset ovat ihan hätää kärsimässä. Hoitavat vanhemmuuden vastuun omalla tavallaan, kunhan se heille sallitaan.

Tuntuu, että monet miehet ovat elämässään ihan sivuroolissa, jonain mahdollistajana ja vielä väheksytään päälle. Toki myös suututaan jos mies sanoo, että nyt tehdään näin, lapset hoitoon jotta kaikki jaksavat. "Sydämetön, ahne itsekäs vätys" ja miten lapsen oikeus äitiin. Niin äitiin. Äidin oikeus haluta lapset. Äidin oikeus päättää, kuinka eletään, mitä halutaan ja määritellä, mikä elämässä on oikeasti raskasta. Mitä arvottaa ennenkaikkea, kuka on syntipukki, halutaan perhe mutta myös eläke. Lapset ennen työtä, mutta työssäkäynnistä saatava elintaso. Lista jatkuu ja vain täysin etuoikeutetut ihmiset valinnanvapaudella voivat väittää omaa itsekeskeisyyttään muiden ominaisuudeksi.

Melkoista liipalaapaa, kyllä kahden ihmisen parisuhteessa pitää molempien mielipide ottaa huomioon ja tehdä päätökset yhdessä. Jos se mies ei saa sanottua ettei halua lapsia niin kärsikööt seuraukset. Aika monesti se on myös mies joka sanelee miten asiat perheessä menevät. Tämä teksti oli kuin joku marttyyrimiehen vuodatus, vaikka olitkin ilmeisesti nainen.

Mutta mitä ilmeisemmin se päätöksenteko yhdessä ei usein onnistu. Miksi miehen pitäisi kärsiä seuraukset siitä, että on tehnyt virhearvion, jos kyse on siitä, ettei nainenkaan ole kysynyt, haluatko oikeasti ja nämä ovat minun odotukset ja ollaanko samalla sivulla. Huvittava vertaus marttyyrimieheen, kun harvemmin ne miehet uhriutuvat perhe-elämästä puhuttaessa, vrt. tämäkin keskustelu. Aloituksessakin nainen hajoaa perhe-elämään ja mies hajoaa työhön, roolit jotka on yhdessä sovittu. Kuitenkin naisen ongelmat ovat hänen mielestään tärkeitä ja aitoja, jalompia ja oikeita. Ehdotan samaa kuin joku, roolit vaihtoon mutta 100:sta vetoa että tämä ei syystä tai toisesta aloittajalle sovi.

Pahinta on se, että aloittaja tunnistaa miehen kuormittuvan helpommin kuin hän itse, mutta _reiluuden_ vuoksi epistä. Missä myötätunto kumppania kohtaan? Ihmiset ovat erilaisia. Uskon että aika moni mies on henkisesti yksin ja loppuunajettu, mutta naiset ovat niitä, jotka pyytävät itselleen ymmärrystä ja empatiaa, samalla kun sitä ei elämänkumppanille heru. Ei osata edes erottaa omia toiveita toisen toiveista, vaan odotetaan, edellytetään, ja niin, uhriudutaan. Ihan kamalan harvoin kahden kaupassa syy on vain toisen ominaisuuksissa, tätä ikiaikaista ongelmaa olisi hyvä pohtia myös rakenteellisella tasolla. Uskon, että aito huomioiminen (marttyyriuden sijaan) ja yhteinen tahtotila kyllä heijastuu arkeen, kuten näiden puutekin.

Sivusta huutelen. Olet oikeassa, että ap:n miehen pitäisi aidosti alkaa huomioida puolisoaan marttyyriuden sijaan.

Lisäykseksi vielä, että jos ap on jaksanut vuoden jo huomioida ja ottaa itselleen enemmän vastuuta ettei mies kuormitu, sekä nyt on alkanut uupumaan, niin missä kohtaa sitten mieheltä on herunut myötätuntoa? Enemmän kuullostaa siltä, että ap on se myötätuntoisempi ja nyt tullut raja vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Introvertteja on kahdenlaisia.

On oma-aloitteisia, pystyviä introvertteja jotka hoitavat hommat uupumisesta huolimatta ja menevät rohkeasti epämukavuusalueelleen.

Ja sitten on laiskoja introvertteja, jotka roikkuvat vahvempien helmoissa ja ruikuttavat, että normaali arki on liian kuormittavaa ja että he eivät selviä.

Voin hyvällä omalla tunnolla myöntää olevani jälkimmäinen. Minulla tosin on jo oma perhe ja lapsia. Veikkaan että meillä tämän sortin introverteilla on muutakin painolastina kuin introverttius. Itselläni se on sairaalloisen huono itsetunto, josta olen kärsinyt koko elämäni. Elämä on aika ajoin aika raskasta, mutta täytyy vaan jaksaa, ainakin lasten takia.