Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Introvertti puoliso ja lapsiperhearki - pää hajoaa
Ekstrovertti äiti
02.12.2020 |
Rakastuin mieheeni, koska hän on herkkä ja empaattinen, rauhallinen ja pohdiskeleva - siis aika introvertti tyyppi.
Esikoinen on nyt yksivuotias ja suhde on täydessä kriisissä. Mies ainakin teoriassa on feministinen ja haluaa osallistua tasavertaisesti lapsenhoitoon. Todellisuudessa hän ylikuormittuu niin pahasti töistään ja lapsenhoidosta samassa paketissa, että tarvitsee joka päivä vähintään tunnin tai kaksi työajan jälkeen "hengähtämiseen".
Minä olen ekstrovertti, enkä kuormitu kovin helposti jatkuvasta melusta ja hullunmyllystä ja moneen asiaan samaan aikaan keskittymisestä. Ei silti ole reilua, että luonne-erojen takia minä hoidan kaikki yöheräilyt (mies tarvitsee runsaasti lepoa yöllä ennen töitä...), jokaisena aamuna kaikki aamutoimet klo 6 alkaen, leikin ja hoidan koko päivän lasta, ja illalla kun mies tulee töistä klo 18, minä annan lapselle iltaruoan, teen iltapesut ja leikitän vikat riehumiset.
Mies hoitaa arjessa oikeastaan ainoastaan lapsen iltatoimet (yökkärin pukeminen ja rauhoittavien laulujen laulaminen). Hän hoitaa sen perfektionistisen tarkasti ja lapsi meneekin tämän jälkeen kiltisti nukkumaan. Itse nukuttaminen on toki minun vastuullani.
Lisäksi hän hoitaa kaupassa käynnit, mutta lähikaupassa käynnissä kestää tunti pari, koska hän hoitaa senkin perfektionistisen tarkasti, vertailee tuotteita ja liikkuu kaupassa kaikessa rauhassa.
Tällainen perfektionismi ja oman tilan tarve ei vaan sovi tähän lapsiarkeen. Minä, parjattu ekstrovertti, uuvun totaalisesti, kun teen kaiken sellaisen mikä on toiselle liian kuormittavaa ja rankkaa...
Kommentit (376)
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten apn puolisolla on persoonallisuushäiriönä perfektionisti. Pyrkii joka asiassa täydellisyyteen ja uuvuttaa sillä itsensä. Siksi kokee työssäkäymisenkin niin uuvuttavana. Psykoterapia on ihan sopiva hoito. Voi olla oikeasti ihan romahtamisen partaalla. On jaksanut ilman perhettä, kun sai kaiken vapaa-ajan palautua.
Tuo perfektionismin puhkeaminen lapsen saannin yhteydessä viittaa siihen, että jokin turvattomuus tai muu on taustalla ja nyt lauennut silmille elämänmuutoksen myötä. Vanhemman sairaus perheessä on aina koko perhettä kuormittava tilanne. Sitä ei kuitenkaan kovistelu paranna. Vielä tuli mieleen tuosta toisen lapsen hankkimisen ehdottamisesta, ajattelisiko mies olevansa umpikujassa ja toivoisi taas seuraavan elämänmuutoksen tuovan tähän helpotusta? Näin joskus käy, vaikka se ei ole missään mielessä rationaalista. Sitten kun -ajattelua, jossa edes hatara toivo paremmasta on käytännöllisyyttä vahvempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on kaikkein tärkeintä noudattaa terapeutin kehotusta antaa miehelle lisää omaa aikaa.
Voisiko miehesi olla myös erityisherkkä ihminen, highly sensitive person. Erityisherkät kuormittuvat tavallista enemmän kaikista ärsykkeistä ja siitä jos on monta asiaa meneillään, kiire, melua jne.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko miehesi olla myös erityisherkkä ihminen, highly sensitive person. Erityisherkät kuormittuvat tavallista enemmän kaikista ärsykkeistä ja siitä jos on monta asiaa meneillään, kiire, melua jne.
Tämä! Aiheesta on useampia kirjoja, mm. Erityisherkkä ihminen ja parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Käytkö nyt töissä vai olet edelleen kotona?
Ei ole töissä ja kuormittuu lapsensa hoitamisesta. Työssä käyvän miehen pitäisi tehdä puolet, muuten ei ole reilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, eipä suhteen tila valoiselta vaikuta. Lapsi kasvaa monta vuotta ja kokoajan erilaisia vaiheita, joissa isäkin mukana..
Ehkä lasten omat isät alkavat olemaan enemmän lasten kanssa, kun lastenvalvojalla eron jälkeen sovitaan viralliset tapaamiset.
Vierailija kirjoitti:
Kuten jo aloituksesta käy selkeästi ilmi, olen yrittänyt puhua ja olenkin puhunut. Keskustelut etenevät monesti siten, että mies kyllä ymmärtää minua ja on rakastava, mutta sitten alkaa osittain masentunutkin puhe, että hän ei kerta kaikkiaan ehdi tai jaksa enempää. Se on mielestäni aika paha umpikuja. Enhän voi lytätä toisen uupumusta ja vähätellä sitä. Hän tekee paljon töitä (liikaa) ja on sitä mieltä, ettei voi tehdä vähempää. Olen eri mieltä, mutta asiasta riiteleminen ei auta.
Tarvitsen hienovaraisia keinoja, miten hivutan hänelle hommia...
Joku kirjoitti älykkäästi, että tällaiset ihmiset ovat mahtavia puolisoita, mutta surkeita perhearjessa. Allekirjoitan täysin.
Ap
Mutta mies voi siis lytätä ja vähätellä sinun uupumustasi. Sinun väsymyksesi on toisarvoista ja vain miehellä on oikeus lepoon koska on introvertti. Jos perheessä molemmat ovat uupuneita, ei auta kun hoitaa hommat puoliksi että molemmat saavat tasavertaisesti aikaa levätä. Sinulle olisi parasta erota ja vaatia huoltajuus sopimusta 50/50 niin sinäkin saat levätä. Ei lepo ole mikään introverttien yksinoikeus. Sanoisin miehelle että jos ei löydetä tilanteeseen ratkaisua jossa myös sinun uupuminen miehen tekemättömyyden vuoksi otetaan tosissaan ja siihen löydetään ratkaisuja niin sitten on edessä ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ongelma ei ole miehesi introverttius vaan perfektionismi. Pitää olla täydellinen jotta yleensä on oikeus elää. Kotona hänen ei kai tarvitse miellyttää, siksi kai suorittaa vain sen pienen osuutensa iltatoimista.
Terapeutti voisi ohjeistaa, miten olla lapsen kanssa niin ettei sekin ole yksi suoritus muiden joukossa (Harmittaa, kun noita pa s koja terapeutteja riittää joka sormelle.)
Minusta ongelma ei ole miehesi introverttius vaan perfektionismi. Pitää olla täydellinen jotta yleensä on oikeus elää. Kotona hänen ei kai tarvitse miellyttää, siksi kai suorittaa vain sen pienen osuutensa iltatoimista.
Terapeutti voisi ohjeistaa, miten olla lapsen kanssa niin ettei sekin ole yksi suoritus muiden joukossa (Harmittaa, kun noita pa s koja terapeutteja riittää joka sormelle.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mummo77 kirjoitti:
Naiset ei kyllä vastuunkantoa kestä pätkääkään, vaikka olisi oma lapsi kyseessä. Sen muutaman vuoden kun pitäisi olla itsenäinen ja hoitaa hommat "kuten mies", eli tasa-arvoisesti, niin ei pysty - heti ollaan syyttämässä ja valittamassa kun oma mies ei teekään kaikkea valmiiksi, kuten yleensä. Hävetkää.
Kyllä se on niin että ne miehet tuntuu enemmän häviävän paikalta kun pitäisi kantaa jotain vastuutakin niistä omista lapsista. Ei pysty, kun on työt/harrastukset/kaljanjuonti you name it. Harvassa on naiset jotka ei ole niistä lapsistaan huolta pitäneet joka tilanteessa mitä eteen tulee. Miehiä taas tunnen lukuisia jotka eivät ole suorituneet mistään hommista "kuin miehet", eivät välttämättä edes niistä töistä saati sitten lapsistaan pitäneet huolta.
Ainoa kysymykseni ap on, miksi suostut? Ihme ovimattoja te naiset olette, jos annatte miehen kohdella teitä näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko miehesi olla myös erityisherkkä ihminen, highly sensitive person. Erityisherkät kuormittuvat tavallista enemmän kaikista ärsykkeistä ja siitä jos on monta asiaa meneillään, kiire, melua jne.
Ennemmin tällainen pullamössö-sukupolven mies, ei kykene töihin eikä kykene kotiin, koska ei omaa selkärankaa sen vertaa. Highly sensitive, just joo, kaikelle saamattomuudelle pitää nykyisin antaa joku diagnoosi, ennen sitä sanottiin vain laiskuudeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko miehesi olla myös erityisherkkä ihminen, highly sensitive person. Erityisherkät kuormittuvat tavallista enemmän kaikista ärsykkeistä ja siitä jos on monta asiaa meneillään, kiire, melua jne.
Ennemmin tällainen pullamössö-sukupolven mies, ei kykene töihin eikä kykene kotiin, koska ei omaa selkärankaa sen vertaa. Highly sensitive, just joo, kaikelle saamattomuudelle pitää nykyisin antaa joku diagnoosi, ennen sitä sanottiin vain laiskuudeksi.
N I M E N O M A A N !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kaikkein tärkeintä noudattaa terapeutin kehotusta antaa miehelle lisää omaa aikaa.
Jep. Jos mies osallistuu lastenhoitoon tällä hetkellä pukemalla lapselle iltaisin pyjaman, niin vaikea kai tuosta on miehelle sitä omaa aikaa lisätä merkittävästi muuten kuin että ap ja lapsi muuttavat pois.
Vierailija kirjoitti:
Tilanteesi kuulostaa epäreilulta! Meillä sekä minä että mies olemme introvertteja, ja kahden lapsen taloudessa kuormitus on valtavaa. Asialle ei kuitenkaan voi mitään, molemmat yrittävät tehdä, ja sinällään elämä onkin ihan mukavaa ja riidatonta. Valitettavasti parisuhde ei ole enää kummoinen, koska ainoat hengähdysajat päivässä on molempien pakko olla hiljaa yksin, jotta pää ei täysin hajoaisi.
Tässä tapauksessa tilanne on eri, miehellä myös ekstrovertti puoliso on kuormittava osa elämää. Introvertit taas eivät niin kuormitu toisistaan ja voivat myös olla toisilleen vertaistukena.
Argh, ikinä en haluaisi lapsia ekstrovertin kanssa, toisen Introvertin kanssa sen yhden (onneksi myös introvertti) lapsen vielä jaksaa.
Ekstrovertti kirjoitti:
Jatkan pauhaamistani. Jos mies esimerkiksi joutuu aamulla keittämään kahvia ja vaihtamaan kerran vaipan ennen töitä, hän on heti ylikuormittunut ja huokaisee tarvitsevansa tilaa hengittää, jotta voi suoriutua työpäivästään. Samalla minä tyyliin pesen hampaita samalla kun käyn vessanpytyllä. 😅
Mies haluaisi toisen lapsen. Loukkaantui verisesti, kun sanoin äsken, että toista lasta ei missään maailman nimessä tule.
Itse olen introvertti perfektionisti. Kummasti vaan lasten syntymän jälkeen on ollut PAKKO tinkiä omista vaatimuksista. Sanoisin tähän, että se sun ukkosi on vain laiska ja sinä mahdollistat sen. Lakkaa passaamasta ja vaadi miestä osallistumaan. Vaihtoehto n on että on masentunut, mutta se onkin sitten toinen tarina se.
Ei tuo kuulosta miltään introverttiudelta, vaan uupumukselta tms.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo kuulosta miltään introverttiudelta, vaan uupumukselta tms.
Eiku laiskuudelta ja itsekkyydeltä.
Alue: Aihe vapaa
Meillä ei kumpikaan keitä riisiä tehdessään etätöitä tietokoneella. Jos mieheni tuollaista pyytäisi, sanoisin, ettei onnistu. Minä en sellaista pyytäisi keltään, koska olen kiehauttanut kattilan yli milloin mitäkin.
Eri asia on, että työnjakonne vaikuttaa epäreilulta muuten. Eikö esim. päiväkotiin viemisiä tai tuomisia voi vaihdella, niin että välillä mieskin osallistuu siihen.