Lue keskustelun säännöt.
Introvertti puoliso ja lapsiperhearki - pää hajoaa
Ekstrovertti äiti
02.12.2020 |
Rakastuin mieheeni, koska hän on herkkä ja empaattinen, rauhallinen ja pohdiskeleva - siis aika introvertti tyyppi.
Esikoinen on nyt yksivuotias ja suhde on täydessä kriisissä. Mies ainakin teoriassa on feministinen ja haluaa osallistua tasavertaisesti lapsenhoitoon. Todellisuudessa hän ylikuormittuu niin pahasti töistään ja lapsenhoidosta samassa paketissa, että tarvitsee joka päivä vähintään tunnin tai kaksi työajan jälkeen "hengähtämiseen".
Minä olen ekstrovertti, enkä kuormitu kovin helposti jatkuvasta melusta ja hullunmyllystä ja moneen asiaan samaan aikaan keskittymisestä. Ei silti ole reilua, että luonne-erojen takia minä hoidan kaikki yöheräilyt (mies tarvitsee runsaasti lepoa yöllä ennen töitä...), jokaisena aamuna kaikki aamutoimet klo 6 alkaen, leikin ja hoidan koko päivän lasta, ja illalla kun mies tulee töistä klo 18, minä annan lapselle iltaruoan, teen iltapesut ja leikitän vikat riehumiset.
Mies hoitaa arjessa oikeastaan ainoastaan lapsen iltatoimet (yökkärin pukeminen ja rauhoittavien laulujen laulaminen). Hän hoitaa sen perfektionistisen tarkasti ja lapsi meneekin tämän jälkeen kiltisti nukkumaan. Itse nukuttaminen on toki minun vastuullani.
Lisäksi hän hoitaa kaupassa käynnit, mutta lähikaupassa käynnissä kestää tunti pari, koska hän hoitaa senkin perfektionistisen tarkasti, vertailee tuotteita ja liikkuu kaupassa kaikessa rauhassa.
Tällainen perfektionismi ja oman tilan tarve ei vaan sovi tähän lapsiarkeen. Minä, parjattu ekstrovertti, uuvun totaalisesti, kun teen kaiken sellaisen mikä on toiselle liian kuormittavaa ja rankkaa...
Kommentit (376)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työssäkäyvän pitäisi kaikki tehdä?? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä teitä jotka valittaa millon mistäkin,mä en ees oo tajunnu että mun elämä on teistä hirveää😂meillä mies saa joka päivä omaa aikaa,eikä se ole edes sitä pyytänyt vaan päivä menee niin..hän tulee kotiin 16.00,pelaa 20.00 asti,syö sitä ruokaa mitä oon tehnyt ja vie lapsen nukkumaan..Mä jään sit katselee vielä leffoja..saatan joskus lähteä ulos lapsen kanssa kun mies tulee töistä että saa hengähtää,eikä heti oo joku jotain kyselemässä..en ole ikinä ajatellut että tää ois ongelma😂
Koska sä et olekaan mulkku.
Meillä sama. Nyt asetelma on vaihtunut. Mun nainen on töissä ja minä hoidan lapsen ja kodin sekä ruuat. Ei tulisi kuuloonkaan rasittaa työssäkäyvää ihmistä. Sen verran tiedän työelämästä että ei ole rentoa hommaa ja ei ole reilua kaataa lisää töitä kotona työssäkäyvän päälle.
Sehän olisi ihan mulkkua toimintaa.
Mutta täällä onkin nämä mammat sellaisia että eivät tikkua ristiin laita, palstaavat vaan päivän ja kotona ei ole tehty paskaakaan, mutta vaaditaan sitä sitten työssäkäyvältä takulla.
Siitähän se kana pissii.
Noin muuten ei tarvitsisi mussuttaa sille työssäkäyvälle yhtään mistään vastuunkannoista. Se työssäkäyvä kantaa suurimman vastuun taloudellisesti.
Toki nykyään yh-pärjää vallan mainiosti ja kätevästi pääsee miehestäkin eroon, jos ei muita syitä keksi.
Talouskin voi parantua huomattavasti yh:na.
Että sellaisia aikoja elellään.
Siis mitä ihmeen työn palvontaa täällä harrastetaan? Minä olen ollut vauva vuodet kotona, sen jälkeen mies on ollut hoitovapaalla 1-2 vuoden ajan joka lapsen kohdalla. Ja kyllä minua saa silloin 'rasittaa' kotitöillä töiden jälkeen. Nehän on mun lapsia ja mun koti!!! Siis mitä ihmettä? Ei mulle työ ole mikään elämänarvo vaan lapset on, työ jos alkaa liikaa rasittaa kotielämää niin kyllä se on työ jota vähennetään siinä vaiheessa, siihen mulla on kaikki valtuudet vaikuttaa. Kukaan ei mua töihin pakota, eikä kukaan pakota tekemään niin paljon töitä että kotiin ei riitä mitään paukkuja. Se on jokaisen oma valinta. Töitä voi vähentää ja töitä voi uudelleen järjestellä kun avaa suunsa siellä töissä että nyt kuule en jaksa tällä tahdilla. Ja jos siellä työpaikalla tämä ei muutoksiin johda niin on kyllä jokaisen oma asia sitten tehdä jotain, vaihtaa työpaikkaa, hakea apua/sairaslomaa työterveyshuollosta. Mutta ei oo sillä työtä tekevällä mitään oikeutta laittaa puolisoa hoitamaan kaikkea kotona, varsinkaan silloin jos se toinen ei jaksa! Jos tämä olisi yhteinen sopimus ja kummallekin ok, niin ei muuta kuin tienaamaan sitten. Mutta, jos se kotona olevalle käy liian raskaaksi niin kyllä on silloin sen työtätekevän joustettava myös. Ja mulla ei oo mikään maailman helpoin ammatti, mutta on minun vastuulla huolehtia että jaksan olla läsnä myös kotona ja auttaa kotitöissä ja olla lasten kanssa. Uskomatonta miten jotkut palvovat töitä ja niiden tekijää. Toki jos se olisi minulle tärkeintä maailmassa niin valitsisin toisin, mutta minulle lapseni ja perheeni ovat kaikkeni.
Mene töihin siitä sitten.
Lapsen voi laittaa hoitoon vauvanakin. Tulee säästöä ja rahaa. Voitte ostaa hoitajan kotiin.
Joo, niinkuin sanoin olen töissä, mies kotona. Ei ole vauvaa vaan taapero. Tee itse kotihommia niin voisit saadakin joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole hiljaa nyt! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työssäkäyvän pitäisi kaikki tehdä?? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä teitä jotka valittaa millon mistäkin,mä en ees oo tajunnu että mun elämä on teistä hirveää😂meillä mies saa joka päivä omaa aikaa,eikä se ole edes sitä pyytänyt vaan päivä menee niin..hän tulee kotiin 16.00,pelaa 20.00 asti,syö sitä ruokaa mitä oon tehnyt ja vie lapsen nukkumaan..Mä jään sit katselee vielä leffoja..saatan joskus lähteä ulos lapsen kanssa kun mies tulee töistä että saa hengähtää,eikä heti oo joku jotain kyselemässä..en ole ikinä ajatellut että tää ois ongelma😂
Koska sä et olekaan mulkku.
Meillä sama. Nyt asetelma on vaihtunut. Mun nainen on töissä ja minä hoidan lapsen ja kodin sekä ruuat. Ei tulisi kuuloonkaan rasittaa työssäkäyvää ihmistä. Sen verran tiedän työelämästä että ei ole rentoa hommaa ja ei ole reilua kaataa lisää töitä kotona työssäkäyvän päälle.
Sehän olisi ihan mulkkua toimintaa.
Mutta täällä onkin nämä mammat sellaisia että eivät tikkua ristiin laita, palstaavat vaan päivän ja kotona ei ole tehty paskaakaan, mutta vaaditaan sitä sitten työssäkäyvältä takulla.
Siitähän se kana pissii.
Noin muuten ei tarvitsisi mussuttaa sille työssäkäyvälle yhtään mistään vastuunkannoista. Se työssäkäyvä kantaa suurimman vastuun taloudellisesti.
Toki nykyään yh-pärjää vallan mainiosti ja kätevästi pääsee miehestäkin eroon, jos ei muita syitä keksi.
Talouskin voi parantua huomattavasti yh:na.
Että sellaisia aikoja elellään.
Siis mitä ihmeen työn palvontaa täällä harrastetaan? Minä olen ollut vauva vuodet kotona, sen jälkeen mies on ollut hoitovapaalla 1-2 vuoden ajan joka lapsen kohdalla. Ja kyllä minua saa silloin 'rasittaa' kotitöillä töiden jälkeen. Nehän on mun lapsia ja mun koti!!! Siis mitä ihmettä? Ei mulle työ ole mikään elämänarvo vaan lapset on, työ jos alkaa liikaa rasittaa kotielämää niin kyllä se on työ jota vähennetään siinä vaiheessa, siihen mulla on kaikki valtuudet vaikuttaa. Kukaan ei mua töihin pakota, eikä kukaan pakota tekemään niin paljon töitä että kotiin ei riitä mitään paukkuja. Se on jokaisen oma valinta. Töitä voi vähentää ja töitä voi uudelleen järjestellä kun avaa suunsa siellä töissä että nyt kuule en jaksa tällä tahdilla. Ja jos siellä työpaikalla tämä ei muutoksiin johda niin on kyllä jokaisen oma asia sitten tehdä jotain, vaihtaa työpaikkaa, hakea apua/sairaslomaa työterveyshuollosta. Mutta ei oo sillä työtä tekevällä mitään oikeutta laittaa puolisoa hoitamaan kaikkea kotona, varsinkaan silloin jos se toinen ei jaksa! Jos tämä olisi yhteinen sopimus ja kummallekin ok, niin ei muuta kuin tienaamaan sitten. Mutta, jos se kotona olevalle käy liian raskaaksi niin kyllä on silloin sen työtätekevän joustettava myös. Ja mulla ei oo mikään maailman helpoin ammatti, mutta on minun vastuulla huolehtia että jaksan olla läsnä myös kotona ja auttaa kotitöissä ja olla lasten kanssa. Uskomatonta miten jotkut palvovat töitä ja niiden tekijää. Toki jos se olisi minulle tärkeintä maailmassa niin valitsisin toisin, mutta minulle lapseni ja perheeni ovat kaikkeni.
Luin tekstistäsi oleellisimmat. Minä minä jäkä jäkä minä minä jäkä jäkä.
Ole hiljaa ja älä todellakaan mene ainakaan itseesi. Olet niin paljon itseäsi täynnä että olla ja voi.
Millähän lailla mun pitää mennä itteeni? Ai kun jaksan tehdä niitä kotihommiakin ja hoitaa omia lapsiani töiden lisäksi? Koska huolehdin siitä että työ ei ole minulle se ykkösprioriteetti? Mielenkiintoinen kommentti, olisi ehkä kannattanut lukea kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
nuseli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommentoin vain aloitusviestin perusteella.
Jännä että sulla on miehen mielestä helppoa kotona mutta hän ei kuitenkaan jaksa niitä samoja helppoja juttuja toteuttaa?
Mun mies ei koskaan valittanut kotitöiden tekemättömyydestä tms, mutta oli joskus muutaman tunnin putkeen yksin vauvan kanssa. Sanoi tämän jälkeen että kunnioittaa nyt entistä enemmän sitä mitä teen vauvan kanssa, ei olisi ikinä ajatellut sen olevan niin rankkaa :D (toki mies siis viettää päivittäin aikaa lapsen kanssa, mutta tuo oli eka kerta kun oli pidempään yksin).
Jännä, että naisella on oikeus tästä valittaa. Ikäänkuin mies olisi ollut lomalla, jossa saa tehdä mitä haluaa. Mies on tienaamassa elantoa tekemässä asioita mitä muut haluavat, jotta teidän perhe voisi pärjätä. Jos tämän jälkeen ei saa eikä voi olla väsynyt, rouva on hyvä ja lähtee itse suorittamaan vastaavan työpäivän siinä vaiheessa, kun mies tulee kotiin lasta hoitamaan.
Aika sokea täytyy olla, mikäli ei huomaa tämän ketjun asenteellisuutta. Tiedoksi vain näille kaikille "mieheni on laiska kun ei osallistu kotitöihin" -ihmisille, että suomalainen perheellinen mies tekee tilastojen mukaan enemmän tunteja päivittäin perheensä eteen kuin hänen puolisonsa tekee.
Yhteenlaskettu ansiotyön ja kotitöiden minuuttimäärä on siis perheellisillä miehillä suurempi päivittäin kuin naisilla. Eikö tällä ole mielestänne mitään merkitystä vai ovatko miehet edelleenkin vain "laiskoja" ?
Olen eri, mutta mitä se ap:ta lohduttaa että se keskimääräinen mies tekee kotitöitä ja hoitaa lapsia? Ei hän asu keskimääräisen miehen kanssa. Ihme logiikkaa, että Tiina ei saisi valittaa kotitöistä lusmuilusta, kun kyllähän ne Outin ja Liisan ukot tekee vaikka miten paljon kotitöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika sokea täytyy olla, mikäli ei huomaa tämän ketjun asenteellisuutta. Tiedoksi vain näille kaikille "mieheni on laiska kun ei osallistu kotitöihin" -ihmisille, että suomalainen perheellinen mies tekee tilastojen mukaan enemmän tunteja päivittäin perheensä eteen kuin hänen puolisonsa tekee.
Yhteenlaskettu ansiotyön ja kotitöiden minuuttimäärä on siis perheellisillä miehillä suurempi päivittäin kuin naisilla. Eikö tällä ole mielestänne mitään merkitystä vai ovatko miehet edelleenkin vain "laiskoja" ?
Kiinnostava pointti. Voisitko linkittää tutkimuksen, olisi mielenkiintoista lukea.
Tämän jutun lopusta löydät useamman eri linkin tilastoihin:
https://www.miestentasa-arvo.fi/2019/10/22/kotityot-tasa-arvo-ja-thln-m…
Tiedän enemmän kuin te tiedätte. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia avauksia lukiessa tulee aina nostettua hattua totaali yksinhuoltajille.
Totaaliyksinhuoltaja kiittää ja kumartaa. :D
Mutta mun mielestäni yksi totaaliyksinhuoltajuuden henkisesti helpoimpia asioita on nimenomaan tämä, ettei tartte olla katkera siitä, ettei joku muu tee ns. omaa osuuttaan. Taakkani on ehkä raskas, mutta ainakaan en kanna kenenkään muun taakkaa. Meidän perheessä ei ole vapaamatkustajia. On vain minä ja lapseni.
Toisaalta jos mies käy duunissa ja tekee ylitöitäkin, niin kyllä hän on auttamatta viikonloppuvanhempi.
Ei työtätekevää saa kuormittaa millään ylimääräisellä.
Muuten voi heti parin ensimmäisen vauvakuukauden jälkeen tehdä vaihdon. Isä kotiin vauvan kanssa ja äiti menköön töihin.
Kyllä se työelämä ottaa ne realiteetit irti jaksamisesta.
Niinhän se vain on, ettei edes kaupassa jaksa välttämättä käydä tai hommata syötävääkään.
Seuraava sapuska on työpaikan lounastiloilla tai aamulla kaupan kautta töihin.
Tämä on sitä työelämän arkea nykyään kun ihmisistä tiristetään ihan kaikki jaksaminen irti.
Ole vuosi vauvan kanssa kotona ja kommentoi uudestaan, miten rankkaa työnteko on, niin kommenttisi on vakavasti otettava.
Olen ollut yhteensä neljä vuotta. Esikoisen kanssa heti synnäriltä suoraan hommiin kotiin. Vaimo jäi kursittavaksi tehohoitoon. Kolme vuotta kotona, tulot tippui reilusti.
Kaikenlainen nostelu oli vaimolta kielletty, myös vauvan nostelu.
Kelpasi sitten töihin toimistohommiin entiselle työpaikalle.
Vedin kolmevuotta vauvasta taaperoon.
Sitten toisen lapsen kanssa olin vuoden ja helposti.
Kyse on tehokkuudesta. Sitä samaa mitä työelämässä vaaditaan. Se että kykenet tekemään kaksi asiaa yhdellä iskulla. Ei palstailua ei viihdettä.
Samalla kun tekee ruokaa ja vauva nukkuu päiväunia, voi hyvin siivota.
Kun siivoaa vähän kokoajan, niin kokonaiskuormitus vähenee. On aina siistiä.
Kauppareissut voi yhdistää puistoiluihin. Vauvalle neljätuntia ulkoilua päivässä minimissään.
Aamulla pari ja päiväunien jälkeen toiset pari.
Voi nukahtaa vaunuihin ja kauppareissu samalla tip top hopi hopi.
Nämä kaikki aikataulutettuna armeijan tehokkuudella. Oma vaimo on aina kehunut minua ja totesi että ei itse osaa olla yhtä hyvä äiti kuin minä olin.
Ensimmäisen kolmen vuoden aikana oli myös oheistoimintaa kuten vauvauinteja jne kahvilatoimintaa.
Ei autoa.
Ei hissiä neljänteen kerrokseen. Kaiken kannoin ja kaiken tein ilman ongelmia. Vaimo ei olisi fyysisestikään kyennyt siihen.
Otin revanssin toisen lapsen kanssa. Ajattelin että tällä kertaa saa sitten olla itse enemmän, mutta vuoden tosiaan olin. Vähän rennommin otin ja auto oli jo apuna tällä kertaa.
Paljon helpompaa autolla ja omakotitalossa. Ei rappusia ja oma piha missä voi leikkiä ja ulkoilla...
Pääsin ensimmäisen lapsen kanssa myös huippukuntoon, kun sain treenata aina päiväunien aikana. Eihän kokoaikaa voi käyttää siivoiluun, kun on niin vatun tehokas jätkä kuten minä olen.
Toki siinä ohessa voi lukea kirjan jos toisenkin.
Olen tosi ylpeä taidoistani ja neuvoni teille amatööreillehän on aikataulutus ja sen toteutus.
Kyse on pitkälti omasta tahdosta.
Miten musta tuntuu, että tämä on tapahtunut satumaailmassa?
Vaikka olisi totta, niin mua naurattaa kohta "Samalla kun tekee ruokaa ja vauva nukkuu päiväunia, voi hyvin siivota." Mun vauva alkoi nukkua niin pitkiä päiväunia, että ruokaa ehti tehdä, vasta 1v 2kk iässä. (Yöt nukkui läpi hyvin pienestä, päiväunia vain surkeissa, epäluotettavissa pätkissä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika sokea täytyy olla, mikäli ei huomaa tämän ketjun asenteellisuutta. Tiedoksi vain näille kaikille "mieheni on laiska kun ei osallistu kotitöihin" -ihmisille, että suomalainen perheellinen mies tekee tilastojen mukaan enemmän tunteja päivittäin perheensä eteen kuin hänen puolisonsa tekee.
Yhteenlaskettu ansiotyön ja kotitöiden minuuttimäärä on siis perheellisillä miehillä suurempi päivittäin kuin naisilla. Eikö tällä ole mielestänne mitään merkitystä vai ovatko miehet edelleenkin vain "laiskoja" ?
Kiinnostava pointti. Voisitko linkittää tutkimuksen, olisi mielenkiintoista lukea.
Tämän jutun lopusta löydät useamman eri linkin tilastoihin:
https://www.miestentasa-arvo.fi/2019/10/22/kotityot-tasa-arvo-ja-thln-m…
"Miehillä on yli elämänvaiheiden 5–7 tuntia enemmän vapaa-aikaa viikossa kuin naisilla. Vapaa-ajan menetys pienten lasten perheissä koskee etenkin naisia. Miehillä kotityön määrä lisääntyy, mutta samalla vapaa-ajan harrastuksia on edelleen runsaasti. Kotiin lasta hoitamaan jäävillä 30–39 -vuotiailla isillä on aikaa vapaa-ajan harrastuksille, mikä ei useinkaan ole mahdollista äideille. Ensimmäisen lapsen hankinnan jälkeen paljon kasvanut kotityön määrä jää myös naisilla pysyvästi varsin korkealle tasolle. Lapsen hankinta muuttaa pysyvästi ajankäyttöä. Vapaa-aikaa tulee lisää, mutta se ei selity kotityön vähenemisenä, vaan pikemminkin työmarkkinoilta poistumisella.!
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/72776/Selv20…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nuseli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommentoin vain aloitusviestin perusteella.
Jännä että sulla on miehen mielestä helppoa kotona mutta hän ei kuitenkaan jaksa niitä samoja helppoja juttuja toteuttaa?
Mun mies ei koskaan valittanut kotitöiden tekemättömyydestä tms, mutta oli joskus muutaman tunnin putkeen yksin vauvan kanssa. Sanoi tämän jälkeen että kunnioittaa nyt entistä enemmän sitä mitä teen vauvan kanssa, ei olisi ikinä ajatellut sen olevan niin rankkaa :D (toki mies siis viettää päivittäin aikaa lapsen kanssa, mutta tuo oli eka kerta kun oli pidempään yksin).
Jännä, että naisella on oikeus tästä valittaa. Ikäänkuin mies olisi ollut lomalla, jossa saa tehdä mitä haluaa. Mies on tienaamassa elantoa tekemässä asioita mitä muut haluavat, jotta teidän perhe voisi pärjätä. Jos tämän jälkeen ei saa eikä voi olla väsynyt, rouva on hyvä ja lähtee itse suorittamaan vastaavan työpäivän siinä vaiheessa, kun mies tulee kotiin lasta hoitamaan.
Aika sokea täytyy olla, mikäli ei huomaa tämän ketjun asenteellisuutta. Tiedoksi vain näille kaikille "mieheni on laiska kun ei osallistu kotitöihin" -ihmisille, että suomalainen perheellinen mies tekee tilastojen mukaan enemmän tunteja päivittäin perheensä eteen kuin hänen puolisonsa tekee.
Yhteenlaskettu ansiotyön ja kotitöiden minuuttimäärä on siis perheellisillä miehillä suurempi päivittäin kuin naisilla. Eikö tällä ole mielestänne mitään merkitystä vai ovatko miehet edelleenkin vain "laiskoja" ?
Olen eri, mutta mitä se ap:ta lohduttaa että se keskimääräinen mies tekee kotitöitä ja hoitaa lapsia? Ei hän asu keskimääräisen miehen kanssa. Ihme logiikkaa, että Tiina ei saisi valittaa kotitöistä lusmuilusta, kun kyllähän ne Outin ja Liisan ukot tekee vaikka miten paljon kotitöitä.
Ap saa tietenkin valittaa ihan mistä haluaa, mutta tämänlaista keskustelua käydessä on hyvä pitää myös suhteellisuudentaju mielessä. On selvää että aloituksen tyylinen "miehet ovat laiskoja" narratiivi elää ja voi hyvin Suomessa siitäkin huolimatta, että tämän pohjaksi ei ole esittää minkäänlaista todistusaineistoa.
Koko käsitys miesten laiskuudesta perustuu siis pelkkiin ennakkoluuloihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia avauksia lukiessa tulee aina nostettua hattua totaali yksinhuoltajille.
Totaaliyksinhuoltaja kiittää ja kumartaa. :D
Mutta mun mielestäni yksi totaaliyksinhuoltajuuden henkisesti helpoimpia asioita on nimenomaan tämä, ettei tartte olla katkera siitä, ettei joku muu tee ns. omaa osuuttaan. Taakkani on ehkä raskas, mutta ainakaan en kanna kenenkään muun taakkaa. Meidän perheessä ei ole vapaamatkustajia. On vain minä ja lapseni.
Toisaalta jos mies käy duunissa ja tekee ylitöitäkin, niin kyllä hän on auttamatta viikonloppuvanhempi.
Ei työtätekevää saa kuormittaa millään ylimääräisellä.
Muuten voi heti parin ensimmäisen vauvakuukauden jälkeen tehdä vaihdon. Isä kotiin vauvan kanssa ja äiti menköön töihin.
Kyllä se työelämä ottaa ne realiteetit irti jaksamisesta.
Niinhän se vain on, ettei edes kaupassa jaksa välttämättä käydä tai hommata syötävääkään.
Seuraava sapuska on työpaikan lounastiloilla tai aamulla kaupan kautta töihin.
Tämä on sitä työelämän arkea nykyään kun ihmisistä tiristetään ihan kaikki jaksaminen irti.
Ole vuosi vauvan kanssa kotona ja kommentoi uudestaan, miten rankkaa työnteko on, niin kommenttisi on vakavasti otettava.
Tältä menee pohja siinä, että vauva-arjen alle tyyliin kuollaan ja työnteko on leikkiä - silti niitä lapsia tehdään lisää, vaikka vaihtoehto olisi olla siellä töissä. Usein vielä putkeen, että pääsee takaisin kotiin. Miten selitätte tämän?
Eihän se, että työ on kevyempää kuin vauva- arki, tarkoita, että vauva-arki olisi kuolettavan kamalaa. Mulla ainakin vauvan kanssa kotona oli ihan OK, MUTTA joka ikisen päivän jälkeen olin kyllä ihan kuitti. Paljon väsyneempi kuin nyt töihin palanneena olen päivän jälkeen.
Siksi on aikamoisen epäreilua vaatia, että rankempaa työtä tekevän (= kotona olevan) osapuolen pitäisi hoitaa vielä illatkin.
Lapsia tehdään usein lisää lyhyellä ikäerolla, koska halutaan hoitaa se savotta kerralla alta pois / halutaan sisarukset lyhyellä ikäerolla. Ei niinkään siksi, että haluttaisiin vietää vuosikausia kotona.
Vierailija kirjoitti:
nuseli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommentoin vain aloitusviestin perusteella.
Jännä että sulla on miehen mielestä helppoa kotona mutta hän ei kuitenkaan jaksa niitä samoja helppoja juttuja toteuttaa?
Mun mies ei koskaan valittanut kotitöiden tekemättömyydestä tms, mutta oli joskus muutaman tunnin putkeen yksin vauvan kanssa. Sanoi tämän jälkeen että kunnioittaa nyt entistä enemmän sitä mitä teen vauvan kanssa, ei olisi ikinä ajatellut sen olevan niin rankkaa :D (toki mies siis viettää päivittäin aikaa lapsen kanssa, mutta tuo oli eka kerta kun oli pidempään yksin).
Jännä, että naisella on oikeus tästä valittaa. Ikäänkuin mies olisi ollut lomalla, jossa saa tehdä mitä haluaa. Mies on tienaamassa elantoa tekemässä asioita mitä muut haluavat, jotta teidän perhe voisi pärjätä. Jos tämän jälkeen ei saa eikä voi olla väsynyt, rouva on hyvä ja lähtee itse suorittamaan vastaavan työpäivän siinä vaiheessa, kun mies tulee kotiin lasta hoitamaan.
Aika sokea täytyy olla, mikäli ei huomaa tämän ketjun asenteellisuutta. Tiedoksi vain näille kaikille "mieheni on laiska kun ei osallistu kotitöihin" -ihmisille, että suomalainen perheellinen mies tekee tilastojen mukaan enemmän tunteja päivittäin perheensä eteen kuin hänen puolisonsa tekee.
Yhteenlaskettu ansiotyön ja kotitöiden minuuttimäärä on siis perheellisillä miehillä suurempi päivittäin kuin naisilla. Eikö tällä ole mielestänne mitään merkitystä vai ovatko miehet edelleenkin vain "laiskoja" ?
Tää on kyllä totta vaan jos kaljanjuonti lasketaan nuihin minuuttimääriin :D en kyllä usko nuita tutkimustuloksia kyllä, yhdessäkään mun tuntemassa perheessä ei kotityöt ole miehen harteilla juuri millään muotoa. Lasten jutut hoitaa äiti ja mies menee omia menojaan miten lystää. Sitähän se on, niinkuin ap:lläkin. Miestä ei saa rasittaa töiden jälkeen mitenkään kun on niin väsynyt. Kumma miten ne äidit sitten työelämään palatessaan hoitaa edelleen ne kaikki vanhat hommat lapsiin ja kotiin liittyen plus sen työn. Ei oo silloin mahdollista että nainen ei jaksais kun hei, sehän tekee vaan jotain 'naistentöitä' hoitoalalla tai jotain, miehen työ on puolestaan niin vaativaa ettei töiden jälkeen jaksa kuin pelata ja käydä kavereiden kanssa kaljalla kun mieshän sentään tekee tärkeitä tietokonejuttuja töissä ja saa juoda kahvinsa kahvitunnilla ja syödä ruokansa ruokatunnilla koska hänellä on oikeus. Mitenhän sillä vaimolla? Niin eihän se töissä ehdi juoda kahveja kun potilaat odottaa ja kotona odottaa ne lapset ja kotityöt. Mutta antakaa miesten nyt levätä kun ne on ollut hei töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän enemmän kuin te tiedätte. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia avauksia lukiessa tulee aina nostettua hattua totaali yksinhuoltajille.
Totaaliyksinhuoltaja kiittää ja kumartaa. :D
Mutta mun mielestäni yksi totaaliyksinhuoltajuuden henkisesti helpoimpia asioita on nimenomaan tämä, ettei tartte olla katkera siitä, ettei joku muu tee ns. omaa osuuttaan. Taakkani on ehkä raskas, mutta ainakaan en kanna kenenkään muun taakkaa. Meidän perheessä ei ole vapaamatkustajia. On vain minä ja lapseni.
Toisaalta jos mies käy duunissa ja tekee ylitöitäkin, niin kyllä hän on auttamatta viikonloppuvanhempi.
Ei työtätekevää saa kuormittaa millään ylimääräisellä.
Muuten voi heti parin ensimmäisen vauvakuukauden jälkeen tehdä vaihdon. Isä kotiin vauvan kanssa ja äiti menköön töihin.
Kyllä se työelämä ottaa ne realiteetit irti jaksamisesta.
Niinhän se vain on, ettei edes kaupassa jaksa välttämättä käydä tai hommata syötävääkään.
Seuraava sapuska on työpaikan lounastiloilla tai aamulla kaupan kautta töihin.
Tämä on sitä työelämän arkea nykyään kun ihmisistä tiristetään ihan kaikki jaksaminen irti.
Ole vuosi vauvan kanssa kotona ja kommentoi uudestaan, miten rankkaa työnteko on, niin kommenttisi on vakavasti otettava.
Olen ollut yhteensä neljä vuotta. Esikoisen kanssa heti synnäriltä suoraan hommiin kotiin. Vaimo jäi kursittavaksi tehohoitoon. Kolme vuotta kotona, tulot tippui reilusti.
Kaikenlainen nostelu oli vaimolta kielletty, myös vauvan nostelu.
Kelpasi sitten töihin toimistohommiin entiselle työpaikalle.
Vedin kolmevuotta vauvasta taaperoon.
Sitten toisen lapsen kanssa olin vuoden ja helposti.
Kyse on tehokkuudesta. Sitä samaa mitä työelämässä vaaditaan. Se että kykenet tekemään kaksi asiaa yhdellä iskulla. Ei palstailua ei viihdettä.
Samalla kun tekee ruokaa ja vauva nukkuu päiväunia, voi hyvin siivota.
Kun siivoaa vähän kokoajan, niin kokonaiskuormitus vähenee. On aina siistiä.
Kauppareissut voi yhdistää puistoiluihin. Vauvalle neljätuntia ulkoilua päivässä minimissään.
Aamulla pari ja päiväunien jälkeen toiset pari.
Voi nukahtaa vaunuihin ja kauppareissu samalla tip top hopi hopi.
Nämä kaikki aikataulutettuna armeijan tehokkuudella. Oma vaimo on aina kehunut minua ja totesi että ei itse osaa olla yhtä hyvä äiti kuin minä olin.
Ensimmäisen kolmen vuoden aikana oli myös oheistoimintaa kuten vauvauinteja jne kahvilatoimintaa.
Ei autoa.
Ei hissiä neljänteen kerrokseen. Kaiken kannoin ja kaiken tein ilman ongelmia. Vaimo ei olisi fyysisestikään kyennyt siihen.
Otin revanssin toisen lapsen kanssa. Ajattelin että tällä kertaa saa sitten olla itse enemmän, mutta vuoden tosiaan olin. Vähän rennommin otin ja auto oli jo apuna tällä kertaa.
Paljon helpompaa autolla ja omakotitalossa. Ei rappusia ja oma piha missä voi leikkiä ja ulkoilla...
Pääsin ensimmäisen lapsen kanssa myös huippukuntoon, kun sain treenata aina päiväunien aikana. Eihän kokoaikaa voi käyttää siivoiluun, kun on niin vatun tehokas jätkä kuten minä olen.
Toki siinä ohessa voi lukea kirjan jos toisenkin.
Olen tosi ylpeä taidoistani ja neuvoni teille amatööreillehän on aikataulutus ja sen toteutus.
Kyse on pitkälti omasta tahdosta.
Miten musta tuntuu, että tämä on tapahtunut satumaailmassa?
Vaikka olisi totta, niin mua naurattaa kohta "Samalla kun tekee ruokaa ja vauva nukkuu päiväunia, voi hyvin siivota." Mun vauva alkoi nukkua niin pitkiä päiväunia, että ruokaa ehti tehdä, vasta 1v 2kk iässä. (Yöt nukkui läpi hyvin pienestä, päiväunia vain surkeissa, epäluotettavissa pätkissä.)
Vaunuissa nukkuminen huvittaa myös. :D Ei meidän vauva nukkunut koskaan vaunuissa, ihmettelin miten muut mammat kävi yhdessä jollain vaunulenkeillä. Minä kannoin naama punaisena karjuvaa vauvaa toisella kädellä ja toisella puskin vaunuja eteenpäin. Sitten lopetin sen hulluuden, vaikka tuli sanomista ympäriltä.
Tiedän enemmän kuin te tiedätte. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia avauksia lukiessa tulee aina nostettua hattua totaali yksinhuoltajille.
Totaaliyksinhuoltaja kiittää ja kumartaa. :D
Mutta mun mielestäni yksi totaaliyksinhuoltajuuden henkisesti helpoimpia asioita on nimenomaan tämä, ettei tartte olla katkera siitä, ettei joku muu tee ns. omaa osuuttaan. Taakkani on ehkä raskas, mutta ainakaan en kanna kenenkään muun taakkaa. Meidän perheessä ei ole vapaamatkustajia. On vain minä ja lapseni.
Toisaalta jos mies käy duunissa ja tekee ylitöitäkin, niin kyllä hän on auttamatta viikonloppuvanhempi.
Ei työtätekevää saa kuormittaa millään ylimääräisellä.
Muuten voi heti parin ensimmäisen vauvakuukauden jälkeen tehdä vaihdon. Isä kotiin vauvan kanssa ja äiti menköön töihin.
Kyllä se työelämä ottaa ne realiteetit irti jaksamisesta.
Niinhän se vain on, ettei edes kaupassa jaksa välttämättä käydä tai hommata syötävääkään.
Seuraava sapuska on työpaikan lounastiloilla tai aamulla kaupan kautta töihin.
Tämä on sitä työelämän arkea nykyään kun ihmisistä tiristetään ihan kaikki jaksaminen irti.
Ole vuosi vauvan kanssa kotona ja kommentoi uudestaan, miten rankkaa työnteko on, niin kommenttisi on vakavasti otettava.
Olen ollut yhteensä neljä vuotta. Esikoisen kanssa heti synnäriltä suoraan hommiin kotiin. Vaimo jäi kursittavaksi tehohoitoon. Kolme vuotta kotona, tulot tippui reilusti.
Kaikenlainen nostelu oli vaimolta kielletty, myös vauvan nostelu.
Kelpasi sitten töihin toimistohommiin entiselle työpaikalle.
Vedin kolmevuotta vauvasta taaperoon.
Sitten toisen lapsen kanssa olin vuoden ja helposti.
Kyse on tehokkuudesta. Sitä samaa mitä työelämässä vaaditaan. Se että kykenet tekemään kaksi asiaa yhdellä iskulla. Ei palstailua ei viihdettä.
Samalla kun tekee ruokaa ja vauva nukkuu päiväunia, voi hyvin siivota.
Kun siivoaa vähän kokoajan, niin kokonaiskuormitus vähenee. On aina siistiä.
Kauppareissut voi yhdistää puistoiluihin. Vauvalle neljätuntia ulkoilua päivässä minimissään.
Aamulla pari ja päiväunien jälkeen toiset pari.
Voi nukahtaa vaunuihin ja kauppareissu samalla tip top hopi hopi.
Nämä kaikki aikataulutettuna armeijan tehokkuudella. Oma vaimo on aina kehunut minua ja totesi että ei itse osaa olla yhtä hyvä äiti kuin minä olin.
Ensimmäisen kolmen vuoden aikana oli myös oheistoimintaa kuten vauvauinteja jne kahvilatoimintaa.
Ei autoa.
Ei hissiä neljänteen kerrokseen. Kaiken kannoin ja kaiken tein ilman ongelmia. Vaimo ei olisi fyysisestikään kyennyt siihen.
Otin revanssin toisen lapsen kanssa. Ajattelin että tällä kertaa saa sitten olla itse enemmän, mutta vuoden tosiaan olin. Vähän rennommin otin ja auto oli jo apuna tällä kertaa.
Paljon helpompaa autolla ja omakotitalossa. Ei rappusia ja oma piha missä voi leikkiä ja ulkoilla...
Pääsin ensimmäisen lapsen kanssa myös huippukuntoon, kun sain treenata aina päiväunien aikana. Eihän kokoaikaa voi käyttää siivoiluun, kun on niin vatun tehokas jätkä kuten minä olen.
Toki siinä ohessa voi lukea kirjan jos toisenkin.
Olen tosi ylpeä taidoistani ja neuvoni teille amatööreillehän on aikataulutus ja sen toteutus.
Kyse on pitkälti omasta tahdosta.
Kiva kirjoitus mutta lisäisin, että kyse on myös fyysisistä voimista, tästä sen oikein hoksasin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihtakaa miehesi kanssa osia. Mene sinä töihin ja introvertti ukkos välttää turhan kuormittumisen jäämällä kotiin lapsen kanssa, ja kun tulee yöheräämisiä, saa miehesi hoitaa ne ja valvoa, leikittää, ruokkia ja viihdyttää lasta seuraavan päivän. Ja sinä sitten työpäivän jälkeen kun astut ovesta sisään, vaihdat helposti vanhemman rooliin oli työpäivä millainen tahansa. Etkä tarvitse omaa aikaa.
En itse pystyisi olemaan tuollaisen miehen kanssa, koska oon itse pahasti ylikuormittuva, tarvitsisin omaa aikaa ja tilaa ja haluaisin kovasti nukkua yöni. Kun töihin menen, katson että työmatkoihin menee tarvitsemani siirtymäaika työn ja kodin välillä, en todellakaan jaksaisi hypätä työmaalta keskelle kodin jatkuvaa sekasortoa. Nyt oon kotona lasten kanssa ja valvon jos yöllä valvotaan. Mies lorvii päivät työpaikalla ja illat raksalla. Olisi oikeasti kiva tietää millaista olisi, jos ei kuormittuisi jatkuvasta hälinästä eikä tarvitsisi omaa tilaa kuin max paskalla istuessaan jos nyt silloinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika sokea täytyy olla, mikäli ei huomaa tämän ketjun asenteellisuutta. Tiedoksi vain näille kaikille "mieheni on laiska kun ei osallistu kotitöihin" -ihmisille, että suomalainen perheellinen mies tekee tilastojen mukaan enemmän tunteja päivittäin perheensä eteen kuin hänen puolisonsa tekee.
Yhteenlaskettu ansiotyön ja kotitöiden minuuttimäärä on siis perheellisillä miehillä suurempi päivittäin kuin naisilla. Eikö tällä ole mielestänne mitään merkitystä vai ovatko miehet edelleenkin vain "laiskoja" ?
Kiinnostava pointti. Voisitko linkittää tutkimuksen, olisi mielenkiintoista lukea.
Tämän jutun lopusta löydät useamman eri linkin tilastoihin:
https://www.miestentasa-arvo.fi/2019/10/22/kotityot-tasa-arvo-ja-thln-m…
"Miehillä on yli elämänvaiheiden 5–7 tuntia enemmän vapaa-aikaa viikossa kuin naisilla. Vapaa-ajan menetys pienten lasten perheissä koskee etenkin naisia. Miehillä kotityön määrä lisääntyy, mutta samalla vapaa-ajan harrastuksia on edelleen runsaasti. Kotiin lasta hoitamaan jäävillä 30–39 -vuotiailla isillä on aikaa vapaa-ajan harrastuksille, mikä ei useinkaan ole mahdollista äideille. Ensimmäisen lapsen hankinnan jälkeen paljon kasvanut kotityön määrä jää myös naisilla pysyvästi varsin korkealle tasolle. Lapsen hankinta muuttaa pysyvästi ajankäyttöä. Vapaa-aikaa tulee lisää, mutta se ei selity kotityön vähenemisenä, vaan pikemminkin työmarkkinoilta poistumisella.!
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/72776/Selv20…
Tässä näkyy hyvin se oletus että työssäkäyvän vapaa-aikaa ajatellaan jotenkin arvokkaampana kuin kotona olevan. Ihan kuin työssäkäyvä siis ansaitsisi enemmän vapaa-aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
nuseli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommentoin vain aloitusviestin perusteella.
Jännä että sulla on miehen mielestä helppoa kotona mutta hän ei kuitenkaan jaksa niitä samoja helppoja juttuja toteuttaa?
Mun mies ei koskaan valittanut kotitöiden tekemättömyydestä tms, mutta oli joskus muutaman tunnin putkeen yksin vauvan kanssa. Sanoi tämän jälkeen että kunnioittaa nyt entistä enemmän sitä mitä teen vauvan kanssa, ei olisi ikinä ajatellut sen olevan niin rankkaa :D (toki mies siis viettää päivittäin aikaa lapsen kanssa, mutta tuo oli eka kerta kun oli pidempään yksin).
Jännä, että naisella on oikeus tästä valittaa. Ikäänkuin mies olisi ollut lomalla, jossa saa tehdä mitä haluaa. Mies on tienaamassa elantoa tekemässä asioita mitä muut haluavat, jotta teidän perhe voisi pärjätä. Jos tämän jälkeen ei saa eikä voi olla väsynyt, rouva on hyvä ja lähtee itse suorittamaan vastaavan työpäivän siinä vaiheessa, kun mies tulee kotiin lasta hoitamaan.
Aika sokea täytyy olla, mikäli ei huomaa tämän ketjun asenteellisuutta. Tiedoksi vain näille kaikille "mieheni on laiska kun ei osallistu kotitöihin" -ihmisille, että suomalainen perheellinen mies tekee tilastojen mukaan enemmän tunteja päivittäin perheensä eteen kuin hänen puolisonsa tekee.
Yhteenlaskettu ansiotyön ja kotitöiden minuuttimäärä on siis perheellisillä miehillä suurempi päivittäin kuin naisilla. Eikö tällä ole mielestänne mitään merkitystä vai ovatko miehet edelleenkin vain "laiskoja" ?
Tuon linkitetyn artikkelin lähteiden perusteella naisilla on kyllä erityisesti pikkulapsiperheissä merkittävästi vähemmän "puhdasta vapaa-aikaa", kuin miehillä. Eli edelleen kiinnostaisi lähde sille, että miehillä on vähemmän vapaa-aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nuseli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommentoin vain aloitusviestin perusteella.
Jännä että sulla on miehen mielestä helppoa kotona mutta hän ei kuitenkaan jaksa niitä samoja helppoja juttuja toteuttaa?
Mun mies ei koskaan valittanut kotitöiden tekemättömyydestä tms, mutta oli joskus muutaman tunnin putkeen yksin vauvan kanssa. Sanoi tämän jälkeen että kunnioittaa nyt entistä enemmän sitä mitä teen vauvan kanssa, ei olisi ikinä ajatellut sen olevan niin rankkaa :D (toki mies siis viettää päivittäin aikaa lapsen kanssa, mutta tuo oli eka kerta kun oli pidempään yksin).
Jännä, että naisella on oikeus tästä valittaa. Ikäänkuin mies olisi ollut lomalla, jossa saa tehdä mitä haluaa. Mies on tienaamassa elantoa tekemässä asioita mitä muut haluavat, jotta teidän perhe voisi pärjätä. Jos tämän jälkeen ei saa eikä voi olla väsynyt, rouva on hyvä ja lähtee itse suorittamaan vastaavan työpäivän siinä vaiheessa, kun mies tulee kotiin lasta hoitamaan.
Aika sokea täytyy olla, mikäli ei huomaa tämän ketjun asenteellisuutta. Tiedoksi vain näille kaikille "mieheni on laiska kun ei osallistu kotitöihin" -ihmisille, että suomalainen perheellinen mies tekee tilastojen mukaan enemmän tunteja päivittäin perheensä eteen kuin hänen puolisonsa tekee.
Yhteenlaskettu ansiotyön ja kotitöiden minuuttimäärä on siis perheellisillä miehillä suurempi päivittäin kuin naisilla. Eikö tällä ole mielestänne mitään merkitystä vai ovatko miehet edelleenkin vain "laiskoja" ?
Tuon linkitetyn artikkelin lähteiden perusteella naisilla on kyllä erityisesti pikkulapsiperheissä merkittävästi vähemmän "puhdasta vapaa-aikaa", kuin miehillä. Eli edelleen kiinnostaisi lähde sille, että miehillä on vähemmän vapaa-aikaa?
Miesten mielestä naisten vapaa-aikaan kuuluu lastenhoito ja siivoaminen. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika sokea täytyy olla, mikäli ei huomaa tämän ketjun asenteellisuutta. Tiedoksi vain näille kaikille "mieheni on laiska kun ei osallistu kotitöihin" -ihmisille, että suomalainen perheellinen mies tekee tilastojen mukaan enemmän tunteja päivittäin perheensä eteen kuin hänen puolisonsa tekee.
Yhteenlaskettu ansiotyön ja kotitöiden minuuttimäärä on siis perheellisillä miehillä suurempi päivittäin kuin naisilla. Eikö tällä ole mielestänne mitään merkitystä vai ovatko miehet edelleenkin vain "laiskoja" ?
Kiinnostava pointti. Voisitko linkittää tutkimuksen, olisi mielenkiintoista lukea.
Tämän jutun lopusta löydät useamman eri linkin tilastoihin:
https://www.miestentasa-arvo.fi/2019/10/22/kotityot-tasa-arvo-ja-thln-m…
"Miehillä on yli elämänvaiheiden 5–7 tuntia enemmän vapaa-aikaa viikossa kuin naisilla. Vapaa-ajan menetys pienten lasten perheissä koskee etenkin naisia. Miehillä kotityön määrä lisääntyy, mutta samalla vapaa-ajan harrastuksia on edelleen runsaasti. Kotiin lasta hoitamaan jäävillä 30–39 -vuotiailla isillä on aikaa vapaa-ajan harrastuksille, mikä ei useinkaan ole mahdollista äideille. Ensimmäisen lapsen hankinnan jälkeen paljon kasvanut kotityön määrä jää myös naisilla pysyvästi varsin korkealle tasolle. Lapsen hankinta muuttaa pysyvästi ajankäyttöä. Vapaa-aikaa tulee lisää, mutta se ei selity kotityön vähenemisenä, vaan pikemminkin työmarkkinoilta poistumisella.!
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/72776/Selv20…
Pysyvästi? Nepsylapsen onnistuneesti maailmalle saatelleena, perhevuosina kotitöitä oli ihan helvetisti, anteeksi suoruuteni. Puoliso sairastui, joten vedin vuosia pulkkaa yksin. Hän kuitenkin kuntoutui hiljalleen, ja nyt, kun ollaan jo kaksin, ei kahden aikuisen taloudessa ole nimeksikään kotitöitä edelliseen elämään (20-vuotiskauteen) verrattuna. Miksi ja miten kotityön määrä jää pysyvästi korkealle tasolle, vai lopetettiinko tarkastelu lasten asuessa edelleen kotona? Nyt ei jaksa yhtään asiatekstiä...menen päikkäreille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika sokea täytyy olla, mikäli ei huomaa tämän ketjun asenteellisuutta. Tiedoksi vain näille kaikille "mieheni on laiska kun ei osallistu kotitöihin" -ihmisille, että suomalainen perheellinen mies tekee tilastojen mukaan enemmän tunteja päivittäin perheensä eteen kuin hänen puolisonsa tekee.
Yhteenlaskettu ansiotyön ja kotitöiden minuuttimäärä on siis perheellisillä miehillä suurempi päivittäin kuin naisilla. Eikö tällä ole mielestänne mitään merkitystä vai ovatko miehet edelleenkin vain "laiskoja" ?
Kiinnostava pointti. Voisitko linkittää tutkimuksen, olisi mielenkiintoista lukea.
Tämän jutun lopusta löydät useamman eri linkin tilastoihin:
https://www.miestentasa-arvo.fi/2019/10/22/kotityot-tasa-arvo-ja-thln-m…
"Miehillä on yli elämänvaiheiden 5–7 tuntia enemmän vapaa-aikaa viikossa kuin naisilla. Vapaa-ajan menetys pienten lasten perheissä koskee etenkin naisia. Miehillä kotityön määrä lisääntyy, mutta samalla vapaa-ajan harrastuksia on edelleen runsaasti. Kotiin lasta hoitamaan jäävillä 30–39 -vuotiailla isillä on aikaa vapaa-ajan harrastuksille, mikä ei useinkaan ole mahdollista äideille. Ensimmäisen lapsen hankinnan jälkeen paljon kasvanut kotityön määrä jää myös naisilla pysyvästi varsin korkealle tasolle. Lapsen hankinta muuttaa pysyvästi ajankäyttöä. Vapaa-aikaa tulee lisää, mutta se ei selity kotityön vähenemisenä, vaan pikemminkin työmarkkinoilta poistumisella.!
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/72776/Selv20…
Pysyvästi? Nepsylapsen onnistuneesti maailmalle saatelleena, perhevuosina kotitöitä oli ihan helvetisti, anteeksi suoruuteni. Puoliso sairastui, joten vedin vuosia pulkkaa yksin. Hän kuitenkin kuntoutui hiljalleen, ja nyt, kun ollaan jo kaksin, ei kahden aikuisen taloudessa ole nimeksikään kotitöitä edelliseen elämään (20-vuotiskauteen) verrattuna. Miksi ja miten kotityön määrä jää pysyvästi korkealle tasolle, vai lopetettiinko tarkastelu lasten asuessa edelleen kotona? Nyt ei jaksa yhtään asiatekstiä...menen päikkäreille.
Sinä et yksilönä hirveästi muuta tilastoja. Menehän päikkäreille.
Se, että työ lasketaan mukaan nuihin kotihommiin on kyllä aika huvittavaa. Entä kun kummatkin ovat töissä? Voisin kuvitella että tällöin moni nainen tekee niitä kotihommia 24/7. Mies vain sen työpäivän ajan ja ehkä 1 tunti viikossa imurointi/renkaiden vaihto tai muuta vastaavaa.
Kaikki tsempit ja sympatiat aloittajalle. Tiedän tasan, miltä sinusta tuntuu. Meillä lapsi on jo koululainen ja asiat nyt mukavasti mallillaan, mutta pikkulapsivuodet olivat introvertille, järjestelmälliselle miehelleni tosi raskaita.
Ja minulle vielä hlvetin paljon raskaampia, sillä vastasin käytännössä lähes yksin koko puljun pyörittämisestä. Mies pesi ja lajitteli pyykin, sillä silloin hän voi hyvällä syyllä vetäytyä tunniksi kellariin kodinhoitohuoneeseen itsekseen. Yöheräilyt, leikkimiset, ulkoilut, ruokailut... Kaiken muun hoidin minä ja kyllä, olen vieläkin vähän katkera. En muista, valvoiko mies ikinä lapsen kanssa yöllä, sillä kuten ap kirjoitti, myös minun introvertti puolisoni tarvitsee paljon unta.
Totta kai tiesin, että mies vaatii sosiaalisista tilanteista ja esimerkiksi työpäivästä toipumiseen huomattavasti enemmän aikaa kuin minä ja tiesin senkin, että ei hän ole luonteeltaan mikään lattialla konttaava peuhaaja ja lastenviihdyttäjä. Silti oli jonkinlainen järkytys, kuinka epätasa-arvoista vanhemmuus on ja kuinka meidän perheeseen muodostoi kaksi tiimiä: minä ja lapsi ja isä, joka ei jaksanut tai halunnut osallistua tai lähteä koskaan minnekään. En muista, että hän kertaakaan olisi käynyt lapsen kanssa esimerkiksi leikkipuistossa. Uskomatonta, mutta totta.
Ero on ollut todella monta kertaa lähellä. Oikeastaan on suuri ihme, että ollaan vielä yhdessä. Oli varmaan aikoja, jolloin oikeasti olisi ollut kaikille parempi erota.
Nyt, kun lapsi on koululainen, arki helpottaa ja isä on pystynyt luomaan lapseensa ihan hyvän suhteen: Pelaavat lautapelejä yhdessä, isä on hyvä auttamaan matikan läksyissä ja tietokonepulmissa, ovat käyneet yhdessä uimassa ja katsomassa jotain molempia kiinnostavaa näyttelyä museossa.
Kolme käytännön vinkkiä: Puhukaa, kerro avoimesti miltä tuntuu ja mitä haluaisit. Koita järjestää intromiehelle niitä yksinäisiä hetkiä - käyköön siellä kaupassa. Olisiko jotain pihatöitä tai sitä pyykinviikkausta kodinhoitohuoneessa? Ja kolmanneksi: Vaadi osallistumaan myös lapsen hoitoon. Pakota ulkoilemaan edes kerran viikossa lapsen kanssa. Jätä lapsi isän hoitoon pariksi tunniksi lauantaina. Sinä tarvitset myös aikaa itsellesi.
Tsemppiä!
Kiinnostava pointti. Voisitko linkittää tutkimuksen, olisi mielenkiintoista lukea.