Introvertti puoliso ja lapsiperhearki - pää hajoaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanteesi kuulostaa epäreilulta! Meillä sekä minä että mies olemme introvertteja, ja kahden lapsen taloudessa kuormitus on valtavaa. Asialle ei kuitenkaan voi mitään, molemmat yrittävät tehdä, ja sinällään elämä onkin ihan mukavaa ja riidatonta. Valitettavasti parisuhde ei ole enää kummoinen, koska ainoat hengähdysajat päivässä on molempien pakko olla hiljaa yksin, jotta pää ei täysin hajoaisi.

Miten olette jakaneet hommat? Keskustelemalla, riitelemällä vai onko mennyt luonnostaan? Tavallaan olisi helpompaa, jos molemmat olisivat samantyyppisiä luonteeltaan. Ymmärrys olisi isompaa. Eikä toinen kuvittelisi, että se ulospäinsuuntautuneempi jaksaa ihan kaiken loputtomiin.

Näitä kaikkia, mutta ehkä eniten tuo "luonnostaan"-vaihtoehto, koska molemmat ymmärtävät toisen luontoa ja tilan tarvetta, ja ottavat siitä myös vastuuta. Lapset ovat tosin jo 5v ja 7v, joten tilanne on helpottanut. Kun he olivat pieniä ja olin kotona, niin minulle kyllä kaatui enemmän, joskus kohtuuttomastikin enemmän, tai siltä se silloin tuntui. Vuosi vuodelta hommat tasaantuvat enemmän.

Joitain selkeitä rutiineja on sovittu, kuten että nukutus (tai nykyään iltasatu lähinnä ja viivähdys huoneessa kunnes kuopus nukkuu) on jaettu joka toinen ilta toiselle, joka toinen ilta toiselle. Sillä tavoin omaa vapaata saa säännöllisesti vähän enemmän. Joku säännöllinen homma lapsen kanssa olisi ap:n miehenkin hyvä ottaa, nyt tekee aika vähänlaisesti. Ulkoillessa esim. ei meteli niin kuormita kuin sisällä.

Mies kuulostaa jonkun neurotyypin ihmiseltä, esim. Add.

Miksi ei vähennä töitä? Mikä on syy? Jos nyt ei selviä töistä ja lapsesta?

Vierailija kirjoitti:

No minä, nainen sekä 3 lapsen äiti, olen umpi-introvertti, mutta en kyllä kuorimitu lapsistani ja perhearjesta vaan hoidan 95% meidän lapset. Mieheni on ekstrovertti.

Kyllä se meillä ainakin on miehen patalaiska luonne sekä pohjaton itsekkyys mikä selittää hänen "kuormittumisen". Mies tarvitsee "omaa aikaa" kun on niin rankkaa lasten kassa ja lähtee viikoksi yksin mökille. Minä sitten hoidan yksin 3 lasta, mutta mielelläni sen teen.

Mun introverttiys näkyy siinä, että en jaksa vapaa-ajalla olla juurikaan perheen ulkopuolisten ihmisten kanssa, harrastukseni ovat yksilöharrastuksia (joku teatterinäytteleminen aiheuttaisi mulle varmaan sydärin) ja tykkään myös olla ilman miehen seuraa (en tykkää että lähmii mua koko ajan). Työtä teen IT alalla, joten saan onneksi tehdä 100% työajasta etänä, introvertin unelma :)

Mutta kyllä mä sanoisin, että sun miehen käytös ei selity pelkällä introverttiydellä. Hän on myös vastuuntunnoton, laiska, itsekäs ja mukavuudenhaluinen. Sorry. Pistä se koko kovaa vasten. Laitatte seinälle viikkokalenterin ja siihen sinun ja miehen kotityöt jokaiselle päivälle.

Tyyliin miehelle: 

MA: mies ruokakauppaan viikko-ostoksille lapsen kanssa (silloin ap saa kauppareissun kanssa edes pienen huilihetken)

TI: miehen vastuu lapsen iltatoimista (iltapuuron valmistus ja syöttäminen, hammaspesut, vaipanvaihdot, iltasatu, ja nukuttaminen

Tämän linkin takaa voi tulostaa kotityökalenterin teille molemmille ja sitten kiinnitätte ne seinälle.

http://allfreeprintable.com/minions-chore-chart

jne

Ja kaikki introvertit ovat samanlaisia kuin sinä, nainen, 3 lapsen äiti?

Ap, kuormittuuko puolisosi äänistä? Auttaisiko peltorit? Itse myös olen introvertti ja mua kuormittaa ihan valtavasti se saatavilla olo, mitä perheessä on joka hetki. En kestä sitä tunnetta, että vessaankin pahimmillaan seuraa joku, joka papattaa oven takana katkeamatta asioitaan. Mulla on ekstrovertti mies ja kaksi lasta. Mutta ollaan keskusteltu ja sovittu, että jos laitan peltorit päähän ja toivon, että mulle ei juuri nyt puhuta, saan tehdä asioita hiljaisuudessa. Sitten lataan vaikka sitä tiskikonetta ne peltorit päässä ja vaihdan vaippaa (vauvaa ne ei haitanneet silloin kun oli vielä vauva). Näin hoidan 50 % kotiaskareista muitta mutkitta enkä kuormitu liikaa.

Hieman särähti, että mies on feministinen, jos haluaa osallistua tasavertaisesti lapsenhoitoon.

Itse olen kolmannen aallon anti-feministi ja toki hoidan lapsia siinä missä äitikin.

M43

Ap kysy siltä mieheltä kuka hoitaisi sen toisen lapsen jonka haluaa? Jos vastaa että yhdessä kuten ekakin tai että hän hoitaa niin ehdota että kokeilisi ensin esikoisensa hoitamista. Kesksutelette sitten toisen lapsen hommaamisesta kun kumpikin selviää ensimmäisen kanssa.

Käytännön vinkki

- kerro että ymmärrät miehen tarpeen omalle ajalle ja levolle. Jatka että niin sinäkin tarvit lepoa ja omaa aikaa. Kerro että haluat viikonloppuisin parin tunnin lapsivapaan ajan jolloin mies hoitaa lasta. Ja viikolla vaikka tiistai ja torstai iltaisin tunnin lepoaika sinulle jolloin mies on kokonaan vastuussa lapsesta.

- lisäksi jos et inhoa kaupassa käyntiä niin eikö teidän kannattaisi vaihtaa siinä rooleja. Siis mies saisi senkin aktiivisen ajan viettää lapsensa kanssa ja sinulle kaupassa käynti yksin olisi vaihtelua?

Vastaavasti sovitte myös miehelle ne omat vapaa ajat jolloin sinä hoidat lapsen täysin.

Kumpikin voi suunnitella omalle vapaalleen jo etukäteen tekemistä kun tietää milloin saa vapaata. Ja toisaalta miehen suhde lapseen voisi parantua kun viettää oiekasti sikaa lapsen kanssa.

Kotitöistä en hirveaästi yrittäisi miehelle tässä vaiheessa antaa. Jos kerkeät ne tekemään päivällä. Jos kotityöt kuormittaa niin onko niiden määrä mahdollista vähentää /ostaa osa muualta (siivosta, ei eksiä jne)

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertti ja introvertti. Miten me ennen tulimme toimeen ilman näitä kahta sanaa?

Emme me tulleetkaan. Ekstrovertit tulivat.

Kautta aikojen hiljaiset, syrjäänvetäytyvät ja ihmisten seuraa huonosti kestävät ovat olleet enemmän tai vähemmän hyljeksittyjä kummajaisia, friikkejä, outoja, hulluja, syrjäytyneitä jne. Minä itse käytin esim. huomattavan paljon päihteitä, ihan vain selviytyäkseni opiskelumaailman sosiaalisista vaatimuksista.

Vihdoinkin meitäkin on alettu hieman kuulla, vaikka edelleen yhteiskunta on rakennettu 95% ekstroverttien ehdoilla. Mutta nyt en enää joudu esittämään päihteiden voimalla sosiaalista, vaan voin kertoa olevani introvertti ja jääväni siksi pois.

Tähän on tultu.. Ihmiset kuormittuvat niin pitää olla kotona peltorit päässä :D

Mun myötätunto on täysin sun puolella, tilanne on sinällään epäreilu ja vastuu kaatuu sun päälle.

Meillä samantapainen tilanne ja mun oma kokemus on, että jos haluaa avioliiton toimivan jatkossa, pitää lopettaa se reiluuden ja tasajaon etsiminen. Kuullostaa ihan hirveältä neuvolta, tiedän. Ja vaatii itseltä vielä lisää, ettei katkeroituisi pitkässä juoksussa.

Miksi teen näin. Jos erottaisiin, samat asiat tekisin kuitenkin, itse olen lapsia halunnut ja viihdyn lasteni kanssa. Jos erottaisiin, olisin yksinäisempi, koska miehen kanssa viihdytään yhdessä, meillä on hauskaa ja seksi on hyvää. Yksinkertaisemmin: rakastan miestäni, enkä halua olla kenekään muun kanssa.  Jos mies olisi ilkeä, sovinisti tai juoppo, olisi valinta selvä ja jatkaisin yksin, mutta koska on hyvä mies, vaikkei samaan vastuuseen arjesta kykene, mä hoidan hommat omalla tavallani ja olen kiitollinen niistä asioista joita mies tekee. Tottakai välillä tulee riitaa näistä, mutta se ei ole jatkuvaa.

Mun lapsuudenperheessä oli muista syistä toinen vanhemmista hyvin katkera ja kodin ilmapiiri siksi raskas, sellaista en omaan elämäni halua joten mun ratkaisu ei ole alistumista, vaan tietoinen valinta nauttia elämästä tällaisena.

Tällä palstalla on kyllä kummallisia käsityksiä ihmisten psyykeistä ja käytöksestä.. introvertti/ ekstrovertti, narsisti jne. tuo mitä kuvailet EI OLE introverttiyttä vaan jotain autismia tms. Tai vaan laiskuutta. Terkuin, introvertti, kolmen lapsen äiti, joka saa kyllä hoidettua ihan kaikki lasten asiat ja käytyä ruokakaupassa alle kolmessa tunnissa. Ja päivätyön, ihan ilman mitään lepohetkiä.

Kiitos sinä joka ehdotit tuota kalenteria seinälle. Todella hyvä idea. Tosin mies ei välttämättä noudata sitä, mutta ainakin voi yrittää.

Mietin tuota ensitreffit alttarilla ohjelmaa napittaessa, että olisiko kaikki helpompaa, jos me molemmat oltaisiin "introverttejä". Nyt vaaka on jotenkin ihan epätasapainossa...

Tuota terapeuttiasiaakin olen viime aikoina miettinyt paljon. Onko se oikeasti ihan tarpeellista, että ihan tavallisesta arjesta kuormittuvat ihmiset ramppaavat terapiaistunnoissa ja saavat "synninpäästön" kaikelle jaksamiselle? Anteeksi suorasukaisuus, mutra joskus pitäisi vaan tsempata ja jaksaa väkisin...

Ap

27 korjaa ei eksiä = eineksiä

Jotenkin tulee mieleen vuosien takainen kumppani...ajattelin, että on vaan introvertti, kunnes hänen vanha tuttavansa kertoi minulle eräissä juhlissa pienessä maistissa että tämä mies on asperger...sen jälkeen ymmärsin monta kummallista asiaa ja lopetin suhteen.

Miten miehen lapsuuden perheessä oli roolit ja miten siellä jaettiin lasten hoito ja kotityöt? Voiko se vaikuttaa miehen asenteisiin?

Sinä et voi lytätä miehen uupumusta, mutta hän voi lytätä sinun uupumuksesi? Sillä siihenhän se menee, jos mies ei ala osallistua enemmän.

Mies taitaa kyllä ennemminkin olla laiska ja itsekäs kuin introvertti, kuten joku jo sanoikin.

Kysy mieheltäsi, miten hän on ajatellut hoitaa asiat, kun menet töihin. Ei hän voi olettaa, että jatkat samaan malliin ja käyt töissä. Pyydä päästä mukaan sinne terapeutin vastaanotolle ja selitä, miltä arki näyttää sinun näkökulmasta. Terapeutin pitää pysytä etsiä ratkaisua, joka toimii koko perheelle, ei vain yksilölle. 

Ja ota asia esille kunnolla, listaa ylös asiat ja kerro, että olet todella kuormittunut. Ehdota, että miehesi jää kotiin ja että sinä menet töihin, jos hän ei jaksa töitä ja perhe-elämää. Sinun kyllä täytyy saada asia perille ja jotain pitää tapahtua, koska muuten kettuunnut tilanteeseen niin pahasti, että sitten kun lapsiarki helpottaa, olet jo kyllästynyt ja inhoat miestäsi.

Mene mukaan miehen terapiaan ja kerro oma kantasi. Voi tulla terapeutilta uusia vinkkejä

Onko niin ettei mies ymmärrä vaikka hänelle puhuu asiasta ?

Pitäisköhän sen extrovertin käyttää tämä aika levähtämiseen sen sijaan, että huseeraa täällä palstalla miestänsä parjaamassa? Toisen on käytävä töissä ja tienattava sillä aikaa, kun toinen on kotona lapsen kanssa. Kyllä tämä varmaan tiedossa on ollut.

Mielestäni kohtuutonta vaatia, että mies olisi 100% valmis vetämään töiden jälkeen vastaavan urakan, kuin sinä olet päivän aikana tehnyt. Vai lähdetkö sinä siinä vaiheessa töihin hoitamaan miestäsi vastaavan osuuden?

Pääasia että olette yhdessä ja teidän luonteet täydentävät toisiaan. Lapsi saa varmasti myös tasapainoisen kuvan maailamsta ja kasvatuksen erilaisista luonteistanne johtuen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertti ja introvertti. Miten me ennen tulimme toimeen ilman näitä kahta sanaa?

Emme me tulleetkaan. Ekstrovertit tulivat.

Kautta aikojen hiljaiset, syrjäänvetäytyvät ja ihmisten seuraa huonosti kestävät ovat olleet enemmän tai vähemmän hyljeksittyjä kummajaisia, friikkejä, outoja, hulluja, syrjäytyneitä jne. Minä itse käytin esim. huomattavan paljon päihteitä, ihan vain selviytyäkseni opiskelumaailman sosiaalisista vaatimuksista.

Vihdoinkin meitäkin on alettu hieman kuulla, vaikka edelleen yhteiskunta on rakennettu 95% ekstroverttien ehdoilla. Mutta nyt en enää joudu esittämään päihteiden voimalla sosiaalista, vaan voin kertoa olevani introvertti ja jääväni siksi pois.

Menee ohi aiheen, mutta täsmälleen näin. Se oli elämäni mullistavin päivä, kun tajusin, etten olekaan pahimman luokan friikki ja kummajainen vaan introvertti. Siitä hetkestä vasta alkoi todellinen elämä, onneksi olin suht nuori vielä.