Introvertti puoliso ja lapsiperhearki - pää hajoaa

AP:lle Elin 15v. introvertin kanssa ja tässä vinkkini. 

Alat vaatimaan yhtä paljon omaa aikaa. Lasket ne miehen minuutit ja kun mies tulee kotiin, niin vain lähdet ovesta ulos kaupoille ja vietät omaa aikaa pari tuntia hypistellen vaikka pitsejä ja juomalla kahvia. 

Jos tuntuu, että hoidat huushollin yksin, niin tehkää työlista jääkaapin oveen. Meillä meni niin, että oli sarakkeet minä ja mies. Sitten alle listattuna tiskit, ruoka, kauppa, lasten harrastuksiin vieminen jne. Aina kun olin tehnyt jonkun näistä, laitoin omalle kohdalle päivämäärän ja pyyhin pois miehen edellisen merkinnän. Siinä se näkyi, että milloin viimeksi meistä oli jonkun homman tehnyt. Tätä kesti abaut pari kuukautta, kunnes mies tajusi, että aika vähällä oli sen ekat 3 lapsiarkivuotta selvinnyt. 

Jos joku asia piti tehdä, esim. meillä kiviterassin vaihtaminen puuterassiin, niin kysyin, miten kauan siinä kestää, että sen saisi alulle. Sitten vain päivämäärä siihen samaan listaan ja kun  se päivä tuli, niin eihän mies siihen ollut mitenkään valmistautunut. Minä vain aloitin irrottamaan kiviä kottikärryyn ja lastasin ne miehen parkkiruutuun. Kummasti alkoi kiinnostaa miestäkin ne puuhat. Jos homma hidastui, niin minä vain jatkoin yksin ja sahasin puutavaraa. Kyllä se sieltä tuli pelastamaan sitten sen minun materiaalin pilkkomisen. 

Pyykit. Miehellä oli tapana laittaa koneeseen lähinnä omia vaatteita, mutta minun pyykkivuorolla  pesin kaikkien vaatteita. Tehtiin kompromissi. Hän pesee omat ja pojan vaatteet ja minä omat ja tytön vaatteet. Petivaatteet ja lakanat käytiin säännöllisesti pesemässä itsepalvelupesulassa kerralla. Pikkuhiljaa alkoi mieskin tajuamaan sen työmäärän. En myöskään enää silittänyt miehen paitoja tai muuta. Kummasti myös paidat alkoi vaihtua itsesiliäviin ja mies jopa omalla ajallaan ja rahallaan osti kuivurin. 

Vessan pesu. Meillä on 2 vessaa. Me tytöt käytetään yläkerran vessaa ja pojat alakerran. Me tytöt myöskin siivotaan vain yläkerran vessa. 

Homman idea on se, että sinun pitää laittaa se mies tekemään se työ vaikka pakosta. Meillä sitä jakamista kesti sitten 15v, kunnes mies halusi omasta tahdostaan erota. Eipä ongelmaa, kun itsekin sitä jo paljon pohdin. Nyt kun meillä omat asunnot ja lapsetkin kulkevat lähes aikuisina meidän väliä itsenäisesti, niin aika helpolla pääsen. Poika asuu pääsääntöisesti isällään ja tyttö minulla. Meillä on siistiä, mutta kuulemma isän luona ei. 

Suurin ongelma varmaan on miehesi laiskuus.

Ekstrovertti kirjoitti:

Jätän täysin huomiotta kommentit siitä, että "mies on ollut tienaamassa elantoa".

A) minä en voi mitään sille ettei vauvanhoidosta makseta yhtä paljon kuin töistä

B) minä olen luopunut vuoden täysmääräisestä palkasta ja omien säästöjen kertymisestä

C) minun eläkekertymäni on pienempi

D) minun ura- ja palkkakehitykseni hidastuu

E) minun kehoni on pysyvästi huonommassa kunnossa

... lapsen takia. Että ei, en tunne sääliä siitä, että mies "joutuu tienaamaan elannon" eikä YHDENKÄÄN naisen tässä maailmassa tulisi IKINÄ ajatella niin.

Ap

Mitä ap tarkoitat sillä, että kehosi on pysyvästi huonommassa kunnossa?

Ekstrovertti kirjoitti:

horse kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh, mikä aikuisvauva! :D

En katselisi tollasta menoa. On kätevää syyllistää sua kaikesta ja liueta itse helppoon elämään. Ei oikein.

Huh huh, samaa mieltä! On helppoa olla kotona lapsen kanssa ja olettaa, että töissä ollaan kuin lomalla. En katsoisi akkaa, joka kehtaa marmattaa töiden jälkeen niiden helppoudesta ja oman arkensa haasteista. Saisi emäntä lähteä tuossa vaiheessa itse lomailemaan, eli tekemään työvuoron, kun mies tulee kotiin lasta hoitamaan.

Kyllä on "naiset" nykyään voimaantuneita!

Tähän tiedoksi herralle, että myös mulla on ura ja hyvä palkka. Jos mies olisi voinut synnyttää vauvan ja imettää sitä, niin olisi se mulle kelvannut tosi hyvin. :) silloin se toinenkin lapsi saisi tulla koska vaan!

Ap

no toivottavasti ette lisäänny enempää

Mene töihin ja lapsi hoitoon!

Kuulostaa tekosyitä ja vastuun välttelemiseltä tai sitten miehesi on työ uupunut tai muuten sairas jos noin on kuormittunut. Olen itse myös herkkä introvertti, joka kuormittuu paljon töistä. Näitä pitää miettiä ennen lapsen tekemistä että sopiiko lapsiperhe-elämä itselle. Jos lapsia hankkii niin vastuu on otettava ja hommat hoidettava vaikka kuormittuisikin. On epäreilua, että toinen puoliso hoitaa kaiken

Ekstrovertti kirjoitti:

Kiitos sinä joka ehdotit tuota kalenteria seinälle. Todella hyvä idea. Tosin mies ei välttämättä noudata sitä, mutta ainakin voi yrittää.

Mietin tuota ensitreffit alttarilla ohjelmaa napittaessa, että olisiko kaikki helpompaa, jos me molemmat oltaisiin "introverttejä". Nyt vaaka on jotenkin ihan epätasapainossa...

Tuota terapeuttiasiaakin olen viime aikoina miettinyt paljon. Onko se oikeasti ihan tarpeellista, että ihan tavallisesta arjesta kuormittuvat ihmiset ramppaavat terapiaistunnoissa ja saavat "synninpäästön" kaikelle jaksamiselle? Anteeksi suorasukaisuus, mutra joskus pitäisi vaan tsempata ja jaksaa väkisin...

Ap

Älä analysoi niin paljoa. Sillä ei ole mitään väliä, onko se terapiassa käynti tarpeellista vai ei. Hoida elämäsi kuntoon ja tee siitä sellaista, mistä pidät. Aina se ei onnistu yksin, joskus terapeuteilta saa vinkkejä, millä onnistuu. Ei tässä elämässä saa mitalia elämän lopussa ne, jotka on elänyt jollainntavalla ”oikein”. Jos elämä on sinulle paskaa tällä hetkellä se on. Oma vinkkini on muuta sitä tavalla tai toisella, _kaikkia_ keinoja kokeillen.

Äläkä aliarvioi miestäsi, kyllä hänkin pystyy parempaan, oli minkä luonteinen tahansa. Lapsen kanssa olosta voi lopulta saada, minkä luonteinen ihminen tahansa energiaa, kun siihen asennoituu ja oppii olemaan läsnä sen lapsen kanssa. Suurinosa aikuisista kuormittuu lapsista, kun ei opettele heittäytymään tai keskittymään niihin hetkiin. Päässä vilisee työt jne.

Ja lapset on todella pieniä ja vaativia vain sen ekat 4-5 v. lapsesta riippuen. Sitten tulee omat ongelmat, mutta ei ole enää niin intensiivistä. Yöllä nukutaan, vessassa käynti onnistui itse, pikkuhiljaa aletaan viettää aikaa myös kavereiden kanssa jne. Lapsen kanssa yhdessä olo alkaa olla enemmän juttelua kuin sitä jatkuvaa touhottamista. Jos miehen kanssa pysytte yhdessä, sitten on taas tarvetta hyvälle puolisolle.

Melkein toivoisin että aplle tulisi joku syy joka estäisi oman osuuden tekemisen ja toinen joutuisi hetkeksi vastuuseen. En toivo kenen sairastumista mutta kun toinen on viikon sairaalassa toisen on vähän pakko ottaa vastuu ja ehkä silmät aukeaisi.

Vierailija kirjoitti:

Aptä on nyt vedetty kunnolla nenästä. Mikä yhteensattuma että miehen on nyt vain PAKKO tehdä paljon töitä, hän IHMEELLISESTI alkoi hidastella kaupassa, ja terapeuttikin IHAN VARMASTI kehotti ottamaan vielä enemmän aikaa. Ja heti menee miesraukalla suu mutruun kun ilkeä vaimo kertoo kuinka häntäkin väsyttää. Eihän sellaista vaan voi vaatia hoitamaan isän osuutta, ei, tulee vielä pikkuiselle paha mieli!

Kuule se sun laiska äijä valehtelee, manipuloi, ja syyllistää sinua, ja vierittää sen "oon intro, voi harmi 🤷‍♀️" sun harteille. Avaa nyt silmät hyvä nainen.

Pakko kysyä, että minkälainen "introvertti" käyttää kauppareissuun KAKSI TUNTIA?! Itse introverttinä tiedän tasan, mitä haen kaupasta ja 2020 on helppo tarkistaa netistäkin tuotteiden hintoja.

Nyt olette selvästi sotajalalla siitä kummalla teistä on rankempaa. Toisianne syyttelemällä tosta ei selviä. Eli jotain ratkaisuja tarvitsisi tehdä. Olisko mahdollista, että menet töihin, että sinä saat nyt jotain muuta ajateltavaa kuin vain lapsi? Tai keksitte yhdessä jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

No minä, nainen sekä 3 lapsen äiti, olen umpi-introvertti, mutta en kyllä kuorimitu lapsistani ja perhearjesta vaan hoidan 95% meidän lapset. Mieheni on ekstrovertti.

Kyllä se meillä ainakin on miehen patalaiska luonne sekä pohjaton itsekkyys mikä selittää hänen "kuormittumisen". Mies tarvitsee "omaa aikaa" kun on niin rankkaa lasten kassa ja lähtee viikoksi yksin mökille. Minä sitten hoidan yksin 3 lasta, mutta mielelläni sen teen.

Mun introverttiys näkyy siinä, että en jaksa vapaa-ajalla olla juurikaan perheen ulkopuolisten ihmisten kanssa, harrastukseni ovat yksilöharrastuksia (joku teatterinäytteleminen aiheuttaisi mulle varmaan sydärin) ja tykkään myös olla ilman miehen seuraa (en tykkää että lähmii mua koko ajan). Työtä teen IT alalla, joten saan onneksi tehdä 100% työajasta etänä, introvertin unelma :)

Mutta kyllä mä sanoisin, että sun miehen käytös ei selity pelkällä introverttiydellä. Hän on myös vastuuntunnoton, laiska, itsekäs ja mukavuudenhaluinen. Sorry. Pistä se koko kovaa vasten. Laitatte seinälle viikkokalenterin ja siihen sinun ja miehen kotityöt jokaiselle päivälle.

Tyyliin miehelle: 

MA: mies ruokakauppaan viikko-ostoksille lapsen kanssa (silloin ap saa kauppareissun kanssa edes pienen huilihetken)

TI: miehen vastuu lapsen iltatoimista (iltapuuron valmistus ja syöttäminen, hammaspesut, vaipanvaihdot, iltasatu, ja nukuttaminen

Tämän linkin takaa voi tulostaa kotityökalenterin teille molemmille ja sitten kiinnitätte ne seinälle.

http://allfreeprintable.com/minions-chore-chart

jne

Hiukan tuohon maanantaihin kommentoisin. Näin korona-aikaan ei ole tarpeen viedä muksuja kauppaan. Mutta jospa työlista kuuluisikin, että vaimo menisi sinne kauppaan hoitamaan ne kauppa-asiat ihan haluamallaan tavalla, ettei tarvitse miehen perfektionismista kauppakäynnin yhteydessä kärsiä, ja miehen työ olisi olla se aika lapsen kanssa?

Jos sinä olet kotona päivät. Joudat kyllä hoitamaan isomman osan kotitöistä. Miksi ihmeessä miehesi pitää hoitaa lasta ennen, kun lähtee kiireessä töihin? Anna hänelle hetki aikaa töiden jälkeen hengähtää. Ja toinen, kun lapsi menee nukkumaan. Ala sinä käymään yksin kaupassa. Saat olla hetken erossa lapsesta.

Ekstrovertti kirjoitti:

Jatkan pauhaamistani. Jos mies esimerkiksi joutuu aamulla keittämään kahvia ja vaihtamaan kerran vaipan ennen töitä, hän on heti ylikuormittunut ja huokaisee tarvitsevansa tilaa hengittää, jotta voi suoriutua työpäivästään. Samalla minä tyyliin pesen hampaita samalla kun käyn vessanpytyllä. 😅

Mies haluaisi toisen lapsen. Loukkaantui verisesti, kun sanoin äsken, että toista lasta ei missään maailman nimessä tule.

En näe, miten introvertille voisi aiheutua stressiä kahvinkeitosta ja vaipanvaihdosta, mutta ehkä hän on etukäteen niin stressissä tulevasta työpäivästä, että mihin tahansa askareeseen pyytäminen aiheuttaa stressiä, vaikka se itse askare olisikin aivan peruskauraa, jossa ei tarvitse miettiä juuri mitään? Mutta samalla mietin, etkö nähnyt näitä piirteitä hänessä ennen liittoa?

Vierailija kirjoitti:

No minä, nainen sekä 3 lapsen äiti, olen umpi-introvertti, mutta en kyllä kuorimitu lapsistani ja perhearjesta vaan hoidan 95% meidän lapset. Mieheni on ekstrovertti.

Kyllä se meillä ainakin on miehen patalaiska luonne sekä pohjaton itsekkyys mikä selittää hänen "kuormittumisen". Mies tarvitsee "omaa aikaa" kun on niin rankkaa lasten kassa ja lähtee viikoksi yksin mökille. Minä sitten hoidan yksin 3 lasta, mutta mielelläni sen teen.

Mun introverttiys näkyy siinä, että en jaksa vapaa-ajalla olla juurikaan perheen ulkopuolisten ihmisten kanssa, harrastukseni ovat yksilöharrastuksia (joku teatterinäytteleminen aiheuttaisi mulle varmaan sydärin) ja tykkään myös olla ilman miehen seuraa (en tykkää että lähmii mua koko ajan). Työtä teen IT alalla, joten saan onneksi tehdä 100% työajasta etänä, introvertin unelma :)

Mutta kyllä mä sanoisin, että sun miehen käytös ei selity pelkällä introverttiydellä. Hän on myös vastuuntunnoton, laiska, itsekäs ja mukavuudenhaluinen. Sorry. Pistä se koko kovaa vasten. Laitatte seinälle viikkokalenterin ja siihen sinun ja miehen kotityöt jokaiselle päivälle.

Tyyliin miehelle: 

MA: mies ruokakauppaan viikko-ostoksille lapsen kanssa (silloin ap saa kauppareissun kanssa edes pienen huilihetken)

TI: miehen vastuu lapsen iltatoimista (iltapuuron valmistus ja syöttäminen, hammaspesut, vaipanvaihdot, iltasatu, ja nukuttaminen

Tämän linkin takaa voi tulostaa kotityökalenterin teille molemmille ja sitten kiinnitätte ne seinälle.

http://allfreeprintable.com/minions-chore-chart

jne

Ruokaostoksille lapsen kanssa? Onko varmaa, ettei lapsi ala parkua ja itkeä kaupassa? Se näet on tosi stressaavaa. Jos ennestään hidas mies pyörii kaupassa tunnin ulvovan pikkuisen kanssa.

Mutta toisaalta kaikki lapset eivät huuda ja itke kaupassa.

Voihan sitä kokeilla ja katsoa, miten sujuu.

Meillä oli ihan toimiva kuvio se, että mies kävi kaupassa itsekseen. Toisaalta hän teki välillä lenkkejä ulkona rattaiden kanssa, jotta sain olla rauhassa kotona.

Tämä koko palsta on hyvä mies/naisviha -simulaattori. Ei tänne kukaan tule neuvoja hakemaan, vaan pelkästään hyväksyntää omalle käytökselleen.

Jos mennään takaisin vaikka 90 luvulle, niin kuka meni kylän ilmoitustaululle haukkumaan omaa miestään ja kerjäämään hyväksyntää omille ongelmilleen? Nykyään ei riitä oman ystäväpiirin tai puolison kanssa keskustelu, vaan asioita täytyy päästä levittelemään someen ja keskustelupalstoille, jossa voi sitten voimaantuneena päivitellä sivuja tykkäysten, kommenttien ja kehujen toivossa. Samalla vakuuttaen itsensä, että oikeassa olen ja kasvattaen vihaa omaa puolisia kohtaan - mitä hyvää tästä oikeasti kukaan kuvittelee seuraavan?

Ukko tekee duunit ja tuo elannon taloon ja muija valittaa silti. Kuulostaa aika tutulta peruskeissiltä :D

Näille "toista lasta en suosittele"- kommentoijille. Oletteko miettineet tätä lapsen näkökulmasta? Sisko tai veli olisi ollut itselle nuorempana suurin haave, ja kateellisena seurasin muiden monilapsisten perheiden arkea. Ei ollut helppoa tai mukavaa lapsuus kun äiti oli just tommonen "yksi riittää statussymboliksi"- tyyppi.

Noh, ainoana lapsena kasvavasta tulee perheen varallisuudesta huolimatta melkolailla takuuvarmasti jonkin sortin sekopää, ihmisten vihaaja, narsisti tai jotain tämmöistä. Ainakin itsestäni tuli, ja syy on juuri tuo lapsuuden yksinäisyys kun ei ollut sisaruksia, eikä kavereidenkaan nurkissa loputtomiin voi roikkua.

voimeitä kirjoitti:

Tämä koko palsta on hyvä mies/naisviha -simulaattori. Ei tänne kukaan tule neuvoja hakemaan, vaan pelkästään hyväksyntää omalle käytökselleen.

Jos mennään takaisin vaikka 90 luvulle, niin kuka meni kylän ilmoitustaululle haukkumaan omaa miestään ja kerjäämään hyväksyntää omille ongelmilleen? Nykyään ei riitä oman ystäväpiirin tai puolison kanssa keskustelu, vaan asioita täytyy päästä levittelemään someen ja keskustelupalstoille, jossa voi sitten voimaantuneena päivitellä sivuja tykkäysten, kommenttien ja kehujen toivossa. Samalla vakuuttaen itsensä, että oikeassa olen ja kasvattaen vihaa omaa puolisia kohtaan - mitä hyvää tästä oikeasti kukaan kuvittelee seuraavan?

Näinhän se on. Ei täältä kukaan hae mitään ratkaisuja tilanteeseen, eikä uusia näkökulmia. Kunhan vain saa anonyymisti, mutta kuitenkin julkisesti haukkua puolisoaan. Ikävää:/

Vierailija kirjoitti:

Mene töihin ja lapsi hoitoon!

Ja miten tämä neuvo auttaisi tuota perhettä? Meinaatko että sen jälkeen jos ap käy töissä niin mies rupeaa hoitamaan osansa kotitöistä? Yhtäkkiä miehellä on voimia kuskata lasta tarhaan, tehdä ruokaa, siivota, huolehtia seuraavan päivän tarhavaatteet ym? Vai meinaatko että apn elämä helpottuisi jos menisi töihin ja hoitaisi sitten edelleen kolmen ihmisen kotityöt (poislukien tuo miehen kaupassa käynti ja lapselle laulaminen iltaisin) ja työt ja mahdollisesti lapsen tarhakuskaukset?

MIeshän tuolla tekee kaiken mahdolliseksi tuomalla rahaa taloon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aptä on nyt vedetty kunnolla nenästä. Mikä yhteensattuma että miehen on nyt vain PAKKO tehdä paljon töitä, hän IHMEELLISESTI alkoi hidastella kaupassa, ja terapeuttikin IHAN VARMASTI kehotti ottamaan vielä enemmän aikaa. Ja heti menee miesraukalla suu mutruun kun ilkeä vaimo kertoo kuinka häntäkin väsyttää. Eihän sellaista vaan voi vaatia hoitamaan isän osuutta, ei, tulee vielä pikkuiselle paha mieli!

Kuule se sun laiska äijä valehtelee, manipuloi, ja syyllistää sinua, ja vierittää sen "oon intro, voi harmi 🤷‍♀️" sun harteille. Avaa nyt silmät hyvä nainen.

Pakko kysyä, että minkälainen "introvertti" käyttää kauppareissuun KAKSI TUNTIA?! Itse introverttinä tiedän tasan, mitä haen kaupasta ja 2020 on helppo tarkistaa netistäkin tuotteiden hintoja.

Sellainen joka tekee parhaansa välttääkseen kotitöitä, ja oikeasti ei edes vietä kaupassa noin pitkään, vaan todennäköisemmin esim pelaa autossa puhelimella siitä ajasta 2/3.

Miehesi tekee parhaansa. Elättää perheen ja osallistuu lapsen hoitoon. Se pari tuntia omaa aikaa normaalia. Joku ottaa sen ajan itselleen eri tavoin oli se sitten vaikka pelailu, kuppiloissa hengaillen, av-palstalla notkuen tai vaikkapa pitkässä suihkussa. Vaihtakaa rooleja jos sinulle tuo ongelma. Miehesihän hoitaa vauvan iltatoimetkin perfektionistisen hyvin niin eiköhän hänellä päiväselläkin vaippojen vaihdot onnistu. Tiedoksi ap moni mies ei tee tuonkaan vertaa kotitöitä tai lastenhoitoa kuin mitä miehesi tekee. Miehesi kaltaiselle kyllä ottajia löytyy. Älä kuormita häntä kiukuttelullasi