Miksi vastasyntyneen äidit ei saa muka nukuttua?

Älkää' valittako, vauva-aika menee nopeesti ohi. Sitten alkaa pian leikkiaika ja esipuberteetti ja sitten se kauhea murrosikä. Paremmalla puolella ollaan, poika kohta 18 vee. Murrosikä ei ollut meillä kamala. Nukuttuakin sain, en muista että olisin ollut kamalan väsynyt. En imettänyt koska maitoa ei tullut . Sai korviketta ja hyvinpä on kasvanut, n. 183

[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 13:35"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 13:28"][quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 12:04"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 11:29"]Eka yö meni lasta synnyttäessä, toinen yö hormonimyrskyssä ihmetellen ja imetystä opetellen, kun vauva söi ja ta-daa, siinähän se sitten olikin, pohja univelalle. Eipä sitä paljon pätkäunet paranna.

[/quote]

Pienet pohjat ne näkyy prinsessaäidin elämän raiteiltaan vievän. Ihmettelen aina missä nämä vätysäidit lymyävät, tuttavapiiriini ei ole osunut yhtään vaan hymyssä suin energisenä touhutaan pienestä väsymyksestä huolimatta.

[/quote]

Höpöhöpö. Esittävät vaan ja itkevät sitten neljän seinän sisällä omaa väsymystään. Jotkut haluavat esittää, että kaikki on niiiiin ihanaa ja mahtava äitihän ei voi olla ikinä väsynyt tai hulluksi tulossa, kun kaikki menee niiiiin hyvin!!

Tai sitten ystävillesi on sattunut nämä ns. helpot vauvat, onhan niitäkin. 

[/quote]

Itse muuten epäilen vahvasti tätä esittämistä. Tuntuu olevan hirmu häpeä myöntää että kyllä muuten väsyttää kun vauva EI todellakaan vaan syö 5min kerrallaan ja nuku sitten 5tuntia putkeen .

[/quote]mua väsytti imettäminen, lopetin koska maitoakin tuli vähän ja siirryin hyvällä omallatunnolla korvikkeisiin.

[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 10:54"]Mulla ei ole lapsia, joten siksi kyselen näin tyhmiä. Miksi vastasyntyneiden äidit valittavat vähistä yöunista? Eikö vauvat nuku pääsääntöisesti? Miksei äiditkin voi nukkua tarpeeksi ja herätä vain syöttämään vauvaa välillä? Moni valittaa, että on ehtinyt nukkua vain muutaman tunnin katkonaista unta yöllä. Miksei voi nukkua vaikka 8 tuntia katkonaista unta?

Mulla siis ei ole lapsia, mutta vauvakuume on ensimmäistä kertaa tullut. Haluan kuulla totuuksia vauvaelämästä, sillä näin etukäteen tuo valvominenkin kuulostaa vain simppeliltä ongelmalta.

[/quote]Kun olet sitä katkonaista unta yrittänyt nukkua, ilman elvyttävää rem unta, niin tule sitten kertomaan miltä tuntuu ja ei tarvitse ihmetellä noin typeriä.

Moni varmasti miettii, että voisiko joku muu hoitaa välillä, että äiti saa nukkua. Ongelma on se että kuka siihen pystyy. Yleensä se ei ole lapsen isä ja siihen on useita syitä: isillä ei erity niitä hormoneja, jotka herättäisivät hänet lapsen äännähdyksiin eikä välttämättä edes itkuun. Isät nukkuvat sikeämmin kuin hormonimyrskyissä elelevä tuore äiti, joka ei välttämättä nuku, vaikka vauva nukkuisikin. 

Toiseksi: isyysloman jälkeen isä käy töissä. Töissä käydäkseen isän täytyy saada nukkua, koska hän ei yksinkertaisesti pysty suoriutumaan työpäivistään ilman yhtäjaksoista unta. Miettikääpä itse, jos sen rikkonaisen yön jälkeen joutuisitte vielä menemään 8 tunniksi tuottavaan työhön. Luin joskus äidistä, joka pakotti miehensä vastaamaan 50 % lapsen itkuista. Mies oli pian niin sekaisin töissä, että pomo epäili hänen käyttävän huumeita. Mitäpä, jos mies on vaikkapa autonkuljettaja, tai lennonjohtaja tai kirurgi eikä saa nukkua, mitä siitä seuraisi. 

Kolmas syy on se huonoin, mutta johon ainakin oma mieheni vetosi: hän ei voinut valvoa viikonloppuisinkaan, koska kävi töissä. Viis siitä, vaikken minä nukkunut milloinkaan. Ja silloin tosi tosi harvoin, kun hän suostui nousemaan vauvan kanssa aikaisemmin, minä olin jo hereillä, koska vauva herätti ja mun piti herättää myös mies ja ajaa ylös sängystä. Siinä vaiheessa uni oli jo omasta silmästä kaikonnut.

Toinen hoitaja voi olla myös oma äiti. Mutta jaksaako keskimäärin 50-60 -vuotias ihminen nousta yöllä hoitamaan vauvaa ja voiko häneltä sellaista vaatia? Imuahan vauva tarvitsee eikä sylittelijää. Oma äiti voi napata vauvan aamulla ja antaa äidin jatkaa uniaan, jos tämä vielä saa uudelleen unta. Ja tämä siis edellyttää sitä, että mummi on vauvaperheessä kylässä yötä myöten tai äiti lapsineen itse yöpyy mummolassa. 

Ihan hirveän ihmeellistä ei siis ole se, ettei tuore äiti saa tarpeeksi unta. Oikeastaan ainoa keino nukkua riittävästi on se, että käy niin hyvä tuuri että tulee synnyttäneeksi hyväunisen lapsen. Niitäkin on. Yleensä heille tulee hyvin pian pienempi sisarus, koska tällaisen vauvan hoitaminen on niin helppoa ja kivaa, mutta kukaanhan ei takaa, että hyväunisuus olisi myös sen pienemmän sisaruksen/ sisarusten ominaisuus. 

Esikoinen oli helppo lapsi. 2kk:n iästä alkaen nukkui täydet yöt. Viihtyi lattialla, nukkui sikeästi sekä yöllä, että päivällä. Sain kotihommat tehtyä helposti lapsen nukkuessa. Kuopus taas, noh, mikään muu ei kelvannut kuin syli, ja nimenomaan äidin syli. Myös nukkuessa vaistosi heti, jos lähdin vierestä. Alkoi huutamaan suoraa huutoa juuri, kun istahdin vessanpöntölle. Saattoi roikkua tissillä tuntikausia. Tuttipulloa ei koskaan huolinut, joten isä ei voinut syöttää. Imetin lasta 2vuotiaaksi asti. Ei yksinkertaisesti suostunut nukahtamaan muuhun, kuin imetykseen. Heräili loppuun asti öisin vähintään kerran. Nukkui vieressämme, eikä toki paikallaan, vaan poikittain ja jatkuvasti potkien. Sitten yhtenä päivänä, kuin taikaiskusta, ei enää halunnutkaan rintamaitoa. Kiitin kaikkia mahdollisia jumalia, henkiolentoja ja suuria voimia. Nukuin ensimmäistä kertaa yli kahteen vuoteen kunnon yöunet! Vaan kuopus sinetöi yhden päätöksen, kuopus jää jatkossakin kuopukseksi. Enempää lapsia ei tule. Olkoonkin, että esikoinen oli helppo. Näin jälkikäteen ajateltuna LIIAN helppo lapsi.

[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 16:23"]

Esikoinen oli helppo lapsi. 2kk:n iästä alkaen nukkui täydet yöt. Viihtyi lattialla, nukkui sikeästi sekä yöllä, että päivällä. Sain kotihommat tehtyä helposti lapsen nukkuessa. Kuopus taas, noh, mikään muu ei kelvannut kuin syli, ja nimenomaan äidin syli. Myös nukkuessa vaistosi heti, jos lähdin vierestä. Alkoi huutamaan suoraa huutoa juuri, kun istahdin vessanpöntölle. Saattoi roikkua tissillä tuntikausia. Tuttipulloa ei koskaan huolinut, joten isä ei voinut syöttää. Imetin lasta 2vuotiaaksi asti. Ei yksinkertaisesti suostunut nukahtamaan muuhun, kuin imetykseen. Heräili loppuun asti öisin vähintään kerran. Nukkui vieressämme, eikä toki paikallaan, vaan poikittain ja jatkuvasti potkien. Sitten yhtenä päivänä, kuin taikaiskusta, ei enää halunnutkaan rintamaitoa. Kiitin kaikkia mahdollisia jumalia, henkiolentoja ja suuria voimia. Nukuin ensimmäistä kertaa yli kahteen vuoteen kunnon yöunet! Vaan kuopus sinetöi yhden päätöksen, kuopus jää jatkossakin kuopukseksi. Enempää lapsia ei tule. Olkoonkin, että esikoinen oli helppo. Näin jälkikäteen ajateltuna LIIAN helppo lapsi.

[/quote]

Kuulostaa NIIn tutulta, paitsi että meillä on vain yksi lapsi joka valvotti. Enempää ei tule, koska minulla ei rohkeus riitä. Nyt tuo napero on 3,5v ja edelleen joka yö herättää. Ja meillä jaettiin valvomiset niin puoliksi kuin pystyi (puoliso oli töissä), molemmat oli ihan pimeinä väsymylksestä mutta ei auta... Nykyään onneksi joka toinen yö voi nukkua koko yön putkeen!

[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 14:11"]

Minä menen n. 20:00 nukkumaan. Vauva nukkuu omassa huoneessaan. Mies ottaa hoitovastuun vauvasta kello 24:00 asti, siihen asti hän itsekin valvoo, viettää omaa aikaansa ja tekee iltatoimiansa (sen mitä vauvan ruokinnalta ja hoidolta jää). Saan yhtäjaksoisesti nukkua 4 tuntia, joskus hyvällä tuurilla miltei 6.

Kello 24:00 mies tulee nukkumaan ja laittaa yöpöydälläni olevan itkuhälyttimen päälle. Siitä edespäin hoidan vauvan syötöt. Aamulla mies herää 07:00 virkeänä, itsekin olen yleensä siihen aikaan jo vauvan kanssa jalkeilla, enkä yleensä juurikaan väsynyt, kenties sen alkuyön neljän tunnin unien ansiosta. Mies lähtee töihin, ja hoidan päivän aikana kodin askareet, kaupassa käynnit, ruoanlaitot jne. Mies tulee töistä 16:30, jolloin olen tehnyt päivällisen valmiiksi. 

Koska menen nukkumaan aikaisin, yhteistä aikaa perheen kesken meillä on juuri tuo reilu kolme tuntia arkena. Yleensä ehditään kuitenkin joka päivä viettää jonkinlainen mukava hetki yhdessä. Joskus jommalla kummalla on tuolla välillä joku sovittu kahvittelu kaverin kanssa tms, jolloin toinen katsoo vauvaa, ja lisäksi mies käy parina-kolmena iltana tuolla välillä lyhyellä lenkillä. Enimmäkseen itse teen omia juttujani miehen ollessa töissä ja vauvan nukkuessa ja mies illalla minun ja vauvan nukkuessa, sekä tietysti viikonloppuisin. Viikonloppuisin vuorotellaan kanssa tuota vauvan ruokintavastuuta niin, että mies vastaa alkuyöstä ja minä loppuyöstä. En näe mitään syytä, miksi systeemi ei toimisi vieläkin vaikeamman vauvan tai vaikkapa monen lapsen kanssa, ainakaan meidän molempien riittävän unensaannin kannalta. Niin, ja vauvamme syö pumpattua rintamaitoa ja korviketta pullosta. En imetä juuri tästä syystä, jotta myös isä voi ruokkia vauvaa. Elämämme on näin paljon onnellisempaa, ja levänneenä olemme molemmat parempia vanhempia. Vaikka monet seikat ovat tuurista kiinni (esim. vauvan helppous), voi omilla valinnoillaan vaikuttaa siihen, kuinka helvetillistä vauva-aika on.

Ihmettelen todella noita joitain kommentteja "ei sitä voi etukäteen tietää, kuinka paljon mies suostuu osallistumaan vauvan hoitoon". WTF? Aivan yhtä lailla se on isän kuin äidinkin lapsi. Oletteko kuullet koskaan kenenkään isän sanovan noin äidistä? Kaikenlaisten hyypiöiden kanssa ihmiset sitä lisääntyykin.

[/quote]

Mekin tehtiin noin aluksi, toimi ekat pari viikkoa. Sitten vauvalla alkoivat vatsavaivat, joiden selvittelyyn menikin lopulta toista vuotta.

Silloin vauva heräsi 5-30 minuutin välein täysin satunnaisesti huutamaan hysteerisesti ja rauhoittui parhaiten tissille, mutta yleensä piti lisäksi kantaa ja hytkytellä. En minä pystynyt nukkumaan, kun kuulin korvatulppien läpikin hirveän huutamisen, jota kesti mitä tahansa minuuteista tunteihin. Kyllähän yritettiin, että minä silti vain nukkua, mutta se oli ihan mahdotonta eikä ollut edes lepoa, kun nukkumaan ei pystynyt ja taisteli vain itseään vastaan, ettei hormonien hälyyttämänä juossut saman tien vauvaa rauhoittamaan. (Montaa kertaa en edes jaksanut yrittää: Se olo äidillä on kamala, kun kuulee vauvansa hädissään, eikä mene "auttamaan".)

Sitten miehelle tuli selkäongelmia vauvan jatkuvasta heijaamisesta. (Sitä piti tosiaankin tehdä kaiket illat tuntikausia ja vielä muustakin ajasta suuri osa.) Joten mies ei enää pystynytkään tuosta vaan nostamaan vauvaa syliinsä. Enhän minä voinut jättää vauvaani huutamaan kipujaan, kun mies ei pystynyt enää edes heijaamaan.

Eli

1) Metodisi ei tosiaan toimi huonosti nukkuvalla itkuisella vauvalla, jos ei satu omistamaan pommisuojaa, jonne pääsee huutoa karkuun

2) Sitäkään ei voi tietää varmaksi, pystyykö se isä sittenkään auttamaan. Kaikkea voi sattua kohdalle.

Heh, hauskan heitit;-)

Jotkut äidit voi nukkua 12h kolmella herätyksellä, toiset sitten taas 3h kymmenellä herätyksellä. Se on sitten ihan tuurista kiinni kumpaan porukkaan osuu. Esikoisen kohdalla homma on vielä sikäli helppo, että nukkua voi päivälläkin, jos osaa. Jos on isompia lapsia, ei päikkäritkään välttämättä enää onnistu.

Hauskaahan siinä on se, että et voi ennakkoon tietää millainen nukkuja vauva on, et sitä paljonko mies suostuu tai pystyy iltayökitisijää hoitamaan etkä edes sitä osaatko hormonimyrskyissäsi nukkua, vaikka tilaisuus olisikin...

Lohdutuksen sana kaikille kanssavalvojille, harva ripari-ikäinen enää tunkee yöllä vanhempiensa väliin sänkyyn. Sit vaan valvotaan muista syistä.

-äitix5

- Koska se uni voi keskeytyä vaikkapa monen tunnin huutosessioihin

- Koska ei voi itse valita, milloin on aamu, vaan vauva pitkälti päättää sen

- Kaikki vauvat eivät todellakaan "vain nuku", ja vaikka olisikin paljon nukkuva vauva, kyllä se yöheräily silti vie veronsa

Imetyshormonit helpottava suurimmalla osalla imettävistä yöheräilyä, mutta eivät ne poista sitä faktaa, että uni on katkonaista. Mulla esim. yöheräily ja uudelleen nukahtaminen oli suht helppoa (kun vauva nukkui vieressä, heräsin samassa tahdissa vauvan kanssa (ts. olin jo hereillä, kun vauva itki) eikä tarvinnut nousta sängystä imettämään), mutta kyllä se muutaman kuukauden jälkeen alkoi silti väsyttää. Väsymys jatkui sinne suunnilleen yhden vuoden ikään asti.

Valvominen on yhtä helvettiä!!! Ei todellakaan helppoa hommaa. :) Meidän esikoinen oli ihan "normivauva". Nukkui vastasyntyneenä melko paljon, piti kuitenkin herätellä syömään noin 4 tunnin välein. Itse olen todella huono nukkumaan ja menee pitkään ennen kuin saan unta. Mutta vauvan kasvettua, hän nukkui ihan ok, muutamia kertoja yössä heräsi ja nukahti syömisen jälkeen heti uudestaan. Eli silloin sain nukkua ihan ok.

Toinen lapseni oli taas ihan erilainen. Vasta 2 vuotiaana nukkui ensimmäisen kerran koko yön. Huusi pahimmillaan (allergioitaan, refluksiaan) puolen tunnin välein. Pakko oli nousta ylös kävelemään vauvan kanssa, syöttää ja koittaa rauhoittaa. Saattoi nukahtaa syliin, mutta nukkui levottamasti kunnes taas heräsi huutamaan. Näissä pienissä väleissä oli aivan mahdotonta itse nukahtaa saati päästä syvään uneen. Onneksi miehen kanssa vuoroteltiin, niin emme täysin hulluiksi tulleet. :)

Ihmiset myös kestävät eri tavoin unettomuutta ja väsymystä. Itse kestän sitä todella huonosti. Olo on huono, poissaoleva ja ihan kuin olisi kipeä koko ajan. Pää ei toimi ja tunteet pinnassa. Hirveää siis!

Mutta kyllä siitä selviää ja voihan aina tulla "helppo" vauva joka vaan nukkuu ja syö ja on tyytyväinen. :) :) 

Mun esikoinen halusi öisin syödä 1,5 h välein. Kaksi muuta ovat syöneet kerran kaksi yössä. Kannattaa varautua pahimpaan.

Ei kaiki vauvat nuku yöllä. Meilläkin oli päivällä yö (nukkui päiväunia koko pv heräten vain syömään 3h välein) ja yöllä päivä (vinkui, itki, jokelsi, valvoi, söi). Itse vaan ei osaa rytmiään samaan tapaan kääntää, päivällä valossa äänissä ei saa unta ja yöllä taas ei jaksa valvoa. Vähän kuin että kaikille ei vaan sovi yötyö. Lisäksi psyykkisesti voi olla vaikea itse nukahtaa kun ei tiedä kauanko saa nukkua. Itse valvoin ja alitajuisesti odotin vauvan seuraavaa heräämistä, silloinkin kun olisin saanut nukkua. Se on se stressi. Tiedoksi muuten, että vauvat heräilee muutenkin kuin syömään! Eli voi vaatia tunnin välein hyssyttelijää ja tutin nostoa suuhun että osaa taas jatkaa uniaan.

Meilla eka lapsi oli koliikki vauva, huusi 4t joka ilta puolille öin 4kk ikään asti. Sitten söi vauvan tahtisesti 3t välein. Paitsi tehoimukausina, jolloin söi 1-2t välein ja niitä on täysimetyksessä aika usein. Kun herää monta kertaa yössä, en ole koskaan saanut enää kovin nopeasti uudelleen unen päästä kiinni ja just kun on nukahtanut, vauva herää uudelleen. Meillä ei kumpikaan vauva aluksi nukkunut pitkiä pätkiä yöllä/päivällä vaan nukkui tunnin pari ja olisi halunnut seurustella kellonajasta piittaamatta. Tämä eka nukkui ekan kerran 6t putkeen 6kk ikäisenä. Toinen lapsi ei ollut koliikkivauva, mutta sitäkin huonompi nukkumaan. Herätti 5-20krt yössä vaihtelevasti. Neuvolassakaan ei uskottu ennen kuin aloin pitämään tukkimiehenkirjanpitoa joka herätyksestä. Tämä lapsi nukkui ekan täyden yön 2vuotiaana. Lisäksi molemmat lapset aina olleet ja ovat edelleen aamuvirkkuja, joten ikinä en köllinyt nukkuvan vauvan kanssa puolille päivin. Varsinkin tuon toisen vauvan kohdalla olin kävelevä zombie ekan elinvuoden ajan. En muista ajasta juuri mitään. En ole autolla törttöillyt ennen sitä enkä sen jälkeen, mutta tuona aikana sain bonukset tippumaan, kun 4 kertaa tein parkkipaikkatörttöilyjä.

Auttoiko ap yhtään... ;)

Sitä kotia ei pyöritetä yleensä sillä tavalla että nukutaan ympäri vuorokauden. Tulee pyykkiä, pitää syödä, peseytyä, ulkoilla. joskus uni ei myöskään tule sormia napsauttamalla, vaan sen verran viiveellä, että tulee jo pian uusi herätys syöttämään.

Ylläolevien syiden lisäksi myös kotihommat: meillä mies on yrittäjä, ei toivoakaan isyyslomasta, ja minun oli PAKKO hoitaa kaikki juoksevat asiat vauvanhoidon ohella, myös esim. koiran ulkoilutus. 

Ihan tosissasi kyselet? Jotkut vauvat toki nukkuvat pitkiä pätkiä heti syntymän jälkeen mutta useimmat vauvat heräilee parin tunnin välein itkemään nälkäänsä. Imettäminen kestää keskimäärin 15 minuuttia, joka pitäisi syöttäjän/imettäjän olla hereillä. Tarpeeksi väsyneenä jotkut äidit oppivat nukkumaan vauvan kanssa vierekkäin, jolloin tissin voi iskeä vauvan suuhun ja jatkaa unia tai ainakin torkkua.

Parin tunnin pätkissä nukkuminen alkaa pitkään jatkuessaan viemään voimia. Tällöin jo yhden yön 6 tunnin yhtäjaksoinen uni tuntuisi taivaan lahjalta. Kokeile itse, miten hyvin itse voit kun laitat herätyskellon soimaan yöllä parin tunnin välein ja yrität pysyä hereillä vartin verran. Sama meno jatkuu myös päivällä, joten et päivälläkään voi paikkailla väsymystä pitkillä päiväunilla. Jonkunhan pitäisi hoitaa kotityötkin, ulkoilla ja käydä kaupassa. Luultavasti ehdit hoitamaan askareita vain vauvan nukkuessa, joten et itse päivällä ehdi nukkumaan. Lisämausteensa tähän tuo, jos pieniä lapsia on useampia, jolloin lapset luultavasti nukkuu ja heräilee eri aikoina, jolloin äidillä ei ole levon mahdollisuutta senkään vertaa.

Huh, oikein alkaa ahdistaa kun lukee näitä juttuja. :) :) Ja muistuu mieleen nuo alkuajat. Vaikka vauvat ovatkin ihania, on mielestäni juuri tuo vauva-aika melko kauheaa. :( Nyt onneksi ajat takanapäin ja ihanat, iloiset, hauskat ja hyvinnukkuvat lapset ilahduttavat päiviäni. :)

Herätys puolentoista tunnin välein läpi yön, yksi syöttö kesti kakkavaipan vaihtoineen puolitoista tuntia. En nähnyt unia moneen kuukauteen, koska nukkuminen ei koskaan ehtinyt syventyä sille tasolle, jossa unia nähdään. 

Voin kuvitella kuinka rankkaa vauvan kanssa voi olla, onneksi oma 4kk vauva on nukkunut joka yö 23-10 neljällä syötöllä, päivisin 2x30 min unet, se ehkä vähän rassaa kun kaupassa käymiset ja ruoan laitot on vähän niin ja näin. Olen käytännössä elänyt leivällä ja hedelmillä tän ajan.

Vauva ei itke kuin nälkäänsä ja muutenkin tosi helppo tapaus. Olemme kahdestaan vauvan kanssa ja olen tosi iloinen että "kävi hyvä tuuri".