Lue keskustelun säännöt.
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Vierailija kirjoitti:
Oletteko muuten kyselleet, miksi ette tulleet valituiksi/päässeet haastatteluun?
Minä olen kysynyt muutaman kerran pienestä yrityksestä, että kiitos ilmoituksesta (että en tullut valituksi), mutta jatkoa ajatellen olisin kiinnostunut kuulemaan miksi haku jäi osaltani hakemuksen lähettämiseen? Toisesta paikasta vastattiin "vaikea sanoa yksittäistä syytä, hakijoita oli yli 100" ja toisesta ei koskaan kuulunut mitään. Päätin sitten, että enää en kysele. Olisi vain ihan kiva tietää, oliko hakemuksessa joku tietty juttu (esimerkiksi motivaatio ei sittenkään nykynyt kunnolla) tai vaikka että hakemus oli hyvä, mutta valitettavasti kokemuksesi ei ollut ihan sitä mitä etsimme.
Olen itse hakenut mm. Kelalle ja työkkäriin (hyi hitto, jälkimmäiseen en kyllä edes haluaisi:D). Hakijoita toki on satoja, mutta olen huomannut että 50-vuotiaana ei tule enää edes haastattelukutsuja eli joutuu johonkin generaattoriin blokatuksi. Aion kiusallani pyytää seuraavasta paikasta listan valittujen iästä, koulutuksesta ja työkokemuksesta. Kela esim. on selvästi ikärasistinen mitä olen ihmisten kanssa keskustellut. Yksityinen tehkööt mitä vaan, mutta julkisilla asia pitää nostaa esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joistain boomereista huomaa, että kysyvät tuon "missä olet töissä?" ihan puhtaasti nöyryyttääkseen. Itse vastaan nykyään hymyillen, että "eläkkeellä", koska mulla on eläkepaperit vaikka ne hylättiinkin. Vastaus saa heidät aina rykimään ja yskimään, kun sen sanoo täysin ilman häpeää. Huti.
Tässä kulttuurissa et yksinkertaisesti voi puhua totta tuossa asiassa, sille töykeälle taivastelulle ei tule loppua.
Nuoremmat saattavat kysyä aivan aidosta mielenkiinnosta toki. Sen oppii kyllä lukemaan. Työttömänä täytyy oppia lukemaan ihmisiä tarkasti. Asiallisille asiallinen vastaus, mutta jos vittuilet niin minä kusetan. Tasapeli.
Ihmiset elävät nykysuomessa niin eri todellisuuksissa, että oikeasti välillä vähän pelottaa. Silti meillä on yhä vanhaa perua jäljellä se pakkomielle näytellä, että olisimme yhä yhtä kaikki, niin kuin joskus kauan sitten.
Siihen näyttelemiseen ei työttömän kannata lähteä. Kysymys että missä olet töissä? ei nyt sinänsä vielä ole mikään paha, mutta sitä kun seuraa sitten aina se kysymys miksi? Että mitä sussa on vikaa? Kerro mulle.
On tää sellaista teatteria juu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivusta seurattuna jotkut jäätyään työttömäksi ei ole mitenkään avoimia uudelleenkouluttautumiselle, haetaan entisen alan töitä, vaikka kokemus jo vanhentunutta, nuoret kiilaavat ohi, terveys reistaa. Joku taas kouluttautuu lisää tai vaihtaa alaa ja menee, minne pääsee, mutta kyllä sitä miettii, mikä kannattaa ja mitä jaksaisi, jos itseltä loppuisi työt. Kun joka paikassa saa lukea ikäsyrjinnästä, niin olo on jo valmiiksi lannistunut.
En ihmettele etteivät ole avoimia koulutukselle. Itse kävin sen päälle 5v yliopistoa niin ei ihan heti huvita alkaa samaan. Ja kun opintotukia ei enää myönnetä uuteen tutkintoon. Ja jos myönnetään, se on niin vähän ettei enää pärjää. En nyt jaksa luetella kaikki syitä, mutta kokeilepa itse tätä: olet ollut töissä, jäät työttömäksi. Koitat hakea oman alan paikkoja, sitä mihin kulutit 5v omaa aikaa ja kituutit. Sitten kaikki sanoo että no mene kouluun. Ok, mut millä maksan vuokran sen monen vuoden ajan kun opiskelen uudestaan? Tai laskut, tai syön?
Mulla oli tilanne että työpaikaltani vähennettiin jatkuvasti työntekijöitä. Olin jatkuvasti stressaantunut ja varpaillani. Päätin kouluttautua uudelleen jollekin alalle jossa on varmasti töitä. Takana vähemmän vuosia koulunpenkillä kyllä kuin sinulla, 3,5v (am-tutkinto siis). Opiskelin lähihoitajaksi ja luokallani oli useampia akateemisia jotka kouluttautuivat vain sen vuoksi että omalla alalla ei ollut töitä. Mulla oli säästöjä ja sain 1,5v aikuiskoulutustukea ja niiden avulla selvisin ajasta taloudellisesti.
Työttömyys Suomessa on valinta. Suurinosa ei halua mennä kuin "oman alan töihin" ja vähintään samalla palkalla kuin ennenkin. Kukaan ei halua opiskella/nähdä minkäänlaista vaivaa edes työttömänä ollessaan, jolla voisi parantaa tilannettaan. Kysymys kuuluu, miksi helvetissä kukaan haluaisi tässä maassa tehdä töitä? Maa täyttyy elätettävistä, infra on paskana, verot ovat aivan liian korkealla palveluiden tason suhteen, asuminen maksaa aivan liikaa. Ja tämän tästä saa kuulla työttömien itkua siitä, että elämä on liian vaikeaa ja pitäisi saada lisää rahaa. Menkää töihin, jos ette pääse, niin kehittäkää itseänne ja menkää sitten.
En ymmärrä, miksei osa-aikatyötä mahdollisteta paremmin. Työssäkäyvät uupuvat työtaakkansa alle ja työttömät työn puutteeseen. Aika moni varmaan mielellään lyhentäisi työaikaansa, jos se olisi mahdollista työnantajan puolelta ja taloudellisesti. Voisin ihan mielellään tehdä puolikasta työaikaa, jos saisin puolikkaan palkan ja puolikkaan ansiosidonnaisen, sitten joku toinen nyt työttömänä oleva tekisi sen toisen puolen ja saisi puolet palkasta ja ansiosidonnaisesta. Rahaa menisi yhtä paljon, mutta molemmat olisi todennäköisesti onnellisempia ja terveempiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömyys ei ole sama kaikille kuten parikin taisi jo tässä ketjussa todeta. Yksi elelee hyvällä ansiosidonnaisella melko mukavasti. Itse olen työtön yksinhuoltaja joka saa nettona reilu 600 työttömyyspäivärahaa. Työttömyyttä nyt yli vuosi ja masennus tullut mukaan arkeen. Itseään tässä inhoaa joka päivä enemmän.
käyttäjä-8785 kirjoitti:
En ymmärrä, miksei osa-aikatyötä mahdollisteta paremmin. Työssäkäyvät uupuvat työtaakkansa alle ja työttömät työn puutteeseen. Aika moni varmaan mielellään lyhentäisi työaikaansa, jos se olisi mahdollista työnantajan puolelta ja taloudellisesti. Voisin ihan mielellään tehdä puolikasta työaikaa, jos saisin puolikkaan palkan ja puolikkaan ansiosidonnaisen, sitten joku toinen nyt työttömänä oleva tekisi sen toisen puolen ja saisi puolet palkasta ja ansiosidonnaisesta. Rahaa menisi yhtä paljon, mutta molemmat olisi todennäköisesti onnellisempia ja terveempiä.
Totta! Moni pienen lapsen vanhempi ja yksinhuoltaja tekisi varmasti mielellään osa-aikatyötä, minä myös. Jäisi energiaa sekä työlle että perheelle. Nyt se on joko kokoaikatyö tai ei mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käyttäjä-8785 kirjoitti:
En ymmärrä, miksei osa-aikatyötä mahdollisteta paremmin. Työssäkäyvät uupuvat työtaakkansa alle ja työttömät työn puutteeseen. Aika moni varmaan mielellään lyhentäisi työaikaansa, jos se olisi mahdollista työnantajan puolelta ja taloudellisesti. Voisin ihan mielellään tehdä puolikasta työaikaa, jos saisin puolikkaan palkan ja puolikkaan ansiosidonnaisen, sitten joku toinen nyt työttömänä oleva tekisi sen toisen puolen ja saisi puolet palkasta ja ansiosidonnaisesta. Rahaa menisi yhtä paljon, mutta molemmat olisi todennäköisesti onnellisempia ja terveempiä.
Niin mutta kun ei töissäkäynnissä ole kyse toimeentulosta, vaan taivaspaikasta sosiaalisessa hierarkiassa.
Ei taivaspaikkoja voi puolittaa. Ne joko saadaan, tai sitten päästään saunaan.
Ei työssä ole pohjimmiltaan kyse mistään täysin rationaalisesta. Kyse on ihmisarvon lunastamisesta.
Entinen työtön kirjoitti:
Työttömyys Suomessa on valinta. Suurinosa ei halua mennä kuin "oman alan töihin" ja vähintään samalla palkalla kuin ennenkin. Kukaan ei halua opiskella/nähdä minkäänlaista vaivaa edes työttömänä ollessaan, jolla voisi parantaa tilannettaan. Kysymys kuuluu, miksi helvetissä kukaan haluaisi tässä maassa tehdä töitä? Maa täyttyy elätettävistä, infra on paskana, verot ovat aivan liian korkealla palveluiden tason suhteen, asuminen maksaa aivan liikaa. Ja tämän tästä saa kuulla työttömien itkua siitä, että elämä on liian vaikeaa ja pitäisi saada lisää rahaa. Menkää töihin, jos ette pääse, niin kehittäkää itseänne ja menkää sitten.
Jos olet yhtään lukenut ketjua niin monellekin "kelpaa" kyllä muukin kuin oman alan työ tai muukin kuin hyvin palkattu työ. Minäkin jopa muutin pienipalkkaisen ei oman alani työn perässä kaupunkiin, josta en tuntenut ketään ja mies jäi toiselle paikkakunnalle, koska hänen työt oli siellä. Silti määräaikainen työni loppui ja nyt olen työtön. Ja joo vaikka minulla on korkeakoulututkinto niin hain silti taas opiskelemaan, mutta en päässyt kouluun. Nyt aion tehdä opintoja avoimessa ja hakea keväällä. Uskon, että suurin osa kyllä yrittää työllistyä ja tekee itse sen minkä voi. Silti käteen voi jäädä se työttömyys, koska ikävä kyllä en itse voi itseäni valita niihin töihin mitä olen hakenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä viikolla päättyy haku työhön, joka olisi asiakkaiden opastusta aulassa. Juuri sellaista työtä josta pitäisin, asiakaspalvelua ilman mitään myyntityötä. Samankaltaista työtä olen tehnyt aiemminkin ja tämän toin ilmi sekä hakemuksessa, että cv:ssä korostaen juuri tuota kokemusta. Ilmoituksessa toivottiin kykyä työskennellä kaiken ikäisten kanssa ja sitä minulla on, esimerkein kerroin kuinka. Toin mielestäni myös motivaationi hyvin esiin.
Työpaikkailmoituksessa mainittiin haastattelujen olevan marras-joulukuussa, joten viime viikon alusta saakka olen odottanut jos kutsu kävisi. Kieltämättä hieman tässä alkaa huolestuttaa; tuleeko sitä sittenkään jos parhaiden haastattelut olivatkin jo viime viikolla, vai ovatko kuitenkin päätyneet odottamaan hakuajan päättymiseen asti... Äh. Kyllä taas syö, jos en vastaavan tyyppisen työn kokemuksella pääse edes haastateltavaksi.
Mä teen sijaisuuksia päiväkoteihin. Mulla olikin yks päiväkoti jossa kävin syyskuusta lähtien sijaisuuksia tekemässä. Sitten kun jouduin lapsen sairauden takia oleen pois niin nyt eivät ookkaan pyytäneet sijaiseksi. Tiedän että he pitävät sijaisina sellaista joilla ei ole lastenhoitajan tms vastaavaa koulutusta. Eli pitävät mieluummin epäpäteviä lapsettomia töissä kun niitä joilla on koulutus.
Lisäksi kyseinen paikka on työntekijöistä alimitotettu esim lapsiryhmissä aivan liian vähän työntekijöitä...
Nyt tein sijaisuuksia eri päiväkotiin ja kävin johtajan juttusilla (hänen pyynnöstään) josko saisin mahdollisesti pitkäaikaisemman työjakson. Lupas ilmoitella 1-2 viikon kuluessa. Nyt on viikko menny
. Noh koitan positiivisesti oottaa ens viikkoon.
Mutta tosiaan meillä miehellä on vakipaikka hän ei oikein ymmärrä et on aika stressaavaa kun et tiiä millon tulee työ pyyntö vai tuleeko ollenkaan.
Intoa ja halua olisi kuitenki käydä töissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ollut päivääkään työttömänä ennen kuin täytin 50 vuotta. Minen yhteensattuman seurauksena työt loppuivat ja jouduin ensimmäistä kertaa elämässäni hakemaan töitä - aiemmin vaihdoin työpaikkaa 6-7 vuoden välein, kun minua pyydettiin muualle; minulle on kerran jopa tehty uusi virka, jotta minut on saatu houkutelluksi palkkalistoille. Monelle työn tarjoajalle olen vastannut kieltävästi.
Nyt olen ollut muutaman vuoden työttömänä, TE-toimiston kirjoilla vasta kolmisen vuotta. Ensimmäisinä vuosina tein satoja hakemuksia, pääsin muutamaan haastatteluun (vain aiempia tehtäviäni vastaaviin paikkohin, en mihinkään muunlaiseen, esimerkiksi konttorihommiin tai asiakaspalveluun), mutten saanut yhtään työpaikkaa. Nyt on pari vuotta kulunut niin, että haen vain oman alani töitä. En saa niitä erinomaisista suosituksistani huolimatta, eikä näytä auttavan sekään, että suoritin äskettäin tutkinnon, jonka pitäisi kaiken järjen mukaan vain parantaa työllistymistäni. "Kaikki järki" on saanut aivan uusia esiintymismuotoja: osaavin työntekijä ei enää ole sopivin työntekijä.
Työttömyyteen vielä tottuu, jos vain on vilkas ajatusmaailma ja muutakin mielenkiintoista tekemistä. Pahinta on ollut koko omaisuuden menettäminen ja käytännössä heitteille jääminen loppuiäksi. (Tätä en kuvaile enempää, koska kuviot ovat huomattavasti tavallista erikoisemmat, eikä palsta riittäisi niiden selittämiseen.) Sen toistan, että työttömyys on kammottava tila. Siitä, ettei kelpaa mihinkään, ei näin monen vuoden jälkeen enää selviä henkiseen tasapainoon. Sata kiitos kiinnostuksestasi -vastausta on tosi ikävä nippu, mutta viisisataa eitä vie hulluuden partaalle. Turvallisuuden tunne on mennyttä, omanarvontunnosta ovat jäljellä rippeet. Itse***ha on mielessä jatkuvasti.
Huh huh, jäätävää tekstiä. Olen miettinyt työpaikan vaihtoa lähinnä oman jaksamisen ja mielenterveyden säilymisen vuoksi, mutta taitaa olla parempi jäädä ja tyytyä siihen mitä nyt on - kun työpaikka sentään vielä toistaiseksi on. Ikärasismi elää ja voi hyvin, vaikka mitä juhlapuheissa maalailllaan.
Terv. pian 48v mies, IT-alalla
Itse jäin 2019 määräaikaisesta työstä vanhempainvapaalle ja se loppu sitten just kevään kotonaan. Eipähän siinä mitään töitä ollut haettavaksi ja ne mitä on, on 150-500 muutakin hakijaa! Olen opiskellut ja lisäkouluttautunut konttori rotta, ennen vapaata koko ajan töissä ja opiskeluissa.
Enää en jaksa brändäys- ja verkostoitumis paskaa sun muuta pintakiiltoa, tapella toimistonysväyksestä TEIDÄN kanssa. Lähden työvoimapoliittinen koulutukseen, putkiasentajaksi. Töitä riittää, aivot ei rappeutua ja palkkakin parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entinen työtön kirjoitti:
Työttömyys Suomessa on valinta. Suurinosa ei halua mennä kuin "oman alan töihin" ja vähintään samalla palkalla kuin ennenkin. Kukaan ei halua opiskella/nähdä minkäänlaista vaivaa edes työttömänä ollessaan, jolla voisi parantaa tilannettaan. Kysymys kuuluu, miksi helvetissä kukaan haluaisi tässä maassa tehdä töitä? Maa täyttyy elätettävistä, infra on paskana, verot ovat aivan liian korkealla palveluiden tason suhteen, asuminen maksaa aivan liikaa. Ja tämän tästä saa kuulla työttömien itkua siitä, että elämä on liian vaikeaa ja pitäisi saada lisää rahaa. Menkää töihin, jos ette pääse, niin kehittäkää itseänne ja menkää sitten.
Millä sä tunget 300 000 työtöntä 100 000 avoimeen työpaikkaan.???? Miten,miten..??? Tämä on maamme tilanne.REVI SIITTÄ :Mene itte töihin..
Ja koska taustani on alkoholin huuruisista pitkäaikaistyöttömyyden täyteisistä piireistä, ei työttömyys ahdista ja rahaa jää koko ajan säästöön ja sijoitussalkku senkun paisuu.
Mut onhan tämä kiusallista, työkykyinen ja -haluinen ihminen verorahoilla velttoilee.
Mut joo, koulun penkille tieni vie.
Sosiaali- ja terveysministeriö on laskenut, että työttömyystukien leikkaukset säästävät vuosittain 200 miljoonaa euroa.
Työttömyysturvan uudistaminen on yksi hallituksen kärkihankkeista. Päämääränä on, ettei työttömyysaika veny ja työtön hakeutuu nopeammin töihin.
Tuo 200 miljoonaa euroa on pikku raha kun tämä Marinin hallitus on ostamassa 10-15 miljardin euron hävittäjiä armeijalle ja lentolelujen elikaarikustannus on n. 30 miljardia euroa eli hankintahinnan päälle vielä n. 1 500 000 000. €/v... (20 v elinikä)
Vierailija kirjoitti:
Ja nyt hallitus on viisaudessaan yli 60v työttömiltä viemässä työttömyysturvan vaikka tiedetään tilastojen perusteella että yli 55 vuotiaiden työllistyminen on todella vaikeaa, ellei mahdotonta.
"Yli 55-vuotiaiden alhainen työllisyysaste nousi keskusteluun myös hallituksen budjettiriihen yhteydessä alkusyksyllä.
Yhdeksi lääkkeeksi on jo pidempään tarjottu niin sanotun eläkeputken poistamista. Tällä hetkellä 62 vuotta täyttäneillä työttömäksi joutuneilla on mahdollisuus saada ansiosidonnaista päivärahaa työeläkeikään saakka. Putken lopettamisella arvioidaan saatavan 6 500 uutta työllistä.
Myös Mononen-Mikkilä uskoo, että eläkeputkesta luopuminen lisäisi työllisyyttä."
Q: eikö sama keino pure kaikkiin ikäryhmiin, lopetetaan kaikilta ansiosidonnainen päiväraha niin uusia työpaikkoja syntyy kuin sieniä sateella vai? (PS Oikeana tarkoituksena on vain säästää rahaa mutta tätä ei sanota tietenkään ääneen kun samaan aikaan Suomi lappaa rahaa EU:n eteläisiin maihin elvytysrahaston kautta.....)
Tämähän ei kuulu ketjun aiheeseen, mutta työnantajapuoli torppasi neuvottelut heti alkumetreillä. Ei sitä mitenkään hallituksen syyksi saa kaadettua.
Vierailija kirjoitti:
Jostain luin että työttömistä yli 20% on erityisasiantuntijoita, päälliköitä, johtajia. Silti työttömistä puhutaan yhdellä tavalla, että he ovat syrjäytynyttä rupusakkia. Tän takia häpeän tilannettani syvästi.
Miksi sinun pitäisi työttömyyttäsi hävetä?
Ainoa, joilla olisi hävettävää, ovat ne, jotka kuvittelevat, että työttömät järjestään ovat laiskaa työhalutonta rupusakkia, ja jotka meuhkaavat tätä näkemystään esille kaikissa kanavissa.
Jos olet itse kuulunut heihin, niin menneisyyttäsi voit hävetä. Mutta työttömyydessäsi itsessään ei ole mitään hävettävää!
t. akateeminen jatkuvati uutta opiskeleva työtön täälläkin.
Entinen työtön kirjoitti:
Työttömyys Suomessa on valinta. Suurinosa ei halua mennä kuin "oman alan töihin" ja vähintään samalla palkalla kuin ennenkin. Kukaan ei halua opiskella/nähdä minkäänlaista vaivaa edes työttömänä ollessaan,
Huh heijaa :)
Työttömänä opiskeluun pitää olla työkkärin lupa, ja niitäpä ei noin vain heltiä. Olen työtön softainssi, olisin halunnut CAD-kurssille tai vaikka hitsausta opiskelemaan, jolloin olisin voinut vaihtaa alaa, mutta työkkäri torppasi suunnitelman.
Päätin sitten opiskella lisää omaa alaa ja suorittaa maisteriopinnot, siihen sain luvan. Kas kummaa, työnantajat kiinnostuivat heti enemmän, kun saatoinkin sanoa olevani opiskelija enkä työtön. Työkkärin opinnoille antama aikamäärä umpeutui alkusyksystä, mutta en uskalla ottaa papereita ulos, koska silloin putoaisin työnantajien silmissä takaisin työttömien kategoriaan, mikä heikentää työllistymismahdollisuuksia. Opiskelen siis vielä lisää.
Oppilaitokselle homma sopii, työkkärille ei. Työkkärin mielestä en opintojeni takia ole työmarkkinoiden käytettävissä, vaikka koko ajan haen töitä. Työttömyyskorvausta en saa, koska virallisesti en ole työtön, vaikka käytännössä olen. Elelen siis säästöilläni vain. Et voi syyttää minua edes tuilla roikkumisesta.
Kyllä, mutta vaikutat kovin ärsyyntyneeltä siitä, että joillekin työttömyys ei ole koko ajan itsensä suomimista ja kurjuutta. Mitä sitten, jos joka hetki ei kieriskele tervassa ja höyhenissä jotta sopisi siihen työttömän muottiin ja tunne ahdistusta työttömyydestä. Tämä yhteiskunta ei näköjään tarvitse meitä koulutettuja ja kokeneita, enkä suostu esittämään sitä iänikuista määkinää tyyliin tekisin mitä vaan millä hinnalla, en osaa olla tekemättä mitään (naurettavaa), päivärytmi lässyn lässyn (osaan mennä nukkumaan ja herätä) blaa blaa. Rahapula on todellinen ongelma monelle työttömälle, mutta mitä vähemmän antaa tämän naurettavan shown vaikuttaa itsetuntoonsa ja elämäänsä, sitä parempi. Kyllä, nukun pitkään. Kyllä, lojun sohvalla. Ei, en enää suorittele mitään jotta "näyttää hyvältä ansioluettelossa". Töitä vaan ei ole tarpeeksi. Olin nuorempana aivan raivona samassa tilanteessa. Nyt en. t. eri