Lue keskustelun säännöt.
Thelma ja Louise
30.11.2020 |
Onko kukaan katsonut Areenalta Thelma ja Louise-leffan? Kovasti mainostettiin, että hienoa kun naiset ottavat oikeuden omaan käsiinsä, siinä ikään kuin voimaantuu, kun ei tarvitse alistua miesten alle. Tosi hienoa, kun nainen murhaa, tekee asellisen ryöstön sekä lopuksi itsemurhan. Elokuva on melkein 30v vanha, katsoin sen ainoastaan Geena Davisin tähden, kun olen tuntenut Rennyn, jonka kanssa hän oli avioliitossa joskus.
Mutta mitä mieltä olettem, antaako se naisille oikeaa sanomaa, sitäkin on kehuttu.
Kommentit (158)
Suomalainen miesvastine on Esa ja Vesa- auringonlaskun ratsastajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minustakin se leffa itsemurhaloppuineen oli huono. Eikö muka naisilla ole muuta keinoa kuin lopettaa eämänsä kun menee pieleen?
Kyseessä on fiktioelokuva, ei dokumentti.
Siksi sitäkin huonompi kun ei edes keksitty järkevämpää loppuratkaisua.
Me, jotka osaamme ajatella, (toisin kuin sinä), tiedämme mikä se loppuratkaisu miesten hallitsemassa maailmassa, ja varsinkin Amerikassa tuolloin, olisi ollut.
Ja niin tiesivät Thelma ja Louisekin, siksipä he valitsivat kuoleman vapaina ja ystävän kädestä kiinni pitäen.
MInusta on erikoista, että otetaan yksi asia ja puolustellaan sitä. Nyt loppuratkaisu..itsemurha tai kiinnijääminen. OLisihan siinäkin voinut olla useita vaihtoehtoja esim. olisivat päässeet karkuun ja Meksikoon. Tai mitä hyvänsä muuta.
Joku kirjoitti, olisiko ollut parempi, että Thelma olisi alistunut...eli 2 vaihtoehtoa. No, siitä tuskin olisi elokuvaa tullut.
Tämä todella on elokuva. mutta aloittaja ihmetteli, että toimintatapa naisten toimintatapa herättää ihailua. Eikö niin?
Minusta näyttää, että täällä huudetaan metoo-hengessä , kuinka VOIMAANTUTTAVAA!
Väkivalta ei koskaan voimaannuta.
Odotin niiden koko ajan pääsevän karkuun eli juurikin sinne Meksikoon.
Olin valtavan pettynyt siihen loppuratkaisuun jo silloin kun sen aikoja sitten katsoin. Eikö noin rohkeille naisille keksitty mitään muuta vaihtoehtoa kuin itsemurha?
Se vain vahvistaa sitä näkemystä, että naiset ei voi mitään millekään eikä vaihtoehtoja ole. En olisi uskonut, että nykyäänkin se nähdään hienona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista on se että tämä oli eka elokuva jossa naiset toimivat kuten miehet ovat pitkään elokuvissa toimineet ja se näemmä pöyristyttää yhä.
Minua pöyristyttää ihmisen murha, asellinen ryöstö ja se että oma elämä eletään niin, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin itsemurha. En näe siinä mitään ihailtavaa ja voimaannuttavaa.
Ap
Tämä on elokuva, ei tosielämää, ap.
Voisiko sanoa, että taideteos, eräänlainen.
Arvostellaan sitä sellaisena.OLen jo sanonut, että tämähän on elokuva ja sinällään varmaan ihan kelpoinen, joskin jo vanha. Mutta kun se asia, mitä kritisoin, on tapa vastata väkivallalla ja tämä on hyvä asia joidenkin mielestä! Voimaannuttavaa, uykskin nainen selitti jossain, että elokuva muutt hänen elämänsä.
KIltti ihminen muuten saa useinkin kiltteyttä osakseen! Kiltti ei ole sama kuin alistuva!
Syyt ja seuraukset kyllä puhutteli minuakin. esim. se kiltti poliisi tivasi siltä Brad Pittiltä, olisiko THelma tehnyt aseellisen ryöstön, jos rahoja ei olisi varastettu. Esim. ´tytöillä`olisi ollut mahdollisuus ilman hotellipanon varkautta.
PItt taisi olla tässä 1. elokuvaosassaan.
Kun kyseessä on elokuva! Jos vaikkapa "voimaantuu" sitä katsellessaan, ei tarkoita sitä, että ihailisi juuri väkivaltaa, vaan sitä, että roolit käännetään päälaelleen ja sitä kautta asiat näyttäytyvät erilaisessa valossa. Kun Thelma ja Louise tehtiin, siihen asti vastaavat road moviet olivat kertoneet vain miehistä. Naiset elokuvien päärooleissa olivat ylipäätään enemmän poikkeus kuin sääntö; elokuvat kertoivat miehistä. Naishahmojen tehtävänä oli olla statistina ja tukemassa miesroolia. Näyttelijätyön professori Elina Knihtilä puhuu "kyselijä-ämmistä", eli naishahmoista, joiden kysymysten (tai muun toiminnan) on tarkoitus valottaa pääosassa olevan mieshahmon kehityskaarta, taustatarinaa jne.
Mieshahmojen voittokulku toki jatkui vielä pitkään Thelman ja Louisen jälkeenkin, mutta jos joku sanoo voimaantuneensa Thelmasta ja Louisesta, niin kannatta hieman miettiä sitä, mitä me olemme ylipäätään valkokankaalta ja telkkarista katselleet, ja jos joku sanoo, että Thelma ja Louise voimaannutti, eikö kannata miettiä itsekin miksi, sen sijaan, että sanoo heti kättelyssä, että "en minä ainakaan".
Lopuksi muistutan vielä nk. Bechdelin testistä. Kyseessä on sarjakuvataiteilija Alice Bechdelin elokuville esittämät kriteerit:
Elokuva ”läpäisee Bechdelin testin”, jos sen tarinassa
1. esiintyy vähintään kaksi naishahmoa
2. jotka keskustelevat keskenään
3. jostakin muustakin kuin miehistä.
Nyt siis on niin, ettei elokuvan tietenkään tarvitse läpäistä testiä ollaakseen ihan hyvä leffa, mutta se, että valtaosa elokuvista ei tätä testiä läpäise, kertoo naishahmojen kapeudesta ja yksiulotteisuudesta valkokankaalla.
Toivon, että viestini luettuasi miettisit edes hetken sitä, mitä Thelma ja Louise elokuvahistoriassa edustaa sen sijaan, että ajattelisit pelkästään siinä olevia naisten tekemiä väkivallantekoja.
Turha toivo, sinun vastauksesi ei tuonnut mitään uutta asiaan. Nämä esimerkitkin oli ontuvia, 2 naista keskustelee...sanotko tosiaan tämän elokuvan sanojenvaihtoa keskusteluksi?
Elokuva on melkein 30v vanha. Olen kyllä tähän asiaan tutustunut useaan kertaan näiden vuosien aikana. Myös sitä, mitä tämä edustaa. Eri mielipiteitä voi aina olla, mutta vieraan neuvominen on taitolaji, jota sinulla ei taida olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista on se että tämä oli eka elokuva jossa naiset toimivat kuten miehet ovat pitkään elokuvissa toimineet ja se näemmä pöyristyttää yhä.
Minua pöyristyttää ihmisen murha, asellinen ryöstö ja se että oma elämä eletään niin, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin itsemurha. En näe siinä mitään ihailtavaa ja voimaannuttavaa.
Ap
Tämä on elokuva, ei tosielämää, ap.
Voisiko sanoa, että taideteos, eräänlainen.
Arvostellaan sitä sellaisena.OLen jo sanonut, että tämähän on elokuva ja sinällään varmaan ihan kelpoinen, joskin jo vanha. Mutta kun se asia, mitä kritisoin, on tapa vastata väkivallalla ja tämä on hyvä asia joidenkin mielestä! Voimaannuttavaa, uykskin nainen selitti jossain, että elokuva muutt hänen elämänsä.
KIltti ihminen muuten saa useinkin kiltteyttä osakseen! Kiltti ei ole sama kuin alistuva!
Syyt ja seuraukset kyllä puhutteli minuakin. esim. se kiltti poliisi tivasi siltä Brad Pittiltä, olisiko THelma tehnyt aseellisen ryöstön, jos rahoja ei olisi varastettu. Esim. ´tytöillä`olisi ollut mahdollisuus ilman hotellipanon varkautta.
PItt taisi olla tässä 1. elokuvaosassaan.
Kun kyseessä on elokuva! Jos vaikkapa "voimaantuu" sitä katsellessaan, ei tarkoita sitä, että ihailisi juuri väkivaltaa, vaan sitä, että roolit käännetään päälaelleen ja sitä kautta asiat näyttäytyvät erilaisessa valossa. Kun Thelma ja Louise tehtiin, siihen asti vastaavat road moviet olivat kertoneet vain miehistä. Naiset elokuvien päärooleissa olivat ylipäätään enemmän poikkeus kuin sääntö; elokuvat kertoivat miehistä. Naishahmojen tehtävänä oli olla statistina ja tukemassa miesroolia. Näyttelijätyön professori Elina Knihtilä puhuu "kyselijä-ämmistä", eli naishahmoista, joiden kysymysten (tai muun toiminnan) on tarkoitus valottaa pääosassa olevan mieshahmon kehityskaarta, taustatarinaa jne.
Mieshahmojen voittokulku toki jatkui vielä pitkään Thelman ja Louisen jälkeenkin, mutta jos joku sanoo voimaantuneensa Thelmasta ja Louisesta, niin kannatta hieman miettiä sitä, mitä me olemme ylipäätään valkokankaalta ja telkkarista katselleet, ja jos joku sanoo, että Thelma ja Louise voimaannutti, eikö kannata miettiä itsekin miksi, sen sijaan, että sanoo heti kättelyssä, että "en minä ainakaan".
Lopuksi muistutan vielä nk. Bechdelin testistä. Kyseessä on sarjakuvataiteilija Alice Bechdelin elokuville esittämät kriteerit:
Elokuva ”läpäisee Bechdelin testin”, jos sen tarinassa
1. esiintyy vähintään kaksi naishahmoa
2. jotka keskustelevat keskenään
3. jostakin muustakin kuin miehistä.
Nyt siis on niin, ettei elokuvan tietenkään tarvitse läpäistä testiä ollaakseen ihan hyvä leffa, mutta se, että valtaosa elokuvista ei tätä testiä läpäise, kertoo naishahmojen kapeudesta ja yksiulotteisuudesta valkokankaalla.
Toivon, että viestini luettuasi miettisit edes hetken sitä, mitä Thelma ja Louise elokuvahistoriassa edustaa sen sijaan, että ajattelisit pelkästään siinä olevia naisten tekemiä väkivallantekoja.
Turha toivo, sinun vastauksesi ei tuonnut mitään uutta asiaan. Nämä esimerkitkin oli ontuvia, 2 naista keskustelee...sanotko tosiaan tämän elokuvan sanojenvaihtoa keskusteluksi?
Elokuva on melkein 30v vanha. Olen kyllä tähän asiaan tutustunut useaan kertaan näiden vuosien aikana. Myös sitä, mitä tämä edustaa. Eri mielipiteitä voi aina olla, mutta vieraan neuvominen on taitolaji, jota sinulla ei taida olla.
Okei, no voithan hieman laajentaa sitä, mitä tarkoitat sen sijaan, että ruodit vain minun vastaustani.
Minäkin toivoin, että olisivat päässeet Meksikoon ja ehkä jatkaneet ystävällistä ryöstötoimintaa ja Thelma olisi löytänyt kumppanikseen kunnon panomiehen.
Elokuvan menestys aikoinaan saattoi olla osittain silloin pinnalla olleet näyttelijät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis eikö se voimaantuminen nimenomaan ole siinä, että lähtivät pelottomasti yhdessä etsimään jotain parempaa. Sitten vain asiat menivät vähän mönkään, kun menneisyyden ahdistukset kummittelivat ja loppu oli traaginen. Miten traaginen loppu kumoaa sen elokuvan alun voimaantumisen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista on se että tämä oli eka elokuva jossa naiset toimivat kuten miehet ovat pitkään elokuvissa toimineet ja se näemmä pöyristyttää yhä.
Minua pöyristyttää ihmisen murha, asellinen ryöstö ja se että oma elämä eletään niin, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin itsemurha. En näe siinä mitään ihailtavaa ja voimaannuttavaa.
Ap
Tämä on elokuva, ei tosielämää, ap.
Voisiko sanoa, että taideteos, eräänlainen.
Arvostellaan sitä sellaisena.OLen jo sanonut, että tämähän on elokuva ja sinällään varmaan ihan kelpoinen, joskin jo vanha. Mutta kun se asia, mitä kritisoin, on tapa vastata väkivallalla ja tämä on hyvä asia joidenkin mielestä! Voimaannuttavaa, uykskin nainen selitti jossain, että elokuva muutt hänen elämänsä.
KIltti ihminen muuten saa useinkin kiltteyttä osakseen! Kiltti ei ole sama kuin alistuva!
Syyt ja seuraukset kyllä puhutteli minuakin. esim. se kiltti poliisi tivasi siltä Brad Pittiltä, olisiko THelma tehnyt aseellisen ryöstön, jos rahoja ei olisi varastettu. Esim. ´tytöillä`olisi ollut mahdollisuus ilman hotellipanon varkautta.
PItt taisi olla tässä 1. elokuvaosassaan.
Kun kyseessä on elokuva! Jos vaikkapa "voimaantuu" sitä katsellessaan, ei tarkoita sitä, että ihailisi juuri väkivaltaa, vaan sitä, että roolit käännetään päälaelleen ja sitä kautta asiat näyttäytyvät erilaisessa valossa. Kun Thelma ja Louise tehtiin, siihen asti vastaavat road moviet olivat kertoneet vain miehistä. Naiset elokuvien päärooleissa olivat ylipäätään enemmän poikkeus kuin sääntö; elokuvat kertoivat miehistä. Naishahmojen tehtävänä oli olla statistina ja tukemassa miesroolia. Näyttelijätyön professori Elina Knihtilä puhuu "kyselijä-ämmistä", eli naishahmoista, joiden kysymysten (tai muun toiminnan) on tarkoitus valottaa pääosassa olevan mieshahmon kehityskaarta, taustatarinaa jne.
Mieshahmojen voittokulku toki jatkui vielä pitkään Thelman ja Louisen jälkeenkin, mutta jos joku sanoo voimaantuneensa Thelmasta ja Louisesta, niin kannatta hieman miettiä sitä, mitä me olemme ylipäätään valkokankaalta ja telkkarista katselleet, ja jos joku sanoo, että Thelma ja Louise voimaannutti, eikö kannata miettiä itsekin miksi, sen sijaan, että sanoo heti kättelyssä, että "en minä ainakaan".
Lopuksi muistutan vielä nk. Bechdelin testistä. Kyseessä on sarjakuvataiteilija Alice Bechdelin elokuville esittämät kriteerit:
Elokuva ”läpäisee Bechdelin testin”, jos sen tarinassa
1. esiintyy vähintään kaksi naishahmoa
2. jotka keskustelevat keskenään
3. jostakin muustakin kuin miehistä.
Nyt siis on niin, ettei elokuvan tietenkään tarvitse läpäistä testiä ollaakseen ihan hyvä leffa, mutta se, että valtaosa elokuvista ei tätä testiä läpäise, kertoo naishahmojen kapeudesta ja yksiulotteisuudesta valkokankaalla.
Toivon, että viestini luettuasi miettisit edes hetken sitä, mitä Thelma ja Louise elokuvahistoriassa edustaa sen sijaan, että ajattelisit pelkästään siinä olevia naisten tekemiä väkivallantekoja.
Turha toivo, sinun vastauksesi ei tuonnut mitään uutta asiaan. Nämä esimerkitkin oli ontuvia, 2 naista keskustelee...sanotko tosiaan tämän elokuvan sanojenvaihtoa keskusteluksi?
Elokuva on melkein 30v vanha. Olen kyllä tähän asiaan tutustunut useaan kertaan näiden vuosien aikana. Myös sitä, mitä tämä edustaa. Eri mielipiteitä voi aina olla, mutta vieraan neuvominen on taitolaji, jota sinulla ei taida olla.
Okei, no voithan hieman laajentaa sitä, mitä tarkoitat sen sijaan, että ruodit vain minun vastaustani.
En tiedä, kenen vastauksia ruodin, kun ei ole nimimerkkiä, mutta tämmöinen palsta on sellainen, että kenen hyvänsä vastauksi saa ruotia. Laitapa nimerkki seuraavaan, niin jätän väliin, pidän sinua melko herkkähipiäisenä. Enkä lähde vastaamaan juuri sen vuoksi haasteiseesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö se voimaantuminen nimenomaan ole siinä, että lähtivät pelottomasti yhdessä etsimään jotain parempaa. Sitten vain asiat menivät vähän mönkään, kun menneisyyden ahdistukset kummittelivat ja loppu oli traaginen. Miten traaginen loppu kumoaa sen elokuvan alun voimaantumisen?
Kokonaisuus ratkaisee niinkuin monessa asiassa yleensäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole vieläkään sanonut, millainen loppu olisi ollut parempi.
Minusta on typerää esittää kysymys, että olisiko ollut parempi, että ¨tytöt` olisi tullut pois autosta ja antautuneet. Eli kysyjä tasan 2 vaihtoehtoa, ajatusmaailma lienee kvin suppea.
Kyllä kait siihen olisi moniakin hyviä loppuja voinut keksiä, esim. että olisivat päässeet Meksikoon ja löytäneet sieltä kunnon panomiehet, varsinkin Thelma. Siinä olisi THelman ränsistynyt olemus saanut vähän virkeyttä.
Eikö tässä millään ymmärretä, ettei aloittaja kritisoi elokuvaa, vaan sitä, että akat tykkää ottaa sen käytöksen hyvänä ja voimaannuttava.
Olen samaa mieltä. Tuo pakoon pääsy ja uuden elämän alottaminen olisi ollut hyvä lopetus.
Jos elokuvassa olisi ollut onnellinen ja kliseinen loppu, emme puhuisi siitä nyt. Elokuvahan on legendaarinen nimenomaan loppuratkaisun takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopussa Thelma ja Louise olisivat antautuneet, saaneet kaiken anteeksi kiltin tuomarisedän edessä, löytäneet kunnon miehet ja päätyneet onnelliseen avioliittoon. Tätähän te halusitte?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista on se että tämä oli eka elokuva jossa naiset toimivat kuten miehet ovat pitkään elokuvissa toimineet ja se näemmä pöyristyttää yhä.
Minua pöyristyttää ihmisen murha, asellinen ryöstö ja se että oma elämä eletään niin, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin itsemurha. En näe siinä mitään ihailtavaa ja voimaannuttavaa.
Ap
Tämä on elokuva, ei tosielämää, ap.
Voisiko sanoa, että taideteos, eräänlainen.
Arvostellaan sitä sellaisena.OLen jo sanonut, että tämähän on elokuva ja sinällään varmaan ihan kelpoinen, joskin jo vanha. Mutta kun se asia, mitä kritisoin, on tapa vastata väkivallalla ja tämä on hyvä asia joidenkin mielestä! Voimaannuttavaa, uykskin nainen selitti jossain, että elokuva muutt hänen elämänsä.
KIltti ihminen muuten saa useinkin kiltteyttä osakseen! Kiltti ei ole sama kuin alistuva!
Syyt ja seuraukset kyllä puhutteli minuakin. esim. se kiltti poliisi tivasi siltä Brad Pittiltä, olisiko THelma tehnyt aseellisen ryöstön, jos rahoja ei olisi varastettu. Esim. ´tytöillä`olisi ollut mahdollisuus ilman hotellipanon varkautta.
PItt taisi olla tässä 1. elokuvaosassaan.
Kun kyseessä on elokuva! Jos vaikkapa "voimaantuu" sitä katsellessaan, ei tarkoita sitä, että ihailisi juuri väkivaltaa, vaan sitä, että roolit käännetään päälaelleen ja sitä kautta asiat näyttäytyvät erilaisessa valossa. Kun Thelma ja Louise tehtiin, siihen asti vastaavat road moviet olivat kertoneet vain miehistä. Naiset elokuvien päärooleissa olivat ylipäätään enemmän poikkeus kuin sääntö; elokuvat kertoivat miehistä. Naishahmojen tehtävänä oli olla statistina ja tukemassa miesroolia. Näyttelijätyön professori Elina Knihtilä puhuu "kyselijä-ämmistä", eli naishahmoista, joiden kysymysten (tai muun toiminnan) on tarkoitus valottaa pääosassa olevan mieshahmon kehityskaarta, taustatarinaa jne.
Mieshahmojen voittokulku toki jatkui vielä pitkään Thelman ja Louisen jälkeenkin, mutta jos joku sanoo voimaantuneensa Thelmasta ja Louisesta, niin kannatta hieman miettiä sitä, mitä me olemme ylipäätään valkokankaalta ja telkkarista katselleet, ja jos joku sanoo, että Thelma ja Louise voimaannutti, eikö kannata miettiä itsekin miksi, sen sijaan, että sanoo heti kättelyssä, että "en minä ainakaan".
Lopuksi muistutan vielä nk. Bechdelin testistä. Kyseessä on sarjakuvataiteilija Alice Bechdelin elokuville esittämät kriteerit:
Elokuva ”läpäisee Bechdelin testin”, jos sen tarinassa
1. esiintyy vähintään kaksi naishahmoa
2. jotka keskustelevat keskenään
3. jostakin muustakin kuin miehistä.
Nyt siis on niin, ettei elokuvan tietenkään tarvitse läpäistä testiä ollaakseen ihan hyvä leffa, mutta se, että valtaosa elokuvista ei tätä testiä läpäise, kertoo naishahmojen kapeudesta ja yksiulotteisuudesta valkokankaalla.
Toivon, että viestini luettuasi miettisit edes hetken sitä, mitä Thelma ja Louise elokuvahistoriassa edustaa sen sijaan, että ajattelisit pelkästään siinä olevia naisten tekemiä väkivallantekoja.
Turha toivo, sinun vastauksesi ei tuonnut mitään uutta asiaan. Nämä esimerkitkin oli ontuvia, 2 naista keskustelee...sanotko tosiaan tämän elokuvan sanojenvaihtoa keskusteluksi?
Elokuva on melkein 30v vanha. Olen kyllä tähän asiaan tutustunut useaan kertaan näiden vuosien aikana. Myös sitä, mitä tämä edustaa. Eri mielipiteitä voi aina olla, mutta vieraan neuvominen on taitolaji, jota sinulla ei taida olla.
Okei, no voithan hieman laajentaa sitä, mitä tarkoitat sen sijaan, että ruodit vain minun vastaustani.
En tiedä, kenen vastauksia ruodin, kun ei ole nimimerkkiä, mutta tämmöinen palsta on sellainen, että kenen hyvänsä vastauksi saa ruotia. Laitapa nimerkki seuraavaan, niin jätän väliin, pidän sinua melko herkkähipiäisenä. Enkä lähde vastaamaan juuri sen vuoksi haasteiseesi.
No että jos vastauksessa puhutaan siitä, millaisia naisrooleja elokuvissa on ollut ja miten Thelma ja Louise on niihin verrattuna aika radikaali elokuva, niin jotenkin ajattelin, että voisi puhua tästä eikä siitä, millainen viestin kirjoittaja mahtaa olla, mutta ilmeisesti elokuvien ja naisroolien pohtiminen ei varsinaisesti kiinnosta, vaan joku ihan muu kirjoittelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuonna 2020 naiset voimaantuvat pukeutumalla pyllybikineihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö se voimaantuminen nimenomaan ole siinä, että lähtivät pelottomasti yhdessä etsimään jotain parempaa. Sitten vain asiat menivät vähän mönkään, kun menneisyyden ahdistukset kummittelivat ja loppu oli traaginen. Miten traaginen loppu kumoaa sen elokuvan alun voimaantumisen?
Kokonaisuus ratkaisee niinkuin monessa asiassa yleensäkin.
Minusta tässä tapauksessa kokonaisuus tarkoittaa sitä, että naiset päättivät, etteivät tarvitse miehiä ja se ajatus kantoi loppuun asti. Se, mitä matkalla tapahtui ei muuta asiaa miksikään. He ottivat vapauden ja tekivät omat ratkaisunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista on se että tämä oli eka elokuva jossa naiset toimivat kuten miehet ovat pitkään elokuvissa toimineet ja se näemmä pöyristyttää yhä.
Minua pöyristyttää ihmisen murha, asellinen ryöstö ja se että oma elämä eletään niin, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin itsemurha. En näe siinä mitään ihailtavaa ja voimaannuttavaa.
Ap
No tämä on juuri sitä kun joku mies käyttäytyy typerästi tai rikollisesti sekä mauttomasti hänet tuomitaan ja miehet leimataan. Päin vastoin se huono käytös naiselta on jokin tasa-arvon merkki. Ei näin. Minusta ko elokuva on vain surullinen. Feminismin kanssa tällä ei pitäisi olla mitään tekemistä. Esim puhtaan miehista jotka vihaavat naisia ja naisista jotka vihaavat miehiä, mutta onko`vihaajan sukupuoli mitenkään mikään tekijä tässä? Eikö pitäisi puhua vain ihmisistä jotka vihaavat vastakkaista sukupuolta, omien henkilöhkohtaisten syidensä takia?
Tarkoittaako voimaantuminen siis aloittajan mielestä sitä, että elämässä ei enää koskaan tule vastoinkäymisiä ja virheitä ja elämä on sen jälkeen ihanaa pumpulihattaraa? Tuostahan se voima nimenomaan tulee, että edes tiukassa paikassa eivät palanneet sinne miesten helmoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vuonna 2020 naiset voimaantuvat pukeutumalla pyllybikineihin.
Niin jotkut naiset. Kamelinvarpaan näyttäminen toki on yhtä mautonta kuin miehellä muna lahkeessa. Toki kaikki miehetkään eivät esittele sitä kireissä housuissa.
Kyse on myös muodista joten moni valitsee/ostaa mitä kauppa myy, sen ihan ajattelematta sitä sen kummemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö se voimaantuminen nimenomaan ole siinä, että lähtivät pelottomasti yhdessä etsimään jotain parempaa. Sitten vain asiat menivät vähän mönkään, kun menneisyyden ahdistukset kummittelivat ja loppu oli traaginen. Miten traaginen loppu kumoaa sen elokuvan alun voimaantumisen?
Kokonaisuus ratkaisee niinkuin monessa asiassa yleensäkin.
Lisään vielä, että se on minun mielipiteeni. Asioista voi toki olla eri mieltä.
Voi hyvät hykkyrät sentään. Väkivaltaa on nykyään joka paikassa. Tässä on kysymys siitä, että olen lukenut, että naiset ihailee sitä, että toiset naiset ottavat miehiset keinot käyttöön, upeeta! Murha, ryöstö(olikin hauska kohtaus, ysävällinen ryöstö ja kiitos yhteistyöstä). Ei näissä toimintatavoissa ole mitään ihailemista. Ja voimaannuttavaa.
Onko täällä samaa sakkia kirjoittamassa kuin Louhimiesketjussa?