Lue keskustelun säännöt.
Kätilö Petriikka kertoo, miten somenkäyttö näkyy synnytysaleissa: ”Muistutan erikseen aina, että nyt on aika keskittyä vauvaan eikä puhelimeen”
29.11.2020 |
https://www.is.fi/menaiset/ilmiot/art-2000007646875.html
Onpa jotenkin katkeran kuuloinen kätilö ja hurjan tuomitseva! Mistä hän tietää haluaako vanhemmat kuvia muistoksi vai heti someen?! Itse esim tykkään taltioida hetkiä ihan itsellenikin.
Pakko tuoda esille omaa erikoisuuttaan ja paremmuuttaan kun some on vaan pikkulasten juttu...
Kommentit (324)
Vierailija kirjoitti:
Lasten kuvia ei saa julkaista somessa, ennenkuin lapsi on riittävän vanha antamaan asiaan suostumuksensa. Lapsella on oikus hakea ja saada korvauksia vanhemmiltaan, jos vanhemmat ovat julkaiseet hänestä kuvia ilman lupaa. Vanhemmilla ei ole oikeutta päättää lapsen somenäkyvyydestä.
Ja miten tämä edes liittyy tähän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, eihän sitä ole edes synnytetty, ennen kuin se on instaan laitettu. En ota kantaa kätilön huomautteluun, mutta voisi tässä elämässä joihinkin asioihin keskittyä, elää ja kokea ne ilman puhelinta, syntymä ja kuolema vaikka esimerkkeinä.
Itse en ottanut puhelinta esille synnytyssalissa, mutta osalla tuntuu unohtuvan, että osa meistä on siellä salissa pitkään. Itsekin olin yhteensä 13 tuntia, josta sitä ponnistusta eli varsinaista synnyttämistä oli alle tunti. Ei se syntymän kokemus siitä varmaan ihan hirveästi olisi kärsinyt, jos olisin ollut siitä 12 tunnin odottelusta tunnin puhelin kourassa
Olen kanssa täysin someton, lähin somea muistuttava alusta mitä käytän taitaa olla tämä av. Vaikka somettomuus on ollut yksi parhaista elämäntavallisista päätöksistäni, silti haastatellun asenne ihmetyttää. Monille some on sopivin kanava sosiaaliseen elämään, ja olisi aliarvioivaa vain tuomita etteivät somettajat ymmärrä samalla sen haittapuolia ja mahdollista addiktiovaaraa. Jokainen tyylillään.
Olin viikonloppuna kaupoilla ja ruokapaikkojen äidit lähestulkoon kaikki puhelimillaan kun lapset söivät. Oli koomisen ja surullisen näköistä kun pöytä toisensa jälkeen ollaan perheen kesken ulkona, mutaa mammat tuijottavat puhelintaan.
Vierailija kirjoitti:
Bussissa tms. kun katselee ihmisiä niin näyttää että koko auto on täynnä aivottomia zombeja jotka saavat ravintonsa tuijottamalla käsiinsä.
Ei se paljon eroa aikaisemmasta. Ihmiset linnottautuivat kirjojen, iltasanomien taakse tai tuijottivat ulos. So?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kätilöt on synnärin parhaita asiantuntijoita kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on niin vieraantuneet todellisesta maailmasta, että some kiinnostaa enemmän kuin oma lapsi. Kiinnostavaa huomata nämä raivostuneet kommentit täällä. Aivan kuin alkoholistille sanottaisiin, että pitäisi juoda vähemmän. Seuraa raivoisa purkaus, jos elämän tärkeimpään sisältöön puututaan.
Miten sulle voi olla noin vaikeaa ymmärtää, että nykyihminen osaa sujuvasti sekä käyttää puhelinta, että kokea läsnäoloa ja elää hetkessä? Olin juuri ristiäisjuhlissä Facebookissa, koska koronatilanteen takia oli fiksumpaa järjestää juhla etänä. Kyllä se juhlaväki, joka oli paikalla, keskittyi ihan täysillä kuuntelemaan pappia ja kokemaan sen hetken, vaikka heitä kuvattiin samaan aikaan livenä someen. Se ryhmä, joka pääsi tilaisuuteen osallistumaan, oli rajattu, meitä oli etänä mukana noin 10 henkilöä, ei kahtasataa kaveria.
Nykyään puhelimen käyttö ei aiheuta sellaista esiintymisjännitystä ja hössötystä ja keskittymistä omaan esiintymiseen kuin vanhemmilla sukupolvilla. Kuvaaminen, videopuhelut ja viestittelyt muun elämän ohessa eivät vie pääosaa, vaan pääosassa todellakin on se tilanne, jota kuvataan!
Vanhempi sukupolvi, joka kokee kameran eteen joutumisen suurena tapahtumana, ei voi tätä näköjään ymmärtää.
Mä muuten synnyttäessäni kuuntelin radoista musiikkia, teinkö väärin vai onko se antiikkinen välinen jo hyväksytty? Kuviakin tukihenkilöni otti ja silti ehti myös pitää kädestäni kiinni ponnistusvaiheessa.
Taas yksi elämästä vieraantunut selittää additktiotaan parhain päin. Osaatko olla ilman luuria tuntiakaan? Puhumattakaan siitä, että se olisi pois kädestä päivän tai pari? Ihan oikeasti, pystytkö?
Et olisi pahemmin voinut arvailla pieleen. Puhelin on suurimman osan ajasta eri huoneessa tai jopa kotona, kun olen lenkillä. Se on väline, joka korvaa useita ennen tarvittavia erillisiä tavaroita, kuten lankapuhelimen, kameran, videokameran, aikataulun, pankkikirjan (kyllä, olen käyttänyt sellaistakin), kirjat, postimyyntiluettelon, osoitekirjan yms. Joten joka kerta kun 30 vuotta sitten olisin päättänyt vilkaista pikkuisen vaikka Anttilan ja Elloksen postimyyntiluettoloita, otankin nyt puhelimen, tai jos haluan kukea kirjan, avaan sovelluksen enkä mene kirjastoon kuten ennen. Ja nuo kaikki muut esineet, joita puhelin korvaa.
Samoin sinä oletit täysin pieleen, että en ole somessa, enkä ole nykyihminen. Meillä esim. useat lastenjuhlat on pidetty osin netin kautta, koska muutamat sukulaiset asuvat ulkomailla yms. Ja kyllä. Olen kuvannut kaikki lasten syntymät ja esiinnyn kameran edessä sekä työssä, että vapaa-ajalla jne.
Hyvä, että osaat olla ilman luuria, niin minäkin. Teen sen tietoisesti ja tarkoituksella. Mutta erittäin monet eivät osaa olla ilman luuria. He ovat kuin nikotiinin orjia, joilla käsi hamuaa tupakka-askia jatkuvasti.
Nyt kun kätilö on kehottanut keskittymään vauvaan, niin täällä addiktit ovat vetäneet hirmuiset herneet nirppanokkaiseen nenukkaansa. Vauva on tärkeämpi kuin äiti ja sitä ei someaddikteille saisi sanoa!
Millä tavalla puhelin on vauvaa tärkeämpi jos sillä puhelimella halutaan ottaa vauvasta kuvia tai kenties ilmoittaa jollekin perheenjäsenelle, että vauva on nyt syntynyt? Kätilön on turha hetken perhettä näkemällä luulla tietävänsä yhtään mitään siitä, mikä kenellekin on tärkeää. Kertoo vain ja ainoastaan kätilön ammattitaidottomuudesta, ei muusta.
Ohis
Väität, että koulutettu kätilö ei muka näe tilannetta? Aivan kuin kätilö ei muka ymmärtäisi mitä tapahtuu? Pidätkö heitä ihan tomppeleina?
Itsekin olen terveydenhuollon ammattilainen ja en minäkään somaattisen puolen hoitajana esimerkiksi kirurgisella vuodeosastolla ja melko lyhyiden potilaskontaktien perusteella ala väittämään mikä on kellekin potilaalle elämässä tärkeää, saatika ala diagnosoimaan heillä riippuvuussairauksia. Se vaatii ihan erilaista asiantuntijuutta, eikä tuolla kätilöllä sellaista ole, vaan puhuu täysin mutujuttuja. Ammattitaitoinen hoitaja ei niin tee.
Niinpä. Hitostako se kätilö tietää, mitä se äiti sillä puhelimella edes tekee. Jos kotona on toinen lapsi tai jos oma äiti on sairas tai jos on raha-asiat solmussa ja sen takia pitää hoitaa muutama asia puhelimella tai kotona vaikka vesivahingon takia remontti käynnissä ja haluaa varmistaa, että paikat on kunnossa kun kotiudutaan, miten ihmeessä kätilö sen päälle päin näkisi. Vaikka ollaankin kätilön työpaikalla, ei pätevyys kuitenkaan ihan kaikkiin elämän osa-alueisiin ja ajatuksiin yllä.
Niinpä. Kätilö on sitäpaitsi synnytyssalissa lähinnä vain sen ponnistusvaiheen aikana ja muuten käy vaan välillä tsekkaamassa, että kaikki on ok. Mistä hän tietää, paljonko sitä puhelinta on käytetty ja mihin. Tuosta jutusta tulee käsitys, että hän sanoo tuon puhelinkommentin kaikille. Melko holhoava ja väheksyvä asenne olettaa ilman mitään perusteita, että kaikki nuoret vanhemmat ovat kiinnostuneempia puhelimesta kuin vauvasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kätilöt on synnärin parhaita asiantuntijoita kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on niin vieraantuneet todellisesta maailmasta, että some kiinnostaa enemmän kuin oma lapsi. Kiinnostavaa huomata nämä raivostuneet kommentit täällä. Aivan kuin alkoholistille sanottaisiin, että pitäisi juoda vähemmän. Seuraa raivoisa purkaus, jos elämän tärkeimpään sisältöön puututaan.
Miten sulle voi olla noin vaikeaa ymmärtää, että nykyihminen osaa sujuvasti sekä käyttää puhelinta, että kokea läsnäoloa ja elää hetkessä? Olin juuri ristiäisjuhlissä Facebookissa, koska koronatilanteen takia oli fiksumpaa järjestää juhla etänä. Kyllä se juhlaväki, joka oli paikalla, keskittyi ihan täysillä kuuntelemaan pappia ja kokemaan sen hetken, vaikka heitä kuvattiin samaan aikaan livenä someen. Se ryhmä, joka pääsi tilaisuuteen osallistumaan, oli rajattu, meitä oli etänä mukana noin 10 henkilöä, ei kahtasataa kaveria.
Nykyään puhelimen käyttö ei aiheuta sellaista esiintymisjännitystä ja hössötystä ja keskittymistä omaan esiintymiseen kuin vanhemmilla sukupolvilla. Kuvaaminen, videopuhelut ja viestittelyt muun elämän ohessa eivät vie pääosaa, vaan pääosassa todellakin on se tilanne, jota kuvataan!
Vanhempi sukupolvi, joka kokee kameran eteen joutumisen suurena tapahtumana, ei voi tätä näköjään ymmärtää.
Mä muuten synnyttäessäni kuuntelin radoista musiikkia, teinkö väärin vai onko se antiikkinen välinen jo hyväksytty? Kuviakin tukihenkilöni otti ja silti ehti myös pitää kädestäni kiinni ponnistusvaiheessa.
Taas yksi elämästä vieraantunut selittää additktiotaan parhain päin. Osaatko olla ilman luuria tuntiakaan? Puhumattakaan siitä, että se olisi pois kädestä päivän tai pari? Ihan oikeasti, pystytkö?
Et olisi pahemmin voinut arvailla pieleen. Puhelin on suurimman osan ajasta eri huoneessa tai jopa kotona, kun olen lenkillä. Se on väline, joka korvaa useita ennen tarvittavia erillisiä tavaroita, kuten lankapuhelimen, kameran, videokameran, aikataulun, pankkikirjan (kyllä, olen käyttänyt sellaistakin), kirjat, postimyyntiluettelon, osoitekirjan yms. Joten joka kerta kun 30 vuotta sitten olisin päättänyt vilkaista pikkuisen vaikka Anttilan ja Elloksen postimyyntiluettoloita, otankin nyt puhelimen, tai jos haluan kukea kirjan, avaan sovelluksen enkä mene kirjastoon kuten ennen. Ja nuo kaikki muut esineet, joita puhelin korvaa.
Samoin sinä oletit täysin pieleen, että en ole somessa, enkä ole nykyihminen. Meillä esim. useat lastenjuhlat on pidetty osin netin kautta, koska muutamat sukulaiset asuvat ulkomailla yms. Ja kyllä. Olen kuvannut kaikki lasten syntymät ja esiinnyn kameran edessä sekä työssä, että vapaa-ajalla jne.
Hyvä, että osaat olla ilman luuria, niin minäkin. Teen sen tietoisesti ja tarkoituksella. Mutta erittäin monet eivät osaa olla ilman luuria. He ovat kuin nikotiinin orjia, joilla käsi hamuaa tupakka-askia jatkuvasti.
Nyt kun kätilö on kehottanut keskittymään vauvaan, niin täällä addiktit ovat vetäneet hirmuiset herneet nirppanokkaiseen nenukkaansa. Vauva on tärkeämpi kuin äiti ja sitä ei someaddikteille saisi sanoa!
Millä tavalla puhelin on vauvaa tärkeämpi jos sillä puhelimella halutaan ottaa vauvasta kuvia tai kenties ilmoittaa jollekin perheenjäsenelle, että vauva on nyt syntynyt? Kätilön on turha hetken perhettä näkemällä luulla tietävänsä yhtään mitään siitä, mikä kenellekin on tärkeää. Kertoo vain ja ainoastaan kätilön ammattitaidottomuudesta, ei muusta.
Ohis
Väität, että koulutettu kätilö ei muka näe tilannetta? Aivan kuin kätilö ei muka ymmärtäisi mitä tapahtuu? Pidätkö heitä ihan tomppeleina?
Itsekin olen terveydenhuollon ammattilainen ja en minäkään somaattisen puolen hoitajana esimerkiksi kirurgisella vuodeosastolla ja melko lyhyiden potilaskontaktien perusteella ala väittämään mikä on kellekin potilaalle elämässä tärkeää, saatika ala diagnosoimaan heillä riippuvuussairauksia. Se vaatii ihan erilaista asiantuntijuutta, eikä tuolla kätilöllä sellaista ole, vaan puhuu täysin mutujuttuja. Ammattitaitoinen hoitaja ei niin tee.
Niinpä. Hitostako se kätilö tietää, mitä se äiti sillä puhelimella edes tekee. Jos kotona on toinen lapsi tai jos oma äiti on sairas tai jos on raha-asiat solmussa ja sen takia pitää hoitaa muutama asia puhelimella tai kotona vaikka vesivahingon takia remontti käynnissä ja haluaa varmistaa, että paikat on kunnossa kun kotiudutaan, miten ihmeessä kätilö sen päälle päin näkisi. Vaikka ollaankin kätilön työpaikalla, ei pätevyys kuitenkaan ihan kaikkiin elämän osa-alueisiin ja ajatuksiin yllä.
Ei se sitä mistään voi tietää. Vanhempi lapsi voi olla vaikka päiväkodissa hakijaa vailla ja äiti yrittää saada selville, kuka sen sieltä pääsisi hakemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea juttua, luultavasti typerää vänkytystä ja oman paremmuuden korostamista.
Ongelma on toki ihan todellinen, moni elää somen ja jakamisen kautta - ei osata pysähtyä hetkeen ja nauttia vaan ihan itsekseen siinä ja olla läsnä. Tässäkin on eroja tottakai, on eri asia taltioida vauvasta kuvia ja videota ensimetreiltä ja ilmoittaa läheisille ilosanoma vs näprätä sitä puhelinta koko ajan ja vauva on vain itsensä somessa toteuttamisen väline.
Mutta kai nyt jokainen täysijärkinen tämän tajuaa?
Siitä ei kovin kauaa muuten ole, kun puhelimet olivat sairaaloissa kokonaan kiellettyjä ja esikoisemme syntymän aikaan sitten piti isän käydä ulkona soittelemassa ilouutiset kaikille. Sitten oli puoli sukua tunkemassa sairaalaan katsomaan, kun ei ollut helppoa lähettää kuvia ja pientä videon pätkää. Paljon mukavampaa kahden nuoremman lapsen kohdalla ollut, kun saattoi jakaa muutamat kuvat tutuille ja sitten rauhassa keskittyä omaan perheeseen.
Muuten samaa mieltä, mutta tuokin on aika ahdasmielistä vaatia muita pysähtymään hetkeen. Vain siksi että itsestä se tuntuu tarpeelliselta.
Tunnen ihmisiä jotka ovat aina menossa, aina puhuvat, koko ajan pitää olla ihmisiä ympärillä. Eivät he halua rauhoittua ja olla hiljaa. Koskaan. Enkä minä pidä omaa tapaani parempana vaikka olen täysi vastakohta. En viihdy heidän seurassaan eivätkä he minun. Mutta kummankaan ei tarvitse muuttua.
Olen eri, mutta kommentoin tähän vaan sen, että kyllähän se sille vauvallekin on kehityksen kannalta vahingollista, jos äiti ja isä eivät osaa olla hänen kanssaan aidosti läsnä. Katsekontakti vs puhelimen näppäily. En pidä sinänsä puhelimia minään mörköinä, tottakai saa olla puhelimella, ottaa kuvia, jakaa fiiliksiä läheisten kanssa tai vaikka somessakin, mutta pitää myös osata rauhoittua tilanteeseen sen vauvan takia. Järkevä tasapaino on paras vaihtoehto.
Nykyvanhemmat on lapsilleen läsnä enemmän kuin kukaan vanhempi koskaan ennen.
Se että vastasyntynyt otetaan heti osaksi perhettä/sukua/tukijoukkoja ei ole vauvan kannalta lainkaan huono asia. Muissa maissa ne kaikki olisi siellä synnytyssalissa.
Tarkoitin ihan laajemmassa mittakaavassa sitä, että kaikelle on paikkansa. Niin jakamiselle ja yhteisöllisyydelle kuin rauhoittumisella ja kumpikin on sille lapselle tärkeää.
Ja siitähän ei ole pelkoa, koska nykyvanhemmat on lapsilleen läsnä enemmän kiun kukaan koskaan aiemmin. Anna nyt vaan sen äidin päättää asioistaan.
Tuo on oikeastaan vähän ajatusharhaa. On totta, että lapsia kasvatetaan eri tavoilla kuin ennen, ja monet tekevät lastensa kanssa enemmän asioita, mutta silti on eri asia olla paikalla kuin läsnä. Ja olen pienten lasten äiti itsekin, enkä tässä ketään tuomitse tai ole muiden asioista päättämässä. Kunhan vaan sanon, että kaikelle on paikkansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea juttua, luultavasti typerää vänkytystä ja oman paremmuuden korostamista.
Ongelma on toki ihan todellinen, moni elää somen ja jakamisen kautta - ei osata pysähtyä hetkeen ja nauttia vaan ihan itsekseen siinä ja olla läsnä. Tässäkin on eroja tottakai, on eri asia taltioida vauvasta kuvia ja videota ensimetreiltä ja ilmoittaa läheisille ilosanoma vs näprätä sitä puhelinta koko ajan ja vauva on vain itsensä somessa toteuttamisen väline.
Mutta kai nyt jokainen täysijärkinen tämän tajuaa?
Siitä ei kovin kauaa muuten ole, kun puhelimet olivat sairaaloissa kokonaan kiellettyjä ja esikoisemme syntymän aikaan sitten piti isän käydä ulkona soittelemassa ilouutiset kaikille. Sitten oli puoli sukua tunkemassa sairaalaan katsomaan, kun ei ollut helppoa lähettää kuvia ja pientä videon pätkää. Paljon mukavampaa kahden nuoremman lapsen kohdalla ollut, kun saattoi jakaa muutamat kuvat tutuille ja sitten rauhassa keskittyä omaan perheeseen.
Muuten samaa mieltä, mutta tuokin on aika ahdasmielistä vaatia muita pysähtymään hetkeen. Vain siksi että itsestä se tuntuu tarpeelliselta.
Tunnen ihmisiä jotka ovat aina menossa, aina puhuvat, koko ajan pitää olla ihmisiä ympärillä. Eivät he halua rauhoittua ja olla hiljaa. Koskaan. Enkä minä pidä omaa tapaani parempana vaikka olen täysi vastakohta. En viihdy heidän seurassaan eivätkä he minun. Mutta kummankaan ei tarvitse muuttua.
Olen eri, mutta kommentoin tähän vaan sen, että kyllähän se sille vauvallekin on kehityksen kannalta vahingollista, jos äiti ja isä eivät osaa olla hänen kanssaan aidosti läsnä. Katsekontakti vs puhelimen näppäily. En pidä sinänsä puhelimia minään mörköinä, tottakai saa olla puhelimella, ottaa kuvia, jakaa fiiliksiä läheisten kanssa tai vaikka somessakin, mutta pitää myös osata rauhoittua tilanteeseen sen vauvan takia. Järkevä tasapaino on paras vaihtoehto.
Nykyvanhemmat on lapsilleen läsnä enemmän kuin kukaan vanhempi koskaan ennen.
Se että vastasyntynyt otetaan heti osaksi perhettä/sukua/tukijoukkoja ei ole vauvan kannalta lainkaan huono asia. Muissa maissa ne kaikki olisi siellä synnytyssalissa.
Tarkoitin ihan laajemmassa mittakaavassa sitä, että kaikelle on paikkansa. Niin jakamiselle ja yhteisöllisyydelle kuin rauhoittumisella ja kumpikin on sille lapselle tärkeää.
Ja siitähän ei ole pelkoa, koska nykyvanhemmat on lapsilleen läsnä enemmän kiun kukaan koskaan aiemmin. Anna nyt vaan sen äidin päättää asioistaan.
Tuo on oikeastaan vähän ajatusharhaa. On totta, että lapsia kasvatetaan eri tavoilla kuin ennen, ja monet tekevät lastensa kanssa enemmän asioita, mutta silti on eri asia olla paikalla kuin läsnä. Ja olen pienten lasten äiti itsekin, enkä tässä ketään tuomitse tai ole muiden asioista päättämässä. Kunhan vaan sanon, että kaikelle on paikkansa.
Ei se ole ajatusharhaa, vaan tutkimustulos: nykyvanhemmat ovat enemmän lapsilleen LÄSNÄ kuin yksikään vanhempien sukupolvi ennen heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea juttua, luultavasti typerää vänkytystä ja oman paremmuuden korostamista.
Ongelma on toki ihan todellinen, moni elää somen ja jakamisen kautta - ei osata pysähtyä hetkeen ja nauttia vaan ihan itsekseen siinä ja olla läsnä. Tässäkin on eroja tottakai, on eri asia taltioida vauvasta kuvia ja videota ensimetreiltä ja ilmoittaa läheisille ilosanoma vs näprätä sitä puhelinta koko ajan ja vauva on vain itsensä somessa toteuttamisen väline.
Mutta kai nyt jokainen täysijärkinen tämän tajuaa?
Siitä ei kovin kauaa muuten ole, kun puhelimet olivat sairaaloissa kokonaan kiellettyjä ja esikoisemme syntymän aikaan sitten piti isän käydä ulkona soittelemassa ilouutiset kaikille. Sitten oli puoli sukua tunkemassa sairaalaan katsomaan, kun ei ollut helppoa lähettää kuvia ja pientä videon pätkää. Paljon mukavampaa kahden nuoremman lapsen kohdalla ollut, kun saattoi jakaa muutamat kuvat tutuille ja sitten rauhassa keskittyä omaan perheeseen.
Muuten samaa mieltä, mutta tuokin on aika ahdasmielistä vaatia muita pysähtymään hetkeen. Vain siksi että itsestä se tuntuu tarpeelliselta.
Tunnen ihmisiä jotka ovat aina menossa, aina puhuvat, koko ajan pitää olla ihmisiä ympärillä. Eivät he halua rauhoittua ja olla hiljaa. Koskaan. Enkä minä pidä omaa tapaani parempana vaikka olen täysi vastakohta. En viihdy heidän seurassaan eivätkä he minun. Mutta kummankaan ei tarvitse muuttua.
Olen eri, mutta kommentoin tähän vaan sen, että kyllähän se sille vauvallekin on kehityksen kannalta vahingollista, jos äiti ja isä eivät osaa olla hänen kanssaan aidosti läsnä. Katsekontakti vs puhelimen näppäily. En pidä sinänsä puhelimia minään mörköinä, tottakai saa olla puhelimella, ottaa kuvia, jakaa fiiliksiä läheisten kanssa tai vaikka somessakin, mutta pitää myös osata rauhoittua tilanteeseen sen vauvan takia. Järkevä tasapaino on paras vaihtoehto.
Nykyvanhemmat on lapsilleen läsnä enemmän kuin kukaan vanhempi koskaan ennen.
Se että vastasyntynyt otetaan heti osaksi perhettä/sukua/tukijoukkoja ei ole vauvan kannalta lainkaan huono asia. Muissa maissa ne kaikki olisi siellä synnytyssalissa.
Tarkoitin ihan laajemmassa mittakaavassa sitä, että kaikelle on paikkansa. Niin jakamiselle ja yhteisöllisyydelle kuin rauhoittumisella ja kumpikin on sille lapselle tärkeää.
Ja siitähän ei ole pelkoa, koska nykyvanhemmat on lapsilleen läsnä enemmän kiun kukaan koskaan aiemmin. Anna nyt vaan sen äidin päättää asioistaan.
Tuo on oikeastaan vähän ajatusharhaa. On totta, että lapsia kasvatetaan eri tavoilla kuin ennen, ja monet tekevät lastensa kanssa enemmän asioita, mutta silti on eri asia olla paikalla kuin läsnä. Ja olen pienten lasten äiti itsekin, enkä tässä ketään tuomitse tai ole muiden asioista päättämässä. Kunhan vaan sanon, että kaikelle on paikkansa.
Ei se ole ajatusharhaa, vaan tutkimustulos: nykyvanhemmat ovat enemmän lapsilleen LÄSNÄ kuin yksikään vanhempien sukupolvi ennen heitä.
Voit varmaan linkittää tai kertoa tutkimuksen jossa näin on todettu ja myös miten tuota edes voi mitata.
Paikalla oleminen kun ei ole läsnäoloa, eikä välttämättä edes yhdessä tekeminen.
Minä olen tosi onnellinen, että nuori sisareni on käyttänyt älypuhelintaan ja soittanut isälleni, saatiin koko perhe tieto terveestä lapsesta.
Sektion jälkeen sisareni, tuo kamalan huono vanhempi ja alkoholistiin vertautuva someaddikti, otti kuvia myös tuoreesta isoisästä ja lapsestaan. Ihan siellä sairaalassa. Ei hyväksyttävällä järjestelmäkameralla vaan sillä pahalla pahalla kameralla.
Ne ovat ainoat kuvat isästäni ja hänen ensimmäisestä lapsenlapsestaan. Isä kuoli vähän myöhemmin.
Miettikää te kaikki pikku-Petriikat nyt vähän, mitä puhutte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea juttua, luultavasti typerää vänkytystä ja oman paremmuuden korostamista.
Ongelma on toki ihan todellinen, moni elää somen ja jakamisen kautta - ei osata pysähtyä hetkeen ja nauttia vaan ihan itsekseen siinä ja olla läsnä. Tässäkin on eroja tottakai, on eri asia taltioida vauvasta kuvia ja videota ensimetreiltä ja ilmoittaa läheisille ilosanoma vs näprätä sitä puhelinta koko ajan ja vauva on vain itsensä somessa toteuttamisen väline.
Mutta kai nyt jokainen täysijärkinen tämän tajuaa?
Siitä ei kovin kauaa muuten ole, kun puhelimet olivat sairaaloissa kokonaan kiellettyjä ja esikoisemme syntymän aikaan sitten piti isän käydä ulkona soittelemassa ilouutiset kaikille. Sitten oli puoli sukua tunkemassa sairaalaan katsomaan, kun ei ollut helppoa lähettää kuvia ja pientä videon pätkää. Paljon mukavampaa kahden nuoremman lapsen kohdalla ollut, kun saattoi jakaa muutamat kuvat tutuille ja sitten rauhassa keskittyä omaan perheeseen.
Muuten samaa mieltä, mutta tuokin on aika ahdasmielistä vaatia muita pysähtymään hetkeen. Vain siksi että itsestä se tuntuu tarpeelliselta.
Tunnen ihmisiä jotka ovat aina menossa, aina puhuvat, koko ajan pitää olla ihmisiä ympärillä. Eivät he halua rauhoittua ja olla hiljaa. Koskaan. Enkä minä pidä omaa tapaani parempana vaikka olen täysi vastakohta. En viihdy heidän seurassaan eivätkä he minun. Mutta kummankaan ei tarvitse muuttua.
Olen eri, mutta kommentoin tähän vaan sen, että kyllähän se sille vauvallekin on kehityksen kannalta vahingollista, jos äiti ja isä eivät osaa olla hänen kanssaan aidosti läsnä. Katsekontakti vs puhelimen näppäily. En pidä sinänsä puhelimia minään mörköinä, tottakai saa olla puhelimella, ottaa kuvia, jakaa fiiliksiä läheisten kanssa tai vaikka somessakin, mutta pitää myös osata rauhoittua tilanteeseen sen vauvan takia. Järkevä tasapaino on paras vaihtoehto.
Nykyvanhemmat on lapsilleen läsnä enemmän kuin kukaan vanhempi koskaan ennen.
Se että vastasyntynyt otetaan heti osaksi perhettä/sukua/tukijoukkoja ei ole vauvan kannalta lainkaan huono asia. Muissa maissa ne kaikki olisi siellä synnytyssalissa.
Tarkoitin ihan laajemmassa mittakaavassa sitä, että kaikelle on paikkansa. Niin jakamiselle ja yhteisöllisyydelle kuin rauhoittumisella ja kumpikin on sille lapselle tärkeää.
Ja siitähän ei ole pelkoa, koska nykyvanhemmat on lapsilleen läsnä enemmän kiun kukaan koskaan aiemmin. Anna nyt vaan sen äidin päättää asioistaan.
Tuo on oikeastaan vähän ajatusharhaa. On totta, että lapsia kasvatetaan eri tavoilla kuin ennen, ja monet tekevät lastensa kanssa enemmän asioita, mutta silti on eri asia olla paikalla kuin läsnä. Ja olen pienten lasten äiti itsekin, enkä tässä ketään tuomitse tai ole muiden asioista päättämässä. Kunhan vaan sanon, että kaikelle on paikkansa.
Eri, mutta mistä sinulle on syntynyt käsitys, että ennen valtaosassa perheistä oltaisiin oltu jotenkin erityisen läsnä ja kiinnostuneita lasten asioista? Ennen (esin vuelä 1950-luvullakin) ihmisten on täytynyt käyttää enemmän aikaa jo pelkästään elämän perusedellytysten turvaamiseen, joten ei siinä ihan hirveästi ole ollut aikaa pysähtyä lapsen ääreen eikä sen ajan kasvatusopit edes tukeneet tällaista vaan ennemminkin autoritaarista kasvatusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea juttua, luultavasti typerää vänkytystä ja oman paremmuuden korostamista.
Ongelma on toki ihan todellinen, moni elää somen ja jakamisen kautta - ei osata pysähtyä hetkeen ja nauttia vaan ihan itsekseen siinä ja olla läsnä. Tässäkin on eroja tottakai, on eri asia taltioida vauvasta kuvia ja videota ensimetreiltä ja ilmoittaa läheisille ilosanoma vs näprätä sitä puhelinta koko ajan ja vauva on vain itsensä somessa toteuttamisen väline.
Mutta kai nyt jokainen täysijärkinen tämän tajuaa?
Siitä ei kovin kauaa muuten ole, kun puhelimet olivat sairaaloissa kokonaan kiellettyjä ja esikoisemme syntymän aikaan sitten piti isän käydä ulkona soittelemassa ilouutiset kaikille. Sitten oli puoli sukua tunkemassa sairaalaan katsomaan, kun ei ollut helppoa lähettää kuvia ja pientä videon pätkää. Paljon mukavampaa kahden nuoremman lapsen kohdalla ollut, kun saattoi jakaa muutamat kuvat tutuille ja sitten rauhassa keskittyä omaan perheeseen.
Muuten samaa mieltä, mutta tuokin on aika ahdasmielistä vaatia muita pysähtymään hetkeen. Vain siksi että itsestä se tuntuu tarpeelliselta.
Tunnen ihmisiä jotka ovat aina menossa, aina puhuvat, koko ajan pitää olla ihmisiä ympärillä. Eivät he halua rauhoittua ja olla hiljaa. Koskaan. Enkä minä pidä omaa tapaani parempana vaikka olen täysi vastakohta. En viihdy heidän seurassaan eivätkä he minun. Mutta kummankaan ei tarvitse muuttua.
Olen eri, mutta kommentoin tähän vaan sen, että kyllähän se sille vauvallekin on kehityksen kannalta vahingollista, jos äiti ja isä eivät osaa olla hänen kanssaan aidosti läsnä. Katsekontakti vs puhelimen näppäily. En pidä sinänsä puhelimia minään mörköinä, tottakai saa olla puhelimella, ottaa kuvia, jakaa fiiliksiä läheisten kanssa tai vaikka somessakin, mutta pitää myös osata rauhoittua tilanteeseen sen vauvan takia. Järkevä tasapaino on paras vaihtoehto.
Nykyvanhemmat on lapsilleen läsnä enemmän kuin kukaan vanhempi koskaan ennen.
Se että vastasyntynyt otetaan heti osaksi perhettä/sukua/tukijoukkoja ei ole vauvan kannalta lainkaan huono asia. Muissa maissa ne kaikki olisi siellä synnytyssalissa.
Tarkoitin ihan laajemmassa mittakaavassa sitä, että kaikelle on paikkansa. Niin jakamiselle ja yhteisöllisyydelle kuin rauhoittumisella ja kumpikin on sille lapselle tärkeää.
Ja siitähän ei ole pelkoa, koska nykyvanhemmat on lapsilleen läsnä enemmän kiun kukaan koskaan aiemmin. Anna nyt vaan sen äidin päättää asioistaan.
Tuo on oikeastaan vähän ajatusharhaa. On totta, että lapsia kasvatetaan eri tavoilla kuin ennen, ja monet tekevät lastensa kanssa enemmän asioita, mutta silti on eri asia olla paikalla kuin läsnä. Ja olen pienten lasten äiti itsekin, enkä tässä ketään tuomitse tai ole muiden asioista päättämässä. Kunhan vaan sanon, että kaikelle on paikkansa.
Ei se ole ajatusharhaa, vaan tutkimustulos: nykyvanhemmat ovat enemmän lapsilleen LÄSNÄ kuin yksikään vanhempien sukupolvi ennen heitä.
Voit varmaan linkittää tai kertoa tutkimuksen jossa näin on todettu ja myös miten tuota edes voi mitata.
Paikalla oleminen kun ei ole läsnäoloa, eikä välttämättä edes yhdessä tekeminen.
Koko ajan olen käyttänyt termiä "läsnä", en ole puhunut paikalla olemisesta, enkä yhdessä tekemisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyypillinen somen vastustaja joka ei edes tiedä mitä siellä somessa oikeasti tehdään tai mitä siellä tapahtuu. Ei siinä mitään, hän saa olla mitä mieltä tahansa, mutta voisi unohtaa toisten syyttelyn. Minulla on kans yksi työkaveri, joka vastustaa facebookkia ankarasti, mutta lukee kahvitauolla seiskaa kännykästään :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea juttua, luultavasti typerää vänkytystä ja oman paremmuuden korostamista.
Ongelma on toki ihan todellinen, moni elää somen ja jakamisen kautta - ei osata pysähtyä hetkeen ja nauttia vaan ihan itsekseen siinä ja olla läsnä. Tässäkin on eroja tottakai, on eri asia taltioida vauvasta kuvia ja videota ensimetreiltä ja ilmoittaa läheisille ilosanoma vs näprätä sitä puhelinta koko ajan ja vauva on vain itsensä somessa toteuttamisen väline.
Mutta kai nyt jokainen täysijärkinen tämän tajuaa?
Siitä ei kovin kauaa muuten ole, kun puhelimet olivat sairaaloissa kokonaan kiellettyjä ja esikoisemme syntymän aikaan sitten piti isän käydä ulkona soittelemassa ilouutiset kaikille. Sitten oli puoli sukua tunkemassa sairaalaan katsomaan, kun ei ollut helppoa lähettää kuvia ja pientä videon pätkää. Paljon mukavampaa kahden nuoremman lapsen kohdalla ollut, kun saattoi jakaa muutamat kuvat tutuille ja sitten rauhassa keskittyä omaan perheeseen.
Muuten samaa mieltä, mutta tuokin on aika ahdasmielistä vaatia muita pysähtymään hetkeen. Vain siksi että itsestä se tuntuu tarpeelliselta.
Tunnen ihmisiä jotka ovat aina menossa, aina puhuvat, koko ajan pitää olla ihmisiä ympärillä. Eivät he halua rauhoittua ja olla hiljaa. Koskaan. Enkä minä pidä omaa tapaani parempana vaikka olen täysi vastakohta. En viihdy heidän seurassaan eivätkä he minun. Mutta kummankaan ei tarvitse muuttua.
Olen eri, mutta kommentoin tähän vaan sen, että kyllähän se sille vauvallekin on kehityksen kannalta vahingollista, jos äiti ja isä eivät osaa olla hänen kanssaan aidosti läsnä. Katsekontakti vs puhelimen näppäily. En pidä sinänsä puhelimia minään mörköinä, tottakai saa olla puhelimella, ottaa kuvia, jakaa fiiliksiä läheisten kanssa tai vaikka somessakin, mutta pitää myös osata rauhoittua tilanteeseen sen vauvan takia. Järkevä tasapaino on paras vaihtoehto.
Nykyvanhemmat on lapsilleen läsnä enemmän kuin kukaan vanhempi koskaan ennen.
Se että vastasyntynyt otetaan heti osaksi perhettä/sukua/tukijoukkoja ei ole vauvan kannalta lainkaan huono asia. Muissa maissa ne kaikki olisi siellä synnytyssalissa.
Tarkoitin ihan laajemmassa mittakaavassa sitä, että kaikelle on paikkansa. Niin jakamiselle ja yhteisöllisyydelle kuin rauhoittumisella ja kumpikin on sille lapselle tärkeää.
Ja siitähän ei ole pelkoa, koska nykyvanhemmat on lapsilleen läsnä enemmän kiun kukaan koskaan aiemmin. Anna nyt vaan sen äidin päättää asioistaan.
Tuo on oikeastaan vähän ajatusharhaa. On totta, että lapsia kasvatetaan eri tavoilla kuin ennen, ja monet tekevät lastensa kanssa enemmän asioita, mutta silti on eri asia olla paikalla kuin läsnä. Ja olen pienten lasten äiti itsekin, enkä tässä ketään tuomitse tai ole muiden asioista päättämässä. Kunhan vaan sanon, että kaikelle on paikkansa.
Eri, mutta mistä sinulle on syntynyt käsitys, että ennen valtaosassa perheistä oltaisiin oltu jotenkin erityisen läsnä ja kiinnostuneita lasten asioista? Ennen (esin vuelä 1950-luvullakin) ihmisten on täytynyt käyttää enemmän aikaa jo pelkästään elämän perusedellytysten turvaamiseen, joten ei siinä ihan hirveästi ole ollut aikaa pysähtyä lapsen ääreen eikä sen ajan kasvatusopit edes tukeneet tällaista vaan ennemminkin autoritaarista kasvatusta.
Ei minulla ole sellaista käsitystä ollenkaan. Missä niin lukee?
Tottakai aikana, jolloin tehtiin paljon fyysistä työtä vaikkapa maatiloilla, lasten asema oli aika eri.
Haluan edelleen vain sanoa, että kaikelle on aikansa. On hyvä osata olla läsnä, samoin osata ottaa omaa aikaa ja myös vaalia yhteisöllisyyttä. En ymmärrä, miten joku tulkitsee sen niin, että tuomitsen somen ja nykyäidit. Kaikkea muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea juttua, luultavasti typerää vänkytystä ja oman paremmuuden korostamista.
Ongelma on toki ihan todellinen, moni elää somen ja jakamisen kautta - ei osata pysähtyä hetkeen ja nauttia vaan ihan itsekseen siinä ja olla läsnä. Tässäkin on eroja tottakai, on eri asia taltioida vauvasta kuvia ja videota ensimetreiltä ja ilmoittaa läheisille ilosanoma vs näprätä sitä puhelinta koko ajan ja vauva on vain itsensä somessa toteuttamisen väline.
Mutta kai nyt jokainen täysijärkinen tämän tajuaa?
Siitä ei kovin kauaa muuten ole, kun puhelimet olivat sairaaloissa kokonaan kiellettyjä ja esikoisemme syntymän aikaan sitten piti isän käydä ulkona soittelemassa ilouutiset kaikille. Sitten oli puoli sukua tunkemassa sairaalaan katsomaan, kun ei ollut helppoa lähettää kuvia ja pientä videon pätkää. Paljon mukavampaa kahden nuoremman lapsen kohdalla ollut, kun saattoi jakaa muutamat kuvat tutuille ja sitten rauhassa keskittyä omaan perheeseen.
Muuten samaa mieltä, mutta tuokin on aika ahdasmielistä vaatia muita pysähtymään hetkeen. Vain siksi että itsestä se tuntuu tarpeelliselta.
Tunnen ihmisiä jotka ovat aina menossa, aina puhuvat, koko ajan pitää olla ihmisiä ympärillä. Eivät he halua rauhoittua ja olla hiljaa. Koskaan. Enkä minä pidä omaa tapaani parempana vaikka olen täysi vastakohta. En viihdy heidän seurassaan eivätkä he minun. Mutta kummankaan ei tarvitse muuttua.
Olen eri, mutta kommentoin tähän vaan sen, että kyllähän se sille vauvallekin on kehityksen kannalta vahingollista, jos äiti ja isä eivät osaa olla hänen kanssaan aidosti läsnä. Katsekontakti vs puhelimen näppäily. En pidä sinänsä puhelimia minään mörköinä, tottakai saa olla puhelimella, ottaa kuvia, jakaa fiiliksiä läheisten kanssa tai vaikka somessakin, mutta pitää myös osata rauhoittua tilanteeseen sen vauvan takia. Järkevä tasapaino on paras vaihtoehto.
Nykyvanhemmat on lapsilleen läsnä enemmän kuin kukaan vanhempi koskaan ennen.
Se että vastasyntynyt otetaan heti osaksi perhettä/sukua/tukijoukkoja ei ole vauvan kannalta lainkaan huono asia. Muissa maissa ne kaikki olisi siellä synnytyssalissa.
Tarkoitin ihan laajemmassa mittakaavassa sitä, että kaikelle on paikkansa. Niin jakamiselle ja yhteisöllisyydelle kuin rauhoittumisella ja kumpikin on sille lapselle tärkeää.
Ja siitähän ei ole pelkoa, koska nykyvanhemmat on lapsilleen läsnä enemmän kiun kukaan koskaan aiemmin. Anna nyt vaan sen äidin päättää asioistaan.
Tuo on oikeastaan vähän ajatusharhaa. On totta, että lapsia kasvatetaan eri tavoilla kuin ennen, ja monet tekevät lastensa kanssa enemmän asioita, mutta silti on eri asia olla paikalla kuin läsnä. Ja olen pienten lasten äiti itsekin, enkä tässä ketään tuomitse tai ole muiden asioista päättämässä. Kunhan vaan sanon, että kaikelle on paikkansa.
Eri, mutta mistä sinulle on syntynyt käsitys, että ennen valtaosassa perheistä oltaisiin oltu jotenkin erityisen läsnä ja kiinnostuneita lasten asioista? Ennen (esin vuelä 1950-luvullakin) ihmisten on täytynyt käyttää enemmän aikaa jo pelkästään elämän perusedellytysten turvaamiseen, joten ei siinä ihan hirveästi ole ollut aikaa pysähtyä lapsen ääreen eikä sen ajan kasvatusopit edes tukeneet tällaista vaan ennemminkin autoritaarista kasvatusta.
Ei minulla ole sellaista käsitystä ollenkaan. Missä niin lukee?
Tottakai aikana, jolloin tehtiin paljon fyysistä työtä vaikkapa maatiloilla, lasten asema oli aika eri.
Haluan edelleen vain sanoa, että kaikelle on aikansa. On hyvä osata olla läsnä, samoin osata ottaa omaa aikaa ja myös vaalia yhteisöllisyyttä. En ymmärrä, miten joku tulkitsee sen niin, että tuomitsen somen ja nykyäidit. Kaikkea muuta.
Ja koko ajan sulle on jankutettu että suomalaiset nykyvanhemmat on erinomaisen läsnä lapsilleen.
Ja ennen kuule kotirouvatkin laiminlöi lapsensa. Siis naiset jotka ei tehneet yhtään mitään. Mun äitini oli ikänsä kotona. Yhden ainoan kerran muistan, että pääsin yksin hänen kanssaan jonnekin ja hän kyseli asioitani.
Ja hän oli sikäläisittäin vieläpä oikein malliäiti.
Oli kyllä fyysisesti siellä, muttei ikinä henkisesti läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea juttua, luultavasti typerää vänkytystä ja oman paremmuuden korostamista.
Ongelma on toki ihan todellinen, moni elää somen ja jakamisen kautta - ei osata pysähtyä hetkeen ja nauttia vaan ihan itsekseen siinä ja olla läsnä. Tässäkin on eroja tottakai, on eri asia taltioida vauvasta kuvia ja videota ensimetreiltä ja ilmoittaa läheisille ilosanoma vs näprätä sitä puhelinta koko ajan ja vauva on vain itsensä somessa toteuttamisen väline.
Mutta kai nyt jokainen täysijärkinen tämän tajuaa?
Siitä ei kovin kauaa muuten ole, kun puhelimet olivat sairaaloissa kokonaan kiellettyjä ja esikoisemme syntymän aikaan sitten piti isän käydä ulkona soittelemassa ilouutiset kaikille. Sitten oli puoli sukua tunkemassa sairaalaan katsomaan, kun ei ollut helppoa lähettää kuvia ja pientä videon pätkää. Paljon mukavampaa kahden nuoremman lapsen kohdalla ollut, kun saattoi jakaa muutamat kuvat tutuille ja sitten rauhassa keskittyä omaan perheeseen.
Muuten samaa mieltä, mutta tuokin on aika ahdasmielistä vaatia muita pysähtymään hetkeen. Vain siksi että itsestä se tuntuu tarpeelliselta.
Tunnen ihmisiä jotka ovat aina menossa, aina puhuvat, koko ajan pitää olla ihmisiä ympärillä. Eivät he halua rauhoittua ja olla hiljaa. Koskaan. Enkä minä pidä omaa tapaani parempana vaikka olen täysi vastakohta. En viihdy heidän seurassaan eivätkä he minun. Mutta kummankaan ei tarvitse muuttua.
Olen eri, mutta kommentoin tähän vaan sen, että kyllähän se sille vauvallekin on kehityksen kannalta vahingollista, jos äiti ja isä eivät osaa olla hänen kanssaan aidosti läsnä. Katsekontakti vs puhelimen näppäily. En pidä sinänsä puhelimia minään mörköinä, tottakai saa olla puhelimella, ottaa kuvia, jakaa fiiliksiä läheisten kanssa tai vaikka somessakin, mutta pitää myös osata rauhoittua tilanteeseen sen vauvan takia. Järkevä tasapaino on paras vaihtoehto.
Nykyvanhemmat on lapsilleen läsnä enemmän kuin kukaan vanhempi koskaan ennen.
Se että vastasyntynyt otetaan heti osaksi perhettä/sukua/tukijoukkoja ei ole vauvan kannalta lainkaan huono asia. Muissa maissa ne kaikki olisi siellä synnytyssalissa.
Tarkoitin ihan laajemmassa mittakaavassa sitä, että kaikelle on paikkansa. Niin jakamiselle ja yhteisöllisyydelle kuin rauhoittumisella ja kumpikin on sille lapselle tärkeää.
Ja siitähän ei ole pelkoa, koska nykyvanhemmat on lapsilleen läsnä enemmän kiun kukaan koskaan aiemmin. Anna nyt vaan sen äidin päättää asioistaan.
Tuo on oikeastaan vähän ajatusharhaa. On totta, että lapsia kasvatetaan eri tavoilla kuin ennen, ja monet tekevät lastensa kanssa enemmän asioita, mutta silti on eri asia olla paikalla kuin läsnä. Ja olen pienten lasten äiti itsekin, enkä tässä ketään tuomitse tai ole muiden asioista päättämässä. Kunhan vaan sanon, että kaikelle on paikkansa.
Ei se ole ajatusharhaa, vaan tutkimustulos: nykyvanhemmat ovat enemmän lapsilleen LÄSNÄ kuin yksikään vanhempien sukupolvi ennen heitä.
Voit varmaan linkittää tai kertoa tutkimuksen jossa näin on todettu ja myös miten tuota edes voi mitata.
Paikalla oleminen kun ei ole läsnäoloa, eikä välttämättä edes yhdessä tekeminen.
Koko ajan olen käyttänyt termiä "läsnä", en ole puhunut paikalla olemisesta, enkä yhdessä tekemisestä.
Niin, en epäilekään ja halua mennä sen taakse, mitä juuri sinä tarkoitat jollain termillä. Epäilen vahvasti vaan sitä, että tuota asiaa voisi mitenkään aukottomasti tutkia juurikin siksi, että tuo termi voi tarkoittaa niin monia asioita. Yhdelle läsnäolo on sitä, että ollaan tunnetasolla aidosti läsnä, toiselle sitä, että ollaan paikalla. Tutkimuksia varmasti myös löytyy siitä, että älypuhelin vähentää tuota ensimmäistä kaikessa ihmisten välisessä kommunikaatiossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea juttua, luultavasti typerää vänkytystä ja oman paremmuuden korostamista.
Ongelma on toki ihan todellinen, moni elää somen ja jakamisen kautta - ei osata pysähtyä hetkeen ja nauttia vaan ihan itsekseen siinä ja olla läsnä. Tässäkin on eroja tottakai, on eri asia taltioida vauvasta kuvia ja videota ensimetreiltä ja ilmoittaa läheisille ilosanoma vs näprätä sitä puhelinta koko ajan ja vauva on vain itsensä somessa toteuttamisen väline.
Mutta kai nyt jokainen täysijärkinen tämän tajuaa?
Siitä ei kovin kauaa muuten ole, kun puhelimet olivat sairaaloissa kokonaan kiellettyjä ja esikoisemme syntymän aikaan sitten piti isän käydä ulkona soittelemassa ilouutiset kaikille. Sitten oli puoli sukua tunkemassa sairaalaan katsomaan, kun ei ollut helppoa lähettää kuvia ja pientä videon pätkää. Paljon mukavampaa kahden nuoremman lapsen kohdalla ollut, kun saattoi jakaa muutamat kuvat tutuille ja sitten rauhassa keskittyä omaan perheeseen.
Muuten samaa mieltä, mutta tuokin on aika ahdasmielistä vaatia muita pysähtymään hetkeen. Vain siksi että itsestä se tuntuu tarpeelliselta.
Tunnen ihmisiä jotka ovat aina menossa, aina puhuvat, koko ajan pitää olla ihmisiä ympärillä. Eivät he halua rauhoittua ja olla hiljaa. Koskaan. Enkä minä pidä omaa tapaani parempana vaikka olen täysi vastakohta. En viihdy heidän seurassaan eivätkä he minun. Mutta kummankaan ei tarvitse muuttua.
Olen eri, mutta kommentoin tähän vaan sen, että kyllähän se sille vauvallekin on kehityksen kannalta vahingollista, jos äiti ja isä eivät osaa olla hänen kanssaan aidosti läsnä. Katsekontakti vs puhelimen näppäily. En pidä sinänsä puhelimia minään mörköinä, tottakai saa olla puhelimella, ottaa kuvia, jakaa fiiliksiä läheisten kanssa tai vaikka somessakin, mutta pitää myös osata rauhoittua tilanteeseen sen vauvan takia. Järkevä tasapaino on paras vaihtoehto.
Nykyvanhemmat on lapsilleen läsnä enemmän kuin kukaan vanhempi koskaan ennen.
Se että vastasyntynyt otetaan heti osaksi perhettä/sukua/tukijoukkoja ei ole vauvan kannalta lainkaan huono asia. Muissa maissa ne kaikki olisi siellä synnytyssalissa.
Tarkoitin ihan laajemmassa mittakaavassa sitä, että kaikelle on paikkansa. Niin jakamiselle ja yhteisöllisyydelle kuin rauhoittumisella ja kumpikin on sille lapselle tärkeää.
Ja siitähän ei ole pelkoa, koska nykyvanhemmat on lapsilleen läsnä enemmän kiun kukaan koskaan aiemmin. Anna nyt vaan sen äidin päättää asioistaan.
Tuo on oikeastaan vähän ajatusharhaa. On totta, että lapsia kasvatetaan eri tavoilla kuin ennen, ja monet tekevät lastensa kanssa enemmän asioita, mutta silti on eri asia olla paikalla kuin läsnä. Ja olen pienten lasten äiti itsekin, enkä tässä ketään tuomitse tai ole muiden asioista päättämässä. Kunhan vaan sanon, että kaikelle on paikkansa.
Ei se ole ajatusharhaa, vaan tutkimustulos: nykyvanhemmat ovat enemmän lapsilleen LÄSNÄ kuin yksikään vanhempien sukupolvi ennen heitä.
Voit varmaan linkittää tai kertoa tutkimuksen jossa näin on todettu ja myös miten tuota edes voi mitata.
Paikalla oleminen kun ei ole läsnäoloa, eikä välttämättä edes yhdessä tekeminen.
Koko ajan olen käyttänyt termiä "läsnä", en ole puhunut paikalla olemisesta, enkä yhdessä tekemisestä.
Niin, en epäilekään ja halua mennä sen taakse, mitä juuri sinä tarkoitat jollain termillä. Epäilen vahvasti vaan sitä, että tuota asiaa voisi mitenkään aukottomasti tutkia juurikin siksi, että tuo termi voi tarkoittaa niin monia asioita. Yhdelle läsnäolo on sitä, että ollaan tunnetasolla aidosti läsnä, toiselle sitä, että ollaan paikalla. Tutkimuksia varmasti myös löytyy siitä, että älypuhelin vähentää tuota ensimmäistä kaikessa ihmisten välisessä kommunikaatiossa.
No voivoi. Tutkittu kuitenkin on.
Vierailija kirjoitti:
Olin viikonloppuna kaupoilla ja ruokapaikkojen äidit lähestulkoon kaikki puhelimillaan kun lapset söivät. Oli koomisen ja surullisen näköistä kun pöytä toisensa jälkeen ollaan perheen kesken ulkona, mutaa mammat tuijottavat puhelintaan.
Isät?
Niinpä. Hitostako se kätilö tietää, mitä se äiti sillä puhelimella edes tekee. Jos kotona on toinen lapsi tai jos oma äiti on sairas tai jos on raha-asiat solmussa ja sen takia pitää hoitaa muutama asia puhelimella tai kotona vaikka vesivahingon takia remontti käynnissä ja haluaa varmistaa, että paikat on kunnossa kun kotiudutaan, miten ihmeessä kätilö sen päälle päin näkisi. Vaikka ollaankin kätilön työpaikalla, ei pätevyys kuitenkaan ihan kaikkiin elämän osa-alueisiin ja ajatuksiin yllä.