Lue keskustelun säännöt.
Kätilö Petriikka kertoo, miten somenkäyttö näkyy synnytysaleissa: ”Muistutan erikseen aina, että nyt on aika keskittyä vauvaan eikä puhelimeen”
29.11.2020 |
https://www.is.fi/menaiset/ilmiot/art-2000007646875.html
Onpa jotenkin katkeran kuuloinen kätilö ja hurjan tuomitseva! Mistä hän tietää haluaako vanhemmat kuvia muistoksi vai heti someen?! Itse esim tykkään taltioida hetkiä ihan itsellenikin.
Pakko tuoda esille omaa erikoisuuttaan ja paremmuuttaan kun some on vaan pikkulasten juttu...
Kommentit (324)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea juttua, luultavasti typerää vänkytystä ja oman paremmuuden korostamista.
Ongelma on toki ihan todellinen, moni elää somen ja jakamisen kautta - ei osata pysähtyä hetkeen ja nauttia vaan ihan itsekseen siinä ja olla läsnä. Tässäkin on eroja tottakai, on eri asia taltioida vauvasta kuvia ja videota ensimetreiltä ja ilmoittaa läheisille ilosanoma vs näprätä sitä puhelinta koko ajan ja vauva on vain itsensä somessa toteuttamisen väline.
Mutta kai nyt jokainen täysijärkinen tämän tajuaa?
Siitä ei kovin kauaa muuten ole, kun puhelimet olivat sairaaloissa kokonaan kiellettyjä ja esikoisemme syntymän aikaan sitten piti isän käydä ulkona soittelemassa ilouutiset kaikille. Sitten oli puoli sukua tunkemassa sairaalaan katsomaan, kun ei ollut helppoa lähettää kuvia ja pientä videon pätkää. Paljon mukavampaa kahden nuoremman lapsen kohdalla ollut, kun saattoi jakaa muutamat kuvat tutuille ja sitten rauhassa keskittyä omaan perheeseen.
Muuten samaa mieltä, mutta tuokin on aika ahdasmielistä vaatia muita pysähtymään hetkeen. Vain siksi että itsestä se tuntuu tarpeelliselta.
Tunnen ihmisiä jotka ovat aina menossa, aina puhuvat, koko ajan pitää olla ihmisiä ympärillä. Eivät he halua rauhoittua ja olla hiljaa. Koskaan. Enkä minä pidä omaa tapaani parempana vaikka olen täysi vastakohta. En viihdy heidän seurassaan eivätkä he minun. Mutta kummankaan ei tarvitse muuttua.
Olen eri, mutta kommentoin tähän vaan sen, että kyllähän se sille vauvallekin on kehityksen kannalta vahingollista, jos äiti ja isä eivät osaa olla hänen kanssaan aidosti läsnä. Katsekontakti vs puhelimen näppäily. En pidä sinänsä puhelimia minään mörköinä, tottakai saa olla puhelimella, ottaa kuvia, jakaa fiiliksiä läheisten kanssa tai vaikka somessakin, mutta pitää myös osata rauhoittua tilanteeseen sen vauvan takia. Järkevä tasapaino on paras vaihtoehto.
Nykyvanhemmat on lapsilleen läsnä enemmän kuin kukaan vanhempi koskaan ennen.
Se että vastasyntynyt otetaan heti osaksi perhettä/sukua/tukijoukkoja ei ole vauvan kannalta lainkaan huono asia. Muissa maissa ne kaikki olisi siellä synnytyssalissa.
Tarkoitin ihan laajemmassa mittakaavassa sitä, että kaikelle on paikkansa. Niin jakamiselle ja yhteisöllisyydelle kuin rauhoittumisella ja kumpikin on sille lapselle tärkeää.
Ja siitähän ei ole pelkoa, koska nykyvanhemmat on lapsilleen läsnä enemmän kiun kukaan koskaan aiemmin. Anna nyt vaan sen äidin päättää asioistaan.
Tuo on oikeastaan vähän ajatusharhaa. On totta, että lapsia kasvatetaan eri tavoilla kuin ennen, ja monet tekevät lastensa kanssa enemmän asioita, mutta silti on eri asia olla paikalla kuin läsnä. Ja olen pienten lasten äiti itsekin, enkä tässä ketään tuomitse tai ole muiden asioista päättämässä. Kunhan vaan sanon, että kaikelle on paikkansa.
Ei se ole ajatusharhaa, vaan tutkimustulos: nykyvanhemmat ovat enemmän lapsilleen LÄSNÄ kuin yksikään vanhempien sukupolvi ennen heitä.
Voit varmaan linkittää tai kertoa tutkimuksen jossa näin on todettu ja myös miten tuota edes voi mitata.
Paikalla oleminen kun ei ole läsnäoloa, eikä välttämättä edes yhdessä tekeminen.
Koko ajan olen käyttänyt termiä "läsnä", en ole puhunut paikalla olemisesta, enkä yhdessä tekemisestä.
Niin, en epäilekään ja halua mennä sen taakse, mitä juuri sinä tarkoitat jollain termillä. Epäilen vahvasti vaan sitä, että tuota asiaa voisi mitenkään aukottomasti tutkia juurikin siksi, että tuo termi voi tarkoittaa niin monia asioita. Yhdelle läsnäolo on sitä, että ollaan tunnetasolla aidosti läsnä, toiselle sitä, että ollaan paikalla. Tutkimuksia varmasti myös löytyy siitä, että älypuhelin vähentää tuota ensimmäistä kaikessa ihmisten välisessä kommunikaatiossa.
No voivoi. Tutkittu kuitenkin on.
Selvä. Niin se sitten on, koska sinä niin sanot. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen somen vastustaja joka ei edes tiedä mitä siellä somessa oikeasti tehdään tai mitä siellä tapahtuu. Ei siinä mitään, hän saa olla mitä mieltä tahansa, mutta voisi unohtaa toisten syyttelyn. Minulla on kans yksi työkaveri, joka vastustaa facebookkia ankarasti, mutta lukee kahvitauolla seiskaa kännykästään :D
Niinpä. Somen vastustajilla tuntuu olevan jokin ihmeellinen käsitys, että sieltä tuijotetaan vain jotain sisällötöntä, kirkasta ja välkkyvää videota ja aivoissa ei sillä välillä tapahdu yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Siis on kyllä nimellä paiskattu!
En ole lukenut juttua, josta tämä ketju on siinnyt. Mutta onko kyseessä joku Petriikka Keinolehti? Parempi olisi, jos nimenä olisi Petrina Keinolehti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea juttua, luultavasti typerää vänkytystä ja oman paremmuuden korostamista.
Ongelma on toki ihan todellinen, moni elää somen ja jakamisen kautta - ei osata pysähtyä hetkeen ja nauttia vaan ihan itsekseen siinä ja olla läsnä. Tässäkin on eroja tottakai, on eri asia taltioida vauvasta kuvia ja videota ensimetreiltä ja ilmoittaa läheisille ilosanoma vs näprätä sitä puhelinta koko ajan ja vauva on vain itsensä somessa toteuttamisen väline.
Mutta kai nyt jokainen täysijärkinen tämän tajuaa?
Siitä ei kovin kauaa muuten ole, kun puhelimet olivat sairaaloissa kokonaan kiellettyjä ja esikoisemme syntymän aikaan sitten piti isän käydä ulkona soittelemassa ilouutiset kaikille. Sitten oli puoli sukua tunkemassa sairaalaan katsomaan, kun ei ollut helppoa lähettää kuvia ja pientä videon pätkää. Paljon mukavampaa kahden nuoremman lapsen kohdalla ollut, kun saattoi jakaa muutamat kuvat tutuille ja sitten rauhassa keskittyä omaan perheeseen.
Muuten samaa mieltä, mutta tuokin on aika ahdasmielistä vaatia muita pysähtymään hetkeen. Vain siksi että itsestä se tuntuu tarpeelliselta.
Tunnen ihmisiä jotka ovat aina menossa, aina puhuvat, koko ajan pitää olla ihmisiä ympärillä. Eivät he halua rauhoittua ja olla hiljaa. Koskaan. Enkä minä pidä omaa tapaani parempana vaikka olen täysi vastakohta. En viihdy heidän seurassaan eivätkä he minun. Mutta kummankaan ei tarvitse muuttua.
Olen eri, mutta kommentoin tähän vaan sen, että kyllähän se sille vauvallekin on kehityksen kannalta vahingollista, jos äiti ja isä eivät osaa olla hänen kanssaan aidosti läsnä. Katsekontakti vs puhelimen näppäily. En pidä sinänsä puhelimia minään mörköinä, tottakai saa olla puhelimella, ottaa kuvia, jakaa fiiliksiä läheisten kanssa tai vaikka somessakin, mutta pitää myös osata rauhoittua tilanteeseen sen vauvan takia. Järkevä tasapaino on paras vaihtoehto.
Nykyvanhemmat on lapsilleen läsnä enemmän kuin kukaan vanhempi koskaan ennen.
Se että vastasyntynyt otetaan heti osaksi perhettä/sukua/tukijoukkoja ei ole vauvan kannalta lainkaan huono asia. Muissa maissa ne kaikki olisi siellä synnytyssalissa.
Tarkoitin ihan laajemmassa mittakaavassa sitä, että kaikelle on paikkansa. Niin jakamiselle ja yhteisöllisyydelle kuin rauhoittumisella ja kumpikin on sille lapselle tärkeää.
Ja siitähän ei ole pelkoa, koska nykyvanhemmat on lapsilleen läsnä enemmän kiun kukaan koskaan aiemmin. Anna nyt vaan sen äidin päättää asioistaan.
Tuo on oikeastaan vähän ajatusharhaa. On totta, että lapsia kasvatetaan eri tavoilla kuin ennen, ja monet tekevät lastensa kanssa enemmän asioita, mutta silti on eri asia olla paikalla kuin läsnä. Ja olen pienten lasten äiti itsekin, enkä tässä ketään tuomitse tai ole muiden asioista päättämässä. Kunhan vaan sanon, että kaikelle on paikkansa.
Eri, mutta mistä sinulle on syntynyt käsitys, että ennen valtaosassa perheistä oltaisiin oltu jotenkin erityisen läsnä ja kiinnostuneita lasten asioista? Ennen (esin vuelä 1950-luvullakin) ihmisten on täytynyt käyttää enemmän aikaa jo pelkästään elämän perusedellytysten turvaamiseen, joten ei siinä ihan hirveästi ole ollut aikaa pysähtyä lapsen ääreen eikä sen ajan kasvatusopit edes tukeneet tällaista vaan ennemminkin autoritaarista kasvatusta.
Ei minulla ole sellaista käsitystä ollenkaan. Missä niin lukee?
Tottakai aikana, jolloin tehtiin paljon fyysistä työtä vaikkapa maatiloilla, lasten asema oli aika eri.
Haluan edelleen vain sanoa, että kaikelle on aikansa. On hyvä osata olla läsnä, samoin osata ottaa omaa aikaa ja myös vaalia yhteisöllisyyttä. En ymmärrä, miten joku tulkitsee sen niin, että tuomitsen somen ja nykyäidit. Kaikkea muuta.
Nojoo, en oikein saa kiinni, mitä haet. En usko, että on kovinkaan paljon tavan perheitä, joissa kumpikaan vanhemmista ei olisi läsnä lapselle sen verran, että antaisi hänelle kehitykseen tarvittavaa läsnäoloa, vaikka viettäisi aikaa välillä myös kännykkää näpläten. Masentuneet ja pahasti päihdeongelmaiset ovat sitten asia erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vaadin Petriikalle mitallia kun hän ei ole somessa. Todellinen saavutus elämässä.
Talliin vaan ja mitali kaulaan vaikkei reppana osaa edes kirjoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoilla mammoilla lap jaset eivät opi puhumaan, kun äiti on luurissa kiinni.
Sitten kuskataan taas puheterapeutille, kun lapsessa on joku vika.
Anna mun kaikki kestää.
Tuskin tässä on kyse siitä, että isovanhemmille ilmoitetaan. Eiköhän ne oo niitä, joiden pitää kaikki tunkea someen. Laittaisivat alkajaisiksi kuvan alapäästään, niin saisivat sympatiapisteitä.
Tosi asiassa koskaan aikaisemmin Suomen historiassa ei ole luettu lapsille ja vietetty vanhempien kanssa aikaa yhdessä, kuin tänä päivänä. He oppivat puhumaan ja hallitsevat monia taitoja yhä nuorempana. Moni osaa jopa lukea, kirjoittaa ja laskea jo esikoulussa eli 6v. Moni lapsi osaa useamman kielen jopa 12v. Samoin koulukiusaaminen, lapsen tekemät rikokset ovat vähentyneet. Samoin alkoholin ja tupakan käyttö.
Miksi nykyvanhempia syyllistetään ja heidän kasvatustaitoja vähätellään? Erityisesti äitien.
Suomessa lapset eivät ole koskaan aikaisemmin voinut niin hyvin, kuin tänä päivänä. Mitattiin sitä millä mittarilla tahansa. Kiitos vanhempien. Ja äitien, tutkimusten mukaan yhä edelleen he kantavat suurimmaksi osaksi vastuun, samoin kodista.Vai onko sinulla tutkittua tietoa väitteilesi? Jos on niin tutkimukset ja tilastot kehiin. Kiitos.
Jos nykyvanhemmat on niin hyviä niin miksi lapsilla on niin paljon käyttäytymis- ja keskittymishäiriöitä? Miksi jotkut nykylapset on jotenkin ihan tunnekylmiä, eivät yhtään osaa asettua toisen asemaan? Tästä seuraa esim koulukiusaamista. Nuorten päihdekäyttäyminen ja itsetuhoisuus kasvussa, tulee just kympin uutisissa.
Jos omassa asenteessa näkee vain pahuutta, niin helposti sitä kuvittelee niin olevan.
Tässä ihan tutkittua tietoa lasten koulukiusaamisen vähenemisestä tai päihteiden käytöstä. Joskus 70-luvulla esim tupakointi saatettiin aloittaa 12v.
Minä kävin ala-astetta 70-luvulla ja viitosluokalla ollessani luokan pojat kävivät välitunnilla läheisessä metsässä tupakoimassa. Osa aloitti tupakoinnin 10-vuotiaana. Ei siihen kukaan kiinnittänyt huomiota vaikka opettajat aivan varmasti tiesivät asiasta.
Niin ja uskokaa tai älkää mutta 70-luvulla meidän yhteiskoulun pihalla oli tupakkanurkkaus. Lukiolaiset saivat polttaa ilman lupaa, keskikoululaiset tarvitsivat vanhempien luvan. Tämä Helsingissä. T. Täti 62v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin ihmettelin tuota kommenttia että Facebook tuntui kun palaisi barbien ja pikkulegojen pariin. Hieno juttu jos ei halua käyttää somea, mutta ei niitä käyttäjiä tartte silti haukkua lapsellisiksi!
Jos puhelin on tärkeämpi kuin oma juuri syntynyt lapsi niin on ääliö, aivoton ääliö.
Mutta ettehän te idiootit sitä pysty myöntämään.Sillä vastasyntyneellä voi olla iso sisarus/sisaruksia kotona. Ja äiti haluaa huomioida myös hänet/heidät heti.
Suurimmassa osassa perheitä on vain yksi lapsi. Joten tilastojen mukaan kotona ei ole sisaruksia. Kyllä ne someviestit on näköjään paljon tärkeämpiä, kuin oma vauva. Siitähän tässä jutussa on kyse.
Vain yksi lapsi? No linkkaapas tällainen tilasto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea juttua, luultavasti typerää vänkytystä ja oman paremmuuden korostamista.
Ongelma on toki ihan todellinen, moni elää somen ja jakamisen kautta - ei osata pysähtyä hetkeen ja nauttia vaan ihan itsekseen siinä ja olla läsnä. Tässäkin on eroja tottakai, on eri asia taltioida vauvasta kuvia ja videota ensimetreiltä ja ilmoittaa läheisille ilosanoma vs näprätä sitä puhelinta koko ajan ja vauva on vain itsensä somessa toteuttamisen väline.
Mutta kai nyt jokainen täysijärkinen tämän tajuaa?
Siitä ei kovin kauaa muuten ole, kun puhelimet olivat sairaaloissa kokonaan kiellettyjä ja esikoisemme syntymän aikaan sitten piti isän käydä ulkona soittelemassa ilouutiset kaikille. Sitten oli puoli sukua tunkemassa sairaalaan katsomaan, kun ei ollut helppoa lähettää kuvia ja pientä videon pätkää. Paljon mukavampaa kahden nuoremman lapsen kohdalla ollut, kun saattoi jakaa muutamat kuvat tutuille ja sitten rauhassa keskittyä omaan perheeseen.
Muuten samaa mieltä, mutta tuokin on aika ahdasmielistä vaatia muita pysähtymään hetkeen. Vain siksi että itsestä se tuntuu tarpeelliselta.
Tunnen ihmisiä jotka ovat aina menossa, aina puhuvat, koko ajan pitää olla ihmisiä ympärillä. Eivät he halua rauhoittua ja olla hiljaa. Koskaan. Enkä minä pidä omaa tapaani parempana vaikka olen täysi vastakohta. En viihdy heidän seurassaan eivätkä he minun. Mutta kummankaan ei tarvitse muuttua.
Olen eri, mutta kommentoin tähän vaan sen, että kyllähän se sille vauvallekin on kehityksen kannalta vahingollista, jos äiti ja isä eivät osaa olla hänen kanssaan aidosti läsnä. Katsekontakti vs puhelimen näppäily. En pidä sinänsä puhelimia minään mörköinä, tottakai saa olla puhelimella, ottaa kuvia, jakaa fiiliksiä läheisten kanssa tai vaikka somessakin, mutta pitää myös osata rauhoittua tilanteeseen sen vauvan takia. Järkevä tasapaino on paras vaihtoehto.
Nykyvanhemmat on lapsilleen läsnä enemmän kuin kukaan vanhempi koskaan ennen.
Se että vastasyntynyt otetaan heti osaksi perhettä/sukua/tukijoukkoja ei ole vauvan kannalta lainkaan huono asia. Muissa maissa ne kaikki olisi siellä synnytyssalissa.
Tarkoitin ihan laajemmassa mittakaavassa sitä, että kaikelle on paikkansa. Niin jakamiselle ja yhteisöllisyydelle kuin rauhoittumisella ja kumpikin on sille lapselle tärkeää.
Ja siitähän ei ole pelkoa, koska nykyvanhemmat on lapsilleen läsnä enemmän kiun kukaan koskaan aiemmin. Anna nyt vaan sen äidin päättää asioistaan.
Tuo on oikeastaan vähän ajatusharhaa. On totta, että lapsia kasvatetaan eri tavoilla kuin ennen, ja monet tekevät lastensa kanssa enemmän asioita, mutta silti on eri asia olla paikalla kuin läsnä. Ja olen pienten lasten äiti itsekin, enkä tässä ketään tuomitse tai ole muiden asioista päättämässä. Kunhan vaan sanon, että kaikelle on paikkansa.
Ei se ole ajatusharhaa, vaan tutkimustulos: nykyvanhemmat ovat enemmän lapsilleen LÄSNÄ kuin yksikään vanhempien sukupolvi ennen heitä.
Voit varmaan linkittää tai kertoa tutkimuksen jossa näin on todettu ja myös miten tuota edes voi mitata.
Paikalla oleminen kun ei ole läsnäoloa, eikä välttämättä edes yhdessä tekeminen.
Koko ajan olen käyttänyt termiä "läsnä", en ole puhunut paikalla olemisesta, enkä yhdessä tekemisestä.
Niin, en epäilekään ja halua mennä sen taakse, mitä juuri sinä tarkoitat jollain termillä. Epäilen vahvasti vaan sitä, että tuota asiaa voisi mitenkään aukottomasti tutkia juurikin siksi, että tuo termi voi tarkoittaa niin monia asioita. Yhdelle läsnäolo on sitä, että ollaan tunnetasolla aidosti läsnä, toiselle sitä, että ollaan paikalla. Tutkimuksia varmasti myös löytyy siitä, että älypuhelin vähentää tuota ensimmäistä kaikessa ihmisten välisessä kommunikaatiossa.
No voivoi. Tutkittu kuitenkin on.
Niin ettäs tiedätte. Tutkittu on.😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen somen vastustaja joka ei edes tiedä mitä siellä somessa oikeasti tehdään tai mitä siellä tapahtuu. Ei siinä mitään, hän saa olla mitä mieltä tahansa, mutta voisi unohtaa toisten syyttelyn. Minulla on kans yksi työkaveri, joka vastustaa facebookkia ankarasti, mutta lukee kahvitauolla seiskaa kännykästään :D
Niinpä. Somen vastustajilla tuntuu olevan jokin ihmeellinen käsitys, että sieltä tuijotetaan vain jotain sisällötöntä, kirkasta ja välkkyvää videota ja aivoissa ei sillä välillä tapahdu yhtään mitään.
No onhan se osittain aika aivotonta, ihan näin somen suurkuluttajana voin myöntää. Tottakai on järkevääkin sisältöä: keskusteluja, aitoa kohtaamista kavereiden kanssa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoilla mammoilla lap jaset eivät opi puhumaan, kun äiti on luurissa kiinni.
Sitten kuskataan taas puheterapeutille, kun lapsessa on joku vika.
Anna mun kaikki kestää.
Tuskin tässä on kyse siitä, että isovanhemmille ilmoitetaan. Eiköhän ne oo niitä, joiden pitää kaikki tunkea someen. Laittaisivat alkajaisiksi kuvan alapäästään, niin saisivat sympatiapisteitä.
Tosi asiassa koskaan aikaisemmin Suomen historiassa ei ole luettu lapsille ja vietetty vanhempien kanssa aikaa yhdessä, kuin tänä päivänä. He oppivat puhumaan ja hallitsevat monia taitoja yhä nuorempana. Moni osaa jopa lukea, kirjoittaa ja laskea jo esikoulussa eli 6v. Moni lapsi osaa useamman kielen jopa 12v. Samoin koulukiusaaminen, lapsen tekemät rikokset ovat vähentyneet. Samoin alkoholin ja tupakan käyttö.
Miksi nykyvanhempia syyllistetään ja heidän kasvatustaitoja vähätellään? Erityisesti äitien.
Suomessa lapset eivät ole koskaan aikaisemmin voinut niin hyvin, kuin tänä päivänä. Mitattiin sitä millä mittarilla tahansa. Kiitos vanhempien. Ja äitien, tutkimusten mukaan yhä edelleen he kantavat suurimmaksi osaksi vastuun, samoin kodista.Vai onko sinulla tutkittua tietoa väitteilesi? Jos on niin tutkimukset ja tilastot kehiin. Kiitos.
Jos nykyvanhemmat on niin hyviä niin miksi lapsilla on niin paljon käyttäytymis- ja keskittymishäiriöitä? Miksi jotkut nykylapset on jotenkin ihan tunnekylmiä, eivät yhtään osaa asettua toisen asemaan? Tästä seuraa esim koulukiusaamista. Nuorten päihdekäyttäyminen ja itsetuhoisuus kasvussa, tulee just kympin uutisissa.
Jos omassa asenteessa näkee vain pahuutta, niin helposti sitä kuvittelee niin olevan.
Tässä ihan tutkittua tietoa lasten koulukiusaamisen vähenemisestä tai päihteiden käytöstä. Joskus 70-luvulla esim tupakointi saatettiin aloittaa 12v.
Minä kävin ala-astetta 70-luvulla ja viitosluokalla ollessani luokan pojat kävivät välitunnilla läheisessä metsässä tupakoimassa. Osa aloitti tupakoinnin 10-vuotiaana. Ei siihen kukaan kiinnittänyt huomiota vaikka opettajat aivan varmasti tiesivät asiasta.
Niin ja uskokaa tai älkää mutta 70-luvulla meidän yhteiskoulun pihalla oli tupakkanurkkaus. Lukiolaiset saivat polttaa ilman lupaa, keskikoululaiset tarvitsivat vanhempien luvan. Tämä Helsingissä. T. Täti 62v.
Täti 62, mitä tämä nyt oikeastaan liittyy tähän aiheeseen? Silloin oli aika eri, joka paikassa sai polttaa eikä tiedetty sen terveyshaitoista.
Petriikka Rostedt, 29
Rutriikka Perstedt lienee lestadiolainen holier than thou hihhuli. Minäminäminä paras ja aina oikeimmassa, minäminäminä määrään (terrorisoin) muidenkin asiat, jolle some on enemmän saatanasta kuin saatana itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Petriikka Rostedt, 29
Rutriikka Perstedt lienee lestadiolainen holier than thou hihhuli. Minäminäminä paras ja aina oikeimmassa, minäminäminä määrään (terrorisoin) muidenkin asiat, jolle some on enemmän saatanasta kuin saatana itse.
Tuollaisia ei pitäisi päästää sote- tai opetusalan töihin ollenkaan.
Ja lestadiolaisperheissä ei muuten todellakaan olla kaikille lapsille läsnä koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bussissa tms. kun katselee ihmisiä niin näyttää että koko auto on täynnä aivottomia zombeja jotka saavat ravintonsa tuijottamalla käsiinsä.
Ei se paljon eroa aikaisemmasta. Ihmiset linnottautuivat kirjojen, iltasanomien taakse tai tuijottivat ulos. So?
En ymmärrä myöskään mitä siellä bussissa siis pitäisi tehdä? Itse ainakin teen paljon hyödyllisiä juttuja puhelimella mitä ennen en voinut, opiskelen kieltä duolingossa, luen alaani liittyviä artikkeleita, seuraan maailman uutisia jne. Lisäksi käytän ajan hyödyksi eli hoidan raha-asioita, vastailen työsähköpostin, varaan lapsille hammaslääkäriaikoja. Toki myös selaan iltapäivälehtiä, Twitteriä ja av:ta, mutta mitä väliä? Onko ikkunoista ulos töllistely jotenkin kehittävää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi tarvitsee katseyhteyden äitiinsä, ei puhelimeen. Lisäksi molempien vanhempien läsnäolo auttaa lasta psyyken kehityksessä ja sosiaalisten vuorovaikutustaitojen hiomisessa. Eleet ja ilmeet ovat tärkeitä. Kätilöllä oli siinä viisautta, jos tosiaan on kehottanut juuri vanhemmiksi tulleita laittamaan puhelimet sivuun.
Minulle on tultu sätsättämään kännykän käytöstä leikkipuistossa, bussissa, lääkärin odotustilassa jne.
Kaikilla kerroilla olen vaihtanut viestejä joko muiden lasteni tai mieheni kanssa.
Että "tule tänne leikkipuistoon kun pääset iltiksestä", "ehdittiinkin tähän aiempaan bussiin ja voin hakea keskimmäisen koska sillä näemmä loppuu päivä Wilma-viestin mukaan aikaisemmin" tai "ollaan nyt täällä lääkärissä, lääkäri on myöhässä, laitain viestiä kun päästään ulos".
Nimenomaan somen ja kännykän avulla olen ollut paljon paremmin tavoitettavissa lapsilleni kuin ilman sitä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tarvitsee katseyhteyden äitiinsä, ei puhelimeen. Lisäksi molempien vanhempien läsnäolo auttaa lasta psyyken kehityksessä ja sosiaalisten vuorovaikutustaitojen hiomisessa. Eleet ja ilmeet ovat tärkeitä. Kätilöllä oli siinä viisautta, jos tosiaan on kehottanut juuri vanhemmiksi tulleita laittamaan puhelimet sivuun.
Joku juuri ja juuri valmistunut lapseton kätilöoppilas juuri ja juuri synnyttäneen äidin syyllistäjänä ei ole asiallinen.
Nykyvanhemmat on enemmän läsnä lapsilleen kuin aiemmat sukupolvet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Petriikka Rostedt, 29
Rutriikka Perstedt lienee lestadiolainen holier than thou hihhuli. Minäminäminä paras ja aina oikeimmassa, minäminäminä määrään (terrorisoin) muidenkin asiat, jolle some on enemmän saatanasta kuin saatana itse.
Tuollaisia ei pitäisi päästää sote- tai opetusalan töihin ollenkaan.
Ja lestadiolaisperheissä ei muuten todellakaan olla kaikille lapsille läsnä koskaan.
Asiakaspalvelutyö on haastavaa eikä todellekaan sovellu kaikille. Somessapa myös hänen paasauksensa. ;''D
Kätilöt on synnärin parhaita asiantuntijoita kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on niin vieraantuneet todellisesta maailmasta, että some kiinnostaa enemmän kuin oma lapsi. Kiinnostavaa huomata nämä raivostuneet kommentit täällä. Aivan kuin alkoholistille sanottaisiin, että pitäisi juoda vähemmän. Seuraa raivoisa purkaus, jos elämän tärkeimpään sisältöön puututaan.
Miten sulle voi olla noin vaikeaa ymmärtää, että nykyihminen osaa sujuvasti sekä käyttää puhelinta, että kokea läsnäoloa ja elää hetkessä? Olin juuri ristiäisjuhlissä Facebookissa, koska koronatilanteen takia oli fiksumpaa järjestää juhla etänä. Kyllä se juhlaväki, joka oli paikalla, keskittyi ihan täysillä kuuntelemaan pappia ja kokemaan sen hetken, vaikka heitä kuvattiin samaan aikaan livenä someen. Se ryhmä, joka pääsi tilaisuuteen osallistumaan, oli rajattu, meitä oli etänä mukana noin 10 henkilöä, ei kahtasataa kaveria.
Nykyään puhelimen käyttö ei aiheuta sellaista esiintymisjännitystä ja hössötystä ja keskittymistä omaan esiintymiseen kuin vanhemmilla sukupolvilla. Kuvaaminen, videopuhelut ja viestittelyt muun elämän ohessa eivät vie pääosaa, vaan pääosassa todellakin on se tilanne, jota kuvataan!
Vanhempi sukupolvi, joka kokee kameran eteen joutumisen suurena tapahtumana, ei voi tätä näköjään ymmärtää.
Mä muuten synnyttäessäni kuuntelin radoista musiikkia, teinkö väärin vai onko se antiikkinen välinen jo hyväksytty? Kuviakin tukihenkilöni otti ja silti ehti myös pitää kädestäni kiinni ponnistusvaiheessa.
Taas yksi elämästä vieraantunut selittää additktiotaan parhain päin. Osaatko olla ilman luuria tuntiakaan? Puhumattakaan siitä, että se olisi pois kädestä päivän tai pari? Ihan oikeasti, pystytkö?
Et olisi pahemmin voinut arvailla pieleen. Puhelin on suurimman osan ajasta eri huoneessa tai jopa kotona, kun olen lenkillä. Se on väline, joka korvaa useita ennen tarvittavia erillisiä tavaroita, kuten lankapuhelimen, kameran, videokameran, aikataulun, pankkikirjan (kyllä, olen käyttänyt sellaistakin), kirjat, postimyyntiluettelon, osoitekirjan yms. Joten joka kerta kun 30 vuotta sitten olisin päättänyt vilkaista pikkuisen vaikka Anttilan ja Elloksen postimyyntiluettoloita, otankin nyt puhelimen, tai jos haluan kukea kirjan, avaan sovelluksen enkä mene kirjastoon kuten ennen. Ja nuo kaikki muut esineet, joita puhelin korvaa.
Samoin sinä oletit täysin pieleen, että en ole somessa, enkä ole nykyihminen. Meillä esim. useat lastenjuhlat on pidetty osin netin kautta, koska muutamat sukulaiset asuvat ulkomailla yms. Ja kyllä. Olen kuvannut kaikki lasten syntymät ja esiinnyn kameran edessä sekä työssä, että vapaa-ajalla jne.
Hyvä, että osaat olla ilman luuria, niin minäkin. Teen sen tietoisesti ja tarkoituksella. Mutta erittäin monet eivät osaa olla ilman luuria. He ovat kuin nikotiinin orjia, joilla käsi hamuaa tupakka-askia jatkuvasti.
Nyt kun kätilö on kehottanut keskittymään vauvaan, niin täällä addiktit ovat vetäneet hirmuiset herneet nirppanokkaiseen nenukkaansa. Vauva on tärkeämpi kuin äiti ja sitä ei someaddikteille saisi sanoa!
Millä tavalla puhelin on vauvaa tärkeämpi jos sillä puhelimella halutaan ottaa vauvasta kuvia tai kenties ilmoittaa jollekin perheenjäsenelle, että vauva on nyt syntynyt? Kätilön on turha hetken perhettä näkemällä luulla tietävänsä yhtään mitään siitä, mikä kenellekin on tärkeää. Kertoo vain ja ainoastaan kätilön ammattitaidottomuudesta, ei muusta.
Ohis
Väität, että koulutettu kätilö ei muka näe tilannetta? Aivan kuin kätilö ei muka ymmärtäisi mitä tapahtuu? Pidätkö heitä ihan tomppeleina?
Montako tuntia kätilökoulussa käydään lävitse sitä miten tunnistaa kännykänkäytöstä muutaman tunnin aikana synnyttäjän elämän kamalimmassa ja ihanimmassa tilanteessa vääristynyt kännykänkäyttö? Aivan. Se ei kuulu kätilön koulutukseen eikä kuulu hänelle tippaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Yksi ärsyttävimmistä asioista on se, kun joku toruu aikuista ihmistä juuri tuolla tavalla.
Vielä ärsyttävämpää että aikuiselle ihmiselle pitää puhua tuollein. Vanhempana on viimeistään aikuistuttava
Minulla on teini-ikäiset lapset ja kuvittele, että nimenomaan sen älypuhelimen ansiosta olen lapsilleni enemmän läsnä.
ohis