Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tahaton lapsettomuus; tältä se tuntuu
08.04.2014 |
Olen virallisesti tahattomasti lapseton. Yrityskuukausia tuli juuri täyteen 20. Hoitoihin hakeudutaan piakkoin.
Tähän melkein kahteen vuoteen on mahtunut paljon. Surua erittäin paljon, kun ei saanutkaan omaa lasta. Samoin myös vihaa maailmankaikkeutta kohtaan, kun sillä tuntuu olevan niin erikoinen huumorintaju. Sitten on myös erittäin paljon ihmetystä ihmisten asenteisiin tahattomasti lapsettomia kohtaan. Samoin pahaa mieltä, kun asiasta kertoessa saa yleensä jonkun erittäin harkitsemattoman tölväisyn.
Lähdetään ihan liikkeelle vertaiskuvilla.
Monesti kuulen ja luen ihmettelyä että "Miksi lapsettomuutta surraan? Eihän kukaan ole kuollut.".
Tämän ymmärrän loistavasti velan suusta, ei siinä mitään. Mutta jos ko. lauseen sanoo perheellinen (kuten monesti on sanonutkin) niin periaatteessa hän sanoo samalla, että hänen puolestaan omat lapset olisivat saaneet jäädä syntymättä. On nimittäin erikoista kehua omia lapsiaan rakkaimmiksi maailmassa ja ylistää äitiyttä, mutta samalla tuhahdella ylimielisesti lapsettoman lohduttomuudelle.
Onhan minullakin myös sitä katkeruutta, joka monesti tahattomasti lapsettomiin yhdistetään. Olen nimittäin katkera universumille siitä, että miksi esimerkiksi muutaman tapaukset, jotka elävät sosiaalitukien varassa ilman edes toisen asteen koulutusta, saavat lapsia kun edes katsovat mieheen päin? Ja niitä on sitten parhaimmillaan kolme, kaikki eri isille. Eikä tarvitse olla nero tajutakseen, että heidän tapauksissaan lapsia tehdään, jotta olisi syy jatkaa kotona olemista.
Toisena on sitten äidit, jotka itsekkyydeltään eivät vaivaudu lopettamaan tupakointia ja alkoholia raskauden ajaksi. Itse lopetin tupakoinnin, ennen kuin ehkäisy otettiin käytöstä. Se oli ehdoton edellytys, halusin antaa lapselleni mitä parhaimman alun.
Normaalit tapaukset taas raskautuessaan saavat aikaan pienen surullisuuden tunteen, mutta toisin kuin edelliset tapaukset, eivät aiheuta tunnetta että tekisi mieli näyttää keskisormea taivaalle ihan vaan varuiksi, jos siellä joku sittenkin olisi.
Raskaudesta kertomisenkin tosin voi tehdä monella eri tavalla. Sitä kannattaa tosissaan miettiä, että jos tiedät läheisesi kärsivän lapsettomuudesta, niin ei välttämättä kannata mennä kertomaan raskaudesta hänen työpaikalleen jossa hänen olisi kyettävä hymy huulessa palvelemaan asiakkaita loppupäivä. Nimimerkillä kokemusta on, sai muuten käyttää peliin koko ammattitaitonsa, etten olisi pillahtanut itkuun asiakkaiden edessä. Vastaavasti taas toinen läheiseni kertoi siitä niin, että olin vapaalla ja rohkaisi samalla, että kyllä varmasti teillekin vielä. Jäi aivan erilainen fiilis ja pystyin olla iloinen läheiseni raskaudesta.
Sitten nämä ajattelemattomat tölväisyt. Monesti saa kuulla, miten nuristaan ettei lapsettomien kanssa voi puhua mitenkään kun pahottavat mielensä kaikesta. Itse olen tosiaan pahottanut mieleni, mm. seuraavista: "Muistatko sen ystäväni X? Hän yritti miehensä kanssa pitkään lasta tuloksetta. Ultrassa selvisi, että hänen kohtunsa ei ole normaali ja he eivät voi koskaan saada lasta. Otatko lisää kahvia?". Tapauksessa siis olin juuri kertonut, miten pahalta välillä tuntuu. Tätä voisi verrata oikeastaan siihen, että joku kertoisi saaneensa syövän ja kuulija vastaisi siihen "Minunkin ystävälläni oli sama syöpä. Hän kuoli kaksi kuukautta diagnoosin jälkeen. Otatko lisää kahvia?".
Juu, lapsettomuus ja syöpä on eri asia, tiedetään. Tarkoituksenani onkin nyt avata teille, miltä se asia meistä tuntuu.
Molemmissa tapauksissa olisi tärkeintä pitää toivoa yllä, niin kauan kuin sitä toivoa vielä on. Kommentti, jossa ihan rupattelumielessä muserretaan toivo, ei ole kovin korrekti eikä pitäisi ihmetellä jos toinen pahottaa siitä mielensä.
Tulipahan kirjoitettua.
Kommentit (103)
Olen samassa tilanteessa kuin AP. Lapsettomuus tulee kyllä vastaan joka käänteessä. Esim. sain viime kesänä keskenmenon. Sen aikaan istuin kahvipöydässä työkaverini kanssa joka kertoi, että lapset ja koirat olivat taas tunkeneet samaan sänkyyn nukkumaan ja valitteli että kaikkea sitä saa kestää mutta oma vika. Teki mieli sanoa, että mulla on hei just keskenmenovuoto meneillään ja sä jaksat valittaa kun on vähän ahdasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 18:34"]
No hei, mikä ihmeen lapseton sinä olet? 20 kuukautta yrittänyt? Meillä on yritetty vuodesta 2008 lähtien, eikä lasta kuulu. Ikää on kohta 33v, eli ikä alkaa kohta tulla vastaan.
[/quote]
tässä olisi 38-v raskaana oleva. Olet vielä niin nuori, etä adoptioonkaan ei tule mitään ikäestettä edes kotimaan prosessissa(tietenkin jos haluat vain biologisen
lapsen niin se on eri asia). Sulla on peliaikaa vielä vaikka kuinka :)
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 19:16"]
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 19:12"]
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 19:00"]
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 18:54"]
Tsemppiä hoitoihin! Se voi olla pienestä kiinni tai sitten tie on pitkä ja kivulias, mutta kannattaa se käydä silti ehdottomasti, jos vaan jaksatte. Meille toinen tulossa hoidoilla, ensimmäisen alkuun saamiseen meni 4 vuotta, tämän toisen vähän vähemmän, enkä voisi olla tyytyväisempi siihen, että kaiken tuskan ja fyysisen kivunkin keskellä jaksoimme yrittää ja toivoa. :) Toivo, älä menetä sitä!
p.s. hyvin kirjoitettu, lapsettomuutta on HIRVEÄN vaikea ymmärtää jollei sitä ole kokenut. Kuten muuten myös niitä lapsettomuushoitoja... Joten älä odota kovin ymmärtäväisiä kommentteja niidenkään suhteen. Harva tajuaa miten kammottavia osa toimenpiteistä on, miten raastavaa on kuukaudesta toiseen pumpata itsensä täyteen lääkkeitä, maksaa niiistä hulluja summia ja useimmiten valitettavasti turhaan...
[/quote]
Kiitos ja onnittelut hoitojen onnistumisesta :)
Vähän jännityksellä kyllä odottelen, kun olen tosiaan ymmärtänyt ettei ne hoidot ihan kivuttomia ole, ja että saa varautua kaivamaan kuvetta reippaastikin. Eniten vaan vaivaa se, että jos sitten ensimmäisten keveiden hoitojen alkaessa innostun ja jään odottamaan kuumeisesti ja sitten tulisi saman negatiivinen kuin aina. Pettymys siis on peloistani ehkä suurin. Ja se kun kukaan ei voi sanoa, että kuinka pitkälle sitten lopulta on mentävä, ja että onko ylipäätään mahdollista tulla edes rankimmillakaan hoidoilla raskaaksi.
Paljon on epätietoa. Kyllä sitä mielummin vaan valitsisi kuvastosta vaunuja ja miettisi, ostaisiko pinkin vai vaalenasinisen bodyn ja tulisiko nimeksi X vai Y, vai kenties molemmat. No, tällaiset kortit tuli, niillä pitää yrittää pelata..
[/quote]
En missään nimessä halunnut pelotella! :) Kuten sanoin, se voi olla ihan pienestäkin kiinni, toivotaan että teillä on näin! Meillä prosessia venytti se, ettei syytä löytynyt ihan heti, meidän kohdalla tehdyt kevyemmät hoidot olisi voinut iihan suosiolla meinaan jättää väliin... Omalla kohdallani toimenpiteet ovat olleet pääasiassa hyvin siedettäviä, osassa on ollut kipua, mutta yleensä näin ei ollut.
Tietenkin prosessin alkuun lataa paljon toiveita, näin oli meilläkin. Ja pettymyksiltä ei niin sanotusti voi välttyä. Omalla kohdallani lisää toivoa ja taistelutahtoa antoi se, kun alkoi ne todelliset syyt löytyä ja otettiin ns. raskaat aseet käyttöön. Siltikin meni vielä hetki että onnistuttiin, mutta oli koko ajan sellainen olo, että ainakin asia etenee ja sen eteen tehdään jotain! Lisäksi kävin ennen ensimmäistä raskautta psykologin juttusilla muutaman kerran kun asia alkoi olla liian iso sillä hetkellä kantaa. Suosittelen sitäkin, jos vaan tunnet tarvetta, se keventää kummasti ja saa tukea puolueettomalta kannalta!
[/quote]
Psykologin juttusilla olen kyllä ajatellut käyväni vielä jossain vaiheessa. Eipä siitä varmasti haittaakaan ole, saisi ainakin puhua tunteensa "tyhjäksi" pelkäämättä ahdistavansa kuuntelijaa.
Ihan muuten, jos saa kysyä, mikä teillä oli lopulta lapsettomuuden aiheuttaja? Vai löydettiinkö mitään "virallista" syytä?
[/quote]
Jep, kyllähän niitä syitä sitten löytyi kun päästiin viimein oikein kurkkaamaan vatsanahan alle. Endometrioosia ja kohdun rakenteellinen vika. IVF:llä molemmat lapset saaneet alkunsa, ensimmäinen muistaakseni neljännestä pakastealkion siirrosta ja tämä vielä vatsassa oleva tuoresiirrosta :)
Oot tupakoinnilla varmaan jo pilannut kehosi. Onneksi et ole saanut lasta joka joutuisi kärsimään äitinsä tupakoinnista raskauden jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 19:32"]
Oot tupakoinnilla varmaan jo pilannut kehosi. Onneksi et ole saanut lasta joka joutuisi kärsimään äitinsä tupakoinnista raskauden jälkeen.
[/quote]
Heh, lyömätön teoria :)
Onko provoilujen taso tosiaan näin laskussa? Yrittäkää nyt edes, herranjumala. Kyllä nyt mun tilanteestani löytyisi paljon parempaakin provoilun aihetta. Hävettää noin heikot jutut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 19:26"]
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 19:16"]
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 19:12"]
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 19:00"]
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 18:54"]
Tsemppiä hoitoihin! Se voi olla pienestä kiinni tai sitten tie on pitkä ja kivulias, mutta kannattaa se käydä silti ehdottomasti, jos vaan jaksatte. Meille toinen tulossa hoidoilla, ensimmäisen alkuun saamiseen meni 4 vuotta, tämän toisen vähän vähemmän, enkä voisi olla tyytyväisempi siihen, että kaiken tuskan ja fyysisen kivunkin keskellä jaksoimme yrittää ja toivoa. :) Toivo, älä menetä sitä!
p.s. hyvin kirjoitettu, lapsettomuutta on HIRVEÄN vaikea ymmärtää jollei sitä ole kokenut. Kuten muuten myös niitä lapsettomuushoitoja... Joten älä odota kovin ymmärtäväisiä kommentteja niidenkään suhteen. Harva tajuaa miten kammottavia osa toimenpiteistä on, miten raastavaa on kuukaudesta toiseen pumpata itsensä täyteen lääkkeitä, maksaa niiistä hulluja summia ja useimmiten valitettavasti turhaan...
[/quote]
Kiitos ja onnittelut hoitojen onnistumisesta :)
Vähän jännityksellä kyllä odottelen, kun olen tosiaan ymmärtänyt ettei ne hoidot ihan kivuttomia ole, ja että saa varautua kaivamaan kuvetta reippaastikin. Eniten vaan vaivaa se, että jos sitten ensimmäisten keveiden hoitojen alkaessa innostun ja jään odottamaan kuumeisesti ja sitten tulisi saman negatiivinen kuin aina. Pettymys siis on peloistani ehkä suurin. Ja se kun kukaan ei voi sanoa, että kuinka pitkälle sitten lopulta on mentävä, ja että onko ylipäätään mahdollista tulla edes rankimmillakaan hoidoilla raskaaksi.
Paljon on epätietoa. Kyllä sitä mielummin vaan valitsisi kuvastosta vaunuja ja miettisi, ostaisiko pinkin vai vaalenasinisen bodyn ja tulisiko nimeksi X vai Y, vai kenties molemmat. No, tällaiset kortit tuli, niillä pitää yrittää pelata..
[/quote]
En missään nimessä halunnut pelotella! :) Kuten sanoin, se voi olla ihan pienestäkin kiinni, toivotaan että teillä on näin! Meillä prosessia venytti se, ettei syytä löytynyt ihan heti, meidän kohdalla tehdyt kevyemmät hoidot olisi voinut iihan suosiolla meinaan jättää väliin... Omalla kohdallani toimenpiteet ovat olleet pääasiassa hyvin siedettäviä, osassa on ollut kipua, mutta yleensä näin ei ollut.
Tietenkin prosessin alkuun lataa paljon toiveita, näin oli meilläkin. Ja pettymyksiltä ei niin sanotusti voi välttyä. Omalla kohdallani lisää toivoa ja taistelutahtoa antoi se, kun alkoi ne todelliset syyt löytyä ja otettiin ns. raskaat aseet käyttöön. Siltikin meni vielä hetki että onnistuttiin, mutta oli koko ajan sellainen olo, että ainakin asia etenee ja sen eteen tehdään jotain! Lisäksi kävin ennen ensimmäistä raskautta psykologin juttusilla muutaman kerran kun asia alkoi olla liian iso sillä hetkellä kantaa. Suosittelen sitäkin, jos vaan tunnet tarvetta, se keventää kummasti ja saa tukea puolueettomalta kannalta!
[/quote]
Psykologin juttusilla olen kyllä ajatellut käyväni vielä jossain vaiheessa. Eipä siitä varmasti haittaakaan ole, saisi ainakin puhua tunteensa "tyhjäksi" pelkäämättä ahdistavansa kuuntelijaa.
Ihan muuten, jos saa kysyä, mikä teillä oli lopulta lapsettomuuden aiheuttaja? Vai löydettiinkö mitään "virallista" syytä?
[/quote]
Jep, kyllähän niitä syitä sitten löytyi kun päästiin viimein oikein kurkkaamaan vatsanahan alle. Endometrioosia ja kohdun rakenteellinen vika. IVF:llä molemmat lapset saaneet alkunsa, ensimmäinen muistaakseni neljännestä pakastealkion siirrosta ja tämä vielä vatsassa oleva tuoresiirrosta :)
[/quote]
Itselläni ultrattiin toissakesänä tv-ultralla sisäkautta. Silloin tosin ei vielä etsitty lapsettomuuden syytä, vaan ihan yleisesti katsottiin, onko kaikki ok.
Eipä oikein muuta poikkeamaa ollut kuin että toinen munajohdin oli lyhyehkö ja melkein kohdussa kiinni, mutta lääkärin mukaan ei ollut mitenkään haittaava.
Mietin itsekin joskus tuota endometrioosin mahdollisuutta, sehän ilmeisesti ei näy tv-ultrassa vai olenko ihan väärässä?
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 18:53"]
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 18:47"]
Surullista luettavaa. Empatiakyky taitaa tässä asiassa olla vielä vähäisempää kuin monissa muissa. Johtuisikohan siitä kun vanhemmiksi tulemista pidetään nykyisin henkilökohtaisena ansiona ja saavutuksena (eikä jumalan lahjana). Lisäisin myös että kyllä Vela:kin voi surra lapsettomuuttaan, ainakin sitten kun se on lopullisesti myöhäistä.
Tyhmänä kysyn vielä että opastetaanko nykyisin raskaaksi haluavia olemaan syömättä prostaglandiinisynteesin estäjiä, joita ovat monet tulehduskipulääkkeet.
[/quote]
Sitä kyllä alleviivaisin tosiaan, että raskautumista pidetään henkilökohtaisena saavutuksena. Kyllähän löytyy mammoja, jotka kilpailuhenkisesti vertailevat kuka on tullut nopeiten raskaaksi. Mutta ei se sellaista saisi olla, kyse on kuitenkin omasta jälkeläisestäsi jossa riittää kyllä hoidettavaa 18-vuotta ilman ylimääräisiä skabojakin.
Kyllä olen ainakin kuullut, ettei ovulaation tienoilla saisi tulehduskipulääkkeitä ottaa kun voi estää ovulaatin tai hedelmöittymisen.
[/quote]
Kiitos. Vähän paha minun nyt tässä asiantuntijana esiintyä kun viimeksi olen asiaa koskevia tiedeartikkeleita lukenut n. 10 v sitten. Minulla kuitenkin jäi silloin sellainen käsitys että prostaglandiinien estäjät voivat myös estää kohdun limakalvon kehitystä suotuisaksi munasolun kiinnittymiseen. Tunnettu tosiasiahan on että esim. mahalaukussa nämä estäjät aiheuttavat suojaavan limakalvon atrofiaa ja verenvuotoja. Prostaglandiineilla on monenlaisia tehtäviä kudoksissa ja ne vaikuttavat paikallishormoneina. Jos siis kiinnostaa, niin asiaan ehkä kannattaa syventyä. Tai sitten - jos asia ylipäänsä huolettaa - voisi vain varmuuden vuoksi siirtyä kipulaääkkeisiin, joiden vaikutusmekanismi on eri (jos välttämättä kipulääkkeitä tarvitsee). Ja anteeksi, minä en nyt voi asiaa selvittää kun minulla on niin paljon muita asioita pengottavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 19:40"]
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 19:26"]
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 19:16"]
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 19:12"]
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 19:00"]
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 18:54"]
Tsemppiä hoitoihin! Se voi olla pienestä kiinni tai sitten tie on pitkä ja kivulias, mutta kannattaa se käydä silti ehdottomasti, jos vaan jaksatte. Meille toinen tulossa hoidoilla, ensimmäisen alkuun saamiseen meni 4 vuotta, tämän toisen vähän vähemmän, enkä voisi olla tyytyväisempi siihen, että kaiken tuskan ja fyysisen kivunkin keskellä jaksoimme yrittää ja toivoa. :) Toivo, älä menetä sitä!
p.s. hyvin kirjoitettu, lapsettomuutta on HIRVEÄN vaikea ymmärtää jollei sitä ole kokenut. Kuten muuten myös niitä lapsettomuushoitoja... Joten älä odota kovin ymmärtäväisiä kommentteja niidenkään suhteen. Harva tajuaa miten kammottavia osa toimenpiteistä on, miten raastavaa on kuukaudesta toiseen pumpata itsensä täyteen lääkkeitä, maksaa niiistä hulluja summia ja useimmiten valitettavasti turhaan...
[/quote]
Kiitos ja onnittelut hoitojen onnistumisesta :)
Vähän jännityksellä kyllä odottelen, kun olen tosiaan ymmärtänyt ettei ne hoidot ihan kivuttomia ole, ja että saa varautua kaivamaan kuvetta reippaastikin. Eniten vaan vaivaa se, että jos sitten ensimmäisten keveiden hoitojen alkaessa innostun ja jään odottamaan kuumeisesti ja sitten tulisi saman negatiivinen kuin aina. Pettymys siis on peloistani ehkä suurin. Ja se kun kukaan ei voi sanoa, että kuinka pitkälle sitten lopulta on mentävä, ja että onko ylipäätään mahdollista tulla edes rankimmillakaan hoidoilla raskaaksi.
Paljon on epätietoa. Kyllä sitä mielummin vaan valitsisi kuvastosta vaunuja ja miettisi, ostaisiko pinkin vai vaalenasinisen bodyn ja tulisiko nimeksi X vai Y, vai kenties molemmat. No, tällaiset kortit tuli, niillä pitää yrittää pelata..
[/quote]
En missään nimessä halunnut pelotella! :) Kuten sanoin, se voi olla ihan pienestäkin kiinni, toivotaan että teillä on näin! Meillä prosessia venytti se, ettei syytä löytynyt ihan heti, meidän kohdalla tehdyt kevyemmät hoidot olisi voinut iihan suosiolla meinaan jättää väliin... Omalla kohdallani toimenpiteet ovat olleet pääasiassa hyvin siedettäviä, osassa on ollut kipua, mutta yleensä näin ei ollut.
Tietenkin prosessin alkuun lataa paljon toiveita, näin oli meilläkin. Ja pettymyksiltä ei niin sanotusti voi välttyä. Omalla kohdallani lisää toivoa ja taistelutahtoa antoi se, kun alkoi ne todelliset syyt löytyä ja otettiin ns. raskaat aseet käyttöön. Siltikin meni vielä hetki että onnistuttiin, mutta oli koko ajan sellainen olo, että ainakin asia etenee ja sen eteen tehdään jotain! Lisäksi kävin ennen ensimmäistä raskautta psykologin juttusilla muutaman kerran kun asia alkoi olla liian iso sillä hetkellä kantaa. Suosittelen sitäkin, jos vaan tunnet tarvetta, se keventää kummasti ja saa tukea puolueettomalta kannalta!
[/quote]
Psykologin juttusilla olen kyllä ajatellut käyväni vielä jossain vaiheessa. Eipä siitä varmasti haittaakaan ole, saisi ainakin puhua tunteensa "tyhjäksi" pelkäämättä ahdistavansa kuuntelijaa.
Ihan muuten, jos saa kysyä, mikä teillä oli lopulta lapsettomuuden aiheuttaja? Vai löydettiinkö mitään "virallista" syytä?
[/quote]
Jep, kyllähän niitä syitä sitten löytyi kun päästiin viimein oikein kurkkaamaan vatsanahan alle. Endometrioosia ja kohdun rakenteellinen vika. IVF:llä molemmat lapset saaneet alkunsa, ensimmäinen muistaakseni neljännestä pakastealkion siirrosta ja tämä vielä vatsassa oleva tuoresiirrosta :)
[/quote]
Itselläni ultrattiin toissakesänä tv-ultralla sisäkautta. Silloin tosin ei vielä etsitty lapsettomuuden syytä, vaan ihan yleisesti katsottiin, onko kaikki ok.
Eipä oikein muuta poikkeamaa ollut kuin että toinen munajohdin oli lyhyehkö ja melkein kohdussa kiinni, mutta lääkärin mukaan ei ollut mitenkään haittaava.
Mietin itsekin joskus tuota endometrioosin mahdollisuutta, sehän ilmeisesti ei näy tv-ultrassa vai olenko ihan väärässä?
[/quote]
Ilmeisesti viitteitä voi nähdä ultralla, mutta varmaksi todetaan vasta tähystysleikkauksella, joka minullekin tehtiin. Kivulias vaivahan tuo on, joten siitä pystyy päättelemään jo jotain myös.
Tsemppiä paljon hoitoihin. Itse koin sen ajanjakson ihanan toiveikkaana. Jos hoidot sujuu ongelmitta, ne eivät ole fyysisesti kivuliaita. Itselläni tuli komplikaatioita ja sain kärsiä kipujakin ja viettää aikaa sairaalassa hoitojen aikana, eli kaikkeen kannattaa varautua, mutta yhtä hyvin kaikki voi mennä helposti ja tuloksia tulla nopeastikin! Tarinoita on niin monia, kuin on yrityksiäkin, nämä asiat ovat niin yksilöllisiä. Tiivistetysti meidän tarinamme meni niin, että ensin yritystä vuosi luomuna, sitten todettiin mulla vaikea endo. Vuoroin ivf-hoitoja ja leikkauksia seuraavan puolentoista vuoden ajan, ei raskautta ja lääkärin sanat:"Tämä tie on nyt käyty loppuun." Itkua ja surua, kunnes elämä taas voitti ja sitten, neljän vuoden kuluttua eräs ihana ystävä tarjoutui lahjoittamaan munasoluja ja nyt meillä vipeltää kaksi vilkasta poikaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 19:46"]
Ilmeisesti viitteitä voi nähdä ultralla, mutta varmaksi todetaan vasta tähystysleikkauksella, joka minullekin tehtiin. Kivulias vaivahan tuo on, joten siitä pystyy päättelemään jo jotain myös.
[/quote]
Ok, sitten on varmaan aika pienet todennäköisyydet. Toki endometrioosi voi "oireilla" ainoastaan lapsettomuutenakin, mutta olen ainakin käsittänyt kovien kuukautiskipujen liittyvän siihen vahvasti. Itselläni vaihtelee, joskus on täysin kivutonta, joskus "normaalia" kramppailua ja ehkä kerran kahdessa-neljässä vuodessa täysi helvetti, jolloin oksennan, pyörtyilen ja toivon kuolevani jotta kipu lakkaisi.
Ainoa outo asia itselläni on vaan kierron jatkuva piteneminen, ennäty on nyt 43 -päivää. Heittelehtii 30-40 päivän väliä niin, etten enää oikeastaan tiedä omaa kiertopituutta.
Me yritimme lasta neljä vuotta ja täytyy sanoa, että välillä tuntui niin väärältä ettemme me saaneet lasta kun monet muut saivat. Tuntui myös kipeältä, etteivät kaikki edes ymmärtäneet kuinka onnekkaita olivat saadessaan lapsen. Mutta kaikkein vaikeinta tuossa ajassa oli haluta aidosti iloita toisten lapsista ja haluta ymmärtää, ettei toisen onni ole minun onnestani pois. Olen vieläkin tosi iloinen, että jaksoin kuunnella ystäväni raskausvaivat ja iloita vauvan syntymästä. Se oli hänelle tärkeää aikaa ja olisi ollut kamalaa, jos olisin antanut itseni katkeroitua siten, etten olisi voinut olla ystävän elämässä mukana vain oman elämäni ympärillä pyörivien asioiden takia. Toivonkin, että tahattomasti lapsettomat jaksaisivat kaiken keskellä taistella katkeruutta vastaan. Katkeruus pilaa elämästä monta kaunista asiaa. Usein hankaloittaa myös parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 19:52"]
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 19:46"]
Ilmeisesti viitteitä voi nähdä ultralla, mutta varmaksi todetaan vasta tähystysleikkauksella, joka minullekin tehtiin. Kivulias vaivahan tuo on, joten siitä pystyy päättelemään jo jotain myös.
[/quote]
Ok, sitten on varmaan aika pienet todennäköisyydet. Toki endometrioosi voi "oireilla" ainoastaan lapsettomuutenakin, mutta olen ainakin käsittänyt kovien kuukautiskipujen liittyvän siihen vahvasti. Itselläni vaihtelee, joskus on täysin kivutonta, joskus "normaalia" kramppailua ja ehkä kerran kahdessa-neljässä vuodessa täysi helvetti, jolloin oksennan, pyörtyilen ja toivon kuolevani jotta kipu lakkaisi.
Ainoa outo asia itselläni on vaan kierron jatkuva piteneminen, ennäty on nyt 43 -päivää. Heittelehtii 30-40 päivän väliä niin, etten enää oikeastaan tiedä omaa kiertopituutta.
[/quote]
Jos kierto on noin pitkä, niin siinä on todennäköisesti häikkää (ovulaatiota ei tapahdu tai hormoniarvot muuten pielessä), mutta sen saa kyllä lääkkeillä kuntoon. En ole lääkäri, mutta hedelmöityshoidoissa parhaillaan ja ihmetyttää kun ihmiset hakee lapsettomuuden syytä tulehduskipulääkkeistä tms., kun ns. isompia asioita ei ole vielä tutkittu, ts. FSH, AMH ja kilpirauhasarvot esim, jotka kertovat faktaa hedelmällisyydestä, jäljellä olevista munasoluista, vaihdevuosien lähestymisestä jne. ja jotka ovat niitä tekijöitä, joihin oikeasti kannattaa yrittää vaikuttaa (lääkkeillä, siinä määrin kun se on mahdollista). Toki kaikki keinot kannattaa ottaa käyttöön, mutta vuosien lapsettomuus tuskin on yksittäisistä buranoista kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap!
Olen entinen tahattomasti lapseton.
Rankinta oli testata aina joka kuukausi joko tärppäsi. Ne turhat negat oli joka kerta maailmanloppu. Koen että noilta ajoilta opin kuitenkin jotain todella tärkeätä. Opin puhumaan vaikeistakin asioista. Opin kertomaan miltä tuntuu ja miten paha on joskus olla. Tämä avautuminen syvensi kaverisuhteita ja helpotti prosessin läpikäyntiä.
Mä en ikinä ollut katkera siitä että muut sai lapsia. Päinvastoin olin iloinen jos joku läheinen tuli raskaaksi. Miksi suremaan muiden onnea? Halusinhan että minunkin puolesta ollaan onnellisia sitten kun sen aika tulee.
Joskus haikara käy väärässä perheessä, antaa lapsen sinne missä siitä ei kyetä huolehtimaan :( Joskus niin, yleensä onneksi ei.
Sinulle toivotan mitä parhainta jatkoa ja paljon onnea lapsettomuushoitoihin. Kliseistä sanoa, että kyllä se siitä, mutta moni saa avun hormonihoidoista, ehkä tekin. Sellaisen vinkin annan, että ennen kuin hoidot alkavat, pitäkää pieni hetki taukoa. Tauko yrittämisistä ja pettymyksistä. Ihan vaan keskitytte toisiinne. Se rankin jakso on valitettavasti vielä edessä.
Sinulle henkilökohtaisesti neuvon lisäksi, ala seurata ruumiinlämpötilaasi. Kirjaa joka aamu ylös lämpötilasi ja mahdolliset merkit ovulaatiosta tms. Usko tai älä niiden lämpötilojen avulla pystyy paikallistamaan ovulaation oikean ajankohdan ja jopa päättelemään alkaneen raskauden.
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 19:21"]
Olen samassa tilanteessa kuin AP. Lapsettomuus tulee kyllä vastaan joka käänteessä. Esim. sain viime kesänä keskenmenon. Sen aikaan istuin kahvipöydässä työkaverini kanssa joka kertoi, että lapset ja koirat olivat taas tunkeneet samaan sänkyyn nukkumaan ja valitteli että kaikkea sitä saa kestää mutta oma vika. Teki mieli sanoa, että mulla on hei just keskenmenovuoto meneillään ja sä jaksat valittaa kun on vähän ahdasta.
[/quote]
Mä olen aina miettinyt sitä mitä lapsettomuudesta kärsivän kanssa uskaltaa puhua. Kun yhdelle saa sanoa yhtä ja toiselle toista. Esim. ap sanoi alussa että yksi ystävä oli kertonut raskaudestaan kun ap oli ollut vapaapäivällä ja lohduttanutkin että vielä joskus teillekin... No mun lapsettomuudesta kärsivää sukulaista vituttaa ne vakuuttelut että "kyllä teillä joskus nappaa, jos ei muuten niin hoidoilla." Sitä kun ei voi tietää, jotkut ei saa ikinä omaa lasta raskailla hoidoillakaan.
Tai aletaan akkaporukassa puhumaan raskauksista, miten mä ikinä uskallan kertoa kuinka nopeasti meillä onnistui. Ottaako joku senkin henkilökohtaisena loukkauksena ja itseni kehumisena jos kerron totuuden?
Tai tosiaan, miten naapurin emäntä joka sai juuri kuulla sairastavansa syöpää ja ennuste erittäin huono, ottaako hän henkilökohtaisena loukkauksena kun joku suree parin vuoden yrittämistään.
Ja ei, mun tarkoitus ei ole loukata ketään, vähiten vähätellä kipua minkä tahaton lapsettomuus aiheuttaa. Haluan kuitenkin sanoa että suurin osa ihmisistä tarkoittaa hyvää, eivät vain osaa sitä tuoda SINULLE sopivin sanoin ilmi.
Lapsettomuus on erittäin surullinen asia kenen kohdalle se sattuu. Kannattaa mies aina ensiksi tutkituttaa jos hänessä vika. On kuulemma helpompi. Itse olisin miehen jättänyt jos olisi ollut miehessä vika koska halusin lasta. Itse oon saanut yhden lapsen.
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 20:48"]
Joo kiitos vaan ap "sympatioista". itselläni on 4 lasta kolmen eri miehen kanssa, kaikki vahinkoja. Saman verran olen tehnyt abortteja. Ongelma se on tämäkin, pelätä jatkuvasti raskautta joka voi alkaa koska vain mistä hyvänsä ehkäisystä huolimatta.
Vaikutat kyllä niin paskamaiselle ihmiselle että jos joskus kohtaan lapsettoman aion hehkuttaa suureen ääneen miten mä rakastan olla äiti ja mun pikku kultsipuppelimussukoitani!
Onneksi en tunne ketään lapsetonta, hyi että puistattaa.
[/quote]mene strelisaatioon
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 21:11"]
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 20:48"]
Joo kiitos vaan ap "sympatioista". itselläni on 4 lasta kolmen eri miehen kanssa, kaikki vahinkoja. Saman verran olen tehnyt abortteja. Ongelma se on tämäkin, pelätä jatkuvasti raskautta joka voi alkaa koska vain mistä hyvänsä ehkäisystä huolimatta.
Vaikutat kyllä niin paskamaiselle ihmiselle että jos joskus kohtaan lapsettoman aion hehkuttaa suureen ääneen miten mä rakastan olla äiti ja mun pikku kultsipuppelimussukoitani!
Onneksi en tunne ketään lapsetonta, hyi että puistattaa.
[/quote]mene strelisaatioon
[/quote]sterilisaatioon
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 22:32"]
En ymmärrä suuntaan enkä toiseenkaan sitä oman surun itsekkyyttä! On todella itsekästä mennä hehkuttamaan omaa äitiysonneaan ja vauvaonneaan sille, joka kärsii omasta lapsettomuudesta, siis jos TIETÄÄ toisen yrittäneen kauankin raskautua, esim. muutama vuosi. Kuka on niin ITSEKESKEINEN, että oikeen pitää mennä puukkoa haavassa vääntämään?? Eikä edes halua ottaa huomioon toisen kipuilua ja surua asiasta? Kyllä minä vähän varoisin sanojani sellaisen ihmisen kanssa, joka kipuilee lapsettomuuden kanssa, vauva-asioista.
Toisaalta en ymmärrä sitä, että jos työpaikalla (missä on siis jossakin vaiheessa pakko kertoa) kertoo omasta raskaudestaan, niin lapseton ei ymmärrä tätä, vaan toivoo tällaisten uutisten tapahtuvan ns. vapaa-ajalla. Ensinnäkin olisi todella outoa, että ei saisi työpaikalla kertoa omasta raskaudestaan, kun se todellakin jossakin kohtaa tulee ilmi jokatapauksessa? Ja kyllä aikuisen ihmisen pitää osata kohdata ja sietää toisten onni, vaikka itsellä asiat juuri päinvastoin. Ymmärrän hyvin, että ei jaksa iloita iloitsevien kanssa, mutta silti voi käydä onnittelemassa asiasta asialliseen tyyliin, ja vaikkapa vielä sanoa ihan ääneen, että olen niin kade, sillä tavalla positiivisella asenteella, että oletpa onnekas, voi kun minulekin tapahtuisi sama, siis tarkoitan, että jos pystyy ja haluaa, niin voi sanoa avoimesti miltä tuntuu. Ja minusta on ihan ok olla itse välillä katkera asiasta, kunhan ei käännä sitä katkeruuden myrkkyä toisten ihmisten kannettavaksi. Itsekin olin katkera lapsettomuudesta ja parisuhteettomuudesta (10 v. ns. ikisinkku vastoin omaa tahtoani) mutta en syyttänyt ketään ihmistä siitä (vain maailmankaikkeutta/, kohtaloa/Jumalaa) tai katkeroitunut ihmisille, tai ollut jäätävän kateellinen rakastavaisille/perheellisille, eihän minun kohtaloni ollut kenenkään ihmisen vika, eikä heidän onni ollut minulta pois. Lisäksi ihminen tottuu onneen, hyvään parisuhteeseen, lapsiin ja sekin alkaa tuntua arjelta, toivoo välillä omaa rauhaa, ja että saisi lapsivapaata aikaa jne.
Koen suurta myötätuntoa lapsettomuuden ja parisuhteettomuuden kanssa painivia ihmisiä kohtaan. Itse vastaavia asioita kokien (ensin ikisinkku siis sen 10 vuotta ja sitten koin vielä lapsettomuutta 5 vuotta kaupanpäälle) tiedän miten raskasta ja vaikeaa se perheettömyys on. Rakkaus ja lapset kun ovat oikeasti monelle syvän kaupauksen ja halun kohde. On ihan eri asia itkeä hienon auton perään ja tuntea surua siitä, että koskaan ei ole mahdollista ostaa sitä avoBemaria, kuin itkeä kokemattoman rakkauden ja lapsettomuuden takia! Oikeasti ollaan todella syvissä vesissä, kun ihminen itkee ja suree lapsettomuutta/parisuhteettomuutta sekä rakkaudetonta elämää.
[/quote]
Tarkennus: kyseessä EI ollut työkaveri, eikä ko. henkiö työskentele eikä koskaan ole työskennellyt työpaikallani. Tuli vain vartavasten kesken työpäiväni kertomaan asian.
Muutoin on aivan sama, jos joku työkaveri on maha pystyssä. Töissä keskitytään töihin, eikä toisten raskauksiin tai mihinkään muuhun yksityiselämän asioihin.
Alue: Aihe vapaa
Kiitos ap:lle kuvaavasta kirjoituksesta. Meillä hoidot alkamassa ensi kuussa neljän vuoden yrittämisen jälkeen. Voimia kaikille, jotka painii saman asian kanssa!