Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tahaton lapsettomuus; tältä se tuntuu
08.04.2014 |
Olen virallisesti tahattomasti lapseton. Yrityskuukausia tuli juuri täyteen 20. Hoitoihin hakeudutaan piakkoin.
Tähän melkein kahteen vuoteen on mahtunut paljon. Surua erittäin paljon, kun ei saanutkaan omaa lasta. Samoin myös vihaa maailmankaikkeutta kohtaan, kun sillä tuntuu olevan niin erikoinen huumorintaju. Sitten on myös erittäin paljon ihmetystä ihmisten asenteisiin tahattomasti lapsettomia kohtaan. Samoin pahaa mieltä, kun asiasta kertoessa saa yleensä jonkun erittäin harkitsemattoman tölväisyn.
Lähdetään ihan liikkeelle vertaiskuvilla.
Monesti kuulen ja luen ihmettelyä että "Miksi lapsettomuutta surraan? Eihän kukaan ole kuollut.".
Tämän ymmärrän loistavasti velan suusta, ei siinä mitään. Mutta jos ko. lauseen sanoo perheellinen (kuten monesti on sanonutkin) niin periaatteessa hän sanoo samalla, että hänen puolestaan omat lapset olisivat saaneet jäädä syntymättä. On nimittäin erikoista kehua omia lapsiaan rakkaimmiksi maailmassa ja ylistää äitiyttä, mutta samalla tuhahdella ylimielisesti lapsettoman lohduttomuudelle.
Onhan minullakin myös sitä katkeruutta, joka monesti tahattomasti lapsettomiin yhdistetään. Olen nimittäin katkera universumille siitä, että miksi esimerkiksi muutaman tapaukset, jotka elävät sosiaalitukien varassa ilman edes toisen asteen koulutusta, saavat lapsia kun edes katsovat mieheen päin? Ja niitä on sitten parhaimmillaan kolme, kaikki eri isille. Eikä tarvitse olla nero tajutakseen, että heidän tapauksissaan lapsia tehdään, jotta olisi syy jatkaa kotona olemista.
Toisena on sitten äidit, jotka itsekkyydeltään eivät vaivaudu lopettamaan tupakointia ja alkoholia raskauden ajaksi. Itse lopetin tupakoinnin, ennen kuin ehkäisy otettiin käytöstä. Se oli ehdoton edellytys, halusin antaa lapselleni mitä parhaimman alun.
Normaalit tapaukset taas raskautuessaan saavat aikaan pienen surullisuuden tunteen, mutta toisin kuin edelliset tapaukset, eivät aiheuta tunnetta että tekisi mieli näyttää keskisormea taivaalle ihan vaan varuiksi, jos siellä joku sittenkin olisi.
Raskaudesta kertomisenkin tosin voi tehdä monella eri tavalla. Sitä kannattaa tosissaan miettiä, että jos tiedät läheisesi kärsivän lapsettomuudesta, niin ei välttämättä kannata mennä kertomaan raskaudesta hänen työpaikalleen jossa hänen olisi kyettävä hymy huulessa palvelemaan asiakkaita loppupäivä. Nimimerkillä kokemusta on, sai muuten käyttää peliin koko ammattitaitonsa, etten olisi pillahtanut itkuun asiakkaiden edessä. Vastaavasti taas toinen läheiseni kertoi siitä niin, että olin vapaalla ja rohkaisi samalla, että kyllä varmasti teillekin vielä. Jäi aivan erilainen fiilis ja pystyin olla iloinen läheiseni raskaudesta.
Sitten nämä ajattelemattomat tölväisyt. Monesti saa kuulla, miten nuristaan ettei lapsettomien kanssa voi puhua mitenkään kun pahottavat mielensä kaikesta. Itse olen tosiaan pahottanut mieleni, mm. seuraavista: "Muistatko sen ystäväni X? Hän yritti miehensä kanssa pitkään lasta tuloksetta. Ultrassa selvisi, että hänen kohtunsa ei ole normaali ja he eivät voi koskaan saada lasta. Otatko lisää kahvia?". Tapauksessa siis olin juuri kertonut, miten pahalta välillä tuntuu. Tätä voisi verrata oikeastaan siihen, että joku kertoisi saaneensa syövän ja kuulija vastaisi siihen "Minunkin ystävälläni oli sama syöpä. Hän kuoli kaksi kuukautta diagnoosin jälkeen. Otatko lisää kahvia?".
Juu, lapsettomuus ja syöpä on eri asia, tiedetään. Tarkoituksenani onkin nyt avata teille, miltä se asia meistä tuntuu.
Molemmissa tapauksissa olisi tärkeintä pitää toivoa yllä, niin kauan kuin sitä toivoa vielä on. Kommentti, jossa ihan rupattelumielessä muserretaan toivo, ei ole kovin korrekti eikä pitäisi ihmetellä jos toinen pahottaa siitä mielensä.
Tulipahan kirjoitettua.
Kommentit (103)
Olen tahattomasti lapseton, koska en löytänyt kumppania. Kuulostaa varmaan kummalta, mutta niinkin voi käydä. Yksin en halunnut lasta saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 18:29"]
Olen tahattomasti lapseton, koska en löytänyt kumppania. Kuulostaa varmaan kummalta, mutta niinkin voi käydä. Yksin en halunnut lasta saada.
[/quote]
Noinkin voi käydä ja tahatonta on sekin vaikkei olisikaan mitään ongelmaa raskaaksi tulossa. Olen pahoillani puolestasi :(
No hei, mikä ihmeen lapseton sinä olet? 20 kuukautta yrittänyt? Meillä on yritetty vuodesta 2008 lähtien, eikä lasta kuulu. Ikää on kohta 33v, eli ikä alkaa kohta tulla vastaan.
Nämä ovat aina ikäviä niille, keihin tuo kohdistuu, mutta valitettavasti muut ihmiset eivät voi käsittää sitä surun suuruutta, joten siksi kaikki eivät osaa olla ns mukana, vaan saattavat sanoa jotain, mikä tosiaan loukkaa juuri teitä. Tästä syystä moni pelkää puhua teille.
Mutta kuten syöpä tms on asia ihan sama, ei voi mitään. Empatiaa voi opetella, jos sitä ei omaa, mutta väkisin sitä ei tule, ja kukaan ei tiedä, mikä on tietyssä hetkessä paras sanominen, tekeminen yms.
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 18:34"]
No hei, mikä ihmeen lapseton sinä olet? 20 kuukautta yrittänyt? Meillä on yritetty vuodesta 2008 lähtien, eikä lasta kuulu. Ikää on kohta 33v, eli ikä alkaa kohta tulla vastaan.
[/quote]
Miten sun yritys liitty ap:n suruun lapsettomuudestaan? Olet harvinaisen idiootti. Itsekin tiedät miltä lapsettomuus tuntuu ja silti tulet laukomaan jotain tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 18:34"]
No hei, mikä ihmeen lapseton sinä olet? 20 kuukautta yrittänyt? Meillä on yritetty vuodesta 2008 lähtien, eikä lasta kuulu. Ikää on kohta 33v, eli ikä alkaa kohta tulla vastaan.
[/quote]
Niin, unohdin listaltani vielä yhden asian ja sainkin siihen heti elävän esimerkin.
Eli toiset lapsettomat.
On aivan sama, oletko ollut lapseton vuoden, viisi vuotta vai kymmenen vuotta. Aina löytyy lapsettomuuskeskusteluista joku, jolla on paljon enemmän vuosia takana ja asiat aivan päin persettä, joten sinulla ei siis ole hänen mukaansa oikeutta valittaa. Tässäkin tapauksessa kerroin meillä olevan melkein kaksi vuotta lapsettomuutta, niin neiti X kertoi heillä olevan jo kokemusta jo vuodesta 2008.
Eli vertaistuki saattaa olla olematonta tahattomassa lapsettomuudessa, koska osa tahattomasti lapsettomista keskittyy nokkimaan muita tahattomasti lapsettomia.
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 18:39"]
Minusta tekstisi kuulostaa oikeasti siltä, että olet katkera kaikilla äideille. Et pysty keskustelemaan normaalisti mistään, mikä liittyy lapsiin, äitiyteen tai raskauteen. Otat kaikki henkilökohtaisena loukkauksena.
Sinun kanssasi on äärimmäisen hankala keskustella neutraalisti mistään, jos olet jatkuvasti itkuun purskahtamaisillasi. Jos kerron vaikeasti päivästäni lasten kanssa, sinä ajattelet, että olen kiittämätön. Jos hehkutan ihanaa onneani, otat sen loukkauksena omaa lapsettomuuttasi kohtaan.
Suurin osa lapsettomiksi luulluista pariskunnista saa lapsen tavalla tai toisella. Mutta on pariskuntia, jotka eivät yrityksestä huolimatta tule koskaan saamaan omaa lasta, edes adoptiolasta (hyvä esimerkki Kaikkoset). Se on kurjaa ja epäoikeudenmukaista. Ei silti ole oikein ja kohtuullista kaikkia äitejä ja lapsiperheitä kohtaan, että meidän pitäisi olla hiljaa seurassasi.
Minä olen tahattomasti työtön. Työttömyys surettaa minua valtavasti ja välillä ärsyynnyt omista töistään valittaville ihmisille ihan siitä syystä, että heillä on edes työ, josta valittaa. En silti purskahda itkuun, vaikka kaikki muut ympärilläni puhuisivat hirveästä pomosta, ihanista asiakkaista tai siitä, että on kiva palata äitiyslomalta töihin tai laskee päiviä kesälomaan. Minulla on muutakin elämää. Niin on sinullakin.
[/quote]
Hyvin sanottu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 18:39"]
Minusta tekstisi kuulostaa oikeasti siltä, että olet katkera kaikilla äideille. Et pysty keskustelemaan normaalisti mistään, mikä liittyy lapsiin, äitiyteen tai raskauteen. Otat kaikki henkilökohtaisena loukkauksena.
Sinun kanssasi on äärimmäisen hankala keskustella neutraalisti mistään, jos olet jatkuvasti itkuun purskahtamaisillasi. Jos kerron vaikeasti päivästäni lasten kanssa, sinä ajattelet, että olen kiittämätön. Jos hehkutan ihanaa onneani, otat sen loukkauksena omaa lapsettomuuttasi kohtaan.
Suurin osa lapsettomiksi luulluista pariskunnista saa lapsen tavalla tai toisella. Mutta on pariskuntia, jotka eivät yrityksestä huolimatta tule koskaan saamaan omaa lasta, edes adoptiolasta (hyvä esimerkki Kaikkoset). Se on kurjaa ja epäoikeudenmukaista. Ei silti ole oikein ja kohtuullista kaikkia äitejä ja lapsiperheitä kohtaan, että meidän pitäisi olla hiljaa seurassasi.
Minä olen tahattomasti työtön. Työttömyys surettaa minua valtavasti ja välillä ärsyynnyt omista töistään valittaville ihmisille ihan siitä syystä, että heillä on edes työ, josta valittaa. En silti purskahda itkuun, vaikka kaikki muut ympärilläni puhuisivat hirveästä pomosta, ihanista asiakkaista tai siitä, että on kiva palata äitiyslomalta töihin tai laskee päiviä kesälomaan. Minulla on muutakin elämää. Niin on sinullakin.
[/quote]
A: sinusta siis kertomukset steriilistä ystävästä on normaalia keskustelua lapsista ja raskaudesta? Paljoa muuta en sitten teksistäni löytänytkään, mutta ilmeisesti tämä on sitä kuuluisaa rivien välistä lukemista, johon ominaisinta on keksiä itse väittämiä ja väittää sitten niitä vastaan.
Toisekseen, minua vituttaa äidit joita ei kiinnosta lapsensa hyvinvointi edes sen vertaa, että lopetettaisiin tupakointi ja alkoholi raskauden ajaksi. Samoin lapsitehtailijat, joille lapsien hankkiminen on vain keino saada oleille työttömänä kotona.
Mutta sinä toimit loistavana esimerkkinä sille, miten tahattomasti lapsettomien asia luetaan ja tulkitaan tahallaan vääriin, jotta päästään inttämään vastaan.
Kiitos osallistumisestanne.
OT, tässä on ap:n tuntemus ja näkemys, ei sitä voi yleistää, vaikka hän niin haluaa tehdä... Jokaisen tarina on erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista luettavaa. Empatiakyky taitaa tässä asiassa olla vielä vähäisempää kuin monissa muissa. Johtuisikohan siitä kun vanhemmiksi tulemista pidetään nykyisin henkilökohtaisena ansiona ja saavutuksena (eikä jumalan lahjana). Lisäisin myös että kyllä Vela:kin voi surra lapsettomuuttaan, ainakin sitten kun se on lopullisesti myöhäistä.
Tyhmänä kysyn vielä että opastetaanko nykyisin raskaaksi haluavia olemaan syömättä prostaglandiinisynteesin estäjiä, joita ovat monet tulehduskipulääkkeet.
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 18:47"]
Surullista luettavaa. Empatiakyky taitaa tässä asiassa olla vielä vähäisempää kuin monissa muissa. Johtuisikohan siitä kun vanhemmiksi tulemista pidetään nykyisin henkilökohtaisena ansiona ja saavutuksena (eikä jumalan lahjana). Lisäisin myös että kyllä Vela:kin voi surra lapsettomuuttaan, ainakin sitten kun se on lopullisesti myöhäistä.
Tyhmänä kysyn vielä että opastetaanko nykyisin raskaaksi haluavia olemaan syömättä prostaglandiinisynteesin estäjiä, joita ovat monet tulehduskipulääkkeet.
[/quote]
Sitä kyllä alleviivaisin tosiaan, että raskautumista pidetään henkilökohtaisena saavutuksena. Kyllähän löytyy mammoja, jotka kilpailuhenkisesti vertailevat kuka on tullut nopeiten raskaaksi. Mutta ei se sellaista saisi olla, kyse on kuitenkin omasta jälkeläisestäsi jossa riittää kyllä hoidettavaa 18-vuotta ilman ylimääräisiä skabojakin.
Kyllä olen ainakin kuullut, ettei ovulaation tienoilla saisi tulehduskipulääkkeitä ottaa kun voi estää ovulaatin tai hedelmöittymisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä hoitoihin! Se voi olla pienestä kiinni tai sitten tie on pitkä ja kivulias, mutta kannattaa se käydä silti ehdottomasti, jos vaan jaksatte. Meille toinen tulossa hoidoilla, ensimmäisen alkuun saamiseen meni 4 vuotta, tämän toisen vähän vähemmän, enkä voisi olla tyytyväisempi siihen, että kaiken tuskan ja fyysisen kivunkin keskellä jaksoimme yrittää ja toivoa. :) Toivo, älä menetä sitä!
p.s. hyvin kirjoitettu, lapsettomuutta on HIRVEÄN vaikea ymmärtää jollei sitä ole kokenut. Kuten muuten myös niitä lapsettomuushoitoja... Joten älä odota kovin ymmärtäväisiä kommentteja niidenkään suhteen. Harva tajuaa miten kammottavia osa toimenpiteistä on, miten raastavaa on kuukaudesta toiseen pumpata itsensä täyteen lääkkeitä, maksaa niiistä hulluja summia ja useimmiten valitettavasti turhaan...
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 18:54"]
Tsemppiä hoitoihin! Se voi olla pienestä kiinni tai sitten tie on pitkä ja kivulias, mutta kannattaa se käydä silti ehdottomasti, jos vaan jaksatte. Meille toinen tulossa hoidoilla, ensimmäisen alkuun saamiseen meni 4 vuotta, tämän toisen vähän vähemmän, enkä voisi olla tyytyväisempi siihen, että kaiken tuskan ja fyysisen kivunkin keskellä jaksoimme yrittää ja toivoa. :) Toivo, älä menetä sitä!
p.s. hyvin kirjoitettu, lapsettomuutta on HIRVEÄN vaikea ymmärtää jollei sitä ole kokenut. Kuten muuten myös niitä lapsettomuushoitoja... Joten älä odota kovin ymmärtäväisiä kommentteja niidenkään suhteen. Harva tajuaa miten kammottavia osa toimenpiteistä on, miten raastavaa on kuukaudesta toiseen pumpata itsensä täyteen lääkkeitä, maksaa niiistä hulluja summia ja useimmiten valitettavasti turhaan...
[/quote]
Kiitos ja onnittelut hoitojen onnistumisesta :)
Vähän jännityksellä kyllä odottelen, kun olen tosiaan ymmärtänyt ettei ne hoidot ihan kivuttomia ole, ja että saa varautua kaivamaan kuvetta reippaastikin. Eniten vaan vaivaa se, että jos sitten ensimmäisten keveiden hoitojen alkaessa innostun ja jään odottamaan kuumeisesti ja sitten tulisi saman negatiivinen kuin aina. Pettymys siis on peloistani ehkä suurin. Ja se kun kukaan ei voi sanoa, että kuinka pitkälle sitten lopulta on mentävä, ja että onko ylipäätään mahdollista tulla edes rankimmillakaan hoidoilla raskaaksi.
Paljon on epätietoa. Kyllä sitä mielummin vaan valitsisi kuvastosta vaunuja ja miettisi, ostaisiko pinkin vai vaalenasinisen bodyn ja tulisiko nimeksi X vai Y, vai kenties molemmat. No, tällaiset kortit tuli, niillä pitää yrittää pelata..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä AP (ja muut lapsettomuudesta kärsivät)!
Pidän peukkuja, että vielä saatte sen oman, toivotun lapsen syliinne.
Tahattomasti lapseton vuodesta 2000, voitinks mä?
Mä en millään löytänyt ap:n viestistä katkeruutta kaikkia äitejä kohtaan.Itselläni ei ole kokemusta lapsettomuudesta (suht pitkästä yritysajasta kyllä), mutta kyllä minustakin on käsittämätöntä epähienotunteisuutta ja huonoa käytöstä mennä kertomaan raskaudestaan sellaisen ihmisen työpaikalle, jonka tietää kärsivän lapsettomuudesta. Sama jos menisi hehkuttamaan omaa ihanaa parisuhdettaan ihmiselle, jonka tietää juurivtulleen jätetyksi. Eri asia jos ei tiedä. Ja tietenkin saa puhua lapsista, eihän ap sanonut, ettei kestä mitään puhetta lapsista. Mutta minusta on sinänsäkin epäkohteliasta puhua pelkästään lapsista seurassa, jossa osa on lapsettomia, oli syy heidän lapsettomuuteensa mikä tahansa.
Ap:lle paljon voimia. Toivon todella, että onnistutte! IVF-hoidot ovat käsittääkseni nykyään hyvin tehokkaita ja johtavat raskauteen suurimmalla osalla pariskunnista.
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 19:00"]
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 18:54"]
Tsemppiä hoitoihin! Se voi olla pienestä kiinni tai sitten tie on pitkä ja kivulias, mutta kannattaa se käydä silti ehdottomasti, jos vaan jaksatte. Meille toinen tulossa hoidoilla, ensimmäisen alkuun saamiseen meni 4 vuotta, tämän toisen vähän vähemmän, enkä voisi olla tyytyväisempi siihen, että kaiken tuskan ja fyysisen kivunkin keskellä jaksoimme yrittää ja toivoa. :) Toivo, älä menetä sitä!
p.s. hyvin kirjoitettu, lapsettomuutta on HIRVEÄN vaikea ymmärtää jollei sitä ole kokenut. Kuten muuten myös niitä lapsettomuushoitoja... Joten älä odota kovin ymmärtäväisiä kommentteja niidenkään suhteen. Harva tajuaa miten kammottavia osa toimenpiteistä on, miten raastavaa on kuukaudesta toiseen pumpata itsensä täyteen lääkkeitä, maksaa niiistä hulluja summia ja useimmiten valitettavasti turhaan...
[/quote]
Kiitos ja onnittelut hoitojen onnistumisesta :)
Vähän jännityksellä kyllä odottelen, kun olen tosiaan ymmärtänyt ettei ne hoidot ihan kivuttomia ole, ja että saa varautua kaivamaan kuvetta reippaastikin. Eniten vaan vaivaa se, että jos sitten ensimmäisten keveiden hoitojen alkaessa innostun ja jään odottamaan kuumeisesti ja sitten tulisi saman negatiivinen kuin aina. Pettymys siis on peloistani ehkä suurin. Ja se kun kukaan ei voi sanoa, että kuinka pitkälle sitten lopulta on mentävä, ja että onko ylipäätään mahdollista tulla edes rankimmillakaan hoidoilla raskaaksi.
Paljon on epätietoa. Kyllä sitä mielummin vaan valitsisi kuvastosta vaunuja ja miettisi, ostaisiko pinkin vai vaalenasinisen bodyn ja tulisiko nimeksi X vai Y, vai kenties molemmat. No, tällaiset kortit tuli, niillä pitää yrittää pelata..
[/quote]
En missään nimessä halunnut pelotella! :) Kuten sanoin, se voi olla ihan pienestäkin kiinni, toivotaan että teillä on näin! Meillä prosessia venytti se, ettei syytä löytynyt ihan heti, meidän kohdalla tehdyt kevyemmät hoidot olisi voinut iihan suosiolla meinaan jättää väliin... Omalla kohdallani toimenpiteet ovat olleet pääasiassa hyvin siedettäviä, osassa on ollut kipua, mutta yleensä näin ei ollut.
Tietenkin prosessin alkuun lataa paljon toiveita, näin oli meilläkin. Ja pettymyksiltä ei niin sanotusti voi välttyä. Omalla kohdallani lisää toivoa ja taistelutahtoa antoi se, kun alkoi ne todelliset syyt löytyä ja otettiin ns. raskaat aseet käyttöön. Siltikin meni vielä hetki että onnistuttiin, mutta oli koko ajan sellainen olo, että ainakin asia etenee ja sen eteen tehdään jotain! Lisäksi kävin ennen ensimmäistä raskautta psykologin juttusilla muutaman kerran kun asia alkoi olla liian iso sillä hetkellä kantaa. Suosittelen sitäkin, jos vaan tunnet tarvetta, se keventää kummasti ja saa tukea puolueettomalta kannalta!
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 19:08"]
Tahattomasti lapseton vuodesta 2000, voitinks mä?
[/quote]
Joo, palkinnoksi saat omenan.
Pistänkö pakettiin?
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 19:12"]
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 19:00"]
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 18:54"]
Tsemppiä hoitoihin! Se voi olla pienestä kiinni tai sitten tie on pitkä ja kivulias, mutta kannattaa se käydä silti ehdottomasti, jos vaan jaksatte. Meille toinen tulossa hoidoilla, ensimmäisen alkuun saamiseen meni 4 vuotta, tämän toisen vähän vähemmän, enkä voisi olla tyytyväisempi siihen, että kaiken tuskan ja fyysisen kivunkin keskellä jaksoimme yrittää ja toivoa. :) Toivo, älä menetä sitä!
p.s. hyvin kirjoitettu, lapsettomuutta on HIRVEÄN vaikea ymmärtää jollei sitä ole kokenut. Kuten muuten myös niitä lapsettomuushoitoja... Joten älä odota kovin ymmärtäväisiä kommentteja niidenkään suhteen. Harva tajuaa miten kammottavia osa toimenpiteistä on, miten raastavaa on kuukaudesta toiseen pumpata itsensä täyteen lääkkeitä, maksaa niiistä hulluja summia ja useimmiten valitettavasti turhaan...
[/quote]
Kiitos ja onnittelut hoitojen onnistumisesta :)
Vähän jännityksellä kyllä odottelen, kun olen tosiaan ymmärtänyt ettei ne hoidot ihan kivuttomia ole, ja että saa varautua kaivamaan kuvetta reippaastikin. Eniten vaan vaivaa se, että jos sitten ensimmäisten keveiden hoitojen alkaessa innostun ja jään odottamaan kuumeisesti ja sitten tulisi saman negatiivinen kuin aina. Pettymys siis on peloistani ehkä suurin. Ja se kun kukaan ei voi sanoa, että kuinka pitkälle sitten lopulta on mentävä, ja että onko ylipäätään mahdollista tulla edes rankimmillakaan hoidoilla raskaaksi.
Paljon on epätietoa. Kyllä sitä mielummin vaan valitsisi kuvastosta vaunuja ja miettisi, ostaisiko pinkin vai vaalenasinisen bodyn ja tulisiko nimeksi X vai Y, vai kenties molemmat. No, tällaiset kortit tuli, niillä pitää yrittää pelata..
[/quote]
En missään nimessä halunnut pelotella! :) Kuten sanoin, se voi olla ihan pienestäkin kiinni, toivotaan että teillä on näin! Meillä prosessia venytti se, ettei syytä löytynyt ihan heti, meidän kohdalla tehdyt kevyemmät hoidot olisi voinut iihan suosiolla meinaan jättää väliin... Omalla kohdallani toimenpiteet ovat olleet pääasiassa hyvin siedettäviä, osassa on ollut kipua, mutta yleensä näin ei ollut.
Tietenkin prosessin alkuun lataa paljon toiveita, näin oli meilläkin. Ja pettymyksiltä ei niin sanotusti voi välttyä. Omalla kohdallani lisää toivoa ja taistelutahtoa antoi se, kun alkoi ne todelliset syyt löytyä ja otettiin ns. raskaat aseet käyttöön. Siltikin meni vielä hetki että onnistuttiin, mutta oli koko ajan sellainen olo, että ainakin asia etenee ja sen eteen tehdään jotain! Lisäksi kävin ennen ensimmäistä raskautta psykologin juttusilla muutaman kerran kun asia alkoi olla liian iso sillä hetkellä kantaa. Suosittelen sitäkin, jos vaan tunnet tarvetta, se keventää kummasti ja saa tukea puolueettomalta kannalta!
[/quote]
Psykologin juttusilla olen kyllä ajatellut käyväni vielä jossain vaiheessa. Eipä siitä varmasti haittaakaan ole, saisi ainakin puhua tunteensa "tyhjäksi" pelkäämättä ahdistavansa kuuntelijaa.
Ihan muuten, jos saa kysyä, mikä teillä oli lopulta lapsettomuuden aiheuttaja? Vai löydettiinkö mitään "virallista" syytä?
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 18:16"]
Toivon koko sydämestäni, että hoidoista on teille apua ja oman nyytin saatte syliin. Onko lapsettomuus laittanut parisuhteen koville?
[/quote]
Jep, pari päivää mennyt vaihteeksi riidellessä. Riidan aiheet siitä, että mies ottaa asian erittäin paljon rennommin eikä tajua olotilaani.