Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tahaton lapsettomuus; tältä se tuntuu
08.04.2014 |
Olen virallisesti tahattomasti lapseton. Yrityskuukausia tuli juuri täyteen 20. Hoitoihin hakeudutaan piakkoin.
Tähän melkein kahteen vuoteen on mahtunut paljon. Surua erittäin paljon, kun ei saanutkaan omaa lasta. Samoin myös vihaa maailmankaikkeutta kohtaan, kun sillä tuntuu olevan niin erikoinen huumorintaju. Sitten on myös erittäin paljon ihmetystä ihmisten asenteisiin tahattomasti lapsettomia kohtaan. Samoin pahaa mieltä, kun asiasta kertoessa saa yleensä jonkun erittäin harkitsemattoman tölväisyn.
Lähdetään ihan liikkeelle vertaiskuvilla.
Monesti kuulen ja luen ihmettelyä että "Miksi lapsettomuutta surraan? Eihän kukaan ole kuollut.".
Tämän ymmärrän loistavasti velan suusta, ei siinä mitään. Mutta jos ko. lauseen sanoo perheellinen (kuten monesti on sanonutkin) niin periaatteessa hän sanoo samalla, että hänen puolestaan omat lapset olisivat saaneet jäädä syntymättä. On nimittäin erikoista kehua omia lapsiaan rakkaimmiksi maailmassa ja ylistää äitiyttä, mutta samalla tuhahdella ylimielisesti lapsettoman lohduttomuudelle.
Onhan minullakin myös sitä katkeruutta, joka monesti tahattomasti lapsettomiin yhdistetään. Olen nimittäin katkera universumille siitä, että miksi esimerkiksi muutaman tapaukset, jotka elävät sosiaalitukien varassa ilman edes toisen asteen koulutusta, saavat lapsia kun edes katsovat mieheen päin? Ja niitä on sitten parhaimmillaan kolme, kaikki eri isille. Eikä tarvitse olla nero tajutakseen, että heidän tapauksissaan lapsia tehdään, jotta olisi syy jatkaa kotona olemista.
Toisena on sitten äidit, jotka itsekkyydeltään eivät vaivaudu lopettamaan tupakointia ja alkoholia raskauden ajaksi. Itse lopetin tupakoinnin, ennen kuin ehkäisy otettiin käytöstä. Se oli ehdoton edellytys, halusin antaa lapselleni mitä parhaimman alun.
Normaalit tapaukset taas raskautuessaan saavat aikaan pienen surullisuuden tunteen, mutta toisin kuin edelliset tapaukset, eivät aiheuta tunnetta että tekisi mieli näyttää keskisormea taivaalle ihan vaan varuiksi, jos siellä joku sittenkin olisi.
Raskaudesta kertomisenkin tosin voi tehdä monella eri tavalla. Sitä kannattaa tosissaan miettiä, että jos tiedät läheisesi kärsivän lapsettomuudesta, niin ei välttämättä kannata mennä kertomaan raskaudesta hänen työpaikalleen jossa hänen olisi kyettävä hymy huulessa palvelemaan asiakkaita loppupäivä. Nimimerkillä kokemusta on, sai muuten käyttää peliin koko ammattitaitonsa, etten olisi pillahtanut itkuun asiakkaiden edessä. Vastaavasti taas toinen läheiseni kertoi siitä niin, että olin vapaalla ja rohkaisi samalla, että kyllä varmasti teillekin vielä. Jäi aivan erilainen fiilis ja pystyin olla iloinen läheiseni raskaudesta.
Sitten nämä ajattelemattomat tölväisyt. Monesti saa kuulla, miten nuristaan ettei lapsettomien kanssa voi puhua mitenkään kun pahottavat mielensä kaikesta. Itse olen tosiaan pahottanut mieleni, mm. seuraavista: "Muistatko sen ystäväni X? Hän yritti miehensä kanssa pitkään lasta tuloksetta. Ultrassa selvisi, että hänen kohtunsa ei ole normaali ja he eivät voi koskaan saada lasta. Otatko lisää kahvia?". Tapauksessa siis olin juuri kertonut, miten pahalta välillä tuntuu. Tätä voisi verrata oikeastaan siihen, että joku kertoisi saaneensa syövän ja kuulija vastaisi siihen "Minunkin ystävälläni oli sama syöpä. Hän kuoli kaksi kuukautta diagnoosin jälkeen. Otatko lisää kahvia?".
Juu, lapsettomuus ja syöpä on eri asia, tiedetään. Tarkoituksenani onkin nyt avata teille, miltä se asia meistä tuntuu.
Molemmissa tapauksissa olisi tärkeintä pitää toivoa yllä, niin kauan kuin sitä toivoa vielä on. Kommentti, jossa ihan rupattelumielessä muserretaan toivo, ei ole kovin korrekti eikä pitäisi ihmetellä jos toinen pahottaa siitä mielensä.
Tulipahan kirjoitettua.
Kommentit (103)
Tahattomasti lapseton 13-vuotiaasta saakka..tällä hetkellä 20v..kuukautiset muuttuivat epäsäännöllisiksi ja lopulta loppuivat kokonaan. Kohta 3 vuotta sitten diagnosoitiin munasarjojen vajaatoiminta, eli ennenaikaiset vaihdevuodet. En siis koskaan tule saamaan omia biologisia lapsia. Onhan tietysti munasolun luovutus vaihtoehto, mutta kamalalta tämä tuntuu näin nuorena varsinkin kun tietää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin melkein saman verran yritystä taustalla, erona se että ollaan lapsettomuushoidoissa, ja kahdesta kerrasta tärpännyt ja myös molemmat päätyneet keskenmenoon. Mitään sinänsä syytä keskenmenoille tuskin on, kuin huono tuuri. Toki mistäpä tuon tietää! Arviolta joka neljäs raskaus päätyy keskenmenoon, ja luku on vielä enemmän jos otetaan huomoioon ns. varhaiset keskenmenot, joten sillä tiedolla pidän mieltä toiveikkaana tulevaa varten, vaikka hirveän surunhan sitä on joutunut kokemaan. Joka viides pari myös kärsii lapsettomuudesta, joten yksin et ole! En oikein tiedä miten tsempata sinua, koska me ollaan niin erilaisia ja ihmiset myös suree eri vaiheissa asiaa. Mutta hirveästi tsemppiä sinulle, ja toivottavasti hoidot tuovat tuloksia! Kyllä tämä vaatii kohtuuttoman paljon voimia, kun pitää samaan aikaan selvitä työstä ja parisuhteessakin käsitellä asiaa. Ja hoidotkin tuovat taloudellista rasitetta. Ystävät ovat korvaamaton tuki, jos hyviä sellaisia omaa. Toivottavasti sinulla on edes yksi ystävä, jonka kanssa voit jutella asiasta ilman että joudut tulemaan loukatuksi samalla. Ei se auta kuin ajatella niin, että kyllä tämä luonnetta kasvattaa jos ei muuta tee. Kukaan kun ei voi valita, mitä kokemuksia ja pettymyksiä elämänsä varrelle saa. Se on vain siedettävä, ja jossain vaiheessa sen takuulla sietääkin. Mutta ei menetetä toivoa! :) Suurin osa kuitenkin sen nyyttinsä saa aikanaan!
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 20:50"]
Tuntuupa hyvältä nyt palata tähän ketjuun kertomaan, että olen nyt raskaana. Viikkoja on 17+3, hienosti on mennyt pahoinvoinneista huolimatta (niistä ei todellakaan jaksa kummemmin valittaa kun tämän lottovoiton nyt sai) ja rakenneultra on pian edessä, saadaan tietää tuleeko tyttö vai poika <3
Ja tämä raskaus sai alkunsa ihan luomusti, ei ehditty hoitoihin asti. Eräänä aamuna tuli huono olo töihin lähtiessäni ja luulin jo oksennustaudin iskeneen, mutta varuiksi tein testin ja se testi oli positiivinen. Ei tätä pysty vieläkään kunnolla käsittämään, vaikka jo melkein puolessa välissä ollaan.
Tsemppiä kaikille lapsettomuudesta kärsiville. Joskus ihmeitäkin tapahtuu.
T. ap
[/quote]
Oho, en huomannutkaan että tämä oli näin vanha ketju. Hurjasti onnea sulle ap! :)
83
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 18:42"]
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 18:39"]
Minusta tekstisi kuulostaa oikeasti siltä, että olet katkera kaikilla äideille. Et pysty keskustelemaan normaalisti mistään, mikä liittyy lapsiin, äitiyteen tai raskauteen. Otat kaikki henkilökohtaisena loukkauksena.
Sinun kanssasi on äärimmäisen hankala keskustella neutraalisti mistään, jos olet jatkuvasti itkuun purskahtamaisillasi. Jos kerron vaikeasti päivästäni lasten kanssa, sinä ajattelet, että olen kiittämätön. Jos hehkutan ihanaa onneani, otat sen loukkauksena omaa lapsettomuuttasi kohtaan.
Suurin osa lapsettomiksi luulluista pariskunnista saa lapsen tavalla tai toisella. Mutta on pariskuntia, jotka eivät yrityksestä huolimatta tule koskaan saamaan omaa lasta, edes adoptiolasta (hyvä esimerkki Kaikkoset). Se on kurjaa ja epäoikeudenmukaista. Ei silti ole oikein ja kohtuullista kaikkia äitejä ja lapsiperheitä kohtaan, että meidän pitäisi olla hiljaa seurassasi.
Minä olen tahattomasti työtön. Työttömyys surettaa minua valtavasti ja välillä ärsyynnyt omista töistään valittaville ihmisille ihan siitä syystä, että heillä on edes työ, josta valittaa. En silti purskahda itkuun, vaikka kaikki muut ympärilläni puhuisivat hirveästä pomosta, ihanista asiakkaista tai siitä, että on kiva palata äitiyslomalta töihin tai laskee päiviä kesälomaan. Minulla on muutakin elämää. Niin on sinullakin.
[/quote]
Hyvin sanottu!
[/quote]
Mun mielestä työttömyyttä ja lapsettomuutta ei ihan voi verrata keskenään.
emaptia/kohteliaisuus/diplomaattisuus/ miksi sitä kukin haluaa kutsua on taitolaji. Toiset siihen kykenee, toiset ei. Sitä voi myös opetella. Mä en puhu lapsista lapsettomille ystäville elleivät he ota asiaa puheeksi. Maailmassa on paljon muutakin puhuttavaa.
Toivottavasti työpaikka löytyy ja lapsikin saa alkunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaksi lasta kahden eri miehen kanssa. Olen kokenut kaksi keskenmenoa, toinen rv 14 niin että jouduin sairaalaan ja näin sikiön wc-pöntössä. Minulla on ollut kohdunkaulansyöpä ja looping hoito. Minua on työpaikkakiusattu. Älä luule että sun elämäsi olisi niin epäoikeudenmukaista, koska et tiedä muiden elämästä yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea ap, sikäli kun olet oikea alkuperäinen! :)
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 18:29"]Olen tahattomasti lapseton, koska en löytänyt kumppania. Kuulostaa varmaan kummalta, mutta niinkin voi käydä. Yksin en halunnut lasta saada.
[/quote]
Minä myös. Ja tästä ei voi edes puhua tai surra lapsettomuutta koska en "edes yrittänyt". Tänä vuonna varsinkin on ollut vaikea iloita ystävien raskauksien puolesta, kun tiedän jo että itselleni se ei enää varmasti tapahdu.
.
Ja onpa sitä myös kuultu että etis jo se mies, kohta oot liian vanha saamaan lapsia. No vittu kiitos tiedosta, kato ku en ite hokannu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 20:50"]
Tuntuupa hyvältä nyt palata tähän ketjuun kertomaan, että olen nyt raskaana. Viikkoja on 17+3, hienosti on mennyt pahoinvoinneista huolimatta (niistä ei todellakaan jaksa kummemmin valittaa kun tämän lottovoiton nyt sai) ja rakenneultra on pian edessä, saadaan tietää tuleeko tyttö vai poika <3
Ja tämä raskaus sai alkunsa ihan luomusti, ei ehditty hoitoihin asti. Eräänä aamuna tuli huono olo töihin lähtiessäni ja luulin jo oksennustaudin iskeneen, mutta varuiksi tein testin ja se testi oli positiivinen. Ei tätä pysty vieläkään kunnolla käsittämään, vaikka jo melkein puolessa välissä ollaan.
Tsemppiä kaikille lapsettomuudesta kärsiville. Joskus ihmeitäkin tapahtuu.
T. ap
[/quote]
siis kuka alapeukuttaa tätä viestiä? Ootteko te ihan .....mä en edes keksi mitä..... Sanotaan vaikka hölmöjä?
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 22:17"]Minulla on kaksi lasta kahden eri miehen kanssa. Olen kokenut kaksi keskenmenoa, toinen rv 14 niin että jouduin sairaalaan ja näin sikiön wc-pöntössä. Minulla on ollut kohdunkaulansyöpä ja looping hoito. Minua on työpaikkakiusattu. Älä luule että sun elämäsi olisi niin epäoikeudenmukaista, koska et tiedä muiden elämästä yhtään mitään.
[/quote] Anteeksi ap; koska vastasin näin tulikiven katkuisen viestin. Huomasin vasta nyt, että olet nyt raskaana! Onneksi olkoon! Toivon onnellista raskausaikaa :) Halusin aikaisemmalla viestilläni tarkoittaa, että lapsettomuudesta kärsivät eivät aina näe, että muillakin on kärsimystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse lisään, että minua ärsyttää ihmiset joilla on ongelma mutta eivät tee asian eteen mitään, että ongelma ratkeaisi. Miksi, että ole menneet hoitoihin jos tiedossa, että lasta ei tule? Sitten itketään kun asiat ovat huonosti. Sama kun syöpää sairastava kieltäytyisi (melko varmasta parantavasta) hoidosta ja valittaisi koko ajan kun on tuo syöpä johon kuolen kohta.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 22:29"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 20:50"]
Tuntuupa hyvältä nyt palata tähän ketjuun kertomaan, että olen nyt raskaana. Viikkoja on 17+3, hienosti on mennyt pahoinvoinneista huolimatta (niistä ei todellakaan jaksa kummemmin valittaa kun tämän lottovoiton nyt sai) ja rakenneultra on pian edessä, saadaan tietää tuleeko tyttö vai poika <3
Ja tämä raskaus sai alkunsa ihan luomusti, ei ehditty hoitoihin asti. Eräänä aamuna tuli huono olo töihin lähtiessäni ja luulin jo oksennustaudin iskeneen, mutta varuiksi tein testin ja se testi oli positiivinen. Ei tätä pysty vieläkään kunnolla käsittämään, vaikka jo melkein puolessa välissä ollaan.
Tsemppiä kaikille lapsettomuudesta kärsiville. Joskus ihmeitäkin tapahtuu.
T. ap
[/quote]
siis kuka alapeukuttaa tätä viestiä? Ootteko te ihan .....mä en edes keksi mitä..... Sanotaan vaikka hölmöjä?
[/quote]
En ole alapeukuttaja, mutta voisiko olla näin, että osaa lukijoista yksinkertaisesti kokee tämänkaltaisen kirjoittelun ja ennen kaikkea sen noston niin että eka ollaan marttyyrinä valittamassa kovaa kohtaloaan ja sitten hehkuttamassa ja "kerjäämässä" huomiota. Ihan vain näin veikkauksena..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 22:42"][quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 22:29"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 20:50"]
Tuntuupa hyvältä nyt palata tähän ketjuun kertomaan, että olen nyt raskaana. Viikkoja on 17+3, hienosti on mennyt pahoinvoinneista huolimatta (niistä ei todellakaan jaksa kummemmin valittaa kun tämän lottovoiton nyt sai) ja rakenneultra on pian edessä, saadaan tietää tuleeko tyttö vai poika <3
Ja tämä raskaus sai alkunsa ihan luomusti, ei ehditty hoitoihin asti. Eräänä aamuna tuli huono olo töihin lähtiessäni ja luulin jo oksennustaudin iskeneen, mutta varuiksi tein testin ja se testi oli positiivinen. Ei tätä pysty vieläkään kunnolla käsittämään, vaikka jo melkein puolessa välissä ollaan.
Tsemppiä kaikille lapsettomuudesta kärsiville. Joskus ihmeitäkin tapahtuu.
T. ap
[/quote]
siis kuka alapeukuttaa tätä viestiä? Ootteko te ihan .....mä en edes keksi mitä..... Sanotaan vaikka hölmöjä?
[/quote]
En ole alapeukuttaja, mutta voisiko olla näin, että osaa lukijoista yksinkertaisesti kokee tämänkaltaisen kirjoittelun ja ennen kaikkea sen noston niin että eka ollaan marttyyrinä valittamassa kovaa kohtaloaan ja sitten hehkuttamassa ja "kerjäämässä" huomiota. Ihan vain näin veikkauksena..
[/quote] Joo. Minä kerroin syövästä, työpaikkakiusaamisesta ja keskenmenoista, mutta minua alapeukutettiin ( koska olen kuitenkin saanut kaksi lasta). WTF.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 22:55"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 22:42"][quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 22:29"] [quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 20:50"] Tuntuupa hyvältä nyt palata tähän ketjuun kertomaan, että olen nyt raskaana. Viikkoja on 17+3, hienosti on mennyt pahoinvoinneista huolimatta (niistä ei todellakaan jaksa kummemmin valittaa kun tämän lottovoiton nyt sai) ja rakenneultra on pian edessä, saadaan tietää tuleeko tyttö vai poika <3 Ja tämä raskaus sai alkunsa ihan luomusti, ei ehditty hoitoihin asti. Eräänä aamuna tuli huono olo töihin lähtiessäni ja luulin jo oksennustaudin iskeneen, mutta varuiksi tein testin ja se testi oli positiivinen. Ei tätä pysty vieläkään kunnolla käsittämään, vaikka jo melkein puolessa välissä ollaan. Tsemppiä kaikille lapsettomuudesta kärsiville. Joskus ihmeitäkin tapahtuu. T. ap [/quote] siis kuka alapeukuttaa tätä viestiä? Ootteko te ihan .....mä en edes keksi mitä..... Sanotaan vaikka hölmöjä? [/quote] En ole alapeukuttaja, mutta voisiko olla näin, että osaa lukijoista yksinkertaisesti kokee tämänkaltaisen kirjoittelun ja ennen kaikkea sen noston niin että eka ollaan marttyyrinä valittamassa kovaa kohtaloaan ja sitten hehkuttamassa ja "kerjäämässä" huomiota. Ihan vain näin veikkauksena.. [/quote] Joo. Minä kerroin syövästä, työpaikkakiusaamisesta ja keskenmenoista, mutta minua alapeukutettiin ( koska olen kuitenkin saanut kaksi lasta). WTF.
[/quote]
En ole alapeukuttanut sinua, mutta mietin vain että mikä järki tuossa surukilpailussa on? Kyllähän lapsettomuus on suuri suru ihmiselle joka lasta haluaa, ja se sinun epäonnesi ei toisen surua vähennä. Toki ymmärrän tuon, että on turha olla kateellinen tai katkera kun ei voi ikinä tietää toisen surua, mutta se kateus ja katkeruuskin on osa sitä lapsettomuuden prosessia, jotka vaan pitää jossain vaiheessa käsitellä tavalla tai toisella. Kuka tahansa järjellä ajatteleva ihminen tietää, että ihminen voi olla onneton ja kohdata isoja menetyksiä vaikka hän ei lapsettomuudesta kärsi, mutta se ei poista sitä omaa tuskaa ja surua omasta tilanteesta. Veikkaan että nuo alapeukuttajat eivät vaan jaksa ainaista "minun suruni on suurempi kui sinun, sinulla ei ole oikeutta katkeroitua tai kokea kateellisuuden tunnetta" -virttä. Toisekseen, jos et ole itse oikeasti kärsinyt lapsettomuudesta, niin et voi tietää miltä se tuntuu ja kuinka iso tuska siinä voi olla. Aivan kuten syöpää sairastamaton ei ymmärrä sinun kaikkia tunteitasi ja ajatuksiasi. Empatiaa voi silti yrittää harjoittaa.
Meillä on nyt esikoinen joka täyttää kuukauden päästä vuoden, haluan kuitenkin kertoa, että tiedän miltä tuntuu, kun alkaa elää ajatuksen kanssa ettei koskaan saa omia lapsia. Ensimmäisen kerran tulin raskaaksi vähän vahingossa, se meni kesken viikolla 7. Olin surulline, mutta huokaisin myös helpotuksesta, koska olimme mieheni kanssa seurustelleet vasta muutaman kuukauden. Aikaa kului vain pari kk kun olin uudelleen raskaana, tämä oli jo yritetty ja toivottu, olimme kuitenkin ekan raskauden aikana alkaneet tottua ajatukseen lapsesta. Tämä raskaus myös meni kesken 7vkon kohdalla. Sitten aikaa kului. Yritimme lasta, olin vihainen siitä miksi keskenmenoja pitää olla kolme, että pääsee tutkimuksiin. Pelotti jo ajatus raskaudesta ja ehkä kolmannesta keskenmenosta. Kului vuosi ja toinen. Menimme naimisiin. Käsittelin kaikki ikävät asiat mitkä johtui siitä jos ei saadakaan lasta. Itkin sitä miten minä en voisi koskaan tehdä äidistäni mummoa, miehestäni isää, veljistäni enoa... Miehen kanssa suunnittelimme, että ostetaan sitten pieni omakotitalo ja koira, jos ei lasta tule. Niin ja matkustellaan paljon. Kadehdin muiden perhe-elämää, vihasin nuoria tyttöjä, jotka kerran panosta tulivat raskaaksi ja sitä kirosivat, kun täällä minä olisin valmis antamaan rakastavan sylin ja turvallisen kodin. Sitten koitti syksy 2013, olin raskaana. Raskaus sujui hyvin ja olen niin kiitollinen tuosta pienestä pojastani, lisää saa tulla jos on tullakseen, mutta vielä en haikaile. Hän riittää, aina.
Toisaalta lapsettomuudesta kärsivät eivät kaikki ole katkeria. Me yritettiin lasta useampi vuosi ja käytiin hoidoissa. Samalla aloin jo valmistautua siihen, etten lasta saa. Hyväksyimme senkin mahdollisuuden todeten, että hyvää elämää voi elää ilmankin. Saimme kuitenkin lapsen onnellisesti, mutta koskaan en ollut katkera muille. Olen aina tajunnut, että jokainen elää oman elämänsä. Lapseton kaverini katkeroitui niin, että lakkasi lapsen yrittämisen kokonaan ja katkaisi välit kaikkiin lapsiperheisiin. Sellaisenkin valinnan voi tehdä. Kummankaan kruunu ei ole kirkkaampi, mutta itse voi kyllä vaikuttaa siihen miten asioihin päättää suhtautua.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 23:25"]Toisaalta lapsettomuudesta kärsivät eivät kaikki ole katkeria. Me yritettiin lasta useampi vuosi ja käytiin hoidoissa. Samalla aloin jo valmistautua siihen, etten lasta saa. Hyväksyimme senkin mahdollisuuden todeten, että hyvää elämää voi elää ilmankin. Saimme kuitenkin lapsen onnellisesti, mutta koskaan en ollut katkera muille. Olen aina tajunnut, että jokainen elää oman elämänsä. Lapseton kaverini katkeroitui niin, että lakkasi lapsen yrittämisen kokonaan ja katkaisi välit kaikkiin lapsiperheisiin. Sellaisenkin valinnan voi tehdä. Kummankaan kruunu ei ole kirkkaampi, mutta itse voi kyllä vaikuttaa siihen miten asioihin päättää suhtautua.
[/quote] Olet oikeassa. Kateellinen ja katkera ihminen on aina katkera jollekkin.
Toivon koko sydämestäni, että hoidoista on teille apua ja oman nyytin saatte syliin. Onko lapsettomuus laittanut parisuhteen koville?
Alue: Aihe vapaa
Tämä ei auta aptä tippaakaan mutta kirjoitan sen silti. En ole jumalauta viiteentoista vuoteen ymmärtänyt, mikä autuaaksitekevä asia ne lapset on. Olen varmasti yksi miljoonasta joka ajattelee näin mutta mitä syvemmin asiaa pohdin, sitä vakuuttuneempi olen että JOS nyt saisin aikakoneen vuoteen 1999, käyttäisin ehkäisyä tuplana. Ei elämää voi ajatella ilman lasta kun se lapsi on jo tehty mutta voi hyvä jumala miten paljon HELPOMPAA se olin aikanaan valinnut lapsettomuuden. Huomaan päiväpäivältä enemmän kaipaavani aikaa yksin. Hermostun kun en saa nauttia aamupalaani rauhassa. Huomaan ärsyyntuväni lasteni seurassa ja sitä kohtaloa ei yhdellelään lapselle soisi. Jokaisella on oikeus syntyä rakastettuna. Toisen lapsen tein tyhmänä miehen painostuksesta. Toki mies kuopuksen kokonaan hoitaakin. Alapeukuttakaa toki ha toivokaa minulle paskaa, yksinäistä vanhuutta, olen sen ansainnut mutta itseäni ja ajatuksiani en pysty muuttamaan :/. Ei tämä perhe-elämä ap mitään ruusuilla tanssimista ole. Ikuinen, loppuelämän kestävä vastuu toisesta ihmisestä. Pelko, löytääkö omat lapset paikkansa elämässä ja jos niille joskus tapahtuu jotain, se on pahinta mitä voi olla. Samoin parisuhde...mä olisin lähtenyt jo aikaa sitten jollei lapsia olisi, mutta he ansaitsevat ehjän perheen, ei vaihtuvia viikonloppukoteja ja tusinaa veli ja siskopuolilaumaa...