En voi pitää lapsista, joita miehelläni on exänsä kanssa
Ovat edesmenneen rakkautensa hedelmiä, en vaan kykene heistä pitämään. Heidän kauttaan tulee aina mieleen mieheni menneisyys toisen naisen kanssa, ja kuinka hän rakasti tätä niin paljon, että lapsiakin teki naisen kanssa. Miksi ihmeessä mun pitäisi pitää lapsista, jotka on tehnyt huumassa jonkun muun kanssa?
Ehkä tabuasia sanoa ääneen, mutta uskon, että aika monikin näin ajattelee, sukupuolesta riippumatta.
Uusperhekuvioisiin mennessään sitä rakastuneena kuvittelee, että kyllä kaikki järjestyy jne...mutta tosiasia on, että ei oo helppoa. Varsinkaan, jos ei oo lapsia miehen kanssa. On koko ajan sellainen olo ollessa yhteydessä miehen suvun kanssa, että sinä et ole mitään, kun sinulla ei ole edes lasta tuon miehen kanssa. Mutta sillä exällä on, joten niillä on se "kunnon", "oikea", suhde ollut. Päätinkin, etten enää mene mihinkään sukujuhliin ym. Säätäkööt vaan keskenään siellä, isä ja lapset.
Ja sitten huomaat, että exä soittelee sinulle kaikista lapsiinsa kuuluvista asioista. Miksi? Miten ihmeessä lasten asiat kuuluvat minulle? Hoitakoot lomansa vanhemmat keskenään. Jos lapset on kipeitä, miksi se kuuluu minulle? Miksi minun pitäisi hoitaa lapsia, jos äidin täytyy vaihtaa viikonloppua menonsa takia ja lasten isä on tuolloin töissä? Lapset viettävät meillä peräti 2 yötä kuukaudessa.
Seuraavaksi otan kiitos vain lapsettoman miehen (uskon, etten kauan enää tätä nykysuhdetta jaksa). Mulle ei tällainen kuvio vaan sovi. Liian kuluttavaa. Hyvä tietysti huomata.
Mulla on kaksi lasta itselläkin, ja haluan nyt keskittyä heihin. Ehkä eronneille on vaan parempi keskittyä niihin OMIIN lapsiinsa, ja olla vaikka ilman parisuhdetta. Olen niin onnellinen, että ex-mieheni on päättänyt keskittyä lapsiin, eikä ole yhtäkään naista vielä lapsille esitellyt. Välillä tulee mieleen jopa, että pitäiskö yrittää uudelleen...Lapset olisivat ainakin yhteisiä.
Kiitos. Olipas ihana purkautua täällä näistä asioista, joita ei ääneen saisi sanoa :). Hyvä, että on Vauvan Aihe vapaa :)
Kommentit (93)
> On tietysti väärin olettaa, että ap olisi miehensä lasten hoitaja etenkin jos mies itse on poissa niinä päivinä, kun ne lapset tulevat käymään. Mutta tämä asia sinun pitää sopia sen miehesi kanssa. Valittaminen av:llä miehen selän takana ei auta yhtään.
>Toisaalta kun ap:lla on omat lapset myös, niin kuinka nämä miehen lapset eivät menisi tavallaan siinä samassa muiden ohella?
Olen toki puhunut tästä miehelle (siis tästä lasten hoitamisesta). Ja hän se itse asiassa ensimmäisenä sanoi exälle, ennenkuin minä mitään ehdin edes sanomaan, että ei käy. Ei mulla ole mitään valitettavaa tän suhteen. Ex sinänsä toimii mielestäni tökerösti, kun hänen mielestään on "luonnollista", että minä hoidan hänen lapsiaan niin, että hän pääsee menoihinsa, kun kerran olemme avopari miehen kanssa. Ja tosiaan kesälomallakin mun pitäisi exän mielestä ottaa heidän lapsensa meille hoitoon, kun hoitoa on niin vaikea järjestää koulun loma-aikoina (kaikillahan se sama ongelma on!). Minulla sattuu vaan olemaan sellainen työ, että on paljon kesälomaa, ja tätä nyt sitten yrittää käyttää ilmeisesti härskisti hyväkseen.
Olemme järjestäneet siten, että lapset ovat meillä eri viikonloppuina. Näkevät toisiaan vain silloin tällöin. Syynä se, että omilla lapsillanikin täytyy olla oikeus viettää aikaa rauhassa äitinsä kanssa. Ymmärrettävästi mieheni ja exän lapset ovat kovin huomionkipeitä, kun kotona ei ole heille nykyään kauheasti aikaa, ja paljon joutuvat siellä viettämään kaksistaan aikaa, ja istuisivat mun sylissä koko illan, ja omat lapset jäisivät vähemmälle, koska eivät ole niin vaativia koko ajan huomion suhteen. Miehen lapset ovat myös hyvin vilkkaita, toinen tosiaan erityislapsi, ja vaikka kannatan erilaisuuteen tottumista, koen, että omilla lapsillani täytyy myös olla olo, että saavat olla rauhassa kotonaan ja rentoutua viikonloppuna. Miehen lasten kanssa se ei olisi mahdollista, valitettavasti.
Ap
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 10:18"]
Mä olen sopinut miehen kans, että ollaan perhe keskenämme, ilman hänen aiemmasta liitosta syntyneitä lapsia. Ihanaa kirjoittaa tämä AV:lla, ääneen en IKINÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA tätä sanoisi. En ole koskaan nähnyt mieheni exää, mutta en pidä hänestä ollenkaan kaiken kuulemani perusteella.
Lapset näyttää häneltä enemmän kuin mieheltäni. Lapset kävi meillä aluksi 1 krt kuukaudessa, mutta suhteemme kärsi jo monta päivää ennen kuin he oli tulossa meille. Myös mies kärsi tilanteesta.
Sovimme, että mies lakkaa tapaamasta lapsia ja hankimme tilalle omia lapsia. Niin teimmekin. Joskus joku ihmettelee miksi miehen lapset ei käy, mutta olemme sopineet, että puhumme miehen exän olevan vieraannuttaja, joka on estänyt tapaamiset. Voi olla jonkun mielestä väärin ja moraalitonta ja aluksi tuli itsellenikin huono olo, koska en ole valehtelija ja oikeitakin vieraannuttamistapauksia on olemassa. Neuvo tuli kuitenkin työkaverilta, joka kärsi samassa tilanteessa ja myöskään hän ei ole luonteeltaan valehtelija. Tämä selitys on ainoa selitys joka oikeasti vaientaa kyselijät.
[/quote]
mikäli et ole provo, syvästi säälin ja halveksin sinua ja etenkin miestäsi. Mitäs sitten jos/kun teille tulee ero? Haluat varmaan, että miehesi hylkää myös teidän yhteisen lapsenne?
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 08:27"]
>
Sinulla ei taida olla omia lapsia? :)
Kyllä ne lapset sitoo yhteen enemmän kuin rakkaus, joka on useimmiten paljon köykäisempi side.
Lapset yhdistää vielä vanhanakin esim. yhteisen isovanhemmuuden myötä vaikka parisuhdetta ei olisi ollut vuosikymmeniin.
Tää on varmaan niin totta, vaikka toivoisin, että se rakkaus merkitsisi eniten. Lapsia voi oikeasti tehdä periaatteessa vaikka kenen kanssa. Ja mieheni ,mukaan hän ei edes rakastanut naista enää siinä vaiheessa, kun lapset tehtiin (olivat 19-vuotiaasta asti yhdessä, ja mies on siis nyt pian nelikymppinen. Erosta on jokunen vuosi aikaa). Toisen lapsen alullesaattamisen jälkeen ei heillä ollut enää edes seksielämää, vaikka olivat vielä vuosia yhdessä lapsen syntymän jälkeen.
Mutta just tuo mua tökkiikin, että ne lapset yhdistää siihen hemmetin eksään AINA. Just niin; sitten kun he saavat ehkä joskus omia lapsia, joudun jollain tapaa olemaan niidenkin kanssa tekemisissä, ja aina saan kattella sitä miehen eksää joka paikassa huseeraamassa. Joo ei kiitos.
Mietinkin tosissaan, että kertooko tää asenne siitä, etten rakasta miestä tarpeeksi...voi olla. Mutta joka tapauksessa, varoituksen sana kaikille, jotka ovat aikeissa ryhtyä uusperhekuvioihin: helppoa se ei ole.
Tämä miehen ex on nyt miehen kanssa, jolla ei ole lapsia. Järjestänyt elämänsä siten, että yhteisiä piti ruveta ihan heti tekemään uuden kanssa. Ja nyt on sitten aika lailla elämä sekaisin. Ilmeisesti siksi tarvisi meikäläisenkin hoitoapua. Mutta siihen en suostu, sillä jokainen tekee tässä elämässä omat ratkaisunsa. Ja hänellä on sekä mieheni että oma sukunsa ihan vieressä auttamassa tarvittaessa. Kysykööt heiltä.
Ap
[/quote]
Uskotko sä tosiaan sen miehen sepustukset? Että ei rakastanut ja että seksiä ei ollut. Sehän tietää sun epävarmuutesi exän suhteen ja yrittää sulle vakuuttaa, että mitään ei ollut. Älä nyt ihan kaikkea sentään usko. Jotenkin naurettavaa, että aikuinen ihminen tarvii tuollaista vakuuttelua, että ei se mies exää ikinä rakastanut, mitä nyt vaan pari lasta teki ja seksiäkään ei ollut. Rakasti se sitä exää, rakkaus vaan loppui. Nyt se rakastaa sua, exästä ja lapsista huolimatta. Olethan sinäkin joskus rakastanut toista ja lapsiakin tehnyt. Miksi kiellät mieheltä hänen menneisyytensä kun itselläsi on ihan vastaava menneisyys?
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 10:18"]
Mä olen sopinut miehen kans, että ollaan perhe keskenämme, ilman hänen aiemmasta liitosta syntyneitä lapsia. Ihanaa kirjoittaa tämä AV:lla, ääneen en IKINÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA tätä sanoisi. En ole koskaan nähnyt mieheni exää, mutta en pidä hänestä ollenkaan kaiken kuulemani perusteella.
Lapset näyttää häneltä enemmän kuin mieheltäni. Lapset kävi meillä aluksi 1 krt kuukaudessa, mutta suhteemme kärsi jo monta päivää ennen kuin he oli tulossa meille. Myös mies kärsi tilanteesta.
Sovimme, että mies lakkaa tapaamasta lapsia ja hankimme tilalle omia lapsia. Niin teimmekin. Joskus joku ihmettelee miksi miehen lapset ei käy, mutta olemme sopineet, että puhumme miehen exän olevan vieraannuttaja, joka on estänyt tapaamiset. Voi olla jonkun mielestä väärin ja moraalitonta ja aluksi tuli itsellenikin huono olo, koska en ole valehtelija ja oikeitakin vieraannuttamistapauksia on olemassa. Neuvo tuli kuitenkin työkaverilta, joka kärsi samassa tilanteessa ja myöskään hän ei ole luonteeltaan valehtelija. Tämä selitys on ainoa selitys joka oikeasti vaientaa kyselijät.
[/quote]
Tämä on jo niin paksua että ei voi olla totta. Kieroileva ja valehteleva väittää ettei luonteeltaan ole sellainen. Kai nyt se luonne on kuitenkin valehtelun ja kieroilun sallinut kun niin teet. Minkälainen ihminen vie lapsilta isän?
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 10:18"]
Mä olen sopinut miehen kans, että ollaan perhe keskenämme, ilman hänen aiemmasta liitosta syntyneitä lapsia. Ihanaa kirjoittaa tämä AV:lla, ääneen en IKINÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA tätä sanoisi. En ole koskaan nähnyt mieheni exää, mutta en pidä hänestä ollenkaan kaiken kuulemani perusteella.
Lapset näyttää häneltä enemmän kuin mieheltäni. Lapset kävi meillä aluksi 1 krt kuukaudessa, mutta suhteemme kärsi jo monta päivää ennen kuin he oli tulossa meille. Myös mies kärsi tilanteesta.
Sovimme, että mies lakkaa tapaamasta lapsia ja hankimme tilalle omia lapsia. Niin teimmekin. Joskus joku ihmettelee miksi miehen lapset ei käy, mutta olemme sopineet, että puhumme miehen exän olevan vieraannuttaja, joka on estänyt tapaamiset. Voi olla jonkun mielestä väärin ja moraalitonta ja aluksi tuli itsellenikin huono olo, koska en ole valehtelija ja oikeitakin vieraannuttamistapauksia on olemassa. Neuvo tuli kuitenkin työkaverilta, joka kärsi samassa tilanteessa ja myöskään hän ei ole luonteeltaan valehtelija. Tämä selitys on ainoa selitys joka oikeasti vaientaa kyselijät.
[/quote]
Mutta sinähän olet valehtelija ja vieraannuttaja, ei työkaverin neuvot sitä muuksi muuta. Sä valehtelet ihmisille ja olet vieraannuttanut miehesi lapset, omien lastesi sisarukset, täysin tietoisesti isästään ja sisaruksistaan. Ja miehesi luuseri. Siinä on teidän lapsilla taakkaa elämään. Säälin heitä todella. Pidä miehestäsi kiiinni, muutoin susta tulee yh. Seuraava nainen voi myös vaatia "entisten" lasten unohtamista ja mieshän tekee sen, se on nähty. Onnea vaan matkaan, sitä sinä todella tarvitset.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 10:23"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 10:18"]
Mä olen sopinut miehen kans, että ollaan perhe keskenämme, ilman hänen aiemmasta liitosta syntyneitä lapsia. Ihanaa kirjoittaa tämä AV:lla, ääneen en IKINÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA tätä sanoisi. En ole koskaan nähnyt mieheni exää, mutta en pidä hänestä ollenkaan kaiken kuulemani perusteella.
Lapset näyttää häneltä enemmän kuin mieheltäni. Lapset kävi meillä aluksi 1 krt kuukaudessa, mutta suhteemme kärsi jo monta päivää ennen kuin he oli tulossa meille. Myös mies kärsi tilanteesta.
Sovimme, että mies lakkaa tapaamasta lapsia ja hankimme tilalle omia lapsia. Niin teimmekin. Joskus joku ihmettelee miksi miehen lapset ei käy, mutta olemme sopineet, että puhumme miehen exän olevan vieraannuttaja, joka on estänyt tapaamiset. Voi olla jonkun mielestä väärin ja moraalitonta ja aluksi tuli itsellenikin huono olo, koska en ole valehtelija ja oikeitakin vieraannuttamistapauksia on olemassa. Neuvo tuli kuitenkin työkaverilta, joka kärsi samassa tilanteessa ja myöskään hän ei ole luonteeltaan valehtelija. Tämä selitys on ainoa selitys joka oikeasti vaientaa kyselijät.
[/quote]
mikäli et ole provo, syvästi säälin ja halveksin sinua ja etenkin miestäsi. Mitäs sitten jos/kun teille tulee ero? Haluat varmaan, että miehesi hylkää myös teidän yhteisen lapsenne?
[/quote]
Se mitä olet mieltä tällä anonyymillä palstalla, ei vaikuta elämääni mitenkään. Meille ei tule eroa, koska lähtökohtamme suhteessa ovat täysin eri, kuin miehellä exänsä kanssa. Tilanteemme näyttää kirjoitettuna paljon pahemmalta, kuin on oikeasti. Oikeasti kyse on vain kahden ihmisen parisuhteesta ja niistä vaikeista päätöksistä, joita on ollut tehtävä että suhde toimisi. Kaikkien lasten kannalta nämä ovat lopulta viisaimpia päätöksiä.
Kumpikaan meistä ei halua erota ja kumpikaan meistä ei usko uusperheisiin. Olemme molemmat kasvaneita normaaleissa, hyvissä ydinperheissä.
Minun uusperhekuvio kaatui miehen typeryyteen. Pidin hänen lapsistaan ja pidin jopa hänen eksästään. Olin lapsille tavallaan kaveri ja puuhailtiin paljon kaikkea, mutta mies alkoi hermoilemaan koska en puuttunut kurinpitoon tarpeeksi ja alkoi lasten kuullen haukkumaan minua kun en osaa sitä ja tätä ja on se kumma kun en osaa lapsia syöttää/pukea jne. Koitin miehelle sanoa että en koe olevani kasvatusvastuussa lapsista ja toisekseen en näe olevani lapsille vielä tarpeeksi tuttu jotta uskaltaisin olla kamalan tiukkis täti, mutta että katsotaan kun aika kuluu ja suhde kehittyy että voisinko nyt vain keskittyä tutustumaan heihin jne. mainittakoon vielä että minulla ei tuolloin ollut omia lapsia ja todellakin olin vähän lepsu lapsien kanssa enkä tosiaan oikein tiennyt miten lapsia paimennetaan...mutta siis, minulla ja lapsilla oli todella mukavaa yhdessä.
viimeinen niitti oli kun mies sai totaalisen hermoromahduksen lapsien ollessa kylässä. Jokin asia ei mennyt taas hänen mielen mukaan ja alkoi huutaa että pärjää lasten kanssa paremmin ilman minua ja ruokapöydässä näpäytti yhtä lasta päähän kovaa. Sen jälkeen pakkasin kimpsut ja kampsut ja päätin että uusperhekuviointi ei ole minua varten jos todellakin aiheutan miehessä tuollaista mielipahaa että lapsetkin siitä kärsivät.
Minä voin kommentoida VAIN lapsen näkökulmasta, mutta pakko olla kiitollinen, että en saanut ap:n kaltaista äitipuolta. Molemmat vanhempani menivät uusiin naimisiin ja saimme itsellemme uusien "vanhempien" myötä myös puolisisaruksia. Ja se oli rikkaus, meillä oli mahtava lapsuus. Onneksi meille sattui (vai oliko se sittenkään sattumaa vai tietoinen valinta eronneilta venhemmiltamme) sellaiset äiti ja isäpuolet jotka selvästi välittivät meistä. Ja välittävät yhä kun olemme aikuisia. Ap:n miehen lapisille ei käynyt yhtä hyvä tuuri...
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 10:33"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 10:18"]
Mä olen sopinut miehen kans, että ollaan perhe keskenämme, ilman hänen aiemmasta liitosta syntyneitä lapsia. Ihanaa kirjoittaa tämä AV:lla, ääneen en IKINÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA tätä sanoisi. En ole koskaan nähnyt mieheni exää, mutta en pidä hänestä ollenkaan kaiken kuulemani perusteella.
Lapset näyttää häneltä enemmän kuin mieheltäni. Lapset kävi meillä aluksi 1 krt kuukaudessa, mutta suhteemme kärsi jo monta päivää ennen kuin he oli tulossa meille. Myös mies kärsi tilanteesta.
Sovimme, että mies lakkaa tapaamasta lapsia ja hankimme tilalle omia lapsia. Niin teimmekin. Joskus joku ihmettelee miksi miehen lapset ei käy, mutta olemme sopineet, että puhumme miehen exän olevan vieraannuttaja, joka on estänyt tapaamiset. Voi olla jonkun mielestä väärin ja moraalitonta ja aluksi tuli itsellenikin huono olo, koska en ole valehtelija ja oikeitakin vieraannuttamistapauksia on olemassa. Neuvo tuli kuitenkin työkaverilta, joka kärsi samassa tilanteessa ja myöskään hän ei ole luonteeltaan valehtelija. Tämä selitys on ainoa selitys joka oikeasti vaientaa kyselijät.
[/quote]
Tämä on jo niin paksua että ei voi olla totta. Kieroileva ja valehteleva väittää ettei luonteeltaan ole sellainen. Kai nyt se luonne on kuitenkin valehtelun ja kieroilun sallinut kun niin teet. Minkälainen ihminen vie lapsilta isän?
[/quote]
Aivan järkyttävää tämä! Kuka nainen (ja myös tuo mies) on noin kauhea, että antaa miehensä hylätä OMAT LAPSENSA ja tehtailee uudet "tilalle". Olen järkyttynyt.
Vaikutat vain kusipäältä, jos et mene suvun juhliin.
> Uskotko sä tosiaan sen miehen sepustukset? Että ei rakastanut ja että seksiä ei ollut.
Miksei voisi olla totta? On tiedätkö yllättävän yleistä tuo, että seksiä ei pitkissä liitoissa ole. Kai siihen vaan jotenkin turtuu tai jotain. Ja kaikki eivät myöskään halua seksiä tai kärsivät haluttomuudesta.
On sanonut, että alussa oli seksiä enemmän jne. ja varmasti oli ihastunut/rakastunut, mutta sitten rakkaus hiipui. Hääyönäkin oli kauheita skismoja heillä. Miksi valehtelisi sellaista?
Ap
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta sellainen vaikutelma tuli, että ap kärsii jostakin alemmuuden tunteesta. Oletko varma, ettet vain itse tee tästä niin hankalaa ja luo turhia kuvitelmia? Eikö pitäisi olla hyvä juttu, että sinut kutsutaan sukujuhliin. Toisinaan täällä on paljon ketjuja, missä valitetaan kun exät hankaloittavat elämää. Miehesi ex taas haluaisi nähtävästi olla kanssanne väleissä. Ja hyväksyisi sinutkin lastensa äitipuoliksi, kun haluaa sopia asioita sinun kanssasi. Eikö se olisi inhottavampaa, että sinut suljettaisiin pois ja mies exänsä kanssa sopii asiat keskenään.
Kerroit, että sinullakin on lapsia. Jos haluatte parisuhteen, tottakai tunnesiteen muodostaminen ei biologisiin lapsiin voi viedä aikaa. Mutta hölmöä on jaotella kuka on kenenkin lapsi ja kenelle kuuluu kenenkin asiat ja hoito.
Jos sinusta nyt oikeasti tuolta tuntuu, niin varmaan viisaampi lopettaa suhde. Minä arvostaisin kyllä paljon, jos itse saisin tuollaisen suhteen ja kaupan päälle ihan ok oloisen ex vaimonkin. Voithan sä ottaa sen lapsettoman miehen, mutta entäs jos tulee sellainen joka ei voi pitää sinun lapsistasi?
Mä olen sopinut miehen kans, että ollaan perhe keskenämme, ilman hänen aiemmasta liitosta syntyneitä lapsia. Ihanaa kirjoittaa tämä AV:lla, ääneen en IKINÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA tätä sanoisi. En ole koskaan nähnyt mieheni exää, mutta en pidä hänestä ollenkaan kaiken kuulemani perusteella.
Lapset näyttää häneltä enemmän kuin mieheltäni. Lapset kävi meillä aluksi 1 krt kuukaudessa, mutta suhteemme kärsi jo monta päivää ennen kuin he oli tulossa meille. Myös mies kärsi tilanteesta.
Sovimme, että mies lakkaa tapaamasta lapsia ja hankimme tilalle omia lapsia. Niin teimmekin. Joskus joku ihmettelee miksi miehen lapset ei käy, mutta olemme sopineet, että puhumme miehen exän olevan vieraannuttaja, joka on estänyt tapaamiset. Voi olla jonkun mielestä väärin ja moraalitonta ja aluksi tuli itsellenikin huono olo, koska en ole valehtelija ja oikeitakin vieraannuttamistapauksia on olemassa. Neuvo tuli kuitenkin työkaverilta, joka kärsi samassa tilanteessa ja myöskään hän ei ole luonteeltaan valehtelija. Tämä selitys on ainoa selitys joka oikeasti vaientaa kyselijät.