En voi pitää lapsista, joita miehelläni on exänsä kanssa
Ovat edesmenneen rakkautensa hedelmiä, en vaan kykene heistä pitämään. Heidän kauttaan tulee aina mieleen mieheni menneisyys toisen naisen kanssa, ja kuinka hän rakasti tätä niin paljon, että lapsiakin teki naisen kanssa. Miksi ihmeessä mun pitäisi pitää lapsista, jotka on tehnyt huumassa jonkun muun kanssa?
Ehkä tabuasia sanoa ääneen, mutta uskon, että aika monikin näin ajattelee, sukupuolesta riippumatta.
Uusperhekuvioisiin mennessään sitä rakastuneena kuvittelee, että kyllä kaikki järjestyy jne...mutta tosiasia on, että ei oo helppoa. Varsinkaan, jos ei oo lapsia miehen kanssa. On koko ajan sellainen olo ollessa yhteydessä miehen suvun kanssa, että sinä et ole mitään, kun sinulla ei ole edes lasta tuon miehen kanssa. Mutta sillä exällä on, joten niillä on se "kunnon", "oikea", suhde ollut. Päätinkin, etten enää mene mihinkään sukujuhliin ym. Säätäkööt vaan keskenään siellä, isä ja lapset.
Ja sitten huomaat, että exä soittelee sinulle kaikista lapsiinsa kuuluvista asioista. Miksi? Miten ihmeessä lasten asiat kuuluvat minulle? Hoitakoot lomansa vanhemmat keskenään. Jos lapset on kipeitä, miksi se kuuluu minulle? Miksi minun pitäisi hoitaa lapsia, jos äidin täytyy vaihtaa viikonloppua menonsa takia ja lasten isä on tuolloin töissä? Lapset viettävät meillä peräti 2 yötä kuukaudessa.
Seuraavaksi otan kiitos vain lapsettoman miehen (uskon, etten kauan enää tätä nykysuhdetta jaksa). Mulle ei tällainen kuvio vaan sovi. Liian kuluttavaa. Hyvä tietysti huomata.
Mulla on kaksi lasta itselläkin, ja haluan nyt keskittyä heihin. Ehkä eronneille on vaan parempi keskittyä niihin OMIIN lapsiinsa, ja olla vaikka ilman parisuhdetta. Olen niin onnellinen, että ex-mieheni on päättänyt keskittyä lapsiin, eikä ole yhtäkään naista vielä lapsille esitellyt. Välillä tulee mieleen jopa, että pitäiskö yrittää uudelleen...Lapset olisivat ainakin yhteisiä.
Kiitos. Olipas ihana purkautua täällä näistä asioista, joita ei ääneen saisi sanoa :). Hyvä, että on Vauvan Aihe vapaa :)
Kommentit (93)
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 08:47"]
Tuo on yksi syy miksi en halua, että miehellä on lapsia aikaisemmasta suhteesta. Tiedän, että lapset ovat siihen syyttömiä, mutta mullekin tulisi mieleen aina se, että miehelläni ja toisella naisella on aikojen loppuun asti jotain yhteistä, johon mä en voi vaikuttaa.
Ehkä typerää, mutta minkäs ihminen tunteilleen voi.
[/quote]
Sun ja ap:n ongelma on mustasukkaisuus, ei lapset. Aivan sama, onko miehellä lapsia tai ei, niin exille, miehen työkavereille, naapurin rouville, kaupan hymyilevälle kassalle ja tottakai niille lapsille ollaan mustasukkaisia, koska se on teidän luonne. Nyt vaan sysäsitte ongelmanne viattomien lasten harteille, vaikka todellinen ongelma paistaa selkeästi läpi.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 11:32"]
> Mulla on ihan pakko puuttua tuohon, ei miehellä ole tarvetta valehdella exästään- lauseeseen. Minä olen eronnut sairaalloisen mustasukkaisesta ja pettävästä narsisti miehestä, mies löysi uuden naisen noin kuukausi eromme jälkeen. Luulen, ettei uudelle naiselle ole kerrottu eron syitä, miksi ihmeessä kukaan nainen ottaisi juuri eronneen miehen, jonka eron syyt olivat nuo miehestä johtuvat asiat? Eli minusta on valehdeltu? Luulisin ainakin.
Tässä taitaa nyt olla niinpäin, että mieheni ex on se narsisti tässä. Ja hän muutti pari viikkoa erosta yhteen uuden miehen kanssa, tai siis uusi mies muutti asumaan hänen ja mieheni ja exän lasten luokse.
Tämä seikka kertoi jo alussa minulle aika paljon tästä naisesta. Ja ihan faktaa on, ei mitään miehen sepustusta, että näin on tapahtunut.
Ajatteleeko noin toimiva äiti lapsiaan? Ei.
Ap
[/quote]
Miehesi exä on siis narsisti ja sinä olet sitä mieltä että on ihan ok, että miehesi lasten ainoa vanhempi on narsisti-äiti. Voi luoja!!
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 11:15"]
Minä kyllä uskon ap:n miestä. Ei miehellä ole syytä valehdella exästään. En ymmärrä, miksi tämä kortti nostetiin edes esiin tässä ketjussa.
Exällä ei ole oikeutta vaatia ap:ta hoitamaan lapsiaan. Miehen pitää hoitaa lapsensa, ei ap:n. Ap voi toki tarvittaessa auttaa, mutta ei hänen tarvitse järjestää omaa elämäänsä niin, että uhrautuu miesten lasten hoitamiseen.
[/quote]
No onhan tuolla miehellä syytä valehdella. Ap on hyvin epävarma itsestään, parisuhteestaan ja miehestään. Miehen lapset muistuttaa ap:ta miehen menneisyydestä ja siitä että tämä on joskus elänyt toisen naisen kanssa. Siksi hän ei oikein kestä koko lapsia, ne pitäsi jotenkin saada kuvosta pois jotta sais miehen kokonaan itselleen ja pois muistot entisestä naisesta. Kai mies tuollaisessa tilanteessa valehtelee entisen liiton tilanteesta sen minkä pystyy. Koittaa sillä saada ap:n uskomaan ettei ole syytä olla mustasukkainen menneelle. Kun ei ollut sitä rakkautta eikä seksiä. Jos se mies rehellisesti kertois rakastaneensa ja että seksiäkin oli niin ap:han menis ihan sekaisin. Ne lapset ei sais enää tulla isänsä luo ollenkaan. Joten mies valehtelee ja ap pysyy edes hiukan vähemmän sekopäänä, mies saa tavata lapsia sentään edes yhtenä viikonloppuna kuussa.
Tosin en mä ymmärrä miksei se mies jätä ap:ta, en mä ikinä lapsiani vaihtais tuollaiseen puolisoon. Mutta ilmeisesti miehille se lasten hylkääminen ei ole kovin paha paikka, heille riittää että tapaa silloin tällöin.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 11:32"]> Mulla on ihan pakko puuttua tuohon, ei miehellä ole tarvetta valehdella exästään- lauseeseen. Minä olen eronnut sairaalloisen mustasukkaisesta ja pettävästä narsisti miehestä, mies löysi uuden naisen noin kuukausi eromme jälkeen. Luulen, ettei uudelle naiselle ole kerrottu eron syitä, miksi ihmeessä kukaan nainen ottaisi juuri eronneen miehen, jonka eron syyt olivat nuo miehestä johtuvat asiat? Eli minusta on valehdeltu? Luulisin ainakin.
Tässä taitaa nyt olla niinpäin, että mieheni ex on se narsisti tässä. Ja hän muutti pari viikkoa erosta yhteen uuden miehen kanssa, tai siis uusi mies muutti asumaan hänen ja mieheni ja exän lasten luokse.
Tämä seikka kertoi jo alussa minulle aika paljon tästä naisesta. Ja ihan faktaa on, ei mitään miehen sepustusta, että näin on tapahtunut.
Ajatteleeko noin toimiva äiti lapsiaan? Ei.
Ap
[/quote]
Juu, ottamatta mitenkään kantaa millaisia ihmisiä te olette, halusin vain kumota tuollaisen väitteen, ettei miehet ( tai naiset) valehtelisi eksistään.
Olen kanssasi samaa mieltä, että lasten teille tullessa hoitovastuu on kuuluisi olla isällä, mutta nuo naurettavat 2 päivää kuukaudessa? Eli lapsilla ei oikeastaan ole isää? Ja miehesi kuitenkin joutuu sietämään lapsiasi koko ajan? Jos tämä ei ole provo mielessä kirjoitettu, niin sinulla on vakavia ongelmia. Minäkin olen uusperheen äiti, minulla on omia, toisen ja yhteisiä. Mieheni lapset eivät tässä koko ajan asu ja kun tulevat, olen vain kiva aikuinen, päävastuu on isällä ja niin minusta kuuluu ollakin.
> Ehkä sä voit kysyä jos exä ottais sun lapset hoitoon myös vastavuoroisesti, jos oot ite exän lapsia hoitanut.
Tää on LOISTAVA idea :). Voi vitsit, pitäiskö oikeesti pokkana kysyä :). Kyllä menisi siellä päässä jauhot suuhun. Mut sieltä kyllä tulisi, että kun tässä on nää muutkin lapset ja plaa, plaa...mut se ei kyllä tunnu sitä miettivän, mitä mulla kulloinkin on. Kiitos ideasta. Seuraavan kerran kun kysyy hoitoapua, heitän tuon.
> Ovatko leikkikavereita toisilleen?
Kyllä lapset keskenään leikkii, mutta se, että olisivat aina viikonloppuisin yhdessä, olisi liikaa. Mun lapsille ei tulisi hetken rauhaa. Miehen lapset ovat ylivilkkaita (toisella todetusti tähän liittyvä oireyhtymä), valehtelevat, lapseni melkein pelkäävät heitä välillä, kun saattavat esim. kiljaista korvaan jotain tosi kovaa tai nipistää/lyödä, uhkailevat, ovat kaikenkaikkiaan levottomia. Eivät esimerkiksi jaksa pysähtyä leikkimään pidemmäksi aikaa millään. Ei todellakaan uskalla heidän antaa olla yksin ulkona, vaikka eivät mitään pikkulapsia enää ole, sillä mitä vaan voi tapahtua. Ja todistettavasti tapahtuu, jos ei valvo koko ajan...Kiroilevat. Ja ovat tyttöjä siis. Huomiota haetaan koko ajan. Mitään en meinaa pystyä tekemään "rauhassa", kun koko ajan ovat hokemassa vähintään, että katso sitä, katso tätä...
Sanoin jo ennen vanhemman tytön kouluunmenoa, että hänen käytökseensä tullaan koulussa puuttumaan, ja sieltähän se tutkimuskierre alkoikin. Eipä yllättänyt yhtään.
Ap
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 11:32"]
> Mulla on ihan pakko puuttua tuohon, ei miehellä ole tarvetta valehdella exästään- lauseeseen. Minä olen eronnut sairaalloisen mustasukkaisesta ja pettävästä narsisti miehestä, mies löysi uuden naisen noin kuukausi eromme jälkeen. Luulen, ettei uudelle naiselle ole kerrottu eron syitä, miksi ihmeessä kukaan nainen ottaisi juuri eronneen miehen, jonka eron syyt olivat nuo miehestä johtuvat asiat? Eli minusta on valehdeltu? Luulisin ainakin.
Tässä taitaa nyt olla niinpäin, että mieheni ex on se narsisti tässä. Ja hän muutti pari viikkoa erosta yhteen uuden miehen kanssa, tai siis uusi mies muutti asumaan hänen ja mieheni ja exän lasten luokse.
Tämä seikka kertoi jo alussa minulle aika paljon tästä naisesta. Ja ihan faktaa on, ei mitään miehen sepustusta, että näin on tapahtunut.
Ajatteleeko noin toimiva äiti lapsiaan? Ei.
Ap
[/quote]
Mites se sun mies, sehän tapaa lapsiaan hyvin harvoin, osittain sun takia, sä kun et pidä niistä miehen lapsista etkä halua niitä nurkkiisi. Jos sun miehes pätkääkään ajattelis lapsiaan niin se ei sun kanssa enää olis. Joten ei se sun miehes ole yhtään sitä ex-vaimoaan parempi. Sääli niitä lapsia, molemmat vanhemmat vaihto ne uusiin puolisoihin ja haukkuvat kilvan kumpi on huonompi. No, se ex-vaimo taitaa silti hoitaa niitä lapsia lähes koko ajan, miehelläshän ne on vain parina päivänä kuukaudesta. Silti sun mielestä miehes on loistava isä ja ex kurja äiti.
> Olen kanssasi samaa mieltä, että lasten teille tullessa hoitovastuu on kuuluisi olla isällä, mutta nuo naurettavat 2 päivää kuukaudessa?
Ovat 4 pv kuukaudessa täällä.
Ap
> Tekstisi on vähän sekainen, ensin annat ymmärtää että ongelma on miehen lapsissa, mutta nyt se onkin hänen ex vaimossaan.
No kaikkihan liittyy kaikkeen.
Ap
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 11:45"]> Olen kanssasi samaa mieltä, että lasten teille tullessa hoitovastuu on kuuluisi olla isällä, mutta nuo naurettavat 2 päivää kuukaudessa?
Ovat 4 pv kuukaudessa täällä.
Ap
[/quote]
No neljä päivääkin on vähän, nyt toivon todella että se äiti on hyvä äiti, vaikka sinulle onkin muuta uskoteltu. Sääliksi käy noita lapsia muuten. Ehkä sinun pitäisi kasvaa aikuiseksi ja ehdottaa miehellesi, että ottaisitte nuo lapset teille asumaan?
> Mites se sun mies, sehän tapaa lapsiaan hyvin harvoin, osittain sun takia, sä kun et pidä niistä miehen lapsista etkä halua niitä nurkkiisi.
Ei todellakaan mun takia tapaa harvoin. Kamala sanoa, mutta lapsensa eivät todellakaan ole hirveän ihania. Jos luet ylhäältä tuota sepustustani, niin ymmärrät. Tämäkin on toki tabuasia myöntää ääneen. Mä en jotenkin "saa näistä kiinni" tai pääse sellaiseen tilanteeseen, että kokisin saavani heiltä jotakin. Ja näin tapahtuu esim. monien mun lasten kaverien kanssa, siis että nautin lasten seurasta. Miehen oma äitikään ei jaksaisi lapsia hoitaa, on sanonut mulle suoraan, että kokee sen raskaana :(.
Ap
> Ehkä sinun pitäisi kasvaa aikuiseksi ja ehdottaa miehellesi, että ottaisitte nuo lapset teille asumaan?
Valitettavasti tätä ei tule käymään. Omat lapseni vain kärsisivät tästä ratkaisusta.
Ap
Itse taas ajattelen, että jos joskus eroaisin, en koskaan ottaisi miestä, jolla ei ole lapsia. Hankalaahan se on jollekin ikisinkulle rysähtää keskelle perhe-elämää. Sillä minähän en tule suhteeseen yksin, vaan samalla saa tottua lapsiperheen elämänrytmiin. Ajattelisin myös, että hyvähän se on olla miehen entisen kanssa hyvissä väleissä. Helpottaa elämää, toisin kuin molemmin puolinen kyräily ja kateus. Ja jokaisellahan on menneisyys. Ei sitä pois voi pyyhkiä. Mutta ihmiset on erilaisia. Täytyy vain toivoa, ettei koskaan eroon päädytä. Tai jos päädytään, ettei mies vaan ota yhtä kammottavan omistushaluista noitaa.
"Ovat 4 pv kuukaudessa täällä.
Ap"
Niin tai näin. Vaikka miehen lapset ovat erilaisia kuin sinun, saako kaikki lapset yhtä paljon huomiota kun ovat kaikki teillä? Ensinnäkin, jos miehesi ex on narsisti, kukaan selväpäinen ei ehdottaisi hänelle, että ottaisi lapset hoitoon. Miehen lapset ovat varmaan villimpiä kuin omat lapsesi, mutta kurjaa miten sun tekstistä huokuu viha ja inho lapsia kohtaan. Tuntuu suoraan sanoen,että näät nämä lapset jotenkin negatiivisessa mielessä jatkuvasti. Sun kullannuput on sitten asia erikseen.
Mä kyllä ymmärrän, että tämä ex vaimo ehdottaa miehelle lasten olemista teillä enemmän. Jotta se suhde myös isään pysyisi, ja onhan hänelläkin oikeus myös olla joskus ilman lapsia, niinkuin sun miehesi on silloin kuin lapset ei ole teillä.
Tyhmää käytöstä leimata kaikkia ihmisiä narsistiksi, joka ei käyttäydy miten sinä haluaisit. Annat nyt vaan sellaisen kuvan, että kaikki muut ovat pahoja paitsi sinä ja lapsesi. No kannattaisiko teidän silloin olla keskenään?
Mitä väliä sillä on, millaista miehelläsi ja exällä on ennen ollut? Jos he ovat olleet joskus rakastuneita, saaneet lapsia mutta rakkaus on vain loppunut. Kehittelet ihmeellisiä uhkia, sen sijaan että keskisttyisit nyky hetkeen ja tulevaisuuteen.. Harmi, jos edellinen suhteesi on ollut kamala. Mutta valitettavasti ongelman ydin taidat nyt olla SINÄ ITSE. Ehkä sinun kannattaisi käydä psykiatrilla, saada itsesi ja oma ajatusmaailma ja se itsetunto takaisin kohdalleen. Ja sitten vasta katsoa uutta suhdetta kenenkään kanssa.
39
Miehesi lapset selvästi kärsivät tilanteesta ja oireilevat. Ja sinä ja miehesi vain käännätte heille selkänne ja olette harmissanne kun häiritsevät elämäänne, vaikka lapset tarvitsisivat kaiken mahdollisen huolenpidon ja välittämisen.
Pakko sanoa, että AP:n tekstissä oli monta hyvää pointtia, joiden ajatteluun syyllistyin itsekin seurustellessani miehen kanssa, jolla oli lapsia. Suhde kaatui eritoten siksi, etten ollut valmis uusperhekuvioon. Mies ei halunnut kanssani lapsia, mutta oli sitä mieltä, että palvelen hänen jälkikasvuaan - sanoin, että jos asuntoon ei mahdu kehto, sitten ei mahdu murrosikäisen sänky, ja lähdin.
> Sä et voi hyväksyä miehen lapsia mutta miehen käytännössä, arjessa, on pakko hyväksyä sun lapset?
Jos mies tässä meidän kanssa haluaa asua, ei ole oikein muuta vaihtoehtoa, lapseni ovat tässä ja pysyvät. Toisaalta lapseni ovat fiksuja ja hyvinkasvatettuja, toiset huomioonottavia. Suhteemme alussakin mieheni totesi, että kyllä nuo sinun lapsesi ovat ihan erilaiset kuin hänen lapsensa.
Ap
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 11:53"]
> Mites se sun mies, sehän tapaa lapsiaan hyvin harvoin, osittain sun takia, sä kun et pidä niistä miehen lapsista etkä halua niitä nurkkiisi.
Ei todellakaan mun takia tapaa harvoin. Kamala sanoa, mutta lapsensa eivät todellakaan ole hirveän ihania. Jos luet ylhäältä tuota sepustustani, niin ymmärrät. Tämäkin on toki tabuasia myöntää ääneen. Mä en jotenkin "saa näistä kiinni" tai pääse sellaiseen tilanteeseen, että kokisin saavani heiltä jotakin. Ja näin tapahtuu esim. monien mun lasten kaverien kanssa, siis että nautin lasten seurasta. Miehen oma äitikään ei jaksaisi lapsia hoitaa, on sanonut mulle suoraan, että kokee sen raskaana :(.
Ap
[/quote]
Okei, sinä olet sitä mieltä että suhteessa lapsiin, ensisijaisesti sinun pitäisi saada jotain. 4 päivää kuukaudessa on niin vähän ettei siinä helposti pysty lapsiin luottamuksellista suhdetta luomaan. Lapsille on myös varmaan vaikeaa se, että heidän isänsä on toisten kanssa (sinut mukaanlukien) mieluummin kuin heidän.
En minäkään kestäisi ylivilkkaita lapsia.... niissä on kestämistä, vaikka olisi omiakin, saatikka jonkun toisen.
Summa summarum, mä en taida tällaisiin kuvioihin sopia. Ehkä en tosiaan rakasta tuota miestä tarpeeksi, kun koen nää asiat niin raskaina. Jos oikeesti rakastaisin, haluaisin varmaan antaa lapsilleenkin paljon enemmän.
Ap
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 10:22"]
Olemme järjestäneet siten, että lapset ovat meillä eri viikonloppuina. Näkevät toisiaan vain silloin tällöin. Syynä se, että omilla lapsillanikin täytyy olla oikeus viettää aikaa rauhassa äitinsä kanssa. Ymmärrettävästi mieheni ja exän lapset ovat kovin huomionkipeitä, kun kotona ei ole heille nykyään kauheasti aikaa, ja paljon joutuvat siellä viettämään kaksistaan aikaa, ja istuisivat mun sylissä koko illan, ja omat lapset jäisivät vähemmälle, koska eivät ole niin vaativia koko ajan huomion suhteen. Miehen lapset ovat myös hyvin vilkkaita, toinen tosiaan erityislapsi, ja vaikka kannatan erilaisuuteen tottumista, koen, että omilla lapsillani täytyy myös olla olo, että saavat olla rauhassa kotonaan ja rentoutua viikonloppuna. Miehen lasten kanssa se ei olisi mahdollista, valitettavasti.
Ap
[/quote]Onko sinun lapsesi teillä vain joka toinen viikonloppu??