Lue keskustelun säännöt.
En voi pitää lapsista, joita miehelläni on exänsä kanssa
07.04.2014 |
Ovat edesmenneen rakkautensa hedelmiä, en vaan kykene heistä pitämään. Heidän kauttaan tulee aina mieleen mieheni menneisyys toisen naisen kanssa, ja kuinka hän rakasti tätä niin paljon, että lapsiakin teki naisen kanssa. Miksi ihmeessä mun pitäisi pitää lapsista, jotka on tehnyt huumassa jonkun muun kanssa?
Ehkä tabuasia sanoa ääneen, mutta uskon, että aika monikin näin ajattelee, sukupuolesta riippumatta.
Uusperhekuvioisiin mennessään sitä rakastuneena kuvittelee, että kyllä kaikki järjestyy jne...mutta tosiasia on, että ei oo helppoa. Varsinkaan, jos ei oo lapsia miehen kanssa. On koko ajan sellainen olo ollessa yhteydessä miehen suvun kanssa, että sinä et ole mitään, kun sinulla ei ole edes lasta tuon miehen kanssa. Mutta sillä exällä on, joten niillä on se "kunnon", "oikea", suhde ollut. Päätinkin, etten enää mene mihinkään sukujuhliin ym. Säätäkööt vaan keskenään siellä, isä ja lapset.
Ja sitten huomaat, että exä soittelee sinulle kaikista lapsiinsa kuuluvista asioista. Miksi? Miten ihmeessä lasten asiat kuuluvat minulle? Hoitakoot lomansa vanhemmat keskenään. Jos lapset on kipeitä, miksi se kuuluu minulle? Miksi minun pitäisi hoitaa lapsia, jos äidin täytyy vaihtaa viikonloppua menonsa takia ja lasten isä on tuolloin töissä? Lapset viettävät meillä peräti 2 yötä kuukaudessa.
Seuraavaksi otan kiitos vain lapsettoman miehen (uskon, etten kauan enää tätä nykysuhdetta jaksa). Mulle ei tällainen kuvio vaan sovi. Liian kuluttavaa. Hyvä tietysti huomata.
Mulla on kaksi lasta itselläkin, ja haluan nyt keskittyä heihin. Ehkä eronneille on vaan parempi keskittyä niihin OMIIN lapsiinsa, ja olla vaikka ilman parisuhdetta. Olen niin onnellinen, että ex-mieheni on päättänyt keskittyä lapsiin, eikä ole yhtäkään naista vielä lapsille esitellyt. Välillä tulee mieleen jopa, että pitäiskö yrittää uudelleen...Lapset olisivat ainakin yhteisiä.
Kiitos. Olipas ihana purkautua täällä näistä asioista, joita ei ääneen saisi sanoa :). Hyvä, että on Vauvan Aihe vapaa :)
Kommentit (93)
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 12:20"]
Summa summarum, mä en taida tällaisiin kuvioihin sopia. Ehkä en tosiaan rakasta tuota miestä tarpeeksi, kun koen nää asiat niin raskaina. Jos oikeesti rakastaisin, haluaisin varmaan antaa lapsilleenkin paljon enemmän.
Ap
[/quote]
Minäkin luulen näin. Ja jos rakastaisit, niin sittenkin sinun pitäisi asettaa tiukat rajat, mikä on sinun vastuulla ja mikä on miehen vastuulla. Sopia siis pelisäännöt, mikä on sinun osuutesi suhteessa lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli taitaa se ylivilkkaus olla oikeasti se isoin ongelma? Se on ihan ymmärrettävästi raskasta. Miksi sä otsikoit noin kummallisesti ja avausviestikin oli tavallaan harhaanjohtava? Onko tässä ketjussa toinen pointti että olet miettiny eroa ja haet nettipalstalta "oikeutuksen" erolle?
Edelleen kiinnostaa että saako lapset nyt riittävästi tukea? Onko heidän lääketieteellinen hoito kunnossa? Miten ois lastensuojelun tukiperhe tms, kun kerran arki kotonansa on niin raskasta, niinkuin se varmasti onkin kahden ylivilkkaan kanssa? Oliko molemmat erityislapsia vai vain toinen?
Onko miehesi lapset ikinä yksi kerrallaan miehesi kanssa jossain kivassa paikassa käymässä tms vuorotellen, siis tällaista isä-lapsi one on one aikaa?
Mä taas pidän kovasti mieheni lapsista. erikoisesti nyt 17-vuotias tyttö on tosi kiva. <3 <3. Harmi, että asuu niin kaukana.
Kyllä ylivilkkauskin tähän koko pakettiin vaikuttaa. Olen miettinyt eroakin. Se tuntuisi joskus helpoimmalta vaihtoehdolta, saisi jättää kaiken taakseen. Mutta taidan kuitenkin rakastaa tuota miestä, joten ei sekään ole helppo vaihtoehto. Olemme kerran eronneet, mutta aika nopeasti palattiin takaisin yhteen.
Lääketieteellinen hoito on kunnossa, toinen on erityislapsi. Siitä en ole varma, onko heillä mitään tukiperhettä, mutta sukua asuu paljon lähellä, ja lapset ovat hyvin paljon hoidossa tädeillä, mummoilla ja muilla sukulaisilla. Hieman liikaakin mielestäni, tekee elämänsä aika hajanaiseksi.
Kyllä lasten isä on tuollaista välillä tehnyt kun mainitset.
Ap
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 10:18"]Mä olen sopinut miehen kans, että ollaan perhe keskenämme, ilman hänen aiemmasta liitosta syntyneitä lapsia. Ihanaa kirjoittaa tämä AV:lla, ääneen en IKINÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA tätä sanoisi. En ole koskaan nähnyt mieheni exää, mutta en pidä hänestä ollenkaan kaiken kuulemani perusteella.
Lapset näyttää häneltä enemmän kuin mieheltäni. Lapset kävi meillä aluksi 1 krt kuukaudessa, mutta suhteemme kärsi jo monta päivää ennen kuin he oli tulossa meille. Myös mies kärsi tilanteesta.
Sovimme, että mies lakkaa tapaamasta lapsia ja hankimme tilalle omia lapsia. Niin teimmekin. Joskus joku ihmettelee miksi miehen lapset ei käy, mutta olemme sopineet, että puhumme miehen exän olevan vieraannuttaja, joka on estänyt tapaamiset. Voi olla jonkun mielestä väärin ja moraalitonta ja aluksi tuli itsellenikin huono olo, koska en ole valehtelija ja oikeitakin vieraannuttamistapauksia on olemassa. Neuvo tuli kuitenkin työkaverilta, joka kärsi samassa tilanteessa ja myöskään hän ei ole luonteeltaan valehtelija. Tämä selitys on ainoa selitys joka oikeasti vaientaa kyselijät.
[/quote] Siis täytyy kyllä sanoa että olette molemmat todella sairaita! Ja lusäksi myös valehtelijoita. Lapsen pitäisi olla aina tärkeintä elämässä. Oletko koskaan miettinyt kuinka heihin koskee kun eivät saa olla isänsä kanssa? Lisäksi vielä vieritätte syyt viattoman äidin niskaan. En ikikuuna päivänä haluaisi tuntea kaltaisiasi ihmisiä. Kuvottavaa. Miten mies voi rakastaa teidän yhteisiä lapsia jos ei rakasta entisiäkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 10:37"][quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 10:23"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 10:18"]
Mä olen sopinut miehen kans, että ollaan perhe keskenämme, ilman hänen aiemmasta liitosta syntyneitä lapsia. Ihanaa kirjoittaa tämä AV:lla, ääneen en IKINÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA tätä sanoisi. En ole koskaan nähnyt mieheni exää, mutta en pidä hänestä ollenkaan kaiken kuulemani perusteella.
Lapset näyttää häneltä enemmän kuin mieheltäni. Lapset kävi meillä aluksi 1 krt kuukaudessa, mutta suhteemme kärsi jo monta päivää ennen kuin he oli tulossa meille. Myös mies kärsi tilanteesta.
Sovimme, että mies lakkaa tapaamasta lapsia ja hankimme tilalle omia lapsia. Niin teimmekin. Joskus joku ihmettelee miksi miehen lapset ei käy, mutta olemme sopineet, että puhumme miehen exän olevan vieraannuttaja, joka on estänyt tapaamiset. Voi olla jonkun mielestä väärin ja moraalitonta ja aluksi tuli itsellenikin huono olo, koska en ole valehtelija ja oikeitakin vieraannuttamistapauksia on olemassa. Neuvo tuli kuitenkin työkaverilta, joka kärsi samassa tilanteessa ja myöskään hän ei ole luonteeltaan valehtelija. Tämä selitys on ainoa selitys joka oikeasti vaientaa kyselijät.
[/quote]
mikäli et ole provo, syvästi säälin ja halveksin sinua ja etenkin miestäsi. Mitäs sitten jos/kun teille tulee ero? Haluat varmaan, että miehesi hylkää myös teidän yhteisen lapsenne?
[/quote]
Se mitä olet mieltä tällä anonyymillä palstalla, ei vaikuta elämääni mitenkään. Meille ei tule eroa, koska lähtökohtamme suhteessa ovat täysin eri, kuin miehellä exänsä kanssa. Tilanteemme näyttää kirjoitettuna paljon pahemmalta, kuin on oikeasti. Oikeasti kyse on vain kahden ihmisen parisuhteesta ja niistä vaikeista päätöksistä, joita on ollut tehtävä että suhde toimisi. Kaikkien lasten kannalta nämä ovat lopulta viisaimpia päätöksiä.
Kumpikaan meistä ei halua erota ja kumpikaan meistä ei usko uusperheisiin. Olemme molemmat kasvaneita normaaleissa, hyvissä ydinperheissä.
[/quote]
Tunnen perheen, jossa on tehty samanlainen päätös. Ovat onnellisia!
Kyllä se niin on, että elämä ilman edellisten suhteiden lapsia on huomattavasti antoisampaa. Suosittelen kokeilemaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nähnyt exxän lapset ja on niin suloisen näköisiä, ei tietenkään niin suloisia kun oma ainoani lähes täysi-ikäinen. Ens kerralla kun menen käymään niin otan kameran ja kuvaan.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 13:08"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 10:18"]Mä olen sopinut miehen kans, että ollaan perhe keskenämme, ilman hänen aiemmasta liitosta syntyneitä lapsia. Ihanaa kirjoittaa tämä AV:lla, ääneen en IKINÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA tätä sanoisi. En ole koskaan nähnyt mieheni exää, mutta en pidä hänestä ollenkaan kaiken kuulemani perusteella.
Lapset näyttää häneltä enemmän kuin mieheltäni. Lapset kävi meillä aluksi 1 krt kuukaudessa, mutta suhteemme kärsi jo monta päivää ennen kuin he oli tulossa meille. Myös mies kärsi tilanteesta.
Sovimme, että mies lakkaa tapaamasta lapsia ja hankimme tilalle omia lapsia. Niin teimmekin. Joskus joku ihmettelee miksi miehen lapset ei käy, mutta olemme sopineet, että puhumme miehen exän olevan vieraannuttaja, joka on estänyt tapaamiset. Voi olla jonkun mielestä väärin ja moraalitonta ja aluksi tuli itsellenikin huono olo, koska en ole valehtelija ja oikeitakin vieraannuttamistapauksia on olemassa. Neuvo tuli kuitenkin työkaverilta, joka kärsi samassa tilanteessa ja myöskään hän ei ole luonteeltaan valehtelija. Tämä selitys on ainoa selitys joka oikeasti vaientaa kyselijät.
[/quote] Siis täytyy kyllä sanoa että olette molemmat todella sairaita! Ja lusäksi myös valehtelijoita. Lapsen pitäisi olla aina tärkeintä elämässä. Oletko koskaan miettinyt kuinka heihin koskee kun eivät saa olla isänsä kanssa? Lisäksi vielä vieritätte syyt viattoman äidin niskaan. En ikikuuna päivänä haluaisi tuntea kaltaisiasi ihmisiä. Kuvottavaa. Miten mies voi rakastaa teidän yhteisiä lapsia jos ei rakasta entisiäkään?
[/quote]
Kun miehen lapset kasvavat aikuisiksi ja ymmärtävät asioiden oikean laidan he todennäköisesti tekevät asiasta julkisen kirjoittamalla kirjan, avautumalla mediassa pahasta äitipuolesta tai jotain muuta vastaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös minä tunnen parin, jotka puhuu mieluummin vieraannuttamisesta, kuin siitä että mies omasta halusta ei enää tapaa lapsiaan. Ne olemme minä ja mieheni. Valkoinen valhe tuntuu aluksi ääneen sanottuna nololta, mutta on loppupeleissä pieni hinta omasta rauhasta.
Olemme onnellisia yhdessä, emmekä tosiaankaan niin harvinaisia kuin av:lla kuvitellaan. Tunnen nykyisin jopa useamman parin, jotka on päätyneet samaan ratkaisuun.
Kaikki ei halua uusperhettä, vaikka eläisi sellaisen kanssa, jolla on jo valitettavasti entuudestaan lapsia.
No miten sä voit kyetä sitten siitä miehestäkään pitämään, kun hei haloo etkö sä tajua et ne lapset on osa myös sitä????
Joten jos sä miestäs rakastat, niin kai sä kykenet rakastamaan niitä sen jälkeläisiäkin toisen naisen kanssa kun niissä on kuitenkin 50% miestäs, ei ne oo 100%:sesti sen naisen tuotoksia...
Näin minä itse ainakin ajattelen.
Tietysti se on aina kivempaa jos kummallakaan ei ole lapsia edellisistä liitoista, mutta aikuiseen tapaan kuuluu myös hyväksyä jos on. Se on tätä aikuisuutta ja aikuisen ihmisen elämää.
Emmä sen takia heitä hyvää suhdetta menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärrän sinua Ap kun itsekin elän tuollaista arkea ja välillä tuntuu, että menee mielenterveys. Miehen lapsi on kuitenkin jo teini-ikäinen joten lapsenhoitokeikkoja ei sentään ole.
Omasta osastani voin kertoa, että itseäni surettaa se, ettei meillä ole mitään vain meille, mulle ja miehelle , tarkoitettua yhteistä. Mun täytyy jakaa ihan kaikki sen exän kanssa. Tästä anoppi on oikein pitänyt huolta että kaikki tasapaistetään mun ja 14 vuotta sitten eronneen exän kanssa. Se mitä mulle ja miehelle tarjotaan on myös exän käsissä ja nyt puhun lomakiinteistöistä, jouluista yms muista reissuista. Ei mitään perheensisäistä joka olisi vain mun ja miehen. Kykenettekö ymmärtämään??? No, meidän veneeseen se nainen ei pääse. Mies ja ex oli vain muutaman kk naimisissa ennen eroa joten kyse ei ole edes siitä että siihen exään olisi kiinnytty vaan siitä että ero oli ruma ja ex kiristi vauvalla. Nyt tilanne on vakiintunut ja vaatii uhriksi mun ja miehen rakkauden kun kukaan ei anna "arvoa" sille :/
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 17:12"]
Myös minä tunnen parin, jotka puhuu mieluummin vieraannuttamisesta, kuin siitä että mies omasta halusta ei enää tapaa lapsiaan. Ne olemme minä ja mieheni. Valkoinen valhe tuntuu aluksi ääneen sanottuna nololta, mutta on loppupeleissä pieni hinta omasta rauhasta.
Olemme onnellisia yhdessä, emmekä tosiaankaan niin harvinaisia kuin av:lla kuvitellaan. Tunnen nykyisin jopa useamman parin, jotka on päätyneet samaan ratkaisuun.
Kaikki ei halua uusperhettä, vaikka eläisi sellaisen kanssa, jolla on jo valitettavasti entuudestaan lapsia.
[/quote]
Minäkin tunnen, oman isäni. Tuota kutsutaan myös vastuun pakoiluksi js munattomuudeksi. Ettekö te ymmärrä, mitä tuo teker lapsille, kun oma isä hylkää, kun ei yht'äkkiä haluakaan olla isä tai uusi vaimo käskee hylkäämään, kun yhteinen onni kärsii. Nyt kun olemme veljeni kanssa menestyneet elämissämme ja isäni on vanha, hän haluaisi olla se, minkä jätti taakseen. Sanoo sen olleen elämänsä suurin virhe. No, sr juna meni jo 30 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 17:12"]
Myös minä tunnen parin, jotka puhuu mieluummin vieraannuttamisesta, kuin siitä että mies omasta halusta ei enää tapaa lapsiaan. Ne olemme minä ja mieheni. Valkoinen valhe tuntuu aluksi ääneen sanottuna nololta, mutta on loppupeleissä pieni hinta omasta rauhasta.
Olemme onnellisia yhdessä, emmekä tosiaankaan niin harvinaisia kuin av:lla kuvitellaan. Tunnen nykyisin jopa useamman parin, jotka on päätyneet samaan ratkaisuun.
Kaikki ei halua uusperhettä, vaikka eläisi sellaisen kanssa, jolla on jo valitettavasti entuudestaan lapsia.
[/quote]
Minäkin tunnen, oman isäni. Tuota kutsutaan myös vastuun pakoiluksi js munattomuudeksi. Ettekö te ymmärrä, mitä tuo teker lapsille, kun oma isä hylkää, kun ei yht'äkkiä haluakaan olla isä tai uusi vaimo käskee hylkäämään, kun yhteinen onni kärsii. Nyt kun olemme veljeni kanssa menestyneet elämissämme ja isäni on vanha, hän haluaisi olla se, minkä jätti taakseen. Sanoo sen olleen elämänsä suurin virhe. No, sr juna meni jo 30 vuotta sitten.
Kirjoituksessasi pistää silmään se, että nostat lapset keskiöön. Eli olet suvun ulkopuolinen, koska teillä ei ole yhteistä lasta. Mies on rakastanut jotain toista niin paljon, että tehnyt lapsia hänen kanssaan. Etc.
minä en ajattele elämää lasten kautta. Minulla on parisuhde, ja parisuhteen vuoksi linkityn miehen sukuun. Mies teki lapsia naisen kanssa - jota hän itse asiassa edes rakastanut, vaan heillä oli vain lapset eikä parisuhdetta.
Lapsi on minusta vain lainaa. Ei lapsi sido ohmisiä yhteen. Rakkaus sitoo.
Eli lopputuloksena teen oletuksen, että sinä et edes rakasta tuota miestä. Siinä se ongelma on.
Se on kyllä outoa, että exä soittelee sinulle...
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 07:38"]
Kirjoituksessasi pistää silmään se, että nostat lapset keskiöön. Eli olet suvun ulkopuolinen, koska teillä ei ole yhteistä lasta. Mies on rakastanut jotain toista niin paljon, että tehnyt lapsia hänen kanssaan. Etc.
minä en ajattele elämää lasten kautta. Minulla on parisuhde, ja parisuhteen vuoksi linkityn miehen sukuun. Mies teki lapsia naisen kanssa - jota hän itse asiassa edes rakastanut, vaan heillä oli vain lapset eikä parisuhdetta.
Lapsi on minusta vain lainaa. Ei lapsi sido ohmisiä yhteen. Rakkaus sitoo.
Eli lopputuloksena teen oletuksen, että sinä et edes rakasta tuota miestä. Siinä se ongelma on.
Se on kyllä outoa, että exä soittelee sinulle...
[/quote]
Sinulla ei taida olla omia lapsia? :)
Kyllä ne lapset sitoo yhteen enemmän kuin rakkaus, joka on useimmiten paljon köykäisempi side.
Lapset yhdistää vielä vanhanakin esim. yhteisen isovanhemmuuden myötä vaikka parisuhdetta ei olisi ollut vuosikymmeniin.
Joo, pistä nyt ihmeessä stoppi tuohon eksän osallistamiseen. Tee selväksi, että hän voi sopia lapsen asioista ihan vain miehesi kanssa. Lapsellahan on jo vanhemmat. Minä olen myös lapseton, ja sanoin heti kättelyssä, että en ala varaäidiksi miehen lapselle, koska tällä on jo vanhemmat. Kun jättää kasvatus- ja elatusasiat suosiolla heille, säästyy paljolta harmilta.
Kauanko olette olleet tämän uuden miehen kanssa yhdessä?
Itselläsi on ihan samallaista painolastia menessäsi suhteeseen, vieläpä niin, että miehen pitää asua sun kersojen kanssa saman katon alla. Eli melkoinen kaksoisstandardi päällä.
> En minäkään kestäisi ylivilkkaita lapsia.... niissä on kestämistä, vaikka olisi omiakin, saatikka jonkun toisen.
Niinpä. Se, joka sanoo, että mielellään ottaisi sellaiset kotiinsa asumaan omien lastensa lisäksi...huhhuh. Kannattaa kokeilla, jollei tiedä, mistä puhuu. Monet erityislasten perheistä hajoavat juuri arjen haasteellisuuden vuoksi. Vanhemmat eivät enää lopulta jaksa toisiaankaan, kun arki on niin raskasta. Tiedän sijaisperheitäkin, jotka eivät todellakaan ole kestäneet ylivilkasta lasta, vaan ovat sanoneet, ettei tullut mitään, nostaneet kädet. En ole valmis pilaamaan omien lasteni elämää sillä, että täällä asuu kaksi ylivilkasta tapausta, joiden asioiden selvittelemiseen menee kaikki aika ja minun lapsilleni ei riitä yhtään huomiota. Eli ruusunpunaiset lasit kannattaa ottaa pois silmiltä.
Ap