Mikä oli ikävintä anoppilan joulussa, kun olit siellä ensimmäistä kertaa?

Anoppilan jouluista puuttui juhlan tuntu. Verkkareissa ruokapöytään, johon oli katettu perunakattila ja muovikippoja. Juomana lasillinen haaleaa vettä. Muut kasasivat lautasensa kukkuroilleen ruokaa, jonka hotkivat suunnilleen kymmenessä minuutissa. Sen jälkeen anoppi tyhjensi pöydän ja minä, joka en ollut ymmärtänyt ottaa kaikkea heti samalle lautaselle, en ehtinyt syödä kuin vähän jotain rosollia ja kalaa. Syömisen jälkeen appi näytti meille muovikassia, jossa oli muutama paketti, vei sen eteiseen ja totesi, että ottakaa mukaan kun lähdette. Anoppi keitteli kahvit ja kun ne oli juotu, totesi että oli kiva kun kävitte.

Olihan se outoa, kun olin tottunut viettämään joulua vähän pidemmän kaavan mukaan. Vaikeinta kuitenkin oli se ikävä, jota tunsin omaa lapsuudenperhettäni ja heidän joulunviettoaan kohtaan.

Ennen lapsia tuolla käytiin joka toinen joulu, lasten syntymän jälkeen ollaan pysytty kotona ja kummankin vanhemmat ovat tervetulleita viettämään joulu meille.

Ei ole mikään pakko viettää joulua appivanhempuen luona. 35 v yhdessä miehen kanssa ja ei olla oltu ikinä jouluna apoulassa. Yhtenä jouluna ollaan oltu äidin luona kun isä kuoli joulun alla ja piti asioita hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Anoppilan jouluista puuttui juhlan tuntu. Verkkareissa ruokapöytään, johon oli katettu perunakattila ja muovikippoja. Juomana lasillinen haaleaa vettä. Muut kasasivat lautasensa kukkuroilleen ruokaa, jonka hotkivat suunnilleen kymmenessä minuutissa. Sen jälkeen anoppi tyhjensi pöydän ja minä, joka en ollut ymmärtänyt ottaa kaikkea heti samalle lautaselle, en ehtinyt syödä kuin vähän jotain rosollia ja kalaa. Syömisen jälkeen appi näytti meille muovikassia, jossa oli muutama paketti, vei sen eteiseen ja totesi, että ottakaa mukaan kun lähdette. Anoppi keitteli kahvit ja kun ne oli juotu, totesi että oli kiva kun kävitte.

Olihan se outoa, kun olin tottunut viettämään joulua vähän pidemmän kaavan mukaan. Vaikeinta kuitenkin oli se ikävä, jota tunsin omaa lapsuudenperhettäni ja heidän joulunviettoaan kohtaan.

Ennen lapsia tuolla käytiin joka toinen joulu, lasten syntymän jälkeen ollaan pysytty kotona ja kummankin vanhemmat ovat tervetulleita viettämään joulu meille.

Joulu juuri minun makuuni. Ei hukata aikaa epäolennaisuuksiin.

Anoppilan ensimmäinen joulu oli minusta ihana, koti oli koristeltu tosi kauniiksi ja ruoka oli hyvää. Huonoin asia ehkä oli se, ettei oikein "osannut olla oma itsensä" vielä kun oltiin puolisen vuotta miehen kanssa vasta oltu yhdessä. Oli vähän kiusallisia keskusteluja eikä oikein tiennyt mitä sanoa tai miten olla. Nyt kymmenen vuoden jälkeen ollaan anopin kanssa ihan parhaita ystäviä 😄 hän on ihana ihminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppilan jouluista puuttui juhlan tuntu. Verkkareissa ruokapöytään, johon oli katettu perunakattila ja muovikippoja. Juomana lasillinen haaleaa vettä. Muut kasasivat lautasensa kukkuroilleen ruokaa, jonka hotkivat suunnilleen kymmenessä minuutissa. Sen jälkeen anoppi tyhjensi pöydän ja minä, joka en ollut ymmärtänyt ottaa kaikkea heti samalle lautaselle, en ehtinyt syödä kuin vähän jotain rosollia ja kalaa. Syömisen jälkeen appi näytti meille muovikassia, jossa oli muutama paketti, vei sen eteiseen ja totesi, että ottakaa mukaan kun lähdette. Anoppi keitteli kahvit ja kun ne oli juotu, totesi että oli kiva kun kävitte.

Olihan se outoa, kun olin tottunut viettämään joulua vähän pidemmän kaavan mukaan. Vaikeinta kuitenkin oli se ikävä, jota tunsin omaa lapsuudenperhettäni ja heidän joulunviettoaan kohtaan.

Ennen lapsia tuolla käytiin joka toinen joulu, lasten syntymän jälkeen ollaan pysytty kotona ja kummankin vanhemmat ovat tervetulleita viettämään joulu meille.

Joulu juuri minun makuuni. Ei hukata aikaa epäolennaisuuksiin.

Miksi sitten viettää joulua, jos kaikki on epäolennaista?

ikävä yllätys joulun vietossa anoppilassa oli se, että vaikka ensin iloittiin siitä, että nyt on Jeesuksen syntymäjuhla, niin pian se kääntyi siihen, että kohta Jeesus sitten kuoleekin ristillä ja kärsii kaikkien meidän syntisten puolesta. Tätä kärsimystä uskovainen anoppi selosti pienille lapsille innoissaan pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Appiukko oli tapansa mukaan hönössä ja ruokailun jälkeen "ovelasti" mainitsi, kun olin vessaan menossa, että "Maija on siinä vessassa käynyt ennen sinua ja tulee käymään sinun jälkeesikin". Ukko on nyt maan povessa ja 13 vuoden jälkeen ei ole eroa nähtävissä.

M54

Voitko vähän selittää tuota vihjausta? Miksi pitää nostaa esille että joku toinenkin on käyttänyt vessaa ja käyttää jatkossakin, eihän nyt vieraille ole mitään tuliterää vessaa rakennettu istuttavaksi? 

Hohhoijaa. Taisit olla ainoa, joka ei ymmärtänyt, että appiukko vihjaili, ettei suhteemme kestä.

M54

Ei ollut ainoa

Ei todellakaan. Minä olisin tulkinnut tuon niin, että ei pidä jättää hajuja eikä jälkiä vessaan. Enkä ymmärrä, miten tuon voisi tulkita mitenkään muuten.

Ensimmäinen joulu anoppilassa oli ihan mukava. Ruoka ja leivonnaiset oli hyvää ja tunnelma mukava. Itse vaan jännitin uutta tilannetta ja vieraita ihmisiä. Olin varmaan vähän kömpelö ja vaivautunut, sillä lapsuuden kodissani joulu oli alkoholi huuruinen ja riitainen. Äitini ei halunnut viettää joulua mitenkään. En osannut aluksi olla "normaalissa joulussa".

Lapsille oli aivan valtavat määrät paketteja, laskivat ne ja määrä oli n. 200 per naama. Sisältönä lähinnä pörrösukkia, koruaskartelusettejä, halpoja tusseja ja kaikkea krääsää. Käly ei saanut kaikkia lastensa lahjoja mahtumaan edes autoon. Itse olen tottunut muutamaan tarpeelliseen ja vähän arvokkaampaan pakettiin ja inhoan määrä korvaa laadun -ajattelua..

Ikävintä oli, että minulle tuli vatsa kipeäksi. Muuten oli mukavaa, vaikkakin tietysti erilaista kuin omien vanhempien luona. Joitain oman perheen perinteitä oli ikäväkin. Anoppi oli vielä jouluaattona töissä aamupäivän, niin oli vähän hämmentävää, kun ei tiennyt perinteitä. Eikä tuntunut tietävän appiukkokaan tai mies veljineen. Keitin sitten oman perheen perinteiden mukaisesti riisipuuron lounaaksi ja laitoin miehen lämmittämään saunan, että ehdittiin sinne joulurauhan julistuksen jälkeen. Sittemmin on tullut vietettyä anoppilassa monta joulua ja sekin joulu on alkanut tuntumaan kotoisalta ja ne perinteetkin ovat muodostuneet yhteisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään suomalaista jouluruokaa. Kyseisessä maassa ei muutenkaan oikein mitään tiettyjä jouluruokia samalla tapaa, joten perinnefiilis uupui.

Siis mitä hel*ettiä, olit ulkomailla ja anopin olisi pitänyt tajuta tarjota suomalaisia perinneruokia???

Voi hyvä luoja, emmä sitä tarkoittanut 😂

Pointti oli, että joulu siellä ei tunnu joululta, koska ei ole suomalaista jouluruokaa ja se harmittaa tosi paljon! Pidän jouluperinteistä ja jouluruuasta.

Tämä siis oli ikävintä (sitä kysyttiin), muuten ihan kivaa.

Appi siellä muutenkin kokkailut hoitaa ja ei, en olettanut tai pyytänyt suomalaista perinneruokaa hahah.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi kävi miehen siskon kanssa hakemassa mut iltapäivästä, koska mies pääsi töistä vasta illalla. Tarkoitus oli käydä saunassa ja kuvittelin, että syödään sitten miehen tultua, koska se olisi kuitenkin jo klo 19 aikoihin anoppilassa ja porukassa oli vain aikuisia. Päivällä oli kuitenkin syöty jotain. Kävin porukan viimeisimpänä saunassa ja sitten kuivailin hiuksia ja meikkasin vähän. Anoppi oli vielä kylpytakissa ja kysyi ollaanko me vielä menossa tänään jonnekin. Mä vaan, että ei kai. En sen kummemmin ajatellut kysymystä. Sain itseni laiteltua ja menin olohuoneen ja anoppi sanoi, että ota vaan ruokaa jääkaapista, me syötiin jo. 😳 Ajattelin ensin, että kuulin vissiin väärin, mutta huomasin, että siinähän ne pötköttää sohvalla lautaset vieressä katsomassa Kauniita ja rohkeita. Sopersin jotain, että jos mä sitten kun mies tulee, niin syödään yhdessä. Hyvä ettei itku päässyt. Kotona olin tottunut, että jouluaterialle laitetaan paremmat vaatteet ja mun vanhemmat ei todellakaan ole mitään hienostelijoita, isällä on mm. 27 vuotta vanha toppatakki. 🙈 Nyt huvittaa koko juttu, mutta muistan tämän varmaan hautaan saakka. Olin ihan poissa tolaltani.

Ja ikää oli? Kuulostaa melkoisen hemmotellulta kakaramaiselta neiti-ihmiseltä!

Taisin olla 23 ja tosiaan neiti-ihminen. En ollut edes ajatellut, että kaikissa perheissä ei ole näin. Tämän suhteen olin kyllä naiivi ja tämä naiivius yllättää mut välillä edelleenkin. Olin tosiaan tottunut sellaiseen hemmotteluun, että joulusaunan jälkeen pukeudutaan arkea paremmin ja syödään yhdessä. Tämän perinteen olen pitänyt omassa kodissanikin. Jokainen tekee kuinka haluaa ja meille saa miehen suku tulla joulupöytään vaikka verkkareissa. Ja tuleekin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut jouluruokia pöydässä, kinkku oli joku halpa tanskalainen leikkelekinkku, jälkiruuaksi puuroa. Ei viiniä pöydässä. Onneksi eivät olleet iltavirkkuja, spektaakkeli oli ohi jo seitsemän aikaan, niin päästiin vanhempieni notkuvan pöydän ääreen. Tulevina vuosina osasikin sitten asennoitua oikein, kinkku mukaan ja mentiin sitten toiseen kattaukseen syömään jouluruokia.

Tämä on paha. Kinkku kun yleensä on se tärkein juttu.

ARVO kirjoitti:

Olemme viettäneet aattoillat vaimoni vanhemmilla. Onhan se erillaista kuin mihin olen tottunut. Tarjolla on aina alkoholia eri muodoissa. Ruuat erilaisia ei perinteisiä. Kaikkea olen maistanut ja juonut noita juomia. On istuttu pitkään keskustelemasta ja kuunneltu lasten esityksiä. Pukki on käynyt. Ihan ok juttuja.

Tunnelma, maut, hajut, ihmiset kaikki toisin kuin lapsuuden kodissa. Seudun ja nautin hetkestä.

Millaisia ruokia siellä tarjottiin?

Vierailija kirjoitti:

Teen tähän uuden kysymyksen. Mikä oli parasta anopin joulussa. Ruuat valmiina, pöytä katettu, ilmainen joulupukki, siisti ja koristeltu koti, paljon lahjoja ja kirjekuorissa rahaa, hyvä ilmapiiri. Kiitos anoppi.

Sinun arvomaailmasi tuli tässä hyvin selväksi.

En ole koskaan ollut joulua anoppilassa.  Mieheni puolen sukulaiset ei ole missään tekemisissä

kanssamme.  Hyvin etäistä sukua kaikin puolin.  Häissä ja hautajaisissa sanovat päivää ja näkemiin.

Kerroin tästä jo toisessa ketjussa. Anopin ja sisarensa jouluraivo ruokia valmistellessa. He huusivat ja rähisivät. Keittiö oli matkan varrella olohuoneesta eteiseen ja kaikki häiritsivät heitä. Auttaa ei saanut. Kaiken piti tapahtua, kuten aina ennenkin. Ruokailu venyi noin iltakahdeksaan, lapset hermostuivat. Pukki tuli vasta jouluruoan jälkeen ja leikki- ikäiset itkivät väsymystään.

Oikeastaan kaikki oli ihan outoa. Olin tottunut viettämään joulun omien vanhempieni ja veljeni kanssa ja eka joulu avomiehen kanssa anoppilassa oli todellinen kulttuurishokki.

Aivan oudot ruoat ja oudossa järjestyksessä, saunan jälkeen laitettiin juhlavaatteet päälle, anoppi oli todella ylikorostuneella tavalla kiinnostunut saamistaan lahjoista ja lahjojen hinnasta (kuin harakka kimaltavan perään), joulua oli kutsuttu juhlimaan muitakin ihmisiä kuin vain perhe ja koko juhlaväki oli lopulta enempi vähempi päissään.

Omassa kotijoulussa oli aina vain ydinperhe, perinteiset jouluruuat, saunan jälkeen olovaatteet, eikä alkoholia käytetty lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan kaikki oli ihan outoa. Olin tottunut viettämään joulun omien vanhempieni ja veljeni kanssa ja eka joulu avomiehen kanssa anoppilassa oli todellinen kulttuurishokki.
Aivan oudot ruoat ja oudossa järjestyksessä, saunan jälkeen laitettiin juhlavaatteet päälle, anoppi oli todella ylikorostuneella tavalla kiinnostunut saamistaan lahjoista ja lahjojen hinnasta (kuin harakka kimaltavan perään), joulua oli kutsuttu juhlimaan muitakin ihmisiä kuin vain perhe ja koko juhlaväki oli lopulta enempi vähempi päissään.

Omassa kotijoulussa oli aina vain ydinperhe, perinteiset jouluruuat, saunan jälkeen olovaatteet, eikä alkoholia käytetty lainkaan.

Tätä kysyin joltain muultakin, että mitä ne ruuat olivat?

Ei olla jouluaattoa oltu nykyisessä anoppilassa, mutta joulupäiviä kumminkin. Harmittaa, että minun lapset eivät ole tervetulleita.