Miten KUKAAN pystyy asumaan pikkupaikkakunnalla? : P

Se niin riippuu missä asuu.

Toki Helsingissä saa olla enemmän rauhassa kyttäilyiltä mutta siellä on sitten taas muita ongelmia.

vuosi takana pikkukaupungissa ja kovasti kaipaan takaisin pääkaupunkiin.

Ei taida olla täydellistä asuinpaikkaa missään. Mäkin aina ajoittain haaveilen maallemuutosta, mutta sinne pitäisi kyllä roudata kaveripiiri mukana jos oikeasti haluaisi viihtyä.

Tosin itse en ihan maaseudullakaan viihtyisi, mutta pienehkö kaupunki on minulle juuri sopiva paikka asua ja kasvattaa lapsia.

Saattaa toki johtua siitä, että, en täällä niin kuin en aiemmin kaupungissakaan, yritäkään olla läheinen naapurien kanssa; asialliset tervehdysvälit riittävät. Näin ei tarvitse osallistua paskanjauhantaan edes kuunteluoppilaana. Jos taas joku haluaa meitä vahtia ja meistä puhua, siitä vaan, ei paljoa hetkauta.



Itse en seuraa naapurien tekemisiä ja olemisia, koska ei yksinkertaisesti kiinnosta; kukin taaplatkoon tavallaan.



Jos joku soittaa ovikelloa ja pyytää apua, varmasti autamme jos voimme ja se toimii puolin ja toisin.



Minä en muuta takaisin kaupunkiin mistään hinnasta.

Onhan täällä upeaa ja kaunista, mutta ei helvetti... En olisi uskonut tätä meininkiä, ellen olisi itse nähnyt.



Siedän paljon paremmin kaupunkiympäristön ongelmia, kunhan pääsen asumaan ihmisten ilmoille suvaitsevaisempaan ja monipuolisempaan ympäristöön. En ole landeihminen, nyt tuli sekin koettua. Stadi, palaan luoksesi katuvaisena. : )



Ap.

ei mitään siitä väliltä?

ja pienessä kylässä. Koska molemmat tehdään miehen kanssa töitä kotona (tosin oon tehnyt välillä keikkaa muualla), tunnetaan täältä enimmäkseen vain kyläläisiä.



Mä muutin tänne sillä asenteella, että ihmiset joko hyväksyvät meidät tai sitten eivät hyväksy. Ollaan aika erilaisia naapureihimme nähden monessakin suhteessa, mutta silti tullaan hyvin toimeen. Meillä on tosi ihania naapureita, todella rentoa porukkaa. On täällä jokunen juoruilijakin, mutta enimmäkseen ihmiset puhuvat ihan hyvää toisistaan. Naapurien asiat ovat kyllä tiedossa, mutta kyttäysmeininkiä en ole itse huomannut.

ei mitään siitä väliltä?

Olen kokeillut useampaakin paikkakuntaa mutta kyllä se niin on, että on joko Helsinki tai sitten perähikiä. Välimuotoja ei ole.

ei mitään siitä väliltä?

Olen kokeillut useampaakin paikkakuntaa mutta kyllä se niin on, että on joko Helsinki tai sitten perähikiä. Välimuotoja ei ole.

törmännyt. Ehkä metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan.

törmännyt. Ehkä metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan.

Av:n suosituin kommentti. Odotin sitä jo.

No sanotaan nyt näin, että muttin paikkakunnalle tosi innoissani ja iloisena, niin että se metsäänpäin lähtenyt huuto oli innostunut ja iloinen. Metsä sitten vastasi vähän miten sattui, lähinnä kyräillen ja epäluuloisena.

Kaupungissa on tietysti myös ihan kaikenlaista porukkaa, on kyräilijöitä, juoruilijoita, jne, mutta sinne mahtuu. Isommissa ympyröissä ei pari juorukelloa tunnu missään, pikkukaupungissa heidän äänensä kuuluu valitettavan pitkälle. Eikä minussa nyt ole edes mitään ihmeempää syytä juoruun.

Nyt on pakko lähteä töihin.

Onko joku tullut ovellenne sanomaan, ettei hyväksy jotain tekemäänne? Totta kai uusia asukkaita tarkkaillaan uteliaina, onko se sitten sitä kyttäämistä.



Itse olen sopeutunut pikkukaupunkiin/kylään, enkä muuttaisi pois. Teen asiat omalla tavallani, enkä mieti ajatteleeko joku jotain siitä. Mua pidettiin hienohelmakaupunkilaisena (mitä en kylläkään koskaan ole ollut), mutta olen mennyt ihan tavallisiin töihin ja tutustunut sitä kautta uusiin ihmisiin.



Missään ahdasmielisessä hihhulikylässä en voisi asua, semmoset on asia erikseen.

Sellaisessa kun olen lapsuuteni ja nuoruuteni asunut, niin koko paikkaan liittyy vaan suunnaton ahdistus, ja siis ajatukseen pienestä kylästä. Onhan siellä kiva käydä pyörähtämässä, mutta vaikka saisin sieltä ilmaisen talon tontteineen (eivät oo vielä tarjonneet =p ) niin en muuttaisi, en hitossa. En haluaisi että oma lapsi joutuisi kokemaan sen saman. Mitään tiloja tai palveluja ei tarjottu nuorille (ilta-18 pidempään), entä jos ei löydykään sitä yhtä ylintä ystävää (mulla ei ollut), harrastaa ei voi sitä mikä sattuisi kiinnostamaan..



Ja vaikka näin aikuisena se ei olisikaan samalla lailla ahdistavaa kuin mitä ne muistot on, niin kuitenkin, kun ajan sen tai mieheni kotikylän läpi omaan kotiin Kaupunkiin, hiljaisten talojen ohi joissa katsellaan telkkaria, niin mietin, että sitäkö se sitten olisi. Istutaan illat ja katsotaan telkkaria, kun ulkona on liian pimeää, mikään ei ole auki, ystävät asuvat kaukana... Ei ei ei. Ja vaikka mä aika kotihiirulainen olenkin ja viihdyn kotonakin mainiosti perheen kanssa, niin kyllä mä nautin myös siitä ajatuksesta, että mulla on MAHDOLLISUUS lähteä ulos, jos haluan. Katuvaloihin lenkille, kahvilaan tapaamaan ystäviä puolen tunnin varoitusajalla, harrastamaan mitä haluan, syömään miehen kanssa kaksin...



Ei landea mulle enää, vaikka asunkin vain yhdessä Suomen top-5 isoimmista kaupungeista enkä siis tosiaan Helsingissä. =)

Muakin kaduttaa, että muutettiin pikkupaikkakunnalle mutta kun lasten koulut on nyt täällä niin muuttaa ei viitsi.

Ihmiset täällä ovat osoittautuivat ilkeiksi ja pahantahtoisiksi. Heti tultiin urputtamaan kaikesta pienestä ja epäoleellisesta. Helsingissä ei olisi kukaan viitsinyt sanoa mitään mutta täällä on saanut kyllä kuulla kaikesta mahdollisesta ja mahdottomastakin.

Esim. annoin autolla tietä pikkutiellä ajamalla vähän viereiselle kunnan nurmikaistaleelle. Minulle tultiin heti sanomaan, ettei siihen saa ajaa vaikka tein sen vain siksi, että emme olisi osuneet yhteen vastaantulevan auton kanssa. Helsingissä ei olisi kukaan viitsinyt moisesta nipottaa.

Kunhan lapset saavat koulunsa käytyä muutamme heti takaisin. En ole neljässä vuodessa tutustunut kehenkään enkä edes saanut työpaikkaakaan täältä tai lähistöltä.

Onko joku tullut ovellenne sanomaan, ettei hyväksy jotain tekemäänne? Totta kai uusia asukkaita tarkkaillaan uteliaina, onko se sitten sitä kyttäämistä.

Itse olen sopeutunut pikkukaupunkiin/kylään, enkä muuttaisi pois. Teen asiat omalla tavallani, enkä mieti ajatteleeko joku jotain siitä. Mua pidettiin hienohelmakaupunkilaisena (mitä en kylläkään koskaan ole ollut), mutta olen mennyt ihan tavallisiin töihin ja tutustunut sitä kautta uusiin ihmisiin.

Missään ahdasmielisessä hihhulikylässä en voisi asua, semmoset on asia erikseen.

törmännyt. Ehkä metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan.

Av:n suosituin kommentti. Odotin sitä jo.

No sanotaan nyt näin, että muttin paikkakunnalle tosi innoissani ja iloisena, niin että se metsäänpäin lähtenyt huuto oli innostunut ja iloinen. Metsä sitten vastasi vähän miten sattui, lähinnä kyräillen ja epäluuloisena.

Kaupungissa on tietysti myös ihan kaikenlaista porukkaa, on kyräilijöitä, juoruilijoita, jne, mutta sinne mahtuu. Isommissa ympyröissä ei pari juorukelloa tunnu missään, pikkukaupungissa heidän äänensä kuuluu valitettavan pitkälle. Eikä minussa nyt ole edes mitään ihmeempää syytä juoruun.

Nyt on pakko lähteä töihin.

Luuletko tosissasi että olet ainoa paikkakunnallasi josta juorutaan?! Kaikista siellä varmasti kiertää juttua, mutta pointti on siinä että alkuperäiset asukkaat osaavat nauraa itselleen ja juoruille. Jos kaikki ne, joista pikkupaikkakunnilla juorutaan, muuttaisivat pois, ei niillä pikkupaikkakunnilla asuisi ketään.

Toki ihmisiä ärsyttää turhat juoruamiset, mutta ääääh..

Miksi se nyt on eri juttu jos kaupunkilaiset juoruavat, kuin se että maalaiset juoruavat? Kaupungissa on enemmän porukkaa kuulemassa ne juorut, joten luulisi että siellä niillä juoruilla on kauaskantoisemmat seuraukset.

(nimim. kokemusta on. Minusta juoruttiin aika paljonkin kun asuin pk- seudulla ja ne juorut levisivät työnantajalleni. Siinäpä oli selittely että eivät ne jutut pidä paikkaansa, vaikka jotkut niitä tosissaan levittävätkin.)

ainakin meidän paikkakunnalla on ollut tapana, että jos ne juorut ärsyttävät niin selvitetään se, joka juoruaa ja sen jälkeen pyydetään selvitystä että miksi niitä juoruja on levitetty. Välillä vähän värikkäästikin niitä riitoja selvitetään, mutta yleensä niiden selvittämisien jälkeen ne juorut lopetetaan.

JA vaikka täällä asuessani (synnyinpaikkakuntanikin tämä vielä on) on pomoni kuullut juoruja, on hän vain kahvitunnilla naureskellut että semmosia unia ne ja ne tyypit ovat taas nähneet.

Selvityksenä siis: asun pienessä kunnassa ja vielä pienemmässä kylässä. Täällä kaikki tuntevat toisensa.

En kyllä alkaisi mitään juoruja missään selvittelemään. En pienemmällä enkä isommallakana paikkakunnalla. Pysyttelen mieluummin erossa kaikesta tuollaisesta wt-touhusta.

törmännyt. Ehkä metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan.

Av:n suosituin kommentti. Odotin sitä jo.

No sanotaan nyt näin, että muttin paikkakunnalle tosi innoissani ja iloisena, niin että se metsäänpäin lähtenyt huuto oli innostunut ja iloinen. Metsä sitten vastasi vähän miten sattui, lähinnä kyräillen ja epäluuloisena.

Kaupungissa on tietysti myös ihan kaikenlaista porukkaa, on kyräilijöitä, juoruilijoita, jne, mutta sinne mahtuu. Isommissa ympyröissä ei pari juorukelloa tunnu missään, pikkukaupungissa heidän äänensä kuuluu valitettavan pitkälle. Eikä minussa nyt ole edes mitään ihmeempää syytä juoruun.

Nyt on pakko lähteä töihin.

Luuletko tosissasi että olet ainoa paikkakunnallasi josta juorutaan?! Kaikista siellä varmasti kiertää juttua, mutta pointti on siinä että alkuperäiset asukkaat osaavat nauraa itselleen ja juoruille. Jos kaikki ne, joista pikkupaikkakunnilla juorutaan, muuttaisivat pois, ei niillä pikkupaikkakunnilla asuisi ketään.

Toki ihmisiä ärsyttää turhat juoruamiset, mutta ääääh..

Miksi se nyt on eri juttu jos kaupunkilaiset juoruavat, kuin se että maalaiset juoruavat? Kaupungissa on enemmän porukkaa kuulemassa ne juorut, joten luulisi että siellä niillä juoruilla on kauaskantoisemmat seuraukset.

(nimim. kokemusta on. Minusta juoruttiin aika paljonkin kun asuin pk- seudulla ja ne juorut levisivät työnantajalleni. Siinäpä oli selittely että eivät ne jutut pidä paikkaansa, vaikka jotkut niitä tosissaan levittävätkin.)

ainakin meidän paikkakunnalla on ollut tapana, että jos ne juorut ärsyttävät niin selvitetään se, joka juoruaa ja sen jälkeen pyydetään selvitystä että miksi niitä juoruja on levitetty. Välillä vähän värikkäästikin niitä riitoja selvitetään, mutta yleensä niiden selvittämisien jälkeen ne juorut lopetetaan.

JA vaikka täällä asuessani (synnyinpaikkakuntanikin tämä vielä on) on pomoni kuullut juoruja, on hän vain kahvitunnilla naureskellut että semmosia unia ne ja ne tyypit ovat taas nähneet.

Selvityksenä siis: asun pienessä kunnassa ja vielä pienemmässä kylässä. Täällä kaikki tuntevat toisensa.

Salkkareissakin kaikki törmää toisiinsa joka paikassa, ja kaikki ovat toistensa tutun tuttuja :D

Olen asunut koko ikäni pienellä paikkakunnalla ja täällä naapurit "tietävät" paremmin toisten tekemiset ja menemiset.



Juoruja liikkuu paljon ja hyvin monessa ei edes mitään perää.



Jos lähdet lomalle viikoksi ilmoittamatta siitä kenellekkään, olet a) Linnassa b) katkolla c) mielisairaalassa d) kuollut



Mutta silti viihdyn paremmin pienellä paikkakunnalla koska: Täällä ei ole pitkä matka minnekkään, ei tungosta, halpa asua ja elää jne

ja kyllä mä ennemmin sinne tuppukylään muuttaisin. Ihme kyllä mulla on ollut vain mukavia naapureita, enkä ole törmännyt ennakkoluuloihin tms. Ulkomaillakin olen käynyt kääntymässä, siellä kyllä suomalaisia pidettiin metsän väkenä...