Mikä oli ikävintä anoppilan joulussa, kun olit siellä ensimmäistä kertaa?

Vierailija kirjoitti:

Olin onnellinen, että pääsin lapsuudenperheeni joulujen ahdistavasta ja kireästä ilmapiiristä vihdoinkin pois. Muilla oli pakko olla paremmin, mietin vuosia, mutta vielä mitä. Anoppi oli ihan samanlainen jouluhirviö kuin äitini! Muut kulki päiväkausia ennen aattoa varpaillaan ja yritti olla näkymättömiä ja hajuttomia ja toimia oletetusti toivotulla tavalla siinä kuitenkaan onnistumatta. Aattona sitten leikittiin rentoja ja hyväntuulisia, vaikka kaikki odotti pissat sukassa milloin räjähtää.

Noh, jotain olen oppinut itse tästä: Haetaan kaupasta valmiina kaikki se mitä ei itse haluta tehdä. Joulupöydässä ei ole ruokia, joista kukaan ei oikeastaan tykkää. Ei ole mitään pakkoja. Vedetään ilman aikatauluja. Kuusi tuodaan jo viikkoa ennen aattoa ja se saa olla yli loppiaisen, koska tykätään katsella sitä pitkään. Viikkosiivous riittää. Ei tarvitse olla jouluverhoja ja muuta tilpehööriä. Mies ja lapsetkin osaa tehdä ja auttaa oikein. Tonttu pudottaa lahjat ovelle kun ollaan saunassa, kenenkään ei tarvitse laulaa väkisin pukille. Noh, lapset ovat tienneet jo pienestä, että lahjat tulee lasten tärkeiltä ihmisiltä: kummeilta, isovanhemmilta, vanhemmilta, tädeiltä ja sediltä - ja heitä kiitetään lahjoista. Lahjat tuova tonttu on vain kiva leikki, jossa kaikki on täysillä mukana.

Samalla periaatteella minäkin menen kuin tuo sinun toinen kappale. Turha huikiminen pois ja kaikki nauttii joulusta. Joulupöydässä ei ole kaikkia pakollisia jouluruokia, joita kukaan ei syö - juhlavampaa kuitenkin ja jokaiselle jotain, osa kaupasta suoraan ja osa kuten rosolli itse tehtynä. Jouluruokakin on aikaisemmin kuin lapsuuden kodissa oli, jotta loppupäivästä on lepposaa aikaa sanomisen ja lahjojen ja vaan olemisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole kokemusta.

Ei näemmä älykään, koska et ymmärtänyt kysymystä.

Vierailija kirjoitti:

Naisille oli alakerran vessa johon mahtu vinottain kävelemään ja pöntölle vinossa, vessa sijaitsi keittiössä.

Miehet sai ison vessan yläkerrasta jossa sai vain miehet käydä.

Kiva mennä jouluaterialla vessaan tai jos naisista joku kävi niin kuuli kyllä kaiken mitä vessassa teki.

Ainiin.

Ekan kerran kun näin miehen porukat (oon pitempi kuin mieheni) sanoivat "miks noin pitkän naisen hankit" tajusin asian miksi noin sanoivat, vasta siellä vessassa, koska se vessa oli matala, mä jouduin olee kyyryssä kaiken lisäksi. Suvun naiset oli minua yli 20cm lyhyempiä.

Ei muuta, mutta miniä oli kännissä jo haudoille lähtiessä, jätettiin se kylmään eteiseen odottamaan, ei otettu mukaan haudoille. Kun tulimme takaisin veljeni soitti poliisit hakemaan rouvansa ja rouva vietiin putkaan yöksi, joulupäivä aamuna rouva vietiin kotiin ja veli jäi lasten kanssa mummolaan. Nyt se onkin entinen rouva, ei ollutta ainoa kerta kun törttöili se muija, onneksi veljeni tajusi erota.

Nyt on joulut olleet kivoja. Yhteen kokoonnutaan tänäkin vuonna, täällä ei ole vielä yhtään todettua koronatapausta.

Anoppi kaatui kännipäissään ja paukautti ohimonsa takan reunukseen tanssittaessaan vastahakoista vävyään.

Appiukko oli pukeutuneena pieruverkkareihin (rikkinäisiin) ja kulahtaneeseen flanellipaitaan. Muillakaan perheenjäsenillä ei ollut sen kummempia vaatteita. Ei oltu satuttu juttelemaan miehen (silloisen) poikaystävän kanssa tällaisista vaatetusasioista niin olin omalla mekollani täysin ylipukeutunut ja tunsin oloni vaivautuneeksi koko illan (mekko ei ollut mikään iltapuku/cocktailpuku/glitterhärpäke) vaan ihan perus talvinen mekko mutta tuntuihan se ihan liioittelulta kun vertasi pieruverkkareihin ja sain siitä ikäviä kommentteja anopilta (joka tietty ei ollut vielä anoppi siinä vaiheessa).

Pakollinen joulupukkishow. Koirat saivat ihan hirveän kohtauksen (tottakai, kun joku outo vieras ukko paukkaa yhtäkkiä ovesta sisään), haukkuivat, näyttivät hampaita ja murisivat ja olisivat varmaan käyneet kimppuun, jos eivät olisi olleet kytkettynä. Show vedettiin silti loppuun ja toistettiin seuraavinakin vuosina. Kamalaa kidutusta.

Se hirvee härdelli kun kaikki piti tehdä itse ja hirveitä määriä ja aattoaamulle oli hirveesti hommaa.

Lapsuuden kodissa äiti yritti tehdä pikkuhiljaa pakkaseen valmiiksi ja aattoaamut oli rauhallisia.

Jatkossa sitten se,että aina oli valitus jos aattopäivä oltiin mun vanhemmilla.Oltiin silleen et joka toinen vuosi anoppilassa ja joka toinen mun kotipaikalla.Ja se ku ei anopille sopinut.

No päädyimme siihen,että aatto ruvettiin viettämään kotona kahestaan.

Ihana kun saa laittaa joulua just sen verran ku haluaa ja niitä ruokia mitä haluaa jne...

Anoppi haluaa, että jouluruoat ovat tuoreita ja siksi laatikot ja kinkut paistetaan aattona ja leivonnaiset myös. Lisäksi pitää käydä haudoilla ja joulusaunassa aattona. Hirveä härveli ja kiire. Joulupöytä vimpan päälle, mutta arkiset vaatteet, mikä on outoa.

Ruokapöydässä ei ollut yhtään juhlavaa. Ruoat tarjolla jossain tupperwaressa tai kaupan pakkauksissa, ei kynttilöitä, ei viiniä eikä edes astetta hienompia laseja, joista juoda sitä maitoa.. Pöytäliinana joku ankea vahakangas ja ihmisillä vaatteina hupparit ja verkkarit. Kulttuurishokki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Appiukko oli tapansa mukaan hönössä ja ruokailun jälkeen "ovelasti" mainitsi, kun olin vessaan menossa, että "Maija on siinä vessassa käynyt ennen sinua ja tulee käymään sinun jälkeesikin". Ukko on nyt maan povessa ja 13 vuoden jälkeen ei ole eroa nähtävissä.

M54

Voitko vähän selittää tuota vihjausta? Miksi pitää nostaa esille että joku toinenkin on käyttänyt vessaa ja käyttää jatkossakin, eihän nyt vieraille ole mitään tuliterää vessaa rakennettu istuttavaksi? 

Hohhoijaa. Taisit olla ainoa, joka ei ymmärtänyt, että appiukko vihjaili, ettei suhteemme kestä.

M54

En mäkään ymmärtänyt, enkä ymmärrä tämänkään selityksen perusteella. 

Ratakisko valitettavasti loppui, sille en voi mitään.

M54

Ollaan hiljaa, tulee kalaa. Tällä vihjasin sinulle yhtä selkeästi, kuin itse annoit ymmärtää.

En ole lahjojen perään, mutta olihan se vähän outoa, että koira sai enemmän lahjoja mitä minä.

Koko ajan syötiin tai juotiin kahvia tai muuta. Tuntui , etten ehtinyt muuta kuin kantaa astioita edestakaisin, tiskata ja laittaa ja ottaa ruokia jääkaappiin/kaapista. Eniten siis ärsytti se, että miehet vain istuivat ja laiskottelivat tai katsoivat TV:tä. Oma mieheni tosin sai kuulla siitä, ettei eväänsäkään liikauttanut ja on vähän sen jälkeen petrannut. Appiukko tietenkään ei.

Miksi täällä aina kysellään vain negatiivisia kokemuksia?

Millaista porukkaa täällä pääasiallisesti liikkuu, kun kaikki on niin kielteistä ja huonoa ja epäonnistunutta.

Olisihan tuonkin otsikon ja aloituksen voinut laittaa positiiviseksi: Mikä oli kivointa kuin vietit ensimmäisen joulun anoppilassa?

Mutta ei, eihän sellaista täällä kysytä eikä kerrota.  Tässäkin ketjussa vain pari kolmee kertoo rohkeasti, että anoppilan joulu oli mukava ja nautinnollinen.

Onko tälle palstalle pesiytyneet vain totaalisesti elämässään pelkkää kurjuutta kokeneet ihmiset?

Siltä ainakin näyttää, kun aloituksia ja kommentteja selailee.

Kaikista maailman paikoista olisin jouluna mieluiten anoppilassa. Ja pääsääntöisesti ollaan oltukin. Tänä jouluna harmittaa, kun ei varmaan saada sukujoulua koronan vuoksi.

Ekana anoppilajouluna viime vuosituhannella yllätyin ankeita jouluruokia. Heidän sukunsa jouluruoat olivat siis erilaisia mihin olin tottunut. Vastaavasti mies sanoi, että eiväthän nämä meidän suvun ruoat kuulu jouluun. Erityisesti imelletty perunalaatikko oli minulle uusi, outo tuttavuus. En tiennyt mitä se perunavelli oli. Olisin toivonut normaalia perunalaatikkoa.

Ei mitään suomalaista jouluruokaa. Kyseisessä maassa ei muutenkaan oikein mitään tiettyjä jouluruokia samalla tapaa, joten perinnefiilis uupui.

Anopin jatkuva ahdistus ja alemmuudentunne ruoanlaittotaidoistaan, kun hän ei mitään osaa ja tästäkin tuli varmasti pahaa. Apen jatkuva epäily minun ruoanlaittotaidoistani, kyvystäni herätä ottamaan kinkku uunista ja tehdä muutakaan.

Kyräily ja ahdistus ostamastani viinipullosta, kun eivät ymmärrä konseptia viinilasillisesta ruoan kanssa, vaan anopilla on jokin uskonnollinen tai lapsuustraumainen alkoholikammo ja apen alkoholinkäyttö on halvinta konjakkia emalimukista pannuhuoneessa.

Tämän lisäksi jatkuva väkinäinen ja ahdistunut tunnelma. Se, kun puhelias ja vahva mieheni taantuu arastelevaksi pojaksi, jota vanhempansa yrittävät parhaansa mukaan kyykyttää. Yksi joulu tätä riitti. Onneksi myös miehelleni, joka haluaa viettää aatot mieluummin minun sukuni tai hänen veljensä perheen luona lämpimissä tunnelmissa.

Vierailija kirjoitti:

Kolmosella ja vitosella on näemmä luetun ymmärtäminen hukassa.

Valaistaan asiaa vähän enemmän kun kerran haukkumiseksi meni. Mieheni ei halunnut viettää joulua äitinsä kanssa koska kokemuksesta tiesi että anoppi oli kova riitelijä. Miehellä on tuoreessa muistissa vieläkin kuinka anoppi pisti lähes kaikki joulut paskaksi riitelyn takia, onneksi mieheni on ollut sen verran viisas ettei tahtonut minun kokevan sitä. Siinä sulle luetun ymmärtämistä.

Anopilla oli piilopullo vessassa, ja hän siellä tiuhaan ravasikin, ja humala kasvoi. Lopulta mies piipahti itse vessassa ja kippasi samalla viinat viemäriin, ja siitäkös oli ilo irti! Nyttemmin kun meillä on lapsia, appivanhemmat eivät juo, jos me vietämme heillä joulua. Tietävät, että muuten ei yhteisjouluja enää vietettäisi. T. Itsekin alkoholistin lapsi

Vein viinipullon tuliaiseksi joulupöytään, mutta anoppi haukkui hienostelijaksi. Maistoi viiniä kuitenkin, mutta haukkui sen karmeaksi :D muutenkin ihme pönötystä oli koko aatto, eikä sellaista mukavaa yhdessäoloa, jota omassa perheessäni on. En ole tuon joulun jälkeen viettänyt toista aattoa siellä...